Joogaa ja hyvinvointia ~ Yhteistyössä PopUpYoga Oulu ja Rovaniemi

ROHKEUTTA SYKSYYN!

Kiitos teille saamastani palautteesta viime päivien aikana, on ollut antoisaa vaihtaa innostuneita ajatuksia teidän lukijoiden kanssa ja kiitos myös saamastani kannustuksesta uusien yhteistyökuvioiden parissa. Minua lämmittää kun tämä tällä hetkellä tapahtuva elämä näyttää teidänkin silmissänne sopivan minulle ja olette rohkaisseet minua ottamaan askeleita eteenpäin elämässäni. Voiko olla parempaa aloitusta aamulle kun saa lukea antaneensa kipinää toisille ihmisille hyvinvoinnin pariin tai rohkaissut kirjoittamaan rehellisiä ajatuksia itselleen? Tällainen vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen herättelee yhä uudelleen ajatuksia tuttujen teemojen ympärillä saaden minut löytämään uusia kerroksia omasta identiteetistäni ja osoittaa kuinka tässä ei tule valmiiksi vaan mie löydän uusia näkökulmia samaan aikaan kun tämä koko psykofyysinen kokonaisuus kehittyy. Olen kulkemassa tässä kohti omaa tulevaisuuttani ja tunnen sen määrätietoisuutena, innostuksena, jännityksenä, pelkona, jännityksenä ja vielä kerran innostuksena.  Saamani kannustus vahvistaa entisestään minun omaa haluani alkaa toteuttamaan vielä suuremmin omannäköistäni elämää ja olenkin yllättänyt itseni tarttumalla uusiin haasteisiin, jotka vievät minut kauas mukavuusalueeltani. Olen tiedostanut senkin ja se on minulle ok.

Mie lähden tiedostaen haastamaan itseäni ja voi pojat kuinka hyvältä tämä tuntuukaan! Haluan opiskella, lukea, tutkia, harjoitella, pohdiskella, kirjoittaa ja toistaa tätä komboa. Minulla on nyt sellainen kirjahulluusvaihe menossa, ahmin kirjoja ja tälläkin hetkellä tässä on samaan aikaan parikin eri teeman teosta luettavana. Jokin omassa keskittymisessä on kehittynyt sillä olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana minun on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen. Tästä syystä mie olenkin kuunnellut Bookbeatin avulla äänikirjoja koska tiedon omaksuminen kuulemisen kautta on tuntunut hyvältä. Nyt taas haluan lukea konkreettisia kirjoja ja tehdä merkintojä samalla. Kirjojen sivujen selailu on rentouttavaa, sain juuri uusia jooga-aiheisia kirjoja ja tuntuu vaikealta päättää mitä alkaisin lukemaan. Positiivinen ongelma!

POPUP JOOGAA OULUSSA JA ROVANIEMELLÄ

Pohjoisempana Suomessa asustavat joogit ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneet ovat varmaan jo nähneetkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa PopUpYogaOulun ja PopUpYogaRovaniemen mainoksia. PopUpYoga on tuonut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelle monipuolisesti muun muassa joogakursseja, retriittejä, sointukylpyjä sekä puistojoogaa. Mie olen ollut jo melkoisen vakkarina näissä PopUpin tapahtumissa ja olen kirjoittanut muun muassa kahden retriitin kokemuksia tänne blogiin. Pääset lukemaan täältä tunnelmia Nää oot ihana!-joogaretriitistä ja Pancha Klesha-retriitistä. Pancha Klesha-retriitin kirjoituksessa on mukana myös kanssajoogin Liisan ajatuksia viikonlopulta.

Nää oot ihana!-joogaretriitti, Oulu

Nää oot ihana!-joogaretriitti, joogaosion ohjasi Maria Kauppi

Joogan lisäksi teimme ohjattuja lifecoaching-harjoituksia.

Minna-Mari Jurvansuu ohjasi meille lifecoaching osuuden.

PopUpYogaOulun järjestämä Nää oot ihana!-retriitti oli minulle ensimmäinen mmmmmm, oikea retriitti. Tarkoitan tällä oikean retriitin määrittämisellä sitä, että sain viettää kaksi päivää todellakin upoten  avoimin mielin ohjattujen harjoitusten pariin ja olin läsnä. Päivät rakentuivat kivaksi kokonaisuudeksi,  aamut alkoivat harjoituksilla ja eri teemojen ympärillä vietettiin aikaa iltapäiviin saakka. Mie hullaannuin avoimesta, hyväksyvästä mutta tilaa antavasta tunnelmasta. Pieni ryhmä naisia kokoontui samaan tilaan kohtaamaan itsensä ja meille annettiin ohjatuissa jooga- ja hengitysharjoituksissa mahdollisuus vetäytyä omaan sisimpään. Pieni tila lisäsi intensiivisyyttä ja oikein kutsui minua avoimuuteen ja läsnäoloon. Retriitit ovat opettaneet minulle ittsestäni, opin tunnistamaan mielen liikkeitä ja opin uusia asioita kehostani. Itseasiassa mie en ole elämässäni tainnut olla näin kehotietoinen ja samaan aikaan olen saanut etäisyyttä sellaisiin kriittisiin ulkonäköseikkoihin ja viihdyn kehossani. En olisi ajatellut kuulevani oman äänen toteavan ”kiva kehoni ja muhkuroineenkin tykkään kulkea tämän kehon kanssa”.  Mie olen kirjoittanut keväällä kehosta ja kehoneutraalista suhtautumisesta ja olen koittanut pitää kiinni juurikin siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse ylipäätään olla joka päivä jotain mieltä kehostani. Ei tykätä eikä vihata.

Harjoitukset toivat myös toisenlaisia tuntemuksia ja koin, että oli todella opettavaa käydä läpi myös se niitä tunteita, jotka tuntuvat jopa ehken hieman epämukavilta. Voiko joogaretriitin yhteydessä kirjoittaa epämukavista asioista? Miten se joogakupla? Totta kai voi jos sinulla on jotain kerrottavaa sillä nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia tunteita ja tilanteita vaan esimerkiksi minulle lisäävät  ymmärrystä siitä kuinka mie saan sallia kaikenlaiset tunteet ja se on myös minun päätettävissä tarraanko jokaiseen tiukasti kiinni kasvattaen samalla sitä levottomuutta tai ärsytystä sisälläni vai suhtaudunko tunteeseen etäisesti ja huitaisen lempeästi tunteen matkaamaan eteenpäin, hyväksyen näin sen tiedon, että tunne jäi siihen kulmaan taakse odottamaan kohtaamista. Olen ajatellut oikeastaan aina, että perinteisesti jooga lisää esimerkiksi hyvinvointia, hengitysharjoitukset auttavat keskittymään ja esimerkiksi rentouttamaan koko psykofyysistä kokonaisuutta, meditointi on avain mielenrauhaan ja yhdessä nämä piirtävät sillan kehon ja mielen välille. Elämä näkyy ja tuntuu kuitenkin ainakin itselläni myös joogassa, joten jokainen harjoitus ei takaa automaattisesti sellaista bliss-tilaa eikä siinä ole minun mielestä mitään väärää tai huonoa. On tehnyt hyvää pohdiskella omaa suhtautumista joogaan ja päivittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen. Minun jooga on minun näköistäni, siihen sisältyy minun tunteet jotka kulkee mukana ja joista osa tippuu matkan varrelle ja osa kasvaa minuun kiinni. En pyri enää jättämään niinkään niitä päivien tapahtumia salin tai maton ulkopuolelle kuten joskus tein. Aikoinaan tuntui tosiaan luonnolliselta harjoittaa mieltä ajattelemalla, että jätän salin oven ulkopuolelle esimerkkinä vaikka ne päivän ikävät tapahtumat ja saan näin itselleni toivomani breikin mutta minun joogamatka on edennyt sellaiseen pisteeseen, jossa minun on just nyt hyvä olla ja jossa mie saan olla kaikkien näiden tunteiden kanssa. Harjoitusten avulla saan tunteita pehmenemään, saan itselleni vastauksia ja ennen kaikkea rauhotun. Mie joogaan sen verran paljon, että nykyään tuntuisi jopa rasittavalta ajatus siitä, että pyrin jättämään jotain tilan ulkopuolelle. Mie olen niin tiivis paketti oman kropan ja mielen kanssa, että minun ei auta koittaa pyristellä jotain tunnetta tai ajatusta itsestäni pois vaan minun on yksinkertaisesti kohdattava ne edes ohimennen.

Paljon käytetty joogakupla yleensä kuvastaa itselleni asana- tai paranayamaharjoitusten tuomaa rauhaa, levollisuutta, rentoutta, mielen liikkeiden rauhoittumista tai vaikkapa uusien pehmeiden tuntemusten pinnalle ponnahtelua. Muun muassa näitä edellä mainittuja tuntemuksia jooga ja meditaatio elämäntapana ovatkin minulle antaneet mutta kaiken tämän pumpulimaisen ja hennon vaaleanpunaisen kuplan lisäksi koen myös turhautumista tai minulla on vaikkapa keskittymisvaikeuksia. Joinakin kertoina matolla ajatustenliike on vauhdikasta tai kroppa tuntuu jostain syystä epämukavalta. Takana on voinut olla huono päivä, huono viikko ja tapahtumat kulkeutuvat sinnikkäästi matolle mukanani, synnyttäen ylipäätänsä jotain sellaista mikä yleisesti määritellään negatiiviseksi tai epämukavaksi tunteeksi tai ajatukseksi. Minulle sopii se, että nimeän myös näitä ikäviä tunteita ja annan niiden kulkea matkassa tasavertaisina tunteina. Tekee hyvää tehdä systemaattisesti samanlaisia harjoituksia sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa.

Pancha Klesha-retriitti, Oulu

Mia Jokiniva Villa Mandalasta ohjasi meille harjoitukset ja johdatteli meitä joogafilosofiaan

Anna ja Liisa Pancha Klesha-retriitin workshopissa.

