Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen mitä sydän jo tietää

Arkistojen aarteita

Löysin blogin arkistoista julkaisemattoman luonnoksen, jonka aihe on juuri tällä hetkelläkin itselleni ajankohtainen. Onnekseni näitä ajatuksia on tullut kirjoitettua aikoinaan ylös sillä tänä aamuna tämä juttu tuli kuin tilauksesta eteeni ja sain myös tilaisuuden palata niiden jo emnestään tuttujen tunteiden pariin. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen elämässä on sattunut ja tapahtunut isoja asioita ja olen käynyt läpi suuren henkisen muutoksen ja kehitys jatkuu. En kirjoitushetkellä vielä tiennyt, että tulevaisuuden minä tulee palaamaan tämän kirjoituksen äärelle näitä ajatuksia hämmästellen..kuin olisin kirjoittanut nämä ajatukset juuri tätä hetkeä ounastellen. Kirjoitus on saanut alkunsa viime vuoden puolella. Olette varmasti kokeneet tilanteita, joissa olette alitajunnassanne tienneet tapahtumien kulun mutta juuri sillä hetkellä asian tiedostaminen on tuntunut liialta, joten pakenette tai käännätte katseen tietoisesti pois asiasta tai koitatte hiljentää sen hiljaisen mutta puhuttelevan äänen sydämessänne. Ihmisen mieli on voimakas työväline, se tarjoilee mahdollisuuksia ja on paras ystävä mutta samaan aikaan haastaa ja voi jopa kiusata.

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen minkä sydän jo tietää. 

Sydämen ääni on voimakas ja mitä enemmän olen avannut itseäni ja ottanut rohkeita askeleita kohti läsnäoloa, olen alkanut kuulla äänen voimakkaammin. Minulle se tarkoittaa käytännössä sitä, että hiljentyessäni ja pysähtyessäni paikalleni, saan itseni rauhoittumaan ja kierrosten tasaantuessa olen siinä itseni kanssa. Nämä tilanteet voivat usein kuulostaa kovinkin korkealentoisilta mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan mie vain rauhoitun, hengittelen ja koitan sulkea itseni omaan kuplaan hetkeksi. Kun esimerkiksi ulkopuolelta sykkivä hektisyys tai stressitekijät koittavat nakertaa kaaosta aiheuttaen, ensimmäiseksi minun on päästävä itseni kanssa tilaan, jossa on mahdollista rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen on mahdollisuus kuulla ajatukset selkeämmin, usein kyse on siitä että haluammeko kuulla ne ja haluammeko hyväksyä ne.

Mie olen monesti löytänyt itseni sellaisesta tilanteesta, jossa olen tuntenut että mitä minun pitää tehdä/sanoa tai mitä tulee tapahtumaan mutta jostain syystä olen jäänyt tilanteessa jumiin. Minulla on esimerkiksi voinut olla todella vahva tunne kuinka jonkin asian suhteen tulee käymään mutta silti leikin hiljaa mielessäni etten tiedä lopputulemaa. Siinä hetken koittaessa mietin, että miksi yritin huijata itseäni sillä se tuntuu oman itsensä vähättelyltä. Tämä on sellaista tanssia hyväksymisen ja sopeutumisen sekä tiedostamattomuuden kesken. Ajatusten ja tunteiden hyväksyminen auttaa meitä tunnetilojen käsittelyissä ja opettelemalla sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, kannustamme itseämme myös hyväksymään. Mieli voi myös tietoisesti tai tiedostamatta sulkea ajatuksia ja tunteita tilanteen ulkopuolelle ja se voi toimia eräänlaisena puolustautumisena.

Omalla kohdallani olen tiedostanut tämän tapahtuvan usein. Leikin mielessäni ettei minun tarvitsisi myöntä jotain asiaa ääneen. Todellisuudessa olen jo sen ajatuksen tiedostanutkin mutta siltikin siihen littyy jokin myöntämisen leima. Nämä mielen asiat, henkinen hyvinvointi ja itsensä kehittäminen eri tilanteissa tässä elämässä ovat sydäntäni lähellä ja mie kirjoittelenkin näistä aiheista usein. Omasta elämästä saa kirjoitusten aiheita ja vuorovaikutuksellisuus ihmisten kanssa tuo erilaisia näkökulmia aiheisiin, se on rikkautta! Minun on usein pitänyt kuulla sanottavan saman asia useaan otteeseen ennen kuin olen antanut itseni hyväksyä sen hetkisen tilanteen ja tällaistä vahvistusta hakemalla olen saanut apua, jotta olen oppinut hyväksymään asioita. Tämän kaiken perimmäimen tarkoitus on, että saan itselleni levollisen olon kun annan itseni hyväksyä tilanteen vaikka usein tunteet koittavat jäävät vellomaan ”toisaalta ja toisaalta” ajatuksiin. Mie olen lukuisia kertoja saanut todeta, että olen itse tarrannut siinä hetkessä kiinni niihin ajatuksiin ja antanut mieleni hämmentää, lisäten esimerkiksi epävarmuutta. Näissäkin hetkissä se ego koittaa päästä leikiskelemään mielellä ja ohjaamaan kokonaisuutta. Mie olen tunteella eläjä ja usein tunteet ohjaavat päätöksentekoa mutta viime aikoina järkiperusteet ovat nostaneet päätään ja olen itsekin ollut hämmästynyt huomatessani tämän itsestäni. Koen voimakkaat tunteet omakseni mutta olen huomannut eron omassa suhtautumisessa esimerkiksi vastoinkäymisiin ja ylipäätänsä tapahtuviin asioihin ja mieli; asenne ja suhtautuminen on ollut tässä merkittävin työväline.

