Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

Siskosten yhteistä aikaa. Tunnelmia Nää oot ihana! – joogaretriitistä

KEHOMIELEN KEVYTTÄ TANSSIA

Hengitys ohjaa kehoa ja harjoituksen edetessä hengitys löytää oman luonnollisen, kepeän rytmin ja saattelee kehoa rentoutumaan, päästämään irti kireystiloista ja nauttimaan rentouden tuomasta tilasta kun tunnen kuinka kehoni asettuu pitkänä matolle. Keho uppoutuu mattoa vasten ja mieli antaa sille luvan päästää irti jännitystiloista, kielteisistä oletuksista, vellovista mitä jos- ajatuksista ja pikkuhiljaa mielen liike rauhoittuu. Mielikuvana näkyy kuinka aallokko rauhoittuu tyyneksi veden pinnaksi, ilma on happirikasta, pehmeää ja hengitys kietoo kehon syleilyyn. Mieli ei pysähdy eikä ajatukset katoa taivaan tuuliin mutta niiden liike hidastuu ja saan niihin etäisyyttä. Pidän tästä tunteesta kun saan kuulostella ajatuksiani välillä etäämpää ja antaa niiden varauksetta edetä enkä ota niitä ajatuksia tai tunnetiloja syvälle itseeni, en tartu niihin. Se mikä on aiemmin tuntunut haastavalta eli antaa ajatusten velloa vapaana, tuo nykyisin tilan tuntua itselleni, se on auttanut minua löytämään tasapainoa.

Nää oot ihana! – urbaani minijoogaretriitti. Kuva Pop Up Yoga Oulu 

Omalla matolla voi tapahtua paljonkin ohjatun harjoituksen aikana. Eteneminen asanasta toiseen on nähtävissä mutta sitten on se toinen, näkymättömämpi puoli, se mitä meidän mielessä tapahtuu ja mitä tunnetiloja koemme harjoituksen lomassa. Harjoituksen alussa kestää hetken laskeutua päivän tilanteiden ja tapahtumien lomassa matolle harjoituksen pariin sillä mielessä liikkuu usein monenlaisia ajatuksia ja kropassa kulkee erilaisia kehontuntemuksia. Hengitys hakee hetkisen omaa luonnollista rytmiä, keho alkaa pikkuhiljaa havahtumaan liikkeen pysähtymiseen ja mieli alkaa sisään- ja uloshengitysten avustuksella hidastamaan kierroksia, hässäkkä alkaa pehmenemään ja lopulta mieli irtaantuu ajatusten kierteestä. Mie pysähdyn usein omassa harjoitukseni alussa kuulostelemaan kehon tuntemuksia, miltä kroppa tuntuu juuri sillä hetkellä, mitä keholle kuuluu, tuntuuko jossain paikassa erityistä jumia tai viestiikö jokin kropan osa tarpeesta erityiselle huomiolle. On ollut mukavaa huomata kuinka tarve vaihtelee päivästä riippuen ja tämä tarpeen vaihtelun huomaaminen on tuonut lisää itsevarmuutta omaan joogaamiseen. Minun mieli ja tiedonjano syttyy lukiessani asana- ja hengitysharjoituksista ja harjoitusten tuomista vaikutuksista.

Sisarukset matkalla retriittiin.

NÄÄ OOT IHANA!- URBAANI JOOGARETRIITTI

Viime viikonloppuna lauantaiaamuna kokoontui pieni joukko naisia Nää oot ihana! -joogaretriittiin, joka järjestettiin Oulun hyvinvointistudiolla. Me osallistuttiin siskoni kanssa Pop Up Yoga Oulun järjestämän viikonlopun ohjelmaan ja halusimme molemmat jakaa omia joogaretriitin tunnelmia, joten tekstissä on meidän molempien kerrontaa.

Marru: Lauantaiaamu alkoi Kaupin Marian ohjaamalla virkistävällä ja energisoivalla aamuharjoituksella, meditaatiolla ja loppurentoutuksella. Juttelimme siskoni Jaanan kanssa ennen saliin menoa, että minijoogaretriitin teemat eivät olisi voineet enää olla osuvampia meille. Lauantaina joogan teemana oli sydän ja rintaranka ja sunnuntaina kehon sekä mielen detox ja life coaching osuudessa käsittelimme itsetuntemusta. Emme tunteneet siskoni kanssa paikallaolijoista ketään toistemme lisäksi mutta tunnelma oli alusta asti välitön, innokas ja samaan aikaan kuitenkin kiireettömän rauhallinen. Tällainen yhteisöllisyys inspiroi meitä. Aamun asanaharjoitus nosti lämmön kehoa pitkin ja kroppaan latautunut innostunut odotus raukesi tuoden rintarankaan tilan tuntua. Tuntui hyvältä rauhoittua omalle tutulle matolle ja lähteä hakemaan yhteyttä omaan mieleen ja kehoon. Lihakset lämpenivät ja onnistuin jättämään aamulla tuntemani lihasten kireyden asanoiden myötä matkan varrelle. Mie olen tehnyt viime kuukausina Yogoben ohjattuja jooga- ja meditaatioharjoituksia sekä omia harjoituksia täällä mökin rauhassa, joten oli virkistävää päästä joogaamaan samaan tilaan muiden kanssa. Minulla oli voimakkaasti sellainen olo, että olin saapunut oikeaan paikkaan.

