Fyysistä hyvinvointia mielen kannustamana ja henkistä hyvinvointia liikkeellä?

KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.

Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.

Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se  on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin  mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”. 

KOKONAISUUS

Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.

Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.

Energinen keho kantaa meitä fyysisesti  eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!

SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET

Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.

Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.

Kuva Vilma Ohinmaa

Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.

Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?

Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.

Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen,  milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan  oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.

Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.

Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?

 

(Kansikuva Vilma Ohinmaa)

 

 

Mikä saa minut liikkeelle?

OMA LAJI, OMA SALI

Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi  nainen.

Pääset lukemaan tästä ihka ensimmäisen blogikirjoitukseni: Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.

Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.

Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt  ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan.  Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa  ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.

WallTraining Center Rovaniemi

Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.

HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA

Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää.  Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.

ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA

Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi.  Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.

Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan.  Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.

Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta.  Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.

Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita.  Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.

Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.

OHJAUS JA YHTEISÖ

Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!

Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina.  Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.

Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon  liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa.  Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

 

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Pancha Klesha-retriitti

 UUSIEN KOKEMUSTEN ÄÄRELLÄ

Osallistuin toissa viikonloppuna Oulussa järjestettyyn Pancha Klesha-retriittiin. Retriitin ohjasi Villa Mandalan Mia Jokiniva, järjestäjänä toimi Pop Up Yoga Oulu ja paikkana Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Teknopalatsi. Innoissani oletin ennen retriittiä, että tulen varmaan jakamaan tasaisesti tunnelmia someen viikonloppuna mutta toisin kävi..yllätin itseni vetäytymällä hiljaisuuteen ja olen mutustellut vähän joogafilosofian maailmaa peilaten viikonlopun antia omaan elämääni. Retriitistä kotiuduttuani kirjoittelin muille retriittiin osallistuneille kuinka ajatukseni tuntui edelleen takkuavan aiheen parissa, en yksinkertaisesti saanut ajatuksistani muodostettua lauseita. Havainnoin kuitenkin ettei tämä ollut negatiivinen asia vaan osa minun omaa prosessiani. Mie maltoin antaa ajatuksille aikaa ja tilaa ja se tuntuu hyvältä. Joogan filosofisen maailman kautta on alkanut avautumaan aivan uudenlainen tila itselle sillä siellä on niin paljon uutta asiaa ja kauniita tarinoita. Tämä oli samaan aikaan virkistävä ja herättelevä sekä hieman hämmentäväkin kokonaisuus sillä uuden tiedon omaksuminen vie aikaa. Yksi tärkeimmistä viikonlopun aikana tehdyistä oman mielen havainnoista on, että joogan filosofiaan voi syventyä kerros kerrokselta, tutustua teemoihin ja napata sieltä työkaluja omiin harjoituksiin. Haluan muistuttaa itseäni siitä, että tietoa on valtavasti ja suurin osa tiedosta on itselleni uutta mutta minun ei tarvitse tuskastua tai turhautua kaiken tämän uuden oppimisen keskellä sillä jooga merkitsee minulle elämäntapaa..eli minulla on kyllä aikaa uusien asioiden omaksumiseen. Eikä kaikkea tosiaan tarvitse osata heti tai tietää ennakkoon (tässä taidan  nyt puhua omalle sisäiselle suorittajalleni, jonka teräviä kulmia olen koittanut pyöristää viime vuosien aikana).

Käsittelimme viikonlopun aikana kleshoja, joita kutsutaan myös mielen myrkyiksi ja harjoituksen esteiksi. Päällimmäiseksi mieleeni jäi, että kleshat ovat tarkoitettu tarkasteltaviksi ja pidän siitä ajattelusta, että ne ovat työkaluja mielen puhdistautumiseen ja vapautumiseen myrkyistä. Kleshat ovat osa yksilöä ja elämää: asanaharjoituksia, meditaatiota, hengitysharjoituksia ja arkea. Kleshojen kohtaaminen puhdistaa ja auttaa palaamaan tietynlaiseen tyhjyyteen mielen puhdistautumisen kanssa, tilaan jossa olen saanut etäisyyttä omiin kiputiloihini ja ajatuksiin, jotka estävät tai rajaavat minua kannustamisen sijaan.

KLESHAT

 Avidya (tietämättömyys)
 Asmita (itseys, egotietoisuus)
 Raga (takertuminen, haluaminen)
 Dvesa (torjuminen, inho)
 Abhinivesa (elämänjano, kuolemanpelko)

Teimme viikonlopun aikana harjoituksia, joissa saimme henkilökohtaisen mahdollisuuden tutustua lähemmin näihin mielen myrkkyihin ja osa harjoituksista olivat todella antoisia! Kleshat nappasivat minut matkaansa sinne omaan maailmaansa sillä aika nopeasti tunnistin kleshojen puheen itsessäni. Mietin siinä Miaa kuunnellessani kuinka hän nimesi selkeitä tuntemuksia ja ajatuksia joita mie itse elän ja hengitän omassa kehossani ja mielessäni juuri nyt. Siinä istuessani ja kuunnellessani tuntui kuin olisin tullut kotiin ja samaan aikaan kuulemani asiat herättelivät myös egoni ääntä haastamaan minua ja saivat kleshoihini liikettä. Kleshojen omaksuminen tuntui luonnolliselta sillä minusta tuntui kuin olisin saanut katsoa vastauskirjaan; muistatte varmaan ala-asteelta kuinka luokassa oli se yksi kirja, jossa oli vaikkapa matikan tehtävien oikeat vastaukset? Juuri siltä minusta tuntui.

Viikonloppu herätteli minussaa monenlaisia tuntemuksia ja kieltämättä yllätyin siitä kuinka voimakkaasti tämä aihe imaisi minut mukaani. Sain odottamattomia vastauksia kysymyksiin, joita en ollut vielä tietoisesti valmis esittämään ääneen itselleni mutta käydessämme läpi kleshojen esiintymistä ihan normiarjessa, mielessäni yhdistyi nopeasti syy ja seuraus. Se oli tasaisesti peiliin katsomista ja olen iloinen ollessani niin rohkea, että uskalsin sinne katsoa. Retriitissä vietettyihin päiviin mahtui monenlaisia tuntemuksia: ahaa-elämyksiä, oivalluksia ja myös epämukavuutta herättäviä ajatuksia: mieli sai kaikesta kuulemastaan impulssin ja oman mielen (tiedostamattomien) myrkkyihin havahtuminen sai kehossa aika voimakkaitakin reaktioita aikaan. Oltiinhan siellä isojen teemojen äärellä käsiteltäessä esimerkiksi Ragaa, joka merkitsee takertumista ja Abhinivesaa, joka tarkoittaa kuolemanpelkoa sekä elämänjanoa. Nämä kaksi edellä mainittua Kleshaa Raga ja Abhinivesa olivat omissa harjoituksissani voimakkaasti esillä ja siitä syystä olenkin tässä kirjoituksessa kertonut niistä eniten.

Workshopissa kohdattiin kuolemanpelkoa Abhinivesaa muun muassa ylösalaisissa asanoissa ja tasapainoharjoituksissa ja tämä osoitti kuinka kleshat todella kulkevat esimerkiksi asanaharjoituksissa mukana. Ihastuin aiheeseen sen vuoksi kun ymmärsin kuinka kokemani tunteet kertovat minulle enemmän jos vain maltan (ja uskallan) pysähtyä niiden äärelle. 

