WALL IS BACK! WallTraining Center on avannut ovensa Rovaniemellä

WALLTRAINING CENTER, ROVANIEMI

Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23)  tiloista ja sali on auki to-su päivät. Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.

Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.

WALLTRAINING

WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä.  WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa:  WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!

Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa  huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.

Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero. 

ILON KAUTTA

Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.

Tänään  pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.

Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.

(Kuvat Seija Koskela)

AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018

Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15. 

Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!

Minnan kynästä: kun Yogafunc -joogamuoto sytytti kipinän

Aurinkoista tiistaiaamua! Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi ystäväni Minnan tarinan Yogafuncista.  Olen kertonut sosiaalisessa mediassa, että käteni tilanteen vuoksi en ole pystynyt kirjoittamaan tänne juttuja ja viime aikaisen blogihiljaisuuden myötä olen innoissani kun saan jakaa teille muiden tarinoita ja ajatuksia hyvinvoinnin parista. Monilla on ennakkoluuloja uusia lajeja kohtaan mutta uskaltautuessaan astua askeleen jopa epämukavuusalueelle, voi löytää sellaisen lajin joka sytyttää kipinän sydämessä ja avaa niin sinun mieltäsi kuin kehoasi. Minnan tarina on inspiroiva ja toivonkin tämän herättävän positiivisia ajatuksia ja kannustavan uusien kokemusten pariin. Lukemisen iloa!

Minnan tarina

Virabhadrasana II, soturi 2.

YOGAFUNC on joogatunti joka tehdään musiikin tahdissa, perustuen perinteisiin astanga-joogan tekniikoihin. Se ei ole perinteinen joogatunti, mutta hauska ja tehokas harjoitusmuoto, joka sopii kaikille jotka haluavat tutustua joogan , sukeltamatta syvemmälle peristeisen joogan ideologiaan.
Säännöllisen harjoittelun etuja ovat voima, liikkuvuus, tasapaino ja mielenrauha. Yksi YOGAFUNCin suurimmista arvoista on ilo.
Sanotaankin että ”jos sinulla ei ole hauskaa, teet jotain väärin”. (lähde: www.yogafunc.com)

YOGAFUNCin on kehittänyt Jocke Salokorpi. Laji tunnetaan paremmin Virossa, Italiassa ja nyt myös meillä. Suomeen laji rantautui n. vuosi sitten.
Lähin harjoitusmahdollisuus täältä Rovaniemeltä katsottuna on Ivalossa ja toinen Oulun alapuolella, loput lienee etelässä.

Urdvha Mukha Svanasana, ylöspäin katsova koira.

Heti alkuun täytyy sanoa, että en ole ikinä ollut mikään joogaihminen. Päinvastoin. Lähinnä olen naureskellut tietämättömänä luullen, että kaikki jooga on vain villasukat jalassa hengittelyä. Ja voi, miten väärässä olinkaan.

Mie olen Minna ja asun Rovaniemellä. Olen 40 vuotias keholtani yliliikkuva ja voisi kai kutsua myös kroonisesti kipuilevaksi alaselän valuvikojen vuoksi. Olen alkujaan ratsastaja, sitten salitreenaaja, sitten roller derby tuomari, löysin myös pikkusiskoni kautta ryhmäliikunnat. Ryhmiin tykästyin todella kovasti. Joogaan rakastuin. Mulla ei ole ollut joogaan oikeastaan muuta kosketusta ennen YOGAFUNCa kuin Les Mills BODYBALANCE. Alkuun kävin siinä, koska tiesin sen olevan hyvää kehonhuoltoa, enkä siksi että se pohjautuu joogaan. Tuntien alkuun itseni todella hölmöksi, ohjaaja näytti kyllä upealta sulavine liikkeineen. Itse näin peilistä kömpelön hirven. Ystäväni, fysioterapeuttini Minna Tuisku toi Rovaniemelle YOGAFUNCin ja halusin mennä kokeilemaan, että mitä se on kun se kuulosti olevan jotain erilaista ja hienoa ja hauskaa. Minna on tällä hetkellä Rovaniemen ainoa YOGAFUNC- ohjaaja.

Yllä (Minna Tuisku) Natarajasana eli tanssija, alla Urdvha Mukha Svanasana, ylöspäin katsova koira.

Melko pian oivalsin, että mun ei tarvi osata mitään. Jokainen kerta opettaa uusia asioita ja että mun liikkuvuus on nyt tässä lajissa mulle avuksi! Pystyn tekemään asioita helpommin ja oppimaan paremmin kehoni hallintaa yliliikkuvuudesta huolimatta. Tämän avulla olen myös oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin ja löytämään keinoja harjoittaa liikkeitä ja asentoja silloinkin, kun selkäni ei ole parhaimmillaan. Löytämään helpotusta huonoihin ja kivuliaisiin kausiin ja lievittämään kipuja. Edelleen lajivalikoimaani kuuluu ryhmäliikunnat, roller derby ja olenkin huomannut voivani tehdä muuta treeniä paljon tehokkaammin ja vapautuneemmin, koska kivut eivät ole läsnä enää lähellekään niin usein kun ennen. Harrastan muutakin joogaa ja kehonpainoharjoittelua kuin YOGAFUNCia, mutta tässä kohtaa haluan keskittyä vain tähän.

Bakasana eli korppi on haastava tasapainoharjoitus.

YOGAFUNCissa ihanaa on sen vapaus. Ohjaaja antaa kaiken avun tehdä harjoitukset kuten ne on suunniteltu, mutta on täysin oma valinta millä intensiteetillä sen suoritat. Tunti voi olla niin perusharjoitus, kuin todella raskas treeni. Vaihtoehtoja liikkeisiin on useita, eikä tarvitse olla valmiiksi vahva ja liikkuva onnistuakseen. Minna muistaakin joka tunnin alussa kertoa, että me kaikki ollaan kehoiltamme erilaisia, eikä naapuria kannata tuijotella jos oma liike tuntuu loppuvan kesken. Lisäksi jokainen päivä on erilainen, eikä se oma keho toimi aina samalla lailla. On lupa olla itselleen armollinen. Mutta kuitenkin kaikki mahdollisuudet itsensä ylittämiseenkin annetaan.

Chaturanga

On valtavan hienoa huomata, miten kerta kerran jälkeen keho tuntuu oppivan uutta, sekä oma tulkinta omaan kehoon kehittyy. Itseäni viehättää erityisesti seurata kehon muuntautumiskykyä ja elastisuutta pitkin tuntia. Miten alkuun esimerkiksi eteentaivutuksessa otsan ja polven väliin jää runsaasti tilaa ja tunnin lopussa voin rentoutua täysin otsa polviin nojaten. YOGAFUNCin musiikki antaa energiaa ja voimaa. Hengitys rytmitetään musiikkiin ja se tuntuu olevan ainakin minulle helppo tapa opetella liikkeen mukana kulkevaa hengitystä. Ikään kuin kaikki on mietitty valmiiksi ja oma tehtävä on vain yrittää mukautua tähän suunnitelmaan. Musiikki muuttuu teeman mukaan ja keskittyminen on helpompaa kun vain antaa musiikin ja ohjeiden sukeltaa mieleen. Muutamien kertojen jälkeen ei tarvitse katsoa ohjaajaa enää niin usein, kuuntelee vain ohjeita ja liikkeet tuntuvat tulevan jostain syvältä kehon muistista kuin itsestään. Tämä havainto on ollut yksi suurimmista palkinnoista alun kompurointien jälkeen.