Jaana: Lähdin lauantaiaamun ensimmäiseen, energisoivaan asanaharjoitukseen rauhallisin ja avoimin mielin. Pidin Maria Kaupin ohjaustyylistä jossa myös vähän joogannut pysyi sujuvasti perässä. Voin rehellisesti tunnustaa etten ollut aiemmin kokenut esim. ”alaspäin katsovaa koiraa” ja soturi-asanan eri versioita omakseni. Olen enemmänkin ähissyt ja tuskaillut että ”yritä nyt sitten rentoutua tässä epämiellyttävässä asennossa”. Vasta nyt, juuri tässä hetkessä, oivalsin mielen voiman ja sisäisen rauhan merkityksen joogaharjoituksissa. Minut valtasi halu nähdä oma kykyni suorittaa ohjatut liikkeet ja nähdä oman kehoni voima harmoniassa mieleni kanssa. Keskityimme harjoituksessa sydämen ja rintarangan alueeseen ja koin että asanat yhdistettynä meditatiiviseen hengitykseen ja loppurentoutukseen oli omalta osaltani todella voimallinen.  Aamun ensimmäinen asanaharjoitus olikin omalta osaltani sykäys kohti joogamaailmaa.

Life coachingissa pääsimme askartelemaan omat voimanimikyltit. Kuva Pop Up Yoga Oulu.

Paikalla oli mm. Kauniina kuutamolla ja Unelmiinsa uskova.

Marru: Lauantai aamupäivä jatkui Minna-Mari Jurvansuun johdolla NLP:hen pohjautuvalla life coaching-osuudella, jossa pääsimme tutkimaan omaa persoonallisuustyyppiä ja tulkitsemaan testin tuloksia porukalla. Oli hauskaa huomata kuinka erilaisia ihmisiä saman asian äärelle oli kokoontunut. Tällaiset tilanteet on opettavia ja ymmärrystä lisääviä kun sukelletaan syvemmälle sinne omaan napaan ja identiteettiin. Voimme havahtua pohtimaan asioita, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä,  huomata uusia piirteitä itsestämme, vahvistaa olemassaolevia piirteitä tai saada vapaudentunnetta kun huomaamme, että voimmekin päästää irti joistain oletuksista. Tämä loputon matka omaan itseen ja ihmisyyteen inspiroi minua, haluan nähdä ja kokea elämän loputtomana seikkailuna ja hyvänä paikkana. Kirjoittamalla ajatuksia ja pohdiskelemalla tehtäviä, ajatukset konkretisoituu ja usein voi myös havahtua huomaamaan uusia piirteitä itsessään tai arvomaailmassaan. Kiireetön tunnelma rentoutti, aamupäivän aikana käytiin mielenkiintoisia keskusteluita ja välillä naurettiin mahat kippuralla.  Hyväntuulinen päivä jatkui herkullisella lounaalla, josta halusin mainita erikseen sillä suosittelen lämpimästi maistamaan oululaisen Kahvila Tuokion tuotteita, joita saa mm. vegaanisena ja gluteenittomana. Ja lisätään vielä vinkiksi, että Tuokio on myös koiraystävällinen kahvila.

Lounaan jälkeen jatkoimme life coachingin parissa ja iltapäivällä oli vielä restoratiivisen joogaharjoituksen vuoro. Minun puolesta joogaa olisi saanut olla vielä enemmän ja tähän sopisi nyt sydämethymynaamatjakaikkikivatkeijukaiskuvat kertomaan kuinka ihanaa oli joogata. Kroppa tuntui mukavan lämpimältä ja pehmeältä, joten siirtyminen omalle matolle tapahtui suorastaan liukumalla.  Meillä oli mukana omat bolsterit ja viltit ja tuli mukavan kotoisa fiilis kun harjoituksessa sai käyttää omia, tuttuja apuvälineitä mukavuuden lisäämiseksi. Restoratiivisessa harjoituksessa oli sekä tuttuja että uusia asanoita ja minun oli helppoa keskittyä vain olemaan Marian ohjaamana. Kaikki oli samaa kokonaisuutta, hengitys, keho, mieli ja liike, joka pysähtyi kun asanoissa viivyttiin jonkin aikaa.

