Viime viikon lauantai oli ihana päivä! Aamu alkoi aurinkoisen kelin herättelemänä ja pääsin toverijoogin kanssa nautiskelemaan herkullisista mauista Rovaniemelle marraskuussa avattuun Woodss-vegekahvilaan. Tällainen kiireetön aamun aloitus oli rentouttavaa.
Woodss on viihtyisä ja tunnelmallinen vegekahvila Rovaniemen keskustassa.
En olisi voinut toivoa itselleni mukavampaa aloitusta päivälle. Juttelimme Pilvin kanssa kuinka ihanteellista olikaan kun pääsimme ennen workshoppia istuskelemaan viihtyisään ympäristöön ja tutustumaan toisiimme, juttelemaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja niitä kyllä riitti! Jooga viitoittaa meidän tapaamisen taustaakin sillä osallistuimme PopUpin Oulussa järjestämään Pancha Klesha-retriittiin ja nyt tiet kohtasivat jälleen joogan merkeissä. Jooga tosiaan yhdistää sillä tapasin viikonlopun aikana myös pari Instagram tuttavuutta kasvotusten ja voi kuinka mielenkiintoista onkaan päästä tapaamaan ihmiset livenä! Mahtavat energiat kohtaavat ja ajatusten vaihto kokemuksineen osoittaa sen että maailmassa on kauniita ja hyviä ihmisiä. Mie niin tykkään tutustua uusiin ihmisiin tapahtumien merkeissä sillä yleensä osallistuvia ihmisiä yhdistää yhteiset mielenkiinnonkohteet. Mie pidän näistä kohtaamisista, ne innostaa minua.
Joogapäivä PopUpin tyyliin Rovaniemellä
Lauantai aamupäivällä pieni ryhmä naisia kokoontui Lapin Tanssiopiston saliin rullaamaan joogamatot auki: PopUpYogaRovaniemen järjestämä, rovaniemeläisen Seija Koskelan ohjaama workshop syventyi joogan anatomian maailmaan. Aluksi haimme kehoon lämpöä dynaamisella joogaosuudella, jonka jälkeen saimme laskeutua rentoutuen restoratiivisten asentojen pariin.
Seija on tunnettu vankasta anatomiaosaamisestaan ja workshopin aikana keskustelimme ryhmässä siitä kuinka saimme uusia näkökulmia omien asanaharjoitusten pariin. Mie olen käynyt Seijan ohjauksessa loppuvuodesta 2015 asti niin joogatunneilla kuin esimerkiksi walltraining-tunneillakin ja olen näiden vuosien aikana hämmästellyt hänen osaamistaan ja kaiken sen anatomian tiedon määrää. Tunneilla käydään läpi täsmällisesti turvallisia linjauksia ja myös hieman rikotaan rajoja, kokeillaan ja luodaan uutta, nämäkin anatomia edeltä. Mie koitan ahmia tunneilta kuulemaani tietoa ja imeä sitä itseeni kuin sieni, välillä tuntuu että tunnin päätteeksi raksuttaa todella kovaa mielessä kun uudet opitut asiat etsivät paikkaansa ja mutustelen kuultuja asioita. Parasta tässä on se kun pääsen kokeilemaan käytännössä kehon linjauksiin annettuja vinkkejä. Minua opettaa paljon kun vertaillaan kehollisia tuntemuksia: miltä tuntuu asennossa ennen jonkin korjauksen/muutoksen tekemistä versus jälkeen.
Minun mieli syttyy niistä havainnoista mitä keho tuntee: kuinka mielettömän siistiä onkaan kun esimerkiksi pienellä linjauksen muutoksella tai aktivoimalla lihaksia tunnet kuinka kannatteletkin vakaasti kehoa tasapainoa haastavassa asanassa. Huikeaa kuinka paljon voi muutamassa tunnissa oppia uutta, saada vahvistusta omille näkemyksilleen linjauksista ja havainnoida jo tuttuja asanoita erilaisista näkökulmista. Voitte varmaan arvata, että mulla oli vaihteeksi kysymyksiä ja kommentteja kun aiheeseen päästiin…mie se taidan jokaisella tunnilla hihkua jotain kun kysellään fiiliksiä liikkeiden lomassa tai tunnin päätteeksi.
Oivallukset omat kehon liikkuvuudesta ja turvallista linjauksista opettaa käytännössä.
Mie olen oppinut paljon uutta liikkuessani oman kehoni kanssa ja itse tykkään kuunnella muiden kokemuksia ja tuntemuksia, ohjaa tämä minuakin jakamaan omia ajatuksiani muiden kuultavaksi.
Mie tykkään hyödyntää omissa asanaharjoituksissani apuvälineitä kuten blokkia tai joogavyötä ja ilokseni me käytettiin monipuolisesti vyötä workshopissa, sain uusia liikevariaatioita kotiin viemisiksikkin. Chaturangapunnerrukset saivat uutta ryhtiä blokkien avulla ja lapatuki sai oman huomionsa. Niinkin tuttu asana kuin ylöspäin katsova koira sai uutta intensiteettiä ja lihasten tukea ihan pienillä havainnoilla kun työskentelimme apuvälineiden kanssa.
Vaihteeksi kuulumisia harjoituksista LumiYogaWheel-joogapyörän kanssa. Ihastun joogapyörään sitä enemmän mitä enemmän sen kanssa teen harjoituksia ja vietän aikaani. Yksi oma lempparini on tietoisen hengityksen ja meditoimisen yhdistäminen lempeään rullaavaan liikkeeseen joogapyörän kanssa. Tämä yhdistelmä rauhoittaa, ja rentouttaa sillä pehmeä ja selkää myötäilevä liike tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Tämän lisäksi teen myös paikallani meditaatiota sillä uskon, että minulle on hyväksi myös sellainen totaalinen pysähdyshetki, jossa kropan liike lakkaa ja antaudun hengitykselleni. Välillä istun ja välillä makaan.
Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu hassulta kuinka joskus olen luullut että esimerkiksi joogassa pitää tehdä asanat jossain ennaltamääritetyssä ja tietyssä järjestyksessä ja mielikuvani meditaatioista oli varsin kärjistynyt: meditointi tapahtuu perinteisessä risti-istunnassa, jolloin minun pitää pystyä ”tyhjentämään pääni”. Onneksi mie lähdin aikoinaan ohjatuille tunneille ja nämä oletukset alkoivat vauhdilla rikkoontua luoden minulle tilaa ja mahdollisuuksia löytää mieluisia tapoja joogata ja hengittää. Luonnollisesti jooga-aiheisen kirjallisuuden lukeminen lisää tietouttani ja avaa omaa tietosuuttani esimerkiksi suhtautumisen ja käytöksen suhteen, niin oman kuin muidenkin. Pikkuhiljaa alkaa tosiaan tuntumaan siltä, että mieleni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja vastaanottavaisessa tilassa. Kokeilen omassa arjessani esimerkiksi tietoisen hengityksen voimaa ja otan käytäntöön niitä vinkkejä, joita muillekkin jaan.
Kuinka innostavaa onkaan kun löytää itselleen tapoja ladata akkuja ja kokea tämä mieletön energian määrä! Siis tämä on huikeaa. Kuinka paljon minussa voikaan olla virtaa ja iloa! Minulla nämä lempeät rullailuhetket ovat tuokioita, jolloin olen mie lataudun.
Rentouttavan ja meditatiivisen liikkeen lisäksi yhdistän joogapyörän joogan asanoihin ja teen pyörän kanssa lihaskuntotreeniä. Voit laittaa joogapyörän selän ja seinän väliin ja rullailla kevyesti liikkeellä tai voit nojata pyörään kuten tässä yllä olevassa kuvassa.
Kuvassa mukana staffipoika Seppo.
