#kehoneutraali

Ajatuksia kehonkuvasta

Näin Instagramissa valmentaja Kukka Laakson päivityksen, jossa hän kommentoi Endorfiinikoukussa-blogia kirjoittavan Elina Hovisen Voiko kukaan olla 100% kehopositiivinen? -tekstiin liittyen, aiheena ulkonäkö ja kehopositiivisuus/negatiivisuus. Kukka ja Elina käsittelivät mielestäni hyvässä hengessä ja suorapuheisesti ulkonäköön liittyviä asioita ja ylipäätään suhtautumista omaan kehoon ja tänään mie kerron omia ja ystävän kanssa pohdittuja ajatuksia aiheesta. Täältä vahva lukusuositus Kukan ja Elinan blogiin, pidän heidän molempien suorasukaisesta tyylistä.

Ulkonäkö ja kehonkuva aiheet saavat yleisesti paljon keskustelua aikaiseksi ja jakavat mielipiteitä. Minun vastaus Elinan blogin otsikkoon on, että mie en ole 100% kehopositiivinen vaikka pyrinkin siihen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ja itseasiassa se on jollain tapaa huojentavaa ettei minun tarvitse olla 100% jotain. Muutoinkin pidän elämässä enemmän asenteissa välimalleista kuin kärjistyksistä. Minun on myös pitänyt kokemusten kautta opetella, että joskus sen 120% sijaan 70% on juurikin riittävä. Välillä peilistä katsoo jotenkin väärän näköinen ihminen ja mutta mie en tartu niihin ajatuksiin pitkäksi aikaa. Ne on ihan pikkujuttuja, jotka ärsyttävät ja useimmiten saan annettua niiden ajatusten vaan tulla ja mennä.

Ohjaavin ajatukseni aiheessa komppaa Kukka Laaksoa: tarvitseeko meidän ylipäätään suhtautua jotenkin koko ajan johonkin asiaan ja tässä tapauksessa omaan kehoomme? On vaatinut töitä oman mielen parissa, että olen saanut sisäistettyä sen kantavan ajatuksen, että en ole kehoni kanssa yhtään hassumpi tapaus ja sisäistänyt sen, että saan hyväksyä itseni ja jopa olla tyytyväinen itseeni. Ja vastaavasti voin olla vain eikä minun ylipäätään tarvitse olla koko aikaa jotain mieltä jostakin, liittyi se sitten omaan kehooni tai yleisesti elämään. Sekin on nimittäin tuttua, että olen nostanut sen mukaan rimaa mitä korkeammalle olen päässyt enkä noissa tilanteissa ole osannut antaa itseni olla tyytyväinen. Epävarmuus, oman itseni sekä osaamiseni kyseenalaistaminen ovat olleet jo nuoruudessa omaksuttuja asenteita, joka ovat kulkeneet matkassa aina aikuisiälle asti.

#kehoneutraali kuulostaa hyvältä, sen rinnalla, että kannustetaan rakastamaan tai ainakin hyväksymään se oma kroppa.

#kehoneutraali #kehopositiivinen #kehokriittinen

Pohdimme yhdessä ystäväni Millan kanssa aihetta, meillä on hyviä keskusteluita, joissa asioita ja tilanteita väritellään huumorilla, itseironialla ja huonoilla vitseillä. Aloitetaan siitä, että opitut asenteet itseään kohtaan voivat kulkea vuosikymmenten takaa mukana, joten eihän niitä tuosta noin vaan päättämällä muuteta koska ne ovat siellä selkärangassa. Me emme usko taikatemppuihin eikä kehokriittisestä asenteesta pääse yhdellä askeleella suoraan neutraaliin saatika positiiviseen asenteeseen mutta kuten elämässä yleensäkin, ihminen omaksuu uutta ja oppii. Helppoa se ei ole sillä tässäkin on kyse laajasta aiheesta mutta uusien asioiden ja asenteiden omaksuminen on kuitenkin mahdollista.

Tiivistettynä: hyvinä päivinä tykätään siitä mitä nähdään peilistä = #kehopositiivinen ja huonoina päivinä ollaan tyytymättömiä kehoon = #kehokriittinen/negatiivinen. Näiden kahden ääripään suhtautumisen välimaastoon sijoittuu näkökulma ja tunnetila = kehoneutraali. Voisiko neutraalimpi suhtautuminen antaa niinä päivinä jolloin peilikuva todella irvistää, totaalisen epäonnistumisen tunteiden tilalle jotain? Voisiko omia ajatuksia ohjata ihan muualle tai oppisimmeko me vaan olemaan tarttumatta niihin?  Toiset suhtautuvat neutraalisti tai ainakin neutraalimmin kehoonsa, siinä missä toisilla suhtautuminen on kehokeskeistä. Ulkonäkökeskeisyys kuitenkin vallitsee vahvasti tänä päivänä ja tätä neutraalimpaa asennetta voisi miettiä mahdollisuutena hellittää hieman. Kuinka sie käyttäydyt sellaisina hetkinä kun peilikuva ei miellytä ja mitä teet käytännössä?

