Vuosi 2016

Tunteet pinnassa

Kulunut vuosi on ollut todella raskas, koetteleva ja haastava. Erityisesti syksy koetteli fyysistä terveyttä ja henkistä kanttia mutta tilanteet toivat elämääni uusia upeita ihmisiä mukanaan enkä ole koskaan kokenut olevani näin rakastettu. En tarkoita nyt rakkautta parisuhteessa vaan sitä voimakasta tunnetta ja sidettä, jonka koen ympärillä olevien ihmisten seurassa. Parisuhteessa olen rakastettu ja minulla on se oma puoliskoni vierellä. Kahden ihmisen keskinäisen kunnioituksen ja yhteen puhaltamisen merkitys on kuluvan vuoden aikana korostunut ja arkielämä haasteineen on koetellut myös kotona mutta näistä huolimatta mie koen saaneeni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan ja erilaisista tilanteista selviäminen on vahvistanut meidän parisuhdetta entisestään. Se on uskomatonta, kuinka voimakkaasti mie olen saanut voimaa, energiaa ja uskoa läheisten kanssa jakamistani hetkistä. Te rakkaat tiedätte sen, olen elänyt viimeisen kuukauden todellakin tunteiden vallassa ja antanut fiilisten kulkea vapaasti sillä koen, että minun ei tarvitse pidätellä mitään. Se vapauden tunne on uskomaton enkä enää häpeile omia tunteiden purkauksiani ja sillä on ollut iso vaikutus minuun. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mie olen käytännössä hyväksynyt itseäni sen sijaan, että ensimmäisenä pyrkisin muuttamaan omaa käytöstäni. Minusta on ihanaa olla mie!

Loppuvuosi toi korviini todella suuria uutisia, jotka vapauttivat jotain minussa uudenlaista voimaa uskoa itseeni ja omiin valintoihini. Vuosikausia seurannut epäilys omien kokemusten ja tuntemusten pohjalta sai vahvistuksensa ja mie sain vapautukseni. Kiitos Heli muuten aiheeseen liittyvästä treeni- ja keskusteluhetkestä. Mie olen todella onnekas kun saan jakaa elämäni oman rakkaani ja parhaan ystävän, sekä ystävien ja perheen kanssa. Tänä vuonna ihmisten tuen ja uskon merkitys on korostunut ja esimerkiksi facen messengerissä kulutettu aika ja vaihdettujen viestien määrä ystävien kanssa rikkoo kevyesti ennätykset. Elämä on antanut minulle lahjaksi upeita, kauniita ja hyväsydämisiä ihmisiä, joiden olkapäähän mie olen saanut nojailla ja joiden kanssa olen saanut viettää hulvattomia hetkiä. Te olette se elämän suola!

Kevät toi tullessaan uuden työpaikan ja sen myötä olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja päässyt tutustumaan mahtaviin naisiin, joiden kanssa omat fiilikset rentoutuu ja sen myötä oma tekeminen tuntuu luontevalta. Kesällä mie tutustuin kasviuutepohjaisiin Nu Skin- tuotteisiin ja ilokseni saan ilmoittaa, että mie olen nyt pätevöitynyt tuotteiden myyjä! Mie olen tästä tosi innoissani ja tuotteiden parissa työskentelyn myötä olen saanut aivan uudenlaisia tilaisuuksia ja päässyt myös haastamaan itseäni. Terveyteni tilanne on parantunut loppuvuotta kohden ja syksyn aikana löysin itsestäni sen joogaajan, jota olen jo odotellutkin. Joogan merkitys vahvistui ja ns. ”inhokki asanoista” kehittyi lemppareita ja liikkuvuuden kehittymisen myötä olen saanut aivan eri tavalla irti esimerkiksi WellnessLoungen wallltrainingtunneista.