Suosikkejani on myös rauhallinen selän rullailu lattialla, liikkeeseen voi halutessaan pysähtyä ja tehdä hengitysharjoituksen. Mie tykkään skannailla omaa kehoani ja tuntemuksiani: mitä palautetta pyörä antaa selän alla, miltä yläkroppa ja niska tuntuu ynnä muuta. Minusta tuntuu hyvältä kun jalkapohjat tuntuu tukevasti mattoa vasten ja sama pätee yläkroppaan, tukemalla asentoa käsillä saan turvallisemman olon. Ja muistetaanhan olla erityisen varovaisia niska-hartiaseudun kanssa, hosumiseen ei ole syytä.
Pääset lukemaan pari aiempaa joogapyöräaiheista kirjoitustani:
Kiitos teille saamastani palautteesta viime päivien aikana, on ollut antoisaa vaihtaa innostuneita ajatuksia teidän lukijoiden kanssa ja kiitos myös saamastani kannustuksesta uusien yhteistyökuvioidenparissa. Minua lämmittää kun tämä tällä hetkellä tapahtuva elämä näyttää teidänkin silmissänne sopivan minulle ja olette rohkaisseet minua ottamaan askeleita eteenpäin elämässäni. Voiko olla parempaa aloitusta aamulle kun saa lukea antaneensa kipinää toisille ihmisille hyvinvoinnin pariin tai rohkaissut kirjoittamaan rehellisiä ajatuksia itselleen? Tällainen vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen herättelee yhä uudelleen ajatuksia tuttujen teemojen ympärillä saaden minut löytämään uusia kerroksia omasta identiteetistäni ja osoittaa kuinka tässä ei tule valmiiksi vaan mie löydän uusia näkökulmia samaan aikaan kun tämä koko psykofyysinen kokonaisuus kehittyy. Olen kulkemassa tässä kohti omaa tulevaisuuttani ja tunnen sen määrätietoisuutena, innostuksena, jännityksenä, pelkona, jännityksenä ja vielä kerran innostuksena. Saamani kannustus vahvistaa entisestään minun omaa haluani alkaa toteuttamaan vielä suuremmin omannäköistäni elämää ja olenkin yllättänyt itseni tarttumalla uusiin haasteisiin, jotka vievät minut kauas mukavuusalueeltani. Olen tiedostanut senkin ja se on minulle ok.
Mie lähden tiedostaen haastamaan itseäni ja voi pojat kuinka hyvältä tämä tuntuukaan! Haluan opiskella, lukea, tutkia, harjoitella, pohdiskella, kirjoittaa ja toistaa tätä komboa. Minulla on nyt sellainen kirjahulluusvaihe menossa, ahmin kirjoja ja tälläkin hetkellä tässä on samaan aikaan parikin eri teeman teosta luettavana. Jokin omassa keskittymisessä on kehittynyt sillä olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana minun on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen. Tästä syystä mie olenkin kuunnellut Bookbeatin avulla äänikirjoja koska tiedon omaksuminen kuulemisen kautta on tuntunut hyvältä. Nyt taas haluan lukea konkreettisia kirjoja ja tehdä merkintojä samalla. Kirjojen sivujen selailu on rentouttavaa, sain juuri uusia jooga-aiheisia kirjoja ja tuntuu vaikealta päättää mitä alkaisin lukemaan. Positiivinen ongelma!
POPUP JOOGAA OULUSSA JA ROVANIEMELLÄ
Pohjoisempana Suomessa asustavat joogit ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneet ovat varmaan jo nähneetkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa PopUpYogaOulun ja PopUpYogaRovaniemenmainoksia. PopUpYoga on tuonut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelle monipuolisesti muun muassa joogakursseja, retriittejä, sointukylpyjä sekä puistojoogaa. Mie olen ollut jo melkoisen vakkarina näissä PopUpin tapahtumissa ja olen kirjoittanut muun muassa kahden retriitin kokemuksia tänne blogiin. Pääset lukemaan täältä tunnelmia Nää oot ihana!-joogaretriitistäja Pancha Klesha-retriitistä.Pancha Klesha-retriitin kirjoituksessa on mukana myös kanssajoogin Liisan ajatuksia viikonlopulta.
Nää oot ihana!-joogaretriitti, Oulu
Nää oot ihana!-joogaretriitti, joogaosion ohjasi Maria KauppiJoogan lisäksi teimme ohjattuja lifecoaching-harjoituksia.Minna-Mari Jurvansuu ohjasi meille lifecoaching osuuden.
PopUpYogaOulun järjestämä Nää oot ihana!-retriitti oli minulle ensimmäinen mmmmmm, oikea retriitti. Tarkoitan tällä oikean retriitin määrittämisellä sitä, että sain viettää kaksi päivää todellakin upoten avoimin mielin ohjattujen harjoitusten pariin ja olin läsnä. Päivät rakentuivat kivaksi kokonaisuudeksi, aamut alkoivat harjoituksilla ja eri teemojen ympärillä vietettiin aikaa iltapäiviin saakka. Mie hullaannuin avoimesta, hyväksyvästä mutta tilaa antavasta tunnelmasta. Pieni ryhmä naisia kokoontui samaan tilaan kohtaamaan itsensä ja meille annettiin ohjatuissa jooga- ja hengitysharjoituksissa mahdollisuus vetäytyä omaan sisimpään. Pieni tila lisäsi intensiivisyyttä ja oikein kutsui minua avoimuuteen ja läsnäoloon. Retriitit ovat opettaneet minulle ittsestäni, opin tunnistamaan mielen liikkeitä ja opin uusia asioita kehostani. Itseasiassa mie en ole elämässäni tainnut olla näin kehotietoinen ja samaan aikaan olen saanut etäisyyttä sellaisiin kriittisiin ulkonäköseikkoihin ja viihdyn kehossani. En olisi ajatellut kuulevani oman äänen toteavan ”kiva kehoni ja muhkuroineenkin tykkään kulkea tämän kehon kanssa”. Mie olen kirjoittanut keväällä kehosta ja kehoneutraalista suhtautumisesta ja olen koittanut pitää kiinni juurikin siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse ylipäätään olla joka päivä jotain mieltä kehostani. Ei tykätä eikä vihata.
Harjoitukset toivat myös toisenlaisia tuntemuksia ja koin, että oli todella opettavaa käydä läpi myös se niitä tunteita, jotka tuntuvat jopa ehken hieman epämukavilta. Voiko joogaretriitin yhteydessä kirjoittaa epämukavista asioista? Miten se joogakupla? Totta kai voi jos sinulla on jotain kerrottavaa sillä nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia tunteita ja tilanteita vaan esimerkiksi minulle lisäävät ymmärrystä siitä kuinka mie saan sallia kaikenlaiset tunteet ja se on myös minun päätettävissä tarraanko jokaiseen tiukasti kiinni kasvattaen samalla sitä levottomuutta tai ärsytystä sisälläni vai suhtaudunko tunteeseen etäisesti ja huitaisen lempeästi tunteen matkaamaan eteenpäin, hyväksyen näin sen tiedon, että tunne jäi siihen kulmaan taakse odottamaan kohtaamista. Olen ajatellut oikeastaan aina, että perinteisesti jooga lisää esimerkiksi hyvinvointia, hengitysharjoitukset auttavat keskittymään ja esimerkiksi rentouttamaan koko psykofyysistä kokonaisuutta, meditointi on avain mielenrauhaan ja yhdessä nämä piirtävät sillan kehon ja mielen välille. Elämä näkyy ja tuntuu kuitenkin ainakin itselläni myös joogassa, joten jokainen harjoitus ei takaa automaattisesti sellaista bliss-tilaa eikä siinä ole minun mielestä mitään väärää tai huonoa. On tehnyt hyvää pohdiskella omaa suhtautumista joogaan ja päivittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen. Minun jooga on minun näköistäni, siihen sisältyy minun tunteet jotka kulkee mukana ja joista osa tippuu matkan varrelle ja osa kasvaa minuun kiinni. En pyri enää jättämään niinkään niitä päivien tapahtumia salin tai maton ulkopuolelle kuten joskus tein. Aikoinaan tuntui tosiaan luonnolliselta harjoittaa mieltä ajattelemalla, että jätän salin oven ulkopuolelle esimerkkinä vaikka ne päivän ikävät tapahtumat ja saan näin itselleni toivomani breikin mutta minun joogamatka on edennyt sellaiseen pisteeseen, jossa minun on just nyt hyvä olla ja jossa mie saan olla kaikkien näiden tunteiden kanssa. Harjoitusten avulla saan tunteita pehmenemään, saan itselleni vastauksia ja ennen kaikkea rauhotun. Mie joogaan sen verran paljon, että nykyään tuntuisi jopa rasittavalta ajatus siitä, että pyrin jättämään jotain tilan ulkopuolelle. Mie olen niin tiivis paketti oman kropan ja mielen kanssa, että minun ei auta koittaa pyristellä jotain tunnetta tai ajatusta itsestäni pois vaan minun on yksinkertaisesti kohdattava ne edes ohimennen.
