Kesäkuussa meditoidaan Yogoben kanssa

MAHDOLLISUUDET TYHJYYDEN KESKELLÄ

Vuosi sitten kesällä siirsin joogamattoni ja puhelimeni aurinkoon Rovaniemellä ja meditoin takapihallamme Yogobe-sivuston ohjauksessa. Muistan yhä tuntemukset, joita kävin läpi pysähtyessäni ja siekin pääset lukemaan ”Jooga ja meditaatio – kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia” -tekstin täältä.

#junemeditationchallenge

Yogobella on kesäkuun kestävä ilmainen meditaatiohaaste ja halusin jakaa tiedon teillekkin, sillä tässä lukijoille tarjoutuu mahdollisuus ottaa askel kohti uusia kokemuksia. Sinulla ei tarvitse olla aiempaa kokemusta meditaatiosta vaan pääset aloittamaan matkan yhdessä Yogoben ohjaajien kanssa ja mikä parasta, nettiohjaus mahdollistaa meditaation haluamassasi paikassa haluamaasi aikaan. Voit myös valita haluamasi kielen sivustolta ja etsiä hakuvalintojen mukaan vaihtoehtoja.

Voit hyödyntää koodin Marmelaadi rekisteröityessäsi Yogobe-sivustolle ja saat aktivoitua 30 päivän maksuttoman tutustumisjakson käyttöösi, joka avaa sinulle videokirjaston jooga-ja meditaatiotunneille.

Tämän linkin takaa löydät vaihtuvat meditaatioharjoitukset.

Mie suosittelen kokeilemaan meditaatioita ja antamaan sille mahdollisuuden vaikka pitäisitkin itseäsi ihmisenä ”jolle meditaatio ei sovi”. Miekin olin vuosikausia se ihminen, jolle meditaatio ei sopinut koska olin enemmänkin tekijätyyppiä…niin. Sitä suuremmalla syyllä minun on ollut tärkeää myös opetella rauhoittumaan pysähtymällä. Paikallaan tehtävän perinteisen mediaation lisäksi mie löydän muunkinlaisesta tekemisestä meditaatiivisia vaikutuksia ja esimerkiksi lenkkeily on minulle keino rentouttaa mieltä. Olen kirjoittanut  Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus –kirjoituksen aiheesta, pääset lukemaan sen täältä. 

PIILOON OMIEN MIELIKUVIEN TAAKSE

Mielikuvat ja ennakkoluulot meditaatiosta olivat liimautuneet selkärankaan ja pystyin myös tietyllä tapaa turvautumaan niihin, jotta vältin pysähtymisen. En myöskään nähnyt itseäni istumassa lootusasennossa hyräilemässä matroja suitsukkeiden tuoksun leijaillessa ilmassa vaan minun paikkani oli touhuamassa ja tekemässä jotain. Tämä mielikuva kantaakin pitkälle nuoruuteen, jatkuva liikkeessä pysyminen. Niin sitä ihminen kasvaa ja kehittyy elämässään sillä nykyhetkellä viihdyn istumassa polvi-istunnassa tai lootusasennossa järven rannalla antaen aistien avautua ja annan itseni ottaa vastaan kaiken sen mitä minulla itselläni, sillä hetkellä ja ympäristöllä on minulle tarjottavaa.

Miksi meditoin? Meditoiminen rentouttaa, rauhoittaa, hämmentää, haastaa ja kehittää. Rakastan sitä tunnetta kun saan keskittyä omaan hengitykseeni ja saan antaa hengityksen opettaa minulle jotain mielestäni tai kehostani. Hengitys luo yhteyden ajatusten ja kehon välille, se on silta, linkki joka rakentuu minun sisään-ja uloshengityksen synkroniassa ja hengitys vapauttaa menneen kuormaa antaen tilaa tulevalle. Mie tykkään skannata kehoa päästä varpaisin ja havannoida tuntuuko kehossa kireyttä tai jumia, syntyykö jossain tietyssä kohdassa kehoa tuntemuksia ja jos syntyy niin minkälaisia ja nopean katsauksen jälkeen keskitän huomion jälleen hengitykseen. En yritä saada itseäni sellaiseen suojattuun ja suljettuun kuplaan tai niin sanotusti siistiä mieltäni vaan haluan edetä juuri sellaisena kuin olen sillä hetkellä.

Minulla oli tosiaan omat mielikuvani ja ennakkoluuloni, joiden turvin jatkoin sitä monien projektien keskellä juoksemista vuosikausia enkä väitä, että meditoimisen aloittaminen välttämättä olisi helppoa. Toiset voivat olla tehtyjä paikallaan oloa varten jo ensi kosketuksesta lähtien mutta sitten on minunkaltaisiani. On kertoja jolloin tilanteet ovat menneet kutakuinkin tähän tyyliin: ”Miepä laitan maton valmiiksi, musiikkia taustalle soimaan ja sitten menen istumaan pehmustetulle matolle ja aloitan meditaation….Oho, pitääpä laittaakkin puhelin lataukseen, noh, kurkistanpa nopeasti  somesta uusimmat päivitykset kun luuri on kädessä..no niin, nyt mie laitan tämän puhelimen pois ja menen matolle.. mutta siinä kohtaa maton onkin vallannut parhaimmillaan kolme koiraa joten siinä menee hetki tassuterapian parissa. Lopulta matolle astuessani mieleen muistuu, että kaverille pitää muistaa kertoa yksi (loppujen lopuksi aikalailla merkityksetön asia),  kalenteriin pitää lisätä yksi muistutus, kauppalista alkaa muodostumaan ajatuksissa ja mielessä herää kysymys muistinko sammuttaa kahvinkeittimen..joten ei, rauhottuminen ja se kuuluisan zen-tilan saavuttaminen ei tosiaan käy automaattisesti.

Mie olen säntäillyt elämässäni liian pitkään ja antanut ”sitkumutku”- ajattelun ohjata minua ja tästä syystä olenkin keskittänyt ajatuksiani NYTKU asenteeseen. Otan meditaation aluksi tarvitsemani ajan itselleni ja lähden hengityksen kautta rauhoittamaan mieltä ja ohjaamaan sitä uteliaasti ja usein ilman mitään sen kummepia tavoitteita asettamatta kohti päivän harjoitusta. Meditaation kautta olen oppinut prosessoimaan asioita tavalla, joka kannustaa minua tarkastelemaan niiden monia puolia ja olen löytänyt myös vastauksia pohdintoihin. Silmäni ovat niin sanotusti avautuneet näkemään asioita, jotka ovat olleet näkökentässäni pidemmän aikaa mutta en ole malttanut pysähtyä näkemään niitä ja mieli on hyväksynyt sellaisia asioita, joiden kohtaamista olen tietoisesti vältellyt.

ANNA HENGITUKSEN OHJATA

Joillekkin jooga on elämäntapa ja toisille se on liikkumiskeino siinä missä vaikkapa salitreenikin. Toisille meditaatio on rauhoittumishetki ja toiset kokevat sen itselleen vieraaksi. Minulle meditaatio on osa oman identiteetin löytämistä ja itsetuntemuksen vahvistamista. Minua motivoi se, että olen oppinut rauhoittumaan ja olen löytänyt muustakin tekemisestä meditatiivista fiilistä perinteisesen meditaation lisäksi. Olen kirjoittanutkin siitä kuinka esimerkiksi juoksemisella on minulle samankaltaisia meditatiivisia vaikutuksia kuin perinteisemmällä paikallaan tehtävällä harjoituksella. Rauhoittuminen ei ole ollut minulle aina helppoa tai itsestäänselvyys sillä tekemisen määrä on ollut se mittari, jonka mukaan olen omaa persoonaani ja minuutta rakentanut mutta kuten usein kannustan: viettäkää aikaa epämukavuusalueella ja haastakaa itseänne. En väitä, että meditaatio sopisi jokaiselle tai olisi jokaisen ”juttu” mutta voit yllättyä antamalla mahdollisuuksia. Ennen kaikkea löytää itsellesi uuden tavan ottaa omaa aikaa kiireen keskelle ja keinon lisätä rentoutta ja mielihyvää arkeen.

METTA-MEDITAATIO

Toisen ja kuluvan viikon teemana Yogoben meditaatiohaasteessa on myötätunto ja teimme eilen siskoni kanssa omilla tahoillamme Yogoben kirjastosta löytyvän Kaisa Kärkkäisen ohjaaman 30 minuutin mittaisen Lempeyttä päivääsi- hathajoogaharjoituksen, joka keskittyi myötätuntoisen ajattelun harjoitteluun. Kerromme tänään mitä ajatuksia ja tuntemuksia harjoitus meissä herätti. Olemme kirjoittaneet myös yhteisestä joogaretriittikokemuksesta kun osallistuimme ihanaan Oulussa järjestettyyn Nää oot ihana!- joogaretriittiin, lisää joogaviikonlopusta täällä.

Marru: Mie olen ollut viimeiset pari viikkoa mukana myös Joogahymyn joogakuvahaasteessa ja toissapäivänä  meille annettiin ”tehtäväksi” vapaavalintainen meditaatioharjoitus. Mie menin mattoni ja puhelimeni kanssa mökin rantaan ja tein Yogoben kirjastossa tarjolla olevan Kärkkäisen Kaisan lempeän harjoituksen järvenrannalla. Padma Mudran inspiroiman puolituntisen aikana Kaisa johdatteli meitä kohti myötätuntoteemaa, myötätuntoista ajattelua itseämme ja muita ihmisiä sekä ympäristöämme kohtaan. Asanat toivat kehoon lämpöä, erityisesti kyljet ja jalat saivat kaipaamani liikettä ja asanaharjoituksen jälkeen hän johdatteli meidän ajatuksiamme myötätuntoiseen meditaatioon. Koin lisäksi taaksetaivutukset ja rintarangan avaukset todella voimallisina liikkeinä, keho upposi kuitenkin ihanan kevyesti taivutuksiin kuin hakeutuen niihin omalla painollaan ja pysähtyminen tuntui luonnolliselta. Tässä harjoituksessa huomasin myös liikkuvuuden lisääntymisen tuomia muutoksia olossani ja luonnollisesti liikkeen etenemisessä. Tuntui todella hyvältä kun keho kutsui minua jatkamaan matkaa lempeästi ja sain uudenlaisen fiiliksen asanoihin.

Ajatukset ottivat erityisesti koppia myötätuntoisesta suhtautumisesta ihmisiä kohtaan jotka ovat loukanneet ja väheksyneet minua tai puhuneet minusta pahaa (selän takana) tarkoituksena saada levitettyä eteenpäin negatiivista ajattelua minua ja tekemisiäni kohtaan. Kasvotusten käytävät keskustelut ikävissäkin merkeissä ovat parempi käytöstapa kuin raukkamainen nimimerkkien taakse piilottelu. Suorapuheisuus osoittaa kunnioitusta toista kohtaan.

