Rakkaudesta aamiaiseen ❣️

YKSI RUTIINI KERRALLAAN

Rutiinit ruokavalion suhteen on ollut helpompaa säilyttää treenirytmin ollessa myös säännöllinen, ne kulkevat omalla kohdallani käsi kädessä. Kun treenaan syön paremmin, tämän huomasin viime vuoden aikana sillä kuten aiemminkin olen täällä sanonut niin suutarin lapsella ei ollut kenkiä ja kadotin otteeni hetkiseksi myös ruokailujen suhteen. Tämän huomatessani, en tehnyt heti 100% muutosta vaan otin uudenlaisen lähestymistavan tilanteeseen ja aloin ensin purkamaan ajatuksiani ja tuntemuksiani paperille ja juttelin asiasta siskoni kanssa. Teki hyvää tiedostaa ne syyt, jotka haastoivat minua rutiinien suhteen ja oli virkistävää huomata, että tilanteen surkuttelun sijaan keskityin käytännössä valintoihini ja aloin tuumasta toimeen. Huomasin aika nopeasti kuinka säännöllisen ruokailun palauttaminen päiviin lisäsi energiaa, kohotti mielialaa ja lisäsi minulle sitä oloa, että huolehdin hyvinvoinnistani yhden askeleen verran enemmän. Se kannustaa eteenpäin.

Rahkainen mustikka-puolukka smoothie, johon lisäsin Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja luomu ashwagandhaa tuomaan lisäbuustia. 

AAMIAINEN

Lemppariaamiaiseni on erilaiset smuutsiet eli  smoothiet ja smoothiebowlit ja päivittelenkin usein esimerkiksi Instatililleni kuvia hyvin onnistuneista smoothieista. Marjat, hedelmät, kasvikset, pähkinät ja siemenet saa nopeasti ja vaivatta blendattua maistuviksi komboiksi ja mukaan pystyy lisäämään haluamansa proteiinin lähteen kuten rahkan, Alpron Go-On kasvipohjaisen valmisteen tai vaikkapa hera/riisiproteiinin. Näitä erilaisia protskujauheita on tullut valtavasti valikoimiin ja kauppojen hyllyiltä löytyy lisäksi ainakin hamppu, -herne, – ja kauraproteiinia eli tänä päivänä voisi olettaa kaikille löytyvän jokin sopiva proteiinin lähde, erikoisruokavaliot huomioiden.

Kirpeä appelsiini-inkivääri smoothie, johon makeuden toi Arctic Warriorsin energiashotti. Sekoitin rahkaan appelsiinin, pienen kourallisen hasselpähkinöitä, reilusti inkivääriä ja yhden energiashotin. 

HELPPOA JA NOPEAA

Helpot ja nopeasti valmistuvat aamiaiset ovat työaamuina olleet plussaa sillä ne madaltavat kynnystä valmistaa ravitseva aamiainen ja tarvittaessa voi napata smoothien mukaan ja juoda vaikka automatkalla jos oikein kiire yllättää. Toki ajatus rauhallisesta ja kiireettömästä arkiaamiaisesta on kaunis mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka valitsevat pidemmät yöunet sen sijaan, että heräisivät aikaisin valmistamaan aamupalaa. Tähän väliin on hyvä mainita myös aterioiden preppaus, eli voit esivalmistella ruokia ja välipaloja esimerkiksi pilkkomalla kasviksia ja juureksia valmiiksi jääkaappiin jolloin aamuisin ei tarvitse valmistella kaikkia erikseen vaan pääset oikotien kautta aamiaiselle.

Yksi ehdoton välipala lempparini matchasmoothie. Kyseessä on korkeatasoinen ja erittäin hienoksi jauhettu japanilainen vihreä tee, joka sisältää mm. antioksidantteja, flavonoideja ja vitamiineja sekä myös piristäviä ainesosia (mm. pienet määrät kofeiinia). Matcha on sokeriton joten se on mainio juoma myös diabeetikoille sekä heille, jotka haluavat vähentää sokerinkäyttöään. Pääset lukemaan lukea linkin takaa Matchaa käsittevän kirjoitukseni aiheesta. Rovaniemeläisille vielä tiedoksi, että tee- ja kahvikauppa Mandragora myy laadukasta luomu Hisui matchaa.

 Matchajuoma, joka sisältää banaanin, kourallisen pähkinöitä, limeä ja reilu pari desiä vettä. Yksinkertaista ja hyvää!

Yksinkertaisimmillaan matchan voi lisätä kuuman veden sekaan ja juoda teenä tai valmistaa juoman blendaamalla matchajauheen veden, banaanin ja pähkinöiden kanssa. Jos haluaa ruokaisamman smoothien niin matchan voi sekoittaa vaikkapa rahkan tai Alpron Go-On kanssa ja lisätä sekaan haluamiaan marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Mustikkainen matchasmoothie on herkullinen!

Mustikkainen matchasmoothie, johon lisäsin reilun desin mustikkaa, Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, purkillisen rahkaa, pienen kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja pipetillisen Puhdistamon ruusujuuriuutetta tuomaan lisäbuustia.

