Mikä saa minut liikkeelle?

OMA LAJI, OMA SALI

Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi  nainen.

Pääset lukemaan tästä ihka ensimmäisen blogikirjoitukseni: Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.

Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.

Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt  ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan.  Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa  ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.

WallTraining Center Rovaniemi

Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.

HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA

Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää.  Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.

ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA

Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi.  Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.

Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan.  Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.

Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta.  Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.

Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita.  Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.

Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.

OHJAUS JA YHTEISÖ

Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!

Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina.  Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.

Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon  liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa.  Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

 

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen mitä sydän jo tietää

Arkistojen aarteita

Löysin blogin arkistoista julkaisemattoman luonnoksen, jonka aihe on juuri tällä hetkelläkin itselleni ajankohtainen. Onnekseni näitä ajatuksia on tullut kirjoitettua aikoinaan ylös sillä tänä aamuna tämä juttu tuli kuin tilauksesta eteeni ja sain myös tilaisuuden palata niiden jo emnestään tuttujen tunteiden pariin. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen elämässä on sattunut ja tapahtunut isoja asioita ja olen käynyt läpi suuren henkisen muutoksen ja kehitys jatkuu. En kirjoitushetkellä vielä tiennyt, että tulevaisuuden minä tulee palaamaan tämän kirjoituksen äärelle näitä ajatuksia hämmästellen..kuin olisin kirjoittanut nämä ajatukset juuri tätä hetkeä ounastellen. Kirjoitus on saanut alkunsa viime vuoden puolella. Olette varmasti kokeneet tilanteita, joissa olette alitajunnassanne tienneet tapahtumien kulun mutta juuri sillä hetkellä asian tiedostaminen on tuntunut liialta, joten pakenette tai käännätte katseen tietoisesti pois asiasta tai koitatte hiljentää sen hiljaisen mutta puhuttelevan äänen sydämessänne. Ihmisen mieli on voimakas työväline, se tarjoilee mahdollisuuksia ja on paras ystävä mutta samaan aikaan haastaa ja voi jopa kiusata.

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen minkä sydän jo tietää. 

Sydämen ääni on voimakas ja mitä enemmän olen avannut itseäni ja ottanut rohkeita askeleita kohti läsnäoloa, olen alkanut kuulla äänen voimakkaammin. Minulle se tarkoittaa käytännössä sitä, että hiljentyessäni ja pysähtyessäni paikalleni, saan itseni rauhoittumaan ja kierrosten tasaantuessa olen siinä itseni kanssa. Nämä tilanteet voivat usein kuulostaa kovinkin korkealentoisilta mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan mie vain rauhoitun, hengittelen ja koitan sulkea itseni omaan kuplaan hetkeksi. Kun esimerkiksi ulkopuolelta sykkivä hektisyys tai stressitekijät koittavat nakertaa kaaosta aiheuttaen, ensimmäiseksi minun on päästävä itseni kanssa tilaan, jossa on mahdollista rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen on mahdollisuus kuulla ajatukset selkeämmin, usein kyse on siitä että haluammeko kuulla ne ja haluammeko hyväksyä ne.

Mie olen monesti löytänyt itseni sellaisesta tilanteesta, jossa olen tuntenut että mitä minun pitää tehdä/sanoa tai mitä tulee tapahtumaan mutta jostain syystä olen jäänyt tilanteessa jumiin. Minulla on esimerkiksi voinut olla todella vahva tunne kuinka jonkin asian suhteen tulee käymään mutta silti leikin hiljaa mielessäni etten tiedä lopputulemaa. Siinä hetken koittaessa mietin, että miksi yritin huijata itseäni sillä se tuntuu oman itsensä vähättelyltä. Tämä on sellaista tanssia hyväksymisen ja sopeutumisen sekä tiedostamattomuuden kesken. Ajatusten ja tunteiden hyväksyminen auttaa meitä tunnetilojen käsittelyissä ja opettelemalla sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, kannustamme itseämme myös hyväksymään. Mieli voi myös tietoisesti tai tiedostamatta sulkea ajatuksia ja tunteita tilanteen ulkopuolelle ja se voi toimia eräänlaisena puolustautumisena.

Omalla kohdallani olen tiedostanut tämän tapahtuvan usein. Leikin mielessäni ettei minun tarvitsisi myöntä jotain asiaa ääneen. Todellisuudessa olen jo sen ajatuksen tiedostanutkin mutta siltikin siihen littyy jokin myöntämisen leima. Nämä mielen asiat, henkinen hyvinvointi ja itsensä kehittäminen eri tilanteissa tässä elämässä ovat sydäntäni lähellä ja mie kirjoittelenkin näistä aiheista usein. Omasta elämästä saa kirjoitusten aiheita ja vuorovaikutuksellisuus ihmisten kanssa tuo erilaisia näkökulmia aiheisiin, se on rikkautta! Minun on usein pitänyt kuulla sanottavan saman asia useaan otteeseen ennen kuin olen antanut itseni hyväksyä sen hetkisen tilanteen ja tällaistä vahvistusta hakemalla olen saanut apua, jotta olen oppinut hyväksymään asioita. Tämän kaiken perimmäimen tarkoitus on, että saan itselleni levollisen olon kun annan itseni hyväksyä tilanteen vaikka usein tunteet koittavat jäävät vellomaan ”toisaalta ja toisaalta” ajatuksiin. Mie olen lukuisia kertoja saanut todeta, että olen itse tarrannut siinä hetkessä kiinni niihin ajatuksiin ja antanut mieleni hämmentää, lisäten esimerkiksi epävarmuutta. Näissäkin hetkissä se ego koittaa päästä leikiskelemään mielellä ja ohjaamaan kokonaisuutta. Mie olen tunteella eläjä ja usein tunteet ohjaavat päätöksentekoa mutta viime aikoina järkiperusteet ovat nostaneet päätään ja olen itsekin ollut hämmästynyt huomatessani tämän itsestäni. Koen voimakkaat tunteet omakseni mutta olen huomannut eron omassa suhtautumisessa esimerkiksi vastoinkäymisiin ja ylipäätänsä tapahtuviin asioihin ja mieli; asenne ja suhtautuminen on ollut tässä merkittävin työväline.