Kuinka kokea myötätuntoa ihmistä kohtaan, joka on loukannut sinua ja tarvitseeko minun tuntea siten sellaista ihmistä kohtaan? Mie olen sitä mieltä, että vihan ja kaikenlaisen negatiivisen kuorman kantaminen taakkana vie ainoastaan meidän voimia ja vetää magneetin lailla lisää negatiivisuutta elämään. Mie en ole tästä syystä pitkähihainen ihminen koska vihalla ei ole minulle juurikaan annettavaa. Minun mielestä viha ei ole turhan tunne vaan tunteet ovat koettavissa syystä ja esimerkiksi riitelykin kaikessa ikävyydessään voi myös puhdistaa ilmapiiriä ja selkeyttää asioita. Vihanpitoa en koe omakseni puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen huomannut, että kehittyneen itsetuntemuksen myötä minun on helpompaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja miettiä, että mistä mahdollinen tilanne tai toisen ihmisen käytös johtuu. Joskus syy olen mie ja joskus syy löytyy  vaikkapa kommentoijan elämäntilanteesta. Näiden ajatusten läpikäyminen vapauttaa mieltä entisestään ja tämä avoimuus, jonka koen, on samaan aikaan innostava ja vähän pelottavakin tunne sillä avoimuus tekee ihmisestä tietyllä tapaa alastoman, suojattoman.

 

Metta-mediaatioharjoituksen, jota kutsutaan myös rakastavan ystävällisyyden ja myötätunnon harjoitukseksi sanotaan vahvistavan ystävällistä asennetta ja hoitavan  suhdetta itseemme ja toisiin. Harjoituksessa kannustetaan meitä kasvattamaan hyvää tahtoa itsessämme ja opetellaan rakastamaan itseään, lähimmäisiä ja ihmistä, jonka kanssa on ollut ongelmia tai vaikeuksia. Myötätuntoharjoituksen myötä toivotaan terveyttä, turvaa ja onnellisuutta itsellemme ja ympäristöllemme. Minulle on jäänyt mieleen lausahdus ” Ilman myötätuntoa ei synny inhimillistä hyvinvointia tai syviä ihmissuhteita.”

MITÄ MYÖTÄTUNTO ON?

Kaisan ohjaama Metta-meditaatio sai minut miettimään myötätuntoa syvemmin, mitä  myötätunto minulle on? Käytännön esimerkki: olette varmaan joskus olleet tilanteessa, jossa kaverin nauru tarttuu teihin saaden teidätkin nauramaan tai läheisen ihmisen itku saa teillekkin pahanmielen aikaiseksi, jolloin sanotte tilanteessa, ”voi älä itke kun sitten mullakin alkaa itkettämään”? Myötätunto on esimerkiksi kykyä myötäelää toisen elävän olennon tilanteita, asettua toisen asemaan ja jakaa kokemukset toisen kanssa. Omat  kokemukseni ovat vahvistaneet ajatteluani siitä, että myötunto rakentaa yksilön itsetuntoa sisältäpäin ja vapauttaa meitä kielteisistä ajatuksista. Itsevarmempana ja elämään luottavaisena olen tyytyväisempi itseeni ja tekemisiini eikä minusta tunnu niin herkästi siltä, että toisen hyötyminen olisi minulta pois tai iloitsisin toisen epäonnistumisista.

Tutkimuksissa on todettu myötätuntoisen ajattelun muun muassa vähentävän stressiä ja voivan jopa pidentää elinikää ja tutkijoiden mukaan myötätunto on taito, joka on opeteltavissa ja vahvistettavissa. Tämä kuulostaa loogiselta sillä niinkuin monessa muussakin oppimisprosessissa toistot kehittävät mieltä ja ohjaavat parhaimmillaan kohti toivottua kehitystä ja lopputulosta. Myötätunnon harjoittamisessa tuskin tulee helposti sitä rajaa vastaan, jolloin voimme todeta olevamme ”valmiita” sillä meidän oman elämän tapahtumat ja kokemukset vaikuttavat suhtautumisemme ja käytöksemme takana ja tästä syystä ajattelenkin itse, että myötätunto ei ole jokaisen vahvuus tai piirre, joka näkyy selkeästi luonteessa. Jos itsellä on vastustanut elämässä ja tapahtumat tuntuvat epäreiluilta, voi olla haastavaa nähdä oman navan ulkopuolelle.

LEMPEYTTÄ PÄIVÄÄSI

Jaana: Tein Yogoben kesämeditaatiohaasteeseen kuuluvan Lempeyttä päivääsi – hathajoogaharjoitteen ja meditaation.

Otin koko harjoituskokonaisuuden meditaativisena harjoitteena sillä alusta asti harjoituksen keskiössä oli sydänkeskus. Jo alussa tehty sydämen avaus selällään toi voimakasta nostetta ja avasi sydänkeskusta lempeästi mutta voimallisesti. Tämän päivän kiireisessä elämässä niin lempeys kuin myötätunto sekä itseään että toisia kohtaan voi herkästi jäädä kaiken muun jalkoihin. Tämän vuoksi niin maadoittuneisuus kuin chakrojen tasapainottaminen ovat tärkeitä työkaluja omassa arjessa ja hyvinvoinnissa.

Tämä harjoitus sattui uuden kuun jälkeiseen päivään jolloin kävin vielä läpi voimakasta puhdistusta ja voimakkaita energioita. Parikha Asanassa tehdyt sydämen avaukset olivat itselle todella voimallisia. Tunsin miten sydän aukesi ja tarjosin samalla myötätuntoa taivasta kohti lotuskukan muodossa. Varsinkin jälkimmäinen sydämen avaus taaksetaivutuksineen ryöpsäytti puhdistavat kyyneleet poskille.

Varsinaisen Ystävällisyys-meditaation aikana oli mielenkiintoista huomata miten energiat vaihtelivat riippuen siitä minkälaisessa tunnetilassa ajatteli ihmistä jolle toivoi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Tämä meditaatio sai myös huomaamaan että vielä sieltä menneestä löytyy ihmisiä jotka nostaa vihan tunteita esiin vaikka kaikkia edellä mainittuja asioita heille toivoikin. Se että kantaa edes pientä määrää vihan, katkeruuden tai pettymyksen energiaa sisällään syö vain itseä sisältä. Sen vuoksi kiitänkin tätä meditaatiota tästä oppiläksystä sillä nyt minulla on mahdollisuus tuoda kaikki ne negatiiviset energiat valoon ja päästää irti rakkaudella.

Mikä meditoimisessa kiehtoo tai epäilyttää? Millainen on sinun lempimeditaatiosi? Me kuullaan mielellään teidän omia kokemuksia.

Namaste ❤ Marru & Jaana

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli

TIISTAIN MOTIVAATIOPÖHINÄ

Tänään on ollut rauhallinen tiistaiaamu, koirat tuhisevat mökin eri huoneissa ja itselläkään ei ollut mikään kiire nousta. Heräämisen jälkeen kevyet, hitaat venyttelyt sängyssä kun keho tuntuu yön jälkeen hieman kankealta ja pysähtyneeltä ja sängystä ylösnousemisen jälkeen kiireetön siirtyminen kahvinkeittimelle. Tässä vaiheessa energian liike alkaa pikkuhiljaa heräilemään ja tuntuu lämpimämmältä ja pehmeämmältä. Nämä tuntemukset lämmittävät mieltä, sillä pikakelaus muistoissa taaksepäin vain muutaman vuoden päähän muistuttaa kiputilojen kanssa elämisestä. Alaselän liikkuvuus oli todella rajoittunutta ja voimakkaat kiputilat sekä lihasjumit piinasivat arjessa. Sain aamuisin kammeta itseni sängystä ylös ja sain taistella sukat sekä kengät jalkaan. Näistä ajoista on kuljettu pitkä matka kohti kehonkunnioitusta ja kehontuntemusten kuuntelua.

Kehon herättely varovaisin, pienin liikkein on ihana tapa houkutella tätä kehomielen pakettia tähän päivään. Mie olen aamuihmisiä, herään usein aikaisin ilman kellon herätystä, se on opittu tapa ja osa aamurutiinejani. Mie keitän kahvit hiljaisessa talossa, saan seurailla täällä mökillä kun luonto ja eläimet heräilevät päivään ja tämä on se hetki jolloin mie itse lataudun.

YOGOBE

Mie aloitin viime keväänä säännöllisten ohjattujen meditaatioharjoitusten tekemisen Yogoben sivuston kautta ja tämän myötä myös joogasta ja meditoimisesta on tullut miltei päivittäistä. Yhden asian säännöllistäminen elämässä auttaa siinä, että saa sen tyytyväisyyden tunteen itselle kun huomaa sitoutuneensa asiaan. Säännöllinen harjoittelu ja joogaaminen kehittää ja kehitys motivoi jatkamaan. Uusien asioiden oppiminen vetää mukanaan syvemmälle oppimisprosessiin ja säännöllisyys tukee tätä oppimisprosessin etenemistä. Säännöllisestä tekemisestä tulee hyvä olo kun keho tottuu siihen, että saa huomiota ja lihasjumit sekäs mahdolliset henkiset kipuilut saavat osansa huomiosta endorfiinien matkatessa pitkin kehoa ja hengityksen rytmittäessä kokonaisuutta.

Mieli ja keho eivät kuitenkaan vaadi paljoa herättelyyn tai virkistäytymiseen. Jos mieltä kiristää tai olo on tunkkainen ja vetämätön niin yleensä siihen on saatavissa apua liikkumisesta tai vaikkapa hengitysharjoituksista. Jo vartti sen tekemisen parissa saada aikaan jo uuden heräämisen päivään, hidastaa niitä jyllääviä ”to do”-listan herättämiä kierroksia tai lieventää ärsytystä. Olen itse huomannut aiemmin (vuosia sitten) alitajuisesti vähätelleeni esimerkiksi viidentoista minuutin mittaisia kotitreenejä. Itseasiassa se on ollut egon luoma tekosyy välttelylle koska minua on laiskottanut eikä ole huvittanut patistaa itseäni liikkeelle vaan kotona on alkanut esimerkiksi siivoaminen ja ikuisuusprojektien aloittaminen tai lopppuunsaattaminen yhtäkkiä kiinnostamaan enemmän. Kuulostaako tutulta?