Minna avustaa havaitsemaan parhaan mahdollisen asennon mun keholle. Trikonasana, kolmio.

Parivrtta trikonasana, käänteinen kolmio. Tasapainoa voimakkaasti haastava.

Ardha Matsyendrasana, selkärangan kierto istuen.

Ohjelmat vaihtuvat 3 kuukauden välein. Aika on riittävän pitkä oppimiseen, mutta ei kyllästymiseen asti. Ohjelmat ovat hyvin paljon samankaltaisia ja samat teemat toistuvat, mutta joka kerta ohjelma tuntuu raikkaalta ja mielenkiintoiselta. Jokainen harjoitus antaa keholle ja mielelle jotain uutta. Keskittyminen ja maltti paranee ja mieli on tunnin jälkeen rauhallinen ja tyyni.

Mie : Padmasana & Anjali mudra , Minna : Svastikasana & Anjali mudra.(Lotus ja puoli lotus)

(Kuvat: Piritta Pöllänen)

YOGAFUNCia Rovaniemellä pääsee kokeilemaan Minna Tuiskun ohjaamana Kunnon Paikassa keskiviikkoisin klo 19.15 sekä viikosta 28.8 alkaen maanantaisin klo 16.25 sekä keskiviikkoisin klo 19.15. Hostel Cafe Koti kattoterassilla Valtakadulla 19.8 klo 14 ja 2.9 klo 14.

 

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Rentouttavia joogahetkiä ❤

Olohuonejoogaa + blogissa nyt tutustumiskoodi Yogoben-sivustolle

Manduka Pro Lite

Mie etsiskelin uutta joogamattoa pidemmän aikaa ja valinnasta teki haastavaa tarjolla olevien mattojen iso valikoima ominaisuuksineen ja väreineen. Valitsin helsinkiläisestä Yogalife-joogakaupasta Mandukan Pro Lite-maton, joka on kestävä, ei veny ja jossa on riittävästi pitoa mutta sitä ei ole liikaa mahdollistaen esimerkiksi flowjoogan jatkuvan liikkeen käännöksineen ja henkilökohtaisesti tykkään myös vahvantuntuisesta matosta pehmeän sijaan. Matto kulkee myös kevyesti mukana ja sen likaa hylkivä ominaisuus on tässä plussaa. Mandukan mattojen sanotaan paranevan käytön myötä ja innostuin siitä, että matolle voi tehdä karkealla suolalla ja kostealla sienellä pintakäsittelyn jos pinta vaikuttaa alkuun liukkaalta, käsittelyn jälkeen maton annetaan kuivua jonka jälkeen se on käyttövalmis eli varsin yksinkertaista.

Mandukan Pro Lite-mattojen materiaali on muoviyhdiste, jolla elinikäinen takuu ja se on 100% lateksivapaa, joten sopii myös esimerkiksi kumiallergisille.

 Kokeilin kerran ystäväni mattoa ja aurinkosoturia tehdessäni varpaat tuntuivat liimantuneen mattoon kiinni ja liikkuminen asanaan ei tuntunut miellyttävältä. Harjoituksissa saa olla haastetta sillä se tuo joogaan lisää väriä ja mahdollisuuksia, mie halusin maton, jossa on riittävästi pitoa, jotta pystyn keskittymään asanoiden tekniikan harjoitteluun sen sijaan, että keskittyminen kuluisi siihen tunteeseen kun kädet ihan koko ajan luistavat alta tai vastaavasti maton pinta tuntuu kuin liimapaperilta. Liukkaammilla matoilla asanoissa pysymisen voi toki ottaa lisähaasteena kuten joogaopettajani Iida sanoi ja  liukkaimmilla matoilla asanoissa pysyminen vahvistaa ja kehittää joogaajaa ja loppujen lopuksi tässäkin asiassa tullaan makuasioihin –  tässä tapauksessa on onni kun markkinoilla olevien joogamattojen valikoima on niin monipuolinen.

Minulla on haaveena päästä tekemään joogaharjoituksia ulkona kauniina kesäpäivinä ja Mandukan mattoja voi käyttää niin sisällä kuin ulkonakin. Materiaali takaa, että maton pintakuitu on täysin suljettu, eli se ei päästä maton sisään hikeä, bakteereja tai muutakaan likaa.

Joogablokit ja yogawheel

Joogablokit ja yogawheel ovat usein osana harjoituksiani ja esimerkiksi hyödyntämällä blokkeja, olen saanut syvennettyä asanoitani liikkuvuuden kehittymisen myötä ja se kehityksen tunne on todella innostava. Blokit ovat pehmentäneet harjoituksia ja sen kautta on lähtenyt myös se mielenpyörä liikkeelle. Olen löytänyt harjoituksilleni sen tunteen, että olen todella tällä matkalla ja se on pääasia eikä minulla ole joogassa mittarina taipuminen tiettyihin asentoihin vaan se kaikki mieletön mitä joogan viisikirjainta kätkevät syliinsä.

Läsnäolon tunteen löytyminen on ollut todella vaikuttavaa ja vapauttavaa. Läsnäolon voimistuminen ja kokeminen on tehnyt joogasta yhä henkilökohtaisempaa ja minua vetää puoleensa erityisesti henkilökohtaisuus ja sen mukanaan tuoma vapaus. Nykyisin voin puhua vapaudesta henkilökohtaisten harjoitusten yhteydessä sillä aiemmin olen itse rajannut ja rajoittanut itseäni, kehoani ja ajatuksiani. Aiemmin olen voinut kokea ahdistuneisuutta jäädessäni yksin itseni kanssa, yksin omien ajatusten ja ajan kanssa. Monien asioiden summa on nykyisin se, että yksinäisyys ja esimerkiksi yksin omalla matolla vietetty aika tuo vapautta ja tilaa omalla tavallaan. Nämä ovat äärimmäisen kauniita ja herkkiä tunteita ja ne voimistavat minua aivan sieltä sydänkeskuksen takaa asti.

Yogawheel on uudempi tuttavuus ja pidän esimerkiksi taaksetaivutuksista renkaan avulla. Tämä kuvissa näkyvä kattaus on tuttu näky meidän olohuoneen lattialla ja usein minulla on matolla muutama karvainen kaverikin. Viime aikoina mie olen innostunut lukemaan jooga-aiheista kirjallisuutta ja syventymään tähän maailmaan, joka minua niin voimakkaasti vetää puoleensa.

Sydämen kutsu: kurkistaa syvemmälle yinjoogan maailmaan.

Tutustumiskoodi Yogobe-sivustolle!

Mie olen kirjoittanut tänne blogiin omia kokemuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista joogatunneista joista viimeisimmän pääset lukemaan täältä. Minusta on mukavaa jakaa omia kokemuksia ja fiiliksiä kotona tekemistäni joogaharjoituksistani ja nyt minulla onkin aiheeseen liittyen huikeita uutisia!!

