Lomatunnelmissa: paku, pariskunta ja koirakolmikko tienpäällä

Pieniä palasia lomatunnelmista

Me lähdettiin vajaa parisen viikkoa sitten Rovaniemeltä kesäloman viettoon ja kyllähän tämä on ollut ikimuistoinen reissu meille. Aloitin tämän jutun kirjoittamisen jo useampi päivä sitten mutta elämä tienpäällä on juurikin sitä hetkessä elämistä ja vapauksien ottamista, koska LOMA ja tilanteet voivat muuttua yllättäen ja tässä tapauksessa kirjoittaminen onkin saanut jäädä odottamaan tätä sopivaa hetkeä. Nyt sormet jo nakuttaa tuhatta ja sataa ja ajatus on aivan irti, tämä tunnehan se olikin parasta kirjoittamisessa. Haluan kertoa teille meidän ekasta lomaviikosta tienpäällä! Teemana oli pakulla kotimaassa matkailu, majapaikka ja tarvittavat tavarat kulkivat mukana ja seuraavaksi kerron teille reissukuulumisia.

Reissussa luodaan muistoja omalla läsnäololla ja yhdessä olemisella, se on tärkeintä.

Mie rakastan kirjoittamista mutta viime viikkoina omiin ajatuksiin on noussut sellainen someähky, joka on vilistänyt mielessä. Olen itsekin aktiivinen somessa pääasiassa kuvien ja blogikirjoitusten muodossa mutta alati päivittyvien feedien luoma ruuhka luo someähkyä ja tuntuu välillä vaikuttavan omaankin somekäyttäytymiseen ja tällä tarkoitan esimerkiksi teksti-ja kuvajulkaisujen määrää ja sisältöä. Joku on todella aktiivinen ja innostaa kuvillaan itseäkin omien intohimojen pariin mutta välillä ajatuksissa kuitenkin vilahtaa ”kirjoitanko riittävän usein” ja olenko ”riittävän aktiivinen” esimerkiksi blogin saralla. Somekin kuvastaa mielestäni jollaintapaa tehokkuutta, sitä parempaa elämää jota kuvissa voidaan elää periaatteessa vain kuvien ottoa varten. Tämä on kärjistelyä mutta sitä se täydellisyyden tavoittelu usein on, kaikkien kohdalla näin ei ole mutta tämä ilmiö on puhututtanut paljon viime aikoina. Tämä on mielenkiintoinen aihe sillä itsekkin bloggaajana ja julkaisuillani annan tietynlaisen kuvan itsestäni ja käytän somea aktiivisesti. Omat julkaisut ovat kuva- ja blogipainotteisia ja tykkään siitä kun saan valita kuvien joukosta esimerkiksi tekstiin sopivia kauniita kuvia mutta täydellisyyden tavoittelua..hetkissä on usein se mitä ollaan kaivattu ja tarvittukin ja niiden hetkien, tunnelmien jakaminen on minun sydämen juttu mutta en halua kaunistella asioita. Miksi valmiiksi kauniit asiat tarvitsisivat vielä sellaisen ylistyksen? Asenne määrää hyvin pitkälti meidän mentaalista, henkistä puolta ja omaa elämää ohjaa positiivinen, elämänjanoinen asenne, jonka kautta mie vapaudun kertomaan elämästäni myös niitä vaikeita asioita. Kirjoittamisen tyyli on paikoittain todella hempeää, kertoilevaa ja makeaakin ja aihe voi samaan aikaan olla kipupisteiden kohtaamista. Tämä on minun tyylini ja tuntuukin omalta, erilaisten ajatusleikkien jakaminen ja niiden ääneen pohtiminen. Toisilla on suorasukaisempi tyyli ja se on ollutkin viime aikoina in -ja sanon tämän positiivisella tarkoituksella sillä se jo kuvastaa sitä, että realismi ja esimerkiksi tavallisten ihmisten elämä arkisine asioineen ja kokemuksineen kiinnostaa filtterimuokkausten sijaan. (Filtteritkin on itseasiassa jees, eiköhän kaikki tiedä jo, että tälla haetaan takaa enemmänkin sitä ajatusta, että omaa ulkonäköä koitetaan muokata ja muuttaa ja lopulta kuvassa on vaan siloiteltu versio ihmisestä. Eli korostamisen sijaan vääristetään omaa kehoa, muokataan pienemmäksi ja kapeammaksi.) Lukijoille välittyy fiilis, johon he voivat samaistua omalta osaltaan ja kokemusten pohjalta vaikkapa terveellisten elämäntapojen omaksuminen saa kimmoketta.