Omalla kohdallani pätee todella usein se, että mitä väsyneemmäksi ja vetelämmäksi itseni tunnen, sitä suuremmalla syyllä minun pitäisi käppäillä joogamatolleni tai lähteä lenkkipolulle. Toki lepopäiviäkin tarvitaan ja onkin syytä opetella tunnistamaan myös sellainen väsymys, johon auttaa eniten uni ja lepo. Lepopäivinä tykkään tehdä restoratiivisia joogaharjoituksia sillä on ihanaa kun saa päästää irti jännistystiloista ja liikkeet lämmittävät kehon saaden miellyttävän pehmeän olon tunteen leviämään kehon joka kolkkaan ja tai käyn rauhallisella kävelyllä nauttien luonnon pienistä suurosta ihmeistä.

Keho ja mieli rentoutuvat parhaimmillaan käsi kädessä. Tunnen usein eroja mielen rentoutumisen ja kehon rentoutumisen välillä ja ajoittain esimerkiksi sopivan loppurentoutusasanan löytymiseen menee enemmän aikaa ja hengityksellä kestää pidempään rauhoittua jonka myötä mielen liike jatkaa värähtelyään. Kehomieli ei toimi robotin lailla automaattisesti vaan reagoi erilaisiin aistiärsykkeisiin, joiden ympäröimänä me elämme arkipäiväistä elämää.

SÄÄNNÖLLISYYS TEKEMISEN TUKENA

Vinkki tiistaihin: tee tänään jotain mistä tulee hyvä mieli. Itselläni se tarkoittaa tänään joogaharjoitusta ja kävelylenkkiä mutta sellaisina päivinä jolloin on tiivimmät aikataulu, pyrin ottamaan 15-20 minuuttia omaa aikaa. Ota edes se lyhytkin hetki itsellesi ja tee jotain sellaista mikä saa sinut hymyilemään ja mistä sinulle tulee olo hyvä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Älä jää pyörimään niiden ajatusten ympärille, jotka ruokkivat omia tekosyitäsi tai vertaa tekemistäsi muiden tekemisiin. Ajatukset kuten ”helppoahan se on tuon treenata kun sillä on…”, ”hyvähän se on hänen sanoa ja hehkuttaa, koska hänellä ei ole..” ”mie aloitan huomenna…” nostavat lopulta kiukun ja turhautumisen verhoa päällimmäiseksi tunnetilaksi ja nämä kuormittavat vain entisestään kurjaa oloa kun alla painaa jo valmiiksi pettymys itseensä koska ”en taaskaan…”

Muihin vertaaminen ja tekosyiden varjoon piiloutuminen ei kehitä vaan tekosyiden varjoon piiloutuminen väsyttää ja turhauttaa. Pikkuhiljaa menettää uskon itseensä koska ”aina…” ”eikä koskaan…” asenne ahmaisee mielen otteeseensa ja jo tutuksi piirtynyt pyörä jatkaa pyörimistään. 

Mikäli aloittamisvaikeus vaivaa niin me voidaan kokeilla saada kiinni ajatuksesta, että ei se määrä vaan se laatu, ei se tekemisen kesto vaan se, että ylipäätään teit jotain, edes jotain pientä oman hyvinvointisi eteen.

Aluksi kynnys tekemisen äärelle on ylitettävä, sen muurin yli on kiikuttava ja on keskityttävä päämäärätietoisesti asiaan päivä kerrallaan. Teoriasta käytäntöön ja tuumasta toimeen. Mie kehoitan yleisesti ihmisiä lempeyteen itseään kohtaan mutta näissä tilanteissa me tarvitaan myös jämäkkyyttä, selkärankaa, päämäärätietoisuutta ja ennen kaikkea sitä omaa halua. Mikähän siinä on, että usein sitä tietää mikä on itselleen hyväksi niin teoriassa kuin käytännössä mutta jostain syystä itseään on vaikeaa saada liikkeelle ja juurikin aloittaminen tuntuu to-del-la hankalalta?

EPÄVARMUUKSIEN KOHTAAMISIA

Uusien rutiinien opetteleminen ja asioiden arvottaminen vie meitä pois mukavuusalueelta ja se saa meidät tuntemaan itsemme paikoittain epävarmoiksi. Itselläni on kokemusta siitä, että epävarmuus saa aikaan erilaisia tunnetiloja joita mie olen alitajunnassa pakoillut ja joita en ole halunnut kohdata. Tämä on ollut myös yksi suurimpia syitä siinä miksi olen perustellut itselleni ettei ”meditoiminen sovi minulle”. On ollut niin valtavasti tunnetiloja, tilanteita, ajatuksia ja kohdattavana, minua pelotti kaikki se ja helpointa oli vain ensimmäisenä napata kiinni siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että kuulun niihin ihmisiin, joille meditoiminen ei sovi ja joiden ”juttu” se ei ole. Taisin myös tuudittautua siihen ajatukseen, että olen käynyt riittävästi läpi menneisyyden tapahtumia, jotta pystyn elämään nykyisyyttä kaikki aistit avoinna mutta se oli tosiaan mielen luomaa turvaa. En kannata menneisyyden ja tapahtumien loputonta vatvomista mutta mielestäni on oleellista käsitellä oma menneisyys, jotta saa ymmärrystä itselleen miksi toimii nyt kuten toimii. Asioiden käsittelyn myötä itsetuntemus on kasvanut ja vahvistanut minuutta ja on syntynyt tunne, joka viestii, että omia tunteita, ajatuksia ja kaikkea sitä ihmeellistä mitä mieli kokee ja elää, ei tarvitse pelätä.  Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaan omat tunnetilani ja oppinut kuuntelemaan tunnetilat aiheuttavat syyt ja nimeämään ne. On ollut oma matkansa opetella pysähtymään tunteiden äärelle ja opetella kohtaamaan ne.

Voi kauhistus kun on ollutkin värikkäitä kohtaamisia, tunnetilat on vaihdelleet vaaleanpunaisesta hattarasta mustaakin mustempiin tunteisiin. Näiden tilanteiden jälkeen on ollut usein todella uupunut olo sillä niin voimakkaita omien epävarmuuksien kohtaamiset ovat voineet olla. Olo on ollut samaan aikaan uupunut sekä puhdistunut ja  usein näitä tunnetiloja on hetken aikaa seurannut itsehäpeän tunne mutta olen oppinut tämän oman kasvuprosessini myötä rakastamaan jälleen itseäni ja oppinut päästämään irti siitä tunteesta.

Tässä on ollut isossa osassa joogan ja meditaation parissa viettämäni aika ja kulkemani matka. Mie olen tuntenut kuinka joogan henkisyys on alkanut kiehtomaan minua enemmän ja enemmän ja se on tuonut hyviä vaikutuksia elämään.

Jooga ja meditaatio ovat minulle työkalut kohti parempaa itsetuntemusta, itseni rakastamista ja kunnioittamista. Näkymätön työkalu, jonka kautta voin kasvattaa itseni hyväksymistä, nähdä itseni hyväksymässä valossa ja kokea ajoittain myös riittävyyden tunteita. Mie valitsen nykyään itsehäpeän tilalle mieluummin rakkauden ja kunnioituksen itseäni kohtaan. Haluan tarkastella elämää avoimin mielin ja kuljettaa tähän mennessä oppimiani hyväksymisen sekä sopeutumisen taitoja mukanani.

Blogiyhteistyö Yogobe-sivuston kanssa on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään sillä se on avannut minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Olen pystynyt tekemään kotona ja mökillä  monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Lisäksi iso plussa siitä kun työaamuina oli mahdollisuus tehdä nopeahko aamuharjoitus ennenkuin istahti alas työskentelemään koneella. Aamuisin on mukavaa tehdä ohjattu harjoitus, jossa saa kulkea sen ohjauksen mukana niin sanotusti sen enempiä miettimättä.

Kirjoitin vuosi sitten ajatuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista meditaatioista ja joogatunneista matkani alkuvaiheessa, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; käytä koodia Marmelaadi rekisteröitymisen yhteydessä ja saat kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle.

 

 

 

 

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸

Joogan ja juoksemisen meditatiivisuus

LIIKKEEN FLOW

Ajatuksia eiliseltä lenkkipolulta kun mielessäni pyöri itselleni kaksi rakasta lajia: jooga ja juokseminen. Pohdiskelin mielessäni sitä, että molempia lajeja yhdistää meditatiivisuus.

Olen huomannut kuinka saan tietoisella hengityksellä ajatukset rauhoittumaan ja olenkin kuluttanut Yogobe-sivustolta löytyviä ihania ohjattuja meditaatioita, joiden parissa viihdyn. Kirjoittelin viime vuonna omista meditaatio kokemuksista ja Yogoben tunneista, pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Lämpimänä muistutuksena; saat koodilla Marmelaadi kuukauden mittaisen ilmaisen tutustumisjakson Yogobe-sivustolle ja sinulla on mahdollisuus tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Käytä koodia tunnusten luomisen yhteydessä.

Mielen liikkeiden sulauttaminen fyysiseen harjoitukseen on kenen tahansa omaksuttavissa. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Olen lueskellut Sakyong Miphamin Meditatiivinen juokseminen-kirjaa ja mietiskellyt paljon sitä, että mitä meditaatio minulle merkitsee ja kuinka se toteutuu.  Niin joogamatolla tehdyt meditaatioharjoitukset kuin liikkeen kautta löytyvä flow ohjaavat mieltä yhdessä hengityksen kanssa syventäen omaa keskittymistä ja omaa matkaa kohti meditatiivista mielentilaa, jossa mieli voi saavuttaa rauhallisen fiiliksen. Toisinaan mieli viestii voimakkaasti, että on aika pysähtyä matolle hengityksen, olemisen ja tuntemusten äärelle ja välillä pysähtyminen oman itsensä äärelle toteutuu omalla painollaan ilman sen kummempia tavoitteita esimerkiksi juoksulenkillä. Meditatiivisuus voi ilmentyä myös innostuksena ja itse tosiaan koen, että ylipäätään liikkeen ja hengityksen yhdessä luoma flow voi rauhoittaa ja tasapainottaa mieltä antaen kuitenkin kehon liikkua. Hengitys jo itsessään luo liikettä ja eloa kehoon vaikka meditointiharjoitus tehtäisiin vaikkapa istuma-asennossa. On mielenkiintoista miettiä ylipäätään meditatiivisuutta, sen voi kokea eri lajien ja tekemisten yhteydessä. Toisille meditatiivista voi olla esimerkiksi kokkaus, keskittyminen tekemiseen tuo ajatukset nykyhetkeen tai tekemisen ohella ihminen voi prosessoida tuntemuksiaan ja joku kokee urheilusuoritusten lomassa meditatiivisia hetkiä. Itse miellän meditoimisen yksnkertaisimmillaan hengitysharjoitukseksi, jossa opettelen hyväksymään ajatuksia ja tunnetiloja. Toiset tykkää ”tyhjentää päänsä kaikista ajatuksista”, itse suosin sitä, että annan ajatusten ja tunteiden seilata vapaana sillä mieli elää ja resonoi harjoituksiin.