Molemmat mietiskelimme omien kokemustemme perusteella, että turhautuminen ja pettymys peilikuvaa kohtaan, eli kriittinen tai negatiivinen ajattelu voi olla kuitenkin myös sinällänsä positiivinen kimmoke tai kimmoke ylipäätään sille, että ajatukset heräävät tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan. Kimmokkeena sille, että itsensä saa liikkumaan tai kiinnostus vaikkapa ruokavaliota kohtaan herää. Tällöin sieltä kriittisyydestä voidaan alkaa ottamaan askeleita kohti hetkittäin neutraalimpaa tai positiivisempaa ajattelua. Oma ”heräämiseni” tapahtui näin kolmisen vuotta sitten. Peilikuvasta tai valokuvasta havahtuminen voi olla hyvä jos motivaation saa käännettyä niin, että haluaa oikeasti parantaa omaa oloaan ja alkaa tehdä pieniä muutoksia joilla sitä parempaa oloa lähtee hakemaan. Ehkä siinäkin tarvitsee jo jonkinlaista hmm… kehoneutraaliutta? Jotta sen tilanteen hyväksyy siinä alussa, ”no, nyt olen tällainen ja en halua enää olla joten miten tätä saisi muutettua”.

Tarkennuksena tähän vaikkakin ehkä hieman tämän punaisen langan eli kehoneutraali ajatuksen sivuhaaroille mennäänkin niin ulkoiset tekijät eivät usein olekaan se ainoa syy ylipäätään motivaation herättämiseen vaan esimerkiksi terveydelliset syyt, ihan vain se oma vetämätön ja harmaa fiilis voi viedä eteenpäin ja sen oman mielekkään urheilulajin löytäminen kannustaa. Liikunnan tuoma fiilis voi saada motivaation syttymään. (Tämän syvemmälle en mene tänään aiheena motivaatio, sen herättely yms. sillä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, jossa voisi pohtia millä keinoin sitä saisi heräteltyä ja ylläpidettyä kun on jo kokeillut salit, jumpat, joogat ja juoksulenkit mutta intoa riittää pariksi viikoksi ja sen jälkeen palataan lähtöruutuun.)

Mulla käy usein siten, että koen esimerkiksi joogan parissa tai juoksulenkeillä onnistumisen iloa jonka jälkeen peilistä tervehtii taas omaa silmää miellyttävämpi tapaus ja vastapainoksi käyn välillä kylpemässä siellä turhautumisen tunnetiloissa. Millan kanssa nousi esille se, että ei tarvita kuin yksi muistuttava tekijä siitä mihin kaikkeen kroppa ei pysty ja fiilikset laskee sinne pohjamutaan. Eli vaikka omaan kehonsa ulkonäköön suhtautuisikin neutraalimmin niin oman kehon toiminnallisuus voi nostaa tyytymättömiä tunteita pintaan ja kriittisyyskertoimet kasvaa. Mielialat ja näkemys omasta sen hetkisestä kropasta kulkevat jokseenkin käsi kädessä eli ei #kehoneutraalisuus mikään yksioikoinen reitti onneen ja sisäiseen rauhaan ole.

Itse olen kuljettanut omalla matkallani uusien asenteiden oppimisessa Optimal Performance Centeriä pyörittävien Kaisa ja Joni Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-valmennuksen oppeja ja olen ammentanut siitä valtavasti itselleni ajatusmalleja, joiden omaksuminen on tuntunut samaan aikaan luonnolliselta ja itsetutkistelu on vahvistunut. Olen oppinut määrittämään esimerkiksi oman hyvinvoinnin minimin tekijät ja omaksunut sen ajatuksen, että välillä on todellakin riittävästi kun valitsen sen pikkuisen paremman vaihtoehdon sen sijaan, että vaikkapa tuskailisin syömisen  tuntuvan liian vaikealta kaikkine ”ton-ton”-rajoituksineen.

Yhdessä somessa vastaantulleessa valmennuksessa luvattiin aikoinaan, että esimerkiksi 8 viikon aikana omakuva muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Tämä jäi mieleen sillä onhan tämä aika suuri lupaus. Siinä on hyvät puolet, että tsempataan ja herätellään ajatuksia positiiviseen asenteeseen ja kannustetaan hyväksymään oma keho kaikkine virheinensä jotka omat silmät näkevät. Ja sekin on kaunis ajatus kun kehotetaan, virheiden sijaan keskittymään siihen omaan kauneuteen. Se on kuitenkin helpommin kirjoitettu kuin tehty sillä usein juurikin se omakuva on kriittisimmän tarkastelun kohde.