Tietoinen läsnäolo auttaa sopeutumaan tunteisiin  ja hyväksymään asioita

Tietoisuus eli ”mindfullness” sai minussa ihan aluksi aikaan sekä kiinnostuksen heräämisen mutta muistan myös miettineeni hieman skeptisesti , että onkohan tämäkin vain joku tämän päivän ohimenevä ”muotijuttu”. Kuullessani tästä ensimmäisen kerran ajatuksissani kävi samanlainen ennakko-oletus kuin meditaation kohdallakin ja jotenkin ajattelin mindfullnessin olevan monimutkaista ja ”liikaa” minulle. Tämä oli vain mielen luomaa ajattelua ja puolustautumista sillä avattua silmiäni ja ja havahduttuani siihen millainen voima meissä ihmisissä ja meidän mielessämme piilee, olen ollut pitkällä muutoksen tiellä ja tietoisen läsnäolon harjoittelusta on tullut osa arkea. Sillä hetkellä oma identiteettini oli vielä vahvasti hakusessa ja uskon, että minulle on käynyt tällainen luonnollinen kehitys elämäntapamuutokseni kautta ja henkisyyteni kehittyessä olen nykyään yleisesti ottaen avoimempi ja uteliaaksi ennakkoluuloisen sijaan. Omien tunteiden, arvojen ja asenteiden luo pysähtyminen ei ole aina minulta onnistunut luonnostaan, joten oppi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Pysähtyminen on haastanut egon sillä olen halunnut pysähtyä, jotta olen saanut kokea läsnäolon pysähtymisen kautta. Se haastoi minut vanhan juoksijan tavalla, joka ensi alkuun tuntui pahimmalta mahdolliselta. Tutustuessani aiheeseen syvemmin, huomasin ohjanneeni ajatusmaailmaa ja toimintatapojani tiedostavampaan suuntaan ja havaitsin elämässäni palasia läsnäolemisen merkityksestä.

(Linkki alkuperäiseen kuvaan.)

Hidasta elämää-sivustolla kuvattiin mindfullnesia, tietoista läsnäoloa siten että läsnäolon voimalla voidaan havainnoida tilanteiden ja ympäristön hienovaraiset ilmiöt ja olemalla tilanteiden tasalla ja pystytään myös ennakoimaan tilanteita herkemmin aistien ollessa avoimia ja mielemme ollessa hereillä. Tarkkaavaisuuden ja ns. hereillä olon sanotaan myös auttavan ihmistä kokonaisuudessaan parempaan ja herkempään reagoimiseen esimerkiksi tunteita, kehoa ja henkisyyttä kohtaan.

Merkittävin ero on juuri reagoimisen herkkyydessä, ympäristön ja ihmisten havainnoimisessa ja siinä kuinka omien ajatusten äärelle pystyy pysähtymään ilman, että on sellainen tunne kuin ajatukset törmäisivät yhteen aiheuttaen ketjukolarin. Mieleen ei pääse kasaantumaan ajatusten tulvaa, ainakaan samanlaisessa merkityksessä kuin ennen kun asiat ja tuntemukset kohdataan sitä mukaan kun ne tulevat kohdalle. Tiedän kokemuksesta sen, ettei ole aina mahdollista kohdata juuri kyseisellä hetkellä niitä tunteita voimakkaimmillaan, olosuhteet eivät yksinkertaisesti aina mahdollista sitä. Väkisinkin tulee eteen tilanteita, jolloin meidän on esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi siirrettävä tunteemme sivuun ja keskityttävä käsillä olevaan asiaan ja tämä tekee tunteiden käsittelystä pidemmän prosessin. Mie pyrin näissä tilanteissa kirjoittamaan muutaman päällimmäisen tuntemuksen ylös sitä hetkeä varten kun palaan käsittelemään asiaa ja se on auttanut minua sillä tunnistamalla tunnetiloja pääsen samaistumaan itseeni ja omiin tuntemuksiini juuri sillä kyseisellä hetkellä. Mie laimeamman jälkeen päin helposti omia tuntemuksiani ja vähättelen sitä kuinka voimakkaasti olen kokenut asian ja tämä on tuonut oman haasteensa asioiden käsittelyyn.

Usein me ajatellaan asiat liian monimutkaisesti tai meille on muodostunut jollaintapaa vääristynyt ennakkokäsitys asiasta ja voimmekin löytää omaan arkeen apuja sellaisten asioiden parista, joita emme millään ole kokeneet oletuksena itsellemme sopivaksi. Vastaavasti voimme todeta kokeilun jälkeen olleemme oikeassa sillä yksilöinä meillä on oma arvo-ja uskomusten maailma eikä samat metodit sovi kaikille. Avoin asenne voi tarjota aivan uudenlaisia onnistumisen mahdollisuuksia ja siihen miekin kannustan!

Mie olen tunteella eläjä ja usein se aiheuttaakin nopeita päätöksiä järjen istuskellessa siinä sivustaseuraajana. On kuitenkin ihana tunne heittäytyä tunteiden vietäväksi ja sukeltaa sinne omien tunnetilojen syvyyksiin.

Aurinkoista kesäpäivää! 

Meditaatio ja jooga: Kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia

Kesä on täällä!

Ja mie olen tehnyt ensimmäiset meditaatioharjoitukset omalla takapihalla. Vuosia sitten operoitu ranne on alkanut oireilla ja tämän miltei jatkuvan hermosäryn keskellä omien restoratiivisten joogaharjoitusten ja meditaation merkitys on kohdallani kasvanut. Kirjoittaminen juuri nyt on hitaamman puoleista sillä kirjoitan vain vasemmalla kädellä mutta silloin kun se ajatus lähtee virtaamaan niin blogin äärelle on päästävä. Mie olen todella iloinen säännöllisyydestä, jonka olen löytänyt joogaharjoituksistani sillä olen jo nyt suhtautunut tilanteeseen eri tavoin mitä olisin tehnyt esimerkiksi vuosi sitten. Olen oppinut hyväksymään ja sopeutumaan. Olen päästänyt ilmaan kaikki tunteet pettymyksestä ja turhautumisesta aina kyynelten muodossa asti ja olen tehnyt tilaa siten uusille näkökulmille. Tämä on minulle hyväksi, ikäänkuin puhdistun ja saan rauhan tunteen sisälleni. Tämä rauhan tunne, jota vaalin itsessäni ei ole minulle kovin vanha ystävä vaan me ollaan viimeisen vuoden aikana koettu niin valtavasti, että se on saanut sen oman paikkansa sydämestäni. Mie annoin rauhalle tilaa luopumalla sisäisestä juoksijastani ja koen tämän olevan yksi merkittävä tekijä sen takana, että viihdyn nykyisin yksin, paikallani ja jopa pakenen sine omaan jooga-ja mediaatiokuplaan tätä todellisuutta aika ajoin. Pakeneminen ei kohdallani tarkoita sitä että pakenisin elämääni vaan haen sillä tilaa ja energiaa itselleni. Levottomuuden vallatessa mielen mie pysähdyn paikalleni, suljen silmäni ja annan hengityksen ohjata minua kohti sitä kuplaani ja se on vapauttavaa koska kupla voi olla tyhjä ja saan luoda siitä sellaisen mikä sillä hetkellä tekee minulle hyvää ja mitä tarvitsen. Usein löydän myös uusia ja odottamattomiakin asioita ja ajatuksia kuplastani.