Viherjuomat ja smoothiet ovat myös minun makuun. Suosin niissä Puhdistamon vihersmoothiejauhetta, jota lisään yleensä noin yhden ruokalusikallisen muiden ainesten sekaan. Vihersmoothie jauhe sisältää vehnäorasta, ohranorasta, spiruliinaa, chlorellaa, sinimailasta, lehtikaalta ja hamppua. Yksinkertaisimmillaan voit valmistaa juoman sekoittamalla jauheen banaanin, haluamasi salaatin ja veden kanssa blenderissä tai soveltaa oman mielesi mukaan ainesten käyttöä. Mie tykkään tosi paljon lehtikaalin/tuoreen pinaatin, limen, päärynän, omenan, inkiväärin ja vehnäorasjauheen miksauksesta, johon lisään viherjauheen tuomaan lisää vitamiineja ja ravinteita. Voit lisätä myös rahkan sekaan mikäli haluat.

Minkälainen on sinun lempparismuutsien ohje? 

          🌱 Marru

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa. (Lähde.)

Unohtaako Nukkumatti käydä?

Halusin kirjoittaa oman jutun unesta ja sen merkityksestä ja heti aiheen synnyttyä mielessäni alkoi soimaan omasta lapsuudesta tuttu, Nukkumatista kertova lastenlaulu jonka sanat liitin kirjoituksen alkuun. Tämä aihe sopii hyvin edellisten pohdiskeluiden jatkoksi ja on ollut ajankohtainen mietiskelyn kohde myös omalla kohdallani. Uni on ihmisen jaksamisen peruspilareita. Uni auttaa kehoa palautumaan ja tarvittaessa toipumaan fyysisistä rasitustiloista, ylläpitää vastustukykyä sairauksia vastaan, edesauttaa mielialan virkeyttä sekä vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen. Tämä yksi ihmisen perustarpeista ennaltaehkäisee stressiä ja unen tuoma vireystila ohjaa usein mielen toimintakykyä. Toisilla uni vaikuttaa enemmän ja näkyy elämässä suuremmassa osassa, erityisesti jos omalle kohdalle tulee eteen unettomia jaksoja tai ihan yleisesti pätkittäin nukuttuja öitä.

Mie olen omalla kohdallani huomannut, että lyhyet ja pätkittäiset yöunet vaikuttavat muun muassa muistiin ja opiskeluaikoina väsynyt mieli ei omaksunut samalla tavoin uusien asioiden oppimista kuin virkeänä. Unella on myös hormonitoimintaan merkittävä vaikutus puhumattakaan muista lukuisista terveysvaikutuksista ja henkisen puolen jaksamisesta. Yksinkertaisesti uni lataa meidän akkuja ja on edellytys toimintakyvylle. Väsynyt mieli voi tuntua apealta ja paineensietokyky alenee, hermostuttavat tilanteet voivat nostaa tunteet pintaan ja itkuun purskahtamiset eri tilanteissa yleistyvät. Pienet asiat kasvavat väsyneessä mielessä lumipalloefektin lailla järkälemäisiksi sillä väsymys vaikuttaa hahmotuskykyyn eikä mieli kestä ongelmanratkaisuja vaativia tilanteita. Väsyneenä pyörittelee usein asioita niin pitkään, että palloonkin syntyy ne kulmat vaikka silloin se parempi vaihtoehto olisi pähkäilyn sijaan lepo mutta ihminen saattaa tarttua vaan tiukemmin kiinni niihin mieltä askarruttaviin asioihin huolimatta siitä, ettei se palvele meitä. Se on jokseenkin ristiriitaista mutta väsyneenä sitä saattaa havahtua sellaisen tilanteen keskeltä, että hidastamisen sijaan vauhti onkin vain kasvanut huomaamatta. Kuulostaako tutulta? Olette voineet itsekin pistää merkille kuinka eri tavoin väsynyt mieli ja keho toimivat vähien yöunien vuoksi verrattuna siihen miltä teistä tuntuu hyvien yöunien jälkeen?

Mie en ole ollut mikään erityisen hyvä nukkuja koskaan. Olen herännyt aamulla varhaisin ja uni tulee sitten kun on tullakseen ja tähän olen ehtinyt jo tottuakkin elämäni aikana. ”Mie olen tottunut pärjäämään vähillä unilla”, näin olen vuosikausia perustellut itselleni. Aloitettuani joogan harrastamisen löysin mielelleni uudenlaisen keinon rentoutua ja lisäksi säännöllisempi, laadukkaampi ruokavalio, yleisen liikkumisen määrän kasvaminen ja esimerkiksi tunteiden sekä ajatusten purkaminen pois mielenpäältä on rauhoittanut oloa. Kirjoittaminen ja läheisten kanssa keskustelut ovat antaneet tilaa unelle jossain määrin. Kuluneen syksyn aikana stressitasot pääsivät useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta nousemaan aikalailla tappiinsa ja tämä vei minulta yöunet. Nukuin pidemmän aikaa pätkissä ja aamuöisin herääminen tuli tutuksi. Jonkin aikaa tämän jatkuttua tunsin itseni zombieksi ja sain kuulla siitä myös läheisiltäni sillä vaikutuksia oli lukuisia.

Mikä pitää hereillä?

Ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista on noussut esille unettomuuden syyksi usein  esimerkiksi stressi kaikista kysymysmerkeistä ja avoimista asioista sekä tilanteista, joita kasaantuu harteiden painoksi kuin saavista kaatamalla. Epävarmuus ja keskeneräiset asiat nakertavat, kohonneet stressitasot pitävät kortisolitasot katossa ja elimistön ylikierroksilla. Ajatuksia ja asioita pyöritellään mutta niistä ei saada otetta väsymystilan vuoksi. Omalla kohdallani lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että minun oli saatava loppu unettomuudelle ja yöunien pätkittäisyydelle. Olin todella pettynyt aluksi itseeni tässä asiassa samasta syystä kuin mistä kerroin uupumuksesta kertovassa kirjoituksessani, jonka pääset lukemaan täältä. Olin pettynyt koska minullahan piti olla kaikki ne palaset hallussa, joilla ylläpidän omaa hyvinvointiani kuten esimerkiksi jooga ja meditoiminen. Tästä tunteesta onnistuin päästämään kuitenkin irti ja muutettua asenteeni itseäni kannustavammaksi mutta helppoa se ei ollut. Mie olin kärtyinen ja unohtelin asioita ja samaan aikaan koitin löytää ulospääsyä.

Tilanne alkoi hellittämään kun hellitin itse siinä tilanteessa. Lopetin ajamasta itseäni nurkkaan omilla ajatuksillani ja löysäsin kontrollin määrää. Vähensin somessa kuluttamaani aikaa ja viestin enemmän aikaa luonnossa koirien ja ystävien kanssa. Olen oppinut sen, että kaikki uni jonka saan nukuttua on eteenpäin ja olen koittanut välttää tekemästä nukkumisesta liian vakavaa tai järjestelmällistä. Minun kohdalla ei ole ainakaan ollut hyväksi se, että jäisin pyörimään sänkyyn unen katketessa koska pyörittelin vain mielessä turhautuneita ajatuksia siitä miksi en saa nukutuksi. Aamuöisin ajatukset herättivät ja kävivät jo valmiiksi ylikierroksilla väsyneessä mielessä, aivan kuin siellä kirmaisi vauhkoontunut villihevoslauma. Ei siis mikään ihme, jos yleinen vireystaso on ollut matala, olo itkuherkkä ja vetämätön. Tällaisestakin tilanteesta on kuitenkin poispääsy ja keinoja unenlaadun parantamiseen ja yleisesti unen saamiseen on lukuisia, joita on hyvä kokeilla koska sieltä voi löytää itsellensä hyviä, toimivia keinoja.

Toki on hyvä tiedostaa ja muistaa se, että usein voi olla tarpeellista hakea ulkopuolista apua esimerkiksi ammattilaisten kanssa käydyistä juttutuokioista ja sitä kautta kartoittaa unettomuuden tila ja sen vaatimat hoitotoimet. Mie haluan jakaa tässä kirjoituksessa yleisiä vinkkejä, jotka ovat toimineet omalla kohdallani ja jotka ovat auttaneet muita ihmisiä nukkumaan. Ihan ensimmäisenä nostan esille puhumisen ja kirjoittamisen. Ajatukset rauhoittuvat ja mieli saa lepoa kun siellä pyörivät ajatukset saa purettua pois tai jokin tilanne saadaan ratkaistua. Jos sinulla on tapana aamuyöllä heräillä miettimään, että onko jokin asia unohtunut tehdä tai muuta vastaavaa niin mi suosittelen kirjoittamaan sen asian ylös samantien niin ei tarvitse kuormittaa jo valmiiksi väsynyttä mieltä stressaamalla, että muistaako sen asian varmasti seuraavana päivänä koska asia on muistilistalla. Toisena esimerkkinä puhelimet, tabletit ja muut elektroniikalaitteet ja niiden käyttö: mie olen malliesimerkki somettajasta, joka on viettänyt aivan liian paljon aikaa iltaisin puhelimen tai läppärin näyttöä tuijottaen ja se on ollut yksi tekijä, jonka vaikutuksen halusin kieltää alitajuisesti pitkään. ”Miepä nopsaan vilkasen mitä somessa tapahtuu”…ja huomaankin jääneeni lukemaan ja kommentoimaan asioita ja mieli herää ajatusten parissa eikä minua sitten yhtäkkiä nukutakkaan. Ja onhan tämä aihe nostettu esille ihan yleisestikkin, että esimerkiksi näytöissä oleva sininen valo heikentää unen laatua. Toki tähänkin on jo keksitty ratkaisu: puhelimessa oleva yötila vaihtoehto poistaa sinisen valon käytöstä mutta en mene tähän asiaan sen syvemmin sillä mie haen takaa sitä, että kaikenmaailman älylaitteet valvottavat.

Iltarutiinit uusiksi

Mie tykkään iltaisin tehtävistä yinjoogaharjoituksista, jotka aktivoivat parasympaattisen hermoston auttaen kehoa ja mieltä rentoutumaan. Meditointi on itselleni mieluisaa myös mutta jos koet, että ”se menee yli” niin suosittelen kokeilemaan joogaa. Ja toki mie suosittelen antamaan myös meditaatiolle mahdollisuuden (silmänisku), lisäksi erilaiset rentoutus- ja hengitysharjoitukset voivat auttaa. Ylipäätänsä iltaisin tehtävät rauhalliset kävelyt luonnossa ja raittiissa ilmassa tai jokin muu liikuntamuoto voi auttaa, toisilla toimii rauhallisemmat lajit ja toisilla kunnon hikinen iltatreeni. Tästäkin asiasta löytyy eriävä mielipiteitä sillä joillakin reipas liikunta iltaisin saa mielen piristymään ja olen kuullut sanottavan, että mieli alkaa käymään jopa ylikierroksilla yötä vasten ja tällöin kannattaa luonnollisesti valita se rauhoittava vaihtoehto.