Mie haastoin vuoden aikana itseäni erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla Liikuntakeskus Kunnon Paikassa ja hymyssä suin muistelen vuoteen mahtuneita tunteja ja sitä tunteiden kirjoa, jonka niille osallistuessani koin! Monipuolinen liikunnan harrastaminen ja erilaisten lajien kokeileminen on rohkaissut minua ja opettanut sen, että oletus epämukavuusalueesta ei välttämättä aina pidä paikkaansa sillä kokeiltuani uusia lajeja, olen saanut todeta että ennakkoluuloni on ollut turhaa. Mie olen saanut kannustusta kannssatreenaajilta ja mikä parasta, olen tutustunut tunneilla ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpidosta on tullut jokapäiväistä. Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta!

Keväällä fyysinen kuntoni oli huipussaan ja vuoden Arctic Challenge 2016  oli oman kesäni kohokohta. Kiitos Marjo seurasta, keväällä otetaan jälleen akoista mittaa Levillä uuden tapahtuman merkeissä. Tällaiset yllytyshullut ihmiset rohkaisevat minuakin kokeilemaaan omia rajojani.

Sydän auki

Mie otan avoimin mierlin ja sydämin vastaan tulevan vuoden ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jätän kuluneelle vuodelle lämmöllä jäähyväiset.

Kohti uusia seikkailuja ❤

Hektisiä hetkiä

Joulukuun loppukiri

Hei kaikille! Blogi on jäänyt vaille kerrontaa erityisesti viimeisen kuukauden ajalta, sillä joulukuu on vilahtanut ohitse yhdessä silmänräpäyksessä. Katsoin, että olen kirjoittanut edellisen kirjoituksen itsenäisyyspäivänä..”vastahan se oli??”  Viikot ja päivät ovat olleet erittäin kiireisiä, hektisiä ja antoisia ja niin kauan kun tiedän, että tämä jatkuva kiire on väliaikaista, eli tässä tapauksessa mie mie ohjaan asioita ja valitsen tekemisen kohteen, hulina tuntuu hyvältä. Mie olen edelleen kuitenkin opettelemassa tätä ajanhallintaa enkä missään nimessä ole kuin taikasauvaa napauttamalla muuttunut vuoden aikana eri ihmiseksi mutta koen, että oma asenteeni on nykyisin minulle parempi.

Joulukuun hulinaa kuvastaa mainiosti yksi torstaipäivä, jolloin mie esitin itselleni kysymyksen ”miten meni noin niinkuin omasta mielestä?”, huomatessani iltapäivällä, että olin kulkenut päivän ripsivärit vain toisessa silmässä ja paita nurinpäin. Näiden havaintojen tekemisen jälkeen mie laitoin maitopurkin puhelimen laturin viereen ja löysin puhelimen jääkaapista sen soidessa siellä.. Tämän iltapäivän jälkeen totesin vain kevennykseksi, että onneksi en ollut sinä kyseisenä päivänä ja siinä väsymystilassa autonratissa. Kyseiselle viikolle mahtui useampi vastaavanlainen tilanne ja mie päädyin silloin sellaiseen ajatukseen, että tämä toilailu olkoon se mun oma väsymyksen mittari, tästä mie tunnistan sen koska minun olisi parempi mennä nukkumaan, hahah!

Nykypäivän trendi on tuntunut pitkään olevan se, että ihmisen pitää painaa niin pitkään, jotta väsyy, osoittaakseen olevansa sitoutunut itselle tärkeisiin asioihin ja uraansa. Onneksi tätä ajattelua on noussut haastamaan ihmisten yleinen kiinnostus omaa hyvinvointiaan kohtaan ja se tuo uutta ajateltavaa useille ihmisille sinne oravanpyörään.