PopUpYogaOulun järjestämä Pancha Klesha-retriitti oli aivan oma kokonaisuutensa ja herätteli kiinnostustani joogan filosofiaan. Käsittelimme viikonlopun aikana Villa Mandalan Mia Jokinivan kanssa kleshoja eli mielen esteitä, joiden kanssa jaamme arkisen elämän ja joihin törmäämme myös joogaharjoituksissa. Jooga on nimenomaan minulle sitä arkista elämää. Se on sen taika minulle, arkipäiväisyys. Teemat saivat minussa jotain heräämään ja viikonloppu toimi itselleni uuden prosessin käynnistäjänä. Tämä oli ihan mieletön juttu, jälkimaininki veikin syvemmille vesille ja oli ihan mahtavaa oli saada tällainen kokemus! Ainakin jälkeenpäin ajateltuna, sillä tapahtumishetkellä olo ei ollut pelkkää ruusunnuppua. Kyse ei ole siitä kuinka suuria tunteita me koetaan tai kuinka merkityksellisiä havaintoja me tehdään harjoituksissa…sillä kaikki tämä mielenliike kehollisine tuntemuksineen on sitä joogaa. Minulla ei ole yleensä ennalta-asetettuja tavoitteita tai pyrkimyksiä harjoituksiin vaan ennemminkin otan harjoitukset mahdollisuuksina ottaa vastaan sitä mitä se hetki tuo tullessaan. Toisinaan taas tuntuu hyvältä kun ohjatuilla tunneilla kannustetaan asettamaan jokin intentio harjoitukselle ja siitä alkaakin taas erilainen mielen leikki.

Jokainen harjoitus tai jokainen retriitti ei ole ensinnäkään samanlainen, ei herätä meissä tismalleen samanlaisia hyvän olon tunteita sillä harva meistä pystyy asettamaan itsensä automaattiseen hyvän mielen kuplaan. Siinäpä sitä onkin harjoittelua kerrakseen kun menemme joogaan hakemaan rentoutta ja rauhaa ja saammekin kokoa matolla maatessa ärsytystä..on luonnollista, että silloin havahtuu ajattelemaan ”ettei näin pitänyt käydä” tai ”tännehän tultiin unohtamaan surkean päivän kurjat tapahtumat mutta matolla ne ajatukset jylläsi yli.” Tämäkin on luonnollista. Miltä tuntuisikin tarjota mielelle vaihtoehto hyväksyä ne ikävät tuntemukset ja sopeutua siihen, että juuri sillä kerralla harjoitus nostikin sinun omasta alitajunnasta toisenlaisia tunteita pintaan mitä olit itse tilannut etukäteen. Meidän odotukset eivät aina kohtaa harjoitusten kanssa ja sekin on sitä joogan ydintä itselleni.

Tällä hetkellä osallistun PopUpYogaRovaniemen joogakurssille, joka kokoontuu kerran viikossa Rovaniemen keskustassa uudella Crossfit Rovaniemi-salilla. Mikäli sali on sinulle uusi tuttavuus, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan! Mie en ole crossfittiä kokeillut mutta olen kuullut lajin harrastajilta, että uudella salilla homma toimii kuin rasvattu, ohjattuja yhteisiä harjoituksia järjestetään arkipäiväisin, sijainti on keskustassa ja tila on todella siisti!  Tämä on mahtava juttu kun kaksi niin erilaista maailmaa kohtaavat samassa tilassa. Sinulta ei vaadita aiempaa kokemusta joogasta, tervetuloa mukaan kokeilemaan jotain uutta! Jos sinulla on kokemusta joogasta, olet tervetullut silloinkin, esimerkiksi mie olen oppinut uusia perusasioita kurssin aikana ja se jos jokin lisää kiinnostusta oppimiseen. Asanaharjoituksissa keskitytään ihanalla tavalla anatomiaan ja saadaan tilaisuuksia tutustua oman kehon toimintaan ja linjauksiin ja asanaharjoituksissa annetaan liikkeeseen eri vaihtoehtoja kehon yksilöllisyys huomioiden.

PopUpYogaRovaniemen näytetunnin yhteiskuva uudella Crossfit-salilla. PopUpYogaRovaniemen tunteja ohjaavat Seija Koskela ja Heli Karila.

Kuvat PopUpYogaRovaniemi

Sinulla on mahdollisuus osallistua PopUpYogan toimintaan säännöllisesti Oulussa ja Rovaniemellä. Retriittien toteutuspaikat vaihtelevat ja viimeisin PopUpin järjestämä Ruskajooga-retriitti järjestettiin Kilpisjärvellä. Laitahan seurantaan Facebookissa PopUpYogaOulu ja PopUpYogaRovaniemi tulevien tapahtumien varalta.

Ruskajooga-retriitti Kilpisjärvellä

PopUpYogan Maria Kauppi kuvattuna Kilpisjärven retriitillä.

Kuvat PopUpYogaOulu

IHMISET

Olen tutustunut PopUpin tapahtumissa ihaniin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt kohtaamisten jälkeen. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä elämään ja saavat arvostamaan niitä hyviä tyyppejä, joita ei tule elämässä vastaan liikaa. Siinä on jotain erityistä kun ihmiset kokoontuvat itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Ilmasssa on jännitystä, herkkyyttä, vastaanottamista ja irtipäästämistä. Toinen voi kokea voimakkaita tunnekuohuja siinä missä viereisellä matolla oleva uppoaa pehmeään rentouteen. Tämän naapurissa voi ajatuksissa pyöriä kauppalista tai unohtuneet tekemiset ja vieruskaverilla voi tuntua kroppa epämukavalta ja levottomalta pysähdyksissä. Toiselle jooga merkitsee kokonaisvaltaista mielihyvää, kolmas joogaa mielirauhan vuoksi ja neljännelle joogaharjoitus on enemmänkin kehollinen ja sillä haetaan lihaksiin rasitusta tai rentoutta. Jokaisen harjoitus on oma, sitä ei voi liikaa korostaa koska me vertaamme itseämme ja tekemistämme. PopUpin ohjaajat tuovat omalla olemuksellaan tilanteisiin kannustavaa energiaa ja tekevät näistä ohjatuista harjoituksista aivan erityisiä. Mikä energia näissä naisissa onkaan! Saat tulla sellaisena kun sillä hetkellä olet ja ohjaajat ovat siellä sinua varten tarjoamassa mahdollisuuksia oman äänen kuunteluun ja hiljaisuuteen laskeutumiseen, tarjoamassa sinulle omaa hengähdyshetkeä, hetkeä josta saat tehdä omannäköisesi. Saat kulkea niin syvälle henkisellä tiellä kuin itse haluat ja vastaavasti saat saat halutessasi keskittyä enemmänkin joogan fyysisiin vaikutuksiin ja keskittyä harjoituksissa tunnustelemaan kropan oloa. Opettajat antavat mahdollisuuden napata kiinni tuntia johdattelevista sanoista ja teemoista mutta mikäli ne eivät resonoi sinua niin voit jättää ne etäämmälle, sekin on sallittua. Eikö ole ihanaa kun joogassa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia!

MENOVINKKI ROVANIEMI

JOOGAPÄIVÄ POP UPIN TYYLIIN  17.11.2018, ROVANIEMI

Aloitamme päivän joogaharjoituksella. Tehdään suht’ voimakas vinyasa flow- tyylinen joogaharjoitus. Harjoitus sisältää mm. joogapunnerruksia, keskivartalon voimaharjoitteita, seisoma-asanoita ja käsitasapainoilun alkeita. Samalla perehdytään kehon oikeaoppiseen linjaukseen, jotta opitaan turvallisuutta ja laadukkuutta asanoissa.

Vaikka jooga hellii kehoasi ja lisää mm. selän hyvinvointia, akuutit polvi-, olkapää-, ranne jne. vaivat kannattaa parannella kuntoon ennen osallistumista. Harjoitus ei sovi myöskään raskaana oleville.

Tauko! Teetä ja raakakakkua!

Tauon jälkeen sukellamme restoratiivisen joogan pariin. Restoratiivinen jooga vie sinut lepoon. Lempeät liikkeet aktivoivat lepohermoston ja hellivät kehoa ja mieltä. Kokonaisuuden kruunaa loppurentoutus!

Workshopin päätös – tilaa tunteille ja tunnelmille.

Voit ilmoittautua mukaan popupyogaoulu@gmail.com tai 0440188486/Maria.  Kurkkaa facen tapahtuma.

 

Aurinkoista viikkoa!

Kasviuutepohjaiset ihonhoitotuotteet

NUSKIN ~ HELLÄVARAISTA IHON HUOLENPITOA

Kesä ja aurinkoiset säät saavat hymyn kasvoille ja houkuttelee myös kiinnittämään huomiota ihonhoitoon. Mie suosin kasviuutepohjaisia NuSkinin tuotteita niin kasvojen kuin vartalon ihonhoidossa. Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos vaan haluan jakaa hyviä kokemuksiani sillä minulla on aina ollut ihon kanssa ongelmia, teinivuosina elin aknen kanssa ja lisäksi minulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Mie kiinnostuin Nu Skin tuoteperheestä muun muassa kuullessani tuotteiden olevan kasviuutepohjaisia. Tänään haluan esitellä omien päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden lisäksi uuden Insta Glow itseruskettavan voiteen, joka on saavuttanut suosion ihmisten keskuudessa sen helppokäyttöisyydellä ja luonnollisella lopputuloksella.

Käyttäessäni tämän sarjan meikki- ja ihonhoitotuotteita, olen todella huomannut kuinka suuri ero kasviuute- ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden välillä on. Olen kirjoittanut aiemminkin blogiin kyseisen tuotemerkin tuotteista ja pääset lukemaan täältä kirjoitukset Nu Skin-tuotteet Hyvinvointia ihollesi ja Tuote-esittelyssä: Nu Skin -tuotesarja.