Some elää 24 tuntia vuorokaudesta ja siellä on koko ajan jotain tekeillä. Nämä fiilikset ovat vaikuttaneet omaan kirjoittamiseen ja julkaisujen tahtiin sillä tulee hetkiä jolloin ei halua olla siellä somen ytimessä vaan kaukana netin luomasta ruuhkasta. Sitten on niitä hyviä ja iloa tuottaviakin puolia mutta jotta tämä kirjoituksen aihe ei leviä ihan käsiin niin palataan lähemmäs kirjoituksen alkuperäistä aihetta. Onhan some myös tehokas ja nopea väline jakaa ajatuksia ja positiivista fiilistä ympärilleen mutta se kun voi olla myös tavoittelemattomissa, on vapauttavaa. Tästä syystä monet varmaan haluavat antaa voimakkaankin vastalauseen tämän päivän someilmiölle, luopuvat sometilistään ja karkaavat luonnon ääreen nautiskelemaan.

Tämä vapauden ja riippumattomuuden tunne on todella voimauttavaa, kellonajalla tai millään muullakaan arkipäiväisellä asialla ei ole ollut merkitystä meihin ja se on tehnyt tästä vielä hienompaa. Ainakin me olemme löytäneet matkustustavan, joka on vienyt nämä reissaajat mennessään sillä olemme nähneet upeita paikkoja ja saaneet majoittua kauniissa maisemissa. Luontoympäristön arvoa ei voi liikaa korostaa, se tarjoaa meille monipuolisesti hyvinvointivaikutuksia ja usein jo huomaamatta.

Kaunis Suomi

Kun kaupungin pölyt karisee jaloista ja edessä on lukuisia uusia teitä ajettavana, jotka vie mitä mielettömimpiin paikkoihin. Ensimmäinen viikko reissattiin campingelämä tyylillä, käytiin nauttimassa myös Kainuun kauniista maisemista mökillä ja saa nähdä mihin uusi viikko meidät vie. Tähän väliin täytyy kyllä kehaista tätä meidän kaunista kotimaata ja kesämatkailua – ketjukahviloiden ja huoltoasemien sijaan voi pysähtyä matkanvarrella viihtyisiin tienvarsikahviloihin ja tukea samalla pienyrittäjiä. Kesällä matkailu on vuodenajan puolestakin vaivattomampaa ja on useita keinoja nipistää kukkaronnyörejä mikäli haluaa reppureissata vaatimattomammin.

Mie tykkään tällaisesta karavaanarielämästä kun kaikki tarvitsema majapaikka mukaan lukien kulkee mukana, sallien erilaiset ekstemporepäätökset.  Olen itsekin ollut yllättynyt kuinka hyvin olen saanut nukutuksi pakettiautomme perässä ja virkeänä herännyt reissulaisen elämään. Meillä on mukana oma Egg-grilli (aivan mahtava!!), välineet ruuan valmistukseen ja matkajääkaappi, joka auttaa raaka-aineiden säilymisessä. Ulkotulilla valmistetussa ruoassa maut hyppäävät esille ja kaikki maistuu vaan niin paljon paremmalta.

