Valmennusjakson aloitus, tätä sitä on odotettukin! Nyt nimittäin alkaa treenaaminen!

Kesäkuisia ajatuksia

Havahduin tänään salilla kalenteria selatessa, että viikon päästä kesäkuu vaihtuu jo heinäkuuksi. Kavereiden kanssa ollaankin hämmästelty porukalla, kuinka nopeasti tämä aika suorastaan juoksee meidän ohitse ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän.

Pysähdyin mietiskelemään asiaa tarkemmin juhannuksena kun kuljin koirien kanssa lenkeillä pitkin Ounasvaaraa ja Pöykkölän perän metsiä.  Aika kuluu kyllä nopeaa mutta nykyisin me pysymme kuitenkin itse tässä juoksussa mukana…elämä ei ohjaile meitä vaan me ohjailemme elämäämme omilla valinnoillamme ja päätöksillämme.

Pienikin muutos esimerkiksi omassa ruokavaliossa ja yleisissä syömistottumuksissa kannustaa mukanaan tuoman hyvän olon myötä kiinnittämään tarkemmin huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa. Ja vaikkapa lyhyen arkiliikuntahetken lisääminen omien päivärutiinien joukkoon voi avata uusia ovia kohti terveellisempää elämää.

Aluksi voi tuntua siltä, ettei ”aikaa löydy lenkkeilyyn, salilla käymiseen tai edes kotijumppaan”. Silloin on tehtävä remontti omassa ajatusmaailmassa niin sanotusti lattiasta kattoon. Samalla tavoin kuin talossa tehtävässä pintaremontissa, jossa vaikkapa maalipinnat ja tapetit vaihdetaan, voi omien ajatustensa ja suhtautumisensa kanssa tehdä samoin. Mihin niitä vanhoja, kaavoihin kangistuneita ajatuksia ylipäätään tarvitaan? Nehän asettuvat vain tahallaan poikkiteloin muutoksen tielle.

Pieneltä ja merkityksettömältäkin tuntuvan asian muuttaminen voi olla se ratkaiseva ja kannustava tekijä, joka saa meidät uudelle tielle, joka kuljettaa meitä kohti omaa hyvinvointia. Pienikin itse ottamamme askel, joka vie meitä pois vanhoista, totutuista tavoista ja ulos mukavuusalueeltamme osoittaa, että me olemme rohkeita ja kannustaa ottamaan sen seuraavankin askeleen. Muutoksen takana on kuitenkin oltava oma vahva päätös muutoksenhalusta.

Kesäkuu on ollut minulla yksi kauneimmista kuukausista kuluvan vuoden aikana. Sateisesta ja kylmästä säästä huolimatta olen tuntenut sydämessäni suorastaan elämisen sietämätöntä keveyttä. Kuukauteen mahtuu kuitenkin niin ylä- kuin alamäkiäkin mutta päällimmäisenä tunnen onnellisuutta.

Koitan olla vaatimatta elämältä liikoja ja ennen kaikkea, yritän muistaa pysähtyä hetkittäin. Olen aamuvirkku ja yleensä saan ensimmäisen virtapiikin jo silloin kun toinen vasta heräilee.. enkä malta olla rauhallinen vaan säntäilen paikasta toiseen patteripupun lailla. Odottelen sitten malttamattomana, että toinen heräilee, jotta pääsen jakamaan hänelle sen päivän suunnitelmani. Nykyisin olen koittanut opetella hieman uudenlaisia aamurutiineja..vielä on matkaa opettelun saralla.

Valmennus käynnistyi, ensimmäiset treenit takana

Sain maanantaina pt:ltäni viestin, jossa oli toukokuussa Kunnon Paikassa tehdyn kuntotestin tulokset ja uusi viikoittainen treeniohjelmani. Olin samaan aikaan todella innoissani ja jännittynyt. Vatsan pohjassani lenteli perhoset kun availin sähköpostiani. Havahduin siinä itsekseni siihen innostuksen tunteeseen, jonka sain viestistä ja minua alkoi aivan hymyilyttämään.

Tästä sain uudenlaista puhtia maanantaipäivään ja kävin illalla hikoilemassa Minnan aerotunnilla ja sen jälkeen rauhoittumassa yin-joogatunnilla. Kokeilin tätä yhdistelmää ensimmäistä kertaa ja olo oli päivän päätteeksi aivan ihana! En ollut hetkeen kokenut vastaavanlaista euforiaa kropassa ja lihaksissa ja mieleni oli rauhallinen.

Mietiskelin siinä tuntien jälkeen, että ohjaajilla ja heidän persoonillaan on valtavan suuri merkitys tunneilla! Esimerkiksi fillaritunneilla ohjaajat puskevat meidät antamaan kaikkemme ja lisäämään vielä sen yhden kerran lisää vastusta biisin viimeisille tahdeille ja jooga/kehonhuoltotunnilla ohjaajat opastavat meitä kuuntelemaan kehoamme ja rauhoittumaan oikeaan mielentilaan.

Olin innoissani uudesta saliohjelmasta ja muista treeneistä, jotka viikkoihin on sisällytetty. Minna on koonnut minulle toiveideni ja tavoitteideni pohjalta monipuolisen treenikokonaisuuden, josta ei ainakaan haastetta puutu. Ohjelmassa on rakennettu neljän viikon ajalle viikottainen treenikokonaisuus, joka muodostuu yhteisistä salitreeneistä ja lisäksi vesijuoksusta, lenkkeilystä ja spinningistä (tunnit kulkevat Aero ja Focus aero-nimillä Kunnon Paikassa.) Kierrätän näitä viikkoja 2-3 kertaa. Viikkosuunnitelmissa on ajateltu optimaalista treeniä ja lepoa.

Kuntotestin näkemistä en odottanut aivan niin innolla, odotukseni ei tulosten suhteen olleet päätä huimaavat. Treenaamiseni on kuitenkin ollut tähän asti kovin suurpiirteistä ja vailla varsinaista suunnitelmaa.  Kutsuisin treenaamistautaani enemmänkin hyvän mielen liikkumiseksi. Tulokset nähdessäni totesin, että olin ollut realistinen odotusten suhteen..sehän oli hyvä, tekemistä meillä kyllä piisaa!