Liikunnan lisäksi ruokailutottumukset vaikuttavat, toisilla liian raskaasti syöminen hankaloittaa unen saamista ja toiset nukkuvat sanonnankin mukaan kuin tyrmässä. On olemassa myös erilaisia rauhoittavia juomia joita suositellaan nauttimaan iltaisin ja toiset saavat apua nukahtamiseen esimerkiksi melatoniinista. Kirjojen lukeminen toimii monilla ja mikäli lukee e-kirjoja niin silloin kannattaa kokeilla sitä yötilaa näytössä. Säännöllisen unirytmin sanotaan myös auttavan unen saamisessa mutta mikäli taustalla vaikuttavat esimerkiksi voimakas stressi ja unettomuutta on jatkunut pidemmän aikaa niin silloin ei olla vielä niin pitkällä että olisi ajankohtaista alkaa pyrkimään siihen säännöllisyyteen täysin koska se voi myös aiheuttaa vaan lisää stressiä. Tälloin voi miettiä myös siten, että nukkuu sen mukaan mitä pystyy vuorokauden ajasta huolimatta ja kaikki nukutut tunnit ovat eteenpäin. Nukkumisympäristöllä on oma vaikutuksensa, sotkuinen ja levoton tila voi lisätä myös mielen levottomuutta ja liian valoisa huone valvottaa. Nämä ovat tällaisia ihan yleisiä ja pieniä asioita mutta niistä se kokonaisuus muodostuu ja kokonaisuudesta voi syntyä juuri sinulle sopivanlainen iltarutiini.

Mie vetäydyn mökin rauhaan viikonlopuksi ja toivotan rentouttavaa viikonloppua myös teille lukijoille. P.S. Innostavaa huomata, että teitä kiinnostaa nämä aiheet ja kirjoitukset kasvavassa määrin ❤

Valvottaako sinua keskeneräiset asiat helposti vai oletko hyvä nukkumaan? Minkälaisia iltarutiineja tai vinkkejä nukkumiseen sinulla on?

Marru

Vilman kynästä: Mietteitä meditaatiosta

Rakkauden täyteistä tiistaipäivää täältä joogamatolta aamuharjoitusten parista. Vierailijan kynästä-osiossa on tällä kertaa aiheena meditaatio, joka on ollut Marru Marmelaadi-blogissa esillä useamman kerran kuluneen vuoden aikana. Voisin kirjoitella harjoitusten vapauttamista ja synnyttämistä ajatuksista milteinpä loputtomiin. Mie sain ihanan luonnonlapsen Vilman kertomaan ajatuksiaan blogiin asti sillä me ollaan Vilman kanssa vaihdettu vuosien varrella ajatuksia elämästä sen kaikkine yllätyksineen ja löydetty paljon yhteistä joogan sekä meditaation parista. Tästä syystä olenkin erityisen iloinen kun saan tänään tarjota teille luettavaksi palasen Vilman tarinaa.

 

”Sisin kuiskaa

hiljaisella äänellä

muista pysähtyä

kauneuden äärellä”

 

Vilman tarina

Sain mahdollisuuden vierailla kirjoittajana Marru Marmelaadi- blogissa. Nimeni on Vilma. Olen taidetta ja tiedettä rakastava 24-vuotias lappilainen muotoiluopiskelija. Väritän elämääni tarinankerronnalla ja mielikuvituksella, mistä ammennan inspiraatiota taiteilijan työhöni. Luovan työn tekijänä meditaatio on minulle tärkeää, sillä usein ideat ja projektit jäävät elämään mieleeni, vaikka olisin päättänyt työpäiväni. Ajatukset jäävät helposti laukkaamaan tuhatta ja sataa, jolloin on hyvä pysähtyä itsensä äärelle, ja hengittää syvään.

Kuullessani meditaatiosta ensimmäisen kerran, mieleeni muodostui kuva hiljaisesta olemisesta risti-istunnassa. Tämä perinteinen mielikuva meditaatiosta on vain yksi sen muodoista, kuitenkin hyvä sellainen. Minulle meditaatio tarkoittaa pohjimmiltaan hyväksyvää ja tiedostavaa läsnäoloa tässä hetkessä. Meditaatio voi ilmentyä arjessa monin eri tavoin. Tanssin, tiskaamisen ja joogan voi mieltää yhtä hyvin meditaatioksi kuin perinteisen meditaatio-harjoituksen.

Elämme keskellä informaatioyhteiskuntaa, joka on tulvillaan ulkoisia ärsykkeitä.  Arkielämän hektisyys voi johtaa siihen, että päässä pyörivät ajatukset tempaavat mielen miettimään tulevia ja menneitä, minkä seurauksena voi helposti menettää kosketuksen sisimpäänsä. Pyrkimyksenäni meditaatiossa onkin päästä kiinni takaisin hetkessä elämiseen, jolloin minun on mahdollista toimia aktiivisessa osassa omassa elämässäni.