Yogobe halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogobe-sivuston monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson ja tämän jälkeen voit tehdä koska vain ja missä vain omia joogaharjoituksia, tutustua erilaisiin pranayama-hengitysharjoituksiin, kurkistaa mudrien maailmaan ja lukea Yogoben omaa blogia. Inspiroivaa, eikö? Minun mielestä Yogobessa ei ole kyse vain joogatuntien ohjaamisesta vaan sivusto on varsinainen tietopankki joogasta kiinnostuneelle ja kaikille, jotka haluavat kokeilla treenaamista kotona! Ohjatuille joogatunneille osallistumisen lisäksi pääset syventymään hengittämiseen, meditoimiseen, voit saada inspiraation uusien intentioiden asettamisille omille harjoituksille tai vaikkapa miehesi tai miespuolinen perheenjäsenesi innostuu kokeilemaan Äijäjoogaa – iloisia hetkiä joogan parissa!

💛 Marru

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Kaksi onnekasta voittivat rannekkeet This is the real sh’t- liikuntatapahtumaan Leville!!

ONNEKSI OLKOON ELINA JA HELI!

Onnetar suosi tällä kertaa Elina Niskajärveä ja Heli Karilaa! Onneksi olkoon, te voititte rannekkeet (Rannekkeen hinta 98€) Pohjoiskalotin inspiroivimpaan, liikuttavimpaan, suurimpaan, hauskimpaan ja aidoimpaan  This is the real sh’t-liikuntatapahtumaan  26-27.8.2017 Leville! Rannekkeellä pääsette osallistumaan tapahtuman treeneihin, workshoppeihin, bootcamppeihin ja luennoille. Mie otan teihin yhteyttä. Kiitos vielä teille kaikille osallistuneille ja Laura Peipolle sekä Levi Wellness Clubille blogiyhteistyöstä!

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Erityisen innoissani mie olen näistä huikeista luennoista, joita on luvassa melkoinen kattaus!!

LUENNOITSIJAT

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Nähdään elokuussa tunturissa ja hei!! Tulevan kesän todellinen haaste on Arctic Challenge 2017– haasteottelu, joka on uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus tunturissa! Viime kesän kokemus on antanut uskoa itseensä ja siihen, että todellakin ne suot on tehty ylitettäviksi ja se oma pölli kannettavaksi, se tunteiden ja olojen kirjo oli valtava ja valtavan antoisa. Yhteishenki on erityinen ja sen saimme kokea myös reitillä. Meillä on täällä Lapissa hienoja tapahtumia, joita järjestetään Meitä Varten – joko sie olet tarttunut uusiin haasteisiin, joita on tarjolla? Mie annan erittäin vahvan suosituksen osallistumiseen: itsensä haastaminen ja ennen kaikkea omien odotusten ylittäminen tällaisen haasteen merkeissä antaa lisää motivaatiota ja uskoa itseensä ja mikä parasta, tämä reitti taitetaan yhdessä oman parin tai joukkueen kanssa sillä haasteottelun ydin on #notmebutwe!!

❤ Marru

Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä

”Häpeän. Hävettää.”

Nämä sanat ja niiden merkitys ovat pyörineet mielessä jo tovin aikaa ja ajatukset ovat siirtyneet tänne blogin puolelle pikkuhiljaa.  Tähän kohtaan linkitän kirjoituksen saman aiheen ääreltä; ihanan aurinkoinen ja positiivinen Jenni kirjoittaa Vastaisku ankeudelle-blogia ja pääsette lukemaan hänen kirjoituksen aiheesta täältä. Lämmin lukusuositus Jennin kirjoitukselle!

Yksi oman blogin kirjoittamisen parhaita puolia on vapaus, joka minulla on – jos ajatus ei kulje tai mieli on vielä liian levoton muodostamaan kokonaisuuksia, voin jättää kirjoituksen hautomaan kaikessa rauhassa. Tekstistä välittyy lukijalle onko sydän ja ajatus tekstissä mukana ja omat ajatukseni syventyvätkin yleensä tiiviisti aiheen pariin, joten minusta on vapauttavaa vetäytyä hetkeksi ja antaa aikaa kirjoittamiselle. Saan rauhan ajatuksille kun kohtaan ne, prosessointi vie minut lähemmäs itseäni ja mutustelen sitä ajatusten ja tunteiden virtaa sillä on äärimmäisen rentouttavaa ja puhdistavaa antaa mielen uppoutua sellaiseen virtaan jonne olen uskaltautunut itseni päästää -ilman kontrollia.. ja samaan aikaan tämä on äärimmäisen kivuliasta koska olen pujotellut tiettyjä asioita niin kauan aikaa pakoon ja kun me vihdoin kohdataan, on aika vihdoon nostaa kissa pöydälle kokonaisena. Näissä tilanteissa ego saa kyytiä ja minäkuvakin voi saada säröjä tai rikkoontuu. Mie pyrin antamaan itselleni sen ajan kirjoittamiseen koska prosessina se puhdistaa mieltä ja keventää mahdollista painetta tai stressiä rinnanpäältä.

Mikä hävettää? Miksi?

Häpeän tunne on varmasti kaikille jossain määrin tuttu ja me ihmiset osaamme yleensä napata kiinni todella hyvin siitä, liiankin hyvin sillä usein omissa silmissämme tapahtunut asiat saa valtavat mittasuhteet kun toisen silmissä tapahtunut on jo unohtunut. Sinulle sattuu jokin kömmähdys ja sinua hävettää, myöhästyt tapaamisesta tai ihmisten kanssa jutellessa sotkeudut sanoihin ja suuntasi pulpahtaa ulos jotain aivan muuta kuin mitä sinulla oli tarkoitus kertoa ja puna nousee poskillesi. Häpeän tunne on luonnollinen asia ja mielestäni kuuluu inhimillisyyteen mutta perusteettomat häpeäntunteet kuormittavat meidän tunnetiloja. Mie olen kova häpeämään ja ensimmäinen päätelmäni on sen johtuvan itse muodostamistani mielikuvista ja asettamistamistani tavoitteista asioiden suhteen. Minua hävettää koska en onnistunut saavuttamaan omaa tavoitettani ja koen epäonnistuneen itseni ja muiden silmissä. Kumpi on pahempi, epäonnistua itsensä vai muiden edessä? Me mietitään paljon, liikaakin sitä mitä meistä ajatellaan, mitä meistä puhutaan ja mitä mieltä meistä ollaan.

Kirjoittelin jooga-aiheista kirjoitusta ja palasin ajatuksissani niille ensimmäisille tunneilleni, jossa heti asettauduin tilanteeseen, että minun tekemisiä katsotaan arvostellen (kukaan ei todellisuudessa katsonut niin) ja mie tuskailin sillä en taipunut samoilta näyttävin asentoihin viereisellä matolla olleen kanssa. Kuka tässä aiheutti vaikean olon itselleen? Mie itse sillä naapurijoogi vastasi katseeni vain hymyillen lämpimästi. Ja sitten minua hävetti oma epävarmuuteeni. Tällaisia tilanteita on oma arkeni täynnä, mie olen sellainen höseltäjä kun pääsen vauhtiin ja siinä tohinassa on yleensä vaarana niin ne muutamat muuttuvat tekijät kuin yllätyksetkin. Innostuessani olen välillä kuin sähköjänis enkä ehdi saada kiinni itsekkään omista ajatuksistani ja kaikki nämä yhdessä tarjoileekin minulle varsin mielenkiintoisia tilanteita ja sattumuksia. Mie koitan suhtautua yleisesti elämään ja tilanteisiin positiivisesti ja näissä #enitenhävettääkaikkiaina se on auttanut minua selviämään tilanteista pois. Positiivisuuden kautta olen saanut omia häpeäntunteita käsiteltyä ja kevennettyä sillä jokaisella kerralla ei ole todellakaan ollut syytä tuntea häpeää mistään.

