Kohti itseymmärrystä

”Sydämestä saakka eletyn kokemuksen jälkeen maailma näyttää erilaiselta. Jopa tutuista asioista löytyy uusia sävyjä. Uudenlaista, aikaisemmin huomaamatta jääneitä syy-yhteyksiä ilmaantuu ja yhtäkkiä aiemmin käsittämätön onkin ymmärrettävää.” 

   Joogan sydän – kohti sisäistä harjoitusta /  Janne Kontala  (Viisas elämä)

Olen lueskellut Janne Kontalan Joogan sydän -kirjaa ja Kontala kirjoittaa hienosti joogisesta näkökulmasta ja siitä miten joogan harjoittaminen kehittää myös joogin itseymmärrystä. Mie jäin miettimään mitä itseymmärrys minulle yleisesti merkitsee, mitä se on käytännössä? Kuinka olen oppinut ymmärtämään itseäni ja mitä se on minulta vaatinut? Entäpä joogan vaikutus: mitä jooginen elämäntapa on minun itseymmärryksessä saanut aikaan?

Olen huomannut omassa elämässä viime aikaisten tapahtumien myötä, että lisääntynyt itseymmärrys on auttanut minua rakentamaan itseni näköistä elämää. Yksi tehty valinta on avannut tietä ja seuraava valinta on vienyt ehkä eteenpäin tai vahvistanut ennestään tekemieni valintojen merkitystä. En ole tehnyt jokaista liikettäni super tietoisesti vaan välillä olen antanut myös elämälle tilaa antaa tehdä taikojaan. Joskus olen kulkenut myös tietoisesti laput silmillä. Kokonaisuus on ollut kombo omia valintoja ja elämään luottamista. Joskus valinnan vaikutus ja merkitys on tuntunut tai näkynyt välittömästi, joskus olen miettinyt, että oliko tekemäni valinta merkityksetön tai vähäpätöisempi koska en ole heti nähnyt lopputulemaa. Mikään tekemistäni valinnoista ei kuitenkaan ole ollut kokonaisuudessa merkityksetöntä tai vähäpätöistä sillä muutaman vuoden ajan tekemäni tietoiset valinnat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen missä olen nyt ja vaikuttaneet siihen oloon mikä minulla juuri tällä hetkellä on. Nyt on hyvä flow…Silloin kun olen henkisen tai fyysisen terveyden = (lue sairauden) vuoksi möyrinyt kasvot pohjamudassa tai minusta on tuntunut, että elämä on pysähdyksissä tai jotain on puuttunut, niinä hetkinä ei ole tuntunut siltä, että olisin tehnyt oikeita valintoja tai olisin ymmärtänyt itseäni. Silloin olen etsinyt syyllistä tilanteeseeni, itsestäni tai ulkopuolelta. Minulle käänteen tekevää on ollut, että syyllisen ulkopuolelta etsimisen sijaan, olenkin kääntänyt katseeni sisäänpäin, sillä sieltä ne vastaukset ovat löytyneet. Mitä pidemmälle olen matkannut kohti parempaa itsetuntemusta, sen vähemmän minulla on ollut tarvetta etsiä ja osoittaa syyllistä, oli se syyllinen sitten mie itse tai joku muu.

Tällä hetkellä elämässä tuntuu hyvältä koska arki antaa minulle energiaa ja minusta tuntuu luonnolliselta olla tietoinen omista tekemistäni. Aiemmin en ole halunnut olla tietoinen koska tietoisuus on läväyttänyt kaikki ne asiat silmilleni, joita olen tietoisesti (ja osittain tiedostamatta) pakoillut. Kun ensimmäisiä kertoja aloin varovaisesti kurkistamaan siitä ovesta, jonka taakse olin kätkenyt vuosikausien ajan kokemiani tunteita ja erityisesti niitä tukahdutettuja tunteita, tuntui kuin olisin hukkunut niiden alle, sillä niin voimalla ne alkoivat rynnimään päälleni. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että olen sopeutunut elämässäni tilanteisiin ja esimerkiksi antanut anteeksi ihmisille velvollisuudentunteesta tai sen vuoksi koska olen ajatellut, että minun pitää antaa anteeksi ja olen ajatellut, että ”eihän nämä asiat minusta niin isolta tunnu”, ”ei minua niin haittaa…”, ”kyllä mie ymmärrän…” ja voitte varmaan arvata, että miltä tämän ymmärtäminen ja myöntäminen tuntui? En osannut ohjailla mieltäni kannustavampaan suuntaan enkä osannut rauhoittaa mieltäni sillä tunteet aiheuttivat epävarmuuksia, pelkoja ja ikäviä muistoja, jotka tuntuivat muun muassa väristyksinä kehossa, sykkeen kiihtymisenä ja stressinä.