Paljon käytetty joogakupla yleensä kuvastaa itselleni asana- tai paranayamaharjoitusten tuomaa rauhaa, levollisuutta, rentoutta, mielen liikkeiden rauhoittumista tai vaikkapa uusien pehmeiden tuntemusten pinnalle ponnahtelua. Muun muassa näitä edellä mainittuja tuntemuksia jooga ja meditaatio elämäntapana ovatkin minulle antaneet mutta kaiken tämän pumpulimaisen ja hennon vaaleanpunaisen kuplan lisäksi koen myös turhautumista tai minulla on vaikkapa keskittymisvaikeuksia. Joinakin kertoina matolla ajatustenliike on vauhdikasta tai kroppa tuntuu jostain syystä epämukavalta. Takana on voinut olla huono päivä, huono viikko ja tapahtumat kulkeutuvat sinnikkäästi matolle mukanani, synnyttäen ylipäätänsä jotain sellaista mikä yleisesti määritellään negatiiviseksi tai epämukavaksi tunteeksi tai ajatukseksi. Minulle sopii se, että nimeän myös näitä ikäviä tunteita ja annan niiden kulkea matkassa tasavertaisina tunteina. Tekee hyvää tehdä systemaattisesti samanlaisia harjoituksia sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa.
Pancha Klesha-retriitti, Oulu
Mia Jokiniva Villa Mandalasta ohjasi meille harjoitukset ja johdatteli meitä joogafilosofiaan
Anna ja Liisa Pancha Klesha-retriitin workshopissa.
PopUpYogaOulun järjestämäPancha Klesha-retriitti oli aivan oma kokonaisuutensa ja herätteli kiinnostustani joogan filosofiaan. Käsittelimme viikonlopun aikana Villa Mandalan Mia Jokinivan kanssa kleshoja eli mielen esteitä, joiden kanssa jaamme arkisen elämän ja joihin törmäämme myös joogaharjoituksissa. Jooga on nimenomaan minulle sitä arkista elämää. Se on sen taika minulle, arkipäiväisyys. Teemat saivat minussa jotain heräämään ja viikonloppu toimi itselleni uuden prosessin käynnistäjänä. Tämä oli ihan mieletön juttu, jälkimaininki veikin syvemmille vesille ja oli ihan mahtavaa oli saada tällainen kokemus! Ainakin jälkeenpäin ajateltuna, sillä tapahtumishetkellä olo ei ollut pelkkää ruusunnuppua. Kyse ei ole siitä kuinka suuria tunteita me koetaan tai kuinka merkityksellisiä havaintoja me tehdään harjoituksissa…sillä kaikki tämä mielenliike kehollisine tuntemuksineen on sitä joogaa. Minulla ei ole yleensä ennalta-asetettuja tavoitteita tai pyrkimyksiä harjoituksiin vaan ennemminkin otan harjoitukset mahdollisuuksina ottaa vastaan sitä mitä se hetki tuo tullessaan. Toisinaan taas tuntuu hyvältä kun ohjatuilla tunneilla kannustetaan asettamaan jokin intentio harjoitukselle ja siitä alkaakin taas erilainen mielen leikki.
Jokainen harjoitus tai jokainen retriitti ei ole ensinnäkään samanlainen, ei herätä meissä tismalleen samanlaisia hyvän olon tunteita sillä harva meistä pystyy asettamaan itsensä automaattiseen hyvän mielen kuplaan. Siinäpä sitä onkin harjoittelua kerrakseen kun menemme joogaan hakemaan rentoutta ja rauhaa ja saammekin kokoa matolla maatessa ärsytystä..on luonnollista, että silloin havahtuu ajattelemaan ”ettei näin pitänyt käydä” tai ”tännehän tultiin unohtamaan surkean päivän kurjat tapahtumat mutta matolla ne ajatukset jylläsi yli.” Tämäkin on luonnollista. Miltä tuntuisikin tarjota mielelle vaihtoehto hyväksyä ne ikävät tuntemukset ja sopeutua siihen, että juuri sillä kerralla harjoitus nostikin sinun omasta alitajunnasta toisenlaisia tunteita pintaan mitä olit itse tilannut etukäteen. Meidän odotukset eivät aina kohtaa harjoitusten kanssa ja sekin on sitä joogan ydintä itselleni.
Tällä hetkellä osallistun PopUpYogaRovaniemen joogakurssille, joka kokoontuu kerran viikossa Rovaniemen keskustassa uudella Crossfit Rovaniemi-salilla. Mikäli sali on sinulle uusi tuttavuus, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan! Mie en ole crossfittiä kokeillut mutta olen kuullut lajin harrastajilta, että uudella salilla homma toimii kuin rasvattu, ohjattuja yhteisiä harjoituksia järjestetään arkipäiväisin, sijainti on keskustassa ja tila on todella siisti! Tämä on mahtava juttu kun kaksi niin erilaista maailmaa kohtaavat samassa tilassa. Sinulta ei vaadita aiempaa kokemusta joogasta, tervetuloa mukaan kokeilemaan jotain uutta! Jos sinulla on kokemusta joogasta, olet tervetullut silloinkin, esimerkiksi mie olen oppinut uusia perusasioita kurssin aikana ja se jos jokin lisää kiinnostusta oppimiseen. Asanaharjoituksissa keskitytään ihanalla tavalla anatomiaan ja saadaan tilaisuuksia tutustua oman kehon toimintaan ja linjauksiin ja asanaharjoituksissa annetaan liikkeeseen eri vaihtoehtoja kehon yksilöllisyys huomioiden.
PopUpYogaRovaniemen näytetunnin yhteiskuva uudella Crossfit-salilla. PopUpYogaRovaniemen tunteja ohjaavat Seija Koskela ja Heli Karila.
Kuvat PopUpYogaRovaniemi
Sinulla on mahdollisuus osallistua PopUpYogan toimintaan säännöllisesti Oulussa ja Rovaniemellä. Retriittien toteutuspaikat vaihtelevat ja viimeisin PopUpin järjestämä Ruskajooga-retriitti järjestettiin Kilpisjärvellä. Laitahan seurantaan Facebookissa PopUpYogaOulu ja PopUpYogaRovaniemitulevien tapahtumien varalta.
Ruskajooga-retriitti Kilpisjärvellä
PopUpYogan Maria Kauppi kuvattuna Kilpisjärven retriitillä.