Nautiskelin joulun aikana parina päivänä Ounasmetsän hiljaisuudesta ja ulkoiluhetkistä koirien kanssa. Yksi meidän lempipaikoista lenkkeillä on jäällä, koska siellä on tilaa koirillakin kirmailla vapaana ja mie nautin siitä maisemasta, joka mulle avautuu. Parhaimmillaan me neljä ollaan ainoat paikallaolijat ja niissä hetkissä on usein mukana sellainen rauha. Valtaosan ajasta mie olen solmussa kolmen koiran hihnojen kanssa ja pyörin epämääräisenä myttynä pitkin mättäitä mutta niissä aamun hetkissä on sellaista hiljaista omaa taikaa. Ne hetket luo mulle sellaisen kokonaisuuden, jossa on tilaa hengittää raikasta, puhdasta ilmaa ja sitä hetkeä, jossa mie saan olla pysähdyksissä.

Me voidaan kieltää ajatuksia, työntää niitä sivuun, taakse, istua niiden päällä ja vaikka sulkea ne jonnekkin laatikkoon lukkojen taa..mutta silti ne suljetut ja kohtaamattomat tunteet sykkii siellä pinnan alla ja vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään, haluttiin sitä tai ei. 

Arvokas oppi

Mie olen oppinut kuluneen vuoden aikana tärkeän asian ja se on se, etten haali ympärilleni liikaa isoja projekteja enkä lupaa sitoutua 100% kaikkiin vaan minulle sopii paremmin asioiden valikoiminen ja arvottaminen. Tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että mie elän sen arvomaailman mukaista elämää ja oman arvojärjestyksen luominen auttaa minua ajanhallinnassa erityisesti silloin kun huomaan että se ”to-do-lista” pyörii mielessä mutta en saa oikein ajatuksistani otetta, jotta pääsisin aloittamaan varsinaista tekemistä asioiden äärellä. Mie olen pitkään ajatellut kontrollin pitämisen elämässä minua auttavana asenteena mutta enää mie en asioiden johtamisella tarkoita sellaista vahvaa kontrollin ylläpitämistä ja oman elämänsä ”valvomista” rystyset valkoisina kaikesta siitä puristamisesta (jota olen itse vuosikausia tehnyt) vaan ennemminkin sellaista pehmeämpää suunnannäyttämistä, itsensä kuuntelua ja sen väsymyksen tunteen sallimista. Senkin saa sanoa ääneen, että on väsynyt! Jos uskaltaa. Omien tunteiden toteaminen ja kohtaaminen kertovat meille monta asiaa ja minusta ihan kaikenlaiset tunteet olisi syytä kohdata sillä se vapauttaa uskomattoman määrän energiaa ja sellaista uudenlaista potentiaalia meissä, tarjoaa meille ilon, onnistumisen ja kipupisteiden kohtaamisten kautta uusia mahdollisuuksia. Tunteiden kohtaaminen purkaa pelon tunnetta aiheuttavia muistoja, tilanteita ja antaa meille tilaa hyväksyä itsemme ja sallia meidän rakastaa itseämme.

Mie löydän edelleen itseni tilanteista, jolloin huomaan, että olen vetämässä itseäni liian tiukille aikatauluille ja nykyisin sen kaiken suorittamisen ja asioiden ahmimisen sijaan mie kuitenkin teen kompromisseja ja osaan sanoa sen ei-sanan, jotta saan säilyttää elämässä myös niitä asioita mitkä ovat energiaa antavia, jotta se hyvä fiilis omassa tekemisessä säilyy. Käyn tosin usein kokeilemassa sellaista ns. rajan ylitystä eli olen jo ajatuksissani haalinut lisää tekemistä tai minulle on tarjoutunut jokin hienolta tuntuva mahdollisuus ja mie olen ollut alkamassa uusien asioiden pariin kun se ajatus on herännyt. ”Ehdinkö mie tehdä sitä?” Ja saan sellaisen kivan kiksin silloin kun totean itselleni, että ei, nyt ei valitettavasti ole aikaa..koska huolimatta siitä, että sanassa on vain kaksi kirjainta, tuntuu se pitkältä ja vaikealta, miltei mahdottomaltakin sanoa. Ja sitä se on ollutkin silloin parisen vuotta sitten. Mie en osannut sanoa ei. Tämä on monille tuttua ja huomattuani kuinka vahvasti tämä asenne on aikoinaan elänyt minussa, olen palannut kerta kerran jälkeen asian äärelle. Mie haluan ja olen valmis luopumaan niistä viimeisestäkin rippeistä, mitä mie kuljetan pieninä hiukkasina mukanani vanhasta minästä. 