Vatsalihasten kuntoluokka on hyvä (erinomaiseen jäi matkaa vain yhden toiston verran!) ja punnerruksissa sekä kyykyissä keskinkertainen. Pystypunnerruksen kuntoluokka ylsi vain välttävään ja ohjelmassa onkin yläselän ja näiden rimpulaisten käsivarsien vahvistaminen.

Tämän päiväisen, ensimmäisen hauis-ojentaja-olkapää-treenin jälkeen voin luvata ääneen, että kyllä niissä vielä lihasta viimeistään muutaman kuukauden päästä on nähtävissä! Oli kohtalaisen huvittavaa näpsiä näitä kuvia tänään kun ei ole vielä näkyviä lihaksia. Näihin valmennuksen alussa otettuihin lähtökuviin on kuitenkin hyvä vertailla kehitystä ja päätin laittaa niitä tännekkin.

Positiivisin tulos kuntotestistä on se, että selkäni kuntoluokka on erinomainen! Tähän olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä mennessäni Minnan juttusille ensimmäisen kerran tammikuun lopulla, selkäni oli heikossa kunnossa. Kuntotestin yhteenveto on, että keskivartaloni on hyvässä kunnossa ja tasapainoinen mutta ylä-ja alakroppa vaativat kovaa treeniä kehittyäkseen.

Sovimme, että pidän seuraavan viikon ajan ruokapäiväkirjaa, jotta saadaan ruokavaliopuolikin kuntoon treeniä ajatellen. Olen tiedostanut sen, että ruokavaliossani on petrattavaa esimerkiksi hiilareiden määrän suhteen. Olen joutunut myös karsimaan joitakin maito- ja viljatuotteita kokonaan pois ja tämä on tuonot lisähaasteita ruuanlaittoon. Onnekseni vierelläni on nyt kannustava pt, joka auttaa minua myös löytämään itselleni sopivan ruokavaliokokonaisuuden. Jo pelkästään kasvavan treenimäärän vuoksi ruokavaliossani on tehtävä isoja muutoksia, jotta jaksan antaa kaikkeni treeneissä.

Tässä ajatuksia uuden treenikauden käynnistymisestä. Tästä aiheesta tulen varmastikkin kirjoittelemaan tänne..tämä tällainen kun on minulle aivan uutta!

Loppuun vielä havainto omasta treenaamisestani: monipuolisuus ja vaihtelevuus liikkumisessa ovat tärkeitä asioita ja pitää minulla treenimotivaatiota yllä.

Mikä on sinulle tärkeää treenaamisessa?

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Suuria muutoksia ja arjen terveellisiä herkkuhetkiä

” Asiat alkavat asettua oikeille paikoilleen täydellisesti silloin kun keskitymme siihen mitä haluamme. ”

-Alef / Paulo Coelho

Viime viikko oli monella tapaa täynnä suuria muutoksia. Mie ilmoittauduin Santasportille marraskuussa alkavaan vuoden mittaiseen ravintovalmennuskoulutukseen, josta olen todella innoissani! Viikko oli myös täynnä muuttopaikkailua ja muuttoon valmistautumista..sunnuntai-iltana nappasin koiramme Kaisan mukaan ja lähdin kuuntelemaan ajatuksiani ja fiiliksiäni Ounasvaaran luontopolulle. Alitajuntaani alkoi iskostua ajatukset, että elämämme todellakin muuttuu konkreettisesti ja eteemme avautuu uuden ajanjakson alku. Sanomme hyvästit vanhalle kodillemme, jossa miekin vietin viimeiset viisi vuotta. Olemme rakkaani kanssa valmiita aloittamaan yhteisen elämämme uudessa kodissamme ja pääsemme luomaan siitä oman pesäkolomme.

Ruoka, uusi paras ystäväni

Nyt päivän aiheeseen! Olen kirjoitellut blogiini paljon ruokavalioon liittyviä ajatuksiani ja tänään aiheena on herkuttelu, nam! Olen noudattanut uudenlaista ruokavaliota maaliskuun puolivälistä alkaen. Nykyisin arkipäiviini mahtuu viisi tai kuusikin ateriaa. Pyrin syömään monipuolisesti ja vaihtelevasti, jotta aterioinnin mielekkyys säilyisi ja jotta nauttisin syömishetkistä.

Syömistottumuksissani on tapahtunut todellinen muutos. Nykyisin keskityn syömiseen sen sijaan, että lapan suuhuni vain vatsan täydeltä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Tarkennuksena vielä, että kohdallani tämä ”helppo ja nopea ruoka” on yleensä kiireen varjolla ollut jotain kaupasta ostettavia puolivalmiita eineksiä, vauhdissa syötyjä kolmioleipiä tai muita vastaavia tuotteita, joiden sisältöön en ole halunnut tarkemmin tutustua. (Tiettyjä raaka-aineita tai niitä sisältäviä eineksiä, pakasteita tai säilykkeitä en ole syönyt vuosiin, kuten esimerkiksi sianlihaa ja tonnikalaa.) Minulla on pitkä tausta entisenä kasvissyöjänä ja kokeilinpas vegaanin ruokavaliotakin parisen vuotta aikoinaan. Seuraava julkinen paljastus voi tulla shokkinakin joillekkin mutta nykyisin syön Pohjois-Suomessa tuotettua naudanlihaa sekä kalaa ja riistaa.

Eroon vanhoista tavoista ja tottumuksista

Mie olen huomannut, että kiireisinä päivinä tai hetkinä kun ei oikein huvittaisi kokata mitään, nousee helposti ensimmäisenä mieleen ajatus, ”kokkaanpas jotain helppoa ja nopeaa” ja ”jotain mikä vie vain nälän”. Vanhat, ikävät tavat ja tottumukset koittavat nostaa jälleen päätään ja olenkin käynyt tästä ajatusteni kanssa taistelua. Minua kuitenkin kiinnostaa se mitä syön ja mitä erilaiset raaka-aineet saavat kehossani aikaan. Mie haluan itse tätä muutosta enkä halua omilla valinnoillani aiheuttaa itselleni huonoa oloa kuten esimerkiksi vatsakipuja, syömällä vain jotakin sellaista mitä nälän yllättäessä alkaa tehdä mieli.