Kuvat PopUpYogaOulu
IHMISET
Olen tutustunut PopUpin tapahtumissa ihaniin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt kohtaamisten jälkeen. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä elämään ja saavat arvostamaan niitä hyviä tyyppejä, joita ei tule elämässä vastaan liikaa. Siinä on jotain erityistä kun ihmiset kokoontuvat itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Ilmasssa on jännitystä, herkkyyttä, vastaanottamista ja irtipäästämistä. Toinen voi kokea voimakkaita tunnekuohuja siinä missä viereisellä matolla oleva uppoaa pehmeään rentouteen. Tämän naapurissa voi ajatuksissa pyöriä kauppalista tai unohtuneet tekemiset ja vieruskaverilla voi tuntua kroppa epämukavalta ja levottomalta pysähdyksissä. Toiselle jooga merkitsee kokonaisvaltaista mielihyvää, kolmas joogaa mielirauhan vuoksi ja neljännelle joogaharjoitus on enemmänkin kehollinen ja sillä haetaan lihaksiin rasitusta tai rentoutta. Jokaisen harjoitus on oma, sitä ei voi liikaa korostaa koska me vertaamme itseämme ja tekemistämme. PopUpin ohjaajat tuovat omalla olemuksellaan tilanteisiin kannustavaa energiaa ja tekevät näistä ohjatuista harjoituksista aivan erityisiä. Mikä energia näissä naisissa onkaan! Saat tulla sellaisena kun sillä hetkellä olet ja ohjaajat ovat siellä sinua varten tarjoamassa mahdollisuuksia oman äänen kuunteluun ja hiljaisuuteen laskeutumiseen, tarjoamassa sinulle omaa hengähdyshetkeä, hetkeä josta saat tehdä omannäköisesi. Saat kulkea niin syvälle henkisellä tiellä kuin itse haluat ja vastaavasti saat saat halutessasi keskittyä enemmänkin joogan fyysisiin vaikutuksiin ja keskittyä harjoituksissa tunnustelemaan kropan oloa. Opettajat antavat mahdollisuuden napata kiinni tuntia johdattelevista sanoista ja teemoista mutta mikäli ne eivät resonoi sinua niin voit jättää ne etäämmälle, sekin on sallittua. Eikö ole ihanaa kun joogassa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia!
Aloitamme päivän joogaharjoituksella. Tehdään suht’ voimakas vinyasa flow- tyylinen joogaharjoitus. Harjoitus sisältää mm. joogapunnerruksia, keskivartalon voimaharjoitteita, seisoma-asanoita ja käsitasapainoilun alkeita. Samalla perehdytään kehon oikeaoppiseen linjaukseen, jotta opitaan turvallisuutta ja laadukkuutta asanoissa.
Vaikka jooga hellii kehoasi ja lisää mm. selän hyvinvointia, akuutit polvi-, olkapää-, ranne jne. vaivat kannattaa parannella kuntoon ennen osallistumista. Harjoitus ei sovi myöskään raskaana oleville.
Tauko! Teetä ja raakakakkua!
Tauon jälkeen sukellamme restoratiivisen joogan pariin. Restoratiivinen jooga vie sinut lepoon. Lempeät liikkeet aktivoivat lepohermoston ja hellivät kehoa ja mieltä. Kokonaisuuden kruunaa loppurentoutus!
Workshopin päätös – tilaa tunteille ja tunnelmille.
Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä Instagrammiin ja päädyin lopulta kirjainmerkkien loppumisen vuoksi siirtymään tänne blogin puolelle. Kuluvan viikon torstaina oli ensimmäinen yinjoogatunti rovaniemeläisellä Walltraining Centeri’llä ja palasimme tuttujen ja uusien kasvojen kanssa joogamatolle Seija Koskelan ohjauksessa. Ilmassa oli jotain tuttua ja samaan aikaan uudenlaista fiilistä – uusi ja vanha kohtasivat luoden yhdessä jotain uutta. Salissa oli kotoisa, rauhallinen tunnelma ja pieni ryhmäkoko tuntuu itselleni kodikkaalta. Paluu yinin pariin nimenomaan Seijan ohjauksessa uudella salilla symbolisoi uuden alkua. Pidemmän aikaa blogia seuranneet tietävätkin tämän tarinan taustan kuinka joogamatkani sai uudenlaisen draivin löydettyäni tieni Rovaniemellä aiemmin toimineen WellnessLoungen ohjatuille joogatunneille ja nyt tarina jatkuu uusissa tiloissa WallTraining Centerin avattua ovensa. (Ja tämä ei muuten ole maksettua mainosta vaan jaan näitä asioita ihan puhtaasti omasta halustani.) Kasvotusten ohjattu tunti tuntui virkistävältä ja rentoutti saaden haukotukset leviämään matolta toiselle. Tunnin aikana ajatukseni sivusivat tätä uuden alkua sekä ketä minulla oli ympärilläni salissa. Ajatusten nopea tsekkaus sai liikutuksen tunteet liikkumaan pitkin kehoa, kostuttaen silmäkulmiä ja lopulta siinä matolla silmät kiinni maatessani hymy nousi huulilleni.
Pääset lukemaan täältä kirjoitukseni Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen, jossa kerron enemmän yinjoogasta ja kokemuksiani ohjatuilta tunneilta ja ”Me olemme yksiloitä ja parhaita versioita itsestämme” ..ajatuksia viikonlopun Yinyoga-workshopista. Olen puhunut paljon siitä kuinka jooga tuo yhteen ihmisiä ja olen iloinen kun tutustuin yinjoogaworkshopissa mm. yinjoogaopettajaan Clare Gates-Sjöblomiin, josta kerron yllä linkitetyssä yinjoogaviikonloppua koskevassa kirjoituksessa. Muistan yhä elävästi tämän wokshopin ja sen kuinka kyseinen viikonloppu on viitoittanut tietäni restoratiivisen joogan parissa. Yinin maailma ja sen voima kasvaa ympärilläni, mitä enemmän keskityn siihen, että tämä koko fyysinen paketti omaksuu pakottamatta ajatuksen rentoutumisesta ja itsessä viihtymisestä, sen paremmin voin. Voi sanoa, että yinjooga ei ole helppoa: asanassa vietetään aikaa ja asennosta toiseen edetään hitaasti. Liikkeen sijaan keskitytään paikallaoloon. Isojen liikkeiden ja syvien venytysten, kehon puskemisen sijaan haetaan rentouden kautta lämpöä kehoon. On äärimmäisen mielenkiintoista tunnustella kuinka pienen pienellä liikkeellä voidaan saada tuntemuksia aikaan kehossa. Se tunne kun hoksaan, että aikalailla automaattisesti lähestyn liikettä isosti, alan etenemään sinne oman liikkuvuuden rajoille asti ja sitten muistan, ai niin! Vähemmän on enemmän ja pieni liike on se suurin juttu. Ai että!
Minusta on ihana ajatus keskittyä siihen siirtymään jossa mie vietän aikaa asentojen välillä ja niihin tuntemuksiin mitä kehossa heräilee, minulle on vapauttavaa antaa hengityksen ohjata tätä pienen pientä liikettä mutta kaikille tämä ei tunnu samalta. Olen kertonut tämän toodella monta kerraa mutta mainitsen saman asian vielä tässä yhteydessä, tiedoksi uusille lukijoille: mie vietin ensimmäisen yintunnin melkoisen aktiivisena vilkuillen salaa muita ja odottaen koska edetään seuraavaan liikkeeseen. Pysähtyminen ei tapahtunut automaattisesti mutta minulla alkoi rakentumaan luottamus opettajaan ja se auttoi minua osaltaan rentoutumaan ja kannusti mieltäni avoimuuteen. Minulle annettiin tarjolle vaihtoehtoja kuinka voisin lähestyä harjoitusta, mitään ei ollut pakko omaksua vaan sain poimia tunneilta itselleni hyvältä tuntuvia ajatuksia. Nämä olivat antamassa suuntaa minulle, jotta löytäisin rohkeutta tehdä harjoituksesta omanlaiseni, jotta oppisin luottamaan itseeni. Muistan kuinka koin aluksi itseni epävarmaksi kaikkien niiden uusien apuvälineiden ja liikkeiden yhdistämisen kanssa, siinä tuli minulle niin paljon uutta asiaa. Säännöllisen harjoittelun kautta olen löytänyt itselleni turvapaikan yinjoogasta, harjoittelu auttaa minua säilyttämään tai palauttamaan mielenrauhaa.
WallTraining Centerin tunneilla meille annetaan mahdollisuus viettää yintunnilla aikaa silmät kiinni ja Seija auttaa tarpeen mukaan. Silmät kiinni ei ole kuitenkaan pakko olla mikäli se ei tunnu luontevalta uudessa ympäristössä ihmisineen mutta se on mahdollista. Minusta on kiehtovaa tarkastella oman mielen liikkeitä kehon ollessa pysähdyksissä ja hengityksen ohjatessa olemista.
KENELLE?