Teimme hengitysharjoituksia, joissa keskityimme kleshoista Ragaan, takertumiseen ja haluamiseen, ja sain erikoisen kokemuksen harjoituksen myötä. Keskityin uloshengityksen aikana päästämään irti siitä ajatuksesta, joka mielessäni piirtyi herättelemään minussa Ragaa ja minusta tuntui, että uloshengitykseni vaan jatkui ja jatkui. Uloshengitys tuntui loputtoman pitkältä ja se symbolisoi sillä hetkellä irtipäästämistä vaikean asian tiimoilla. Irtipäästämistä tilanteesta, jolla ei ole ollut minulle hyvää annettavaa. Irtipäästämistä tietynlaisesta takertumisesta tilanteeseen, joka ei muutu mutta jonka muutosta olen halunnut kovasti. Liikutuin tästä kokemuksesta ja taisinpa tirauttaa hiljaa mielessäni kyyneleenkin, niin hyvältä se tuntui..myös siinä kaikessa kamaluudessaan sillä juuri tällä kyseisellä asialla on ollut minun elämässäni todella suuri merkitys.

Meillä oli mieletön porukka ja tunnelma oli sellainen hyväksyvä ja levollinen. Minusta oli ihanaa kuunnella muiden tulkintoja Kleshoista ja ajatuksia, jota teema meissä kaikissa herätteli. Sain retriitistä uusia kavereita ja juttu on jatkunut vielä retriitin jälkeekin. Tämä on yksi joogan parhaita puolia kun se yhdistää ihmisiä eri puolilta Suomea ja maailmaa. Meillä jokaisella on omat Kleshat ja kuinka hienoa onkaan kun niitä omia mielen myrkkyjä tunnistaa ja osaa nimetä. Viikonloppu antoi käytännön työkaluja oman mielen harjoituksiin ja olen kiitollinen kun sain jakaa harjoituksia niin lämminhenkisessä ja suvaitsevassa ilmapiirissä. Retriitti on herättänyt osallistujissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja olen iloinen kun kanssajoogini Liisa halusi myös jakaa omia ajatuksiaan Pancha Klesha-retriitistä.

Liisa:

Rakastan joogaa erityisesti siksi, että jooga kattaa koko elämänkaaren. Mian Klesha workshop oli tästä hyvä esimerkki; WS oli upeaa, valoisaa, hengästyttävää ja avartavaa mielen ja kehon iloista vuoristorataa. Hämmästyttävää miten ajankohtaisia Patanjalin kirjoitukset edelleen ovat. Jokaisesta Kleshasta löysin omat kipupisteeni, mutta kun asiat tunnistaa, niitä voi muuttaa.

Anna ja Liisa 

Itselleni tärkeimmät oivallukset Kleshoista olivat;

• Tietämättömyyden tuoma tuska, tuska siitä, että emme ymmärrä, todellista minäämme, ja emme tiedä miten voimme saada sielumme loistamaan. Hyvin helposti päivittäiset kiireet ajavat meidät kauemmaksi omasta itsestämme. Meditaatioharjoitusten jälkeen olikin upeaa huomata, miten se jokin siellä syvällä sisällä olisi alkanut taas loistaa kirkkaammin.
• Kuolema. Oli huikean vapauttavaa yhdistää kuolemanpelko osaksi joogaharjoitusta. Herättävää, miten paljon juuri kuolemanpelko rajoittaa itseään henkisesti. Miten upeaa voikaan olla, kun ei tee asioita pelon vaan rakkauden kautta.

Take away itselleni oli: Toteuta siis mitä sielusi janoaa ja saa sen loistamaan, nautitaan elämästä, Klesha työkalut ja joogan 8 haaraa lähellä sydäntä ja osana päivittäistä harjoitusta. Näiden lisäksi, pakarat kuntoon!

Näissä ajatuksissa käynnistyi uusi syksyinen viikko ja tänään mie pääsen sukeltamaan joogan maailmaan YogaFunc-tunnin merkeissä. Millaisia ajatuksia Kleshat sinussa herättivät? Tiedän, että tulen käsittelemään Kleshojen parissa työskentelyä lisää sillä tämä herättää niin paljon liikettä mielessä. Myös seuraava blogijuttu käsittelee mm. joogaa, kleshoja kun saan oululaisen Annan kertomaan vierailijanurkkauksessa oman tarinansa.

Kasviuutepohjaiset ihonhoitotuotteet

NUSKIN ~ HELLÄVARAISTA IHON HUOLENPITOA

Kesä ja aurinkoiset säät saavat hymyn kasvoille ja houkuttelee myös kiinnittämään huomiota ihonhoitoon. Mie suosin kasviuutepohjaisia NuSkinin tuotteita niin kasvojen kuin vartalon ihonhoidossa. Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos vaan haluan jakaa hyviä kokemuksiani sillä minulla on aina ollut ihon kanssa ongelmia, teinivuosina elin aknen kanssa ja lisäksi minulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Mie kiinnostuin Nu Skin tuoteperheestä muun muassa kuullessani tuotteiden olevan kasviuutepohjaisia. Tänään haluan esitellä omien päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden lisäksi uuden Insta Glow itseruskettavan voiteen, joka on saavuttanut suosion ihmisten keskuudessa sen helppokäyttöisyydellä ja luonnollisella lopputuloksella.

Käyttäessäni tämän sarjan meikki- ja ihonhoitotuotteita, olen todella huomannut kuinka suuri ero kasviuute- ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden välillä on. Olen kirjoittanut aiemminkin blogiin kyseisen tuotemerkin tuotteista ja pääset lukemaan täältä kirjoitukset Nu Skin-tuotteet Hyvinvointia ihollesi ja Tuote-esittelyssä: Nu Skin -tuotesarja.

Mikä on kasviuutepohjaisten ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden ero? Konkreettisimpana erona nostan esille pH-arvot sillä Nu Skinin tuotteissa ei ole käytetty mineraaliöljyä ja tuotteiden pH-arvot ovat mahdollisimman lähellä ihon luontaista pH-arvoa. Tässä näkyy hyvin merkittävät erot tuotteiden pH-arvoissa ja niiden näkymisessä.

Ensimmäinen jälki iholla on ihon oma pH-arvo, johon verrataan eri merkkien tuotteita ja vasemmalta oikealle edettäessä iholle on käytetty Nu Skin vartalonpuhdistusainetta, toisen merkin ihonpuhdistusainetta ja kolmannen merkin palasaippuaa.

Testi osoittaa merkittävän eron kun katsotaan tuotteiden jättämiä jälkiä ihoon, ne kuvastavat siis eri tuotteiden pH-arvoja.

Juhlameikki kymmenessä minuutissa NuSkin tuotteilla.