Aterioiden puhtaat raaka-aineet ja makuyhdistelmät ovatkin nousseet arjen ruokailussa suurempaan rooliin ja keskityn enemmän aamiaisten, välipalojen ja muiden aterioiden valmistamiseen. Suunnitelmallisuus kulkee mukana monellakin elämän osa-alueella, kuten myös syömisessä. Päivän aterioiden suunnittelu, ruokareseptien perässä surffailu, kauppalistojen kirjoittaminen ja uusien ruokien kokeileminen auttavat minua ylläpitämään ruokavalioni monipuolisuutta ja mielekkyyttä.

Herkkuhetkiä Marmelaadin keittiössä

Nyt päästään pohdiskelujen päätteeksi tämän blogipäivityksen aiheeseen, nam! Kaikkihan me kaivataan niitä herkkuhetkiäkin arjen keskelle ja minullakin alkoi herkkuhammasta kolottamaan, joten päätin testailla kotikeittiössä terveellisten ja makeiden herkkujen kokkailua. Käytinkin viime viikolla aikaa niin kotikeittiössä kuin äipänkin luona leipomisen parissa. Tämä blogi, ihana syy laittaa suu makeaksi!

Mie valmistin sunnuntaiaamuna ensimmäistä kertaa proteiinilettuja. Löysin ohjeen Minifitnessin blogista (Eevi Teittinen) ja ohje oli kokonaisuudessaan yksinkertainen.

Makeat proteiiniletut

1-1,5 dl hera/riisiproteiinia

2 kananmunaa

1 banaani

1 dl mustikoita

0,5dl vettä/maitoa

Paahdettua mustikanmakuista pellavansiemenrouhetta

Blenderissä kaikki sekaisin ja pannulle.

Protskujauheen maun voi valita oman mieltymyksen mukaan. Heraproteiinin käyttö voi vaikuttaa siihen, että letut pysyy paremmin kasassa. Riisiproteiinilla tuo paistaminen olikin kohtuu hidasta ja haastavaa, heh. Paistamisessa käytin kookosrasvaa. Ulkonäkö ei ollut kaunein mutta maku oli todella hyvä! Blenderoinnin jälkeen lisäsin vielä kokonaisia mustikoita taikinaan, suosittelen! Ja lisäämällä esimerkiksi kaurahiutaleita lettutaikinasta saa vielä ruokaisamman. Tällä aamiaisella lähti nälkä ja hyvin jaksoi aamutreeninkin.

 

Innostuin tämän reseptin helppoudesta, joten kokeilin myös smoothien valmistamista samoilla aineksilla.

Jäätelö on yksi lempiherkuistani vuodenajasta riippumatta. Löysin Fitfashion -sivustolta Annan simppelin ja hyvältä vaikuttavan sorbetin ohjeen, joten mie testasin ohjetta omalla tyylilläni.

Kesäinen sorbetti

1 jäinen banaani pilkottuna

jäisiä vadelmia

riisimaitoa

riisiproteiinijauhetta

1 valkuainen

kaakaonibsejä

Sorbetin valmistaminen oli todella helppoa ja nopeaa, ainekset vain blenderillä sekaisin jonka jälkeen nostin sorbetin pakkaseen kohmettumaan. Makean herkun olisi voinut syödä hetikin mutta halusin tehdä tämän pidemmän kaavan kautta.

Tässä muutama esimerkki kesään sopivista terveellisistä herkuista. Suomen kesä tarjoilee meille mahtavan valikoiman eri marjoja käytettäväksi aamiaisissa, herkuissa ja välipaloissa.

Herkullisia hetkiä ja aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen, Marru

Kuinka löysin oman sisäisen motivaationi?

Mikä sai minut aloittamaan elämäntaparemontin?

Mie olen saanut kyselyjä tämän blogin perustettuani, mikä sai minut aloittamaan oman elämäntaparemontin ja mitä tekijöitä on motivaationi takana. Näistä kysymyksistä sainkin aiheeni seuraavaan blogikirjoitukseen. Olen ottanut askeleita edes- ja taaksepäin esimerkiksi kysymysten parissa kuten mitä haluan elämäntavoissani muuttaa ja miksi? Kenen vuoksi tämän teen ja mitkä ovat tavoitteeni, joihin tähtään? Alkuun mie haluan täsmentää, että en ole ollut tämän kuluvan vuoden aikana millään laihdutuskuurilla. En muutoinkaan pidä hyvinvoinnin peruspilareita rakennettaessa sanasta kuuri, joka tarkoittaa määräaikaista  ja toistaiseksi voimassa olevaa. Se ei tue pitkäkestoista, kestävään elämäntapamuutoksen tähtäävää ajattelua, joka kantaa pidemmälle. Toki esimerkiksi painonpudotukseen voi saada alkustartin ja kipinän jonkin ”kuurin” avulla mutta kuurin päättyessä ei voi palata takaisin niihin vanhoihin elämäntapoihin.

Ruokavaliossakin voi olla tietyn aikaa kestäviä ”kuureja”, jolloin yksilökohtaisista tavoitteista riippuen,  esimerkiksi hiilarit vedetään aikalailla nollille vaikka kahden viikon ajaksi, jonka jälkeen niitä lisäillään maltillisesti päivittäiseen ruokavalioon . (Tämä esimerkkinä noudattamastani Kesäkroppa- nettivalmennuksesta.) Ruokavaliossakin on kuitenkin kyse pitkäkestoisesta kokonaisuudesta, jota noudattamalla kehon ja mielen yleinen terveydetila ja vireystaso paranee ja yhdistämällä siihen liikkunnan, kunto kasvaa. Pääpaino elämäntapamuutoksieni tavoittelussa ei ole ollut painonpudotus vaan oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lisääminen. Se on tapahtunut konkreettisilla muutoksilla elämäntyylissä, kuten ruokavaliolla ja liikkumisen lisäämisellä ja näiden käytännön muutosten taustalla on kulkenut jatkuva itsetutkiskelu.