Yksi mieleenpainuva ilmiö on reppureissaajien ja karavaanareiden yhteisöllisyys ja leppoisa reissutunnelma. Aamuisin campingin ja sen matkaajien heräillessä uuteen päivään toivotetaan iloisesti hyvät huomenet ja koiratkin saavat huomion osakseen rapsutusten merkeissä. Ihmiset ovat kohteliaita ja leppoisalla asenteella, lomalle ei kiire ja kiistely ulotu. Yhteisöllisyys lisää omalta osaltaan intoa nähdä tätä reissaajan elämää enemmänkin ja mie olen naureskellut tuntemattomien ihmisten kanssa käydyistä juttutuokioista. Reissaaminen myös opettaa ja on ollut todella vapauttavaa mennä tilanteiden mukaan ja matkustella avoimin mielin tuntemattomilla teillä, vailla tietoa majapaikasta..P.S. yhtenäkään yönä majapaikka ei ole jäänyt löytymättä, pieni epävarmuus ja jännityksessä eläminen tekee hyvää ja virkistää. Aluksi se ei kyllä virkistänyt sillä ainahan se jonkinlainen ennakkosuunnitelma lähtee rakentumaan ikäänkuin automaattisesti tai kontrollifriikki koittaa nostaa päätään ja aikataulutus voi alkaa mutta mie päätin ihan tietoisesti jättää sen kotiin tällä reissulla. Tässä on saanut käydä pientä keskustelua itsensä kanssa kilometrien kertyessä mutta hyvin on mennyt, tämä on hyvä tilaisuus oppia myös uusia asenteita.

 

Toinen asia mikä on tuntunut todella hyvältä reissun aikana on se vapaus ja hyväksyminen, jonka olen tietoisesti antanut itselleni. Sanoin avokilleni reissun alkupäässä, että tällaisella reissulla kannattaa sellainen turha pinnallisuus jättää kotiin ja heittäytyä vain siihen tunteeseen, että nyt on kesäloma, tiet ja rannat kutsuu meitä ja kyllä sitä on kaunis sellaisenaan! Tarkoitan tässä sitä asennetta itseään kohtaan, en syvenny tässä kirjoituksessa enempiä kauneusaiheeseen mutta sen haluan kertoa, että on yksinkertaisesti tehnyt todella hyvää matkata pienen tavaramäärän kanssa ja nautiskella hetkistä ilman totuttuja mukavuuksia. Ok, lisätään vielä kommentiksi, että mielestäni pinnallisuus ei ole paha asia niin kauan kun se ei ala ohjaamaan pakkomielteisesti ihmisen mieltä, en viittaa tässä mihinkään lajiin tms vaan tarkoitan sitä, että ulkonäöstä ei tulisi se joka pelkästään määrittää ihmisen vaan se henkinen identiteetti loisi kauniin ihmisen yhdessä fyysisen kehon kanssa. Meillä voi olla erilaisia päivittäisiä kauneusrutiineja, joihin me ollaan totuttu joten pieni irtiotto ja uusista tilanteista selviäminen voi vahvistaa. Aina epämukavuusalueelta ei löydy sitä uutta mukavuutta eikä esimerkiksi kaikki koe samaa matkustyyliä omakseen. Kyse ei ole siitä etteikö esimerkiksi campingalueilla pääsisi peseytymään ja kulkeehan se peilikin mukana kätevästi mutta mie tein tietoisen päätöksen höllentää ylipäätään kaikkea tähän ulkoiseen kauneuteen liittyvää ja olen viilettänyt todellakin lomalaisen tunnelmissa. Itsestään huolehtiminen kuvastaa mielestäni ihmisen arvostusta itseään kohtaan ja se on siis enemmänkin kuin sallittua niin lomalla kuin arkenakin mutta mie olen halunnut tunnustella kuinka vähällä pärjään ja opinko itsestäni täällä uutta. Onnekseni minulla on rinnalla ihminen, joka jaksaa kuunnella näitä minun ajatusten leikkejä..hänellä kävisi muutoin matka pitkäksi autossa, hah!

Meillä on monia monia asioita, mukavuuksia joita pidämme itsestäänselvyytenä ja itse ainakin olen sokeutunut joissakin tilanteissa näille asioille. Esimerkiksi matkailualueilla on ollut suorastaan luksusta kun on aamuisin päässyt lämpimään suihkuun herättyään pakun perältä koirien seasta uuteen päivään. 