Mie olen vuosikausia olettanut ettei minusta ole meditoimaan, ”ettei se ole minun juttu” enkä ole kokenut sitä omakseni, joten jonkinlainen muutos minussa on tapahtunut. Minulla on ollut meditoimisesta aivan vääränlainen kuva ja olen ajatellut sen liian monimutkaisesti. Pelkistämällä ja yksinkertaistamalla meditaatioharjoituksia, olen löytänyt itselleni sopivan tavan, jonka koen omakseni. Suosittelen tutustumaan erilaisiin jooga- ja meditaatioharjoituksiin sillä kirjo on laaja ja monipuolinen tarjonta mahdollistaa sen, että siekin voit löytää oman joogatyylisi. Tämä oli tällainen lyhyehkö ajatusten virta omien meditaatioharjoitusten parista. Minkälaisia tuntemuksia meditaatio sinussa herättää? Onko sinulla jotain lempiharjoituksia, joita haluaisit jakaa muiden kanssa?

Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen kesälomalla mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoitukseni mukana myös lomalla.

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Nautinnollisia joogahetkiä  Marru

 

 

 

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Rentouttavia joogahetkiä ❤

Lajiesittelyssä roller derby ja paikallinen Roll-On Derby joukkue

Roller derby – vauhtia ja strategiaa

Mie kävin vappuna rakkaan ystäväni Marjon kanssa katsomassa paikallisen roller derby-joukkueen harjoituksia Keltakankaan liikuntahallilla ja täytyy sanoa, että meno ja meininki näytti varsin mukaansatempaavalta! Marjon kanssa mie olen löytänyt itseni vuosien varrella jos jonkinmoisista tapahtumista ja tilanteista – yleensä yllätyksille jää varaa kun me ollaan yhdessä ja se on ihanaa! Sain tosiaan kutsun harjoituksiin, jotta näkisin mistä lajissa on kyse ja saisin lajiin ensikosketuksen. Minun on pitänyt jo viime syksystä asti käydä katsomassa harjoituksia, nyt viimein pääsin seuraamaan niitä ja avaamaan teille lukijoille blogissa tätä lajia.

Lappi edustettuna: Roll-On Derby

Kyseessä on vauhdikas rullaluistimien päällä käytävä kontaktilaji, jossa joukkueet kilpailevat tosiaan vastaan. Kyseessä on naispainotteinen laji, joka tarjoaa harrastusmahdollisuuksia sukupuolesta riippumatta; miesten ja naisten joukkueille on olemassa omat kattojärjestöt. (Naisten kattojärjestö on WFTDA ja miesten MRDA.) Lajin juuret löytyvät Yhdysvalloista, jossa tämä joukkueurheilulaji syntyi aikoinaan 1920-luvulla ja Suomeen laji on rantautunut vuonna 2009. Ensimmäinen suomalainen lajin joukkue on helsinkiläinen Helsinki Roller Derby.

Mie pääsin tosiaan vappuna seuraamaan ensimmäisen kerran livenä treenejä pelinkulku tempaisi mukaansa sillä oli mielenkiintoista seurailla pelaajia ja kuunnella pelin ja harjoitusten strategista suunnittelua. Halusin tutustua tarkemmin pelin kullkuun ja lajin termistöön, sillä aluksi kaikki kuulemani aina jammereista pakkaan asti kuulostivat minulle lähinnä heprealta. Mie löysinkin sopivasti Vaasankatu hyökkää!-blogin  Roller derbyn ABC:n, josta jaan teille lajin termistöä.

• Ottelu eli bout kestää 2×30 minuuttia. Pelaajat asettuvat lähtöasetelmiin ja peli voi alkaa
• Jami: ottelu koostuu maksimissaan kahden minuutin mittaisista jameista, jonka aikana joukkueet koittavat saada tehtyä pisteitä
• Pakka: pelimuodostelma, joka on oltava määriteltävissä koko pelin ajan. Pakka muodostuu siihen kohti rataa, missä eniten blokkereita molemmista joukkueista luistelee maksimissaan kolmen metrin etäisyydellä toisistaan
• Pelaajat: roller derby-joukkueessa on 14 pelaajaa
• Jammeri: pisteiden tekijä
• Lead jammer: johtava jammeri, joka saa halutessaan koska tahansa päättää jamin
• Blokkeri: puolustavat eli blokkaavat vartaloillaan estääkseen vastapuolen pisteidenteon
• Pivot, eli pelinrakentaja. Pivotista voi tulla uusi pisteidentekijä, jos jammeri luovuttaa tälle kypäränsuojuksensa
• Tuomari: pelissä on luistelemattomien toimitsijoiden lisäksi seitsemän tuomaria
• Pisteiden teko: radalla on kerrallaan molemmista joukkueista viisi pelaajaa, joista yksi on tähtihattuinen jammeri. Jammeri tekee pisteitä omalle joukkueelleen ohittamalla radalla vastapuolen neljä blokkeria, jotka vastaavasti puolustavat eli blokkaavat vartaloillaan estääkseen vastapuolen pisteidenteon.

(Alkuperäinen linkki )

Paikallinen derby-yhdistys sai alkunsa vuoden 2013 loppupuolella ja nykyisin yhdistykseen kuuluu 26 jäsentä. Rovaniemeläinen Roll-On Derby joukkue on tähän mennessä pelannut niin kotipelejä Rovaniemellä kuin käynyt pelireissuilla etelä-Suomessa ja Ruotsissa.

Pyysin Roll-On Derbyn naisia kertomaan muutamalla sanalla mikä on heidät koukuttanut tähän paikoittain hurjaltakin näyttävään joukkuelajiin.

Minna Patonen / Petonen, tuomari

 

Milloin aloitit roller derbyn?

Seurasin seuran perustamista ja ensimmäisiä treenejä lähietäisyydeltä. Itse aloitin kesäkuussa 2014.

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut?

Roller Derby on ehkä maailman ainoa urheilulaji, jossa jokainen vartalonmuoto on toivottu, haluttu ja tärkeä. Laji on antanut mulle itseluottamusta, muuttanut käsityksiäni ulkonäöstä ja auttanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi olen saanut valtavan suuren kansainvälisen ystäväpiirin.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Olen tuomari ja vastaan seurassamme tuomaritoiminnasta.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa?