Ensimmäisessä blogikirjoituksessani mie avasin taustaani ja elämääni ennen tätä elämäntaparemonttia. Poimin sieltä muutaman pääkohdan, jotka vaikuttivat eniten päätöksen toteuttamiseen. Mie olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Ruokailurytmi oli epäsäännöllinen ja ”palkitsin” itseni lohturuoalla. Liikkuminen jäi tekosyiden varjolla koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona.  Olin väsynyt ja turhautunut itseeni ja viime loppiaisena päätin, että nyt saa kauan kulutetut tekosyyt riittää. Mie olin valmis uudenlaiseen elämään ja uuteen Marruun!

Minulla ei ole ollut pääpointtina kropan ulkoisen olemuksen muuttaminen vaan kyse on suuremmasta kokonaisuudesta. En usko siihen, että kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen taustalla riittää ainoastaan esimerkiksi ulkonäkölähtöiset tavoitteet.  Pinnallisuus ei kanna pitkälle vaan pitää mennä pintaa syvemmälle. Toki kropan ja lihasten kehittyminen motivoi jatkamaan terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion noudattamista mutta se, mikä pitää minut pitkällä tähtäimellä tässä hommassa mukana on itse kokemani kehitys ja kasvu niin ajatustasolla kuin asenteessakin. Mie olen löytänyt sisäisen motivaation joka vie minua eteenpäin ja jonka avulla jaksan.

Mikä motivaatio?

Mie olen pohdiskellut yleisesti motivaatiota ja siihen vaikuttavia tekijöitä ja käsittelen motivaatiotekijöitä nimenomaan hyvinvoinnin  lisäämisen, liikkumisen ja terveellisen ruokavalion noudattamisen näkökulmista. Motivaatio on yksilökohtaista ja motivaation kohteet vaihtelevatkin omien kiinnostuksenkohteiden ja tavoitteiden mukaan.  Perinteisesti motivaatio on jaoteltu ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin ja ihan aluksi onkin hyvä tutkailla omia motivaatiotekijöitä. 

Ulkoisen motivaation tekijät pohjaavat esimerkiksi ulkopuolisiin palkkioihin tai pakotteisiin kun taas sisäisessä motivaatiossa toimitaan itsensä vuoksi. Mie uskon, että sisäisen motivaation löytänyt yksilö saavuttaa pidemmän päälle tasapainoisemman elämäntyylin, jonka omaksuu omaksi arkielämäkseen kuin taas vastaavasti ulkoisen motivaation voimin toimivat. Toki ulkoinen motivaatio voi alkuun toimia esimerkiksi kannustavana tekijänä, jotta saat otettua ne ensiaskeleet kohti terveellisempiä elämäntapoja  mutta…oma sisäinen tahtotila ja halu kannustaa sinua kuitenkin pitkällä tähtäimellä ja sisukkuus auttaa selviämään haasteista. 

Sisäinen motivaatio ja sen tunnistaminen

Miten sisäisen motivaation löytää? Mie löysin sen itsetutkiskelulla ja kuuntelemalla tunteitani. Miettimällä omia tarpeita, tavoitteita ja kiinnostuksenkohteita. Seuraaval askel oli valintojen tekeminen. Se ei ollut helppoa. Asioiden tekemiseen muodostuu aika nopeasti kynnys ja omalla kohdalla se kohdistui salitreenaamiseen.  Sen ylitsepääseminen  oli todella raskaan askeleen takana. Kuten mie aiemmissa blogikirjoituksissani olen kertonutkin, keksin jatkuvalla syötöllä tekosyitä ja kiertelin ja kaartelin taitavasti, jotta vältin salille menemisen. Elin useamman vuoden ulkoisen motivaatioon tukeutuen. Tiedostin, että ”liikkuminen ja terveellisesti syöminen on hyväksi minulle” ja ”minun pitäisi kyllä huolehtia itsestäni paremmin” mutta se ei riittänyt kohdallani.  Jaksoin tsempata itseäni jonkin aikaa mutta sitten palasin huomaamatta takaisin vanhoihin elämäntapoihin. Se oli  jojoilua ja otin innokkaasti kyllä lähtöspurtin mutta se ei kestänyt kauaa kerrallaan.

Mie olen tullut pohtinut, että valintoja ja päätöksiä on erityisen vaikea tehdä, jos on kadottanut kyvyn olla yhteydessä omiin tunteisiinsa. Lisäksi perustelin itselleni päätöksiä ja valintoja, jotka alitajunnassa tiesin olevan minulle huonoja. Suoraan sanottunahan kyse on itsepetoksesta silloin kun hiljentää omat ajatuksensa ja tunteensa, jotka kuitenki kertovat, mikä on  juuri minulle tärkeää ja mikä minulle on hyväksi.

Sisäisen motivaation löytäminen omasta hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimiseen ja eritoten sen ymmärtäminen, on minulle uusi asia. Nykyisin olen sisäisesti motivoitunut kun treenaamisen palo, terveellinen ruokavalio ja tasapainoiseen elämäntyyliin tähtääminen lähtee omasta halustani ja sydämestäni. En kaipaa ulkopuolisia palkkioita. Toki minullakin on ollut niin sanottuja motivaatioporkkanoita, kuten esimerkiksi uusien treenivaatteiden hankkiminen kun olen saavuttanut jonkin itselle asettamani tavoitteen. Treenivaatteet eivät kuitenkaan saa minua liikkelle vaan se itse tekeminen ja itsensä haastaminen. Liikunta tuntuu mielekkäältä ja nautin treenaamisesta.

Jokaisella tulee niitä päiviä kun salille meno ei huvittaisi tai ne lenkkikengät jättäisi mieluummin sinne eteiseen ja jäisi loikoilemaan sohvan pohjalle. Sisäinen motivaatio on minussa se moottori, joka pitää minut käynnissä ja saa minut liikkeelle. Sisäisen motivaation löydettyäni  treenaamisesta ja ruokavalion noudattamisesta on tullut osa arkielämää.