Täällä menee hyvin ❣

 Tällainen matkustustyyli antaa myös uusia näkökulmia siihen tarpeelliseen ja tarpeettomaan materian määrään sekä asuinympäristöön. Ja toisaalta erilaiset luksus-ja hemmottelulomat siellä ytimessä ja kaupunkikulttuurin keskellä tarjoaa taas aivan erilaisia fiiliksiä ja elämyksiä – hyvät puolensa molemmissa. Näistä totutuista mukavuuksista ja itsestäänselvyyksistä: niistäkin voi vapautua. En voi olla miettimättä, että kuinka paljon tänä päivänä täytetään ja aukkoja elämässä pramealla materiaalia ja paikkaillaan vaikkapa menetettyä aikaa hienoilla tavaroilla ja tällainen ajatus minulla on tämän materia ajattelun takana. Ihmiset tykkää kauniista asioista eikä siinä ole mitään vikaa, kuin myös ei ole esimerkiksi lahjojen ostamisellakaan sillä toisen muistaminen on kaunista mutta onko raha ja materia pahimmillaan tämän päivän ihmiselle jonkinlainen egon jatke? Löytyykö yhteiskunnasta se oma paikka helpommin korkean viran, paksun palkkapussin, virka-auton ja hienon talon myötä? Rahalla kun voi ostaa valtaa ja se on ehdottomasti tämän päivän yhteiskunnan yksi suurimpia murheiden aiheuttajia. Kaiken tämän sekamelskan keskellä eläminen on saanut aikaan sen, että haluan hakeutua kauemmas kaikesta siitä hälinästä ja ihmisten sekä markkinavoimien välisistä valtataisteluista. Loman vietto voi olla myös yhdistelmä erilaisia paikkoja ja reissaamistyylejä ja tiet voivat viedä meidät vaikka maalta kaupunkiin ja takaisin maalle.

Onko teillä suunnitelmissa kotimaan matkailua tänä kesänä? Mitä mieltä olette tavaroiden määrästä ja tarpeellisuudesta?

Kaunista kesäpäivää! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vähemmän on enemmän – ajatuksia materiasta

Terveisiä kesälomalta!

Sadepäiviin kuuluu omalla kohdalla kirjoittaminen sillä veden ropina vapauttaa ajatukset. Tämä teksti syntyy täällä jossain Keski-Suomen korkeuksilla pakun matkatessa kohti uusia maisemia. Mie olen viettänyt aivan mahtavat kesäloman ensimmäiset päivät ja tällä hetkellä ajatukset ja olo on ihanan rauhallinen ja innostuneen rentoutunut. Jollain tapaa huojentunut mutta en ole saanut vielä kiinni ajatuksesta tämän tunteen takana..ilmeisesti maisemanvaihdos oli vain paras vaihtoehto meille ja kevyt olo viestii siitä. Me pakattiin pakuun koirat ja reissua varten valikoidut tavarat ja lähdettiin ajelemaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Avoimet suunnitelmat ja aikataulut vapauttivat mielen arjen tohinoista ja mie olen odottanut tätä hetkeä ja fiilistä. Elämän yllätyksellisyys ei tunnu välttämättä aina toivotulta ja itsekkin olen saanut tehdä kovasti töitä oman pääni ja hyväksymisen kanssa hermosäryn palattua ranteeseen.

Tien päällä asuminen ja mökkielämä on juuri nyt parasta mielen terapiaa ja olen onnellinen kun saan viettää lomani oman rakkaan kanssa. Havahduin näissä maisemissa siihen ajatukseen, että minulla on mukana kaikki mitä tarvitsen: avokki, koirat, pakussa on katto pään päälle ja ruuan valmistus onnistuu grillin ja trangian avulla. Tämän ajatuksen myötä minut valtasi kiitollisuus ja sydän täyttyi rakkauden tunteesta. Kun pelkistän ajatuksiani ja tunnustelen tuntemuksiani, tunnen kiitollisuuden voimakkaana ja elämän pienet ja ihanat asiat kutittavat vatsanpohjaa ja saavat hymyn nousemaan huulille.