Oman häpeän äärellä

Mie olen kirjoitellut paljon menneisyyden taakasta, asioiden kohtaamisesta pakoonjuoksemisen sijaan ja lempeydestä sekä armollisuudesta itseään kohtaan. Mie olen käsitellyt valtavasti asioita menneestäni viimeisen kahden vuoden aikana ja pirstaleiksi hajoamisen myötä olen vapautunutkin kahleista, joita olen raahannut mukanani mutta huomaan uusien asioiden nousevan pintaan. Tunnistan levottomuuden sydämessäni: on aika kohdata suurin painolastina kulkenut asia sillä olen valmis antamaan itselleni anteeksi ja haluan vapauttaa itseni häpeästä, jota olen sisälläni kantanut menneestäni. Tämä kirjoitus taitaakin mennä  blogissa henkilökohtaisten asioiden kärkeen, joita olen tuonut esille. 

Olen prosessoinut ja työstänyt menneisyyttäni, elämääni, sitä kuka olen ollut ja kuinka olen elänyt. Elämäni ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista vaan mie olen tehnyt kovan työn päästäkseni tähän pisteeseen, jossa elän nyt 33-vuotiaana. Värikäs menneisyys, joka on osa minua, on kasvattanut minua ja vahvistanut minua. Uskon, että menneisyydelläni on merkitys sillä huomaan kuinka todella rakastan elämääni nykyisellään ja rakastan sitä ihmistä, joka minusta on muodostunut. Mie elin vuosikausia vailla suuntaa ja ajelehdin vain elämän mukana. Olen aina ollut helposti innostuvaa tyyppiä ja tämän luonteenpiirteen myötä olenkin saanut olla mukana mahtavissa tapahtumissa, yhdistystoiminnassa ja musiikkimaailmassa. Tämän päivänen aihe ja se oman häpeäni isäntä asuu elämässäni musiikkimaailman ajoilla. Olen ollut teinivuosista asti kiinnostunut kulttuurista ja musiikista ja aktiivisten yhdistystoiminnan vuosien jälkeen perustin musiikkialan yrityksen ja työskentelin artistien kanssa muutaman vuoden. Tähän aikaan mahtuu niin monenlaista tunnetta, muistoa, ajatuksia ja kysymyksiä että niistä on vuosikausien pakoilun jälkeen muodostunut sementtinen kivenjärkäle rintani päälle.

Olen kerännyt vuosia rohkeutta kohdata itsessäni nämä ajat, sillä mie olen sydämessäni tuntenut sen että kuljetan niitä aikoja taakkana nykyisyydessä mukana ja taakka kulkee nimellä häpeä. Mie häpeän omia silloisia elämäntapoja ja niitä valintoja joita tein. Mie häpeän omaa alkoholinkäyttöä, jonka sallin itselleni tekosyyllä ”koska musiikkiala ja viihde ala on juhlintaa”. Mie pakenin itseäni koska en todellakaan tuntenut kuka olin. Elin vuosikausia viinan huuruista keikkaelämää enkä ottanut itsestäni vastuuta. Minulla ei ollut elämä hallinnassa enkä tuntenut itseäni. Se oli sellaista ajelehtimista, juhlimista, työskentelemistä krapulassa (jolle vain naureskeltiin sen kuuluvan asiaan) ja eksyksissä olemista. Lukuisia kertoja omaa krapulaa perusteltiin kliseellä ”raskas työ vaatii raskaat huvit” ja omaa ahdistusta oli helppoa paeta sinne alkoholin taakse. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä mitä silloinen Marru on ajatellut ja toisaalta tunnistan sen tunteen, joka herää tuolla syvällä ja se on se pakeneminen. Juhliminen ei kuulu arkeen mutta silloin sitä elettiin siinä hetkessä, jotta ei olisi tarvinnut kantaa huolta seuraavasta päivästä (eihän se niin mene todellisuudessa koska ajatukset muistuttaa olemassaolostaan) ja sai sen kaivatun ja tarpeellisen mahdollisuuden turruttaa tunteet ja epävarmuuden humalan tunteeseen. Onnistumisia kippisteltiin ja epäonnistumisia paettiin tuopin taakse, jotta ei tarvitsisi kohdata ajatuksiaan sillä hetkellä. Keikkailtoihin kuului oluet ja jallushotit ja yleensä seuraavan aamun roudaukset sujui edellisen illan höyryissä. Ahdinko kasvoi niin suureksi, että alkoholi otti oman paikkansa silloisesta elämästäni ja siitä tuli pakopaikkani. En sillon halunnut ajatella ”juhlimisen” olleen väärin tai alkoholin käytön olleen liiallista mutta kuitenkin tunsin, ettei se elämä ollut minua varten eikä hyväksi minulle mutta en osannut lähteä siitä pois tai muuttaa käytöstäni sillä ongelmia oli aivan liikaa käsiteltäväksi asti. Elämänhallinnan ja oman identiteetin ollessa hukassa oman osansa saivat myös ihmissuhteet ja tämä on myös sellainen asia, joka minun on pitänyt kohdata jotta saan rauhan sydämeeni ja ihmisten anteeksiannot ovat olleet merkittävässä osassa prosessiani.

Minun mielestä juhlimisessa ei ole mitään väärä ja tasapainoisessa elämässä on tilaa sillekkin mutta tämä ajanjakso elämässäni, josta nyt kerron, oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Pikkuhiljaa masennus alkoi nakertaa sisälläni kunnes eräänä keväisenä aamuna kahdeksan vuotta sitten en noussut enää sängystäni ylös. Oma mieleni tuntui ei-toivotulta vieraalta ja se matalapaine, joka mieleni valtasi..lamaannutti minut täysin. Masennusta ja alavireisyyttä seurasi unettomuus. En osannut iloita kevään merkeistä, joita oli ilmassa ja aurinko ei houkutellut minua ulos kotoa vaan päinvastoin, lisääntynyt valonmäärä oli minulle viimeinen niitti. Ahdistus ja epätoivo imaisivat minut sisäänsä, matto vedettiin jalkojen alta ja pohjan kadotessa, mie upposin syvälle. Tunteet heittelivät ääripäästä toiseen ja samaan aikaan hetkittäin tuntui kuin olisin ollut kykenemätön tuntemaan yhtään mitään mutta päällimmäisenä tunteina olivat ahdistus, epätoivo, riittämättömyyden tunteet, väsymys ja pelko silloisesta nykyhetkestä sekä tulevasta.