Kehopositiivisuus on hienoa asia sillä ei ole itsestäänselvyys, että arvostaa itseään ja kehoaan. Tunnen harvoja ihmisiä, jotka ovat viikon jokainen päivä omaan ulkonäköönsä tyytyväisiä ja sitä Elinankin kirjoitus muun muassa pohtii: onko kukaan olla 100% kehoposiitivinen joka päivä? Tunnen ihmisiä, jotka määrittävät itsensä voimakkaasti ulkonäön ja kropan kautta ja ihmisiä, joilla suhtautuminen omaan kehoon on todellakin neutraalimpi ja molemmat tyypit pitävät huolta ulkonäöstään ja henkisestä sekä fyysisestä hyvinvoinnista. Tyytyväisyys ja rakkaus omaa kehoa kohtaan ei kumoa ihmisen henkistä puolta ja kiinnostusta henkiseen kasvuun. Yleisesti puhutaan siitä, että fokus syventyy myös sinne henkiselle puolelle, henkiseen hyvinvointiin ja siihen miltä meistä tuntuu, sen lisäksi kun miltä me näytämme ja se on hyvä asia.

Uskallan väittää, että meillä jokaisella on kuitenkin jonkinlainen mielipide omasta ulkonäöstä ja kropasta huolimatta siitä kuinka voimakkaasti tai neutraalisti suhtautuu. Kun itseään tarkastellaan kriittisin silmin ja nähdään enemmän virheitä ja korjattavaa kehossa, on omasta kehostaan tai ulkonäöstään hankalaa tykätä ja enemmänkin kuulee kommentointia siitä kuinka omaan kehoon ollaan tyytymättömiä. Tähän kohtaan haluan sanoa, että olen iloinen heidän puolestaan jotka ovat täysin sinut oman kehonsa kanssa ja se on hienoa kun sitä ilosanomaa jaetaan eteenpäin mutta miten ne loput, joilla fiilikset vaihtelee?

  Hyvinvoiva keho voi tarkoittaa hyvinvoivaa mieltä jossa kuitenkin on myös tilaa kipuilulle. Komppaan Kukkaa siinä, että minunkin mielestä on ihan hyvä viettää sellaisia kehoneutraaleja päiviä. Erityisesti naisilla vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta siihen kuinka paljon vatsa pömpöttää ja kuten tiedossa on, keho voi näyttää todellakin eriltä niin päivän mittaan kuin kuukautiskierron aikana. Minusta on vapauttavaa antaa kehollekkin vapaata välillä, keho saa olla oma itsensä ja mie saan olla vain. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse olla jotain erityistä, jokaisesta hetkestä ei tarvitse erikseen hakea taikaa. Itse saan lisää intoa ja motivaatiota ihmisten kehityksestä mutta havahduin tämän myötä miettimään, että ainakin itselleni sopii se kun olen pehmentänyt omaa näkemystä koko tätä ulkonäkökuplaa kohtaan ja saanut vapauttakin sen myötä, että ylipäätään välillä asiat ja ajatukset vain tulevat ja menevät.

Millaisia ajatuksia #kehoneutraali sinussa herättää?

 ☀️ Marru

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

Voihan Känkkäränkkä!

HYVÄT JA HUONOT PÄIVÄT

Käykö känkkäränkkä teillä kylässä?

 Olen mietiskellyt, että haluaisinko elämän edes olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa ja ruusunnuppuja sillä en vain yksinkertaisesti usko siihen, että elämän kuuluisi olla #pelkkäälovee ja #sydämiä. Onhan sitä ihanaa kokea hetkiä, jolloin elämä suorastaan syleilee ja kokea olevansa siellä korkeimmalla aallonharjalla mutta mitä elämä olisi ilman pieniä vastaiskuja, haasteita ja kasvukipuja? Me tavoitellaan yleisesti ottaen hyvää elämää, sellaista, jossa saa tuntea hyvää fiilistä, onnellisuutta, onnistumisia ja rakkautta mutta oman värinsä elämään tuo myös tilanteet, jotka haastavat meidät arjessa. Itse olen kasvanut nykyiseksi naiseksi vaikeuksien ja vastoinkäymisten opettamana. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kokenut onnellisuutta, iloa, onnistumista ja rakkautta elämässäni mutta mie ihailen sitä kuinka ihminen löytää voiman kääntää negatiiviset asiat ja kokemukset voimavaroiksi ja kompastumisten jälkeen nousee takaisin polvilleen ja lopulta seisomaan ryhdikkäämpänä ja vahvempana.