Iloa päivääsi 💙

Matkalla mutta määränpäässä?

Eteisessä

Näin alla olevan kuvan teksteineen Instagrammissa ja tekstin luettuani tunsin tämän ajatuksen kotoisaksi. Sanat muodostivat lauseet, joiden merkitys sai valot syttymään tuolla mielen sopukoissa ja samalla hetkellä kun luettu teksti sai aikaan kotoisan tunteen, antoi se myös uuden ja inspiroivan näkökulman omaan ajatteluuni. Tämä oli jotain sellaista, mitä mie olin kaivannutkin sillä elän itse muutosvaiheessa ja olen sulkenut takanani ovia samalla uusien ovien avautuessa mutta mie olen viettänyt pitkiäkin aikoja ns. kahden oven välissä, siellä eteisessä.

Many speak of opportunities — ”When one door closes, another one opens.” But rarely about the hallway. The transition. The in between where you are headed. The hallway doesn’t have to be a scary, dark, endless confusion – it can be a space of massive transformation, great memories, and peace.

Tämä nosti ajatuksiini muiston; mie olen käynyt keväästä asti Kärnän Katin ohjattavana Askel Työnohjauspalveluiden tiloissa Niskanperällä ja alkuvaiheessa teimme tähän liittyvän harjoituksen. Eteeni levitettiin kuvia erilaisista ovista, joista mie valitsin kaksi; ensimmäisessä kuvassa oli tumma ja massiivinen iso puinen ovi ja toisessa kuvassa oli kaksi turkoosia ovea. Lyhykäisyydessään kerrottuna mie elin silloin keväällä ajassa jolloin olin päässyt ”luopumisen matkalle”, sillä olin päästänyt irti joistakin vanhoista asioista ja ihmisistä mutta ovi oli vielä raollaan ja prosessoidessani näitä ajatuksia mie huomasin ettei oven kokonaan sulkeminen vielä onnistunut. Vaikka se ei ei ollut paljoa raollaan niin silloin oli kuitenkin olemassa asioita, jotka minun piti käsitellä ensin. Puinen iso ovi kätkee taakseen ne asiat, jotka mie halusin jättää sinne toiselle puolelle eivätkä ne enää nosta sieltä päätään ja koputtele vaan mie olen sulkenut sen nyt lopullisesti. Valitsin vaistomaisesti toisenkin kuvan ja siinä oli kaksi turkoosia ovea. Mie ihastuin tähän ohjaukseen Katin kysyessä, että missä mie itse olen, olenko sulkenut jo toisen oven takanani ja onko edessä oleva ovi vielä auki? Viihdynkö siinä tilassa missä olen, mitä asioita olen käsitellyt ja raahaanko esimerkiksi tiedostamatta vanhoja asioita perässäni? Harjoitus sai minut pohtimaan, että olenko tietoinen omasta elämästäni, kokemistani tunteista ja muodostuuko elämäni sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka edustavat omaa arvomaailmaani? Mie olen elänyt ja elän parhaillaankin sellaista ”eteisvaihetta”, elämä muuttuu ja mie kasvan. Mie olen miettinyt paljon omia tavoitteitani ja asioita, joita haluan tulevaisuudelta mutta eläminen tässä tietyssä vaiheessa tuntuu just nyt hyvältä. Mie sain vahvistuksen siitä, että saan viettää tällä matkalla niin kauan aikaa kun minusta siltä tuntuu eikä minun ole pakko muodostaa mitään maalia itselleni sillä miehän elän jo tällä hetkellä siellä, sehän on tämä matka. Turkoosit ovet ovat jo raollaan ja avautuvat siihen eteeni kun on sen aika, kun olen tehnyt itseni kanssa riittävästi töitä ja saan mieleni auki..mie uskon että asiat alkavat hakeutua omille paikoilleen. Se on kuin itsetuntemus kasvaisi ja vahvistuisi ja aiempien loputtomien empimisten ja epävarmuuksien sijaan huomaakin itse kannustavansa itseään uusien asioiden pariin. Tämä muutos on vaatinut aikaa. Elämä sen kaikkine kokemuksineen, tilanteineen, valintoineen, päätöksineen ja ihmiseen on vaikuttanut minäkuvaan, siihen kuinka se muodostuu ja millaisena koemme itsemme juuri tällä hetkellä. Meihin vaikuttaa todella monet asiat ja käytöksen sekä ajatusten takana voi olla vuosikymmeniä sitten opitut tavat ja omaksutut asenteet..miksi me sitten yleensä olemme niin mahdottoman malttamattomia sen oman ”etenemisen” ja ”kehittymisen” suhteen? Me haetaan usein jotain konkreettisia mittareita tuloksia varten ja katse suuntaa sinne asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, ajatuksissa on ne halutut lopputulokset ja mietiskellään mahdollisesti jo että ” mitä seuraavaksi, mitäs sitten kun tämä projekti saadaan päätökseen”? Tästä mie tunnistan itsenikin, olen ollut samanlainen enkä tarkoita etten uskoisi tavoitteellisuuteen, säännöllisyyteen tms mutta olen itse viimeaikoina kokenut saavani enemmän irti elämällä samaa tahtia ja rytmiä jokapäiväisen elämän kanssa ja tuomalla ajatuksia takaisin nykyhetkeen ja tilaan.