Olennaisin asia meditaatiossa on keskittyä hengitykseen ja sen rytmiin. Meditaation tueksi on kehitetty monenlaisia harjoituksia. Kuitenkin, itse koen hyödyllisimmiksi harjoituksista yksinkertaisimmat. Meditaatiossa hiljennyn itseni äärelle, ja hyväksyn ajatukseni kuitenkaan takertumatta niihin. Annan ajatusten tulla ja mennä, ja keskityn hengitykseni kulkuun. Näin yksinkertaista meditaatio helpoimmillaan on. Pyrkimys estää ajatuksia tulemasta mieleen on kuin taistelisi tuulimyllyä vastaan. Ensikerrat, kun kokeilin meditoimista, tuntui se lähes mahdottomalta. Tuohon aikaan keskittymiskykyni olikin nykyistä heikompi, ja maltti oli hukassa. Kuitenkin, mitä useammin meditoin, sitä paremmin sen taidan. Aivojen hermoradat kehittyvät harjoittelun myötä, jolloin aktiivisesti käytetyt hermoradat vahvistuvat ja vähemmän käytetyt vuorostaan heikentyvät. Omakohtaisesti olen huomannut meditaation edistävän hyvinvointia. Meditoinnin myötä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Ilahduttavin huomio on se, että olen paljon enemmän kuin pelkät ajatukseni.

Hetkittäinen hiljaisuus ruokkii sieluani, kun mieli ei ole tulvillaan jos minkälaisia huolia, päämääriä tai vaatimuksia itseään kohtaan. Jokainen päivä on erilainen, jolloin myös läsnäolossa voi olla toisinaan enemmän haasteita kuin muina päivinä. Kuitenkin pyrin aktiivisesti siihen, että elän hetki hetkeltä täyttä elämää tehden niitä asioita, joista nautin. Meditaation myötä olen oppinut kuuntelemaan itseäni, ja elämään elämää, joka tuntuu hyvältä, sen sijaan, että pyrkisin tavoittelemaan elämää, joka näyttää hyvältä ulos käsin.

Vilma Ohinmaa

 

P.S. Yogobe haluaa muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogobe-sivuston monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson ja tämän jälkeen voit tehdä koska vain ja missä vain omia joogaharjoituksia, tutustua erilaisiin pranayama-hengitysharjoituksiin, kurkistaa mudrien maailmaan ja lukea Yogoben omaa blogia.

 

Oletko kokeillut meditaatiota? Millaisia kokemuksia sinulla on?

Hetkinen?

Onko teille käynyt tilanteita, jolloin olette havahtuneet elämässä tapahtuvien tilanteiden keskeltä ajattelemaan, että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu? Itselleni on ja niitä hetkiä tulee vastaan juuri paraikaakin. Välillä sitä mennään myrskyn silmässä  tai elämä tuntuu kulkevan hyvän flown kannattelemana ja toisinaan tuntuu kuin elämä olisi miltei pysähdyksissä.  Tuntuu, ettei tapahtumien perässä meinaa pysyä ja usein asioiden käsittely tapahtuu viiveellä sillä mieli pureskelee asioita pienissä osissa. Toisinaan itsensä on löytänyt voimakkaasta tapahtumien imusta, jolloin asioita toisen jälkeen on tapahtunut hurjaa vauhtia ja pysyäkseen mukana on saanut pitää kaksin käsin kiinni kyydistä kunnes on tapahtunut jotain mikä on saanut pysähtymään kokonaan tai ainakin hidastamaan vauhtia. Pikakelauksella tapahtuneiden asioiden pariin on pitänyt pysähtyä jälkeenpäin sillä kovassa vauhdissa asioihin ja omiin ajatuksiin on saanut vain pikaisen pintakosketuksen. Ja jos haluaa kieltää tai sulkea sydämensä tapahtumilta niin sekin onnistuu vauhdin myötä kun keskittyy vain tulevaan ja kääntää selkänsä jo tapahtuneille asioille.

Jokaisella tulee vastaan niitä tilanteita, jolloin tuntuu kuin olisi oman elämänsä sivustaseuraaja. Tapahtumat ja tilanteet voivat tuntua hämmentäviltä, epäreiluilta ja ”tapahtua juuri pahimpaan aikaan”.  Ihminen oppii kontrolloimaan ja suunnittelemaan omaa elämäänsä mutta me emme voi itse ohjailla kaikkia tapahtumia emmekä voi vain yksinkertaisesti päättää kaikesta. Luonnollisesti meissä itsessämme on valtavasti voimaa ja meillä on mahdollisuuksia ohjata elämää haluamaamme suuntaan mutta nämäkään eivät vielä takaa, että elämä toteutuu niinkuin itse sen olemme suunnitelleet ja käsikirjoittaneet.

Mie kannustan itseäni ja ihmisiä siihen ajatteluun, että on meille itsellemme hyväksi kun opettelemme hyväksymään ympärillämme tapahtuvat erilaiset tilanteet. Jos me halutaan esimerkiksi kieltää tosiasiat ja taistella tapahtumia vastaan, kyseiset ajatukset vahvistuvat entisestään ja kieltäminen vie energiaa, vie meitä kauemmas itsestämme ja aiheuttaa sellaista yleistä levottomuuden tunnetta.