ARKINEN IHONHOITO

Minulla on miltei päivittäisessä käytössä NuSkinin ripsiseerumi, mascara ja Nu Colour Advanced tinted moisturizer- voide, joka kosteuttaa ja sävyttää kevyesti ihoa ja viimeistelen arkimeikin sipaisemalla kevyesti Nu Colorin Bronzing Pearsin helmien sävyä kasvoille. Nämä helmet ovat todella riittoisia ja monikäyttöisiä, ehdoton lemppari! Ihon kosteutukseen mie suosin kosteuttavaa Creamy hydrating masque-naamiota, jonka jätän usein myös meikkipohjan alle sillä se sopii erinomaisen hyvin syväkosteuttamaan minun sekaihoani.

Kestosuosikkejani ovat muun muassa Epoch- mutanaamio, sillä ihoni on voinut paremmin aloitettuani tämän elvyttävän mutanaamion käytön. Merikasveista peräisin olevia ainesosia sisältävä savinaamio imee itseensä ihon epäpuhtauksia ja sen sisältämät äärimmäisen hienojakoiset metahiukkaset todella puhdistavat ihon tehden ihosta miellyttävän kevyen tuntuisen. Viimeisen parin vuoden aikana minun ei ole tosiaan tarvinnut käyttää peittäviä meikkivoiteita vaan olen käyttänyt pelkästään Nu Skinin varillistä kosteusvoidetta. Advanced Tinder Moisturizer- voide  on antanut oman vaikutuksensa ihoni paranemiseen ja hyvinvointiin. Voide tuntuu kevyeltä eikä tunnu tukkivan ihohuokosia, levittyy helposti ja on todella laadukas sekä riittoisa.

Mie tykkään luonnollisesta tyylistä meikkauksessa ja Nu Skinin Eyelash treatment- ripsiseerumi sekä ripsiväri saavat kepeän lookin aikaan ja silmämeikki kestää kovemmankin hikoilun. Ripsiseerumi hoitaa, suojaa ja vahvistaa omia ripsiä ja tehostaa ripsivärin pysymistä. Nu Colour Curling Mascaran  jättää luonnollisen jäljen eikä minusta tunnu että silmissä on ylipäätänsä meikkiä.

Nu Skinin AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste -hammastahna on kirkastanut hymyäni ja tasoittanut luonnostaan kirjavaa hammasluuta. Mulla on tosiaan luonnostaan laikukkaat hampaat ja hampaiden kärjissä näkyy vaaleat osat, joita kutsun ”jäävuorten huipuiksi” sillä paikoittain hampaideni kärjet ovat huomattavasti valkoisemmat.  Hammastahna jättää miellyttävän jälkimaun samalla kun ehkäisee plakin muodostumista, eikä se sisällä vahingollisia peroksideja. AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste poistaa myös tummentumia ja ehkäisee reikien muodostumista.

INSTAGLOW

Kuluvana keväänä NuSkin lanseerasi uuden itseruskettavan voiteen ja Insta Glow onkin löytänyt paikkansa uusien ja vanhojen asiakkaiden keskuudessa. Miekin pääsin testaamaan tätä voidetta ja käyttökokemus oli niin hyvä, että tilasin purkin voidetta sen jälkeen itselleni. Tuote on helppokäyttöinen, ei sotke, kuivaa nopeasti ja levittyy tasaisesti. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen voiteen levittymisen suhteen mutta levitin itseruskettavan voiteen puhtaalle ja kosteutetulle iholle ja jäin odottamaan lopputulosta. Alla olevassa kuvassa näkyy yhden käsittelykerran lopputulos.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Siskoni pääsi testaamaan tuotetta myös ja hän ihastui ensikokeilulla Insta Glow-voiteeseen. Jaana: Minulla oli ennakkoluuloja tuotteen suhteen sillä oletuksena oli aiempien itseruskettavien käyttökokemusten perusteella käsien värjääntyminen ja seepraraidoitukset jaloissa. Voide levittyi tasaisesti, kuivui yllättävän nopeasti ja tahraamatta. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen ero oli nähtävissä ja itseruskettavan voiteen jättämä sävy oli luonnollinen. Voide tasoitti epätasaisesti ruskettuneita kohtia ja sai ihon hehkumaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Pohjoisen tehomyyjät Janni Heinikki ja Anu Lampinen kertovat myös omia käyttökokemuksiaan NuSkinin tuotteista.

Janni Heinikki: Olen koko elämäni kärsiny pahastakin atopiasta ja kokeillu vaikka mitkä keinot sen hoitamiseen. Minulle sanottiin joskus, etten koskaan paranisi. Mie tutustuin Nu Skin-sarjaan 2015. Sain lahjaksi puhdistusemulsion ja kasvoveden. Yllätyin positiivisesti siitä, että tuotteet ei kirvelly tai kiristäny naamalla. Myöhemmin tilasin myös vartalon pesuaineet itelle ja ekan pesukerran jälkeen meinas itku päästä, ku minun ihottumainen, kuiva ja kutiseva iho ei kiristäny eikä kirvelly. Mie ymmärsin, että mieki voin saada terveen ihon, koska maailmassa on aineita, jotka tuntuu mun iholla hyvältä.
Mie rakastan meikata, ja nyt se vasta tuntuu mukavalta ja helpolta kun on saanu ihon kuntoon.

Korostan kuitenki, että pelkällä voiteiden ja pesuaineiden vaihdolla iho ei kokonaan parantunu, koska syy tulee sisältä. Ja minulla se on ollu laaja ruokaremppa. Eli se anto mulle sysäyksen kokonaisvaltaiseen kehon kuunteluun ja hyvinvointiin.

Nu Skinissä minua kiehtoo yhtiön vastuullisuus ja kyky luoda uusia ja toimivia tuotteita herkempienkin käyttöön. Kuten tämä uus itseruskettava. Mie en oo niistä ennen välittäny ku aiemmin testaamani on olleet hankalia levittää ja lopputulos on muistuttanu ennemmin raitasta porkkanaa ku kaunista, ruskettunutta ihoa.

Mun tämän kesän luottotuotteet on siis Insta Glow, Taivuttava Mascara ja Powerlips-kestopunat!

Anu Lampinen: Olin tosi yllättynyt siitä miten helppo tuote on levittää iholle. Ei tarvinnut pelätä että jää rantuja tai laikkuja. Sitä voi laittaa ohuesti, jolloin saa pienen hehkun iholle tai sitten kerrostaa vahvemman rusketuksen. Väri kuluu tasaisesti, normirusketuksen tapaan pois. Aion käyttää tuotetta silloin tällöin myös talvella, koska haluan säilyttää ihon päivettyneen ulkonäön myös silloin.

Insta Glow ja yksi käyttökerta.

Minulta saat lisätietoja NuSkin tuote-esittelyistä ja tuotteista, voit lähettää minulle viestiä Instagramin kautta (@marrumarmelaadi), Marrun matkassa – facebooksivun kautta tai spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com.

 

 

Kesäkuussa meditoidaan Yogoben kanssa

MAHDOLLISUUDET TYHJYYDEN KESKELLÄ

Vuosi sitten kesällä siirsin joogamattoni ja puhelimeni aurinkoon Rovaniemellä ja meditoin takapihallamme Yogobe-sivuston ohjauksessa. Muistan yhä tuntemukset, joita kävin läpi pysähtyessäni ja siekin pääset lukemaan ”Jooga ja meditaatio – kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia” -tekstin täältä.