Mikä on kasviuutepohjaisten ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden ero? Konkreettisimpana erona nostan esille pH-arvot sillä Nu Skinin tuotteissa ei ole käytetty mineraaliöljyä ja tuotteiden pH-arvot ovat mahdollisimman lähellä ihon luontaista pH-arvoa. Tässä näkyy hyvin merkittävät erot tuotteiden pH-arvoissa ja niiden näkymisessä.

Ensimmäinen jälki iholla on ihon oma pH-arvo, johon verrataan eri merkkien tuotteita ja vasemmalta oikealle edettäessä iholle on käytetty Nu Skin vartalonpuhdistusainetta, toisen merkin ihonpuhdistusainetta ja kolmannen merkin palasaippuaa.

Testi osoittaa merkittävän eron kun katsotaan tuotteiden jättämiä jälkiä ihoon, ne kuvastavat siis eri tuotteiden pH-arvoja.

Juhlameikki kymmenessä minuutissa NuSkin tuotteilla.

ARKINEN IHONHOITO

Minulla on miltei päivittäisessä käytössä NuSkinin ripsiseerumi, mascara ja Nu Colour Advanced tinted moisturizer- voide, joka kosteuttaa ja sävyttää kevyesti ihoa ja viimeistelen arkimeikin sipaisemalla kevyesti Nu Colorin Bronzing Pearsin helmien sävyä kasvoille. Nämä helmet ovat todella riittoisia ja monikäyttöisiä, ehdoton lemppari! Ihon kosteutukseen mie suosin kosteuttavaa Creamy hydrating masque-naamiota, jonka jätän usein myös meikkipohjan alle sillä se sopii erinomaisen hyvin syväkosteuttamaan minun sekaihoani.

Kestosuosikkejani ovat muun muassa Epoch- mutanaamio, sillä ihoni on voinut paremmin aloitettuani tämän elvyttävän mutanaamion käytön. Merikasveista peräisin olevia ainesosia sisältävä savinaamio imee itseensä ihon epäpuhtauksia ja sen sisältämät äärimmäisen hienojakoiset metahiukkaset todella puhdistavat ihon tehden ihosta miellyttävän kevyen tuntuisen. Viimeisen parin vuoden aikana minun ei ole tosiaan tarvinnut käyttää peittäviä meikkivoiteita vaan olen käyttänyt pelkästään Nu Skinin varillistä kosteusvoidetta. Advanced Tinder Moisturizer- voide  on antanut oman vaikutuksensa ihoni paranemiseen ja hyvinvointiin. Voide tuntuu kevyeltä eikä tunnu tukkivan ihohuokosia, levittyy helposti ja on todella laadukas sekä riittoisa.

Mie tykkään luonnollisesta tyylistä meikkauksessa ja Nu Skinin Eyelash treatment- ripsiseerumi sekä ripsiväri saavat kepeän lookin aikaan ja silmämeikki kestää kovemmankin hikoilun. Ripsiseerumi hoitaa, suojaa ja vahvistaa omia ripsiä ja tehostaa ripsivärin pysymistä. Nu Colour Curling Mascaran  jättää luonnollisen jäljen eikä minusta tunnu että silmissä on ylipäätänsä meikkiä.

Nu Skinin AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste -hammastahna on kirkastanut hymyäni ja tasoittanut luonnostaan kirjavaa hammasluuta. Mulla on tosiaan luonnostaan laikukkaat hampaat ja hampaiden kärjissä näkyy vaaleat osat, joita kutsun ”jäävuorten huipuiksi” sillä paikoittain hampaideni kärjet ovat huomattavasti valkoisemmat.  Hammastahna jättää miellyttävän jälkimaun samalla kun ehkäisee plakin muodostumista, eikä se sisällä vahingollisia peroksideja. AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste poistaa myös tummentumia ja ehkäisee reikien muodostumista.

INSTAGLOW

Kuluvana keväänä NuSkin lanseerasi uuden itseruskettavan voiteen ja Insta Glow onkin löytänyt paikkansa uusien ja vanhojen asiakkaiden keskuudessa. Miekin pääsin testaamaan tätä voidetta ja käyttökokemus oli niin hyvä, että tilasin purkin voidetta sen jälkeen itselleni. Tuote on helppokäyttöinen, ei sotke, kuivaa nopeasti ja levittyy tasaisesti. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen voiteen levittymisen suhteen mutta levitin itseruskettavan voiteen puhtaalle ja kosteutetulle iholle ja jäin odottamaan lopputulosta. Alla olevassa kuvassa näkyy yhden käsittelykerran lopputulos.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Siskoni pääsi testaamaan tuotetta myös ja hän ihastui ensikokeilulla Insta Glow-voiteeseen. Jaana: Minulla oli ennakkoluuloja tuotteen suhteen sillä oletuksena oli aiempien itseruskettavien käyttökokemusten perusteella käsien värjääntyminen ja seepraraidoitukset jaloissa. Voide levittyi tasaisesti, kuivui yllättävän nopeasti ja tahraamatta. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen ero oli nähtävissä ja itseruskettavan voiteen jättämä sävy oli luonnollinen. Voide tasoitti epätasaisesti ruskettuneita kohtia ja sai ihon hehkumaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Pohjoisen tehomyyjät Janni Heinikki ja Anu Lampinen kertovat myös omia käyttökokemuksiaan NuSkinin tuotteista.

Janni Heinikki: Olen koko elämäni kärsiny pahastakin atopiasta ja kokeillu vaikka mitkä keinot sen hoitamiseen. Minulle sanottiin joskus, etten koskaan paranisi. Mie tutustuin Nu Skin-sarjaan 2015. Sain lahjaksi puhdistusemulsion ja kasvoveden. Yllätyin positiivisesti siitä, että tuotteet ei kirvelly tai kiristäny naamalla. Myöhemmin tilasin myös vartalon pesuaineet itelle ja ekan pesukerran jälkeen meinas itku päästä, ku minun ihottumainen, kuiva ja kutiseva iho ei kiristäny eikä kirvelly. Mie ymmärsin, että mieki voin saada terveen ihon, koska maailmassa on aineita, jotka tuntuu mun iholla hyvältä.
Mie rakastan meikata, ja nyt se vasta tuntuu mukavalta ja helpolta kun on saanu ihon kuntoon.

Korostan kuitenki, että pelkällä voiteiden ja pesuaineiden vaihdolla iho ei kokonaan parantunu, koska syy tulee sisältä. Ja minulla se on ollu laaja ruokaremppa. Eli se anto mulle sysäyksen kokonaisvaltaiseen kehon kuunteluun ja hyvinvointiin.

Nu Skinissä minua kiehtoo yhtiön vastuullisuus ja kyky luoda uusia ja toimivia tuotteita herkempienkin käyttöön. Kuten tämä uus itseruskettava. Mie en oo niistä ennen välittäny ku aiemmin testaamani on olleet hankalia levittää ja lopputulos on muistuttanu ennemmin raitasta porkkanaa ku kaunista, ruskettunutta ihoa.

Mun tämän kesän luottotuotteet on siis Insta Glow, Taivuttava Mascara ja Powerlips-kestopunat!

Anu Lampinen: Olin tosi yllättynyt siitä miten helppo tuote on levittää iholle. Ei tarvinnut pelätä että jää rantuja tai laikkuja. Sitä voi laittaa ohuesti, jolloin saa pienen hehkun iholle tai sitten kerrostaa vahvemman rusketuksen. Väri kuluu tasaisesti, normirusketuksen tapaan pois. Aion käyttää tuotetta silloin tällöin myös talvella, koska haluan säilyttää ihon päivettyneen ulkonäön myös silloin.

Insta Glow ja yksi käyttökerta.

Minulta saat lisätietoja NuSkin tuote-esittelyistä ja tuotteista, voit lähettää minulle viestiä Instagramin kautta (@marrumarmelaadi), Marrun matkassa – facebooksivun kautta tai spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com.

 

 

Kommunikointi ja pienetsuuret eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä

Ne pienetsuuret eleet, jotka yllättävät, tuovat turvaa, lämpöä, rakkautta, myötätuntoa tai osoittavat kunnioitusta. Pienet eleet elämässä, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa tai vaikka työpaikalla tuovat iloa ja antavat voimaa kun ne tulevat suoraan sydämestä. Vilpittömyys ja ystävällisyys antavat voimavaroja mielelle ja auttavat meitä myös vaikeissa tilanteissa vahvistaen ihmisten välisiä tunnesiteitä lämpimien kokemusten myötä. Mie tykkään siitä ajatuksesta, että vähemmän on enemmän ja pienet eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä saavat minut tuntemaan enemmän lämpöä kuin isoltakin tuntuvat teot, joissa ei ole mukana sitä vilpittömyyttä ja sitä tunnetta joka nostaa sen lämmön ja lähimmäisen rakkauden pintaan.

Pienet eleet kuten kadulla vastaantulevan tuntemattoman suoma hymy tai ystävällinen katse piristää silloin kun itse on väsynyt ja vaikkapa tuntemattoman ihmisen ele kuten ulko-oven avaaminen tuo hyvän mielen. Sitä näkee ja kokee enemmän kun nostaa katseen ylös sieltä tien pohjalta. Kaupasta lähtiessä myyjälle suunnattu kiitos hymyn kera voi kantaa häntä pitkälle päivään tai parhaimmassa tapauksessa jopa pelastaa kyseisen myyjän loppupäivän.

Nämä ovat ilmaisia eleitä ja pieniäsuuria asioita, joita usein erehdytään pitämään itsestäänselvyyksinä sillä sitä ne eivät välttämättä tänä päivänä ole. Kaduilla ja työmaailmassa kiidetään tuhatta sataa ja päivän päätteeksi suunnataan väsyneenä kauppaan ja päällimmäisenä on ajatukset kotiin pääsystä ja arjen askareista. Työpäivä on läpsinyt pitkin poskia ja tunteet on pinnassa, ja ystävällisyys voi herättää tällaisissa tilanteissa vastareaktion omien fiilisten pohjalta ”miksi minun pitäisi olla tuntemattomalle mukava” tai ”mitä se tuokin tuossa hymyilee kun mulla ketuttaa”, mutta miksi sitä kiukkua ja turhautumista pitäisi välittää ympärilleen? Pienet kauniit eleet tutuilta ja tuntemattomilta voivat muuttaa niitä fiiliksiä ja antaa loppupäivälle uusia mahdollisuuksia.

