KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI
Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.
Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.
Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”.
KOKONAISUUS
Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.
Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.
Energinen keho kantaa meitä fyysisesti eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!
SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET
Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.
Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.
Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.
Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?
Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.
Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.
Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?
Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen, milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.
Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.
Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.
Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?
(Kansikuva Vilma Ohinmaa)
MARRU MARMELAADI 