Kuvien koirat liittyvät vahvasti aiheeseen, koirilla on ihmeellinen kyky rentouttaa mieltä, tuoda hyvää fiilistä ja rauhoittaa. Toki koiranomistajat tietävät ettei näiden meidän ihanien karvaisten kavereiden kanssa eläminen ole vain yhtä kuherruskuukautta..meillä ainakin oman panoksensa häslinkiin tuovat juurikin nämä karvakuonot.  Tähän sitten lisäksi kaiken maailman sydämethymiötjapusipusit. Kansikuvaan on tallentunut hetki meidän mielensäpahoittajan, staffipoika Sepon tympeästä päivästä. 

Kaisa

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämään kuuluu myös hetket, jolloin vastoinkäymiset tuntuvat jopa kohtuuttomilta, eikä elämässä välttämättä tunnu olevan tuon taivaallista järkeä. Näitä voi kutsua vaikka huonoiksi hetkiksi ja päiviksi ja näinä hetkinä on hyvä keskittyä omaan asenteeseen ja siihen kuinka tilanteissa käyttäytyy ja millä tavoin vastoinkäymisiin reagoi. Mielestäni tärkeintä on se, ettei tilanteeseen jäädä vaan makaamaan loputtomiin. Pää pystyyn ja kohti uusia vastoinkäy…eikun siis mahdollisuuksia.

Tietysti pintaan nousevat fiilikset ja tunnepuuskat on hyvä käsitellä rauhassa ja mahdollisimman rehellisesti oman henkisen kasvun ja kehityksen kannalta. Jokin syy siellä kiukuttelun takana on huolimatta siitä kuinka lapsellinen se syy sitten olisikaan. Asioita ei tarvitse kuitenkaan alkaa ylianalysoimaan, joskus se kiukunpuuska voi vaan yllättää aikuisen siinä missä uhmaikäisen lapsenkin. Minun henkilökohtainen mielipide on, että ihan kaikessa ei ole aina kyse jostain syvällisestä, jokaisessa hetkessä ei ole kyse siitä keijupölyllä varustetusta maagisuudesta ja ah niin upeista hetkistä elämässä vaan joskus asiat myös yksinkertaisesti vain tapahtuu.

Gizmo

RÄYTYMISPÄIVÄT

 Lapsuudenajan yksi lempihahmoista, Rölli, nimesi huonon päivän räytymispäiväksi. Aikuisillakin voi olla räytymispäiviä, jolloin saa velloa omien tunteiden kanssa peiton alla. Vastoinkäymiset ja pinnan kiristely voi johtua monista syistä, joko meistä itsestämme, olosuhteista tai ympäristöstä ja oleellista on määrittää itselleen, että mitä tilanteessa tapahtui, kuka teki ja mitä, miksi pinna kiristyi ja mitä asialle voi tehdä? Miten mie itse ja mahdollisesti tilanteen muut osapuolet käyttäytyivät? Kaikkiin eteentuleviin ja epäreiluilta tuntuviin tapahtumiin me ei välttämättä tulla saamaan vastauksia koskaan mutta me voidaan kasvaa ihmisinä tilanteiden myötä. Peiliin katsominen eli oman käytöksen ja asenteiden kohtaaminen ei aina ole helppoa sillä ajoittain ego tuntuu syöttävän meille perusteluita ja tekosyitä vaaleanpunaisten linssien läpi. Peiliin katsominen ja omien tuntemusten äärelle pysähtyminen voi paljastaa sellaisia asioita, joita me ei haluttaisi nähdä tai myöntää itsellemme. Ihminen käy koko elämänsä läpi kasvuprosessia eikä tässä valmiiksi tulla.

Joinakin päivinä vain tuntuu vastustavan heti aamusta, ihan siitä kahvin keittämisestä asti. Kahvipaketti leviää pitkin pöytää tai kaadat veden vesisäiliön sijaan suodatinpussiin, unohdat laittaa blenderiin kannen ja smuutsiet lentelee pitkin keittiötä tai puuro poksahtaa pitkin mikroa. Aamulla tulee kiire ja siinä meikkauksen ohessa teet muutamia muita juttuja ja huomaat töihin päästyäsi, että sinulla on ripsivärit vain toisessa silmässä ja treenikassista löytyy pelkästään pieni pyyhe sillä vaihtokamppeet ovat jääneet kotia. Lisäksi olet muistanut väärin kokouksen ajankohdan ja huomaat tehneesi edellispäivänä töissä asioita, joita voi hyvinkin kutsua aivopieruiksi ja kulutat puolipäivää kömmähdysten korjaamiseen. Päivä jatkuu samaan tyyliin, kiiruhdat kiukustuneena ryhmäliikuntatunnille kun avokkisi on tuonut sinulle unohtamasi vaihtovaatteet ja toteat paikanpäälle päästyäsi, että olet unohtanut ilmoittautua tunnille etukäteen ja se on täynnä.

