TERVEISIÄ SAIRASTUVALTA
Sain eilen ihanan yllätyksen hellulta, hän oli bongannut värikkään riippumaton paikalliselta fb-kirpparilta 💛🧡 Nyt on aikaa lukea vähemmäksi kirjapinkkaa: Janne Kotalan Joogan sydän on uusi tuttavuus ja kehon ja Janesh Vaidyan mielen ayerveda on ollut hetkisen aikaa luettavana. Ahmin kirjan sivuja ja ja havahdun toistamiseen mielessäni omaan kommentointiini ”just näin”, ”minustakin tuntuu tältä”, ”näinhän tämä asia on” – samalla myös kyseenalaistan, pureskelen, arvioin ja mutustelen tietoa ja sitä kuinka mie sen omaksun. Olen tiedonjanoinen ja ajan rohkeasti itseäni asioiden pariin mutta samaan aikaan olen joidenkin elämän asioiden kanssa varsinainen arkajalka.
Tiedostan myös sen kuinka monella osa-alueella elämässäni on vaikuttanut omat epävarmuuteni ja ihmisten hyväksynnän hakeminen, aina omien mielipiteiden muodostamisesta ja ääneen sanomisesta alkaen siihen kuinka olen ottanut vastaan kommentteja ja suhtautunut uuden oppimiseen. Epävarmuus oppimisen taustalla on luonnollista ja toisaalta kuuluu asiaan mutta koko identiteetin määrittävänä tekijänä nappaa itselleen sille kuulumattoman ison osan.
Mie olen löytänyt itseäni vahvemmin ja saanut omaa ääntäni vahvistettua itselleni eikä minun tarvitse tarkoituksella nuoleskella ihmisiä miellyttääkseni. Eihän siihen koskaan ole ollut pakkoa, se on ollut yksi oppimani tapa josta on kehittynyt elämän tapahtumien johdosta selviytymiskeino. Miellyttämisen tarpeen myöntäminen ääneen ei ollut helppoa mutta se oli todella tärkeää ja mitkä voimavarat sieltä vapautuikaan kun ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät tule kohdalleni jäädäkseen elämääni. Eikä minun tarvitse tarrautua ihmisiin saadakseni turvallisen olon vaan se turva lähtee minusta itsestäni. Myöntäessäni tämän koin aluksi itseni heikommaksi. Siinä samalla muut ihmiset kasvoivat silmissäni muutaman metrin mittaisiksi superihmisiksi.
Lopulta silmäni avautuivat ja muistin, että en ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa enkä kipuile muita suuremmin sillä nämähän ovat arkipäiväisiä kasvunpaikkoja elämässä.Opettelin sietämään tätä oloa kaikessa ärsyttävyydessään sillä minusta tuntui oman mittani tulleen täyteen ja oli aika nostaa tämä kokonainen kissa pöydälle. Tietoisen prosessin kehitys on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa suhtautuminen itseeni, ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin on neutralisoitunut, tasaantunut, eivätkä tunteet heijaa edestakaisin ääripäästä toiseen. Tämä ääripäästä toiseen liikehdintä on ihan normaalia kunnes asiat löytävät omat luonnolliset mittasuhteet. Rauhan ja levollisuuden löytäminen itsestään antaa minulle mahdollisuuksia ja tilaa.
Mie olen ihannoinut aina suorapuheisia ihmisiä ja miettinytkin, että esimerkiksi bloggaajana mulla voisi olla enemmän seuraajia jos esiintyisin sellaisella lappilaisella sisulla ja uhollakin höystettynä..mutta njäääh. Se ei ole minun juttuni mutta olen tässä kuitenkin opettelemassa uusia tapoja ilmaista itseäni ja olen uudella tiellä itseni määrittämisessä. Se ei tarkoita sitä, että seuraavan kerran tavatessamme tapaat aivan uuden Marrun, joka laukoo päin kasvoja ja korvia totuuksia torven lailla, ei sentään. Suorapuheisuus ei tarkoita automaattisesti epäkohteliasta tai asiatonta itsensäilmaisua etkä sie välttämättä edes huomaa mitään eroa minun käytöksessä tai puheessa. Sepä juuri! Kaikki muutosprosessit eivät ole silmin nähtävissä ja joissakin tilanteissa se sisäinen muutos on suurin. Se Miltä Tuntuu.
Hienoa kun meitä on monenlaisia ja mainitsemani rempseys kirjoitustyylissä varmaan kiehtoo itseäni koska tyyli on kovin erilainen omastani. Tässä päästään kätevästi itsensä vertaamiseen muihin..sen pohjalta mietin, että mie ilmaisen asioita pehmeästi ja tykkään kuvailla ajatuksiani kauniisti. Mulla on aika hemppis tyyli sillä minua lämmittää ajatus siitä, että kauniit ajatukset ja asenne, sydän ja mieli houkuttelee lisää kauneutta elämään. Tuntuu hyvältä kun on tiedostanut aikoinaan sen kuinka paljon itseään on lähtökohtaisesti verrannut muihin ja voi sanoa tämä päivänä olevansa parempi ihminen itseään kohtaan ja hyvä ystävä itselleen.
Yksi valinta ja päätös kerrallaan.
MARRU MARMELAADI 