Kommunikoinnista

Joistakin ihmisistä oikein huokuu hyvä ja lämmin fiilis ja kanssakäyminen tuntuu luontevalta. Vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus vahvistaa kanssakäymistä ja esimerkiksi itselleni kunnioitus on yksi tärkeimpiä asioita kuuntelutaidon lisäksi.  Ihminen voi saada tukea ja rohkaisua tilanteisiin juttelemalla ja käymällä läpi tunteita ja kokemuksia esimerkiksi ystävän kanssa. Juttutuokioissa selviää moni asia kuten se osaako molemmat osapuolet kuunnella ja saavatko molemmat mahdollisuuden puhua. Kuuntelemisen taitoa ei kaikilla syystä tai toisesta johtuen ole tai kuunnella osataan mutta toisen asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Joku voi kuunnella vain pakon edessä eli odottaen vuoroaan päästäkseen itse kertomaan ajatuksiaan ja omia asioitaan.

Toisen huomioonottaminen on tärkeää ja kommunikointi on vastavuoroista. Kuuntelemalla ja kommentoimalla osoitat olevasi kiinnostunut toisen ihmisen elämästä. Sitten on niitä tapauksia, jotka keskittyvät elämään oman elämänsä keskiössä, ottavat huomion itselleen ja jopa vaativat sitä ja kertovat asioistaan mutta eivät huomioi toista ja lähestyvät vain silloin kun ovat jotain vailla. Toinen, kuunteleva osapuoli saa niskaansa asiat ja kun ajatukset on saatu purettua, voidaan keskustelu päättää. Tällaiset ihmiset, jotka ajattelevat lähinnä vain omaa napaansa eivätkä anna esimerkiksi tukea ovat itsekkäitä ja ajattelemattomia. Koen, että tällaiset ihmiset kokevat olevansa parempiä syystä tai toisesta johtuen ja heillä puuttuu empatia sekä sympatiakykyä.

Tällainen itsekkyys saa minut voimaan pahoin ja aiheuttaa itsessäni vastareaktion. Toinen osapuoli kuuntelee ja antaa olkapäänsä tueksi ja häntä käytetään itsekkäästi omien tarpeiden mukaan. Huomioonottaminen voi olla niinkin yksinkertainen juttu kuin ”Mitä kuuluu?”-kysymyksen esittäminen. Miekin olen törmännyt tällaisiin tapauksiin ja kutsun heitä energiasiepoiksi enkä ole tietoisesti tällaisia ihmisiä pitänyt pitkään elämässäni koska..miksi pitäisin? Voin valita sen sijaan elämääni ihmissuhteita, joissa pätee molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus.

On antoisaa käydä keskusteluja uusien tuttavuuksien ja vanhojen ystävien kanssa, joiden kanssa kemiat kohtaavat, heittää välillä aivot narikkaan ja nauttia pienistä asioista yhdessä. Jakaa onnistumiset ja surut, kyseenalaistaa elämän tapahtumia ja olla ymmärtämättä ihan kaikkea.

Mie arvostan ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia toisten saavutuksista ja osoittavat sen eivätkä ensimmäisenä ajattele, että onnistuminen kuuluu vain heille itselleen. Arvostan ihmisiä joiden kanssa voi jakaa onnistumisen tunteet pelkojen voittamisessa sen sijaan, että toisen onnistumisen ajatellaan olevan itseltään pois. En tarvitse elämääni ihmisiä, joilla ei ole tajua lähimmäisten kunnioituksesta tai jotka eivät vilpittömästi halua olla osa elämääni..kuka ylipäätään tarvitsee tai haluaa sellaista ”ystävää”? Viime aikoina mie olen muuten huomannut omien tuntemusteni olleen pelottavan usein oikeassa, aistin tapahtuvia muutoksia välimatkojenkin takaa ja jokin ääni (intuitio?) varoittelee mikäli se on tarpeen. Aikoinaan olen ollut aivan liian sinisilmäinen, haluan uskoa yleisesti ihmisten hyvyyteen mutta en halua enää päästää elämääni ihmisiä, jotka ovat katkeria, kateellisia tai omahyväisiä, sellaiset persoonat ovat kuin myrkkyä.

Ihmisen perusluonne on tietynlainen huolimatta elämäntilanteista, tietenkin tapahtumat kasvattavat ja voivat vaikuttaa voimakkaastikkin ihmisen persoonaan mutta pohjimmiltaan ihmisen perusluonne on nähtävillä tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmissuhteet ja kommunikointi eivät omien kokemusteni pohjalta ole yksinkertaisia asioita. Joskus ihmissuhteissa herätään siihen kuinka ollaan ajauduttu erilleen tai koetaan jonkin muuttuneen suhteessa, esimerkiksi kunnioitus ei tunnu tai näy kommunikoinnissa eikä keskustelu ei suju enää luontevasti tilanteen muuttuessa. Vastavuoroisessa keskustelussa ajatukset saavat uusia näkökulmia, olen lukuisat kerrat saanut itseni vapautettua vääristyneistä ajatuksista ja havahtunut pohtimaan kuinka suhtaudun omiin ajatuksiini.  Mie saan hyviä fiiliksiä saadessani jakaa ystävien kokemuksia ja saadessani myötäelää tilanteita. Yhdessä koetut tilanteet antavat myös minulle mahdollisuuden miettiä omaa käytöstäni muita kohtaan ja mahdollisuuksia kehittyä erityisesti avoimen kommunikoinnin myötä. Mieli rauhoittuu ja mahdolliset ajatusten solmut aukeavat.  Mikä teille on tärkeää kommunikoinnissa?

”The biggest communication problem is we do not listen to understand. We listen to reply.”

❤ Marru

 

 

Meditaatio ja jooga: Kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia

Kesä on täällä!

Ja mie olen tehnyt ensimmäiset meditaatioharjoitukset omalla takapihalla. Vuosia sitten operoitu ranne on alkanut oireilla ja tämän miltei jatkuvan hermosäryn keskellä omien restoratiivisten joogaharjoitusten ja meditaation merkitys on kohdallani kasvanut. Kirjoittaminen juuri nyt on hitaamman puoleista sillä kirjoitan vain vasemmalla kädellä mutta silloin kun se ajatus lähtee virtaamaan niin blogin äärelle on päästävä. Mie olen todella iloinen säännöllisyydestä, jonka olen löytänyt joogaharjoituksistani sillä olen jo nyt suhtautunut tilanteeseen eri tavoin mitä olisin tehnyt esimerkiksi vuosi sitten. Olen oppinut hyväksymään ja sopeutumaan. Olen päästänyt ilmaan kaikki tunteet pettymyksestä ja turhautumisesta aina kyynelten muodossa asti ja olen tehnyt tilaa siten uusille näkökulmille. Tämä on minulle hyväksi, ikäänkuin puhdistun ja saan rauhan tunteen sisälleni. Tämä rauhan tunne, jota vaalin itsessäni ei ole minulle kovin vanha ystävä vaan me ollaan viimeisen vuoden aikana koettu niin valtavasti, että se on saanut sen oman paikkansa sydämestäni. Mie annoin rauhalle tilaa luopumalla sisäisestä juoksijastani ja koen tämän olevan yksi merkittävä tekijä sen takana, että viihdyn nykyisin yksin, paikallani ja jopa pakenen sine omaan jooga-ja mediaatiokuplaan tätä todellisuutta aika ajoin. Pakeneminen ei kohdallani tarkoita sitä että pakenisin elämääni vaan haen sillä tilaa ja energiaa itselleni. Levottomuuden vallatessa mielen mie pysähdyn paikalleni, suljen silmäni ja annan hengityksen ohjata minua kohti sitä kuplaani ja se on vapauttavaa koska kupla voi olla tyhjä ja saan luoda siitä sellaisen mikä sillä hetkellä tekee minulle hyvää ja mitä tarvitsen. Usein löydän myös uusia ja odottamattomiakin asioita ja ajatuksia kuplastani.

Mie olen vuosikausia olettanut ettei minusta ole meditoimaan, ”ettei se ole minun juttu” enkä ole kokenut sitä omakseni, joten jonkinlainen muutos minussa on tapahtunut. Minulla on ollut meditoimisesta aivan vääränlainen kuva ja olen ajatellut sen liian monimutkaisesti. Pelkistämällä ja yksinkertaistamalla meditaatioharjoituksia, olen löytänyt itselleni sopivan tavan, jonka koen omakseni. Suosittelen tutustumaan erilaisiin jooga- ja meditaatioharjoituksiin sillä kirjo on laaja ja monipuolinen tarjonta mahdollistaa sen, että siekin voit löytää oman joogatyylisi. Tämä oli tällainen lyhyehkö ajatusten virta omien meditaatioharjoitusten parista. Minkälaisia tuntemuksia meditaatio sinussa herättää? Onko sinulla jotain lempiharjoituksia, joita haluaisit jakaa muiden kanssa?

Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen kesälomalla mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoitukseni mukana myös lomalla.

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Nautinnollisia joogahetkiä  Marru

 

 

 

Millainen oli Adventure Race Rovaniemi 2017?