Pyrin kehittämään itseäni lajin parissa koko ajan. Niin tuomarina kuin järjestötoimijana. Lajin tuoreus maassamme pitää huolen siitä, ettei pitkästymään pääse, sillä monet käytänteet vielä hakevat uomiaan. Lajin suosio kasvaa hurjaa vauhtia ja sitä haluan olla seuraamassa lähietäisyydeltä.

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa?

Tule juttelemaan ja kokeilemaan varusteita ja luistelua avoimiin kokeilukertoihin. Aika nopeasti sen jälkeen kyllä huomaa, haluaako lajiin perehtyä syvemmin.
Jos tuomari ja toimitsijapuoli on se houkuttele asia, mukaan pääsee milloin vain!

Piia Kenttälä / Kuivaliha, toimitsija

Milloin aloitit roller derbyn?

Olin mukana perustamassa seuraa, eli ihan alusta asti olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ollut seuran toiminnassa.

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut? 

Roller derby merkitsee minulle paljon. Laji on antanut hurjasti uusia tuttavuuksia jopa ympäri maailman. Se antaa myös kivaa vastapainoa opiskelulle ja hektiselle kotielämälle.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Olen toimitsija. Olen kokeillut lähes kaikkia rooleja, tämä toimitseminen sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni parhaiten. Se onkin yksi derbyn hienoimpia puolia, aina löytyy joku rooli ihan oman panoksen ja ajan mukaan.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa? 

Jatkan toimitsemista niin kauan kuin se pysyy mielenkiintoisena, ja tylsää se ei todellakaan ole! Minusta toimitsijoita arvostetaan derbyssä enemmän kuin mitä olen muissa lajeissa nähnyt. Haluan kehittyä ja kokeilla mahdollisimman montaa eri paikkaa, niitä kun on vaikka kuinka paljon. Ehkä joskus tulevaisuudessa voisin olla päätoimitsijanakin?

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa? 

Kokeile, et todellakaan voi hävitä mitään (paitsi entisen sosiaalisen elämän ja saada entistä laajemman sellaisen). Elämäntilanne ei myöskään ole este, meillä on edullista harrastaa, ja oman ajankäytön mukaan kaikille löytyy rooli.

 

Piia Nevala/ Power Girl

(Piia on kuvassa ylärivissä vasemmanpuoleisin)

Milloin aloitit roller derbyn?

Reilu 3 vuotta sitten huomasin facebookin feedissa mainoksen jossa mainostettiin roller derbyn kokeilu mahdollisuutta Rovaniemellä. Hetken googlailin ja laitoin samantien kyselyä aiheesta ja ilmoittauduin mukaan. Hetkeäkään en ole katunut ja rakastan elämää 8 rullan päällä!

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut?

Lajin parista olen löytänyt itselleni uuden ”perheen” , ihan mahtavia tyyppejä ja treenamiseen uuden ilon. Roller derby on antanut minulle rutkasti lisää itseluottamusta, mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin ympäri Suomen, kehonhallintani ja kuntoni on ihan toista luokkaa kuin ennen. Laji antaa myös mukavasti kontrastia perhe-elämälle ja sisarhentovalkoisen työlle; saa ihan luvan kanssa ryskätä tyyppien kanssa radalla ja laittaa oman kroppansa likoon.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Minulla on monta roolia niin seurassa kuin joukkueessakin. Toimin seuramme interleaque tyyppinä eli pidän yhteyttä muiden seurojen kanssa. Olen myös valmennustiimin jäsen, valmennustiimissä on minun lisäkseni 6 muuta pelaajaa ja yhdessä luotsaamme joukkoamme kehittymään niin yksilöinä kuin joukkueenakin. Olen joukkueemme kapteeni ja pelaan pelinrakentaja blokkerina.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa?

Toivon voivani edelleen kehittyä pelaajana ja pystyä olemaan osa kilpailukykyistä tiimiä. Jatkan myös valmentamista. Pelaaja uran jälkeen penkkivalmentajan rooli voisi olla mielenkiintoinen eikä tuomarointi hommatkaan ole poissuljettu.

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa?

Ehottomasti mukaan vaan! Roller derbyä voi harrastaa rullilla tai ilman, tilaa on kaikenlaisille tyypeille. Ei ole mitään menetettävää, voit saada aivan uuden ulottuvuuden omaan elämääsi, eikä vapaa-ajan vietto ongelmia enää tämän lajin pariin hurahtamisen jälkeen ole.

Tunnelmia kentän laidalta

Mitään varsinaisia ennakkoluuloja tai  suurempaa tietoa lajista minulla ei ollut ennestään. Sen verran tiesin, että pelaajilla on käytössään hauskannäköiset rullaluistimet ja mielikuvissani lajiin kuuluu myös persoonallinen ja värikäs pukeutuminen. Pelaajilla on oma lajia varten keksitty nimi ja mie innostuin siitä ajatuksesta, että nimen ja sitä varten luodun identiteetin myötä he voivat lähteä rakentamaan peliroolia itselleen.

Päällimmäiseksi ajatuksiin jäi lajin vauhti, mukaansatempavuus ja se kuinka lajin parissa pääsee kehittämään niin nopeutta, strategiaa kuin yleisestikkin kestävyyskuntoa. Laji tarjoaa mahdollisuudet omien rajojen ylittämiseen ja onnistumisiin, positiivinen asenne ja yhteisöllisyys korostuivat joukkueen harjoituksissa. Roller derby on erittäin intensiivinen laji, jossa saman aikaisesti sekä puolustetaan että hyökätään. Laji kehittää keskittymistä ja pelisilmää ja kilpailuhenkisyys nostaa varmasti päätänsä kentällä mutta en sanoisi, että mistään vakavan asenteen lajista on kyse sillä itse näkemäni perusteella sanoisin derbyläisiä yhdistävän sellainen positivinen hulluus ja hauskapito. Lajista kiinnostuneille sanoisin kyseessä olevan matala kynnyksen laji eli ei muuta kuin mukaan vaan, jos ajatuksissa on herännyt kiinnostus roller derbyyn!  Mietiskelin harjoituksia seuratessani, että lajissa korostuvat pelin ja vastustajan lukeminen vauhdin keskellä sekä oman joukkueen tunteminen. Tilanteet etenevät nopeasti mutta oman joukkueen pelistrategiaa mukana kuljettaen ja vauhti onkin yksi seikka mikä minua derbyssä kiinnostaa. Pelaajat hiovat niin omaa teknistä osaamistaan kuin joukkueen yhteen pelaamisen taitoja ja harjoitustilanteita lähestytään huolellisesti vastustajan näkökulmasta. Oli todella mukavaa katsella pelaajien liikkumista luistimilla, liike stoppasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja luistelu kävi niin kevyen näköisesti liukuen.