Joogaharjoituksissa minua kiehtoo muun muassa se, että asanat oikein vaativat minun keskittymisen ja läsnäolon siinä hetkessä, jotta  tiedostettu yhteys mielen ja kehon välille syntyy ja juoksulenkeilläkin huomaan helposti keskittymisen merkityksen esimerkiksi hengityksessä. Parhaimmillaan askel on kevyt ja hengitys tukee etenemistä ja mielikin tuntuu kevyeltä. Pitkissä lenkeissä on erityisen mielenkiintoista se kuinka ajatus muuttaa matkan varrella muotoaan ja lenkin aikana mieltä painaviin asioihin voi syntyä ratkaisu tai jonkinlainen lopputulos. Usein ennen lenkille lähtöä mielessä räiskyy monet asiat ja tuntemukset ja mie tunnen kuinka ohimoita alkaa kiristämään, sellainen levottomuus alkaa kasvamaan sisällä ja juostessa saan ne kierrokset tasaantumaan. Mustavalkoisiin asioihin voi tulla lenkin aikana häivähdyksiä väreistä ja maailman suurimmalta vastoinkäymiseltä tuntunut asia voi löytää sen oman todellisen mittakaavansa kun mieli on rauhoittunut.

Meditoiminen ei omalla kohdallani tarkoita automaattisesti zen-tilaa vaan ylipäätään nykyhetkeen pysähtyminen ja tunteiden sekä ajatusten hyväksyminen on ollut pitkän matkan takana. Olen kokenut ristiriitaisia fiiliksiä ja ennakkoluuloja meditoimista kohtaan sillä vuosia sitten pysähtyessä olen todellakin ajanut itseni epämukavuusalueelle, niin vaikeaa paikallaan olo ja pysähtyminen minulle oli. Mielessä ja mielen takana asti on ollut aikoinaan niin suuret painolastit häpeää, pettymystä ja epävarmuutta itseään kohtaan, että näistä syistä johtuen perustelin itselleni, ettei ”meditointi ole ollut minun juttu”.

Pikkuhiljaa joogan maailma avasi minua itseäni kokonaisuudessaan, mieli alkoi ottaa asioita vastaan entistä avoimemmin ja kannustavammin ja uteliaisuus uusiin asioihin heräsi. Joogaharjoitukset saivat minut tiedostamaan omaa käytöstäni, niitä kuuluisia selityksiä ja perusteluita, joilla vähättelin ja estelin omaa osaamistani jo etukäteen ja silmäni alkoivat myös avautua tiettyihin maneereihin omassa käytöksessäni ja suhtautumisessani itseäni ja kehoani kohtaan. Asanaharjoitusten myötä tuntui luonnolliselta kurkistaa syvemmälle meditaation maailmaan. Löydettyäni meditaatioharjoitukset into kasvoi. Ajatuksissa vahvistui pikkuhiljaa tarve meditaatiolle, ajatusten ja tunteiden purkamiselle, yleisestikin hyväksymiselle. Meditaatio alkoi kasvattaa omaa paikkaansa minussa sillä löysin siitä itselleni välineen, jonka avulla saan tasapainon tunnetta. Samaan aikaan vahvistui myös se, että meditatiivisuus voi ilmentyä niin paikallaolo ja läsnäoloharjoitusten myötä kuin liikkeessäkin.

Meditaatiossa koettava kirkkauden taso ei ole pelkästään fyysisen toiminnan tulos. Mielen kirkkaus on sitä, mitä mieli on. Sakyong Mipham / Meditatiivinen juokseminen

Juoksulenkeillä liike rytmittää yhdessä hengityksen kanssa ajatusten kulkua ja ajatukset peilautuvat välillä sen hetkiseen fyysisen oloon tai prosessoin mielenpäällä pyöriviä ajatuksia. Olen opetellut myös sen, että mikäli lenkillä haluan yksinkertaisesti vain vapaata niin en tartu niihin ajatuksiin ja annan fiilistenkin liidellä vapaana. Mieli rentoutuu ja puhdistuu, minusta on ihanaa ajatella ja kokea, että saan karistaa selästäni kaikki tarpeettomat asenteet ja tuntemukset pois. Lenkkipolulla maisemat vaihtuu ja saan ripotella matkan varrelle tuntemuksia, jotka vievät itseltäni energiaa ja saan uusille sitä myöten tilaa.

Pystyn omalla mielentilallani vaikuttamaan omaan olooni ja esimerkiksi turhautumisen tunteet ehtivät myös nousta ajoittain pintaan lenkin aikana, syynä voi olla sen hetkinen fyysinen kunto tai joidenkin ajatusten käsittely. Saan puhdistettua nämä fiilikset itsestäni ja puntaroitua syitä sen hetkiseen olooni. Ajoittain käyn lenkillä ilman kuulokkeita ja välillä kuuntelen podcasteja tai musiikkia. Musiikkia kuunnellessa saan rytmiä liikkeelle ja focus on omassa kehossa ja olossa, musiikki antaa myös kivaa tsemppiä.

Millä tavoin sie meditoit?

 

 

 

 

Viikonloppua odotellessa – Kaamosjoogaretriitti kutsuu

Nyt..

..on vasta tiistai mutta ajatukset pyörivät odottavana jo tulevassa viikonlopussa: on ensimmäisen joogaretriitin aika. Voi tätä odotusta! Lauantaina suuntaamme auton anivarhain kohti Ivaloa ja siellä järjestettävää Kaamosjoogaretriittiä. En tiedä voisiko paikka ja ympäristö olla sopivampia minulle sillä Lapin taika on korvaamatonta.

Odotan sitä, että pääsen luonnon keskelle hiljentymään ja mieli on avoinna vastaanottamaan kaiken sen mitä viikonloppu tuo tullessaan. Rentouttava yinjooga, yoga nidra-kehomeditaatio ja yhteinen ajanvietto, oi että. Lapissa on niin taianomainen tunnelma talvella kun lumi maalaa maisemaa ja luonto on niin kauniina. Tähän yhdistettynä sellainen pieni pakomatka ulkopuolisesta maailmasta on tervetullutta. Minusta ajatus siitä, että saa karistella ulkopuolisen maailman hetkeksi pois harteiltaan, on kaunista ja inspiroi jo ajatustasolla. Hetken aikaa saa hyvällä omallatunnolla olla itsekäs ja nauttia omasta seurastaan, keskittyä omaan mieleen, omiin tunteisiin ja siihen itseensä kokonaisuutena. Tokikaan en voi ennustaa harjoitusten mukanaan tuomia tai herättelemiä ajatuksia, joten tunteiden kirjo voi vaihdella positiivisista aina henkisten kiputilojen kohtaamiseen saakka. Mie myös haluan olla tunteideni keskellä rehellinen ja tästä syystä keskityn avoimuuteen, se ja koen sen avoimuuden tässäkin asiassa vahvuutena ja positiivisena voimavarana. Läsnäoloa ja hiljentymistä ei voi mielestäni opetella liikaa koska usein peruspyrkimyksenä on ollut vuosikausia se pakoonjuoksu.

Mie ❤ kupla

Meditaatio on tuonut omaan ajatusmaailmaan valtavasti uutta ja sen kautta oma henkinen kasvu sekä kehitys on saanut vauhtia. Ensin minun piti ihan opetella pysähtymään joogamatolle ja siihen minulla auttoi oleellisesti yinjoogatunnit, joilla kävin vajaan parin vuoden ajan Rovaniemellä. Tällä entisellä kotisalilla tunnelma ja ohjaus oli vertaansa vailla. Yinjooga auttoi minua pysähtymään sillä liikkeissä viivytään ja siirtymät asanasta toiseen ovat merkittävässä roolissa. Ajatusten taustalle onkin jäänyt elämään joogaopettajan Seijan ajatus siitä kuinka asanan lisäksi voisimmekin keskittyä siirtymävaiheeseen ja tunnustella kehon ja mielen tuntemuksia, pysähtyä niiden äärelle. Keskitytään määränpään sijasta matkaan. Pysähtyminen on ollut todella vaikeaa alkuun ja muistan ensimmäisten tuntien kulun..makoilin innoissani asennoissa ja koitin pitää silmiäni kiinni mutta en oikein onnistunut siinä koska olin niin malttamaton ja kurkin salaa muita joogaajia ja odottelin ohjeistusta, että ”jokojokojoko liikutaan eteenpäin”.

Pikkuhiljaa löysin yinjoogasta itselleni oman pienen kolon, johon lopulta olen halunnut upota säännöllisesti. Tämä kaikki on auttanut minua meditaation taustalla ja vienyt omia ajatuksia sen suhteen eteenpäin.  Olen miettinyt meditaatiota ja sitä kuinka sen voi tehdä. Onko meditaatio ainoastaan matolla tehtävä harjoitus, jolloin sinun pitää pysähtyä paikoilleen ja sulkea silmänsä? Tämähän on se yleisin mielikuva mikä meditaatiosta on mutta jokin muukin tekeminen voi silti olla yhtä meditatiivista. Toiselle meditatiivista voi olla esimerkiksi juokseminen, toiselle kirjoittaminen ja toiselle ne perinteiset harjoitukset, mielestäni pääasia on, että kukin löytää sen oman tyylinsä ja tapansa, jolla saa pienen hetken omaan arkeen sellaista aikaa, jolloin mieli ja keho rauhoittuu tai tarjoilee sen toivotun rentoutumishetken.

#VARTTIPÄIVÄSSÄ

P. S. Tänään on Yogoben #varttipäivässä joogahaasteen toinen päivä, oletko jo mukana? Ei hätää jos et ehtinyt vielä ensimmäisen päivän harjoitukseen mukaan sillä voit korjata asian tänään. Julkaisin sunnuntaina haasteesta kertovan jutun ja pääset lukemaan sen täältä. Käytännössä haasteeseen liittyminen on helppoa, klikkaa itsesi tänne ja sinulle avautuu Yogoben kokoama viikko-ohjelma. Pääset katsomaan ilmaiseksi päivittäin  vaihtuvat videot kuluvan viikon ajan ja halutessasi voit myös rekisteröityä koodilla MARMELAADI sivustolle ja pääset tutustumaan 30 päivän ajan maksutta sivuston monipuoliseen tuntivalikoimaan.

Miekin olen mukana haasteessa ja minun terveisiä sekä kuulumisa joogamatolta pääset seuraamaan Instassa.

Tsemppiä sun tiistaipäivään!

 

 

 

Tervetuloa mukaan joogahaasteeseen – #VARTTIPÄIVÄSSÄ omaa aikaa

#VARTTIPÄIVÄSSÄ

Minulla on ilo kutsua teidät lukijat mukaan Yogobe-sivuston viikon mittaiseen joogahaasteeseen, joka alkaa huomenna manantaina 20.11.2017.