Lauantaipäivä Ounasvaaralla

Lauantaina Rovaniemen Ounasvaaran metsän väritti eri teemoin pukeutuneet joukkueet kun Adventure Race Rovaniemi järjestettiin ensimmäisen kerran. Miekin sain kutsun yhteen joukkueeseen kun kaverini oli voittanut aiemmin järjestetystä lippukisasta itselleen paketin, jolla hän sai kasata kisaa varten joukkueen. Tässä yhteydessä on mukavaa kertoa ohimennen, että me olemme Millan kanssa tienneet toisemme jo jonkin aikaa yhteisten tuttujen kautta mutta olemme tutustuneet vasta WellnessLoungella, jossa käymme yhdessä treenaamassa ja joogatunneilla. Tämä sosiaalisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut ehdottomasti parhaimpia puolia, jotka ovat nousseet usein esille viimeisen parin vuoden aikana löydettyäni tieni esimerkiksi Kunnon Paikkaan ja WellnessLoungelle. Mie olen saanut elämääni upeita ihmisiä, jotka täydentävät ja värittävät olemassaolollaan elämääni. Tapahtumaan osallistumisesta tuli puhe viime viikon lopulla, tämä oli mukava tällainen ekstempore juttu eikä mukaan lähtemistä tarvinnut harkita sillä ennen kuin huomasinkaan olin jo sanonut joojoo, mukana ollaan!

Joukkueen naisista mie tunsin ennestään tosiaan arpaonnea suosineen Millan mutta mie olen sen verran sosiaalinen etten yleensä koe epämukavaksi mennä mukaan uusien ihmisten porukkaan tällaisissa tilanteissa. Toki ajatuksissa käy tällaisissa haaste/kisatilanteissa jännitys omasta kunnosta, sen kestävyydestä ja riittävyydestä, ”pysynkö joukkueen mukana”  mutta tällä kertaa sellaista jännitystä ei tullut sillä minulle korostettiin ennakkoon rentoa tunnelmaa ja iloista fiilistä, jotka reitille otettiin mukaan – ei niinkään kilpailu aikaa vastaan. Mie huomasin heti kättelyssä tunnelman olevan niin rento oman joukkueen seurassa, että päällimmäisenä oli odottava fiilis – joko pian päästään reitille! Mie olen huono kilpailija erityisesti aikaa vastaan, en tykkää esimerkiksi yksilökilpailuista eikä minua ole kilpaileminen oikeastaan koskaan innostanut. Se ei ole se minun juttu. Tästä(kin) syystä olenkin kokenut Levillä heinäkuussa järjestettävän Arctic Challengen matalan kynnyksen tapahtumaksi, tunturiin on aivan parasta päästä ottamaan itsestään mittaa sen enempiä sijoituksia miettimättä. Mie olen seuraillut kyllä esimerkiksi ajan avulla omaa juoksemistani ja on motivoivaa huomata ja kokea kehitystä tapahtuneen juoksulenkeillä ja sama matka taittuukin vaikkapa lyhyemmässä ajassa. Tässäkin korostan sitä, että aika/ajankäyttö ei ole itselleni mikään ykkösmittari vaan tunnustelen enemmän omaa oloa kuten esimerkiksi energian määrää kehossa.

Aikoinaan kun aloitin lenkkeilyn ja tunsin juoksukunnon kasvavan niin jotenkin automaattisesti aloin mielessäni rakentamaan itselleni tavoitetta kuten ”seuraavaksi tavoitteenani on juosta 10km alle tuntiin”. Tällainen toimi minulla koska sain tavoitteestani rytmiä ja intoa lenkkipolulle mutta lenkkeilyssä ei kuitenkaan ollut minulle pääponttina se tunnin alittaminen 10km matkalla vaan ns. jäin sille tielleni. Tavoite muuttui kunnon kehityksen myötä ja se on tuonut vaihtelua omaan suhtautumiseen ja siihen itse tekemiseen. Esimerkkinä se kun huomasin, etten tuijotellutkaan sitä kelloa, keskittynyt itse asettamani ajan alitukseen vaan löysin uusia lenkkipolkuja ja tunsin kuinka esimerkiksi hengitykseni kehittyi ja sitä myöten hapenottokyky parani. Olen oppinut tuntemaan omaa kehoani käyttämällä sitä ja vieläkin minulla on kehitettävää esimerkiksi omassa juoksutekniikassani. Tällainen onnistumisen tunteiden saaminen aikuisiällä on ihan mahtavaa ja antaa lisää rohkeutta uusien asioiden äärelle ja mielestäni onnistumisen  tunne kantaa kohti kehitystä. Mie olen esimerkiksi vasta aikuisiällä opetellut sellaisia liikkeitä ja asioita, jotka ovat monelle tulleet tutuksi jo lapsuuden jumppakärpäsistä ja se innosti minua kun ymmärsin, että olin tosiaan osoittanut itselleni tosiaan oppivani asioita, jotka ovat olleet reilu parisenkymmentä vuotta siellä ”mie en koskaan opi”-sarjassa.

#86

Adventure Racen 10kilometrin mittainen reitti kulki Ounasvaaran päällä ja reitin varrella suoritettiin yhteensä 10 erilaista rastia. Rastit olivat aivan hauskoja ja toivat kivasti vaihtelua matkan varrelle. Meitä suosi hyvä keli ja aurinkoinen lauantai sujui oikein mukavasti Ounasvaaralla kulkien. Tällaista tapahtumaa en ole aiemmin Ounasvaaralla kokenut, joten pisteet siitä järjestäjille kun Rovaniemellä sai käydä kokeilemassa tällaista seikkailutapahtumaa. Ounasvaara tarjoilee hienoja mahdollisuuksia erilaisten liikunta-ja hyvinvointitapahtumien järjestämiseen ja onhan se mukavaa kun omassa kotikaupungissa monipuolistuu tapahtumien kirjo. En tiedä tarkkaa osallistujien määrää mutta tapahtuma-alueella näkyi jos jonkinlaiseen teemaan pukeutuneita iloisia kisaajia ja se on juurikin oikea asenne kun lähdetään tällaisiin tapahtumiin oman joukkueen kanssa.

Arctic Superfoods mukana reitillä

Meidän joukkue lähti positiivisilla fiiliksillä reitille ja iloinen tunnelma kantoi aina maaliin saakka. Rastit olivat mukavan helppoja ja seikkailurata sopi hyvin tällaiseen virkistyslauantaihin. Ounasvaara ja sen päältä näkyvä kaupunki näyttäytyi kauniina aurinkoisessa säässä ja oli mukavaa kulkea tutuilla poluilla. Me lähdettiin reitille enemmänkin hauskapitoon kuin juoksemaan hikipäässä ja siirtymillä rastilta toiselle oli mukavaa jutustella oman joukkueen kanssa sekä luonnollisesti näpsiä kuvia blogiakin varten, heh.

Ajatuksissa pyöri tiiviisti tulevan kesän Arctic Challenge-haasteottelu ja Levitunturin ylittäminen, kaikki ne tuntemukset ja ajatukset, jotka kävi mielessä ja se kehon äärimmilleen haastanut rasitus, maaliin tulon riemu ja adrenaliinin synnyttämä hyvänolon tunne haastekisan jälkeen. Oi sen mie pääsen kokemaan heinäkuussa uudelleen ja tällä kertaa joukkueen kanssa! Ounasvaaran ja Levin tapahtumia yhdistävät se porukalla tekemisen meininki ja oman joukkueen kanssa yhdessä kokeminen. Nämä ovat upeita kokemuksia ja myös haastavia, sillä joukkueeseen voi mahtua monenlaista persoonaa. Mie sanoisin, että tärkeintä on kannustaminen; se, että väsyneenä voi tukeutua oman joukkueen jäseniin ja siihen, että toiset vaikka kantavat sinut seuraavalle rastille jos oma jalat eivät enää kanna tai se, että rasteille valitaan ne henkilöt joille ei tuota vaikeuksia ko. haasteen suorittaminen, mikäli se jollekkin tuntuu ylivoimaiselta sillä hetkellä. Meidän joukkue lähti tällaisella periaatteella myös lauantaina ja varsin avoin ilmapiiri tuntui mukavalta erityisesti sen vuoksi koska mie en tosiaan tuntenut joukkueesta muita Millan lisäksi. Nauru raikasi ja juttua riitti laidasta laitaan ja minusta tuntuu, että sinne vaaran poluille jäi jos monenmoista tunnetta ja ajatusta kerryttämästä painolastia, ainakin itselläni oli virkistynyt olo kisan jälkeen. Kiitos ihanille naisille, joiden kanssa sain uuden kokemuksen tämän tapahtuman merkeissä!

💛 Marru

Minun tarina: Kun masennus sai kasvot

KIITOS 

Ihan ensiksi haluan kiittää teitä kauniista palautteesta ja hyvistä keskusteluista, joita olen saanut käydä edellisen Eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä–kirjoituksen jälkeen. Jutun suosio ja teidän yhteydenotot yllättivät minut ja teidän kannustavat sanat, tuki ja ennenkaikkea positiivisuus on saanut minut kyyneliin lukuisia kertoja.

Tällaisten omien henkilökohtaisten asioiden, demoneiden, häpeäpilkkujen ja epäonnistumisten esiin tuominen ei ole helppoa sillä asioiden julkituomiseen liittyy näinä someaikoina varsin voimakas puiminen eri somekanavissa. Mie olen onnellinen koska blogitekstini on houkutellut mahtavia ihmisiä omien ajatusten ja tunteiden äärelle ja yksi ehdottomasti blogin paras puoli on se kun saan vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa.

Sivusin Eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä- kirjoituksessani elämääni vuosien takaa ja siellä yhä vielä ihan viime vuosina ja lähiaikoina asuvia kipupisteitä; asioita, joita olen määrätietoisesti koittanut väistellä, juosta pakoon ja painaa mielen sopukoiden perälle, jotta saisin ne hiljenemään. Olen prosessoinut viimeisen kahden vuoden aikana valtavasti asioita ja nyt olen matkallani jollekkin etapille..tarkemmin en osaa sitä vielä sanoiksi pukea mutta tunnen voimakkaasti itsessäni sen, että olen valmis uusiin haasteisiin ja vaikean viime vuoden jälkeen olen saanut karisteltua stressiä aiheuttaneita asioita ja ihmisiä elämästäni. Sydän ja mieli kertovat minulle samaa: nyt meidän elämässä on unelmien toteuttamisen aika.