Selkeyttä ajatuksiin 

Olen seurannut Facebookissa Konmari-ryhmää, joka perustuu saman nimiseen kirjaan. Olen saanut sellaisen käsityksen, että periaatteessa tämän suosituksi nousseen käsitteen mukaan ajatukset selkiytyvät tavaramäärän vähenemisen myötä ja koti käydään huone huoneelta läpi. Prosessin edetessä kodista löytävät paikkansa vain tarkkaan valikoidut tavarat, sellaiset joiden sanotaan pirskahtelevan eli tuottavan iloa sinulle. En ole lukenut kumpaakaan Konmarikirjaa, joten niistä ei sinällänsä sen enempää mutta istuessani tulilla havahduin siihen kuinka uskon tavaramäärän ja järjestyksen kuvaavan mielen rauhaa tai kaaosta.

Tavaramäärän vähyys reissussa on korostanut näitä ajatuksia ja herätellyt intoa aloittaa kotona tavaroiden karsimisprojekti. Tästä luvassa myös blogiin juttua projektin edetessä. Tiedän, että kaappien läpikäyminen on samaan aikaan vapauttavaa ja puhdistavaa mutta ei ole mikään läpihuutojuttu vaan vaatii aikaa ja malttia..se tulee haastamaan minun keskittymiskyvyn mutta onneksi siskoni lupautui organisointiavuksi.

Meistä on avokkini kanssa kuoriutunut retkeilijöitä ja viihdymme molemmat tien päällä, matkustaminen on parasta kun ei tarvitse noudattaa mitään aikatauluja ja halutessaan voikin tehdä vaikka jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan oli suunnitelmissa. Reissaaminen toimii minulle terapeuttisena koska en voi treenata nyt normaaliin tapaan.  Vaihtuvat maisemat ja matkustaminen rentouttaa minua ja hyvästä fiiliksestä kiinni pitäminen on helpompaa täällä tien päällä. Me ollaan sattumalta löydetty todella kauniita paikkoja ja yövytty veden äärellä, valmistettu herkullisia ruokia ja nautittu toistemme seurasta. Itä-Suomen syrjäisiä teitä ajellessa tuli todellakin sellainen olo, että hektinen maailma on jokin toinen todellisuus joka ei ulottunut meihin, se oli todella kaunista. Matka jatkuu ja tähän mennessä olen saanut jo upeita kokemuksia ja saanut kiinni arvokkaista ajatuksista, jotka auttavat minua olemaan oma itseni ja hiljentämään ajatuksia ulkopuolisten mielipiteistä tai odotuksista. Elämä maistuu todella hyvältä juuri nyt.

Näissä tunnelmissa jatkuu meidän kesäloma ❤

Marru

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen mitä sydän jo tietää

Arkistojen aarteita

Löysin blogin arkistoista julkaisemattoman luonnoksen, jonka aihe on juuri tällä hetkelläkin itselleni ajankohtainen. Onnekseni näitä ajatuksia on tullut kirjoitettua aikoinaan ylös sillä tänä aamuna tämä juttu tuli kuin tilauksesta eteeni ja sain myös tilaisuuden palata niiden jo emnestään tuttujen tunteiden pariin. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen elämässä on sattunut ja tapahtunut isoja asioita ja olen käynyt läpi suuren henkisen muutoksen ja kehitys jatkuu. En kirjoitushetkellä vielä tiennyt, että tulevaisuuden minä tulee palaamaan tämän kirjoituksen äärelle näitä ajatuksia hämmästellen..kuin olisin kirjoittanut nämä ajatukset juuri tätä hetkeä ounastellen. Kirjoitus on saanut alkunsa viime vuoden puolella. Olette varmasti kokeneet tilanteita, joissa olette alitajunnassanne tienneet tapahtumien kulun mutta juuri sillä hetkellä asian tiedostaminen on tuntunut liialta, joten pakenette tai käännätte katseen tietoisesti pois asiasta tai koitatte hiljentää sen hiljaisen mutta puhuttelevan äänen sydämessänne. Ihmisen mieli on voimakas työväline, se tarjoilee mahdollisuuksia ja on paras ystävä mutta samaan aikaan haastaa ja voi jopa kiusata.

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen minkä sydän jo tietää. 