Kotijoogasta ja meditaatiosta on tullut minulle tärkeä osa arkiviikkoja. Viimeisen puolen vuoden aikana omat treenitottumukseni ovat menneet uusiksi käteni vuoksi ja tilanteen ollessa pahimmillaan, en pystynyt käytännössä tekemään juuri muuta kuin meditoimaan. Tämä oli mielelleni ja keholleni kova kolaus, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen löytänyt itsestäni aktiivisen treenaajan ja olen saanut kaivettua esille sen sisupussin, joka haluaa kehittyä, pitää itsestään huolta ja hikoilla hyvinvoinnin eteen. Tästä syystä mie olinkin enemmän kuin mielissäni aloitettuani blogiyhteistyön Yogobe-sivuston kanssa, sillä tämä avasi minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Sittemmin olen pystynyt tekemään kotona monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Kirjoitin kesän alussa ajatuksiani joogasta ja meditoimisesta tehtyäni Yogobe-sivuston ohjattuja harjoituksia ja pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Mie tykkään käydä ohjatuilla tunneilla ja saada ohjausta samassa tilassa muiden joogaajien kanssa. Turvallisuus harjoitusten taustalla on ollut itselläni tärkeä osa tunteja mutta olen myös iloinen havahduttuani siihen, että voin rakentaa kotiin oman joogamurkkaukseni, jossa voin tehdä ajasta riippumatta haluamiani harjoituksia. Tämä on selkeä plussa verkkotunneille ja pikkuhiljaa uudet rutiinit ovat rakentuneet siihen pisteeseen, että mie jopa nautin yksin tekemistäni harjoituksista. Tämän ei tarkoita sitä ettenkö kävisi myös ohjatuilla tunneilla kotipaikkakunnallani vaan tämä on mahdollistanut tosiaan sen ajasta ja paikasta riippumattomuuden. Usein ja jopa päivittäin meidät nappaa otteeseensa se kiireajattelu, tuntuu ettei aika meinaa riittää kaikkeen eikä se itseasiassa riitäkkään. Monesti olemme sellaisen tilanteen äärellä, jossa meidän on valittava jotain ja jätettävä jotain pois ja surullista tässä on se, että usein me joudumme olosuhteiden alla tekemään päätöksiä jotka eivät vahvista omaa hyvinvointia vaan päinvastoin. Kuitenkin ihmisen mieli ja keho ovat niitä meidän työvälineitä arjessa, niitä joiden jaksamista meidän tulisi vaalia ja niitä työvälineitä, joita meidän olisi syytä kunnioittaa. Se me tiedetään, että kaikki on valinnoista kiinni olosuhteiden lisäksi. Meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillamme omaan tekemiseen, on asia erikseen että piiloudemmeko tekosyiden taakse. Tämän kirjoituksen ajatus ei ole olla turhan vakava mutta tämä kaikki on faktaa ja usein meitä ihmisiä pitää kannustaa ja herätellä ja tässä teille tarjoillaan kevyt haaste marraskuun pimeisiin päiviin.

Jos aika on valmiiksi kortilla niin mistä me löydämme niitä lisätunteja vuorokauteen? Mehän emme ole valitettavasti taikureita, jotka pystyisivät siihen käytännössä mutta juuri tästä syystä mie haluankin haastaa teidät mukaan tähän #VARTTIPÄIVÄSSÄ haasteeseen, sillä 15min vuorokaudesta on vain 1 % päivästäsi. Tämä vartti voi kuitenkin parantaa prosentuaalisesti päiväsi laatua huomattavasti ja vaikutukset voivat tuntua ja näkyä suoranaisesti sinun päiväsi kulussa. Uskallan väittää, että hetkeksi pysähtyminen ei tee pahaa meistä kenellekkään. Jokainen harjoitus on ilmainen sen tekemiseen tarkoitetun päivän ajan eli et tarvitse omia tunnuksia Yogobeen noudattaaksesi ohjelmaa mutta halutessasi voit hyödyntää myös koodin MARMELAADI ja rekisteröityä Yogobe-sivustolle  (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä). Saat tällä koodilla 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä, eli tämän haasteen jälkeen sinulla on vielä mahdollisuuksia tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä. 

Lyödät siis sivustolta viikon ajan päivittäin vaihtuvat ilmaiset videot ja saat vapaasti valita itsellesi sopivan ajankohdan päivästäsi omille harjoituksillesi. Löydät viikko-ohjelman täältä. Vietetään yhdessä viikon ajan vartti päivässä omalla joogamatolla ja toivotetaan tervetulleiksi ystävätkin! Voit myös halutessasi jakaa kuvia joogamatoltasi hashtageilla #varttipäivässä ja #YOGA365haaste ja inspiroida muitakin mukaan.

Antoisia hetkiä joogan parissa!

 

Sopeutumisen taito

Hei syyskuu!

Ja hei lukijat! Avaan tämän päiväisen jutun samoilla sanoilla kuin pari edellistäkin tekstiä, eli täällä ollaan vaikkakin blogin puolella on ollut hiljaista viime kuukausien ajan. Mie olen avannut somessa ja blogissa oikean käteni tilannetta ja vointia kertoakseni syyn myös kirjoitusten vähyyteen ja siihen miksi en ole ollut tämän oman juttuni parissa. Kaipuu blogin äärelle on ollut suuri ja läheisten avulla tämänkin jutun julkaiseminen mahdollistui. Iso kiitos avokilleni sekä siskolleni, joka on toiminut viime kuukausina enemmän ja vähemmän minun oikeana kätenä ja molemmille kiitokset siitä, että ovat jaksaneet tätä räiskyvää fiilistä ja tunteiden juoksua ❤ Mie olen viettänyt äärimmäisen kiitollisin fiiliksin seuraavan jutun parissa aikaani ajatusteni kanssa.

Blogin tekstit kertovat yleensä ajankohtaisista asioista elämässäni, kirjoitusten sisältö on omaa ajatustenvirtaani ja saan tilaa itselleni kun puran asioita, vastaantulleita tilanteita ja omia kokemuksia paperille. Viime aikoina vanha kunnon kynä&paperi tyyli ei ole onnistunut olosuhteiden vuoksi mutta normaalisti mie tykkään todella paljon kuljetella omaa muistivihkoani mukanani ja pysähtyä kirjoittamaan ajatuksia ja oivalluksia ylös. Silloin kun kirjoittamiseen syntyy sellainen meditatiivinen flow, tunteet voimistuu ja saan jättää palasia omasta tunnemaailmastani tekstiin elämään. Se tuntuu vapauttavalta ja kauniilta. Tällä kertaa mie haluan kertoa ajatuksiani sopeutumisesta erilaisiin tilanteisiin ja jatkuvaan muutokseen. Ajatuksia sopeutumisesta voimavarana.

Palaan sen verran ajassa taaksepäin, että kerron mistä tämä kaikki lähti. Oikeassa kädessäni on korjattu virhekulmaan kipsaus, joka paikattiin levyllä ruuveineen kuutisen vuotta sitten (kyseessä on tapaturma, joka sattui rinteessä) ja jonka seurauksena oikea ranne murtui. Siitä hetkestä alkoi vuosia kestänyt prosessi, joka on erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana vaikuttanut elämään rajoittaen ihan arkisiakin toimia. Murtuma diagnosoitiin ”helpoksi ja siistiksi” ja toipumisen piti sujua ongelmitta mutta toisin kävi. Voimakkaaseen virhekulmaan kipsaus, ranteen luutuminen ja sen hetkinen tilanne, jossa elin käytännössä ilman oikeaa kättä, tekivät tilanteesta monimutkaisen ja ennen kaikkea se on vaatinut sopeutumiskykyä ja malttia. Autokoulu jäi tauolle, en voinut osallistua aikuislukion ylioppilaskirjoituksiin ja olin käteni kanssa työkyvytön ennen leikkausta ja jonkin aikaa kuntoutuksen jälkeen. Leikkausjonot olivat pitkiä ja sain odottaa aikani ennen operaatiota, olin vasemman käden varassa pidemmän aikaa ja hermosärkyjen kanssa pidemmän aikaa eläminen tuntui silloin helvetilliseltä…mutta ilman mustaa huumoria ei selviä: muistan yhden aamun kun avokkini lähti töihin ja laittoi oven kiinni lähtiessään normaaliin tapaan, mie en ollut muistanut tarkistaa ettei ovi mene takalukkoon ennenkuin hän lähti, joten jouduin soittamaan hänelle töihin, että ”voisitko tulla avaamaan ulko-oven, jotta pääsen koirien kanssa ulos”. Meillä oli silloisen kodin ala-ja yläkerrassa samanlaiset lukot ovissa joten mie olin kirjaimellisesti nalkissa koska en saanut ovea aukaistua. Nykyään tämä tilanne enemmänkin huvittaa. Vasemman käden koordinaatio kehittyi tänä aikana ja eteen tuli hauskojakin tilanteita kun opettelin käyttämään sitä niin sanottua heikompaa kättä. Muistan kuinka hankalalta tuntui sopeutua kädettömyyteen ja enemmänkin siihen kipujen voimakkuuteen ja siihen minkälaista kipu oli. Kipulääkkeistä meni ajatukset pehmeiksi ja tuli fyysisesti huono olo, vaikutukset esimerkiksi vatsan toimintaan olivat melkoiset ja kuukauden aikana ranteeseen vaihdettiin kipsi lukuisia kertoja.

Lopulta ranne katkaistiin ja liitettiin uudelleen kiinni levyllä ja ruuveilla, lisäksi sinne lisättiin lonkkaluusta palanen. Tästä alkoi uusi kuntoutus ja olin todella onnellinen saadessani pikkuhiljaa oikean ranteen jonkinlaiseen kuntoon ja viimeisen parin vuoden aikana olen saanut kehoani vahvistettua. Viimeisten vuosien aikana normaalit arkiaskareet ynnä muut on sujuneet isommitta ongelmitta ja mie olen oppinut toimimaan ranteen jäykkyyden ja liikeradan kanssa ajan myötä. Olenhan mie saanut esimerkiksi AMK-opinnot päätökseen ja päässyt mukaan työelämään. Sain aikoinaan  yksityiseltä lääkäriltä lausunnon, jonka turvin sain suorittaa tradenomiopintojen pääsykokeet tietokoneella koska en pystynyt käsin kirjoittamaan.  Voi sitä riemua kun pääsin aloittamaan opinnot syksyllä 2012! Olen ollut aivan tyytyväinen tilanteeseen viimeisen parin vuoden ajan koska olen päässyt syvemmälle joogan maailmaan ja saanut kädestä monella muullakin tapaa käyttökelpoisen, ranne on vahvistunut ja liikeradan jäykkyys on vain pitänyt hyväksyä. Kivut eivät ole vaivanneet ja olen saanut mieltäni hyväksymään asiaa ja sopeutumaan tilanteeseen. Sopeutuminen on auttanut minua näkemään asioita joita voin tehdä, sen sijaan että keskittyisin niihin asioihin, joita en voi tehdä. 