Lajia harrastavia ihmisiä tosiaan varmaan yhdistää juurikin sellainen positiivinen  hulluus ja kokeilunhaluisuus; derby tarjoaa mahdollisuuden heittäytyä mukaan joukkueen vauhtiin, osaksi yhteisöä, josta huokuu se yhdessä tekemisen meininki. Roll-On Derby järjestää Rovaniemellä kevään ja kesän mittaan kaikille avoimia ja ilmaisia kokeilukertoja, lisätietoa alla. Hox! Tulevana sunnuntaina 21.5.2017 järjestetään seuraava kokeilukerta.

• 21.5. klo 17.30-19.30, Keltakankaan liikuntahalli, Keltakangas 1
• 29.6. klo 20.30-22.30, Keltakankaan liikuntahalli, Keltakangas 1
• 25.7. klo 21-22, Rajan liikuntahalli, Etelärinne 14

Ilmoittautumislomake kokeilukertaan; https://goo.gl/forms/oxG8RzdGPbxf0XWB3

Ilmoittaudu syksyn aloittelijakurssille:
https://goo.gl/forms/tUyYzGOafBDcyF9h2

Open skaten järjestää Roll-On Derby: https://www.facebook.com/rollonderby/

Lisätietoa lajista löydät mm. täältä https://fi.wikipedia.org/wiki/Roller_derby
ja täältä http://www.jyvaskylarollerderby.fi/roller-derby/
sekä tästä videosta https://www.youtube.com/watch?v=-Hw8I8hYTOo

(Lähde)

Aurinkoista tiistaipäivää!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Kaksi onnekasta voittivat rannekkeet This is the real sh’t- liikuntatapahtumaan Leville!!

ONNEKSI OLKOON ELINA JA HELI!

Onnetar suosi tällä kertaa Elina Niskajärveä ja Heli Karilaa! Onneksi olkoon, te voititte rannekkeet (Rannekkeen hinta 98€) Pohjoiskalotin inspiroivimpaan, liikuttavimpaan, suurimpaan, hauskimpaan ja aidoimpaan  This is the real sh’t-liikuntatapahtumaan  26-27.8.2017 Leville! Rannekkeellä pääsette osallistumaan tapahtuman treeneihin, workshoppeihin, bootcamppeihin ja luennoille. Mie otan teihin yhteyttä. Kiitos vielä teille kaikille osallistuneille ja Laura Peipolle sekä Levi Wellness Clubille blogiyhteistyöstä!

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Erityisen innoissani mie olen näistä huikeista luennoista, joita on luvassa melkoinen kattaus!!

LUENNOITSIJAT

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Nähdään elokuussa tunturissa ja hei!! Tulevan kesän todellinen haaste on Arctic Challenge 2017– haasteottelu, joka on uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus tunturissa! Viime kesän kokemus on antanut uskoa itseensä ja siihen, että todellakin ne suot on tehty ylitettäviksi ja se oma pölli kannettavaksi, se tunteiden ja olojen kirjo oli valtava ja valtavan antoisa. Yhteishenki on erityinen ja sen saimme kokea myös reitillä. Meillä on täällä Lapissa hienoja tapahtumia, joita järjestetään Meitä Varten – joko sie olet tarttunut uusiin haasteisiin, joita on tarjolla? Mie annan erittäin vahvan suosituksen osallistumiseen: itsensä haastaminen ja ennen kaikkea omien odotusten ylittäminen tällaisen haasteen merkeissä antaa lisää motivaatiota ja uskoa itseensä ja mikä parasta, tämä reitti taitetaan yhdessä oman parin tai joukkueen kanssa sillä haasteottelun ydin on #notmebutwe!!

❤ Marru

Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä

”Häpeän. Hävettää.”

Nämä sanat ja niiden merkitys ovat pyörineet mielessä jo tovin aikaa ja ajatukset ovat siirtyneet tänne blogin puolelle pikkuhiljaa.  Tähän kohtaan linkitän kirjoituksen saman aiheen ääreltä; ihanan aurinkoinen ja positiivinen Jenni kirjoittaa Vastaisku ankeudelle-blogia ja pääsette lukemaan hänen kirjoituksen aiheesta täältä. Lämmin lukusuositus Jennin kirjoitukselle!

Yksi oman blogin kirjoittamisen parhaita puolia on vapaus, joka minulla on – jos ajatus ei kulje tai mieli on vielä liian levoton muodostamaan kokonaisuuksia, voin jättää kirjoituksen hautomaan kaikessa rauhassa. Tekstistä välittyy lukijalle onko sydän ja ajatus tekstissä mukana ja omat ajatukseni syventyvätkin yleensä tiiviisti aiheen pariin, joten minusta on vapauttavaa vetäytyä hetkeksi ja antaa aikaa kirjoittamiselle. Saan rauhan ajatuksille kun kohtaan ne, prosessointi vie minut lähemmäs itseäni ja mutustelen sitä ajatusten ja tunteiden virtaa sillä on äärimmäisen rentouttavaa ja puhdistavaa antaa mielen uppoutua sellaiseen virtaan jonne olen uskaltautunut itseni päästää -ilman kontrollia.. ja samaan aikaan tämä on äärimmäisen kivuliasta koska olen pujotellut tiettyjä asioita niin kauan aikaa pakoon ja kun me vihdoin kohdataan, on aika vihdoon nostaa kissa pöydälle kokonaisena. Näissä tilanteissa ego saa kyytiä ja minäkuvakin voi saada säröjä tai rikkoontuu. Mie pyrin antamaan itselleni sen ajan kirjoittamiseen koska prosessina se puhdistaa mieltä ja keventää mahdollista painetta tai stressiä rinnanpäältä.

Mikä hävettää? Miksi?

Häpeän tunne on varmasti kaikille jossain määrin tuttu ja me ihmiset osaamme yleensä napata kiinni todella hyvin siitä, liiankin hyvin sillä usein omissa silmissämme tapahtunut asiat saa valtavat mittasuhteet kun toisen silmissä tapahtunut on jo unohtunut. Sinulle sattuu jokin kömmähdys ja sinua hävettää, myöhästyt tapaamisesta tai ihmisten kanssa jutellessa sotkeudut sanoihin ja suuntasi pulpahtaa ulos jotain aivan muuta kuin mitä sinulla oli tarkoitus kertoa ja puna nousee poskillesi. Häpeän tunne on luonnollinen asia ja mielestäni kuuluu inhimillisyyteen mutta perusteettomat häpeäntunteet kuormittavat meidän tunnetiloja. Mie olen kova häpeämään ja ensimmäinen päätelmäni on sen johtuvan itse muodostamistani mielikuvista ja asettamistamistani tavoitteista asioiden suhteen. Minua hävettää koska en onnistunut saavuttamaan omaa tavoitettani ja koen epäonnistuneen itseni ja muiden silmissä. Kumpi on pahempi, epäonnistua itsensä vai muiden edessä? Me mietitään paljon, liikaakin sitä mitä meistä ajatellaan, mitä meistä puhutaan ja mitä mieltä meistä ollaan.