#junemeditationchallenge

Yogobella on kesäkuun kestävä ilmainen meditaatiohaaste ja halusin jakaa tiedon teillekkin, sillä tässä lukijoille tarjoutuu mahdollisuus ottaa askel kohti uusia kokemuksia. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta meditaatiosta vaan pääset aloittamaan matkan yhdessä Yogoben ohjaajien kanssa ja mikä parasta, nettiohjaus mahdollistaa meditaation haluamassasi paikassa haluamaasi aikaan. Voit myös valita haluamasi kielen sivustolta ja etsiä hakuvalintojen mukaan vaihtoehtoja.

Voit hyödyntää koodin Marmelaadi rekisteröityessäsi Yogobe-sivustolle ja saat aktivoitua 30 päivän maksuttoman tutustumisjakson käyttöösi, joka avaa sinulle videokirjaston jooga-ja meditaatiotunneille.

Tämän linkin takaa löydät vaihtuvat meditaatioharjoitukset.

Mie suosittelen kokeilemaan meditaatioita ja antamaan sille mahdollisuuden vaikka pitäisitkin itseäsi ihmisenä ”jolle meditaatio ei sovi”. Miekin olin vuosikausia se ihminen, jolle meditaatio ei sopinut koska olin enemmänkin tekijätyyppiä…niin. Sitä suuremmalla syyllä minun on ollut tärkeää myös opetella rauhoittumaan pysähtymällä. Paikallaan tehtävän perinteisen mediaation lisäksi mie löydän muunkinlaisesta tekemisestä meditaatiivisia vaikutuksia ja esimerkiksi lenkkeily on minulle keino rentouttaa mieltä. Olen kirjoittanut  Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus –kirjoituksen aiheesta, pääset lukemaan sen täältä. 

PIILOON OMIEN MIELIKUVIEN TAAKSE

Mielikuvat ja ennakkoluulot meditaatiosta olivat liimautuneet selkärankaan ja pystyin myös tietyllä tapaa turvautumaan niihin, jotta vältin pysähtymisen. En myöskään nähnyt itseäni istumassa lootusasennossa hyräilemässä matroja suitsukkeiden tuoksun leijaillessa ilmassa vaan minun paikkani oli touhuamassa ja tekemässä jotain. Tämä mielikuva kantaakin pitkälle nuoruuteen, jatkuva liikkeessä pysyminen. Niin sitä ihminen kasvaa ja kehittyy elämässään sillä nykyhetkellä viihdyn istumassa polvi-istunnassa tai lootusasennossa järven rannalla antaen aistien avautua ja annan itseni ottaa vastaan kaiken sen mitä minulla itselläni, sillä hetkellä ja ympäristöllä on minulle tarjottavaa.

Miksi meditoin? Meditoiminen rentouttaa, rauhoittaa, hämmentää, haastaa ja kehittää. Rakastan sitä tunnetta kun saan keskittyä omaan hengitykseeni ja saan antaa hengityksen opettaa minulle jotain mielestäni tai kehostani. Hengitys luo yhteyden ajatusten ja kehon välille, se on silta, linkki joka rakentuu minun sisään-ja uloshengityksen synkroniassa ja hengitys vapauttaa menneen kuormaa antaen tilaa tulevalle. Mie tykkään skannata kehoa päästä varpaisin ja havannoida tuntuuko kehossa kireyttä tai jumia, syntyykö jossain tietyssä kohdassa kehoa tuntemuksia ja jos syntyy niin minkälaisia ja nopean katsauksen jälkeen keskitän huomion jälleen hengitykseen. En yritä saada itseäni sellaiseen suojattuun ja suljettuun kuplaan tai niin sanotusti siistiä mieltäni vaan haluan edetä juuri sellaisena kuin olen sillä hetkellä.

Minulla oli tosiaan omat mielikuvani ja ennakkoluuloni, joiden turvin jatkoin sitä monien projektien keskellä juoksemista vuosikausia enkä väitä, että meditoimisen aloittaminen välttämättä olisi helppoa. Toiset voivat olla tehtyjä paikallaan oloa varten jo ensi kosketuksesta lähtien mutta sitten on minunkaltaisiani. On kertoja jolloin tilanteet ovat menneet kutakuinkin tähän tyyliin: ”Miepä laitan maton valmiiksi, musiikkia taustalle soimaan ja sitten menen istumaan pehmustetulle matolle ja aloitan meditaation….Oho, pitääpä laittaakkin puhelin lataukseen, noh, kurkistanpa nopeasti  somesta uusimmat päivitykset kun luuri on kädessä..no niin, nyt mie laitan tämän puhelimen pois ja menen matolle.. mutta siinä kohtaa maton onkin vallannut parhaimmillaan kolme koiraa joten siinä menee hetki tassuterapian parissa. Lopulta matolle astuessani mieleen muistuu, että kaverille pitää muistaa kertoa yksi (loppujen lopuksi aikalailla merkityksetön asia),  kalenteriin pitää lisätä yksi muistutus, kauppalista alkaa muodostumaan ajatuksissa ja mielessä herää kysymys muistinko sammuttaa kahvinkeittimen..joten ei, rauhottuminen ja se kuuluisan zen-tilan saavuttaminen ei tosiaan käy automaattisesti.

Mie olen säntäillyt elämässäni liian pitkään ja antanut ”sitkumutku”- ajattelun ohjata minua ja tästä syystä olenkin keskittänyt ajatuksiani NYTKU asenteeseen. Otan meditaation aluksi tarvitsemani ajan itselleni ja lähden hengityksen kautta rauhoittamaan mieltä ja ohjaamaan sitä uteliaasti ja usein ilman mitään sen kummepia tavoitteita asettamatta kohti päivän harjoitusta. Meditaation kautta olen oppinut prosessoimaan asioita tavalla, joka kannustaa minua tarkastelemaan niiden monia puolia ja olen löytänyt myös vastauksia pohdintoihin. Silmäni ovat niin sanotusti avautuneet näkemään asioita, jotka ovat olleet näkökentässäni pidemmän aikaa mutta en ole malttanut pysähtyä näkemään niitä ja mieli on hyväksynyt sellaisia asioita, joiden kohtaamista olen tietoisesti vältellyt.

ANNA HENGITUKSEN OHJATA

Joillekkin jooga on elämäntapa ja toisille se on liikkumiskeino siinä missä vaikkapa salitreenikin. Toisille meditaatio on rauhoittumishetki ja toiset kokevat sen itselleen vieraaksi. Minulle meditaatio on osa oman identiteetin löytämistä ja itsetuntemuksen vahvistamista. Minua motivoi se, että olen oppinut rauhoittumaan ja olen löytänyt muustakin tekemisestä meditatiivista fiilistä perinteisesen meditaation lisäksi. Olen kirjoittanutkin siitä kuinka esimerkiksi juoksemisella on minulle samankaltaisia meditatiivisia vaikutuksia kuin perinteisemmällä paikallaan tehtävällä harjoituksella. Rauhoittuminen ei ole ollut minulle aina helppoa tai itsestäänselvyys sillä tekemisen määrä on ollut se mittari, jonka mukaan olen omaa persoonaani ja minuutta rakentanut mutta kuten usein kannustan: viettäkää aikaa epämukavuusalueella ja haastakaa itseänne. En väitä, että meditaatio sopisi jokaiselle tai olisi jokaisen ”juttu” mutta voit yllättyä antamalla mahdollisuuksia. Ennen kaikkea löytää itsellesi uuden tavan ottaa omaa aikaa kiireen keskelle ja keinon lisätä rentoutta ja mielihyvää arkeen.