Sydämen ääni on voimakas ja mitä enemmän olen avannut itseäni ja ottanut rohkeita askeleita kohti läsnäoloa, olen alkanut kuulla äänen voimakkaammin. Minulle se tarkoittaa käytännössä sitä, että hiljentyessäni ja pysähtyessäni paikalleni, saan itseni rauhoittumaan ja kierrosten tasaantuessa olen siinä itseni kanssa. Nämä tilanteet voivat usein kuulostaa kovinkin korkealentoisilta mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan mie vain rauhoitun, hengittelen ja koitan sulkea itseni omaan kuplaan hetkeksi. Kun esimerkiksi ulkopuolelta sykkivä hektisyys tai stressitekijät koittavat nakertaa kaaosta aiheuttaen, ensimmäiseksi minun on päästävä itseni kanssa tilaan, jossa on mahdollista rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen on mahdollisuus kuulla ajatukset selkeämmin, usein kyse on siitä että haluammeko kuulla ne ja haluammeko hyväksyä ne.

Mie olen monesti löytänyt itseni sellaisesta tilanteesta, jossa olen tuntenut että mitä minun pitää tehdä/sanoa tai mitä tulee tapahtumaan mutta jostain syystä olen jäänyt tilanteessa jumiin. Minulla on esimerkiksi voinut olla todella vahva tunne kuinka jonkin asian suhteen tulee käymään mutta silti leikin hiljaa mielessäni etten tiedä lopputulemaa. Siinä hetken koittaessa mietin, että miksi yritin huijata itseäni sillä se tuntuu oman itsensä vähättelyltä. Tämä on sellaista tanssia hyväksymisen ja sopeutumisen sekä tiedostamattomuuden kesken. Ajatusten ja tunteiden hyväksyminen auttaa meitä tunnetilojen käsittelyissä ja opettelemalla sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, kannustamme itseämme myös hyväksymään. Mieli voi myös tietoisesti tai tiedostamatta sulkea ajatuksia ja tunteita tilanteen ulkopuolelle ja se voi toimia eräänlaisena puolustautumisena.

Omalla kohdallani olen tiedostanut tämän tapahtuvan usein. Leikin mielessäni ettei minun tarvitsisi myöntä jotain asiaa ääneen. Todellisuudessa olen jo sen ajatuksen tiedostanutkin mutta siltikin siihen littyy jokin myöntämisen leima. Nämä mielen asiat, henkinen hyvinvointi ja itsensä kehittäminen eri tilanteissa tässä elämässä ovat sydäntäni lähellä ja mie kirjoittelenkin näistä aiheista usein. Omasta elämästä saa kirjoitusten aiheita ja vuorovaikutuksellisuus ihmisten kanssa tuo erilaisia näkökulmia aiheisiin, se on rikkautta! Minun on usein pitänyt kuulla sanottavan saman asia useaan otteeseen ennen kuin olen antanut itseni hyväksyä sen hetkisen tilanteen ja tällaistä vahvistusta hakemalla olen saanut apua, jotta olen oppinut hyväksymään asioita. Tämän kaiken perimmäimen tarkoitus on, että saan itselleni levollisen olon kun annan itseni hyväksyä tilanteen vaikka usein tunteet koittavat jäävät vellomaan ”toisaalta ja toisaalta” ajatuksiin. Mie olen lukuisia kertoja saanut todeta, että olen itse tarrannut siinä hetkessä kiinni niihin ajatuksiin ja antanut mieleni hämmentää, lisäten esimerkiksi epävarmuutta. Näissäkin hetkissä se ego koittaa päästä leikiskelemään mielellä ja ohjaamaan kokonaisuutta. Mie olen tunteella eläjä ja usein tunteet ohjaavat päätöksentekoa mutta viime aikoina järkiperusteet ovat nostaneet päätään ja olen itsekin ollut hämmästynyt huomatessani tämän itsestäni. Koen voimakkaat tunteet omakseni mutta olen huomannut eron omassa suhtautumisessa esimerkiksi vastoinkäymisiin ja ylipäätänsä tapahtuviin asioihin ja mieli; asenne ja suhtautuminen on ollut tässä merkittävin työväline.