Miksi tuon asian esille täällä blogissa julkisesti? Tämä kuuluu minun toipumisprosessiin ja haluan vihdoin päästää irti näistä vuosista ja niihin kuuluvista tapahtumista. Mie olen valmis päästämään irti tästä häpeäntunteesta, jota kannan sisälläni. Mie haluan halata ja kertoa tämän päivän Marrulle kuinka hienosti sie olet elämäsi saanut järjestykseen ja saat olla ylpeä itsestäsi. Menneisyys kuuluu elämääsi mutta sinun ei tarvitse kantaa sitä häpeäntunteena mukanasi vaan on jo aika kääntää sivua ja saat syleillä elämääsi koska osoitat nykyisin rakastavan itseäsi ja kunnioittavasi elämää. Olet muuttanut elämäsi suuntaa ja tehnyt rohkeita valintoja oman hyvinvointisi puolesta ja nyt olet katsonut tätäkin asiaa silmiin. Asian prosessointi ja kirjoittaminen auki vapauttaa sinut ja saat luopua niistä tunteista, joita olet kantanut mukanasi kaikki nämä vuodet. Olet kohdannut rohkeasti omat häpeäpilkkusi, kipupisteesi ja löytänyt takaisin itsesi luo. Olet löytänyt vihdoin kotiin koska olet kerros kerrokselta puhdistanut sydäntäsi ja vuodattanut epätoivon kyyneleitä tekemistä virheistä mutta sinun ei tarvitse jatkaa sen parissa loputtomiin vaan olet tehnyt tilaa itsessäsi uusille tunteille ja mahdollisuuksille.

Elämä antaa meille uusia mahdollisuuksia mutta on omissa käsissä tarttuuko niihin vai jatkaako tuttuun tapaan. Mitä enemmän mie olen viettänyt aikaa prosessoiden näitä menneisyyden kivikasoja, sitä voimakkaammin olen alkanut tuntemaan sen oman polun jalkojen alla ja se rauhoittaa. Ei ole helppoa katsoa itseään silmiin ja viettää aikaa niiden asioiden parissa, joita on pakoillut vuosikausia mutta nyt minusta tuntuu, että mitä pidemmälle prosessi etenee, sitä paremmalta minusta alkaa tuntua. Nykypäivänä puhutaan paljon someimagosta ja siitä miten asioita tuodaan kaunistellen todellisuutta esille. Mie tykkään kirjoittaa herkistä ja kauniista asioista koska ne värittää elämää ja saa minut hyvälle tuulelle ja vastaavasti haluan hyödyntää vaikeiden asioiden käsittelyä tämän kirjoittamisen myötä. Olen miettinyt paljon viime aikoina omia kirjoituksiani ja juuri sitä kirjoittamisen vapautta..samalla tavalla mie haluan vapauttaa itseni sisällä kantamastani  häpeästä tuomalla ajatukset julki. Tuntuu hyvältä kun saa lisää tilaa itsessään rohkeudellaan ja asioiden käsittelyllä ja ne tunteet houkuttelee minua yhä enemmän sen sijaan, että ensimmäisenä antaisin pelkoni muiden mielipiteistä ohjata minua kirjoituksissani.

Elämänmakuista viikkoa 💗

USKALLA UNELMOIDA

 Mielikuvia ja muistoja

Eilisellä WellnessLoungen yin joogatunnilla minun ajatukset kävivät hipsuttelemassa muistoja pääsiäislomalta. Havahduin mielikuvien kautta siihen kun kaunis Pesiöjärvi ilmestyi mielikuviini; hanki kimmelsi kirkkaana auringonvalon maalatessa lumen kristallimaiseksi ja kotoisa maisema syleili minua muistoissani. Mie olen viime aikoina hakeutunut entistä enemmän luonnon pariin, kaipuu luonnon äärelle on voimistunut ja ajatus kaupungin vilinästä ja vilskeestä tuntuu vieraalta. Mie en vietä juurikaan yleisesti aikaa kaupungilla; käyn hoitamassa pakollisia asioita ja velvollisuuksia kuten kauppareissut ja niin edelleen mutta sellaiset ylimääräiset käynnit  ovat huomaamatta jääneet vähälle. Mie en nauti kaupoissa kiertelystä tai kaupungilla hengailusta, olen ennemminkin sitä tyyppiä, joka tilaa paketit lähimpään Postin noutopisteeseen ja välttää näin sen ytimeen lähtemisen. Pakopaikoista parhain on Ounasvaaraa ristiin rastiin kulkevat lenkkipolut. Mielikuvat ja niiden mukanaan pintaan nousseet lämpimät tunteet, rakkaus, kaipuu luonnon äärelle palauttavat mieleeni jo mökillä aloittamani kirjoituksen.

Pääsiäisloma vietettiin rennoissa tunnelmissa Kainuun kauniissa maisemissa. Mökkilomailu on ollut omassa elämässäni viime vuosina yksinkertaisin keino päästä luonnonrauhaan ja lataamaan akkuja. Erityisesti kevätauringon alle on mieluisaa lähteä, mukaan pakataan mukavia, rentoja vaatteita ja tavoitteena on kaksi asiaa: ulkoilu ja laavuntulille pääsy.

Tulilla mieli viimeistään rentoutuu ja ajatukset uppoutuvat sellaiseen yhtenäiseen flowtilaan helposti kun seurailee alati muuttuvan liekin liikettä ja kuuntelee nuotiosta kuuluvia rasahtelevia ja paukkuvia ääniä liekkien kasvaessa ja tulen lämmittäessä. Mökillä keholla on tilaa hengittää ja mielellä inspiroiva ympäristö solmujen ja hektisyyden aiheuttamien kireystilojen avaamiseen ja siellä on mahdollisuus lepäämiseen. Mie, joka en ole oikein koskaan osannut nautiskella päiväunista, nukuin mökillä päikkäreitä!

Töissä eletään muutosten aikaa ja omassa elämässäni kevät näyttäytyy kirkkaina väreinä, voimakkaina ja selkeinä kuuluvina ajatuksina ja..muutoksina. Tunsin, että kaipasin hieman aikalisää kotiympäristöstä. Välimatkan saaminen asioihin auttaa usein selkeyttämään kokonaiskuvaa ja olen saanut kokea tämän itsekin. Viimeisten parin viikon aikana olen saanut hurjasti voimaa ajatuksille ja yhteisille unelmille, niiden toteuttamiselle. Minua jännittää, olen innostunut ja ajatukset hakeutuvat unelmien äärelle sydämen johdattelemana ja saan jakaa tämän kaiken oman rakkaani kanssa. Enteilevätkö nämä vatsanpohjalla lentelevät aurinkoperhoset jotain meidän tulevasta, alkaako tästä uusi tulevaisuus? Mie sain valtavasti voimaa kun lomalla pohdiskelin unelmia ja niiden tavoittelua ja toteutumista.

Kirjoittelin reilu viikko sitten Instagram-tililleni joogaharjoituksen aikana syntyneitä fiiliksiä ja sivusin haasteita, joita meille nakeltiin suorastaan avokämmenellä kuluvan vuoden alussa. On uskomattoman upeaa tuntea se voimakas energianvirta, mikä itsessä on virrannut sen jälkeen kun olen saanut vastauksia siihen, miksi meitä koeteltiin niin kovasti terveyden ja jaksamisen saralla. Kuitenkin näiden uusien asenteiden parissa eläminen vaatii itselleen vielä minulta huomiota ja opettelua, jotta lempeys itseäni kohtaan saisi pysyvän majapaikan identiteetistäni ja tästä syystä minun onkin hyvä ns. vetäytyä välillä syrjään sen sijaan, että paistattelisin siellä elämän ytimessä tauotta.

” I just wanna be able to breath and feel free with my life and do the things I’ve made to do.”

”It feels crazy and good at the same time but the hectic lifestyle and just being busy all the time in life is just not for me and I don’t value it anymore.”