METTA-MEDITAATIO

Toisen ja kuluvan viikon teemana Yogoben meditaatiohaasteessa on myötätunto ja teimme eilen siskoni kanssa omilla tahoillamme Yogoben kirjastosta löytyvän Kaisa Kärkkäisen ohjaaman 30 minuutin mittaisen Lempeyttä päivääsi- hathajoogaharjoituksen, joka keskittyi myötätuntoisen ajattelun harjoitteluun. Kerromme tänään mitä ajatuksia ja tuntemuksia harjoitus meissä herätti. Olemme kirjoittaneet myös yhteisestä joogaretriittikokemuksesta kun osallistuimme ihanaan Oulussa järjestettyyn Nää oot ihana!- joogaretriittiin, lisää joogaviikonlopusta täällä.

Marru: Mie olen ollut viimeiset pari viikkoa mukana myös Joogahymyn joogakuvahaasteessa ja toissapäivänä  meille annettiin ”tehtäväksi” vapaavalintainen meditaatioharjoitus. Mie menin mattoni ja puhelimeni kanssa mökin rantaan ja tein Yogoben kirjastossa tarjolla olevan Kärkkäisen Kaisan lempeän harjoituksen järvenrannalla. Padma Mudran inspiroiman puolituntisen aikana Kaisa johdatteli meitä kohti myötätuntoteemaa, myötätuntoista ajattelua itseämme ja muita ihmisiä sekä ympäristöämme kohtaan. Asanat toivat kehoon lämpöä, erityisesti kyljet ja jalat saivat kaipaamani liikettä ja asanaharjoituksen jälkeen hän johdatteli meidän ajatuksiamme myötätuntoiseen meditaatioon. Koin lisäksi taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset todella voimallisina liikkeinä, keho upposi kuitenkin ihanan kevyesti taivutuksiin kuin hakeutuen niihin omalla painollaan ja pysähtyminen tuntui luonnolliselta. Tässä harjoituksessa huomasin myös liikkuvuuden lisääntymisen tuomia muutoksia olossani ja luonnollisesti liikkeen etenemisessä. Tuntui todella hyvältä kun keho kutsui minua jatkamaan matkaa lempeästi ja sain uudenlaisen fiiliksen asanoihin.

Ajatukset ottivat erityisesti koppia myötätuntoisesta suhtautumisesta ihmisiä kohtaan jotka ovat loukanneet ja väheksyneet minua tai puhuneet minusta pahaa (selän takana) tarkoituksena saada levitettyä eteenpäin negatiivista ajattelua minua ja tekemisiäni kohtaan. Kasvotusten käytävät keskustelut ikävissäkin merkeissä ovat parempi käytöstapa kuin raukkamainen nimimerkkien taakse piilottelu. Suorapuheisuus osoittaa kunnioitusta toista kohtaan.

Kuinka kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on loukannut sinua ja tarvitseeko minun tuntea siten sellaista ihmistä kohtaan? Mie olen sitä mieltä, että vihan ja kaikenlaisen negatiivisen kuorman kantaminen taakkana vie ainoastaan meidän voimia ja vetää magneetin lailla lisää negatiivisuutta elämään. Mie en ole tästä syystä pitkähihainen ihminen koska vihalla ei ole minulle juurikaan annettavaa. Minun mielestä viha ei ole turhan tunne vaan tunteet ovat koettavissa syystä ja esimerkiksi riitelykin kaikessa ikävyydessään voi myös puhdistaa ilmapiiriä ja selkeyttää asioita. Vihanpitoa en koe omakseni puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen huomannut, että kehittyneen itsetuntemuksen myötä minun on helpompaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja miettiä, että mistä mahdollinen tilanne tai toisen ihmisen käytös johtuu. Joskus syy olen mie ja joskus syy löytyy  vaikkapa kommentoijan elämäntilanteesta. Näiden ajatusten läpikäyminen vapauttaa mieltä entisestään ja tämä avoimuus, jonka koen, on samaan aikaan innostava ja vähän pelottavakin tunne sillä avoimuus tekee ihmisestä tietyllä tapaa alastoman, suojattoman.

 

Metta-mediaatioharjoituksen, jota kutsutaan myös rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitukseksi sanotaan vahvistavan ystävällistä asennetta ja hoitavan  suhdetta itseemme ja toisiin. Harjoituksessa kannustetaan meitä kasvattamaan hyvää tahtoa itsessämme ja opetellaan rakastamaan itseään, lähimmäisiä ja ihmistä, jonka kanssa on ollut ongelmia tai vaikeuksia. Myötätuntoharjoituksen myötä toivotaan terveyttä, turvaa ja onnellisuutta itsellemme ja ympäristöllemme. Minulle on jäänyt mieleen lausahdus ” Ilman myötätuntoa ei synny inhimillistä hyvinvointia tai syviä ihmissuhteita.”

MITÄ MYÖTÄTUNTO ON?

Kaisan ohjaama Metta-meditaatio sai minut miettimään myötätuntoa syvemmin, mitä  myötätunto minulle on? Käytännön esimerkki: olette varmaan joskus olleet tilanteessa, jossa kaverin nauru tarttuu teihin saaden teidätkin nauramaan tai läheisen ihmisen itku saa teillekkin pahanmielen aikaiseksi, jolloin sanotte tilanteessa, ”voi älä itke kun sitten mullakin alkaa itkettämään”? Myötätunto on esimerkiksi kykyä myötäelää toisen elävän olennon tilanteita, asettua toisen asemaan ja jakaa kokemukset toisen kanssa. Omat  kokemukseni ovat vahvistaneet ajatteluani siitä, että myötunto rakentaa yksilön itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa meitä kielteisistä ajatuksista. Itsevarmempana ja elämään luottavaisena olen tyytyväisempi itseeni ja tekemisiini eikä minusta tunnu niin herkästi siltä, että toisen hyötyminen olisi minulta pois tai iloitsisin toisen epäonnistumisista.

Tutkimuksissa on todettu myötätuntoisen ajattelun muun muassa vähentävän stressiä ja voivan jopa pidentää elinikää ja tutkijoiden mukaan myötätunto on taito, joka on opeteltavissa ja vahvistettavissa. Tämä kuulostaa loogiselta sillä niinkuin monessa muussakin oppimisprosessissa toistot kehittävät mieltä ja ohjaavat parhaimmillaan kohti toivottua kehitystä ja lopputulosta. Myötätunnon harjoittamisessa tuskin tulee helposti sitä rajaa vastaan, jolloin voimme todeta olevamme ”valmiita” sillä meidän oman elämän tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat suhtautumisemme ja käytöksemme takana ja tästä syystä ajattelenkin itse, että myötätunto ei ole jokaisen vahvuus tai piirre, joka näkyy selkeästi luonteessa. Jos itsellä on vastustanut elämässä ja tapahtumat tuntuvat epäreiluilta, voi olla haastavaa nähdä oman navan ulkopuolelle.