Mietiskelin, että yiniä voi suositella aktiiviselle liikkujalle treenin vastapainoksi, ihan tavalliselle arkiliikkujalle tai liikkumattomalle ihmiselle. Minua herätteli aikoinaan lausahdus, jos sinulla ei ole aikaa arjessa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen niin sie tarviisit kahta kovemmin palasen yiniä arkeesi. Me kaikki ei koeta samoja lajeja omaksemme mutta kannattaa kuitenkin kokeilla ja antaa avoimin mielin uudelle kokemukselle mahdollisuus. Sen jälkeen voidaan vaikka todeta, että ”tämä ei ole se oma juttu” mutta ainakin on kokeiltu ja käyty mahdollisesti siellä epämukavuusalueella eli on saatu uusi kokemus itselle. Mie olen haastanut paljon ja säännöllisesti itseäni viimeisten vuosien aikana epämukavuusalueelle monellakin elämän osa-alueella ja tästä syystä sivuan usein asiaa paljon täällä blogissa..itseni haastaminen tietoisesti ja toiminnan sivutuotteena on opettanut minulle valtavasti.
Usein me havahdutaan kehonhuoltoon vasta sitten kun meillä on jokin akuutti tarve siihen mutta mehän voidaan ylläpitää omaa hyvinvointia päivittäin pienillä valinnoilla.
HARJOITUS ON SINUN OMASI
Joogaa suositellaan usein tyypillisesti elämäntilanteissa, jos sinulla on esimerkiksi stressaava vaihe elettävänä mutta voit löytää siitä myös jo olemassa olevaa hyvinvointia tukevia elementtejä. Joogatunnille voi tulla vaikka sinulla ei ns. olisikaan varsinaista tarvista saada paussia omasta elämästä tai lievitystä kehon jumeihin. Joogan monipuolisuus näkyy meissä sillä tunti voi tarjoilla sinulle diippejä oivalluksia tai harjoitus voi olla sinulle hetki jolloin fyysistä kehoa voimistetaan dynaamisen harjoituksen muodossa. Rentoutta voidaan hakea antamalla lihaksille ja mielelle mahdollisuus upota hengityksen ohjaamaan sykliin ja hitaaseen, lämpöiseen liikkeeseen. Mie pidän itsessäni siitä, että lähden uusiin harjoituksiin avoimin mielin ja olen kokenut niin positiivisia, neutraaleja kuin ”tämä ei ole minun juttu”-tyyppisiä tilanteita. Jooga alkoi avautumaan itselleni uudella tavalla kun minulle avautui pari ajatusta: me saamme itse valita kuinka paljon filosofiaa tai hmm, syvällisyyttä kannamme harjoituksissa mukana ja asanaharjoituksia saa tehdä sen hetkisen tarpeen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa asanoiden valintaa sen mukaan mikä kehonosa kaipaa huomiota tai asanaa joka vaikkapa tulee mieleen enempiä miettimättä. Mikäli asanoiden valitseminen tuntuu jostain syystä hankalalta, on vaihtoehtona ohjatuilla tunneilla käyminen. Mikäli jostain syystä et pääse osallistumaan paikanpäälle on sinulle vaihtoehtona esimerkiksi Yogoben verkkotunnit, joista voit valita haluamasi harjoituksen sinulle sopivana ajankohtana. Voit halutessasi tutustua videokirjastossa myös ohjattuihin meditointihetkiin ja pranayama eli hengitysharjoituksiin.
Monipuolinen harrastus, työkalu stressinhallintaan tai fyysisten kiputilojen lievittämiseen, arkipäiväinen elämäntapa – voit määrittää itse mitä jooga sinulle merkitsee. Harjoitus on aina sinun omasi. Nähdään matolla ❤️
Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi nainen.
Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.
Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.
Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan. Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.
WallTraining Center Rovaniemi
Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.
HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA
Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää. Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.
ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA
Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi. Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.
Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan. Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.
Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta. Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.
Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita. Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.
Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.
OHJAUS JA YHTEISÖ
Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!
Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina. Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.
Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa. Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.
Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23) tiloista ja sali on auki to-su päivät.Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.
Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.
WALLTRAINING
WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä. WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa: WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!
Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.
Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero.
ILON KAUTTA
Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.
Tänään pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.
Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.
(Kuvat Seija Koskela)
AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018
Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15.
Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!
Kerroin jokin aika sitten aloittamastani yhteistyöstä Lumi Yoga Wheelin kanssa, pääset lukemaan edellisen tästä Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel-kirjoituksen. Tänään näytän muutamia omia lemppariliikkeitäni.
Joogapyörä on oiva treenikaveri kaikessa monipuolisuudessaan. Kehonpainolla tehtävät ylä-ja keskikropan treenit kehittävät myös tasapainoa pyörän päällä ja tuo oman kivan epästabiilin lisänsä tekemiseen. Kehonpainolla tehtävien voima-ja kestävyysharjoitusten lisäksi voit hoitaa kehoasi pyörän avulla. Restoratiiviset rullailut ovat oma suosikkini sillä saan kivan tuntuman kehon takaosaan hieromalla selkää pyörän liikkeen matkassa. Taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset ovat avautuneet minulle aivan uudella tavalla joogapyörän myötä, kehon liikkuvuus lisää hyvänolon tunnetta kokonaisuudessaan ja miltei krooniset alaselän kipuilut ovat jääneet pois.
Voit kokeilla sekä selkä pyörää vasten että vatsallaan pyörän päällä oloa, voit pitää jalat koukussa jolloin jalkapohjat tukevat pyörän päällä olemista painautuessaan mattoa vasten tai suoristaa polvet, jolloin saat erilaisen tuntuman rullailuun ja pääset haastamaan tasapainoa eri tavalla. Saat lisähaastetta tasapainoon nostamalla toisen jalan ilmaan tai ojentamalla molemmat jalkaterät ylospäin siten, että ainoastaan varpaat koskettavat mattoa. Kädet voivat liikkua vapaasti mukana tai ne voi pitää tuettuna mattoa vasten. Voit myös laittaa niskan alle tarvittaessa pehmustetta ja koroketta.
Mie olen ottanut aikoinaan pyörän mukaan liikkeeseen ja tutkaillut tuleeko vastaan hyvältä tuntuvia liikkeitä ja esimerkiksi joogatessa kokeilen miltä tuntuu yhdistää asana pyörän liikkeeseen tai haastaa tasapainoa pysähtymällä johonkin tiettyyn asentoon. Nykyisin pyörän kanssa tehtävät toiminnalliset treenit sujuu kivasti kun on Lumi Yoga Wheelin oma ohjelma käytössä.
Suosittelen olemaan pyörän kanssa avoimin mielin ja tutustelemaan kaikessa rauhassa pyörään. Itse tykkään käyttää joogastakin tuttuja apuvälineitä kuten blokkeja joogapyörän kanssa. Tukemalla pyörän blokeilla tai jollain muulla mikä ajaa saman asian, pääsee kivasti alkuun ja kokeilemaan miltä pyörän kanssa liikkuminen tuntuu. Jos tasapainoilu on luonnostaan se sun juttu niin sitten voit siirtyä suoraan edistyneempiin liikkeisiin ja minun mielestäni vain mielikuvitus on rajana pyörän käytössä. Esimerkiksi itse kokeilin kesällä joogapyörää järvessä. Matala rantavesi teki liikkumisesta paljon raskaampaa ja tämä kokeilu herätteli kiinnostusta uusiin kokeiluihin..mutta niitä Saimaan norppa–tyyppisiä harjoituksia en kuvannut, heheh.
Lumi Yoga Wheel on ottanut valikoimiinsa joogasukat, jotka saan testattavaksi ja kerron teille lisää tästä piakkoin. Olen omissa harjoituksissani käyttänyt pariin otteeseen Toesoxin sukkia, jotka ovat walltrainingista itselleni tutut ja sukkien kanssa tuntuu hyvältä hakea pitoa joogapyörän päällä seistessä.