 Unelmille 💗

P.S. Joko olet käynyt osallistumassa This is the real sh’t-liikuntatapahtuman arvontaan?! Kahdella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa ranneke elokuussa järjestettävään tapahtumaan Levillä!

ARVONTA! Voita ranneke Leville This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtumaan 26. – 27.8.2017!

Joko sie olet kuullut TÄSTÄ! Kurkkaahan linkin taa mutta miepä kerron sulle, että mistä tänään puhutaan ja se on This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtuma, joka järjestetään Levillä elokuun lopulla. Levin Arctic Challenge- haasteotteluita seuranneet eivät varmaankaan ole kovin yllättyneitä kuullessaan, että tämänkin tapahtuman takana on Levin ja Levi Wellness Clubin oma supernainen Laura Peippo ja nyt meille pohjoisen ihmisille on jotain uutta tarjolla tunturissa!

Kuvassa tapahtuman äiti Laura Peippo / Levi Wellness Club

(Alkuperäinen kuva)

MITÄ, MILLON, KOSKA?

Monipuolinen liikkumiseen, terveyteen, hyvinvointiin ja hyvään fiilikseen painottunut viikonlopun mittainen tapahtuma on suunnattu just sulle, olit sitten ammattilainen tai sinua on juuri jumppakärpänen on purrut, jos kaipaat lisämotivaatiota ja ryhmän tsemppiä omaan liikkumiseen tai sulle, joka haluat ihan vaan mukaan fiilistelemään hyvää tunnelmaa ja viettämään aikaan samojen arvojen äärelle kokoontuneiden ihmisten kanssa. Kaikki, jotka ovat kiinnostuneita kokoamaan itselleen oman hyvinvoivan elämän, ovat lämpimästi tervetulleita!

Kahden päivän aikana sie voit osallistua mun muassa jooga,- pilates,- ja kehonhuoltotunneille ja lauantaina on mahdollisuus käydä läpi ohjattua maastavedon tekniikkaa tai osallistua esimerkiksi ohjaamaan Peipon bootcampiin ja Joosua Visurin kehonpainoharjoittelun workshoppiin. Sunnuntaina on vuorossa esimerkiksi pöllitreeniä, kahvakuulaa ja Visurin ohjaamana liikkuvuusworkshoppia. Sunnuntaipäivän kohdalla oman huomioni kiinnitti Peipon Lauran vetämä suotreeni (huh!) Mieleeni palautui yksi Peipon kommentti somessa, jossa hän esitti, että ”rakennetaan lisähaasteeksi uusi tunturi ensi kesän Arctic Challengeen”..voi vaan miettiä, että minkähänlaisia haasteita suolla on luvassa!

Meidän viime kesäinen haasteottelun kisapölli kaivoi tiensä lumihangesta

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä.

ON KILPAILUN AIKA!

Mie saan ilokseni kertoa teille, että sain Peipon Lauralta tilaisuuden arpoa kaksi ranneketta tapahtumaan! Siistiä, eikö?! Tapahtumassa on monipuolinen kattaus hyvinvointiaiheisia luentoja ja me haluttaisiinkin Lauran kanssa tietää, että kenen luentoa sie haluaisit päästä kuuntelemaan?

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämän blogikirjoituksen alle torstaihin 4.5.2017 klo 20 mennessä. Kerro kommentissa kenen luennon sie haluaisit päästä kuuntelemaan? Kommentin jättäneiden kesken arvotaan 2kpl rannekkeita This is the real sh’t-tapahtumaan perjantaina 5.5.2017!! 

Ilmoitan arvonnan voittajan täällä blogissa ja Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facebooksivulla. Rannekkeiden toimitustavasta sovitaan hlökohtaisesti voittajan kanssa. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Onnea arvontaan!

Joogaa oman kodin rauhassa YOGOBEn tunneilla

Pieni breikki päivään

On olemassa kaksi asiaa, jotka tekevät minun aamuni ja ne ovat aamun joogaharjoitus ja smoothie. Mie olen tykästynyt joogaamaan kotona ja erityisesti aamuiset joogahetket ovat itselleni tärkeitä päivän aloittajia ja herättäjiä. Ajatus aamuvarhaisella heräämisestä voi tuntua tahmaiselta mutta herättelevät joogaharjoitukset antavat uutta energiaa ja lämpöä kehoon ja ajatukset saavat positiivisia kannustusta ja omalla kohdallani olen huomannut, että siitä on muodostunut asia, jota odotan aamuissani. Noh okei, eihän ne jokaisen aamun ajatukset tai asenne ole yhtä auvoisen aurinkoisia mutta niissäkin tapauksissa aamujoogan positiiviset vaikutukset ovat nähtävissä ja itseni koettavissa sillä mie saan ajatuksiani valoa omien harjoitusten välityksellä.

YOGOBE

Tutustuin Yogobe-sivustoon muutama viikko sitten kun saimme paikallisella hyvinvointistudiolla WellnessLoungella järjestetystä ja Anna-Mari Pentikäisen ohjaamasta Find Your Wild: Yin and yang-workshopista ilmaiset kuukauden tutustumistarjoukset sivustolle. Pääset lukemaan jutun täältä. Oma joogaamiseni sai alkunsa aikoinaan toisen joogasivuston tuntien kautta sillä vielä pari vuotta sitten kynnys osallistua tunneille oli aika korkealla (mie olin aloittanut ryhmäliikuntatunleilla käymisen samoihin aikoihin kun kokeilin ensimmäisiä ohjattuja nettijoogatunteja kotona) ja toisaalta minua myös kiehtoi se mahdollisuus, että sain kurkistella omissa oloissani joogan maailmaan ja joka näyttäytyi minulle samaan aikaan ihanan innostavana ja kiehtovana, jännittävänä ja turhauttavana.

Huomasin alkumetreillä, että juuri tämä laji, josta sittemmin on kehittynyt itselleni elämäntapa, sai minussa aikaan jotain erilaista ja kohtasinkin yllättäviä tunteita ja ajatuksia omalla joogamatollani. Tunnistin kuinka epävarmaksi ihmiseksi itseni tunsin, tunsin myös kuinka olin paikoittain itselleni vieras. Ne hetket ikäänkuin alkoivat ravistella minun tajuntaani ja herättelemään ajatuksia ja omia toimintamallejani, joita olin pitkään pakoillut. Jooga näyttäytyi kuitenkin minulle sellaisena lämpöisenä voiman tunteena, joka yllätti epävarman ja itseni kyseenalaistavan sydämeni. Hengitys ohjaa omia harjoituksiani ja tämän perusasian löytyminen itselleni on ollut merkittävää monella tapaa. Mie nojaan hengitykseen ja sen voimaan joogaharjoituksissa ja ihan arkielämässäkin, esimerkiksi tilanteissa, joissa huomaan keskittymiseni leviävän pirstaleiksi ympärilleni tai tuntiessani kovaa jännitystä. Mie olen myös äkkipikainen reagoimaan asioihin ja usein hösötän menemään ilman päätä tai jalkoja ja fokuksen keskittäminen hengitykseen rauhoittaa mieltä ja saa myös lihasjännityksiä vapautumaan.