 Mitä tekijöitä on sinun sisäisen motivaatiosi takana?  Mikä saa sinut liikkeelle ja esimerkiksi syömään terveellisesti?

On aika päästää irti menneisyyden varjoista ja elää nykyhetkessä..

Saavuimme maanantai-iltana mökille Suomussalmelle. Tässä paikassa on jotain uskomattoman rauhoittavaa ja täällä on vain yksinkertaisesti todella hyvä olla. Tunnelma on kotoisa ja Pesiöjärven rannalla on tullut vuosien mittaan istuskeltua tuntikaupalla hiljaa mietiskellen ja eilen ei ollut poikkeus. Mie sain eilen viestin eräältä ihmiseltä, jonka kanssa olemme jakaneet alkuvuodesta yhteisiä kokemuksia. Samankaltaiset, jaetut kokemukset menneisyydestämme yhdistivät meitä ja huomasimme saaneemme toisiltamme vertaistukea. Ajatuksissani käynnistyi mietintäprosessi ja illan mittaan koin lukuisia ahaa-elämyksiä. Olen kohdannut oman menneisyyteni käsittelemättömiä asioita ja mörköjä kuluvan vuoden aikana ja päätin kirjoittaa nyt ajatuksiani tästä vaikeasta aiheesta blogiini.

Matkani ensi metrit

Illan hämärtyessä kesäiseen yöhön, mietiskelin viestien synnyttämiä ajatuksia.  Pohdiskelin tarkemmin syitä ja tapahtuneita asioita, jotka vaikuttivat taustalla omaan muutoksenhaluun elämäntavoissani. Olen halunnut muutoksia niin ajattelumallin, ihmissuhteiden, ruokavalion kuin treenaamisenkin suhteen. Tunsin, että kevään mittaan tekemäni itsetutkiskelu on todellakin vahvistanut minua ja koin, että olin valmis viemään yhä syvemmälle muutoksia ajattelumaailmassani. Olen tästä iloinen, sillä tunsin kuinka sisälläni kulki kylmät väreet. Tunne oli niin voimakas.

Olen vuosikaupalla vältellyt omassa elämässäni tapahtuneiden, menneiden ja vaikeiden asioiden kohtaamista ja koittanut juosta niitä pakoon. Ja pitkään juoksinkin. En uskaltanut pysähtyä paikoilleni sillä pelkäsin kuulla omia ajatuksiani. Alitajunta koitti kertoa minulle pitkän aikaa, etten voi hyvin mutta en halunnut kuunnella sitä. Hiljensin äänen taitavasti kerta toisensa jälkeen ja elämä jatkui. En kirjoita tähän, että elämä jatkui eteenpäin, sillä ennemminkin olin oman piiloleikkini vanki. Oli erittäin raskasta elää ”itsepetoksen” alla, sehän vei minulta valtavat määrät energiaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin! Olenkin löytänyt kuluneen vuoden aikana monta menneisyyden asiaa, jotka on vieneet voimavarojani vuosien ajan tapahtuneen jälkeenkin. Olenhan itse antanut sen tapahtua.

Rakkaus luo vahvaa pohjaa ihmisen elämälle. Ihmisen on toki opittava tuntemaan oma identiteettinsä, jotta pystyy jakamaan elämänsä toisen kanssa. Elämän mittainen, todellinen rakkaus merkitsee minulle sitä, että yhteisenkin elämän lomassa minulla on mahdollisuus kehittyä ihmisenä ja tuntea omat jalat allani. Tässä kun on kaikenlaista ehtinyt jo kokea rakkauselämän saralla, olen enemmän kuin onnellinen saadessani jakaa elämäni oman puoliskoni ja parhaan ystäväni kanssa. Vaikeiden asioiden kohtaaminen ei ole helppoa, se vaatii voimavaroja ja aikaa. Sama koskee ihmissuhteita. Ei ole helppoa esimerkiksi kohdata ihmisiä, joita kohtaan tiedät käyttäytyneesi väärin aikoinaan. Hyppäät varsinaiseen tunteiden vuoristorataan, jonka kyydissä pääset kokemaan koko tunteiden kirjon. Olen kokenut niin pelkoa, epävarmuutta, jännitystä ja pettymyksen tunteita kuin huojentuneisuutta, iloa ja helpotusta. Omien ajatusten ja tekojen kohtaaminen vaatii aikaa, sillä se ei onnistu kuin liukuhihnalta. Et saa asiaa välttämättä heti käsiteltyä haluamaasi pisteeseen, varsinkaan jos asetat tavoitteet liian korkealle. Kyse ei ole suorittamisesta vaan oman henkisen kasvun matkasta ilman aikatauluja.

Menneisyyden varjojen kohtaaminen

Nykyhetkessä ja arkipäivän elämässä on tärkeää muistuttaa itselleen, että menneessä tapahtuneisiin asioihin tai valintoihin ei voi enää vaikuttaa.  Ei ole syytä käyttää energiaa negatiivisen ajatteluun miettimällä, ”kunpa vain saisin kelloa käännettyä ajassa taaksepäin” tai ”kunpa en ikinä olisi valinnut niin kuin valitsin”. Hyväksymällä vaikeat tapahtuneet asiat osaksi omaa menneisyyttä pääsee lähemmäs itseään. Mennyt on mennyttä. Et tekisi tai valitsisi samaa enää uudelleen, joten olet siis oppinut virheistä. On tärkeää muistuttaa itseään hektisen elämän pyörteissä, että itsehän sitä valitsee, raahaako menneitä asioita mukaan vai ei. Kannatko sie sellaista kaappia selässäsi, johon olet lukinnut vaikeita asioita? Kuormittaako ne alitajuntaasi ja fyysistä hyvinvointiasi vielä vuosienkin jälkeen vai oletko jo kohdannut ne?