Mie haluan kailottaa ääneen tätä intoa, niitä pieniä pirskahduksia ja riemun kiljahduksia mitä olen saanut kokea sen jälkeen kun olen alkanut arvostamaan itseäni, sen jälkeen kun mie kävin symbolisesti sulkemassa sen ison puisen oven. Mie haluan heittäytyä näihin omiin tunteisiin ja oikein kieriä niissä sillä tuntuu aivan kuin miljoonat pienet lukot olisivat vapauttaneet minut kahleistaan. Nämä elämän loputtomilta tuntuvat mahdollisuudet, omat asenteet ja elämisen halu ohjaa pitkälle ja minun elämässä loistaa kaikki sateenkaaren värit. Mie olen antanut pikkuhiljaa niiden ajatuksille luotujen rajojen rikkoontua ja haluan heittäytyä avoimin sylin kohti tuntemattomaa..Huomaan itsessäni selkeän muutoksen siinä kuinka esimerkiksi kirjoitan ajatuksista ja jaan niitä tänne luettavaksi ja sen tuntuu hyvältä. Mulla on tämä oma pieni kirjanen, jonne saan ammentaa omaa kasvuani. Joillekin nämä ajatukset voivat olla vain sanojen helinää ja aiheuttaa ennemminkin vastareaktiona ärsytystä  mutta hei, nyt mennään niin vahvasti ja lujaa omalla tiellä että ei se mitään koska tästä riittää pohdittavaa itsekullekkin.

Nyt nautiskelemaan vapaapäivästä,

xoxo Marru

 

 

 

Hyvän olon ilta WellnessLoungella

Eteerisiä öljyjä ja yin joogaa

Hei ihanat ja toivottavasti viikonloppu on ollut rakkaudentäyteinen ja jättänyt kauniita, valoa tuovia muistoja takataskuun. Meidän eilispäivä huipentui ravintola Rokan ihanaan illalliseen, tässä rovaniemeläisessä pienessä ja tunnelmallisessa ravintolassa voit aina luottaa palveluun ja makunystyrät herätteleviin annoksiin.