LEMPEYTTÄ PÄIVÄÄSI

Jaana: Tein Yogoben kesämeditaatiohaasteeseen kuuluvan Lempeyttä päivääsi – hathajoogaharjoitteen ja meditaation.

Otin koko harjoituskokonaisuuden meditaativisena harjoitteena sillä alusta asti harjoituksen keskiössä oli sydänkeskus. Jo alussa tehty sydämen avaus selällään toi voimakasta nostetta ja avasi sydänkeskusta lempeästi mutta voimallisesti. Tämän päivän kiireisessä elämässä niin lempeys kuin myötätunto sekä itseään että toisia kohtaan voi herkästi jäädä kaiken muun jalkoihin. Tämän vuoksi niin maadoittuneisuus kuin chakrojen tasapainottaminen ovat tärkeitä työkaluja omassa arjessa ja hyvinvoinnissa.

Tämä harjoitus sattui uuden kuun jälkeiseen päivään jolloin kävin vielä läpi voimakasta puhdistusta ja voimakkaita energioita. Parikha Asanassa tehdyt sydämen avaukset olivat itselle todella voimallisia. Tunsin miten sydän aukesi ja tarjosin samalla myötätuntoa taivasta kohti lotuskukan muodossa. Varsinkin jälkimmäinen sydämen avaus taaksetaivutuksineen ryöpsäytti puhdistavat kyyneleet poskille.

Varsinaisen Ystävällisyys-meditaation aikana oli mielenkiintoista huomata miten energiat vaihtelivat riippuen siitä minkälaisessa tunnetilassa ajatteli ihmistä jolle toivoi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Tämä meditaatio sai myös huomaamaan että vielä sieltä menneestä löytyy ihmisiä jotka nostaa vihan tunteita esiin vaikka kaikkia edellä mainittuja asioita heille toivoikin. Se että kantaa edes pientä määrää vihan, katkeruuden tai pettymyksen energiaa sisällään syö vain itseä sisältä. Sen vuoksi kiitänkin tätä meditaatiota tästä oppiläksystä sillä nyt minulla on mahdollisuus tuoda kaikki ne negatiiviset energiat valoon ja päästää irti rakkaudella.

Mikä meditoimisessa kiehtoo tai epäilyttää? Millainen on sinun lempimeditaatiosi? Me kuullaan mielellään teidän omia kokemuksia.

Namaste ❤ Marru & Jaana

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

Siskosten yhteistä aikaa. Tunnelmia Nää oot ihana! – joogaretriitistä

KEHOMIELEN KEVYTTÄ TANSSIA

Hengitys ohjaa kehoa ja harjoituksen edetessä hengitys löytää oman luonnollisen, kepeän rytmin ja saattelee kehoa rentoutumaan, päästämään irti kireystiloista ja nauttimaan rentouden tuomasta tilasta kun tunnen kuinka kehoni asettuu pitkänä matolle. Keho uppoutuu mattoa vasten ja mieli antaa sille luvan päästää irti jännitystiloista, kielteisistä oletuksista, vellovista mitä jos- ajatuksista ja pikkuhiljaa mielen liike rauhoittuu. Mielikuvana näkyy kuinka aallokko rauhoittuu tyyneksi veden pinnaksi, ilma on happirikasta, pehmeää ja hengitys kietoo kehon syleilyyn. Mieli ei pysähdy eikä ajatukset katoa taivaan tuuliin mutta niiden liike hidastuu ja saan niihin etäisyyttä. Pidän tästä tunteesta kun saan kuulostella ajatuksiani välillä etäämpää ja antaa niiden varauksetta edetä enkä ota niitä ajatuksia tai tunnetiloja syvälle itseeni, en tartu niihin. Se mikä on aiemmin tuntunut haastavalta eli antaa ajatusten velloa vapaana, tuo nykyisin tilan tuntua itselleni, se on auttanut minua löytämään tasapainoa.

Nää oot ihana! – urbaani minijoogaretriitti. Kuva Pop Up Yoga Oulu 

Omalla matolla voi tapahtua paljonkin ohjatun harjoituksen aikana. Eteneminen asanasta toiseen on nähtävissä mutta sitten on se toinen, näkymättömämpi puoli, se mitä meidän mielessä tapahtuu ja mitä tunnetiloja koemme harjoituksen lomassa. Harjoituksen alussa kestää hetken laskeutua päivän tilanteiden ja tapahtumien lomassa matolle harjoituksen pariin sillä mielessä liikkuu usein monenlaisia ajatuksia ja kropassa kulkee erilaisia kehontuntemuksia. Hengitys hakee hetkisen omaa luonnollista rytmiä, keho alkaa pikkuhiljaa havahtumaan liikkeen pysähtymiseen ja mieli alkaa sisään- ja uloshengitysten avustuksella hidastamaan kierroksia, hässäkkä alkaa pehmenemään ja lopulta mieli irtaantuu ajatusten kierteestä. Mie pysähdyn usein omassa harjoitukseni alussa kuulostelemaan kehon tuntemuksia, miltä kroppa tuntuu juuri sillä hetkellä, mitä keholle kuuluu, tuntuuko jossain paikassa erityistä jumia tai viestiikö jokin kropan osa tarpeesta erityiselle huomiolle. On ollut mukavaa huomata kuinka tarve vaihtelee päivästä riippuen ja tämä tarpeen vaihtelun huomaaminen on tuonut lisää itsevarmuutta omaan joogaamiseen. Minun mieli ja tiedonjano syttyy lukiessani asana- ja hengitysharjoituksista ja harjoitusten tuomista vaikutuksista.

Sisarukset matkalla retriittiin.

NÄÄ OOT IHANA!- URBAANI JOOGARETRIITTI

Viime viikonloppuna lauantaiaamuna kokoontui pieni joukko naisia Nää oot ihana! -joogaretriittiin, joka järjestettiin Oulun hyvinvointistudiolla. Me osallistuttiin siskoni kanssa Pop Up Yoga Oulun järjestämän viikonlopun ohjelmaan ja halusimme molemmat jakaa omia joogaretriitin tunnelmia, joten tekstissä on meidän molempien kerrontaa.

Marru: Lauantaiaamu alkoi Kaupin Marian ohjaamalla virkistävällä ja energisoivalla aamuharjoituksella, meditaatiolla ja loppurentoutuksella. Juttelimme siskoni Jaanan kanssa ennen saliin menoa, että minijoogaretriitin teemat eivät olisi voineet enää olla osuvampia meille. Lauantaina joogan teemana oli sydän ja rintaranka ja sunnuntaina kehon sekä mielen detox ja life coaching osuudessa käsittelimme itsetuntemusta. Emme tunteneet siskoni kanssa paikallaolijoista ketään toistemme lisäksi mutta tunnelma oli alusta asti välitön, innokas ja samaan aikaan kuitenkin kiireettömän rauhallinen. Tällainen yhteisöllisyys inspiroi meitä. Aamun asanaharjoitus nosti lämmön kehoa pitkin ja kroppaan latautunut innostunut odotus raukesi tuoden rintarankaan tilan tuntua. Tuntui hyvältä rauhoittua omalle tutulle matolle ja lähteä hakemaan yhteyttä omaan mieleen ja kehoon. Lihakset lämpenivät ja onnistuin jättämään aamulla tuntemani lihasten kireyden asanoiden myötä matkan varrelle. Mie olen tehnyt viime kuukausina Yogoben ohjattuja jooga- ja meditaatioharjoituksia sekä omia harjoituksia täällä mökin rauhassa, joten oli virkistävää päästä joogaamaan samaan tilaan muiden kanssa. Minulla oli voimakkaasti sellainen olo, että olin saapunut oikeaan paikkaan.