Nyt sullekkin tarjoutuu upea tilaisuus tilata oma joogapyörä sekä treeniohjelma, joka auttaa sinut alkuun pyörän kanssa. Koodilla Marru20 saat @lumiyogawheel joogapyörä+ohjelmapaketin hinnasta -20%. Tällä hetkellä on myynnissä Lumi Yoga Wheel + ohjelmapaketti sekä pelkkä ohjelmapaketti (ohjelmapaketti sis. perusohjelman: selkä&hartiat sekä keskivartalo.)
Tämä viikko on ollut melkoisen mielenkiintoinen sillä olen elänyt täällä mökillä omassa kuplassani. Alkuviikosta omien ajatusten kirjoittaminen tuntui mahdottomuudelta, joten annoin ajatusten olla joogaretriitin jäljiltä. Minulla oli tosiaan sellainen ennakko-oletus, että tulen jakamaan viikonlopulta tasaiseen kuulumisia mutta retriitin tunnelma harjoituksineen imaisi minut sisäänsä, joten menin siinä fiiliksen mukana. En ole vielä kirjoittanut aiheesta tännekkään ja on tuntunutkin hyvältä pitää fiiliksiä hetki ihan vain itsellään ennenkuin päästää muita sinne mielen syövereihin. Retriitti yllätti sillä kuinka henkilökohtainen kokemus se olikaan kokonaisuudessaan. Tähän väliin mainitsen, että saan tulevaan Pop Up Yoga Oulun järjestämään Pancha Klesha-retriittiä käsittelevään kirjoitukseen mukaan pari kanssajoogia jakamaan omia fiiliksiään. Kuinka siistiä! Tapasin viikonlopun aikana upeita naisia, joiden kanssa kemiat tuntuivat kohtaavan ihanalla tavalla ja retriitissä kohtasin myös vanhan koulukaverin kotikaupungistani, jonka kanssa olemme olleet samalla ala-asteella. Minulle tuli hyvä mieli kun näiden ihmisten kanssa oli niin lämmin ja kotoisa tunnelma ja näiden vuosien jälkeen juurikin jooga on jälleen se yhdistävä tekijä joka tuo ihmisiä minun elämääni.
Vielä tänäkin aamuna minusta tuntui siltä, että minun pitää hetkisen aikaa vielä mutustella kaikkea mitä mielessä liikkuu ennenkuin saan mitään järkevää kirjoitettua. Viesteilin jälleen kaverin kanssa ja sain jotenkin viesteilystä apua tähän tilanteeseen sillä löysinkin itseni tämän kirjoituksen parista. Jonkinlainen tulppa taisi avautua tuolla mielen perukoilla sillä nyt tähän kirjoitukseen syntyy tekstiä vaivatta. Aika mieletön fiilis kun huomaa kirjoittaneensa sellaisessa ”mielen tilassa”, että kirjoitettuaan saa lukea itse uudelleen mitä on kirjoittanut. Ihanaa intoa!
Minun tyyliini mukaisesti tähän loppuun syntyi tämmönen hieman diippi lopetus. Kiitos teille kaikille kivoista viesteistä, joita olen viimeisen parin viikon aikana saanut joogapyörään ja joogaan liittyen. Tuntuu tosi kivalta jutella teidän kanssa ja jakaa kokemuksia elämästä kokonaisuudessaan. Mulla on ollut sydämessä kevyt fiilis sen vuoksi kun on tuntunut voimakkaasti siltä, ettei elämässäni ole ollut turbulenssia aiheuttavia ihmisiä. Ja olen onnistunut itsekkin välttämään turbulenssin synnyttämistä elämääni.. mie olen syyllistynyt usein siihen. Nämä viimeisimmät hetket elämässä ovat olleet riittävän pitkä aika osoittamaan minulle sen kuinka suuri vaikutus ihmisillä elämässäni onkaan. Kevätsiivous (joka jatkui kesään) on tehnyt hieman tehtäväänsä.
Mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä tulevasta syksystä ja huudan sen ääneen silläkin uhalla, että saan korvilleni ja elämä yllättää vähemmän positiivisesti kuten parilla edellisellä syksyllä on ollut tapana. Mie olen jo tarttunut itse tätä tulevaa syksyä korvista kiinni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä nauraa, iloita, itkeä, purkaa kiputiloja ja kasvaa. Jopa kipuilu on tuntunut hyvältä jollain tapaa. Kyllä vain. Tässä hymähtelin itsekseni kun olen saanut paljon kuulla tästä omasta positiivisuudestani kommenttia, (toiset jakaa nää fiilikset mun kanssa ja toisia minun positiivisuus ärsyttää) että tässäpä mie taisin taas jotain #yksisarvistaikaa tai #keijjupölyä löytää käsiini kun olen löytänyt itsestäni sellaisen puolen, jossa henkinen kipuilu muuntuu joksikin kauniimmaksi asiaksi. Tästä pidän itsessäni ja elämässä.
Juuri nyt näiden ajatusten on päästävä ulos sillä asioiden käsittely ja irtipäästäminen vapauttaa tilaa jollekki uudelle. Tila voi täyttyä omalla kasvulla tai se tila voi myös jäädä tyhjiöksi, jonka ei tarvitse täyttyä millään erityisellä..on tämä jooga mieletön laji ja elämäntapa itselle sillä juurikin jooga minussa on opettanut minua kohti sellaista tilaa, jossa voin vain olla ja hengittää. Ja hikoilla uuden joogapyörän kanssa!
Ajatuksia eiliseltä lenkkipolulta kun mielessäni pyöri itselleni kaksi rakasta lajia: jooga ja juokseminen. Pohdiskelin mielessäni sitä, että molempia lajeja yhdistää meditatiivisuus.
Olen huomannut kuinka saan tietoisella hengityksellä ajatukset rauhoittumaan ja olenkin kuluttanut Yogobe-sivustolta löytyviä ihania ohjattuja meditaatioita, joiden parissa viihdyn. Kirjoittelin viime vuonna omista meditaatio kokemuksista ja Yogoben tunneista, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.
Lämpimänä muistutuksena; saat koodilla Marmelaadi kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle ja sinulla on mahdollisuus tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Käytä koodia tunnusten luomisen yhteydessä.
Mielen liikkeiden sulauttaminen fyysiseen harjoitukseen on kenen tahansa omaksuttavissa. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen
Olen lueskellut Sakyong Miphamin Meditatiivinen juokseminen-kirjaa ja mietiskellyt paljon sitä, että mitä meditaatio minulle merkitsee ja kuinka se toteutuu. Niin joogamatolla tehdyt meditaatioharjoitukset kuin liikkeen kautta löytyvä flow ohjaavat mieltä yhdessä hengityksen kanssa syventäen omaa keskittymistä ja omaa matkaa kohti meditatiivista mielentilaa, jossa mieli voi saavuttaa rauhallisen fiiliksen. Toisinaan mieli viestii voimakkaasti, että on aika pysähtyä matolle hengityksen, olemisen ja tuntemusten äärelle ja välillä pysähtyminen oman itsensä äärelle toteutuu omalla painollaan ilman sen kummempia tavoitteita esimerkiksi juoksulenkillä. Meditatiivisuus voi ilmentyä myös innostuksena ja itse tosiaan koen, että ylipäätään liikkeen ja hengityksen yhdessä luoma flow voi rauhoittaa ja tasapainottaa mieltä antaen kuitenkin kehon liikkua. Hengitys jo itsessään luo liikettä ja eloa kehoon vaikka meditointiharjoitus tehtäisiin vaikkapa istuma-asennossa. On mielenkiintoista miettiä ylipäätään meditatiivisuutta, sen voi kokea eri lajien ja tekemisten yhteydessä. Toisille meditatiivista voi olla esimerkiksi kokkaus, keskittyminen tekemiseen tuo ajatukset nykyhetkeen tai tekemisen ohella ihminen voi prosessoida tuntemuksiaan ja joku kokee urheilusuoritusten lomassa meditatiivisia hetkiä. Itse miellän meditoimisen yksnkertaisimmillaan hengitysharjoitukseksi, jossa opettelen hyväksymään ajatuksia ja tunnetiloja. Toiset tykkää ”tyhjentää päänsä kaikista ajatuksista”, itse suosin sitä, että annan ajatusten ja tunteiden seilata vapaana sillä mieli elää ja resonoi harjoituksiin.