Seppo

Yksittäisit kömmähdykset voidaan kuitata huumorilla mutta pinna alkaa kiristymään kun asia toisensa jälkeen vastustaa ja sama jatkuu niin kotona, töissä kun treeneissäkin. Tässähän on ihan normaalia, että alkaa vituttamaan? Mie suosin aikalisää niinä päivinä kun tunnen, että saan enemmänkin kaaosta aikaiseksi ympärilläni sen sijaan, että esimerkiksi tekemättömien asioiden lista lyhenisi. Välillä tuntuu, että pelkkä katse riittää laukaisemaan noita tilanteita, joita sitten lappaakin eteen yksi toisensa jälkeen. Ne on niitä päiviä jolloin sanonta ”kun mistään ei tule yhtään mitään” tuntuu osuvan sinne ytimeen. Aikalisä eli omalla kohdallani pysähtyminen ja keskittyminen omaan hengitykseen toimii mulla sen lisäksi, että ärsytys purkautuu fyysiseen tekemisen kuten liikkumiseen. Hikiliikunta ja ketutuksen purkaminen lenkkeilyyn puhdistaa mielen tehokkaasti. Toinen hyväksi todettu keino on siivoaminen. Kyllä, moppi tai imurinvarsi käteen ja  ei muu kuin touhuamaan. Kiukun noustessa pintaan, saa pölypallot tehokkaasti kyytiä ja kiukkusiivoilun päätteeksi koti ja mieli on molemmat seesteisempiä.

  Kun oikein alkaa ketuttamaan, huomaan kuinka kehokin alkaa kiristyy siinä mielen kanssa samaan aikaan ja kulmat hakeutuu niin kurttuun, että tunnen kuinka yläluomet miltei painaa silmiä kiinni. Hartiat kiristyvät ja nousevat lihasten jännityksestä kohti korvia. Negatiiviset tunteet ovat kyllä varsinaisia energiasieppoja, olo on ihan uupunut jos mie kannan niitä pidempiä ajanjaksoja matkassa. Me käsitellään ystävien kanssa näitä kiukkua ja ärsytystä aiheuttavia tilanteita suorapuheisuuden ja huumorin kautta. Toki vakavien aiheiden pehmentäminen ja höystäminen huumorilla on asia erikseen, se ei välttämättä sovi kaikille ja jokaiseen tilanteeseen ymmärrettävästi mutta meidän vastoinkäymiset on ollut juurikin näitä, miten sen muotoilisin nätisti..arkea värittäviä hetkiä, joihin huumori on tuonut sen oman piristävän lisänsä. Kiitos Milla 💗

Olen luonteeltani peruspositiivinen ja se ohjaa minua vahvasti. Olen oppinut nauramaan itselleni ja avokillenikin usein kommentoin, että minussa on sitä tiettyä viihdearvoa omien toilailujeni kautta. Elämässäni oli ajanjakso jolloin näiden ”kun vastustaa” tilanteiden kääntäminen positiivisemmaksi ei luonnistunut ja kiukku sekä sen kaveri turhautuminen teki pysyvämpää kotia omaan mieleen. Se oli varsin raskasta aikaa. On se vain uskomatonta kuinka paljon negatiivisuus kuormittaa ihmistä!

Kiitollisuus elämästä on vahvasti mukana päivissäni ja on mielenkiintoista tutkia omaa mieltään ja käytöstään sillä itsestään oppii siinä samalla. Omilla ajatuksilla ja omalla mielellä on paljon valtaa, levoton mieli näkyy käytöksessä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmin. Mie olen kuullut, että minua on helppoa lukea ja kasvojen ilmeet ovat kuin avoin kirja, en ole luonteeltani viilipytty. Toisinaan tekisi mieli heittäytyä kiukuttelevan lapsen lailla lattialle makaamaan itkupotkuraivareiden merkeissä ja haistattaa pitkät elämälle. Sekin on ok tehdä, tunteiden purkaminen vapauttaa! Tässä kohtaa voi sitten miettiä niitä tunteiden osoittamisen mahdollisia rajoja, eihän se ole esimerkiksi oikein purkaa kiukkuaan toiseen ihmiseen..vaikkakin usein niin teemme. Ihmiset käyttäytyvät eri tavoin kiukunpuuskan osuessa omalle kohdalle ja pahaamieltä myös puretaan pois eri keinoin. Mikä auttaa sulla rauhoittamaan mielen ja purkamaan pahaaoloa?