Ei ole väärin tuntea kaikenlaisia tuntemuksia,  tuntea vastoinkäymisten musertavan, tuntea, epäreiluja tilanteita tai kyseenalaistaa, miksi asiat tapahtuu juuri itselle. Ihminen saa tuntea surua, turhautumista ja epävarmuutta. Ihminen saa myöntää ääneen pettymyksen tunteet ja saa kysyä onko tehnyt jotain väärää kun eteen tulevat tilanteet tuntuvat vain imevän syvemmälle. Se on kaikki täysin luonnollista. Tiedätte sanonnan ”kuin halolla päähän lyöty”, sellaisiakin yllättäviä tilanteita tulee vastaan ja ne hetket testaavat ihmistä ja halua selviytyä.

Minun mielestä tunteet saa ilmaista vapaasti niin kasvotusten kuin julkisestikkin. Avoimuus tässä ilmaisussa vapauttaa meitä ja voi rohkaista myös toisia, avoimuuden myötä voi käydä mielenkiintoisia keskusteluita ihmisten kanssa, jotka antavat uusia näkökulmia ja kannustusta. Yleisesti ajateltuna ihmiset miettivät liikaa mitä muut ajattelevat jos tunteita puretaan julkisesti (on myös avoimia ihmisiä, jotka tuovat muiden eteen isoja tunteita ja kutsuvat avoimuudellaan ihmisiä seuraamaan elämäänsä).

Kokemusten ja tunteiden purkaminen ja omien henkilökohtaisten asioiden käsittely voi myös herättää vastareaktioita kuten itselläni on käynyt. Se on muuten kumma juttu miksi sellaiset ihmiset seuraavat esimerkiksi minun elämää vaikka minun tyyli kirjoittaa ja ilmaista asioita ärsyttää. Kohtaamisen sijaan kirjoitellaan nimimerkkien takaa asiattomia viestejä ja puretaan sitä omaa pahaaoloa. Toisaalta, jos se omaa oloa helpottaa niin mikäs siinä, mulle saa avautua (tähän iso naurunaama). Toivoisin kuitenkin, että yleisesti tietäisin kenen kanssa näitä ajatuksia vaihdan sen sijaan, että siellä niminerkkien takana piilotellaan. Mie saan joogasta ja hengitysharjotuksista apua, ajatukset selkeytyy ja oma olo rauhoittuu yleisesti ja olen näistä tuntemuksista paljon kertonutkin esimerkiksi somessa.

Nämä ”hippeilyt” sun muut kuten mulle on niitä kuvailtu ”palautteissa” aiheuttavat suurimpia vastareaktioita. Mie olen yhden viestin mukaan ”hurahtanut” ja kirjoittajaa tympi jooga-aiheiset instapäivitykset, joissa kuvailen omia fiiliksiä harjoitusten lomassa ja jälkeen. Yhden hengitysaiheisen päivityksen jälkeen sain viestin, jossa kerrottiin, että ”mie kuulemma uskon vääränlaisiin asioihin ja on surullista kun fiksu, nuori ihminen menee hukkaan”. ….niin. Mitä ajatuksia nämä minussa herättivät? Minun mielestä hengitys ja hengittäminen ovat täysin luonnollisia asioita ja uskallan väittää, että muillakin on saman tyyppisiä ajatuksia hengityksen merkityksestä ja kokemuksia siitä kuinka omalla hengityksellä pystyy vaikuttamaan fyysisesti esimerkiksi tilanteissa, joissa kaivataan rauhoittumista. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että minusta tuntuu hyvältä näiden omien hörhöilyjeni kanssa. Mie voin hyväksyä senkin, että joku on kanssani eri mieltä ja sen, että joku ei minua hyväksy sillä en yksinkertaisesti kaipaa sellaisen ihmisen hyväksyntää enkä halua selitellä saatikka puolustella omia näkemyksiä ja uskomuksia. Voin kyllä kertoa asioista mutta jätän täysin vastapuolen päätettäväksi kuinka asiaan suhtaudutaan sillä mulla ei ole tarvetta tyrkyttää.

Omalle kohdalle sattuvat tilanteet kasvattavat ja vahvistavat meitä. Ajoittain tuntuu, että elämä on yksi iso testi, jossa kokeillaan meidän kykyä sopeutua ja hyväksyä asioita. Nämä haastavat tilanteet opettavat itselleni lempeyttä ja ovat opettaneet minulle, että kokemusten salliminen ja hyväksyminen ovat todella hyviä vaihtoehtoja ajatusten välttelemiselle. Mie olen kuluttanut aikoinaan niin valtavasti energiaa ja aikaa asioiden kieltämisellä ja olen kehittynyt valtavasti. Sen jälkeen kun nostin tunnemaailman kissoja pöydille, annoin itseni särkyä sirpaleiksi, oksensin ulos asioita niihin liittyvine tunteineen ja lopetin vuosien ajan kestäneen pakoonjuoksun, minussa ja ajatusmaailmassani tapahtui jotakin mullistavaa. Mie olen toivottanut myös ne ei-toivotut tunteet tervetulleiksi ja olen saanut kiinni ajatuksesta, että hyväksyn sellaisenaan tietyt tapahtumat, jotka ovat aluksi tuntuneet täysin kohtuuttomilta ja epäreiluilta sen sijaan, että olisin vanhaan malliin joko kieltänyt tai yrittänyt muuttaa jo tapahtuneita tilanteita.