Se on uskomaton tunne kun saat uloshengityksen mukana päästää irti kaikesta ylimääräisestä ja saat ikäänkuin puhdistaa itsesi uudella energialla joka on täynnä mahdollisuuksia. Se tunne kun makaan omalla joogamatollani ja hengitys kulkee vapaasti, siinä ei ole alkua eikä loppua ja oma kehoni syvenee ikäänkuin nestemäisessä olomuodossa syvenevän hengityksen mukana voimakkaammin mattoa vasten. Mie saan kuiskata mielelleni että mene vain, jatka matkaa pelkäämättä suotta vaikka et tiedäkään vielä mitä harjoitus tuo tullessaan tai mitä annettavaa sillä on. Nämä loputtomilta tuntuvat mahdollisuudet värittävät elämää tuoden siihen syvempi sävyjä ja voimakkaita kontrasteja..se on myös se mikä on minulle joogan maailma ja syy siihen miksi esimerkiksi teen kotona omia joogaharjoituksiani.

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen pääsiäiseksi mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoituksiani mukana myös lomalla.

Miksi joogaa?

Pohdiskelin ystäväni kanssa joogan mukanaan tuomia hyvinvointivaikutuksia itselleni ja oli varsin mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan tätä kysymystä. Aikoinaan halusin apua selkäkipuihin ja ongelmiin lonkkien sekä alaselän parissa ja liikkuvuuden sekä voiman kehittymisen myötä mie saannin elää kivuttomampaa elämää. Unenlaatu on parantunut ja harjoitukset ovat kehittäneet mieltäni. Olen saanut joogasta apuja muun muassa keskittymiseen, itseni hyväksymiseen ja rakastamiseen, sellaisista asioista luopumiseen, jotka eivät ole enää palvelleet minua ja olen saanut rohkeutta muuttaa tapojaan ja katsoa peiliin aina sinne kiputiloihin ja sydämen taakse asti. Jooga on tuonut minut lähemmäs kehoani, mieltäni ja naiseutta, tämä kaikki ohjaa ajatuksiani kehopositiivisempaan suuntaan. Sen sijaan, että keskittyisin hakemaan ulkoisesta kehostani ja olemuksestani virheitä ja epätäydellisyyksiä, mie suuntaan ajatukseni naiseuteen ja siihen että saan olla nainen. Minulle naisellisuus ja seksuaalisuus kulkevat käsi kädessä kehoni kanssa ja näin ollen kehoni on minulle se temppeli. Naisellisuus ei omalla kohdallani sulje pois kehoani vaan olen päässyt sitä lähemmäs ja tunnen olevani koko(Nainen). Kohdistan ajatuksiani ulkokuoren sijaan ihmisten todelliseen kauneuteen ja erityisesti siihen, että se kauneus asuu meissä kaikissa – kysymys kuuluukin, että päästämmekö me sitä pintaan? Annammeko me itsemme olla kauniita? Jos saat kohteliaisuuden niin otatko sen vatsaan hyvillä mielin vai käännätkö katseesi hämmentyneenä kohti kengänkärkiäsi ja käperryt suomalaiseen tapaan pieneksi nieleskellen kohteliaisuuden? Positiivinen energia kaunistaa ihmistä niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Kaunis sielu ja sydän tekee kauniin ihmisen ja omien oikeiden valintojen myötä energiat ja se hyvä flow välittyy ja säteilee ympärille. Kaunis mieli saa voimaa itsestään ja ympäriltään ja kasvaa vahvemmaksi, vartaloaankin saa vahvistettua mutta sisäinen mieli ei rapistu iän myötä toisin kuin tämä meidän ulkokuoremme, jota kehoksi kutsutaan.

Iloa Just Sinun Päivääsi ❤

Helin kynästä: tarina matkasta joogan ja WallTrainingin parissa WellnessLoungella

Oikein ihanaa perjantaiaamua! Mie tykkään jakaa onnistumistarinoita ja positiivista asennetta blogissani ja olen innoissani päästessäni jakamaan myös muiden tavallisten pulliaisten ja elämäntapaintoilijoiden ajatuksia hyvinvoinnista.  Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi Helin tarinan joogan ja WallTraininingin parissa. Fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi ihmisen mieli kokee osansa tästä muutosprosessista ja omat ajatusmaailma voikin saada kannustavan sysäyksen  uusiin haasteisiin tarttumisen myötä ja itsensä voi yllättää omalla rohkeudellaan. Olen saanut tutustua Heliin WellnessLoungella ja on ollut ilo saada jakaa joogakokemuksia ja jopa omia kiputilojakin tämän positiivisen ja aurinkoisen naisen kanssa. Lukemisen iloa!

Helin tarina

Olen 50-vuotias liikunnallinen nainen. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 18-vuotias tytär sekä Bichon Frisé, Vili. Elämä on kuljettanut minut synnyinkaupungistani Sodankylästä Tornion kautta Rovaniemelle. Rovaniemi on ollut kotikaupunkini jo kohta kolmekymmentä vuotta ja voin kai todeta olevani rovaniemeläinen ihan oikeasti monen kymmenen vuoden jälkeen.

Harrastuksiini kuuluvat tällä hetkellä WallTraining, Flow jooga, Yinjooga, LesMills BodyCombat, LesMillsBodyBalance ja erilaiset tanssilliset ryhmäliikuntatunnit. Edellä mainittuja lajeja harrastan Hyvinvointistudio WellnessLoungessa ja Liikuntakeskus Kunnon Paikassa. Liikun tietenkin myös koiran kanssa pariin kertaan päivässä.

Olen käynyt astangajoogan peruskurssin v. 2009 Astanga jooga Lappi ry:llä. Tarkoituksenani oli aloittaa säännöllinen joogaharjoittelu tuolloin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuten olin ajatellut… Kävin yhdellä viikkotunnilla ja totesin, että ehkä se ei sittenkään ole mun juttu. Kaipasin lisää ohjausta ja sarjojen tekeminen tuntui todella haastavalta. Ehkä jos olisin jatkanut harjoituksia kauemmin, olisi tilanne muuttunut. Kuitenkin tunne siitä, että jooga ei ollut mun juttu oli niin vahva, että päätin unohtaa koko lajin ja keskityin ihan muuhun.

Tässäkö se sitten on?

Vuoden 2013 lopussa Liikuntakeskus Kunnon Paikassa oli näytetunti Into Yogasta. Se oli suomalaisten kehittämä ”voimajoogaan pohjaava, turvallinen mutta hien pintaan saava harjoittelumuoto, joka kehittää fysiikan puolella voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa”. Minua kiehtoi tuo ajatus turvallisesta voimajoogaan pohjautuvasta lajista. Ja kun siinä vielä oli musiikki mukana. Ei muuta kun tunnille!

Ensimmäisestä Into Yoga tunnista en oikein muista mitään erityistä. Se jäi kuitenkin mieleen, että sitä halusin jatkaa. Kuljin tunneilla v. 2014 viikoittain ja pikkuhiljaa olin koukussa lajiin; sen fyysisyys kiehtoi ja tekniikan opettelu oli myös isona motivaattorina.