❤ Marru

 

Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus

LIIKKEEN FLOW

Ajatuksia eiliseltä lenkkipolulta kun mielessäni pyöri itselleni kaksi rakasta lajia: jooga ja juokseminen. Pohdiskelin mielessäni sitä, että molempia lajeja yhdistää meditatiivisuus.

Olen huomannut kuinka saan tietoisella hengityksellä ajatukset rauhoittumaan ja olenkin kuluttanut Yogobe-sivustolta löytyviä ihania ohjattuja meditaatioita, joiden parissa viihdyn. Kirjoittelin viime vuonna omista meditaatio kokemuksista ja Yogoben tunneista, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; saat koodilla Marmelaadi kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle ja sinulla on mahdollisuus tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Käytä koodia tunnusten luomisen yhteydessä.

Mielen liikkeiden sulauttaminen fyysiseen harjoitukseen on kenen tahansa omaksuttavissa. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Olen lueskellut Sakyong Miphamin Meditatiivinen juokseminen-kirjaa ja mietiskellyt paljon sitä, että mitä meditaatio minulle merkitsee ja kuinka se toteutuu.  Niin joogamatolla tehdyt meditaatioharjoitukset kuin liikkeen kautta löytyvä flow ohjaavat mieltä yhdessä hengityksen kanssa syventäen omaa keskittymistä ja omaa matkaa kohti meditatiivista mielentilaa, jossa mieli voi saavuttaa rauhallisen fiiliksen. Toisinaan mieli viestii voimakkaasti, että on aika pysähtyä matolle hengityksen, olemisen ja tuntemusten äärelle ja välillä pysähtyminen oman itsensä äärelle toteutuu omalla painollaan ilman sen kummempia tavoitteita esimerkiksi juoksulenkillä. Meditatiivisuus voi ilmentyä myös innostuksena ja itse tosiaan koen, että ylipäätään liikkeen ja hengityksen yhdessä luoma flow voi rauhoittaa ja tasapainottaa mieltä antaen kuitenkin kehon liikkua. Hengitys jo itsessään luo liikettä ja eloa kehoon vaikka meditointiharjoitus tehtäisiin vaikkapa istuma-asennossa. On mielenkiintoista miettiä ylipäätään meditatiivisuutta, sen voi kokea eri lajien ja tekemisten yhteydessä. Toisille meditatiivista voi olla esimerkiksi kokkaus, keskittyminen tekemiseen tuo ajatukset nykyhetkeen tai tekemisen ohella ihminen voi prosessoida tuntemuksiaan ja joku kokee urheilusuoritusten lomassa meditatiivisia hetkiä. Itse miellän meditoimisen yksnkertaisimmillaan hengitysharjoitukseksi, jossa opettelen hyväksymään ajatuksia ja tunnetiloja. Toiset tykkää ”tyhjentää päänsä kaikista ajatuksista”, itse suosin sitä, että annan ajatusten ja tunteiden seilata vapaana sillä mieli elää ja resonoi harjoituksiin.

Joogaharjoituksissa minua kiehtoo muun muassa se, että asanat oikein vaativat minun keskittymisen ja läsnäolon siinä hetkessä, jotta  tiedostettu yhteys mielen ja kehon välille syntyy ja juoksulenkeilläkin huomaan helposti keskittymisen merkityksen esimerkiksi hengityksessä. Parhaimmillaan askel on kevyt ja hengitys tukee etenemistä ja mielikin tuntuu kevyeltä. Pitkissä lenkeissä on erityisen mielenkiintoista se kuinka ajatus muuttaa matkan varrella muotoaan ja lenkin aikana mieltä painaviin asioihin voi syntyä ratkaisu tai jonkinlainen lopputulos. Usein ennen lenkille lähtöä mielessä räiskyy monet asiat ja tuntemukset ja mie tunnen kuinka ohimoita alkaa kiristämään, sellainen levottomuus alkaa kasvamaan sisällä ja juostessa saan ne kierrokset tasaantumaan. Mustavalkoisiin asioihin voi tulla lenkin aikana häivähdyksiä väreistä ja maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä tuntunut asia voi löytää sen oman todellisen mittakaavansa kun mieli on rauhoittunut.

Meditoiminen ei omalla kohdallani tarkoita automaattisesti zen-tilaa vaan ylipäätään nykyhetkeen pysähtyminen ja tunteiden sekä ajatusten hyväksyminen on ollut pitkän matkan takana. Olen kokenut ristiriitaisia fiiliksiä ja ennakkoluuloja meditoimista kohtaan sillä vuosia sitten pysähtyessä olen todellakin ajanut itseni epämukavuusalueelle, niin vaikeaa paikallaan olo ja pysähtyminen minulle oli. Mielessä ja mielen takana asti on ollut aikoinaan niin suuret painolastit häpeää, pettymystä ja epävarmuutta itseään kohtaan, että näistä syistä johtuen perustelin itselleni, ettei ”meditointi ole ollut minun juttu”.