Jaana: Lähdin lauantaiaamun ensimmäiseen, energisoivaan asanaharjoitukseen rauhallisin ja avoimin mielin. Pidin Maria Kaupin ohjaustyylistä jossa myös vähän joogannut pysyi sujuvasti perässä. Voin rehellisesti tunnustaa etten ollut aiemmin kokenut esim. ”alaspäin katsovaa koiraa” ja soturi-asanan eri versioita omakseni. Olen enemmänkin ähissyt ja tuskaillut että ”yritä nyt sitten rentoutua tässä epämiellyttävässä asennossa”. Vasta nyt, juuri tässä hetkessä, oivalsin mielen voiman ja sisäisen rauhan merkityksen joogaharjoituksissa. Minut valtasi halu nähdä oma kykyni suorittaa ohjatut liikkeet ja nähdä oman kehoni voima harmoniassa mieleni kanssa. Keskityimme harjoituksessa sydämen ja rintarangan alueeseen ja koin että asanat yhdistettynä meditatiiviseen hengitykseen ja loppurentoutukseen oli omalta osaltani todella voimallinen.  Aamun ensimmäinen asanaharjoitus olikin omalta osaltani sykäys kohti joogamaailmaa.

Life coachingissa pääsimme askartelemaan omat voimanimikyltit. Kuva Pop Up Yoga Oulu.

Paikalla oli mm. Kauniina kuutamolla ja Unelmiinsa uskova.

Marru: Lauantai aamupäivä jatkui Minna-Mari Jurvansuun johdolla NLP:hen pohjautuvalla life coaching-osuudella, jossa pääsimme tutkimaan omaa persoonallisuustyyppiä ja tulkitsemaan testin tuloksia porukalla. Oli hauskaa huomata kuinka erilaisia ihmisiä saman asian äärelle oli kokoontunut. Tällaiset tilanteet on opettavia ja ymmärrystä lisääviä kun sukelletaan syvemmälle sinne omaan napaan ja identiteettiin. Voimme havahtua pohtimaan asioita, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä,  huomata uusia piirteitä itsestämme, vahvistaa olemassaolevia piirteitä tai saada vapaudentunnetta kun huomaamme, että voimmekin päästää irti joistain oletuksista. Tämä loputon matka omaan itseen ja ihmisyyteen inspiroi minua, haluan nähdä ja kokea elämän loputtomana seikkailuna ja hyvänä paikkana. Kirjoittamalla ajatuksia ja pohdiskelemalla tehtäviä, ajatukset konkretisoituu ja usein voi myös havahtua huomaamaan uusia piirteitä itsessään tai arvomaailmassaan. Kiireetön tunnelma rentoutti, aamupäivän aikana käytiin mielenkiintoisia keskusteluita ja välillä naurettiin mahat kippuralla.  Hyväntuulinen päivä jatkui herkullisella lounaalla, josta halusin mainita erikseen sillä suosittelen lämpimästi maistamaan oululaisen Kahvila Tuokion tuotteita, joita saa mm. vegaanisena ja gluteenittomana. Ja lisätään vielä vinkiksi, että Tuokio on myös koiraystävällinen kahvila.

Lounaan jälkeen jatkoimme life coachingin parissa ja iltapäivällä oli vielä restoratiivisen joogaharjoituksen vuoro. Minun puolesta joogaa olisi saanut olla vielä enemmän ja tähän sopisi nyt sydämethymynaamatjakaikkikivatkeijukaiskuvat kertomaan kuinka ihanaa oli joogata. Kroppa tuntui mukavan lämpimältä ja pehmeältä, joten siirtyminen omalle matolle tapahtui suorastaan liukumalla.  Meillä oli mukana omat bolsterit ja viltit ja tuli mukavan kotoisa fiilis kun harjoituksessa sai käyttää omia, tuttuja apuvälineitä mukavuuden lisäämiseksi. Restoratiivisessa harjoituksessa oli sekä tuttuja että uusia asanoita ja minun oli helppoa keskittyä vain olemaan Marian ohjaamana. Kaikki oli samaa kokonaisuutta, hengitys, keho, mieli ja liike, joka pysähtyi kun asanoissa viivyttiin jonkin aikaa.

Lounas

Herkulliset raakakakut Kahvila Tuokiosta.

Jaana: Aamupäivän Life Coaching tuokiossa perehdyimme persoonallisuustyyppeihin ja oli todella mielenkiintoista huomata miten meissä jokaisessa on se ”Ying ja Yang” tasapainottamassa persoonallisuutemme eri puolia. Omaan persoonallisuuteen tutustuminen on mielestäni yksi perusasioita joita jokaisen meistä kannattaisi tehdä. Se avaa meidät huomaamaan miksi toimimme tietyissä asioissa niinkuin toimimme ja miksi tulemme joidenkin ihmisten kanssa helpommin toimeen kuin toisten. Eri persoonaallisuustyyppeihin tutustuminen on arvokas työkalu sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Lauantai-iltapäivän restoratiivisessa harjoituksessa keskityimme rintarangan avaamiseen ja lihaskalvojen jännityksen laukaisemiseen. Omalla kohdallani tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen sillä pitkällinen stressitila jättää aina omat jälkensä kehoon. Restoratiivisella harjoituksella ei ollut vaikutusta ainoastaan kehoon vaan myös mieleen.  Olin koko loppupäivän eräänlaisessa joogakuplassa, alitajunnan käsitellessä asioita ja kehon voimautuessa stressitilan laukeamisesta.

Marru: Sunnuntaina aamu alkoi Marian ohjaamalla aamuharjoituksella, joka tosissaan herätteli kehon uuteen päivään ja tämä oli erittäinkin miellyttävä harjoitus. Keho lämpeni varpaista päälakeen asti ja tuntui niin ihanalta jatkaa lauantain harjoitusten jälkeen omaa joogaamista. Matka jatkui ja teema vaihtui, sunnuntaihin mahtui samoja tuntemuksia kuin edelliselle päivälle ja lisäksi uusi päivä toi tullessaan uusia oivalluksia. Life coachingissa pääsimme pohtimaan omia tunnetiloja, itsetuntemusta, omakuvan muodostumista ja niiden määrittämistä ja ajatusten työstäminen avasi verhoja omaan prosessiin.  Olin niin iloinen kun sain sisäisiä vahvistuksia itselleni siitä, että unelmani jahtaaminen on minulle oikea suunta ja olin onnellinen kun minulla tuli niin onnellinen olo tätä asiaa miettiessäni. Palaset loksahtelevat paikoilleen ja elämä on yllätyksellinen matka.