Kuluvana keväänä tilanne muuttui, ranne alkoi kerätä voimakkaasti nestettä, liikerata rajoittui entisestään ja kivut yllättivät. Mie työskentelen arkipäivisin koneella, työnkuvaani kuuluu sähköisen postin käsittely ja työni vaatii tarkkuutta, keskittymistä ja erityisesti molempien käsien toimivuutta. En osaa sanoin kuvailla kuinka suurelta vastaiskulta tämä tilanne tuntui kun toukokuussa jouduin toteamaan, että ranteen kanssa otettiin askeleita taaksepäin kilometrien verran. Tunsin kuinka stressitasot lähtivät nousuun muutoksen myötä ja halusin sille stopin – siihen sopiva ratkaisu oli koittaa sopeutua tilanteeseen. Mieli haastoi ihan ensimmäiseksi itseni sillä turhautuneet ajatukset eivät kannustaneet minua pätkääkään siihen suuntaan mikä olisi tilanteessa ollut hyväksi eli minun piti työstää tilannetta, jotta tilanteeseen sopeutuminen olisi mahdollista ja sitä myöten saisin kireyksiä ja stressin luomaa taakkaa kevennettyä. Mie olin niin innostunut saavuttamastani kehityksestäni joogan parissa, kesän Arctic Challenge haasteesta ja ensimmäisestä oikeasta kesälomasta vuosiin että mielen oli todella hankalaa hyväksyä tilanne ja se, että suunnitelmat menee uusiksi ja mikä vielä suurempi juttu: ranteen tilaan ei ollut mitään pikahelpotusta luvassa. Lopulta tilanne vei minulta työkyvyn ranteen ja sormien liikeradan rajoittuessa minimiin ja esti kirjoittamisen, joogaamisen sekä liudan muita asioita, jotka ovat olleet kiinteä osa elämääni. Minusta tuntui, että elämästä vietiin pois tärkeät asiat epäreilulla tavalla, koin vähemmyyden ja turhautumisen tunteita seuratessani muiden jooga- ja treenipäivityksiä ja kannoin jonkin aikaa ”huono työntekijä”-syndroomaa sisälläni. Tämä oli todella iso juttu sillä liike on lääke omalla kohdallani ja erityisesti huomasin tiettyjen rutiinien merkityksen ja tärkeyden omissa päivissä kun mahdollisuus toteuttaa ja tehdä niitä vietiin pois.

Painiskelin kesän voimakkaiden kipujen kanssa sairaslomalla ja kamppailin mieleni kanssa koska nämä yllättävät muutokset ja vallitseva tilanne sai minut hetkellisesti kadoksiin itseltäni. Lääkkeet aiheuttivat sumuisen olon ja tunsin olevani lamaantunut, kaukana siitä kaikesta jossa olin viimeiset parisen vuotta elänyt. Tämä tilanne myös palautti mieleeni vastoinkäymiset terveydentilan kanssa edellisenä syksynä, palaan niihin myöhemmin tekstissä. Käden hoitoa varten minulle määrättiin voimakkaat neuropaattiset kipulääkkeet, joita käytetään muuan muassa epilepsian hoitoon ja ne tekivät minusta liikuntakyvyttömän zombien ja herranen aika niitä sivuoireita.  Aamulääkkeen ottamisen jälkeen jouduin odottelemaan hyvän tovin ennenkuin pystyin nousemaan sängystä ylös ja keskittymiskyky, muisti sekä ruokahalu olivat kadoksissa. Arjen rytmistä ei ollut tietoakaan, elämä tuntui liki ventovieraalta. Mie olin todella turhautunut kaikesta tapahtuneesta ja kävin lukemattomia keskusteluja itseni kanssa sillä negatiiviset tunteet kuluttavat enkä halua antaa niille enempää tilaa itsessäni kuin mitä ne hetkellisesti saattavat tarvita, en halua kantaa niitä tunteita mukanani. Kesäkuun alussa en osannut sopeutua tilanteeseen, en pystynyt siihen sillä yhdistelmänä oma tokkuraisuus, kivut ja turhautuneisuus olivat yksinkertaisesti liikaa. Koitti aurinkoinen aamu, jolloin sain vietyä itseni matolle ja tehtyä meditaatioharjoituksen ulkona ja se hetki havahdutti sekä ravisteli minua. Ravisteli ihan kunnolla ja lopulta istuin omalla pihalla omalla joogamatolla vedet silmistä valuen ja tunteet laukkasivat ristin ja rastiin. Ymmärsin syyni tunnekuohuun ja silloin avasin oven tapahtumiin, jotka sitä tunnetta olivat synnyttäneet ja kasanneet..minulla oli asioita, joita ajattelin käsitelleeni riittävästi mutta todellisuudessa olin jättänyt käsittelyn kesken ja asiat nousivat eteeni uudelleen.

Olin vuosi sitten keväällä elämäni kunnossa ja muistan kuinka innokkaana ramppasin Rovaniemen Kunnon Paikassa ja WellnessLoungella ja valmistauduin muun muassa kesällä järjestettävään Arctic Challenge-kisaan. Olin super innoissani hyvästä fyysisestä kunnosta ja siitä uudenlaisesta mielenmaailmasta, jonka olin löytänyt rakentaessani omanlaistani ja näköistäni elämää. Elämä oli mallillaan ja mie olin hyvinvoiva, täynnä intoa ja motivaatiota, janosin haasteita ja olin todellakin onnellinen koska tunsin kehoni ja mieleni vahvemmiksi kuin koskaan aiemmin. Arctic Challenge oli suurin haaste, johon lähdin mukaan siihen mennessä ja se veti yhteen omat treenit ja tavoitteet ja mie todistin itselleni pystyväni huikeisiin suorituksiin. Kerroinko jo kuinka onnellinen olin? (Tähän sopisi silmänisku, naurunaama ja liuta sydämiä, jos niitä käyttäisin blogissa.)

Ihminen kestää valtavasti ja saa sisuakin haastavista tilanteista ja haasteet voivat puskea niin positiivisen kuin negatiivisen paineen alla meitä eteenpäin jonkin aikaa, hetkellisesti. Vastoinkäymiset kasvattavat ja usein vaikuttavat omaan asenteeseen ja arvomaailmaan. Aiemmin isoilta tuntuneet asiat voivat tuntua jopa merkityksettömiltä jälkeenpäin ajateltuna tai muutosten keskellä eläminen voi sekoittaa pakkaa saaden arvomaailman palaset liikkeelle synnyttäen aivan uudenlaisen lopputuloksen. 

Kesän 2016 lopulla alkoi sellainen rumba, joka vaikutti fyysiseen terveyteen ja sitä kautta henkiseen hyvinvointiin. Mie olen kertonut somessa sisäilmasairastelustani, joka alkoi viime syksynä. Vuosikausia näkymättömänä ja hallinnassa pysytellyt astma alkoi oireilla ja sen myötä ilmeni moninaista oireilua kuten iho-oireita, ja ne lopulta veivät minulta työkyvyn. Astmani ei ole voinut kymmeneen vuoteen niin huonosti ja iho-oireet olivat aivan uusi tuttavuus, aivan kuin kasvoilleni olisi annettu sähköiskuja, tuntui kuin raippa olisi sivallellut kasvojen ihoa ja iho oli lopulta aivan kosketusarka.  Te, joilla on kokemusta sisäilmasairastelusta varmasti tiedätte miltä se väsymys, päänsärky ja yleinen huonovointisuus ynnä muut oireet tuntuvat. Todella kokonaisvaltaiselta. Syksy ja loppuvuosi 2016 meni hyvin pitkälti tämän tilanteen ohjaamana ja olin hetkittäin aivan musertunut, stressasin sairastumisesta koska hengitystieinfektiot vaikuttivat niin kokonaisvaltaisesti elämään. Olin turhautunut ja surullinen koska en olosuhteiden vuoksi voinutkaan yhtäkkiä elää sitä, jota kutsuin omaksi elämäkseni. Olin saanut nauttia hyvin sujuvista treeneistä, liikunnasta, joogasta ja monista monista asioista, jotka saivat minut syttymään ja syksyllä tulin tilanteeseen, jossa minun oli sopeuduttava. Yksi keino, jolla rohkaisin itseäni sopeutumaan oli se, että  toistelin itselleni tämän olevan vain väliaikaista ja jotain hyvää on tullakseen..ja annoin myös ihan kaikkien tunteiden päästä pintaan. Tukahduttamalla tunteitani olisin ajanut itseni aivan lukkoon.

Mie olen ollut erittäin onnekas päästessäni työskentelemään kotoa käsin saaden näin mahdollisuuden jatkaa työelämässä. Viihdyn nykyisessä työssäni erittäin hyvin, työyhteisö ja esimies ovat täyttä kultaa ja työn sisältö on mielekästä. Kuullessani viime syksynä, että kotoa käsin työskentely on mahdollista, koin tilanteessa positiivisia fiiliksiä ja aloin innolla valmistella omaa kotikonttoria. Kivi vierähti sydämeltäni ja ajattelin sen olleen parhain uutinen loppuvuodelle 2016. Olin saanut osakseni myös epäilyjä ja arvostelua oireista mutta onnekseni sain enemmän tukea ja kannustusta vaikkakin ne epäilyt pääsivät nakertamaan mieltä ja ajoivat minua entistä pahempaan stressitilaan. Se ristiriitaisuuden määrä oli mieletön, olin työkyvytön mutta kotona pystyin hengittelemään ja olemaan ja oli todella haastavaa käsitellä omaa poissaloa työpaikalta, silloin kamppailin todella sen jo aiemmin mainitsemani ”huono työntekijä”-syndrooman kanssa ja hetkittäin soitinkin äidilleni itkuisia puheluita, että miten minun pitäisi tähän sairaslomaan suhtautua. Kaikkinensa käsiteltyäni nyt intensiivisesti näitä menneitä asioita, olen sitä mieltä että viime syksy opetti minulle todella paljon. Ensin olin keväällä sopeutunut aivan uudenlaisiin aikatauluihin ja saatuani arjen rullaamaan mukavasti omalla painollaan minut haastettiin sopeutumaan rajoituksiin mitä kehoni asetti sairastuessaan. En meinannut uskaltaa pysähtyä niiden ajatusten äärelle koska olen pelännyt ja jatkuva uusien tilanteiden eteen nouseminen sai minussa sen selviytymismoodin käynnistymään, jossain kohtaa mie onnistuin nappaamaan kiinni siitä ajatuksesta, että en voi tehdä tilanteessa enempää enkä mie pysty kontrolloimaan tätä tilannetta vaan koitin vain mennä eteenpäin uskoen, että asiat kyllä selviävät – ja niinhän ne tekivätkin, asiat selvisivät. Mie sain ihania oivalluksia syksyn aikana ja samaan aikaan kamppailin itseni kanssa, jotta en olisi tehnyt itse olostani vain entistä kurjempaa. Kannustin itseäni uskomaan siihen, että  pääsen ulos siitä tilanteesta ja koitin nauttia niistä hyvistä hetkistä mitä läheiset ja ystävät mulle tarjosi, jotta mieli ei juoksisi ympyrää niiden asioiden ympärillä mitä olin kykenemätön tekemään. Kirjoitin tuntikaupalla ajatuksiani ja koitin löytää sellaisia asioita päiviini, jotka kannustaisivat mieltä virkeämmäksi.