Pikkuhiljaa joogan maailma avasi minua itseäni kokonaisuudessaan, mieli alkoi ottaa asioita vastaan entistä avoimemmin ja kannustavammin ja uteliaisuus uusiin asioihin heräsi. Joogaharjoitukset saivat minut tiedostamaan omaa käytöstäni, niitä kuuluisia selityksiä ja perusteluita, joilla vähättelin ja estelin omaa osaamistani jo etukäteen ja silmäni alkoivat myös avautua tiettyihin maneereihin omassa käytöksessäni ja suhtautumisessani itseäni ja kehoani kohtaan. Asanaharjoitusten myötä tuntui luonnolliselta kurkistaa syvemmälle meditaation maailmaan. Löydettyäni meditaatioharjoitukset into kasvoi. Ajatuksissa vahvistui pikkuhiljaa tarve meditaatiolle, ajatusten ja tunteiden purkamiselle, yleisestikin hyväksymiselle. Meditaatio alkoi kasvattaa omaa paikkaansa minussa sillä löysin siitä itselleni välineen, jonka avulla saan tasapainon tunnetta. Samaan aikaan vahvistui myös se, että meditatiivisuus voi ilmentyä niin paikallaolo ja läsnäoloharjoitusten myötä kuin liikkeessäkin.

Meditaatiossa koettava kirkkauden taso ei ole pelkästään fyysisen toiminnan tulos. Mielen kirkkaus on sitä, mitä mieli on. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Juoksulenkeillä liike rytmittää yhdessä hengityksen kanssa ajatusten kulkua ja ajatukset peilautuvat välillä sen hetkiseen fyysisen oloon tai prosessoin mielenpäällä pyöriviä ajatuksia. Olen opetellut myös sen, että mikäli lenkillä haluan yksinkertaisesti vain vapaata niin en tartu niihin ajatuksiin ja annan fiilistenkin liidellä vapaana. Mieli rentoutuu ja puhdistuu, minusta on ihanaa ajatella ja kokea, että saan karistaa selästäni kaikki tarpeettomat asenteet ja tuntemukset pois. Lenkkipolulla maisemat vaihtuu ja saan ripotella matkan varrelle tuntemuksia, jotka vievät itseltäni energiaa ja saan uusille sitä myöten tilaa.

Pystyn omalla mielentilallani vaikuttamaan omaan olooni ja esimerkiksi turhautumisen tunteet ehtivät myös nousta ajoittain pintaan lenkin aikana, syynä voi olla sen hetkinen fyysinen kunto tai joidenkin ajatusten käsittely. Saan puhdistettua nämä fiilikset itsestäni ja puntaroitua syitä sen hetkiseen olooni. Ajoittain käyn lenkillä ilman kuulokkeita ja välillä kuuntelen podcasteja tai musiikkia. Musiikkia kuunnellessa saan rytmiä liikkeelle ja focus on omassa kehossa ja olossa, musiikki antaa myös kivaa tsemppiä.

Millä tavoin sie meditoit?

 

 

 

 

Rakkaudesta aamiaiseen ❣️

YKSI RUTIINI KERRALLAAN

Rutiinit ruokavalion suhteen on ollut helpompaa säilyttää treenirytmin ollessa myös säännöllinen, ne kulkevat omalla kohdallani käsi kädessä. Kun treenaan syön paremmin, tämän huomasin viime vuoden aikana sillä kuten aiemminkin olen täällä sanonut niin suutarin lapsella ei ollut kenkiä ja kadotin otteeni hetkiseksi myös ruokailujen suhteen. Tämän huomatessani, en tehnyt heti 100% muutosta vaan otin uudenlaisen lähestymistavan tilanteeseen ja aloin ensin purkamaan ajatuksiani ja tuntemuksiani paperille ja juttelin asiasta siskoni kanssa. Teki hyvää tiedostaa ne syyt, jotka haastoivat minua rutiinien suhteen ja oli virkistävää huomata, että tilanteen surkuttelun sijaan keskityin käytännössä valintoihini ja aloin tuumasta toimeen. Huomasin aika nopeasti kuinka säännöllisen ruokailun palauttaminen päiviin lisäsi energiaa, kohotti mielialaa ja lisäsi minulle sitä oloa, että huolehdin hyvinvoinnistani yhden askeleen verran enemmän. Se kannustaa eteenpäin.

Rahkainen mustikka-puolukka smoothie, johon lisäsin Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja luomu ashwagandhaa tuomaan lisäbuustia. 