Lounas

Herkulliset raakakakut Kahvila Tuokiosta.

Jaana: Aamupäivän Life Coaching tuokiossa perehdyimme persoonallisuustyyppeihin ja oli todella mielenkiintoista huomata miten meissä jokaisessa on se ”Ying ja Yang” tasapainottamassa persoonallisuutemme eri puolia. Omaan persoonallisuuteen tutustuminen on mielestäni yksi perusasioita joita jokaisen meistä kannattaisi tehdä. Se avaa meidät huomaamaan miksi toimimme tietyissä asioissa niinkuin toimimme ja miksi tulemme joidenkin ihmisten kanssa helpommin toimeen kuin toisten. Eri persoonaallisuustyyppeihin tutustuminen on arvokas työkalu sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Lauantai-iltapäivän restoratiivisessa harjoituksessa keskityimme rintarangan avaamiseen ja lihaskalvojen jännityksen laukaisemiseen. Omalla kohdallani tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen sillä pitkällinen stressitila jättää aina omat jälkensä kehoon. Restoratiivisella harjoituksella ei ollut vaikutusta ainoastaan kehoon vaan myös mieleen.  Olin koko loppupäivän eräänlaisessa joogakuplassa, alitajunnan käsitellessä asioita ja kehon voimautuessa stressitilan laukeamisesta.

Marru: Sunnuntaina aamu alkoi Marian ohjaamalla aamuharjoituksella, joka tosissaan herätteli kehon uuteen päivään ja tämä oli erittäinkin miellyttävä harjoitus. Keho lämpeni varpaista päälakeen asti ja tuntui niin ihanalta jatkaa lauantain harjoitusten jälkeen omaa joogaamista. Matka jatkui ja teema vaihtui, sunnuntaihin mahtui samoja tuntemuksia kuin edelliselle päivälle ja lisäksi uusi päivä toi tullessaan uusia oivalluksia. Life coachingissa pääsimme pohtimaan omia tunnetiloja, itsetuntemusta, omakuvan muodostumista ja niiden määrittämistä ja ajatusten työstäminen avasi verhoja omaan prosessiin.  Olin niin iloinen kun sain sisäisiä vahvistuksia itselleni siitä, että unelmani jahtaaminen on minulle oikea suunta ja olin onnellinen kun minulla tuli niin onnellinen olo tätä asiaa miettiessäni. Palaset loksahtelevat paikoilleen ja elämä on yllätyksellinen matka.

Jaana: Sunnuntaiaamun asanaharjoitus oli itselleni, vähän jooganneelle haasteellinen mutta jälleen kerran mieleni voima työnsi minua kokeilemaan että miten suoriudun eri asanoista. Yhtälailla kuin sydämen ja rintarangan alueen avaaminen, niin myös sunnuntaiaamun detox-harjoitus oli juuri sitä mitä kehoni kaipasi. Pidin kyllä molemmista energisoivista harjoituksista todella paljon ja molemmilla oli sekä mieltä että kehoa hoitavat vaikutukset.

Life Coaching osiossa työstimme omia unelmia ja sitä että mitä jokainen meistä haluaisi jos mikään ei olisi mahdotonta. Havaitsin itse sen että unelmat eivät ole juurikaan muuttuneet, pikemminkin täsmentyneet ja ne tuntuvat konkreettisemmilta. Muistan kun ensimmäistä kertaa mietin unelmiani niin siltä ne juurikin tuntuivat, unelmilta mutta eivät konkreettisilta. Uskon kuitenkin mielen ja manifestoinnin voimaan sekä siihen että me saamme juuri oikeat asiat mitä meidän tässä elämässä kuuluu saada. Osa unelmista jää toteutumatta, osa toteutuu hieman eri tavalla kuin olimme haaveilleet ja osa taas sitten juuri kuten olimme haaveilleet.

Viikonloppu oli yhdistelmä mielen ja kehon hoivaamista, stressitilan purkamista kehosta, alitajuista prosessointia, oivalluksia ja vahvistuksia omille visioille. Joogaaminen ei jää suinkaan tähän vaan nyt on hankittuna 1 kk joogakortti ja on mielenkiintoista nähdä sekä mielen että kehon tila muutaman viikon päästä.

 

Namaste.

 

❤ Marru & Jaana