Joogaharjoituksissa minua kiehtoo muun muassa se, että asanat oikein vaativat minun keskittymisen ja läsnäolon siinä hetkessä, jotta tiedostettu yhteys mielen ja kehon välille syntyy ja juoksulenkeilläkin huomaan helposti keskittymisen merkityksen esimerkiksi hengityksessä. Parhaimmillaan askel on kevyt ja hengitys tukee etenemistä ja mielikin tuntuu kevyeltä. Pitkissä lenkeissä on erityisen mielenkiintoista se kuinka ajatus muuttaa matkan varrella muotoaan ja lenkin aikana mieltä painaviin asioihin voi syntyä ratkaisu tai jonkinlainen lopputulos. Usein ennen lenkille lähtöä mielessä räiskyy monet asiat ja tuntemukset ja mie tunnen kuinka ohimoita alkaa kiristämään, sellainen levottomuus alkaa kasvamaan sisällä ja juostessa saan ne kierrokset tasaantumaan. Mustavalkoisiin asioihin voi tulla lenkin aikana häivähdyksiä väreistä ja maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä tuntunut asia voi löytää sen oman todellisen mittakaavansa kun mieli on rauhoittunut.
Meditoiminen ei omalla kohdallani tarkoita automaattisesti zen-tilaa vaan ylipäätään nykyhetkeen pysähtyminen ja tunteiden sekä ajatusten hyväksyminen on ollut pitkän matkan takana. Olen kokenut ristiriitaisia fiiliksiä ja ennakkoluuloja meditoimista kohtaan sillä vuosia sitten pysähtyessä olen todellakin ajanut itseni epämukavuusalueelle, niin vaikeaa paikallaan olo ja pysähtyminen minulle oli. Mielessä ja mielen takana asti on ollut aikoinaan niin suuret painolastit häpeää, pettymystä ja epävarmuutta itseään kohtaan, että näistä syistä johtuen perustelin itselleni, ettei ”meditointi ole ollut minun juttu”.
Pikkuhiljaa joogan maailma avasi minua itseäni kokonaisuudessaan, mieli alkoi ottaa asioita vastaan entistä avoimemmin ja kannustavammin ja uteliaisuus uusiin asioihin heräsi. Joogaharjoitukset saivat minut tiedostamaan omaa käytöstäni, niitä kuuluisia selityksiä ja perusteluita, joilla vähättelin ja estelin omaa osaamistani jo etukäteen ja silmäni alkoivat myös avautua tiettyihin maneereihin omassa käytöksessäni ja suhtautumisessani itseäni ja kehoani kohtaan. Asanaharjoitusten myötä tuntui luonnolliselta kurkistaa syvemmälle meditaation maailmaan. Löydettyäni meditaatioharjoitukset into kasvoi. Ajatuksissa vahvistui pikkuhiljaa tarve meditaatiolle, ajatusten ja tunteiden purkamiselle, yleisestikin hyväksymiselle. Meditaatio alkoi kasvattaa omaa paikkaansa minussa sillä löysin siitä itselleni välineen, jonka avulla saan tasapainon tunnetta. Samaan aikaan vahvistui myös se, että meditatiivisuus voi ilmentyä niin paikallaolo ja läsnäoloharjoitusten myötä kuin liikkeessäkin.
Meditaatiossa koettava kirkkauden taso ei ole pelkästään fyysisen toiminnan tulos. Mielen kirkkaus on sitä, mitä mieli on. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen
Juoksulenkeillä liike rytmittää yhdessä hengityksen kanssa ajatusten kulkua ja ajatukset peilautuvat välillä sen hetkiseen fyysisen oloon tai prosessoin mielenpäällä pyöriviä ajatuksia. Olen opetellut myös sen, että mikäli lenkillä haluan yksinkertaisesti vain vapaata niin en tartu niihin ajatuksiin ja annan fiilistenkin liidellä vapaana. Mieli rentoutuu ja puhdistuu, minusta on ihanaa ajatella ja kokea, että saan karistaa selästäni kaikki tarpeettomat asenteet ja tuntemukset pois. Lenkkipolulla maisemat vaihtuu ja saan ripotella matkan varrelle tuntemuksia, jotka vievät itseltäni energiaa ja saan uusille sitä myöten tilaa.
Pystyn omalla mielentilallani vaikuttamaan omaan olooni ja esimerkiksi turhautumisen tunteet ehtivät myös nousta ajoittain pintaan lenkin aikana, syynä voi olla sen hetkinen fyysinen kunto tai joidenkin ajatusten käsittely. Saan puhdistettua nämä fiilikset itsestäni ja puntaroitua syitä sen hetkiseen olooni. Ajoittain käyn lenkillä ilman kuulokkeita ja välillä kuuntelen podcasteja tai musiikkia. Musiikkia kuunnellessa saan rytmiä liikkeelle ja focus on omassa kehossa ja olossa, musiikki antaa myös kivaa tsemppiä.
..on vasta tiistai mutta ajatukset pyörivät odottavana jo tulevassa viikonlopussa: on ensimmäisen joogaretriitin aika. Voi tätä odotusta! Lauantaina suuntaamme auton anivarhain kohti Ivaloa ja siellä järjestettävää Kaamosjoogaretriittiä. En tiedä voisiko paikka ja ympäristö olla sopivampia minulle sillä Lapin taika on korvaamatonta.
Odotan sitä, että pääsen luonnon keskelle hiljentymään ja mieli on avoinna vastaanottamaan kaiken sen mitä viikonloppu tuo tullessaan. Rentouttava yinjooga, yoga nidra-kehomeditaatio ja yhteinen ajanvietto, oi että. Lapissa on niin taianomainen tunnelma talvella kun lumi maalaa maisemaa ja luonto on niin kauniina. Tähän yhdistettynä sellainen pieni pakomatka ulkopuolisesta maailmasta on tervetullutta. Minusta ajatus siitä, että saa karistella ulkopuolisen maailman hetkeksi pois harteiltaan, on kaunista ja inspiroi jo ajatustasolla. Hetken aikaa saa hyvällä omallatunnolla olla itsekäs ja nauttia omasta seurastaan, keskittyä omaan mieleen, omiin tunteisiin ja siihen itseensä kokonaisuutena. Tokikaan en voi ennustaa harjoitusten mukanaan tuomia tai herättelemiä ajatuksia, joten tunteiden kirjo voi vaihdella positiivisista aina henkisten kiputilojen kohtaamiseen saakka. Mie myös haluan olla tunteideni keskellä rehellinen ja tästä syystä keskityn avoimuuteen, se ja koen sen avoimuuden tässäkin asiassa vahvuutena ja positiivisena voimavarana. Läsnäoloa ja hiljentymistä ei voi mielestäni opetella liikaa koska usein peruspyrkimyksenä on ollut vuosikausia se pakoonjuoksu.
Mie ❤ kupla
Meditaatio on tuonut omaan ajatusmaailmaan valtavasti uutta ja sen kautta oma henkinen kasvu sekä kehitys on saanut vauhtia. Ensin minun piti ihan opetella pysähtymään joogamatolle ja siihen minulla auttoi oleellisesti yinjoogatunnit, joilla kävin vajaan parin vuoden ajan Rovaniemellä. Tällä entisellä kotisalilla tunnelma ja ohjaus oli vertaansa vailla. Yinjooga auttoi minua pysähtymään sillä liikkeissä viivytään ja siirtymät asanasta toiseen ovat merkittävässä roolissa. Ajatusten taustalle onkin jäänyt elämään joogaopettajan Seijan ajatus siitä kuinka asanan lisäksi voisimmekin keskittyä siirtymävaiheeseen ja tunnustella kehon ja mielen tuntemuksia, pysähtyä niiden äärelle. Keskitytään määränpään sijasta matkaan. Pysähtyminen on ollut todella vaikeaa alkuun ja muistan ensimmäisten tuntien kulun..makoilin innoissani asennoissa ja koitin pitää silmiäni kiinni mutta en oikein onnistunut siinä koska olin niin malttamaton ja kurkin salaa muita joogaajia ja odottelin ohjeistusta, että ”jokojokojoko liikutaan eteenpäin”.