Mietiskelen, että kuinka olen edes kuvitellut voivani muuttaa jo tapahtuneita asioita? Sehän ei ole millään mahdollista. Mutta pystyn vaikuttamaan nykyhetkessä siihen kuinka suhtaudun ja hyväksyn. On ollut melkoinen tie oppia antamaan asioiden myös olla sellaisia kuin ne ovat. Hyväksyminen ohjaa hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan kuin negatiivinen suhtautuminen kielteisiltä tuntuviin kokemuksiin ja tunteisiin.

Näissä ajatuksissa kohti viikonloppua ja aamupäivän ohjattua meditaatiohetkeä. P.S. Mie rakastan tätä ”hippeilyä” 💗

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen mitä sydän jo tietää

Arkistojen aarteita

Löysin blogin arkistoista julkaisemattoman luonnoksen, jonka aihe on juuri tällä hetkelläkin itselleni ajankohtainen. Onnekseni näitä ajatuksia on tullut kirjoitettua aikoinaan ylös sillä tänä aamuna tämä juttu tuli kuin tilauksesta eteeni ja sain myös tilaisuuden palata niiden jo emnestään tuttujen tunteiden pariin. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen elämässä on sattunut ja tapahtunut isoja asioita ja olen käynyt läpi suuren henkisen muutoksen ja kehitys jatkuu. En kirjoitushetkellä vielä tiennyt, että tulevaisuuden minä tulee palaamaan tämän kirjoituksen äärelle näitä ajatuksia hämmästellen..kuin olisin kirjoittanut nämä ajatukset juuri tätä hetkeä ounastellen. Kirjoitus on saanut alkunsa viime vuoden puolella. Olette varmasti kokeneet tilanteita, joissa olette alitajunnassanne tienneet tapahtumien kulun mutta juuri sillä hetkellä asian tiedostaminen on tuntunut liialta, joten pakenette tai käännätte katseen tietoisesti pois asiasta tai koitatte hiljentää sen hiljaisen mutta puhuttelevan äänen sydämessänne. Ihmisen mieli on voimakas työväline, se tarjoilee mahdollisuuksia ja on paras ystävä mutta samaan aikaan haastaa ja voi jopa kiusata.

Joskus mieli tarvitsee enemmän aikaa hyväksyäkseen sen minkä sydän jo tietää. 

Sydämen ääni on voimakas ja mitä enemmän olen avannut itseäni ja ottanut rohkeita askeleita kohti läsnäoloa, olen alkanut kuulla äänen voimakkaammin. Minulle se tarkoittaa käytännössä sitä, että hiljentyessäni ja pysähtyessäni paikalleni, saan itseni rauhoittumaan ja kierrosten tasaantuessa olen siinä itseni kanssa. Nämä tilanteet voivat usein kuulostaa kovinkin korkealentoisilta mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan mie vain rauhoitun, hengittelen ja koitan sulkea itseni omaan kuplaan hetkeksi. Kun esimerkiksi ulkopuolelta sykkivä hektisyys tai stressitekijät koittavat nakertaa kaaosta aiheuttaen, ensimmäiseksi minun on päästävä itseni kanssa tilaan, jossa on mahdollista rauhoittua. Rauhoittumisen jälkeen on mahdollisuus kuulla ajatukset selkeämmin, usein kyse on siitä että haluammeko kuulla ne ja haluammeko hyväksyä ne.

Mie olen monesti löytänyt itseni sellaisesta tilanteesta, jossa olen tuntenut että mitä minun pitää tehdä/sanoa tai mitä tulee tapahtumaan mutta jostain syystä olen jäänyt tilanteessa jumiin. Minulla on esimerkiksi voinut olla todella vahva tunne kuinka jonkin asian suhteen tulee käymään mutta silti leikin hiljaa mielessäni etten tiedä lopputulemaa. Siinä hetken koittaessa mietin, että miksi yritin huijata itseäni sillä se tuntuu oman itsensä vähättelyltä. Tämä on sellaista tanssia hyväksymisen ja sopeutumisen sekä tiedostamattomuuden kesken. Ajatusten ja tunteiden hyväksyminen auttaa meitä tunnetilojen käsittelyissä ja opettelemalla sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, kannustamme itseämme myös hyväksymään. Mieli voi myös tietoisesti tai tiedostamatta sulkea ajatuksia ja tunteita tilanteen ulkopuolelle ja se voi toimia eräänlaisena puolustautumisena.