Tulevaisuudesta voit luoda juuri sellaisen kun haluat ja voit aloittaa sen heti tänään. Tai huomenna. Se on oma valinta. Myös tekosyiden salliminen ja omia ajatuksiaan pakoon juokseminen on oma valinta. Itse olen kohdannut kuluvan vuoden aikana melkoisiakin menneisyyden mörköjä. Olen esimerkiksi lähestynyt ihmisiä, joita kohtaan olen käyttäytynyt väärin aikoinaan.  Matkani on tässäkin asiassa vasta alussa ja ihmisiä on vielä kohdattavana. Tieto anteeksiannosta ja siitä, että saan jättää menneet asiat niin sanotusti luvan kanssa taakseni, on antanut minulle uudenlaista toivoa ja energiaa elämääni varten. Päästän niistä ilomielin irti, jotta voin jatkaa elämääni eteenpäin avoimin mielin ja sydämin. Peilistä katsookin nykyisin aikalailla eri Marru ja tän kanssa on itseasiassa kivaa elää!

Elämääni mahtuu niin pitkiä, vuosikymmenia kestäneitä kuin vasta syntyneitäkin ystävyyssuhteita. Joitakin on jäänyt matkan varrelle ja toiset ovat säilyneet. Kaikki ystävyyssuhteet eivät ole tehneet minulle hyvää, joistakin on pitänyt luopua ja päästää irti, jotta olen voinut jatkaa omaa matkaani. Se on surullista mutta elämällä ja tapahtumilla on jokin tarkoitus. En halua kantaa kaunaa menneistä sisälläni. Toivon ihmisille hyvää ja erityisesti toivon, että jokainen löytäisi sen oman polkunsa.  Olemalla armelias, lempeä ja kannustava itseään kohtaan sen sijaan, että syyllistää itseään edelleen vanhoista asioista, saa uusia näkökulmia. Ja oppii itsestään uutta!

Jokainen päivä ei ole ihana, aurinkoinen ja täynnä ruusunnuppuja ja hattaraa – eikä pidä ollakkaan..mutta vastoinkäymiset ja kritiikin ottaa paremmin kun on päässyt lähemmäs itseään. Ja matka saa jatkua.

 

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Ajatuksia tien päältä.

Kiitos kannustuksesta!

Ihan ensimmäiseksi mie haluan kiittää teitä ihania ihmisiä saamastani kannustuksesta blogin aloittamisen suhteen. Kieltämättä hieman jännitti raottaa omaa ajatusmaailmaani kaiken kansan luettavaksi mutta teidän tsemppinne on saanut hymyn nousemaan suupieliin huonompinakin päivinä. Tästä kaikesta innostuneena seuraavan kirjoituksen pariin. Mie pohdiskelen tänään omia fiiliksiäni menneen reissun ajalta. Mieleeni nousi ajatuksia reissaamisen mukanaan tuomista haasteista, liittyen esimerkiksi oman ruokavalion noudattamiseen ja elämäntapojen ylläpitämiseen erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

Reissuun valmistautuminen

Mie olin edellisen kerran käynyt reissussa pääsiäisen tienoilla ja valmistauduinkin nyt eväiden suhteen eri tavoin matkustamista varten kuin aiemmin. Valmistin kotona pari välipalasmoothieta marjoista, hedelmistä ja riisimaidosta mukaan ja nappasin lisäksi pussillisen manteleita naposteltavaksi matkalle, unohtamatta tietenkään vesipulloa. Me lähdettiin ajelemaan anivarhain torstaiaamuna Rovaniemeltä Tornion kautta Oulua kohti. Mie en saanut edellisenä yönä juurikaan nukutuksi ja noin neljän tunnin mittaisten yöunien jälkeen herääminen tuntui jokseenkin takkuiselta. Aamiainen ja aamukahvi sai kuitenkin energiat ja fiilikset kohoamaan ja reissuun lähdettiin koko poppoolla iloisin mielin. Istuin apukuskin paikalle ja ensimmäisen välipalan taisin nautiskella jo välillä Rovaniemi-Tornio.. mikähän siinä on kun ruokahalu herää miltei ensi kilometrien aikana ja automatkoilla voisi vaan syödä ja syödä? Kaiketi se on vain ajankulua, ei ole mukamas muuta tekemistä, jos ei itse aja.

Kävimme juomassa aamukahvit isäni luona Torniossa ja isäni muisteli siinä kahvikupposen ääressä yhteisiä lapsuuden aikaisia kesälomareissujamme. Silloinkin ensimmäiset eväät syötiin autossa jo suurinpiirtein Kemin kohdalla, noin 23km päässä lähtöpaikasta. Syöminen tekee matkustamisesta mukavampaa! Me jatkettiin pienen pysähdyksen jälkeen matkaa kohti Oulua, jossa Artturilla oli sovittuja asiakastapaamisia. Matka kuitenkin taittui rattoisasti sillä me ollaan innostuttu kuuntelemaan pitkillä ajomatkoilla kotimaisia äänikirjoja ja tällä kertaa vuorossa oli Reijo Mäen teos Valkovenäläinen. Vares-dekkarit ovat suosikkeja kotimaisten dekkareiden joukosta! Tarinankerronta ja juoni nappaa kuulijan mukaansa ja matka etenee äänikirjaa kuunnellen. Lukijana toimii Ville Tiihonen ja hänen äänessään on jotakin mukaansa tempaavaa ja karismaattista.

Hyvä ruoka, paras fiilis!

Me saavuttiin Ouluun aamulla ja lähinnä mielessäni pyöri jo nälän mukanaan tuomat ajatukset lounaspaikan valinnasta. Lounaspaikaksi valitsimme nepalilaisen Sauraha- nimisen ravintolan. Olin saanut paikallisilta kehuja Saurahan palveluun ja ruokaan liittyen, eikä sitä suotta ole kehuttu! Erityisen mukava yllätys oli ”lunch mix”-annos, jossa sai yhdistää päivän lounaslistalta kaksi haluamaansa annosta. Hinta-laatusuhde kohdallaan ja ruoka ylitti kyllä meidän odotukset! Taisinpa kaapia Artturinkin lautaselta vielä kastikkeita omat syötyäni. Yleinen tunnelma ravintolassa oli leppoisa, paikka valoisa ja palvelukin oli ammattitaitoista.