Masennuksen kasvot

Mieli on erittäin voimakas työkalu ja olen viettänyt aikaa omien ajatusteni ja uskomusteni parissa tutustuen uudelleen avoimin mielin omiin ajatuksiini ja itseeni. Nykyisin mie viihdyn omien ajatusteni parissa, jopa pysähtyneenä ja paikallaan istuen. Olen mutustellut omaa oloani ja kuulostellut ajatuksiani ja tuntemani rauhan tunne lämmittää minua. Päästäkseni tähän pisteeseen, olen rikkoutunut ja rakentunut uudelleen lukuisia kertoja; raadollisimmillaan on tuntunut, että sydämeni on vuodattanut verta ja vastaavasti tunnen kuinka sydämeni on todella keventynyt. Asioiden hyväksymisen ja itselleni anteeksiantamisen myötä vuosia mukanani  kantama häpeän tunne on muuttanut muotoaan..mie en yritä päästä niistä tunteista kokonaan eroon, en pyri ”unohtamaan” tai karkoittamaan niitä itsestäni vaan mie kehityn yhdessä niiden tunteiden kanssa ja tunteet ns. jatkojalostuvat käsittelyn myötä: ohjaan ääripään tunteita kohti tasaisempaa, koitan etsiä ajatuksille positiivisia vaikutteita. Mie olen kyllä saanut kuullakin kommennettaja siitä, että ihmiset ovat huomanneet ja jopa tunteneet selkeän eron olemuksessani verrattuna vointiini vuosien takaa.

Mie nautin tästä rauhan tunteesta koska en ole aina ollut hyvinvoiva. Me eli elämä ja mie ajauduttiin hukkaraiteille yhdeksän vuotta sitten ja se oli todella ahdistava tie. Minulla oli ollut siinä jo useamman vuoden hankaluuksia oman mieleni kanssa. Mieli ja keho väsyivät, menettivät elämänilon, elämänhallinnan ja kiinnostuksen elämässä tapahtuneita asioita kohtaan ja ahdistuksen kasvaessa seinä nousi vastaan..seinä kasvoi muuriksi ja vuosien kuluessa tilanne kehittyi siihen pisteeseen, että löysin itseni itkemästä terveyskeskushoitajan luota. Siellä minulle kerrottiin ahdistuksesta, masennuksesta ja burnoutista, jotka tuntemukset minulle aiheuttivat. Silloin mie istuin elämäni viimeisimmällä nurkalla, varjossa. Olin siihen aikaan mukana musiikkimaailmassa yrittäjänä ja kamppailin nuoren egoni kanssa. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tuntea ja ajatella koska en ollut kosketuksissa itseni kanssa. Tein valintoja, jotka eivät ohjanneet minua hyvään suuntaan enkä oikein osannut ottaa vastuuta, ulospäin toki taisin silloinkin olla se iloinen Marru mutta sisältäni olin turta. Suu muodosti sanoja ja jatkoi puhumistaan mutta mieli tai sydän ei keventynyt, pahaolo ei siirtynyt sanojen mukana pois minusta. Sen jälkeen tulivat paniikki- ja ahdistuskohtaukset, unettomuus ja liuta muita näiden kahden kaveruksen mukanaan tuomia oloja. Näihin aikoihin turrutinkin itseäni alkoholilla ja se pahensi tilannetta entisestään. Koin pahaaoloa myös siitä kun en osannut puhua ihmisten kanssa asioista ja vetäydyin suljettujen verhojen taa neljän seinän sisälle. Kevätajat olivat minulle pahimmat; auringon noustessa mie vedin verhoja tiukemmalle ikkunoiden eteen ja koitin tilkitä kaikki raot mistä luonnonvalo olisi päässyt kurkistamaan sisälle. Vuorokausirytmi kärsi epäsäännöllisestä elämästä, puhuttamattakaan henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin tilan elämästäni valtasi pahoinvointi.

Sairastumisen myötä mielikuvat elämästä olivat mustavalkoisia. Toivon ja uskon elämään syrjäyttivät epätoivo, epätietoisuus ja epävarmuus. Halusin paeta elämääni ja omia tuntemuksiani koska ne olivat minulle vieraita ja äärimmäisen pelottavia sekä ahdistavia. Pelkotilat ja ahdistus nosti sykkeen, räjähtävä paineentunne täytti minua kuin ilmapallo,  sykkeen nousun myötä hengitykseni alkoi hakeutua paniikkiin ja mie hukuin siihen ahdistuneisuuden tunteeseen pahimmillaan useita kertoja päivässä.

Muistan kuinka ahdistunut ja lamaantunut olin vältellessäni muiden ihmisten kontakteja, puheluita ja viestejä sillä pelkkä viestiääni sai minussa aikaan itkureaktion ja välillä löysin itseni paniikin sekaisen olon keskeltä kyhjöttämästä huoneen nurkasta koittaen vältellä hyperventilaatiota. Muistan siskoni ja äitini toteamuksen yhä edelleen: mitä iloisempi olin ulospäin sen pahemmalta minusta tuntui sisälläni. Vieroksuin niitä epämukavia ja ahdistavia tuntemuksia, jotka nakersivat minuun määrätietoisesti reikiä ja lopulta minusta tuntuikin siltä, että sisälläni ei enää asunut mitään tai kukaan tai olin vähintäänkin oman elämäni sivustaseuraaja mutta fyysisesti olo kasvoi sietämättömäksi.  Rinnanpäälle muutti ahdistus tiiliskivineen asumaan ja sydämensykkeet ohjailivat paniikinomaisia tuntemuksiani, välillä olin aivan varma siitä, että sydän todella repii tiensä rinnastani ulos. Sydämentykysten antaessa vauhtia epävarmoille ajatuksilleni, jotka pyörivät täyttäen sen sisälläni olevan tyhjyyden, mie painuin yhä vaan pienempään kasaan. Muistan kuinka ahdistuneiden ajatusten keskellä toivoin voivani muuttua näkymättömäksi, olemattomaksi. En pysynyt kärryillä päivien vaihtumisesta ja normaaleista arkipäivän askareista tuli minulle aivan liikaa. Ajatukset lipuivat harmaina tai tunteet mylläsivät syvällä saaden minussa jatkuvan fyysisen huonon olon aikaan.

Oli erittäin tukalaa olla omassa kehossa omien ajatusten kanssa. Minulla ei ollut kontrollia ajatusten suuntaa vaan mie olin sen ahdistuksen ja masennuksen ohjaama.  Kehon ja mielen oli vallannut pelkotilat ja paniikki, mie olin niiden otteessa hengitystäni myöten. Sairastuminen vaikutti ihan kaikkeen, arkeen ja yrityksen toimintaan.  Lopulta irrottauduin silloisesta elämästäni eikä minusta tuntunut, että haluaisin viedä juuri mitään itsestäni tai silloisesta elämästäni mukanani uuteen elämääni lukuunottamatta läheisiäni.

Uuden elämän alku oli mahdollista kun uskalsin muuttua..

Tämä oli itseasiassa blogini ensimmäisen jutun otsikko ja sopii hyvin myös kuvaamaan sitä kuinka mie pääsin sieltä mustista vesistä takaisin valoon.

Suurin työ on luonnollisesti ollut itseni kanssa asioiden läpi käyminen ja niiden kohtaaminen mutta se on ollut kaiken sen arvoista. Mie olen ollut siunattu läheisilläni, jotka ovat tukeneet minua ja osoittaneet, että kaikkien niiden töppäilyjen jälkeenkin nämä ihmiset rakastavat minua sellaisena kuin mie olen ja hyväksyvät minut. Vanha elämä sai jäädä taakseen ja mie riuhtaisinkin itseni vauhdilla irti vanhasta elämästä. Suuret muutokset hämmensivät ja usein tuntui ettei tässä elämässä ole mitään järkeä. Eteeni avautui elämän kokonainen mahdollisuus aloittaa alusta itseni kanssa, ottaa se ensimmäinen askel tälle tielle, jolla kuljen nykyisin ja rinnallani on siitä hetkestä asti kulkenut yksi erityinen ihminen, avopuolisoni, jonka avulla sain nostettua itseni ylös. Rakkauden voima on ollut sen jälkeen matkallani kantava voima ja mie en voi sanoin kuvailla kuinka paljon arvostan avopuolisoani siitä, että hän on antanut minulle näiden yhteisten vuosien aikana kasvaa, kehittyä ja jopa muuttua sillä usein meitä pelottaa se muutos, epätietoisuus siitä mihin suuntaan rinnalla elävä ihminen kehittyy. Uuden elämän alku vaati myös puhdistuksen niin asioiden, ihmisten kuin ympäristönkin suhteen.

Nykyisin asioista puhutaan enemmän ääneen ja some mahdollistaa erilaisten tarinoiden jakamisen ja sitä kautta me saadaan näitä ns. tabuja aiheita esille. Minun mielestäni ahdistus, masennus tai burnout eivät ole tabuja aiheita vaan inhimillisyyden nimissä niiden esille tuominen antaa parhaimmillaan lohtua toisille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Olen miettinyt paljon syitä siihen miksi olen joskus hävennyt omaa masennustani tai omaa väsymistäni; minun suunnitelmiini ei kuulunut masennus tai burnout, joten oli todella hankalaa hyväksyä se kun oma mieli ja kehokin lipui oman kontrollinen ulkopuolelle, suorittaja kun olen ollut pienen elämäni. Rämpiessäni siellä masennuksen suolla muistan tunteneeni todella vahvasti etten tule selviämään siitä.. mutta monien vaiheiden jälkeen tässä ollaan nyt. Kiitollisena 

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Kaksi onnekasta voittivat rannekkeet This is the real sh’t- liikuntatapahtumaan Leville!!

ONNEKSI OLKOON ELINA JA HELI!