Tietoinen läsnäolo auttaa sopeutumaan tunteisiin  ja hyväksymään asioita

Tietoisuus eli ”mindfullness” sai minussa ihan aluksi aikaan sekä kiinnostuksen heräämisen mutta muistan myös miettineeni hieman skeptisesti , että onkohan tämäkin vain joku tämän päivän ohimenevä ”muotijuttu”. Kuullessani tästä ensimmäisen kerran ajatuksissani kävi samanlainen ennakko-oletus kuin meditaation kohdallakin ja jotenkin ajattelin mindfullnessin olevan monimutkaista ja ”liikaa” minulle. Tämä oli vain mielen luomaa ajattelua ja puolustautumista sillä avattua silmiäni ja ja havahduttuani siihen millainen voima meissä ihmisissä ja meidän mielessämme piilee, olen ollut pitkällä muutoksen tiellä ja tietoisen läsnäolon harjoittelusta on tullut osa arkea. Sillä hetkellä oma identiteettini oli vielä vahvasti hakusessa ja uskon, että minulle on käynyt tällainen luonnollinen kehitys elämäntapamuutokseni kautta ja henkisyyteni kehittyessä olen nykyään yleisesti ottaen avoimempi ja uteliaaksi ennakkoluuloisen sijaan. Omien tunteiden, arvojen ja asenteiden luo pysähtyminen ei ole aina minulta onnistunut luonnostaan, joten oppi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Pysähtyminen on haastanut egon sillä olen halunnut pysähtyä, jotta olen saanut kokea läsnäolon pysähtymisen kautta. Se haastoi minut vanhan juoksijan tavalla, joka ensi alkuun tuntui pahimmalta mahdolliselta. Tutustuessani aiheeseen syvemmin, huomasin ohjanneeni ajatusmaailmaa ja toimintatapojani tiedostavampaan suuntaan ja havaitsin elämässäni palasia läsnäolemisen merkityksestä.

(Linkki alkuperäiseen kuvaan.)

Hidasta elämää-sivustolla kuvattiin mindfullnesia, tietoista läsnäoloa siten että läsnäolon voimalla voidaan havainnoida tilanteiden ja ympäristön hienovaraiset ilmiöt ja olemalla tilanteiden tasalla ja pystytään myös ennakoimaan tilanteita herkemmin aistien ollessa avoimia ja mielemme ollessa hereillä. Tarkkaavaisuuden ja ns. hereillä olon sanotaan myös auttavan ihmistä kokonaisuudessaan parempaan ja herkempään reagoimiseen esimerkiksi tunteita, kehoa ja henkisyyttä kohtaan.

Merkittävin ero on juuri reagoimisen herkkyydessä, ympäristön ja ihmisten havainnoimisessa ja siinä kuinka omien ajatusten äärelle pystyy pysähtymään ilman, että on sellainen tunne kuin ajatukset törmäisivät yhteen aiheuttaen ketjukolarin. Mieleen ei pääse kasaantumaan ajatusten tulvaa, ainakaan samanlaisessa merkityksessä kuin ennen kun asiat ja tuntemukset kohdataan sitä mukaan kun ne tulevat kohdalle. Tiedän kokemuksesta sen, ettei ole aina mahdollista kohdata juuri kyseisellä hetkellä niitä tunteita voimakkaimmillaan, olosuhteet eivät yksinkertaisesti aina mahdollista sitä. Väkisinkin tulee eteen tilanteita, jolloin meidän on esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi siirrettävä tunteemme sivuun ja keskityttävä käsillä olevaan asiaan ja tämä tekee tunteiden käsittelystä pidemmän prosessin. Mie pyrin näissä tilanteissa kirjoittamaan muutaman päällimmäisen tuntemuksen ylös sitä hetkeä varten kun palaan käsittelemään asiaa ja se on auttanut minua sillä tunnistamalla tunnetiloja pääsen samaistumaan itseeni ja omiin tuntemuksiini juuri sillä kyseisellä hetkellä. Mie laimeamman jälkeen päin helposti omia tuntemuksiani ja vähättelen sitä kuinka voimakkaasti olen kokenut asian ja tämä on tuonut oman haasteensa asioiden käsittelyyn.