Minusta tuntui siltä, että tukahdutettujen tunteiden tilanteet nousivat uudelleenkäsiteltäviksi ja mielessäni olen huutanut itsekseni kuinka vihainen tai loukattu olenkaan ollut jo silloin kun nämä tilanteet ovat tapahtuneet. Ja on tuntunut todella hyvältä myöntää itselleen ja sanoa vihdoin ääneen, että ei, kaikki ei ole minulle ok. Oppiessani omasta kyvystäni kehittää omaa tietoisuuttani, sain uudella tavalla kiinni itsestäni ja siitä, kuinka paljon minussa on voimaa, sinnikkyyttä ja rohkeutta ja kuinka hukassa olenkaan ollut itseltäni. En mie kuitenkaan ole sitä halunnut tai pyrkinyt siihen tarkoituksella, kuka nyt haluaisi tuntea olevansa hukassa tai kadoksissa itseltään?  Yksi asia vain johti toiseen ja onneksi nykyinen suunta on minulle hyväksi, vaikeuksien kautta kohti tasapainoisempaa mieltä ja itsetuntemusta. Meillä voi myös olla sellainen tasaisen tappava vaihe elämässä meneillään, jolloin koemme, että emme ole yhteydessä itseemme ja sisimpäämme sillä meillä ei ole aikaa keskittyä miettimään omia mielemme liikkeitä koska työt, perhe, ongelmat parisuhteessa tai ylipäätään ihmissuhteissa ovat liikaa tiedostettaviksi. Voimme myös tiedostaa näitä asioita ja tilanteita mutta haluamme pysyä mukavuusalueellamme emmekä halua kohdata niitä koska ne tuntuvat yksinkertaisesti pahalta.

Jonkun korvaan tämä voi kuulostaa siltä, että onpas Marrusta tullut itsekäs kun hänen ajatuksensa pyörivät niin paljon oman navan ympärillä – ja tässä on myös palanen totuutta, sillä mie olen alkanut terveellä tapaa itsekkääksi ja itsetuntemuksen kehittäminen edellyttää, että vietämme aikaa itsemme kanssa myös silloin kun olo ei ole miellyttävä..sitä en ole aiemmin osannut olla vaan olen mukautunut ja sopeutunut oman hyvinvointini kustannuksella elämän tapahtumiin ja ikään kuin seuraillut sivusta itseänikin. Olen elänyt elämästäni parisenkymmentä vuotta ilman sellaista aktiivista ja selkeää yhteyttä itseeni (ei ole ollut helppoa myöntää tätä.) Tällainen yhteys minulla on avautunut joogan ja meditaation avulla, fyysiset asanaharjoitukset ovat antaneet psyykkiselle puolelle impulsseja ja mielessä asuneet blokit ovat alkaneet avautumaan. Kun olen saanut niitä asia kerrallaan avattua ja käsiteltyä, olen saanut suoran linjan auki kohti parempaa itseymmärrystä. Olen ymmärtänyt, miksi olen toiminut ja ajatellut tietyllä tapaa ja se on ollut todella valaisevaa! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tietoisuuden lisääminen ja kehittäminen ja pysähtyminen ovat olleet minulla käytännön työkaluina arjessa kohti tietoisempaa itsetuntemusta. Jooga ja hengitysharjoitukset ovat auttaneet minua tässäkin. Hengitys luo sillan mieleni ja kehoni välille ja kaikessa yksinkertaisuudessaan minulla auttaa nykyisin se, kun mielikuvaharjoituksen omaisesti päästän uloshengityksen mukana irti sellaisista asioista, joista pystyn irtipäästämään ja sisäänhengitys tuo vastaavasti minulle uutta, puhdasta happea ja energiaa. Niinkin yksinkertaista. Säännöllinen tietoisuuden äärelle pysähtyminen ja meditoiminen on auttanut minua puhdistamaan mieltäni asioista, joista kerroin aiemmin ja nyt tilanne on se, että mieli on jopa levollinen minun ollessa pysähdyksissä.

Minulla on isossa osassa elämääni ihmisiä, joille mie annan tukeni, joilta mie saan tukea ja joiden kanssa saamme jakaa yhteistä elämää. Omat valintani ovat myös siivonneet elämästäni sellaista negatiivisuutta, jota en yksinkertaisesti valitse kantaa mukanani. En tarkoita sitä, että kohtaamisten pitäisi aina olla vaaleanpuneista hattaraa ruusunnuppuineen sillä ihmissuhteissa, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan molemminpuolin, on myös tilaa vaikkapa erimielisyyksille ja kiistatilanteille..ja on tilaa olla erilainen ja silti samanarvoinen. Avopuolisoni, läheiset, ystävät ovat todella isossa osassa jokapäiväistä elämääni ja kuljetan heitä rakkaudella matkassa. Olen niin kiitollinen ihmisistä elämässäni. Jokaisen ihmisen elämä on yksilön oma, johon sitten nivoutuu perhesuhteiden, työyhteisön ja sosiaalisen verkoston kokonaisuus. Yksilön itseymmärryksen kehityksen vaikutukset ja valintojen merkityksellisyys näkyvät myös ihmissuhteissa, joissa elämme ja vietämme eniten aikaa.

P.S. Lämmin lukusuositus kirjalle, joka laittoi alulle tämän päiväisen pohdinnan: Joogan sydän – kohti sisäistä harjoitusta.