Vuosi 2016 tuli päätökseen ja me päätettiin porukalla, että tuleva vuosi 2017 tulee olemaan meille hyvä ja uusivuosi otettiin hymyssä suin ja avosylin vastaan. Mie olin huojentunut kun 2016 oli paketissa ja pääsin aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Asiathan olivat paremmin sillä terveyden tilanne alkoi tasoittumaan ja olin saanut säilyttä työpaikkanikin. Alkuvuosi antoi kuitenkin meille turpaan oikein kunnolla ja sairastuimme voimakkaaseen virukseen, joka vei meidät sairaalaan. Olin palannut jälleen terveyden kanssa tilanteeseen, jossa en voinut muuta kuin pysähtyä. Tähän oli tultu jälleen. Viruksen jälkitauti oli sitkeä ja siinä väsymyksen sisällä mie tunsin käyneeni muutoksen läpi itsessäni. Sairaalaan jäi jotakin joka on jäänyt sille tielle eikä ole löytänyt onnekseni enää minua ja se on suorittaja, joka minua ohjasi vuosikaudet. Se kiireessä tekijä, kiireinen, hektinen kalenterintäyttäjä jolla pitää olla monta rautaa tulessa. Tämän asian havannoiminen ja siihen sopeutuminen tuntui luonnolliselta ja huojentavalta, hyvältä sillä silmäni aukenivat mutta eihän nämä tällaiset piirteet kuitenkaan katoa ihmisestä kuin taikasauvan napautuksella, joten asiaa on pitänyt palautella mieleen aina aika ajoin.

Kuukaudet kuluivat ja kevät osoitti haasteiden jatkuvan, lukemattomia kertoja olen tuntenut kuin olisin ollut oman elämäni sivusta seuraajana. Mitä tapahtuu? Miksi? En ymmärrä? Yksi suurimmista kiputiloista oli se kun koin menettäneeni jälleen elämänhallinnan, rutiinit, terveyden ja hyvinvoinnin. Mutta sieltä noustiin! On ihanaa upota hetkittäin omaan itseensä ja velloa siellä ilman odotuksia. Yllättävät havainnot ja oivallukset värittävät mielenmaailmaa kauniilla tavalla. Tämä kaikki mulle iskostui ajatuksiin ja koin suuria tunteita tunteita keväisellä mökkireissulla ja joogamatollani: välillä purskahtelin itkuun, nauroin kyynelten virratessa ja halasin itseäni. Edellisenä syksynä olin välillä ollut aika rikki koska sairastelu ja sairaslomalla oleminen oli niin uuvuttavaa. Elokuusta marraskuuhun kävin pienissä pätkissä töissä ja olin valtaosan kotona sairaslomalla oireiden vuoksi. Tämä oli niin suuri muutos elämässä koska aktiivinen ja hyvinvoiva elämä lähti raiteiltaan ja mie odottelin tilanteeseen muutosta. Keväällä joogan ja erilaisten harjoitusten parissa viettämäni aika (silloin en vielä meditoinut säännöllisesti) toi minulle jotain, joka hiljalleen täytti sitä kuukausien ”odottelua”. Tunsin pikkuhiljaa tilanteiden tasoittuvan ja oli optimistinen tulevien kuukausien suhteen mutta koin myös eräänlaista levottomuutta koska elämässä oli niin paljon kysymysmerkkejä ja epävarmuutta johtuen kaikista tapahtumista.

Kunto ja vointi palautui keväällä siinä määrin, että pääsin takaisin joogan ja treenien pariin ja haasteena oli silloin hyväksyä se oma sen hetkinen kunto ja jaksaminen jotta omasta tekemisestä olisi voinut ylipäätänsä nauttia. Mie olin niin kauan odottanut että pääsen takaisin menoon mukaan, että sain kuin sainkin keväällä hiljennettyä sen valittavan äänen päässäni ja ja kuinka ihanalta se tuntuikaan! Oman kunnon myöntäminen itselle oli sellainen reality check ja keskittymisharjoitusten avulla mie sain ohjattua mieltäni positiivisempaan suuntaan.  Pikkuhiljaa tunsin kuinka nautin treeneistä sillä omalla tutulla tavallani ja kuinka arvostinkaan niitä hetkiä kun syke kohosi, hiki tuli pintaa, kroppa heräsi eloon ja sain olla yhdessä ihmisten kanssa joita olin kaivannut! Mie rakastan sitä sisuuntumisen tunnetta, sitä kun pienet vastoinkäymiset saavatkin syttymään lannistamisen sijaan. Mieli syttyy, kroppa herää eloon, energiat alkaa virtaamaan ja mieli ikäänkuin puhdistuu kaikesta kuormittavasta, sellaisesta ylimääräisestä jolle siellä ei ole sille sijaa. Mitä syvemmälle pääsin omaan tekemiseeni, sen paremmin mie voin.  Kaiken tämän keskellä me käytiin tyttöjen kanssa haastamassa itsemme Levin Arctic Challenge Winter Editionissa ja mie jälleen sitä oltiin niin onnellista että!! Kroppa ja mieli toimi tiiminä ja mie tunsin ne omakseni, sain uuden kokemuksen tyttöjen kanssa ja koin silloin, että se oli itselleni eräänlainen palkinto. Niitä elämän pieniäsuuria yllätyksiä. Motivaatio ja jano uusiin haasteisiin kasvoi olin ihanan innostunut koska keho ja mieli tuntuivat sopivan sitkeiltä ja sain Leviltä kotiintuomisiksi hyviä viboja.

Mie jatkoin  näiden omien hommieni parissa ja mielikin oli virkeänä – naureskelin ja vitsailin menneille terveyden kanssa sattuneille tilanteille saatuani onnistumisen fiiliksiä. Keväällä mie syvensin omaa joogaamistani, löysin kivat aamujoogarutiinit ja yhtäkkiä huomasin myös meditoimisen löytyneen omakseni. Se on ollut huikeaa, kuinka paljon ihminen pystyykään vapauttamaan itsestään negatiivisuutta, paineita ja ylipäätänsä erilaisia mielen kireystiloja. Mie tunsin saaneeni kiinni niistä peruspilareista ja rakastan sitä tunnetta. Noita aikoja miettiessäni tunteet nousevat uudelleen pintaan, ne ihanat kuplivat energiat. Vietin aikaani kirjojen parissa ja havahduin siihen, josta mainitsin jo tekstin alupäässä, että yksi asia sopeutumisen esteenä itselläni oli ollut se, että mie olin keskittynyt enemmän niihin asioihin, joita en ollut pystynyt tekemään sen sijaan, että olisin voinut viettää aikaani esimerkiksi joogan teoriaan syventyen. Silloin kun rämmin kiukussani syvällä tunteissa kun en voinut tehdä omia harjoituksiani, olisin varmasti tiuskaissut jos minulle olisi tultu ehdottamaan lukemista tekemisen vaihtoehtona koska silloin ne tunteet oli niin voimakkaasti siinä päällä mutta kun fiilikset tasoittuivat niin näin asiat eri tavalla. Eihän se lukeminen millään korvaa tekemistä mutta se on sitä sopeutumista ja niitä valintoja. 

Elämä on ollut melkoinen matka viimeisen puolentoista vuoden aikana ja välillä on tuntunut kuin olisi ollut sellainen heittosäkki, mennyt vain tapahtumien mukana ja ajoittain ollaan oltu enemmän läsnä ja ajoittain enemmän poissaolevina ja pilke silmäkulmassa on välillä loistanut kirkkaana ja välillä häilynyt väsyneen harmaana mutta usko omaan elämään on säilynyt. Sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin ei ole helppoa eikä se usein onnistu vain päättämällä sillä muuttuvat tilanteet voivat herätellä kysymyksiä, ärsytystä, tunteiden juoksua ja turhautumistakin. Mieli on onneksi myös hallittavissa ja ohjattavissa oleva työkalu ja me voidaan kannustaa mieltä sopeutumaan. Oma asenne kaiken tämä taustalla vaikuttaa merkittävästi. Mie olen iloinen koska ensi viikolla ranne leikataan ja tämä tilanne etenee, en ole enää yksin kipujen kanssa eikä minun tarvitse elää epätietoisuudessa aikataulujen kanssa. Mulla tuli hyvä fiilis kun sain nämä ajatukset sopeutumisesta ja erilaisista tilanteista sanoiksi asti ja miettiessäni näitä tapahtumia annan itselleni reippaan taputuksen olkapäälle. On sitä aikamoisen rumban käynyt läpi ja uskoa riittää vielä tulevaankin. Viime aikoina omat fiilikset on olleet aika malttamattomat mutta onhan tässä jo odoteltukkin tilanteesta ulospääsyä hyvä tovi. On sanomattakin selvää, että terveyttä osaa arvostaa ja mieli oppii rauhoittumaan hetkiin paremmin, nauttimaan läsnäolosta erityisesti silloin kun vaikeat asiat eivät meinaa jyrätä voimallaan alleen.

Keho ja mieli reagoivat yhdessä suuriin muutoksiin elämässä ja mie haluan kannustaa siihen, että kaikki tunteet päästetään pintaan ja annetaan niiden purkautua. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tuntemuksia koska jokainen käsittelee asiat omalla tavallaan, yksilönä. Mie olen opetellut tunnistamaan omia tunteitani ja myös näyttämään ja ilmaisemaan niitä kaikessa kirjossaan.  Omaan tyyliini vedän mukaan myös positiivisuuden sillä positiivinen elämänasenne ja suhtautuminen kannustavat meitä sopeutumaan ja näkemään tilanteissa erilaisia puolia. Välillä tuntuu, ettei niitä positiivisia puolia löydy kaivamallakaan mutta usein puhuminen toisen ihmisen kanssa auttaa näkemään kokonaisuuden eri valossa.