Lounastauon jälkeen hektinen päivä jatkui tiukkoine aikatauluineen. Itse odotin innolla illan koira-aiheista luentoa Oulun yliopistolla. Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio luennoitsi koirien sosiaalisesta käyttäytymisestä ja -viestinnästä. Paljon tuli uutta asiaa ja oppia! Tapasin luennolla myös pitkästä aikaa ystäväni Sannan, jonka vinkistä ilmoittauduin mukaan. Koitetaan Sanna nähdä vähän useammin ja vaikka lähempänä, jookos!

Ajatuksia ruokavaliosta ja reissaamisesta

 Oulusta matka jatkui eteenpäin Etelä-Pohjanmaalle kohti Artturin kotimaisemia, määränpäänä Artturin siskontytön lakkiaiset. Ripeä reissuaikataulu meinasi hieman verottaa mutta aurinkoinen ja lämmin keli toi mieleen pilkahduksen kesästä ja fiiliksetkin rentoutuivat.

Mulla oli siinä automatkalla hyvin aikaa ajatella näitä omia elämäntapamuutoksiani ja ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että aiemmin käytin aikani kahvin lipittämiseen ja nyt sama aika kului aikalailla syömiseen. Kehoni ilmoittaa mulle jo muutaman tunnin välein nälästä eikä se ääni hiljene ennenkuin annan kropalle sen vaatimaa energiaa. Ja jos esimerkiksi vedenjuonti jää nykyistä normaalia määrää huomattavasti vähemmälle, mulle tulee helposti esimerkiksi päänsärkyä ja sen myötä kaiken kaikkiaan vetämätön olo. Vesipullo kulkikin mukana joka paikassa ja yllätyin positiivisesti kun huomasin nappaavani sen mukaan täyttöä varten pysähdyksillämme. Riittävä määrä toistoja tekee muutoksesta osan arkea, näin kirjoitti joku viisas ihminen joskus.

Aamiaisesta on tullut tämän kevään myötä päivän tärkein ateria. Aamiaisen valmistaminen on jo jokapäiväinen tapa ja pidän siitä, että muutoksesta kehittyy itselle rutiini. Näin jälkeen päin mietiskelin, että yksi suurimmista henkilökohtaisista saavutuksistani ”6 viikon kesäkroppa”- nettivalmennuksen ajalta on aamiaisen sisällyttäminen omiin ruokailutottumuksiin. Noin kahden viikon ajan taistelin aamuisin aamiaisen vastenmielisyyttä vastaan ja se kannatti! Muistelin automatkalla ääneen kuinka mulla teki pahaa syödä alkuun aamuisin ja saatoin istua aamiaisen ääressä jopa puolisen tuntiakin näykkien pieniä suupaloja, jotta saisin annoksen alas. Nyt minua ei enää tarvitse houkutella aamiaiselle vaan saatan jopa heräillä aamulla ilman herätyskellon pirinää siihen kun vatsani herättää minut.

Juhlahumussa

Lauantaiaamuna valmistauduimme Eerikan lakkiaisjuhliin hotellilla ja huomasin siinä alkaessani laittautumaan, että olin sitten unohtanut esimerkiksi suoristusraudan ja osan meikeistä kotiin. Nähtävästi tämä rennompi elämäntyyli on iskostunut ajatuksiin sillä tapaa, että mukavuudenhalu pukeutumisessa ynnä muussa ajaa nykyisin tälläytymisen edelle. Eikähän se huono asia ole laisinkaan, vai mitä! Olin innoissani kun pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa uutta mekkoani. Löysin Varastotien kirpputorilta Rovaniemeltä Marimekon kankaasta ommellun mekon hintaan 6€ ja siihen sopivan vyön viidelläkymmenellä sentillä! (Pahoittelut kuvan laadusta, pitänee jatkossa kaivaa esille puhelimen kameran sijaan järkkäri.) Kiitos kuitenkin kuvaajalle Ellalle!

Nämä lakkiaiset olivat toisen juhlat, joihin osallistuin kuluneen kevään aikana ja pohdiskelin jo etukäteen, että minkähänlaiset fiilikset mulla tulee nähdessäni herkkuja notkuvat pöydät. Olen todennut, että riittävä valmistautuminen ja ennakointi ovat kaiken A ja O. Kävimme katsomassa lukiolla uusien ylioppilaiden lakitustilaisuuden, onnea Eerika!!

Mulla alkoi vatsa kurnimaan jo siinä ennen kuin tilaisuus oli ohi. Kävinkin hakemassa matkalla juhlapaikalle omat eväät: raejuustoa, kalkkunaleikettä, kotimaisia kirsikkatomaatteja, kurkkua ja pähkinöitä. Söin matkalla juhlapaikalle vatsani täyteen. Juhlissa join kahvia hyvillä fiiliksillä ja maistoin Artturilta vähän juustokakkua ja ah, olihan se kuin pala taivasta! Pidin juhlien aikana vielä toisen oman eväshetken ja palatessani takaisin kahvipöydän ääreen herkut eivät huutaneet enää nimeäni ja vältyin sokerihumalalta. Sokerin välttäminen on ollut suurimpia haasteita ja varsinkin, jos päästän nälän liian suureksi venyttämällä ruokailujen väliä liian pitkäksi, mieli hakeutuu heti sokeristen herkkujen pariin.

Kirjoitin ensimmäisessä päivityksessäni kohtuullisuudesta ja tasapainosta ruokavalion suhteen. Joillakin saattaa herätä kysymys, että miksi en nyt juhlan kunniaksi nautiskellut tarjolla olleita herkkuja? Mie en kokenut tarvitsevani niitä vaan halusin syödä ruokaa, josta saan hyvänolon ja mielen. Mulla oli viime maanantaina herkkupäivän ja söin illalla Ben&Jerrysin Cinnamon Buns- jäätelöä, se on yksi lemppariherkuistani. Maistelin sitä onnessani sen verran, että koin herkutelleeni riittävästi ja vein paketin takaisin pakastimeen. Enkä mie siis syönyt edes puolikasta purkillista sitä. Olo oli alkuun hyvä mutta sitten tuntemukset muuttui. Vatsa alkoi pingottua ja tuli jotensakkin tukala olo. Mie olin päivän päätteeksi väsynyt mutta tämän sokeripommin jälkeen olin hereillä vielä muutaman tunnin jälkeen syömishetkestä. Uni ei meinannut millään tulla silmään ja aamulla oli kiukkuinen olo tämän väsymyksen jälkeen. Valitsin siis mieluummin vatsan täydeltä ravintoa, joka sopii keholleni paremmin.