Jaana: Sunnuntaiaamun asanaharjoitus oli itselleni, vähän jooganneelle haasteellinen mutta jälleen kerran mieleni voima työnsi minua kokeilemaan että miten suoriudun eri asanoista. Yhtälailla kuin sydämen ja rintarangan alueen avaaminen, niin myös sunnuntaiaamun detox-harjoitus oli juuri sitä mitä kehoni kaipasi. Pidin kyllä molemmista energisoivista harjoituksista todella paljon ja molemmilla oli sekä mieltä että kehoa hoitavat vaikutukset.

Life Coaching osiossa työstimme omia unelmia ja sitä että mitä jokainen meistä haluaisi jos mikään ei olisi mahdotonta. Havaitsin itse sen että unelmat eivät ole juurikaan muuttuneet, pikemminkin täsmentyneet ja ne tuntuvat konkreettisemmilta. Muistan kun ensimmäistä kertaa mietin unelmiani niin siltä ne juurikin tuntuivat, unelmilta mutta eivät konkreettisilta. Uskon kuitenkin mielen ja manifestoinnin voimaan sekä siihen että me saamme juuri oikeat asiat mitä meidän tässä elämässä kuuluu saada. Osa unelmista jää toteutumatta, osa toteutuu hieman eri tavalla kuin olimme haaveilleet ja osa taas sitten juuri kuten olimme haaveilleet.

Viikonloppu oli yhdistelmä mielen ja kehon hoivaamista, stressitilan purkamista kehosta, alitajuista prosessointia, oivalluksia ja vahvistuksia omille visioille. Joogaaminen ei jää suinkaan tähän vaan nyt on hankittuna 1 kk joogakortti ja on mielenkiintoista nähdä sekä mielen että kehon tila muutaman viikon päästä.

 

Namaste.

 

❤ Marru & Jaana

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

Samaan aikaan ei voi päästää irti ja pitää kiinni

Uusia asenteita

Ajatukset heräsivät tämän päivän aiheen pariin oman muistikirjani kätköistä, ajalta jolloin kirjoitin ajatuksiani ylös lukiessani Katri Syvärisen Löydä elämän taika-kirjaa.

Pohdiskelin erään ystäväni kanssa käydyn keskustelun ja kirjan sanoman pohjalta yleisesti jatkuvan kiireen luomia ilmiöitä ja sitä kuinka ihmiset heräävät tilanteiden keskeltä, joihin ovat usein huomaamattaan päätyneet. On hyvä asia, että asenteet muuttuvat ja asioita tuodaan julki.  En tiedä onko suurin muutos tapahtunut ihmisten asenteissa ja onko esimerkiksi stressi aiemmin pidetty yleisesti ”tunteena, jota on vain pakko sietää omien rajojen yli” vai onko suurin muutos tapahtunut avoimuudessa ja siinä, että asioista puhutaan piilottelun sijaan? Tänä päivänä kuitenkin liputetaan julkisesti myös hitaamman elämän puolesta ja meitä kehotetaan päästämään irti menneestä tai nykyisyydessä asioista, jotka eivät palvele meitä. Kannustetaan keskittymään menneen ja tulevaisuuden sijasta nykyisyyteen, tähän hetkeen ja läsnäoloon. Kannustetaan riittämättömyyden tunteiden sijaan ohjaamaan ajatuksia siihen, että ihminen riittää kyllä omana itsenään.

Mie olen yrittänyt opetella arvottamaan asioita elämässäni siten, että ne tärkeät ja oleelliset asiat saavat enemmän huomiota ja minun aikaa sen sijaan, että pyrkisin pitämään hyppysissäni vanhan tapani mukaisesti monia monia ”projekteja” yhtä aikaa ja pitäisin sisäisen suorittajan tyytyväisenä. Se on ollut vuosikausia se omaksuttu tapa ja mittari, jonka mukaan olen mitannut omaa riittävyyttäni. Riittämättömyyden tunne on ollut nakertava ja erittäin epämukava ja se tunne on ollut varsin reaktio herkkä, kärppänä napannut otteeseen erityisesti aloittaessani uusien asenteiden omaksumisen prosessin. Ja millainen prosessi tämä onkaan ollut, oh boy!

Olen jättänyt joitakin projekteja pois ja jopa kieltäytynyt joistakin, mikä on ollut minulle kauan aikaa erityisen vaikea paikka. Oppia sanomaan se lyhyt, kaksikirjaiminen sana EI sillä se ei ole kuvastanut minulle sitä tuttua tehokkuutta. Olen käynyt läpi myös sen vaiheen, jossa hellitin vain näennäisesti, sen verran, jotta sain energiat miinukselta nollaan ja siinä vaiheessa mieli olikin jo palaamassa erinäisten asioiden täyttämään kalenteriin. Mie tein irti päästäminen vain näennäisellä tasolla, syötin omalle mielelleni tilanteen siten, että ”riittää kunhan lepään ja sen jälkeen jaksan ja pystyn JÄLLEEN entistäkin tehokkaammin”. Niin, levon ja rauhoittumisen tarkoituksena ei ollutkaan muuttaa niitä vanhoja tapoja vaan päinvastoin. Lepäsin vain, jotta saavuttaisin haluamani, eli palaisin vanhaan. Ne vanhat tavat ohjasivat ja pitivät otteessaan vaikka olin omasta mielestäni jo saanut kiinni muutoksesta. Vanha tyylini toimia ja elää tuntui niin turvalliselta vaikka samaan aikaan juuri se aiheutti ongelmia ja huonovointisuutta. Voitte varmaan kuvitella kuinka vaikeaa tämä oli vuorostaan myöntää itselleen sillä myöntäminen tarkoitti asian ja tilanteen tiedostamista. Tieto lisää tuskaa, sanotaan.

Katri kirjoittaa osuvasti Löydä elämän taika-kirjassaan siitä kuinka ihminen ei voi samaan aikaan päästää irti ja pitää kiinni. Tunnistan itseni tästä lauseesta, sillä sitä mie olen juurikin tehnyt ja ihmetellyt kuitenkin miksi tilanne ei muutu? Kokenut turhautumisen ja riittämättömyyden tunteita ja kerta toisen jälkeen olen löytänyt itseni esimerkiksi väsymyksen keskeltä vaikka toitotan kohtuullisuudesta ja riittävän levon sekä yleisen tasapainon tärkeydestä muille. Kirjoitan hyvinvointiteemalla ja olenkin itse voinut huonosti? Mutta niinhän se on, että toisille on esimerkiksi helpompaa antaa neuvoja ja tukea sen sijaan, että rohkenisi myöntää omia kompastuskiviään sillä sehän on pysähtymisen ja peiliin katsomisen paikka. Näiden asioiden tiedostaminen on kuitenkin avain kohti omaa sisäistä kasvua ja muutosta ja se tieto kannustaa minua eteenpäin. Nykyään tämä asioiden kohtaaminen tuntuu rohkeudelta ja saa aikaan ajoittain hyvää enteilevää kutinaa vatsanpohjalle ja olen jopa ylpeä omasta henkisestä kehityksestäni tähän asti – ja se jos mikä tuntuu hyvältä!

Tsemppiä viikkoon!