Tietoinen läsnäolo auttaa sopeutumaan tunteisiin  ja hyväksymään asioita

Tietoisuus eli ”mindfullness” sai minussa ihan aluksi aikaan sekä kiinnostuksen heräämisen mutta muistan myös miettineeni hieman skeptisesti , että onkohan tämäkin vain joku tämän päivän ohimenevä ”muotijuttu”. Kuullessani tästä ensimmäisen kerran ajatuksissani kävi samanlainen ennakko-oletus kuin meditaation kohdallakin ja jotenkin ajattelin mindfullnessin olevan monimutkaista ja ”liikaa” minulle. Tämä oli vain mielen luomaa ajattelua ja puolustautumista sillä avattua silmiäni ja ja havahduttuani siihen millainen voima meissä ihmisissä ja meidän mielessämme piilee, olen ollut pitkällä muutoksen tiellä ja tietoisen läsnäolon harjoittelusta on tullut osa arkea. Sillä hetkellä oma identiteettini oli vielä vahvasti hakusessa ja uskon, että minulle on käynyt tällainen luonnollinen kehitys elämäntapamuutokseni kautta ja henkisyyteni kehittyessä olen nykyään yleisesti ottaen avoimempi ja uteliaaksi ennakkoluuloisen sijaan. Omien tunteiden, arvojen ja asenteiden luo pysähtyminen ei ole aina minulta onnistunut luonnostaan, joten oppi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Pysähtyminen on haastanut egon sillä olen halunnut pysähtyä, jotta olen saanut kokea läsnäolon pysähtymisen kautta. Se haastoi minut vanhan juoksijan tavalla, joka ensi alkuun tuntui pahimmalta mahdolliselta. Tutustuessani aiheeseen syvemmin, huomasin ohjanneeni ajatusmaailmaa ja toimintatapojani tiedostavampaan suuntaan ja havaitsin elämässäni palasia läsnäolemisen merkityksestä.

(Linkki alkuperäiseen kuvaan.)

Hidasta elämää-sivustolla kuvattiin mindfullnesia, tietoista läsnäoloa siten että läsnäolon voimalla voidaan havainnoida tilanteiden ja ympäristön hienovaraiset ilmiöt ja olemalla tilanteiden tasalla ja pystytään myös ennakoimaan tilanteita herkemmin aistien ollessa avoimia ja mielemme ollessa hereillä. Tarkkaavaisuuden ja ns. hereillä olon sanotaan myös auttavan ihmistä kokonaisuudessaan parempaan ja herkempään reagoimiseen esimerkiksi tunteita, kehoa ja henkisyyttä kohtaan.

Merkittävin ero on juuri reagoimisen herkkyydessä, ympäristön ja ihmisten havainnoimisessa ja siinä kuinka omien ajatusten äärelle pystyy pysähtymään ilman, että on sellainen tunne kuin ajatukset törmäisivät yhteen aiheuttaen ketjukolarin. Mieleen ei pääse kasaantumaan ajatusten tulvaa, ainakaan samanlaisessa merkityksessä kuin ennen kun asiat ja tuntemukset kohdataan sitä mukaan kun ne tulevat kohdalle. Tiedän kokemuksesta sen, ettei ole aina mahdollista kohdata juuri kyseisellä hetkellä niitä tunteita voimakkaimmillaan, olosuhteet eivät yksinkertaisesti aina mahdollista sitä. Väkisinkin tulee eteen tilanteita, jolloin meidän on esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi siirrettävä tunteemme sivuun ja keskityttävä käsillä olevaan asiaan ja tämä tekee tunteiden käsittelystä pidemmän prosessin. Mie pyrin näissä tilanteissa kirjoittamaan muutaman päällimmäisen tuntemuksen ylös sitä hetkeä varten kun palaan käsittelemään asiaa ja se on auttanut minua sillä tunnistamalla tunnetiloja pääsen samaistumaan itseeni ja omiin tuntemuksiini juuri sillä kyseisellä hetkellä. Mie laimeamman jälkeen päin helposti omia tuntemuksiani ja vähättelen sitä kuinka voimakkaasti olen kokenut asian ja tämä on tuonut oman haasteensa asioiden käsittelyyn.

Usein me ajatellaan asiat liian monimutkaisesti tai meille on muodostunut jollaintapaa vääristynyt ennakkokäsitys asiasta ja voimmekin löytää omaan arkeen apuja sellaisten asioiden parista, joita emme millään ole kokeneet oletuksena itsellemme sopivaksi. Vastaavasti voimme todeta kokeilun jälkeen olleemme oikeassa sillä yksilöinä meillä on oma arvo-ja uskomusten maailma eikä samat metodit sovi kaikille. Avoin asenne voi tarjota aivan uudenlaisia onnistumisen mahdollisuuksia ja siihen miekin kannustan!

Mie olen tunteella eläjä ja usein se aiheuttaakin nopeita päätöksiä järjen istuskellessa siinä sivustaseuraajana. On kuitenkin ihana tunne heittäytyä tunteiden vietäväksi ja sukeltaa sinne omien tunnetilojen syvyyksiin.

Aurinkoista kesäpäivää!