Kirjoittelin jooga-aiheista kirjoitusta ja palasin ajatuksissani niille ensimmäisille tunneilleni, jossa heti asettauduin tilanteeseen, että minun tekemisiä katsotaan arvostellen (kukaan ei todellisuudessa katsonut niin) ja mie tuskailin sillä en taipunut samoilta näyttävin asentoihin viereisellä matolla olleen kanssa. Kuka tässä aiheutti vaikean olon itselleen? Mie itse sillä naapurijoogi vastasi katseeni vain hymyillen lämpimästi. Ja sitten minua hävetti oma epävarmuuteeni. Tällaisia tilanteita on oma arkeni täynnä, mie olen sellainen höseltäjä kun pääsen vauhtiin ja siinä tohinassa on yleensä vaarana niin ne muutamat muuttuvat tekijät kuin yllätyksetkin. Innostuessani olen välillä kuin sähköjänis enkä ehdi saada kiinni itsekkään omista ajatuksistani ja kaikki nämä yhdessä tarjoileekin minulle varsin mielenkiintoisia tilanteita ja sattumuksia. Mie koitan suhtautua yleisesti elämään ja tilanteisiin positiivisesti ja näissä #enitenhävettääkaikkiaina se on auttanut minua selviämään tilanteista pois. Positiivisuuden kautta olen saanut omia häpeäntunteita käsiteltyä ja kevennettyä sillä jokaisella kerralla ei ole todellakaan ollut syytä tuntea häpeää mistään.

Oman häpeän äärellä

Mie olen kirjoitellut paljon menneisyyden taakasta, asioiden kohtaamisesta pakoonjuoksemisen sijaan ja lempeydestä sekä armollisuudesta itseään kohtaan. Mie olen käsitellyt valtavasti asioita menneestäni viimeisen kahden vuoden aikana ja pirstaleiksi hajoamisen myötä olen vapautunutkin kahleista, joita olen raahannut mukanani mutta huomaan uusien asioiden nousevan pintaan. Tunnistan levottomuuden sydämessäni: on aika kohdata suurin painolastina kulkenut asia sillä olen valmis antamaan itselleni anteeksi ja haluan vapauttaa itseni häpeästä, jota olen sisälläni kantanut menneestäni. Tämä kirjoitus taitaakin mennä  blogissa henkilökohtaisten asioiden kärkeen, joita olen tuonut esille. 

Olen prosessoinut ja työstänyt menneisyyttäni, elämääni, sitä kuka olen ollut ja kuinka olen elänyt. Elämäni ei todellakaan ole ollut ruusuilla tanssimista vaan mie olen tehnyt kovan työn päästäkseni tähän pisteeseen, jossa elän nyt 33-vuotiaana. Värikäs menneisyys, joka on osa minua, on kasvattanut minua ja vahvistanut minua. Uskon, että menneisyydelläni on merkitys sillä huomaan kuinka todella rakastan elämääni nykyisellään ja rakastan sitä ihmistä, joka minusta on muodostunut. Mie elin vuosikausia vailla suuntaa ja ajelehdin vain elämän mukana. Olen aina ollut helposti innostuvaa tyyppiä ja tämän luonteenpiirteen myötä olenkin saanut olla mukana mahtavissa tapahtumissa, yhdistystoiminnassa ja musiikkimaailmassa. Tämän päivänen aihe ja se oman häpeäni isäntä asuu elämässäni musiikkimaailman ajoilla. Olen ollut teinivuosista asti kiinnostunut kulttuurista ja musiikista ja aktiivisten yhdistystoiminnan vuosien jälkeen perustin musiikkialan yrityksen ja työskentelin artistien kanssa muutaman vuoden. Tähän aikaan mahtuu niin monenlaista tunnetta, muistoa, ajatuksia ja kysymyksiä että niistä on vuosikausien pakoilun jälkeen muodostunut sementtinen kivenjärkäle rintani päälle.

Olen kerännyt vuosia rohkeutta kohdata itsessäni nämä ajat, sillä mie olen sydämessäni tuntenut sen että kuljetan niitä aikoja taakkana nykyisyydessä mukana ja taakka kulkee nimellä häpeä. Mie häpeän omia silloisia elämäntapoja ja niitä valintoja joita tein. Mie häpeän omaa alkoholinkäyttöä, jonka sallin itselleni tekosyyllä ”koska musiikkiala ja viihde ala on juhlintaa”. Mie pakenin itseäni koska en todellakaan tuntenut kuka olin. Elin vuosikausia viinan huuruista keikkaelämää enkä ottanut itsestäni vastuuta. Minulla ei ollut elämä hallinnassa enkä tuntenut itseäni. Se oli sellaista ajelehtimista, juhlimista, työskentelemistä krapulassa (jolle vain naureskeltiin sen kuuluvan asiaan) ja eksyksissä olemista. Lukuisia kertoja omaa krapulaa perusteltiin kliseellä ”raskas työ vaatii raskaat huvit” ja omaa ahdistusta oli helppoa paeta sinne alkoholin taakse. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä mitä silloinen Marru on ajatellut ja toisaalta tunnistan sen tunteen, joka herää tuolla syvällä ja se on se pakeneminen. Juhliminen ei kuulu arkeen mutta silloin sitä elettiin siinä hetkessä, jotta ei olisi tarvinnut kantaa huolta seuraavasta päivästä (eihän se niin mene todellisuudessa koska ajatukset muistuttaa olemassaolostaan) ja sai sen kaivatun ja tarpeellisen mahdollisuuden turruttaa tunteet ja epävarmuuden humalan tunteeseen. Onnistumisia kippisteltiin ja epäonnistumisia paettiin tuopin taakse, jotta ei tarvitsisi kohdata ajatuksiaan sillä hetkellä. Keikkailtoihin kuului oluet ja jallushotit ja yleensä seuraavan aamun roudaukset sujui edellisen illan höyryissä. Ahdinko kasvoi niin suureksi, että alkoholi otti oman paikkansa silloisesta elämästäni ja siitä tuli pakopaikkani. En sillon halunnut ajatella ”juhlimisen” olleen väärin tai alkoholin käytön olleen liiallista mutta kuitenkin tunsin, ettei se elämä ollut minua varten eikä hyväksi minulle mutta en osannut lähteä siitä pois tai muuttaa käytöstäni sillä ongelmia oli aivan liikaa käsiteltäväksi asti. Elämänhallinnan ja oman identiteetin ollessa hukassa oman osansa saivat myös ihmissuhteet ja tämä on myös sellainen asia, joka minun on pitänyt kohdata jotta saan rauhan sydämeeni ja ihmisten anteeksiannot ovat olleet merkittävässä osassa prosessiani.