 Itselläni on sopeutumisessa näihin kertomiini tilanteisiin auttanut esimerkiksi juurikin tunteiden ilmaisu ja läheisille puhuminen. Mie olen myös huomannut sen omalla kohdallani, että mitä paremmin pidän huolta itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani, se paremmin pystyn sopeutumaan muutoksiin. Kun pidän huolen itsestäni, omasta henkisestä hyvinvoinnistani niin pärjään paljon paremmin kun verrattuna siihen, että en vaalisi omaa hyvinvointiani. Se ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä vaan me kaikki tiedetään ne peruspilarit: säännöllinen syöminen, liikunta, riittävä uni, meditoiminen jne., hyvinvoinnin  takana ovat ne valinnat ja päätökset joita me tehdään päivittäin ja joiden kanssa me eletään ihan arkista elämää. Nämä samat tekijät tukevat myös ihmistä kokonaisuutena ja tässä palaan aiemminkin sanomaani mielen voimaan – se on aika mieletön!

Minkälaisia tilanteita teillä on tullut vastaan, joissa olette joutuneet sopeutumaan yllättäviin muutoksiin?

 

❤ Marru

 

 

 

 

Meditaatio ja jooga: Kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia

Kesä on täällä!

Ja mie olen tehnyt ensimmäiset meditaatioharjoitukset omalla takapihalla. Vuosia sitten operoitu ranne on alkanut oireilla ja tämän miltei jatkuvan hermosäryn keskellä omien restoratiivisten joogaharjoitusten ja meditaation merkitys on kohdallani kasvanut. Kirjoittaminen juuri nyt on hitaamman puoleista sillä kirjoitan vain vasemmalla kädellä mutta silloin kun se ajatus lähtee virtaamaan niin blogin äärelle on päästävä. Mie olen todella iloinen säännöllisyydestä, jonka olen löytänyt joogaharjoituksistani sillä olen jo nyt suhtautunut tilanteeseen eri tavoin mitä olisin tehnyt esimerkiksi vuosi sitten. Olen oppinut hyväksymään ja sopeutumaan. Olen päästänyt ilmaan kaikki tunteet pettymyksestä ja turhautumisesta aina kyynelten muodossa asti ja olen tehnyt tilaa siten uusille näkökulmille. Tämä on minulle hyväksi, ikäänkuin puhdistun ja saan rauhan tunteen sisälleni. Tämä rauhan tunne, jota vaalin itsessäni ei ole minulle kovin vanha ystävä vaan me ollaan viimeisen vuoden aikana koettu niin valtavasti, että se on saanut sen oman paikkansa sydämestäni. Mie annoin rauhalle tilaa luopumalla sisäisestä juoksijastani ja koen tämän olevan yksi merkittävä tekijä sen takana, että viihdyn nykyisin yksin, paikallani ja jopa pakenen sine omaan jooga-ja mediaatiokuplaan tätä todellisuutta aika ajoin. Pakeneminen ei kohdallani tarkoita sitä että pakenisin elämääni vaan haen sillä tilaa ja energiaa itselleni. Levottomuuden vallatessa mielen mie pysähdyn paikalleni, suljen silmäni ja annan hengityksen ohjata minua kohti sitä kuplaani ja se on vapauttavaa koska kupla voi olla tyhjä ja saan luoda siitä sellaisen mikä sillä hetkellä tekee minulle hyvää ja mitä tarvitsen. Usein löydän myös uusia ja odottamattomiakin asioita ja ajatuksia kuplastani.

Mie olen vuosikausia olettanut ettei minusta ole meditoimaan, ”ettei se ole minun juttu” enkä ole kokenut sitä omakseni, joten jonkinlainen muutos minussa on tapahtunut. Minulla on ollut meditoimisesta aivan vääränlainen kuva ja olen ajatellut sen liian monimutkaisesti. Pelkistämällä ja yksinkertaistamalla meditaatioharjoituksia, olen löytänyt itselleni sopivan tavan, jonka koen omakseni. Suosittelen tutustumaan erilaisiin jooga- ja meditaatioharjoituksiin sillä kirjo on laaja ja monipuolinen tarjonta mahdollistaa sen, että siekin voit löytää oman joogatyylisi. Tämä oli tällainen lyhyehkö ajatusten virta omien meditaatioharjoitusten parista. Minkälaisia tuntemuksia meditaatio sinussa herättää? Onko sinulla jotain lempiharjoituksia, joita haluaisit jakaa muiden kanssa?

Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen kesälomalla mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoitukseni mukana myös lomalla.

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Nautinnollisia joogahetkiä  Marru

 

 

 

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Rentouttavia joogahetkiä ❤

Olohuonejoogaa + blogissa nyt tutustumiskoodi Yogoben-sivustolle

Manduka Pro Lite

Mie etsiskelin uutta joogamattoa pidemmän aikaa ja valinnasta teki haastavaa tarjolla olevien mattojen iso valikoima ominaisuuksineen ja väreineen. Valitsin helsinkiläisestä Yogalife-joogakaupasta Mandukan Pro Lite-maton, joka on kestävä, ei veny ja jossa on riittävästi pitoa mutta sitä ei ole liikaa mahdollistaen esimerkiksi flowjoogan jatkuvan liikkeen käännöksineen ja henkilökohtaisesti tykkään myös vahvantuntuisesta matosta pehmeän sijaan. Matto kulkee myös kevyesti mukana ja sen likaa hylkivä ominaisuus on tässä plussaa. Mandukan mattojen sanotaan paranevan käytön myötä ja innostuin siitä, että matolle voi tehdä karkealla suolalla ja kostealla sienellä pintakäsittelyn jos pinta vaikuttaa alkuun liukkaalta, käsittelyn jälkeen maton annetaan kuivua jonka jälkeen se on käyttövalmis eli varsin yksinkertaista.

Mandukan Pro Lite-mattojen materiaali on muoviyhdiste, jolla elinikäinen takuu ja se on 100% lateksivapaa, joten sopii myös esimerkiksi kumiallergisille.

 Kokeilin kerran ystäväni mattoa ja aurinkosoturia tehdessäni varpaat tuntuivat liimantuneen mattoon kiinni ja liikkuminen asanaan ei tuntunut miellyttävältä. Harjoituksissa saa olla haastetta sillä se tuo joogaan lisää väriä ja mahdollisuuksia, mie halusin maton, jossa on riittävästi pitoa, jotta pystyn keskittymään asanoiden tekniikan harjoitteluun sen sijaan, että keskittyminen kuluisi siihen tunteeseen kun kädet ihan koko ajan luistavat alta tai vastaavasti maton pinta tuntuu kuin liimapaperilta. Liukkaammilla matoilla asanoissa pysymisen voi toki ottaa lisähaasteena kuten joogaopettajani Iida sanoi ja  liukkaimmilla matoilla asanoissa pysyminen vahvistaa ja kehittää joogaajaa ja loppujen lopuksi tässäkin asiassa tullaan makuasioihin –  tässä tapauksessa on onni kun markkinoilla olevien joogamattojen valikoima on niin monipuolinen.

Minulla on haaveena päästä tekemään joogaharjoituksia ulkona kauniina kesäpäivinä ja Mandukan mattoja voi käyttää niin sisällä kuin ulkonakin. Materiaali takaa, että maton pintakuitu on täysin suljettu, eli se ei päästä maton sisään hikeä, bakteereja tai muutakaan likaa.

Joogablokit ja yogawheel

Joogablokit ja yogawheel ovat usein osana harjoituksiani ja esimerkiksi hyödyntämällä blokkeja, olen saanut syvennettyä asanoitani liikkuvuuden kehittymisen myötä ja se kehityksen tunne on todella innostava. Blokit ovat pehmentäneet harjoituksia ja sen kautta on lähtenyt myös se mielenpyörä liikkeelle. Olen löytänyt harjoituksilleni sen tunteen, että olen todella tällä matkalla ja se on pääasia eikä minulla ole joogassa mittarina taipuminen tiettyihin asentoihin vaan se kaikki mieletön mitä joogan viisikirjainta kätkevät syliinsä.

Läsnäolon tunteen löytyminen on ollut todella vaikuttavaa ja vapauttavaa. Läsnäolon voimistuminen ja kokeminen on tehnyt joogasta yhä henkilökohtaisempaa ja minua vetää puoleensa erityisesti henkilökohtaisuus ja sen mukanaan tuoma vapaus. Nykyisin voin puhua vapaudesta henkilökohtaisten harjoitusten yhteydessä sillä aiemmin olen itse rajannut ja rajoittanut itseäni, kehoani ja ajatuksiani. Aiemmin olen voinut kokea ahdistuneisuutta jäädessäni yksin itseni kanssa, yksin omien ajatusten ja ajan kanssa. Monien asioiden summa on nykyisin se, että yksinäisyys ja esimerkiksi yksin omalla matolla vietetty aika tuo vapautta ja tilaa omalla tavallaan. Nämä ovat äärimmäisen kauniita ja herkkiä tunteita ja ne voimistavat minua aivan sieltä sydänkeskuksen takaa asti.

Yogawheel on uudempi tuttavuus ja pidän esimerkiksi taaksetaivutuksista renkaan avulla. Tämä kuvissa näkyvä kattaus on tuttu näky meidän olohuoneen lattialla ja usein minulla on matolla muutama karvainen kaverikin. Viime aikoina mie olen innostunut lukemaan jooga-aiheista kirjallisuutta ja syventymään tähän maailmaan, joka minua niin voimakkaasti vetää puoleensa.

Sydämen kutsu: kurkistaa syvemmälle yinjoogan maailmaan.

Tutustumiskoodi Yogobe-sivustolle!

Mie olen kirjoittanut tänne blogiin omia kokemuksiani Yogobe-sivuston ohjatuista joogatunneista joista viimeisimmän pääset lukemaan täältä. Minusta on mukavaa jakaa omia kokemuksia ja fiiliksiä kotona tekemistäni joogaharjoituksistani ja nyt minulla onkin aiheeseen liittyen huikeita uutisia!!

Yogobe halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogobe-sivuston monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson ja tämän jälkeen voit tehdä koska vain ja missä vain omia joogaharjoituksia, tutustua erilaisiin pranayama-hengitysharjoituksiin, kurkistaa mudrien maailmaan ja lukea Yogoben omaa blogia. Inspiroivaa, eikö? Minun mielestä Yogobessa ei ole kyse vain joogatuntien ohjaamisesta vaan sivusto on varsinainen tietopankki joogasta kiinnostuneelle ja kaikille, jotka haluavat kokeilla treenaamista kotona! Ohjatuille joogatunneille osallistumisen lisäksi pääset syventymään hengittämiseen, meditoimiseen, voit saada inspiraation uusien intentioiden asettamisille omille harjoituksille tai vaikkapa miehesi tai miespuolinen perheenjäsenesi innostuu kokeilemaan Äijäjoogaa – iloisia hetkiä joogan parissa!

💛 Marru