Usein me ajatellaan asiat liian monimutkaisesti tai meille on muodostunut jollaintapaa vääristynyt ennakkokäsitys asiasta ja voimmekin löytää omaan arkeen apuja sellaisten asioiden parista, joita emme millään ole kokeneet oletuksena itsellemme sopivaksi. Vastaavasti voimme todeta kokeilun jälkeen olleemme oikeassa sillä yksilöinä meillä on oma arvo-ja uskomusten maailma eikä samat metodit sovi kaikille. Avoin asenne voi tarjota aivan uudenlaisia onnistumisen mahdollisuuksia ja siihen miekin kannustan!

Mie olen tunteella eläjä ja usein se aiheuttaakin nopeita päätöksiä järjen istuskellessa siinä sivustaseuraajana. On kuitenkin ihana tunne heittäytyä tunteiden vietäväksi ja sukeltaa sinne omien tunnetilojen syvyyksiin.

Aurinkoista kesäpäivää! 

Meditaatio ja jooga: Kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia

Kesä on täällä!

Ja mie olen tehnyt ensimmäiset meditaatioharjoitukset omalla takapihalla. Vuosia sitten operoitu ranne on alkanut oireilla ja tämän miltei jatkuvan hermosäryn keskellä omien restoratiivisten joogaharjoitusten ja meditaation merkitys on kohdallani kasvanut. Kirjoittaminen juuri nyt on hitaamman puoleista sillä kirjoitan vain vasemmalla kädellä mutta silloin kun se ajatus lähtee virtaamaan niin blogin äärelle on päästävä. Mie olen todella iloinen säännöllisyydestä, jonka olen löytänyt joogaharjoituksistani sillä olen jo nyt suhtautunut tilanteeseen eri tavoin mitä olisin tehnyt esimerkiksi vuosi sitten. Olen oppinut hyväksymään ja sopeutumaan. Olen päästänyt ilmaan kaikki tunteet pettymyksestä ja turhautumisesta aina kyynelten muodossa asti ja olen tehnyt tilaa siten uusille näkökulmille. Tämä on minulle hyväksi, ikäänkuin puhdistun ja saan rauhan tunteen sisälleni. Tämä rauhan tunne, jota vaalin itsessäni ei ole minulle kovin vanha ystävä vaan me ollaan viimeisen vuoden aikana koettu niin valtavasti, että se on saanut sen oman paikkansa sydämestäni. Mie annoin rauhalle tilaa luopumalla sisäisestä juoksijastani ja koen tämän olevan yksi merkittävä tekijä sen takana, että viihdyn nykyisin yksin, paikallani ja jopa pakenen sine omaan jooga-ja mediaatiokuplaan tätä todellisuutta aika ajoin. Pakeneminen ei kohdallani tarkoita sitä että pakenisin elämääni vaan haen sillä tilaa ja energiaa itselleni. Levottomuuden vallatessa mielen mie pysähdyn paikalleni, suljen silmäni ja annan hengityksen ohjata minua kohti sitä kuplaani ja se on vapauttavaa koska kupla voi olla tyhjä ja saan luoda siitä sellaisen mikä sillä hetkellä tekee minulle hyvää ja mitä tarvitsen. Usein löydän myös uusia ja odottamattomiakin asioita ja ajatuksia kuplastani.

Mie olen vuosikausia olettanut ettei minusta ole meditoimaan, ”ettei se ole minun juttu” enkä ole kokenut sitä omakseni, joten jonkinlainen muutos minussa on tapahtunut. Minulla on ollut meditoimisesta aivan vääränlainen kuva ja olen ajatellut sen liian monimutkaisesti. Pelkistämällä ja yksinkertaistamalla meditaatioharjoituksia, olen löytänyt itselleni sopivan tavan, jonka koen omakseni. Suosittelen tutustumaan erilaisiin jooga- ja meditaatioharjoituksiin sillä kirjo on laaja ja monipuolinen tarjonta mahdollistaa sen, että siekin voit löytää oman joogatyylisi. Tämä oli tällainen lyhyehkö ajatusten virta omien meditaatioharjoitusten parista. Minkälaisia tuntemuksia meditaatio sinussa herättää? Onko sinulla jotain lempiharjoituksia, joita haluaisit jakaa muiden kanssa?

Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen kesälomalla mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoitukseni mukana myös lomalla.

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Nautinnollisia joogahetkiä  Marru

 

 

 

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Rentouttavia joogahetkiä ❤