Kesällä 2014 esitin työnantajalle, että jospa se tarjoaisi yhden joogatunnin viikossa työntekijöilleen. Otin yhteyttä Koskelan Seijaan. Hän mm. ohjasi Into Yogaa ja opiskeli tuolloin RYT200 joogaopettajaksi. Seijan ammattitaito vakuutti minut alusta lähtien ja luotin, että hän olisi meille juuri se oikea opettaja. Ja meidän onneksemme Seija suostui ja siitä pyörähtivät käyntiin työpaikan joogatunnit. Paikka ja tunnin kesto vaihtuivat kaupungilta vuokratusta tilasta WellnessLoungelle ja tunnista puoleentoista tuntiin. Minulle oli mukavinta huomata se, kuinka muutkin olivat innostuneet joogasta eikä minun esitys työpaikan joogatunnista ollut turhaa. Koenkin olevani jonkinlainen tsemppari ympärilläni oleville ihmisille nimenomaan liikuntaan liittyen. Huomaan monesti pyytäväni kavereita erilaisille tunneille ja tsemppaan liikkumaan. Facebookissa ja Instagramissa minun innostuksen huomaa myös. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vähän hillitä innostusta, mutta onneksi se ajatus on mennyt kohtuu nopeasti ohi 🙂

WellnessLoungen aula

Suunta eteenpäin

Into Yoga loppui v. 2014 lopussa, mutta minun innostukseni joogaa kohtaan sen kun kasvoi. Kehitystä tapahtui koko ajan pikku hiljaa ja yritin ammentaa Seijan tekniikkaopetuksesta kaiken hyödyn itselleni. Joogassa ei ole koskaan täysin valmis ja aina on opittavaa paljon. Minun joogapolullani on ollut kiviä ja tulee olemaan jatkossakin, mutta uskon että ne kivet on siirrettävissä syrjään, että tie olisi hieman helpompi. Juuri tuo kiehtoo joogassa valtavasti.

Minua ei joogassa hirveästi kiinnosta se henkinen puoli ja joogahistoria. Enemmän minua kiinnostaa fyysinen puoli ja sitä kautta se, että kuinka pystyn tekemään harjoituksen olemalla läsnä vain siinä hetkessä. Ja kuinka pystyä olemaan analysoimatta liikaa sitä mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen hetkeen ja siihen asanaan jota olen tekemässä.

Aurinkosoturi Villa Mandalan maisemissa

Kolmijalkainen koira

Joogan kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma ja koen viiskymppisenä löytäneeni juuri sen minulle oikean lajin, jota voin harrastaa turvallisesti erittäin ammattitaitoisen opettajan johdolla WellnessLoungella. Vaikka joogapolkuni on tähän mennessä aika lyhyt, tunnen että se polku vie juuri oikeaan suuntaan ja sekin auttaa minua tulemaan varmemmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tunnit ovat hyvinkin fyysisiä ja siitä tykkään todella. Kroppaan on tullut voimaa lisää kahdessa vuodessa rutkasti ja varsinkin yläkroppaan, josta sitä on tuntunut puuttuvan aiemmin. Tai ei niitä voimia ennen ole ollut ollenkaan; siltä ainakin tuntuu nyt…

Soturi 2 WellnessLoungella

Tanssija 

Joogan lisänä mahtavan uusi harjoittelumuoto

WellnessLoungen avauduttua minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua myös uudenlaiselle tunnille: WallTraining. Ja jäin koukkuun heti… tai voisko sanoa, että jäin remmiin heti. Laji on ihan erilaista treeniä kuin aikaisemmin olen tehnyt. Toiminnallista harjoittelua, joka haastaa kaikki lihasryhmät, mutta erityisesti keskivartalon. Ja minun tapauksessani haastaa lisäksi mun rohkeuden…. Olen arka ja WallTraining-tunnin jotkut asennot tuntuvat minusta ihan oikeasti pelottavilta; erityisesti pää alaspäin jutut on mulle iso juttu. Mutta kahden vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla montaa eri juttua ja olen todella ylpeä itsestäni. Tässäkin iässä voi näköjään vielä oppia uusia asioita ja rohkeutta löytyy jostakin niiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että sisu ajaa oppimaan uusia asioita. Tuota sisua en puolenkymmentä vuotta sitten tiennyt edes omistavani, mutta näköjään sitä minussakin edes hitunen on. Muutosta parempaan on siis tapahtunut.

Kuva mun ekalta WallTraining-tunnilta maaliskuussa 2015… Kyllä jännitti

Se onkin ollut mahtavaa huomata, että joogan ja WallTraining-tuntien myötä olen löytämässä uuden itseni; rohkeamman ja sitä kautta täydemmän aikuisen viisikymppisen naisen, joka antaa piutpaut omalle iälleen ja aikoo elää vahvasti ja treenaten vielä monta vuotta. Nyt joku toteaa, että ei tuolla tavalla voi löytää itseään… Mutta minä voin… Joku muu löytää sen muuten, mutta minä uskon, että löydän itseni tätä kautta.

WallTraining todella haastaa ja saa tekemään monia juttuja, joita ei ikinä olisi aiemmin kuvitellutkaan osaavansa tai uskaltavansa. Tämä on jonkinlainen silta.

Kohti unelmaa

Keväällä 2016 huomasin Facebookista, että eräs joogaretriittikaveri kesän 2015 Villa Mandalan joogaretriitiltä oli aloittanut Villa Mandalassa RYT-200 joogaopettajakoulutukseen. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksi en minäkin vielä joskus. Olin ehkä alitajuisesti miettinyt asiaa jo jonkin aikaa, koska asia selkiytyi minulle sillä hetkellä ihan täysin ja päätin hakeutua seuraavaan Villa Mandalan toukokuussa 2017 alkavaan joogaopettajakoulutukseen. Mietin asiaa monelta kantilta: pystynkö siihen, riittääkö taidot, haluanko opettaa joogaa vai tehdä ”vain” harjoituksia , haluanko kehittyä joogassa vielä enemmän, millä tavalla haluan kehittyä jne. Suurimpana kysymyksenä risteili ehkä se, että olenko tarpeeksi ”hyvä” koulutukseen; kelpaanko sinne…. Keskustelin asiasta WellnessLoungen Seijan kanssa ja Seija rohkaisi minua hakeutumaan.

Hyvinvointikeskus Villa Mandalan päärakennus 

(Alkuperäinen kuva)

Wild Thing Villa Mandalan maisemissa

Minua ei vielä tälläkään hetkellä joogaopettajakoulutuksessa kutsu niinkään se opettajuus vaan lähinnä kehittyminen joogan parissa. Koulutuksen pääopettaja Mia Jokiniva totesi miettiessäni  asiaa: ”Uskon, että olet valmis kuvailemasi mukaan oppimaan lisää, ja aivan varmasti kokeilemaan koulutuksen myötä itse ohjaamistakin.” Näin voi käydäkin, mutta en nyt aseta mitään isoja odotuksia itselleni sen suhteen. Koulutukseen kuuluu opetusharjoittelu, joten sitäkin pääsen kokeilemaan ja voihan olla, että ajatukseni muuttuu koulutuksen myötä kuten Mia totesi. Jännä nähdä miten käy. Odotan koulutuksen alkamista innolla. Ja ehkä minua näkee vielä joskus opettamassa joogaa jossakin….

Kuten aiemmin totesin, joogapolkuni on edelleen melko alussa ja siinä on ollut (ja tulee olemaan) vielä paljon kiviä. Mutta onneksi polku on ollut myös palkitseva… Olen huomannut että harjoitus ei ehkä heti tee mestaria mutta ehkä sen kautta löydän paremmin itseni. Jännä nähdä, minkälainen ihminen minusta loppujen lopuksi kuoriutuu… Taikuri voi olla itsekin hämmästynyt. 🙂