Onnetar suosi tällä kertaa Elina Niskajärveä ja Heli Karilaa! Onneksi olkoon, te voititte rannekkeet (Rannekkeen hinta 98€) Pohjoiskalotin inspiroivimpaan, liikuttavimpaan, suurimpaan, hauskimpaan ja aidoimpaan  This is the real sh’t-liikuntatapahtumaan  26-27.8.2017 Leville! Rannekkeellä pääsette osallistumaan tapahtuman treeneihin, workshoppeihin, bootcamppeihin ja luennoille. Mie otan teihin yhteyttä. Kiitos vielä teille kaikille osallistuneille ja Laura Peipolle sekä Levi Wellness Clubille blogiyhteistyöstä!

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Erityisen innoissani mie olen näistä huikeista luennoista, joita on luvassa melkoinen kattaus!!

LUENNOITSIJAT

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Nähdään elokuussa tunturissa ja hei!! Tulevan kesän todellinen haaste on Arctic Challenge 2017– haasteottelu, joka on uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus tunturissa! Viime kesän kokemus on antanut uskoa itseensä ja siihen, että todellakin ne suot on tehty ylitettäviksi ja se oma pölli kannettavaksi, se tunteiden ja olojen kirjo oli valtava ja valtavan antoisa. Yhteishenki on erityinen ja sen saimme kokea myös reitillä. Meillä on täällä Lapissa hienoja tapahtumia, joita järjestetään Meitä Varten – joko sie olet tarttunut uusiin haasteisiin, joita on tarjolla? Mie annan erittäin vahvan suosituksen osallistumiseen: itsensä haastaminen ja ennen kaikkea omien odotusten ylittäminen tällaisen haasteen merkeissä antaa lisää motivaatiota ja uskoa itseensä ja mikä parasta, tämä reitti taitetaan yhdessä oman parin tai joukkueen kanssa sillä haasteottelun ydin on #notmebutwe!!

❤ Marru

ARVONTA! Voita ranneke Leville This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtumaan 26. – 27.8.2017!

Joko sie olet kuullut TÄSTÄ! Kurkkaahan linkin taa mutta miepä kerron sulle, että mistä tänään puhutaan ja se on This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtuma, joka järjestetään Levillä elokuun lopulla. Levin Arctic Challenge- haasteotteluita seuranneet eivät varmaankaan ole kovin yllättyneitä kuullessaan, että tämänkin tapahtuman takana on Levin ja Levi Wellness Clubin oma supernainen Laura Peippo ja nyt meille pohjoisen ihmisille on jotain uutta tarjolla tunturissa!

Kuvassa tapahtuman äiti Laura Peippo / Levi Wellness Club

(Alkuperäinen kuva)

MITÄ, MILLON, KOSKA?

Monipuolinen liikkumiseen, terveyteen, hyvinvointiin ja hyvään fiilikseen painottunut viikonlopun mittainen tapahtuma on suunnattu just sulle, olit sitten ammattilainen tai sinua on juuri jumppakärpänen on purrut, jos kaipaat lisämotivaatiota ja ryhmän tsemppiä omaan liikkumiseen tai sulle, joka haluat ihan vaan mukaan fiilistelemään hyvää tunnelmaa ja viettämään aikaan samojen arvojen äärelle kokoontuneiden ihmisten kanssa. Kaikki, jotka ovat kiinnostuneita kokoamaan itselleen oman hyvinvoivan elämän, ovat lämpimästi tervetulleita!

Kahden päivän aikana sie voit osallistua mun muassa jooga,- pilates,- ja kehonhuoltotunneille ja lauantaina on mahdollisuus käydä läpi ohjattua maastavedon tekniikkaa tai osallistua esimerkiksi ohjaamaan Peipon bootcampiin ja Joosua Visurin kehonpainoharjoittelun workshoppiin. Sunnuntaina on vuorossa esimerkiksi pöllitreeniä, kahvakuulaa ja Visurin ohjaamana liikkuvuusworkshoppia. Sunnuntaipäivän kohdalla oman huomioni kiinnitti Peipon Lauran vetämä suotreeni (huh!) Mieleeni palautui yksi Peipon kommentti somessa, jossa hän esitti, että ”rakennetaan lisähaasteeksi uusi tunturi ensi kesän Arctic Challengeen”..voi vaan miettiä, että minkähänlaisia haasteita suolla on luvassa!

Meidän viime kesäinen haasteottelun kisapölli kaivoi tiensä lumihangesta

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä.

ON KILPAILUN AIKA!

Mie saan ilokseni kertoa teille, että sain Peipon Lauralta tilaisuuden arpoa kaksi ranneketta tapahtumaan! Siistiä, eikö?! Tapahtumassa on monipuolinen kattaus hyvinvointiaiheisia luentoja ja me haluttaisiinkin Lauran kanssa tietää, että kenen luentoa sie haluaisit päästä kuuntelemaan?

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämän blogikirjoituksen alle torstaihin 4.5.2017 klo 20 mennessä. Kerro kommentissa kenen luennon sie haluaisit päästä kuuntelemaan? Kommentin jättäneiden kesken arvotaan 2kpl rannekkeita This is the real sh’t-tapahtumaan perjantaina 5.5.2017!! 

Ilmoitan arvonnan voittajan täällä blogissa ja Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facebooksivulla. Rannekkeiden toimitustavasta sovitaan hlökohtaisesti voittajan kanssa. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Onnea arvontaan!

Helin kynästä: tarina matkasta joogan ja WallTrainingin parissa WellnessLoungella

Oikein ihanaa perjantaiaamua! Mie tykkään jakaa onnistumistarinoita ja positiivista asennetta blogissani ja olen innoissani päästessäni jakamaan myös muiden tavallisten pulliaisten ja elämäntapaintoilijoiden ajatuksia hyvinvoinnista.  Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi Helin tarinan joogan ja WallTraininingin parissa. Fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi ihmisen mieli kokee osansa tästä muutosprosessista ja omat ajatusmaailma voikin saada kannustavan sysäyksen  uusiin haasteisiin tarttumisen myötä ja itsensä voi yllättää omalla rohkeudellaan. Olen saanut tutustua Heliin WellnessLoungella ja on ollut ilo saada jakaa joogakokemuksia ja jopa omia kiputilojakin tämän positiivisen ja aurinkoisen naisen kanssa. Lukemisen iloa!

Helin tarina

Olen 50-vuotias liikunnallinen nainen. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 18-vuotias tytär sekä Bichon Frisé, Vili. Elämä on kuljettanut minut synnyinkaupungistani Sodankylästä Tornion kautta Rovaniemelle. Rovaniemi on ollut kotikaupunkini jo kohta kolmekymmentä vuotta ja voin kai todeta olevani rovaniemeläinen ihan oikeasti monen kymmenen vuoden jälkeen.

Harrastuksiini kuuluvat tällä hetkellä WallTraining, Flow jooga, Yinjooga, LesMills BodyCombat, LesMillsBodyBalance ja erilaiset tanssilliset ryhmäliikuntatunnit. Edellä mainittuja lajeja harrastan Hyvinvointistudio WellnessLoungessa ja Liikuntakeskus Kunnon Paikassa. Liikun tietenkin myös koiran kanssa pariin kertaan päivässä.

Olen käynyt astangajoogan peruskurssin v. 2009 Astanga jooga Lappi ry:llä. Tarkoituksenani oli aloittaa säännöllinen joogaharjoittelu tuolloin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuten olin ajatellut… Kävin yhdellä viikkotunnilla ja totesin, että ehkä se ei sittenkään ole mun juttu. Kaipasin lisää ohjausta ja sarjojen tekeminen tuntui todella haastavalta. Ehkä jos olisin jatkanut harjoituksia kauemmin, olisi tilanne muuttunut. Kuitenkin tunne siitä, että jooga ei ollut mun juttu oli niin vahva, että päätin unohtaa koko lajin ja keskityin ihan muuhun.

Tässäkö se sitten on?

Vuoden 2013 lopussa Liikuntakeskus Kunnon Paikassa oli näytetunti Into Yogasta. Se oli suomalaisten kehittämä ”voimajoogaan pohjaava, turvallinen mutta hien pintaan saava harjoittelumuoto, joka kehittää fysiikan puolella voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa”. Minua kiehtoi tuo ajatus turvallisesta voimajoogaan pohjautuvasta lajista. Ja kun siinä vielä oli musiikki mukana. Ei muuta kun tunnille!

Ensimmäisestä Into Yoga tunnista en oikein muista mitään erityistä. Se jäi kuitenkin mieleen, että sitä halusin jatkaa. Kuljin tunneilla v. 2014 viikoittain ja pikkuhiljaa olin koukussa lajiin; sen fyysisyys kiehtoi ja tekniikan opettelu oli myös isona motivaattorina.

Kesällä 2014 esitin työnantajalle, että jospa se tarjoaisi yhden joogatunnin viikossa työntekijöilleen. Otin yhteyttä Koskelan Seijaan. Hän mm. ohjasi Into Yogaa ja opiskeli tuolloin RYT200 joogaopettajaksi. Seijan ammattitaito vakuutti minut alusta lähtien ja luotin, että hän olisi meille juuri se oikea opettaja. Ja meidän onneksemme Seija suostui ja siitä pyörähtivät käyntiin työpaikan joogatunnit. Paikka ja tunnin kesto vaihtuivat kaupungilta vuokratusta tilasta WellnessLoungelle ja tunnista puoleentoista tuntiin. Minulle oli mukavinta huomata se, kuinka muutkin olivat innostuneet joogasta eikä minun esitys työpaikan joogatunnista ollut turhaa. Koenkin olevani jonkinlainen tsemppari ympärilläni oleville ihmisille nimenomaan liikuntaan liittyen. Huomaan monesti pyytäväni kavereita erilaisille tunneille ja tsemppaan liikkumaan. Facebookissa ja Instagramissa minun innostuksen huomaa myös. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vähän hillitä innostusta, mutta onneksi se ajatus on mennyt kohtuu nopeasti ohi 🙂

WellnessLoungen aula

Suunta eteenpäin

Into Yoga loppui v. 2014 lopussa, mutta minun innostukseni joogaa kohtaan sen kun kasvoi. Kehitystä tapahtui koko ajan pikku hiljaa ja yritin ammentaa Seijan tekniikkaopetuksesta kaiken hyödyn itselleni. Joogassa ei ole koskaan täysin valmis ja aina on opittavaa paljon. Minun joogapolullani on ollut kiviä ja tulee olemaan jatkossakin, mutta uskon että ne kivet on siirrettävissä syrjään, että tie olisi hieman helpompi. Juuri tuo kiehtoo joogassa valtavasti.