Pikkuhiljaa löysin yinjoogasta itselleni oman pienen kolon, johon lopulta olen halunnut upota säännöllisesti. Tämä kaikki on auttanut minua meditaation taustalla ja vienyt omia ajatuksia sen suhteen eteenpäin. Olen miettinyt meditaatiota ja sitä kuinka sen voi tehdä. Onko meditaatio ainoastaan matolla tehtävä harjoitus, jolloin sinun pitää pysähtyä paikoilleen ja sulkea silmänsä? Tämähän on se yleisin mielikuva mikä meditaatiosta on mutta jokin muukin tekeminen voi silti olla yhtä meditatiivista. Toiselle meditatiivista voi olla esimerkiksi juokseminen, toiselle kirjoittaminen ja toiselle ne perinteiset harjoitukset, mielestäni pääasia on, että kukin löytää sen oman tyylinsä ja tapansa, jolla saa pienen hetken omaan arkeen sellaista aikaa, jolloin mieli ja keho rauhoittuu tai tarjoilee sen toivotun rentoutumishetken.
#VARTTIPÄIVÄSSÄ
P. S. Tänään on Yogoben #varttipäivässä joogahaasteen toinen päivä, oletko jo mukana? Ei hätää jos et ehtinyt vielä ensimmäisen päivän harjoitukseen mukaan sillä voit korjata asian tänään. Julkaisin sunnuntaina haasteesta kertovan jutun ja pääset lukemaan sen täältä. Käytännössä haasteeseen liittyminen on helppoa, klikkaa itsesi tänne ja sinulle avautuu Yogoben kokoama viikko-ohjelma. Pääset katsomaan ilmaiseksi päivittäin vaihtuvat videot kuluvan viikon ajan ja halutessasi voit myös rekisteröityä koodilla MARMELAADI sivustolle ja pääset tutustumaan 30 päivän ajan maksutta sivuston monipuoliseen tuntivalikoimaan.
Miekin olen mukana haasteessa ja minun terveisiä sekä kuulumisa joogamatolta pääset seuraamaan Instassa.
Minulla on ilo kutsua teidät lukijat mukaan Yogobe-sivuston viikon mittaiseen joogahaasteeseen, joka alkaa huomenna manantaina 20.11.2017.
Kotijoogasta ja meditaatiosta on tullut minulle tärkeä osa arkiviikkoja. Viimeisen puolen vuoden aikana omat treenitottumukseni ovat menneet uusiksi käteni vuoksi ja tilanteen ollessa pahimmillaan, en pystynyt käytännössä tekemään juuri muuta kuin meditoimaan. Tämä oli mielelleni ja keholleni kova kolaus, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen löytänyt itsestäni aktiivisen treenaajan ja olen saanut kaivettua esille sen sisupussin, joka haluaa kehittyä, pitää itsestään huolta ja hikoilla hyvinvoinnin eteen. Tästä syystä mie olinkin enemmän kuin mielissäni aloitettuani blogiyhteistyön Yogobe-sivuston kanssa, sillä tämä avasi minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Sittemmin olen pystynyt tekemään kotona monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Kirjoitin kesän alussa ajatuksiani joogasta ja meditoimisesta tehtyäni Yogobe-sivuston ohjattuja harjoituksia ja pääset lukemaan kirjoituksen täältä.
Mie tykkään käydä ohjatuilla tunneilla ja saada ohjausta samassa tilassa muiden joogaajien kanssa. Turvallisuus harjoitusten taustalla on ollut itselläni tärkeä osa tunteja mutta olen myös iloinen havahduttuani siihen, että voin rakentaa kotiin oman joogamurkkaukseni, jossa voin tehdä ajasta riippumatta haluamiani harjoituksia. Tämä on selkeä plussa verkkotunneille ja pikkuhiljaa uudet rutiinit ovat rakentuneet siihen pisteeseen, että mie jopa nautin yksin tekemistäni harjoituksista. Tämän ei tarkoita sitä ettenkö kävisi myös ohjatuilla tunneilla kotipaikkakunnallani vaan tämä on mahdollistanut tosiaan sen ajasta ja paikasta riippumattomuuden. Usein ja jopa päivittäin meidät nappaa otteeseensa se kiireajattelu, tuntuu ettei aika meinaa riittää kaikkeen eikä se itseasiassa riitäkkään. Monesti olemme sellaisen tilanteen äärellä, jossa meidän on valittava jotain ja jätettävä jotain pois ja surullista tässä on se, että usein me joudumme olosuhteiden alla tekemään päätöksiä jotka eivät vahvista omaa hyvinvointia vaan päinvastoin. Kuitenkin ihmisen mieli ja keho ovat niitä meidän työvälineitä arjessa, niitä joiden jaksamista meidän tulisi vaalia ja niitä työvälineitä, joita meidän olisi syytä kunnioittaa. Se me tiedetään, että kaikki on valinnoista kiinni olosuhteiden lisäksi. Meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillamme omaan tekemiseen, on asia erikseen että piiloudemmeko tekosyiden taakse. Tämän kirjoituksen ajatus ei ole olla turhan vakava mutta tämä kaikki on faktaa ja usein meitä ihmisiä pitää kannustaa ja herätellä ja tässä teille tarjoillaan kevyt haaste marraskuun pimeisiin päiviin.
Jos aika on valmiiksi kortilla niin mistä me löydämme niitä lisätunteja vuorokauteen? Mehän emme ole valitettavasti taikureita, jotka pystyisivät siihen käytännössä mutta juuri tästä syystä mie haluankin haastaa teidät mukaan tähän #VARTTIPÄIVÄSSÄ haasteeseen, sillä 15min vuorokaudesta on vain 1 % päivästäsi. Tämä vartti voi kuitenkin parantaa prosentuaalisesti päiväsi laatua huomattavasti ja vaikutukset voivat tuntua ja näkyä suoranaisesti sinun päiväsi kulussa. Uskallan väittää, että hetkeksi pysähtyminen ei tee pahaa meistä kenellekkään. Jokainen harjoitus on ilmainen sen tekemiseen tarkoitetun päivän ajan eli et tarvitse omia tunnuksia Yogobeen noudattaaksesi ohjelmaa mutta halutessasi voit hyödyntää myös koodin MARMELAADI ja rekisteröityä Yogobe-sivustolle (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä). Saat tällä koodilla 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä, eli tämän haasteen jälkeen sinulla on vielä mahdollisuuksia tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.
Lyödät siis sivustolta viikon ajan päivittäin vaihtuvat ilmaiset videot ja saat vapaasti valita itsellesi sopivan ajankohdan päivästäsi omille harjoituksillesi. Löydät viikko-ohjelman täältä. Vietetään yhdessä viikon ajan vartti päivässä omalla joogamatolla ja toivotetaan tervetulleiksi ystävätkin! Voit myös halutessasi jakaa kuvia joogamatoltasi hashtageilla #varttipäivässä ja #YOGA365haaste ja inspiroida muitakin mukaan.
Kuinka innostavaa onkaan kun löytää itselleen tapoja ladata akkuja ja kokea tämä mieletön energian määrä! Siis tämä on huikeaa. Kuinka paljon minussa voikaan olla virtaa ja iloa! Minulla nämä lempeät rullailuhetket ovat tuokioita, jolloin olen mie lataudun. 
Rentouttavan ja meditatiivisen liikkeen lisäksi yhdistän joogapyörän joogan asanoihin ja teen pyörän kanssa lihaskuntotreeniä. Voit laittaa joogapyörän selän ja seinän väliin ja rullailla kevyesti liikkeellä tai voit nojata pyörään kuten tässä yllä olevassa kuvassa. 
Pääset lukemaan pari aiempaa joogapyöräaiheista kirjoitustani:
MARRU MARMELAADI 