Kotimatkalla

Me vietettiin aurinkoinen ja ihana iltapäivä Kauhajoen kauniissa maisemissa, jonka jälkeen pakun keula suunattiin kohti pohjoista. Kiitos juhlaväelle ja mehän palataan jo kesäkuun lopulla Pönttöperälle seuraaviin juhliin!

Me pysähdyttiin Ilmajoella, Koskenkorvan Kapalankankaalla hetkeksi näpsimään kuvia kun kelikin suosi meitä reissaajia. Tunnelma autossa oli iloinen ja rento onnistuneen reissun jäljiltä. Noh, olimme molemmat ehken hieman reissussa rähjääntyneitäkin mutta onnellisia. Artturi oli päättäväisenä ajanut koko pitkän matkamme ja jossain kohtaa syntyi idea yöpyä jossakin matkan varrella. Mie rakastan meidän yhteisissä reissuissa sitä kun me ykskaks saadaan päähämme joku idean, joka sitten toteutetaan yksissätuumin. Meillä voi olla joku suunnitelma mutta me mennään loppujen lopuksi fiilispohjalta ja yövyimme matkailualueella kauniin Maasydänjärven rannalla.

Automatkalla nautittu päivällinen antoi taas lisävirtaa ajatuksille ja pysähdyimme vielä ostamaan iltapala- ja aamiaistarpeet matkanvarrelta ja suuntasimme majapaikkaamme. Varasimme kahden hengen ”mökin”, jonne ahtauduimme koirien kanssa. Meillä pääsi ääneen nauru kun ajoimme pakun mökin viereen..auto oli jopa pidempi kuin itse mökki! Matkailualue oli kaunista ja rantamaisema hiveli silmiä. Koiratkin pääsi kahlomaan pitkän matkustamispäivän jälkeen.

Mie valitsin kaupasta ilta-ja aamupalaksi helposti ja nopeasti syötävää ruokaa. Lisäsin jäiset kotimaiset mustikat suoraan maitorahkapurkkiin (söin pitkästä aikaa rahkaa ja onneksi vatsa ei tykännyt huonoa) ja olin onnekseni muistanut napata matkalta kertakäyttöaterimia mukaan.

Aamiaissalaatin valmistin muovirasiaan, josta olin syönyt edellispäivän lounassalaatin. Kävin pesasemassa rasian ja nakkelin raaka-aineet sinne. Uusiokäyttö kunniaan! Mökissä ei siis ollut kerrossänkyjen lisäksi muuta kuin patteri, pieni pöytä ja pari muovituolia. Oman ruokavalion noudattaminen ei ollut millään tapaa haaste kun ehti käymään ruokakaupassa ennen matkailualueelle menoa. Sieltä kyllä löytyi kahvio pitsoineen ja herkkuineen mutta omassa tuvassa sain syödä kylliksi ja kyllä uni maittoi! Melkosen ahdasta tuppasi tosin olemaan kun meitä nukkuin alapedillä kaksi ihmistä ja yöllä heräilin siihen kun koiratkin koitti mahtua jalkopäähän. Varsinainen perheloma!

Matkan jälkeiset ajatukset

Kaikenkaikkiaan reissu oli positiivinen kokemus ja yllätin itsenikin muutamissa tilanteissa. Tiedostin kyllä, että tien päällä alkoi tekemään mieli niin jäätelöä kuin pikaruokaakin. Pitkien automatkojen haasteena on esimerkiksi ajankäyttö..mieli alkaa todella nopeasti huutamaan herkkujen perään. Kirjoittelin sitten päiväkirjaani fiiliksiä, jotta voisin palata lukemaan niitä tekstejä ja tunnelmia vastaisuudessakin. Kävimme tässä pikareissun kotona Rovaniemellä, kotiuduimme eilen illalla ja lähdemme tänään ajelemaan mökille Kainuuseen. Käynkin ennen lähtöä kaupan kautta ja teen riittävän määrän eväitä automatkalle. Hyvä vinkki kesämatkaajille on ostaa matkalle kylmälaukkuun terveellisiä eväitä ja vaikkapa vichyvettä mukaan. Raikkaat salaatit ja smoothiet kulkevat myös mukana kätevästi ja kylmälaukkuun niitä mahtuu vaikka useampikin mukaan.

Jos tuntuu, että on liian ”kiire” valmistella eväitä ennen lähtöä niin voi miettiä myös, että onko todellakin liian kiire huolehtiaakseen omasta hyvinvoinnistaan vai ohjaako se meidän oma egomme meitä vanhoihin, totuttuihin elämäntapoihin estäen oman hyvinvointimme? Jos ei yksinkertaisesti ole aikaa matkaeväiden valmistamiseen niin nykyisin saa nopeasti mukaan vaikkapa salaatin, jonka voi pysähtyä syömään joko pysähdyspaikalle tai vaikkapa jonkin joen tai järven rannalle, jos sellainen sattuu matkan varrella tulemaan vastaan. Terveellisiä ruokavaihtoehtoja kyllä löytyy myös kiireisille matkaajille, niitä tarjoilee tänäpäivänä myös useat pikaruokalat. Se on vain omasta valinnasta kiinni!

Mie alan valmistautumaan nyt mökkireissua varten, sitä ennen on luvassa vielä kuntotesti Kunnon Paikassa. Saa nähdä mikä on lähtökunto, reilu viikko on takana taukoa treenaamisesta flunssan vuoksi. Jännittävää ja innostavaa!

Positiivista ja aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!