Minua ei joogassa hirveästi kiinnosta se henkinen puoli ja joogahistoria. Enemmän minua kiinnostaa fyysinen puoli ja sitä kautta se, että kuinka pystyn tekemään harjoituksen olemalla läsnä vain siinä hetkessä. Ja kuinka pystyä olemaan analysoimatta liikaa sitä mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen hetkeen ja siihen asanaan jota olen tekemässä.

Aurinkosoturi Villa Mandalan maisemissa

Kolmijalkainen koira

Joogan kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma ja koen viiskymppisenä löytäneeni juuri sen minulle oikean lajin, jota voin harrastaa turvallisesti erittäin ammattitaitoisen opettajan johdolla WellnessLoungella. Vaikka joogapolkuni on tähän mennessä aika lyhyt, tunnen että se polku vie juuri oikeaan suuntaan ja sekin auttaa minua tulemaan varmemmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tunnit ovat hyvinkin fyysisiä ja siitä tykkään todella. Kroppaan on tullut voimaa lisää kahdessa vuodessa rutkasti ja varsinkin yläkroppaan, josta sitä on tuntunut puuttuvan aiemmin. Tai ei niitä voimia ennen ole ollut ollenkaan; siltä ainakin tuntuu nyt…

Soturi 2 WellnessLoungella

Tanssija 

Joogan lisänä mahtavan uusi harjoittelumuoto

WellnessLoungen avauduttua minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua myös uudenlaiselle tunnille: WallTraining. Ja jäin koukkuun heti… tai voisko sanoa, että jäin remmiin heti. Laji on ihan erilaista treeniä kuin aikaisemmin olen tehnyt. Toiminnallista harjoittelua, joka haastaa kaikki lihasryhmät, mutta erityisesti keskivartalon. Ja minun tapauksessani haastaa lisäksi mun rohkeuden…. Olen arka ja WallTraining-tunnin jotkut asennot tuntuvat minusta ihan oikeasti pelottavilta; erityisesti pää alaspäin jutut on mulle iso juttu. Mutta kahden vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla montaa eri juttua ja olen todella ylpeä itsestäni. Tässäkin iässä voi näköjään vielä oppia uusia asioita ja rohkeutta löytyy jostakin niiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että sisu ajaa oppimaan uusia asioita. Tuota sisua en puolenkymmentä vuotta sitten tiennyt edes omistavani, mutta näköjään sitä minussakin edes hitunen on. Muutosta parempaan on siis tapahtunut.

Kuva mun ekalta WallTraining-tunnilta maaliskuussa 2015… Kyllä jännitti

Se onkin ollut mahtavaa huomata, että joogan ja WallTraining-tuntien myötä olen löytämässä uuden itseni; rohkeamman ja sitä kautta täydemmän aikuisen viisikymppisen naisen, joka antaa piutpaut omalle iälleen ja aikoo elää vahvasti ja treenaten vielä monta vuotta. Nyt joku toteaa, että ei tuolla tavalla voi löytää itseään… Mutta minä voin… Joku muu löytää sen muuten, mutta minä uskon, että löydän itseni tätä kautta.

WallTraining todella haastaa ja saa tekemään monia juttuja, joita ei ikinä olisi aiemmin kuvitellutkaan osaavansa tai uskaltavansa. Tämä on jonkinlainen silta.

Kohti unelmaa

Keväällä 2016 huomasin Facebookista, että eräs joogaretriittikaveri kesän 2015 Villa Mandalan joogaretriitiltä oli aloittanut Villa Mandalassa RYT-200 joogaopettajakoulutukseen. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksi en minäkin vielä joskus. Olin ehkä alitajuisesti miettinyt asiaa jo jonkin aikaa, koska asia selkiytyi minulle sillä hetkellä ihan täysin ja päätin hakeutua seuraavaan Villa Mandalan toukokuussa 2017 alkavaan joogaopettajakoulutukseen. Mietin asiaa monelta kantilta: pystynkö siihen, riittääkö taidot, haluanko opettaa joogaa vai tehdä ”vain” harjoituksia , haluanko kehittyä joogassa vielä enemmän, millä tavalla haluan kehittyä jne. Suurimpana kysymyksenä risteili ehkä se, että olenko tarpeeksi ”hyvä” koulutukseen; kelpaanko sinne…. Keskustelin asiasta WellnessLoungen Seijan kanssa ja Seija rohkaisi minua hakeutumaan.

Hyvinvointikeskus Villa Mandalan päärakennus 

(Alkuperäinen kuva)

Wild Thing Villa Mandalan maisemissa

Minua ei vielä tälläkään hetkellä joogaopettajakoulutuksessa kutsu niinkään se opettajuus vaan lähinnä kehittyminen joogan parissa. Koulutuksen pääopettaja Mia Jokiniva totesi miettiessäni  asiaa: ”Uskon, että olet valmis kuvailemasi mukaan oppimaan lisää, ja aivan varmasti kokeilemaan koulutuksen myötä itse ohjaamistakin.” Näin voi käydäkin, mutta en nyt aseta mitään isoja odotuksia itselleni sen suhteen. Koulutukseen kuuluu opetusharjoittelu, joten sitäkin pääsen kokeilemaan ja voihan olla, että ajatukseni muuttuu koulutuksen myötä kuten Mia totesi. Jännä nähdä miten käy. Odotan koulutuksen alkamista innolla. Ja ehkä minua näkee vielä joskus opettamassa joogaa jossakin….

Kuten aiemmin totesin, joogapolkuni on edelleen melko alussa ja siinä on ollut (ja tulee olemaan) vielä paljon kiviä. Mutta onneksi polku on ollut myös palkitseva… Olen huomannut että harjoitus ei ehkä heti tee mestaria mutta ehkä sen kautta löydän paremmin itseni. Jännä nähdä, minkälainen ihminen minusta loppujen lopuksi kuoriutuu… Taikuri voi olla itsekin hämmästynyt. 🙂

Kunnon Paikan SuperViikonloppu 29-30.10.2016!

Mie tykkään Kunnon Paikan erilaisista tapahtumista, joissa yhdistyy kekseliäisyys, hyvinvointi, rento ja positiivinen tunnelma sekä yhdessä tekeminen. Tänään mennään suoraan asiaan, eli Kunnon Paikan SuperViikonloppuun! Kuluvana viikonloppuna Sinullakin on mahdollisuus päästä kokemaan palanen Rovaniemen parhaan liikuntakeskuksen tunnelmaa ja meininkiä, tervetuloa! Monipuolisen ohjelman ja ilmoittautumisohjeet näet alla.

HUOM!! Kuntosalille pääsee koko viikonlopun veloituksetta!  SUPERVIIKONLOPUN-korttitarjous: -15 %! Tarjous ei koske kuukausittain maksettavaa vuosikorttia eikä 10x-korttia.

KUNNON PAIKAN SUPERVIIKONLOPPU

LAUANTAI 29.10.2016

klo 13.30-15.00 KÄSILLÄSEISONNAN ALKEET-WORKSHOP (Ringa)

– Vielä viisi paikkaa vapaana! Ilmoittautuminen: riina.jankala@kunnon-paikka.com

klo 15.30-16.30 THE KAHVAKUULA (Feja & Piritta)

– Tunti täynnä! Varasijoille voi ilmottautua sähköpostitse: riina.jankala@kunnon-paikka.com

klo 16.45-17.45 SUPERLAUANTAINTANSSIT (Riina)

– Tunti täynnä! Varasijoille voi ilmottautua sähköpostitse: riina.jankala@kunnon-paikka.com

klo 16.45-17.45 BIKE 55 GOES MÖRKÖ-OOPPERA (Minna & Dj Antti) 

– Vielä kymmenen paikkaa vapaana! Ilmoittautuminen varausjärjestelmämme kautta tai sähköpostitse: riina.jankala@kunnon-paikka.com

klo 18.00-19.00 KEHONHUOLTOA & LIVEMUSIIKKIA (Riina, Seija & Feja)

– Tunti täynnä! Varasijoille voi ilmottautua sähköpostitse: riina.jankala@kunnon-paikka.com

Pääset lukemaan minun tunnelmia viime vuoden kehonhuoltoa & livemusiikkia-tunnilta täältä.

SUNNUNTAI 30.10.2016

Sunnuntaina pääset ryhmäliikuntatunneille sekä kuntosalille veloituksetta!

klo 12.00-12.45 LESMILLS SH’BAM Riina

klo 13.00-13.45 KAHVAKUULA Feja

klo 15.00-15.45 RVP Anni

klo 16.00-17.00 LESMILLS BODYATTACK Sari

klo 17.15-18.00 BIKE 45 Riina

klo 17.15-18.15 LESMILLS BODYPUMP Minna

klo 18.30-19.30 LESMILLS BODYBALANCE Minna

(Kuva Jouni Teittinen)

Lisäksi sunnuntaina kuntosalilla on laiteopastukset klo 10.00 & 16.00 ja ohjattuja treenejä salin viheriöllä ja pieniä salikisailuja. Voit ilmoittautua saapuessasi Kunnon Paikan vastaanotossa.  Koko viikonlopun ajan on luvassa tarjouksia, arvontaa ja muuta mukavaa, joten tulethan paikanpäälle katsomaan meininkiä! You don`t wanna miss this!!

Nähdään Kunnon Paikassa ❤ Marru

Artikkelikuva Jouni Teittinen