AAMIAINEN

Lemppariaamiaiseni on erilaiset smuutsiet eli  smoothiet ja smoothiebowlit ja päivittelenkin usein esimerkiksi Instatililleni kuvia hyvin onnistuneista smoothieista. Marjat, hedelmät, kasvikset, pähkinät ja siemenet saa nopeasti ja vaivatta blendattua maistuviksi komboiksi ja mukaan pystyy lisäämään haluamansa proteiinin lähteen kuten rahkan, Alpron Go-On kasvipohjaisen valmisteen tai vaikkapa hera/riisiproteiinin. Näitä erilaisia protskujauheita on tullut valtavasti valikoimiin ja kauppojen hyllyiltä löytyy lisäksi ainakin hamppu, -herne, – ja kauraproteiinia eli tänä päivänä voisi olettaa kaikille löytyvän jokin sopiva proteiinin lähde, erikoisruokavaliot huomioiden.

Kirpeä appelsiini-inkivääri smoothie, johon makeuden toi Arctic Warriorsin energiashotti. Sekoitin rahkaan appelsiinin, pienen kourallisen hasselpähkinöitä, reilusti inkivääriä ja yhden energiashotin. 

HELPPOA JA NOPEAA

Helpot ja nopeasti valmistuvat aamiaiset ovat työaamuina olleet plussaa sillä ne madaltavat kynnystä valmistaa ravitseva aamiainen ja tarvittaessa voi napata smoothien mukaan ja juoda vaikka automatkalla jos oikein kiire yllättää. Toki ajatus rauhallisesta ja kiireettömästä arkiaamiaisesta on kaunis mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka valitsevat pidemmät yöunet sen sijaan, että heräisivät aikaisin valmistamaan aamupalaa. Tähän väliin on hyvä mainita myös aterioiden preppaus, eli voit esivalmistella ruokia ja välipaloja esimerkiksi pilkkomalla kasviksia ja juureksia valmiiksi jääkaappiin jolloin aamuisin ei tarvitse valmistella kaikkia erikseen vaan pääset oikotien kautta aamiaiselle.

Yksi ehdoton välipala lempparini matchasmoothie. Kyseessä on korkeatasoinen ja erittäin hienoksi jauhettu japanilainen vihreä tee, joka sisältää mm. antioksidantteja, flavonoideja ja vitamiineja sekä myös piristäviä ainesosia (mm. pienet määrät kofeiinia). Matcha on sokeriton joten se on mainio juoma myös diabeetikoille sekä heille, jotka haluavat vähentää sokerinkäyttöään. Pääset lukemaan lukea linkin takaa Matchaa käsittevän kirjoitukseni aiheesta. Rovaniemeläisille vielä tiedoksi, että tee- ja kahvikauppa Mandragora myy laadukasta luomu Hisui matchaa.

 Matchajuoma, joka sisältää banaanin, kourallisen pähkinöitä, limeä ja reilu pari desiä vettä. Yksinkertaista ja hyvää!

Yksinkertaisimmillaan matchan voi lisätä kuuman veden sekaan ja juoda teenä tai valmistaa juoman blendaamalla matchajauheen veden, banaanin ja pähkinöiden kanssa. Jos haluaa ruokaisamman smoothien niin matchan voi sekoittaa vaikkapa rahkan tai Alpron Go-On kanssa ja lisätä sekaan haluamiaan marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Mustikkainen matchasmoothie on herkullinen!

Mustikkainen matchasmoothie, johon lisäsin reilun desin mustikkaa, Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, purkillisen rahkaa, pienen kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja pipetillisen Puhdistamon ruusujuuriuutetta tuomaan lisäbuustia.

Viherjuomat ja smoothiet ovat myös minun makuun. Suosin niissä Puhdistamon vihersmoothiejauhetta, jota lisään yleensä noin yhden ruokalusikallisen muiden ainesten sekaan. Vihersmoothie jauhe sisältää vehnäorasta, ohranorasta, spiruliinaa, chlorellaa, sinimailasta, lehtikaalta ja hamppua. Yksinkertaisimmillaan voit valmistaa juoman sekoittamalla jauheen banaanin, haluamasi salaatin ja veden kanssa blenderissä tai soveltaa oman mielesi mukaan ainesten käyttöä. Mie tykkään tosi paljon lehtikaalin/tuoreen pinaatin, limen, päärynän, omenan, inkiväärin ja vehnäorasjauheen miksauksesta, johon lisään viherjauheen tuomaan lisää vitamiineja ja ravinteita. Voit lisätä myös rahkan sekaan mikäli haluat.

Minkälainen on sinun lempparismuutsien ohje? 

          🌱 Marru