Minun mielestä juhlimisessa ei ole mitään väärä ja tasapainoisessa elämässä on tilaa sillekkin mutta tämä ajanjakso elämässäni, josta nyt kerron, oli kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Pikkuhiljaa masennus alkoi nakertaa sisälläni kunnes eräänä keväisenä aamuna kahdeksan vuotta sitten en noussut enää sängystäni ylös. Oma mieleni tuntui ei-toivotulta vieraalta ja se matalapaine, joka mieleni valtasi..lamaannutti minut täysin. Masennusta ja alavireisyyttä seurasi unettomuus. En osannut iloita kevään merkeistä, joita oli ilmassa ja aurinko ei houkutellut minua ulos kotoa vaan päinvastoin, lisääntynyt valonmäärä oli minulle viimeinen niitti. Ahdistus ja epätoivo imaisivat minut sisäänsä, matto vedettiin jalkojen alta ja pohjan kadotessa, mie upposin syvälle. Tunteet heittelivät ääripäästä toiseen ja samaan aikaan hetkittäin tuntui kuin olisin ollut kykenemätön tuntemaan yhtään mitään mutta päällimmäisenä tunteina olivat ahdistus, epätoivo, riittämättömyyden tunteet, väsymys ja pelko silloisesta nykyhetkestä sekä tulevasta.

Miksi tuon asian esille täällä blogissa julkisesti? Tämä kuuluu minun toipumisprosessiin ja haluan vihdoin päästää irti näistä vuosista ja niihin kuuluvista tapahtumista. Mie olen valmis päästämään irti tästä häpeäntunteesta, jota kannan sisälläni. Mie haluan halata ja kertoa tämän päivän Marrulle kuinka hienosti sie olet elämäsi saanut järjestykseen ja saat olla ylpeä itsestäsi. Menneisyys kuuluu elämääsi mutta sinun ei tarvitse kantaa sitä häpeäntunteena mukanasi vaan on jo aika kääntää sivua ja saat syleillä elämääsi koska osoitat nykyisin rakastavan itseäsi ja kunnioittavasi elämää. Olet muuttanut elämäsi suuntaa ja tehnyt rohkeita valintoja oman hyvinvointisi puolesta ja nyt olet katsonut tätäkin asiaa silmiin. Asian prosessointi ja kirjoittaminen auki vapauttaa sinut ja saat luopua niistä tunteista, joita olet kantanut mukanasi kaikki nämä vuodet. Olet kohdannut rohkeasti omat häpeäpilkkusi, kipupisteesi ja löytänyt takaisin itsesi luo. Olet löytänyt vihdoin kotiin koska olet kerros kerrokselta puhdistanut sydäntäsi ja vuodattanut epätoivon kyyneleitä tekemistä virheistä mutta sinun ei tarvitse jatkaa sen parissa loputtomiin vaan olet tehnyt tilaa itsessäsi uusille tunteille ja mahdollisuuksille.

Elämä antaa meille uusia mahdollisuuksia mutta on omissa käsissä tarttuuko niihin vai jatkaako tuttuun tapaan. Mitä enemmän mie olen viettänyt aikaa prosessoiden näitä menneisyyden kivikasoja, sitä voimakkaammin olen alkanut tuntemaan sen oman polun jalkojen alla ja se rauhoittaa. Ei ole helppoa katsoa itseään silmiin ja viettää aikaa niiden asioiden parissa, joita on pakoillut vuosikausia mutta nyt minusta tuntuu, että mitä pidemmälle prosessi etenee, sitä paremmalta minusta alkaa tuntua. Nykypäivänä puhutaan paljon someimagosta ja siitä miten asioita tuodaan kaunistellen todellisuutta esille. Mie tykkään kirjoittaa herkistä ja kauniista asioista koska ne värittää elämää ja saa minut hyvälle tuulelle ja vastaavasti haluan hyödyntää vaikeiden asioiden käsittelyä tämän kirjoittamisen myötä. Olen miettinyt paljon viime aikoina omia kirjoituksiani ja juuri sitä kirjoittamisen vapautta..samalla tavalla mie haluan vapauttaa itseni sisällä kantamastani  häpeästä tuomalla ajatukset julki. Tuntuu hyvältä kun saa lisää tilaa itsessään rohkeudellaan ja asioiden käsittelyllä ja ne tunteet houkuttelee minua yhä enemmän sen sijaan, että ensimmäisenä antaisin pelkoni muiden mielipiteistä ohjata minua kirjoituksissani.

Elämänmakuista viikkoa 💗

USKALLA UNELMOIDA

 Mielikuvia ja muistoja

Eilisellä WellnessLoungen yin joogatunnilla minun ajatukset kävivät hipsuttelemassa muistoja pääsiäislomalta. Havahduin mielikuvien kautta siihen kun kaunis Pesiöjärvi ilmestyi mielikuviini; hanki kimmelsi kirkkaana auringonvalon maalatessa lumen kristallimaiseksi ja kotoisa maisema syleili minua muistoissani. Mie olen viime aikoina hakeutunut entistä enemmän luonnon pariin, kaipuu luonnon äärelle on voimistunut ja ajatus kaupungin vilinästä ja vilskeestä tuntuu vieraalta. Mie en vietä juurikaan yleisesti aikaa kaupungilla; käyn hoitamassa pakollisia asioita ja velvollisuuksia kuten kauppareissut ja niin edelleen mutta sellaiset ylimääräiset käynnit  ovat huomaamatta jääneet vähälle. Mie en nauti kaupoissa kiertelystä tai kaupungilla hengailusta, olen ennemminkin sitä tyyppiä, joka tilaa paketit lähimpään Postin noutopisteeseen ja välttää näin sen ytimeen lähtemisen. Pakopaikoista parhain on Ounasvaaraa ristiin rastiin kulkevat lenkkipolut. Mielikuvat ja niiden mukanaan pintaan nousseet lämpimät tunteet, rakkaus, kaipuu luonnon äärelle palauttavat mieleeni jo mökillä aloittamani kirjoituksen.

Pääsiäisloma vietettiin rennoissa tunnelmissa Kainuun kauniissa maisemissa. Mökkilomailu on ollut omassa elämässäni viime vuosina yksinkertaisin keino päästä luonnonrauhaan ja lataamaan akkuja. Erityisesti kevätauringon alle on mieluisaa lähteä, mukaan pakataan mukavia, rentoja vaatteita ja tavoitteena on kaksi asiaa: ulkoilu ja laavuntulille pääsy.

