Terveisiä kesälomalta!
Sadepäiviin kuuluu omalla kohdalla kirjoittaminen sillä veden ropina vapauttaa ajatukset. Tämä teksti syntyy täällä jossain Keski-Suomen korkeuksilla pakun matkatessa kohti uusia maisemia. Mie olen viettänyt aivan mahtavat kesäloman ensimmäiset päivät ja tällä hetkellä ajatukset ja olo on ihanan rauhallinen ja innostuneen rentoutunut. Jollain tapaa huojentunut mutta en ole saanut vielä kiinni ajatuksesta tämän tunteen takana..ilmeisesti maisemanvaihdos oli vain paras vaihtoehto meille ja kevyt olo viestii siitä. Me pakattiin pakuun koirat ja reissua varten valikoidut tavarat ja lähdettiin ajelemaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Avoimet suunnitelmat ja aikataulut vapauttivat mielen arjen tohinoista ja mie olen odottanut tätä hetkeä ja fiilistä. Elämän yllätyksellisyys ei tunnu välttämättä aina toivotulta ja itsekkin olen saanut tehdä kovasti töitä oman pääni ja hyväksymisen kanssa hermosäryn palattua ranteeseen.
Tien päällä asuminen ja mökkielämä on juuri nyt parasta mielen terapiaa ja olen onnellinen kun saan viettää lomani oman rakkaan kanssa. Havahduin näissä maisemissa siihen ajatukseen, että minulla on mukana kaikki mitä tarvitsen: avokki, koirat, pakussa on katto pään päälle ja ruuan valmistus onnistuu grillin ja trangian avulla. Tämän ajatuksen myötä minut valtasi kiitollisuus ja sydän täyttyi rakkauden tunteesta. Kun pelkistän ajatuksiani ja tunnustelen tuntemuksiani, tunnen kiitollisuuden voimakkaana ja elämän pienet ja ihanat asiat kutittavat vatsanpohjaa ja saavat hymyn nousemaan huulille.
Selkeyttä ajatuksiin
Olen seurannut Facebookissa Konmari-ryhmää, joka perustuu saman nimiseen kirjaan. Olen saanut sellaisen käsityksen, että periaatteessa tämän suosituksi nousseen käsitteen mukaan ajatukset selkiytyvät tavaramäärän vähenemisen myötä ja koti käydään huone huoneelta läpi. Prosessin edetessä kodista löytävät paikkansa vain tarkkaan valikoidut tavarat, sellaiset joiden sanotaan pirskahtelevan eli tuottavan iloa sinulle. En ole lukenut kumpaakaan Konmarikirjaa, joten niistä ei sinällänsä sen enempää mutta istuessani tulilla havahduin siihen kuinka uskon tavaramäärän ja järjestyksen kuvaavan mielen rauhaa tai kaaosta.
Tavaramäärän vähyys reissussa on korostanut näitä ajatuksia ja herätellyt intoa aloittaa kotona tavaroiden karsimisprojekti. Tästä luvassa myös blogiin juttua projektin edetessä. Tiedän, että kaappien läpikäyminen on samaan aikaan vapauttavaa ja puhdistavaa mutta ei ole mikään läpihuutojuttu vaan vaatii aikaa ja malttia..se tulee haastamaan minun keskittymiskyvyn mutta onneksi siskoni lupautui organisointiavuksi.
Meistä on avokkini kanssa kuoriutunut retkeilijöitä ja viihdymme molemmat tien päällä, matkustaminen on parasta kun ei tarvitse noudattaa mitään aikatauluja ja halutessaan voikin tehdä vaikka jotain aivan muuta kuin mitä alkujaan oli suunnitelmissa. Reissaaminen toimii minulle terapeuttisena koska en voi treenata nyt normaaliin tapaan. Vaihtuvat maisemat ja matkustaminen rentouttaa minua ja hyvästä fiiliksestä kiinni pitäminen on helpompaa täällä tien päällä. Me ollaan sattumalta löydetty todella kauniita paikkoja ja yövytty veden äärellä, valmistettu herkullisia ruokia ja nautittu toistemme seurasta. Itä-Suomen syrjäisiä teitä ajellessa tuli todellakin sellainen olo, että hektinen maailma on jokin toinen todellisuus joka ei ulottunut meihin, se oli todella kaunista. Matka jatkuu ja tähän mennessä olen saanut jo upeita kokemuksia ja saanut kiinni arvokkaista ajatuksista, jotka auttavat minua olemaan oma itseni ja hiljentämään ajatuksia ulkopuolisten mielipiteistä tai odotuksista. Elämä maistuu todella hyvältä juuri nyt.
Näissä tunnelmissa jatkuu meidän kesäloma ❤
Marru
MARRU MARMELAADI 