Torstaipäivä sai ihanan päätöksen kun osallistuimme äidin kanssa WellnessLoungella järjestettyyn Hyvän olon iltaan. Pääsimme kuuntelemaan Kaisa Takatalon eteeristen öljyjen tuote-esittelyä ja ilta päättyi ohjattuun aroma yin-tuntiin. Tämä oli ihana yhdistelmä ja virkistävä kokemus keskellä hektistä viikkoa. Mie olin tosi väsynyt työpäivän päätteeksi ja päällimmäisenä ajatuksissa oli kyllä sohvan valtaaminen viltin kanssa mutta jälleen kerran tällainen rentouttava ja aisteja herättelevä tilaisuus tuli vastaan oikeaan aikaan. Minusta tuntui erityisen hyvältä kun sain jakaa tämän kokemuksen Loungella  juuri sen porukan kesken. Tunnelma oli niin levollinen, lämmin ja toivotti puhtaasti tervetulleeksi..siksi itsellä tuntui niin luonnolliselta työntää niitä päivän aikana mielessä vilisseitä ajatuksia ja työpäivän päätteeksi pinnalle jääneitä kierroksia taka-alalle. Tämä tuntuu siitä syystä erityisen hyvältä koska mie olen malliesimerkki suorittajasta, joka oikein vielä tarraa voimakkaammin otteensa esimerkiksi keskeneräisiin ja työnalla oleviin asioihin  paineiden, kiireen ja stressin alla..ja nykyisin mie odotan sitä että pääsen ottamaan itselleni sen oman ajan ja ihan puhtaasti itsekkäistä syistä saan tehdä omia arkipäiväisiä valintoja. Ehken tässä nyt korostuu omalla kohdalla se identiteetin löytyminen ja omien arvojen ja ajatusten vahvistuminen. Mie uskallan hidastaa vauhtia ja kohdata itseni ja omat ajatukseni sillä elämä kantaa. Mie olen käsitellyt blogissa valtavasti omien valintojen merkitystä ja tärkeyttä, hetkessä keskittymistä ja olemista, kontrollista luopumista ja  ylipäätänsä hellittämistä ja se johtuu siitä, että oppiessani itse uusia toimintatapoja ja sisäistäessäni uudenlaisia asenteita – olen luopunut ja päässyt vapaaksi jostain sellaisesta turhasta ja energiaa vievästä, mitä en todellisuudessa kaipaa elämääni. Aiemmin koin epämukavia fiiliksiä jos asetin itseni etusijalle mutta nykyisin en enää tunne niin. Omat ajatukset ja tuntemukset vievät minua koko ajan syvemmälle siihen maailmaan, joka on minua varten ja mie ahmin itseeni niitä hetkiä, jotka kannattelee ja johtaa matkaa kohti seuraavaa päivää.

Hyvän olon ilta

Ensimmäisenä tuttuun saliin astuessamme, meidät otti vastaan jouluinen tuoksu, jota leijaili diffuuserin kautta ilmassa. Öljyn tuoksu oli miellyttävä ja pehmeä, se sopi todella hyvä Loungen tiloihin ja siksi olinkin mielissäni kuullessani että doTerran öljtjä voi tilata jatkossa paikanpäältä. Ihmisen hajuaisti on todella herkkä ja esimerkiksi jotkin tietyt tuoksut voivat palauttaa meidän ajassa taaksepäin muistojen pariin. Tällaiset eteeriset öljyt ovat omiaan vaikkapa joogaharjoitusten taustalle tai kotiin tuomaan uudenlaisia tuoksuja ja hyvinvointivaikutuksia. Mie olen törmännyt usein skeptiseen asenteeseen esimerkiksi eteerisiä öljyjä ja erilaisia tuoksuja kohtaan ja omalla kohdalla ajatukset perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin. Osallistuin mm. viime keväänä ensimmäisen kerran aromaattiseen yin jooga worshoppiin WellnessLoungella, jossa lisäsimme perinteisiin harjoituksiin tuoksuja ja se oli todella kokonaisvaltainen kokemus! Pääsette lukemaan siitä lisää täältä.