Tulilla mieli viimeistään rentoutuu ja ajatukset uppoutuvat sellaiseen yhtenäiseen flowtilaan helposti kun seurailee alati muuttuvan liekin liikettä ja kuuntelee nuotiosta kuuluvia rasahtelevia ja paukkuvia ääniä liekkien kasvaessa ja tulen lämmittäessä. Mökillä keholla on tilaa hengittää ja mielellä inspiroiva ympäristö solmujen ja hektisyyden aiheuttamien kireystilojen avaamiseen ja siellä on mahdollisuus lepäämiseen. Mie, joka en ole oikein koskaan osannut nautiskella päiväunista, nukuin mökillä päikkäreitä!

Töissä eletään muutosten aikaa ja omassa elämässäni kevät näyttäytyy kirkkaina väreinä, voimakkaina ja selkeinä kuuluvina ajatuksina ja..muutoksina. Tunsin, että kaipasin hieman aikalisää kotiympäristöstä. Välimatkan saaminen asioihin auttaa usein selkeyttämään kokonaiskuvaa ja olen saanut kokea tämän itsekin. Viimeisten parin viikon aikana olen saanut hurjasti voimaa ajatuksille ja yhteisille unelmille, niiden toteuttamiselle. Minua jännittää, olen innostunut ja ajatukset hakeutuvat unelmien äärelle sydämen johdattelemana ja saan jakaa tämän kaiken oman rakkaani kanssa. Enteilevätkö nämä vatsanpohjalla lentelevät aurinkoperhoset jotain meidän tulevasta, alkaako tästä uusi tulevaisuus? Mie sain valtavasti voimaa kun lomalla pohdiskelin unelmia ja niiden tavoittelua ja toteutumista.

Kirjoittelin reilu viikko sitten Instagram-tililleni joogaharjoituksen aikana syntyneitä fiiliksiä ja sivusin haasteita, joita meille nakeltiin suorastaan avokämmenellä kuluvan vuoden alussa. On uskomattoman upeaa tuntea se voimakas energianvirta, mikä itsessä on virrannut sen jälkeen kun olen saanut vastauksia siihen, miksi meitä koeteltiin niin kovasti terveyden ja jaksamisen saralla. Kuitenkin näiden uusien asenteiden parissa eläminen vaatii itselleen vielä minulta huomiota ja opettelua, jotta lempeys itseäni kohtaan saisi pysyvän majapaikan identiteetistäni ja tästä syystä minun onkin hyvä ns. vetäytyä välillä syrjään sen sijaan, että paistattelisin siellä elämän ytimessä tauotta.

” I just wanna be able to breath and feel free with my life and do the things I’ve made to do.”

”It feels crazy and good at the same time but the hectic lifestyle and just being busy all the time in life is just not for me and I don’t value it anymore.”

 Unelmille 💗

P.S. Joko olet käynyt osallistumassa This is the real sh’t-liikuntatapahtuman arvontaan?! Kahdella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa ranneke elokuussa järjestettävään tapahtumaan Levillä!

ARVONTA! Voita ranneke Leville This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtumaan 26. – 27.8.2017!

Joko sie olet kuullut TÄSTÄ! Kurkkaahan linkin taa mutta miepä kerron sulle, että mistä tänään puhutaan ja se on This Is The Real Sh’t- liikuntatapahtuma, joka järjestetään Levillä elokuun lopulla. Levin Arctic Challenge- haasteotteluita seuranneet eivät varmaankaan ole kovin yllättyneitä kuullessaan, että tämänkin tapahtuman takana on Levin ja Levi Wellness Clubin oma supernainen Laura Peippo ja nyt meille pohjoisen ihmisille on jotain uutta tarjolla tunturissa!

Kuvassa tapahtuman äiti Laura Peippo / Levi Wellness Club

(Alkuperäinen kuva)

MITÄ, MILLON, KOSKA?

Monipuolinen liikkumiseen, terveyteen, hyvinvointiin ja hyvään fiilikseen painottunut viikonlopun mittainen tapahtuma on suunnattu just sulle, olit sitten ammattilainen tai sinua on juuri jumppakärpänen on purrut, jos kaipaat lisämotivaatiota ja ryhmän tsemppiä omaan liikkumiseen tai sulle, joka haluat ihan vaan mukaan fiilistelemään hyvää tunnelmaa ja viettämään aikaan samojen arvojen äärelle kokoontuneiden ihmisten kanssa. Kaikki, jotka ovat kiinnostuneita kokoamaan itselleen oman hyvinvoivan elämän, ovat lämpimästi tervetulleita!

Kahden päivän aikana sie voit osallistua mun muassa jooga,- pilates,- ja kehonhuoltotunneille ja lauantaina on mahdollisuus käydä läpi ohjattua maastavedon tekniikkaa tai osallistua esimerkiksi ohjaamaan Peipon bootcampiin ja Joosua Visurin kehonpainoharjoittelun workshoppiin. Sunnuntaina on vuorossa esimerkiksi pöllitreeniä, kahvakuulaa ja Visurin ohjaamana liikkuvuusworkshoppia. Sunnuntaipäivän kohdalla oman huomioni kiinnitti Peipon Lauran vetämä suotreeni (huh!) Mieleeni palautui yksi Peipon kommentti somessa, jossa hän esitti, että ”rakennetaan lisähaasteeksi uusi tunturi ensi kesän Arctic Challengeen”..voi vaan miettiä, että minkähänlaisia haasteita suolla on luvassa!

Meidän viime kesäinen haasteottelun kisapölli kaivoi tiensä lumihangesta

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä.

ON KILPAILUN AIKA!

Mie saan ilokseni kertoa teille, että sain Peipon Lauralta tilaisuuden arpoa kaksi ranneketta tapahtumaan! Siistiä, eikö?! Tapahtumassa on monipuolinen kattaus hyvinvointiaiheisia luentoja ja me haluttaisiinkin Lauran kanssa tietää, että kenen luentoa sie haluaisit päästä kuuntelemaan?

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämän blogikirjoituksen alle torstaihin 4.5.2017 klo 20 mennessä. Kerro kommentissa kenen luennon sie haluaisit päästä kuuntelemaan? Kommentin jättäneiden kesken arvotaan 2kpl rannekkeita This is the real sh’t-tapahtumaan perjantaina 5.5.2017!! 

Ilmoitan arvonnan voittajan täällä blogissa ja Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facebooksivulla. Rannekkeiden toimitustavasta sovitaan hlökohtaisesti voittajan kanssa. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Onnea arvontaan!