Eteeristen öljyjen valikoimaa

doTerran Diffuuseri

(Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge)

Kaisa esitteli meille Hyvän olon illassa doTerran-eteerisiä öljyjä ja saimme kokeilla piparminttuöljyä siten että kämmenelle pudotettiin pari tippaa öljyä ja sipaisimme pikkurillin päällä öljyä kitalakeen ja itse levitin sitä myös niskaan ja hartioihin, jonka jälkeen hengitin vielä öljyntuoksua kämmenistä ja vau! Piparmintusta tuli yksi oma lempparini. Sitruuna oli toinen mikä jäi mieleen omalla kirpeällä ja makealla tuoksullaan, joka muistutti aivan karamellia! Mie ihastuin diffuuseriin niin kovasti, että taidan tänä jouluna pyytää joulupukilta kotiin sellaista. Nyt kun työskentelen pääsääntöisesti kotoa käsin, korostuu viihtyisyyden ja ympäristön merkitys ja tämä lisäisi viihtyvyyttä ja jotenkin olen tuntenut pidemmän aikaa että eri tuoksuilla on esimerkiksi rauhoittava vaikutus ja keskittyminen tehostuu. Ilta eteni leppoisaan tahtiin ja salin täytyy iloinen, avoin ja jollain tapaa odottava fiilis..ainakin allekirjoittaneen kohdalla ajatukset ja odotukset olivat illan joogaharjoituksessa. Mie tunsin olevani oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten kanssa. Sydämessä oli lämmin fiilis kun lähdimme äidin kanssa yhdessä luomaan kokemuksia ja ympärillä oli rakkaita ihmisiä, joita yhdisti yhteiset intressit ja tavoitteet. Tavoitteella mie tarkoitan sitä oman henkilökohtaisen ja luonnollisen olotilan saavuttamista, sitä mitä me tarvitsemme juuri sillä hetkellä, ilman ylimääräistä pakottamista ja puskemista. Itse sain illasta energiaa ja hyvää fiilistä; väsymys muuttui ennemminki vapautumiseksi, rentoutuneeksi olotilaksi, jossa kiire katosi ja Kaisan ohjaaman yin joogaharjoituksen jälkeen hengitys kulki vapaammin ja kevyemmin. Tuntui mukavalta kun parasympaattinen hermosto lähetti viestiä lihaksille, että nyt on lupa olla ja hengittää, luovuttaa jännityksestä ja antaa kropan painautua suorastaan nestemäisenä mattoon…niska ja hartiaseutujen kireys ja jännitys jäi sille tielleen ja minusta tuntui että hengitys ohjaili lihaksia vaivattomasti. Oli äärimmäisen kaunista olla siinä hetkessä ja huomata kuinka uloshengitysten mukana mieli ja keho ikäänkuin puhdistuu sillä uloshengityksen mukana saat antaa kaiken sen kuormittaneen ja vanhan kulkeutua pois ja sitä myöten sisäänhengitysten mukana saat täyttää itsesi puhtaalla ja voimistavalla energialla. Kyllä, hengityksessä on suuri voima! Mulla ja joogalla on yhteinen matka ja mie koen olevani äärimmäisen onnekas kun pääsen kokemaan tällaisia tuntemuksia ja opin itsestäni uutta. Minusta tuntuu että olen aivan kuin pieni lapsi kesäloma alkaessa, intoa ja uteliaisuutta täynnä!

Mie lähdin Hyvän olon illasta pari oivallusta ja yksi kaunis kokemus takataskussa. Kiitos Seija & WellnessLounge ja Kaisa ❤