Omalla kohdallani olen tiedostanut tämän tapahtuvan usein. Leikin mielessäni ettei minun tarvitsisi myöntä jotain asiaa ääneen. Todellisuudessa olen jo sen ajatuksen tiedostanutkin mutta siltikin siihen littyy jokin myöntämisen leima. Nämä mielen asiat, henkinen hyvinvointi ja itsensä kehittäminen eri tilanteissa tässä elämässä ovat sydäntäni lähellä ja mie kirjoittelenkin näistä aiheista usein. Omasta elämästä saa kirjoitusten aiheita ja vuorovaikutuksellisuus ihmisten kanssa tuo erilaisia näkökulmia aiheisiin, se on rikkautta! Minun on usein pitänyt kuulla sanottavan saman asia useaan otteeseen ennen kuin olen antanut itseni hyväksyä sen hetkisen tilanteen ja tällaistä vahvistusta hakemalla olen saanut apua, jotta olen oppinut hyväksymään asioita. Tämän kaiken perimmäimen tarkoitus on, että saan itselleni levollisen olon kun annan itseni hyväksyä tilanteen vaikka usein tunteet koittavat jäävät vellomaan ”toisaalta ja toisaalta” ajatuksiin. Mie olen lukuisia kertoja saanut todeta, että olen itse tarrannut siinä hetkessä kiinni niihin ajatuksiin ja antanut mieleni hämmentää, lisäten esimerkiksi epävarmuutta. Näissäkin hetkissä se ego koittaa päästä leikiskelemään mielellä ja ohjaamaan kokonaisuutta. Mie olen tunteella eläjä ja usein tunteet ohjaavat päätöksentekoa mutta viime aikoina järkiperusteet ovat nostaneet päätään ja olen itsekin ollut hämmästynyt huomatessani tämän itsestäni. Koen voimakkaat tunteet omakseni mutta olen huomannut eron omassa suhtautumisessa esimerkiksi vastoinkäymisiin ja ylipäätänsä tapahtuviin asioihin ja mieli; asenne ja suhtautuminen on ollut tässä merkittävin työväline.

Tietoinen läsnäolo auttaa sopeutumaan tunteisiin  ja hyväksymään asioita

Tietoisuus eli ”mindfullness” sai minussa ihan aluksi aikaan sekä kiinnostuksen heräämisen mutta muistan myös miettineeni hieman skeptisesti , että onkohan tämäkin vain joku tämän päivän ohimenevä ”muotijuttu”. Kuullessani tästä ensimmäisen kerran ajatuksissani kävi samanlainen ennakko-oletus kuin meditaation kohdallakin ja jotenkin ajattelin mindfullnessin olevan monimutkaista ja ”liikaa” minulle. Tämä oli vain mielen luomaa ajattelua ja puolustautumista sillä avattua silmiäni ja ja havahduttuani siihen millainen voima meissä ihmisissä ja meidän mielessämme piilee, olen ollut pitkällä muutoksen tiellä ja tietoisen läsnäolon harjoittelusta on tullut osa arkea. Sillä hetkellä oma identiteettini oli vielä vahvasti hakusessa ja uskon, että minulle on käynyt tällainen luonnollinen kehitys elämäntapamuutokseni kautta ja henkisyyteni kehittyessä olen nykyään yleisesti ottaen avoimempi ja uteliaaksi ennakkoluuloisen sijaan. Omien tunteiden, arvojen ja asenteiden luo pysähtyminen ei ole aina minulta onnistunut luonnostaan, joten oppi on ollut kultaakin arvokkaampaa. Pysähtyminen on haastanut egon sillä olen halunnut pysähtyä, jotta olen saanut kokea läsnäolon pysähtymisen kautta. Se haastoi minut vanhan juoksijan tavalla, joka ensi alkuun tuntui pahimmalta mahdolliselta. Tutustuessani aiheeseen syvemmin, huomasin ohjanneeni ajatusmaailmaa ja toimintatapojani tiedostavampaan suuntaan ja havaitsin elämässäni palasia läsnäolemisen merkityksestä.

(Linkki alkuperäiseen kuvaan.)

Hidasta elämää-sivustolla kuvattiin mindfullnesia, tietoista läsnäoloa siten että läsnäolon voimalla voidaan havainnoida tilanteiden ja ympäristön hienovaraiset ilmiöt ja olemalla tilanteiden tasalla ja pystytään myös ennakoimaan tilanteita herkemmin aistien ollessa avoimia ja mielemme ollessa hereillä. Tarkkaavaisuuden ja ns. hereillä olon sanotaan myös auttavan ihmistä kokonaisuudessaan parempaan ja herkempään reagoimiseen esimerkiksi tunteita, kehoa ja henkisyyttä kohtaan.

Merkittävin ero on juuri reagoimisen herkkyydessä, ympäristön ja ihmisten havainnoimisessa ja siinä kuinka omien ajatusten äärelle pystyy pysähtymään ilman, että on sellainen tunne kuin ajatukset törmäisivät yhteen aiheuttaen ketjukolarin. Mieleen ei pääse kasaantumaan ajatusten tulvaa, ainakaan samanlaisessa merkityksessä kuin ennen kun asiat ja tuntemukset kohdataan sitä mukaan kun ne tulevat kohdalle. Tiedän kokemuksesta sen, ettei ole aina mahdollista kohdata juuri kyseisellä hetkellä niitä tunteita voimakkaimmillaan, olosuhteet eivät yksinkertaisesti aina mahdollista sitä. Väkisinkin tulee eteen tilanteita, jolloin meidän on esimerkiksi töiden tai lasten vuoksi siirrettävä tunteemme sivuun ja keskityttävä käsillä olevaan asiaan ja tämä tekee tunteiden käsittelystä pidemmän prosessin. Mie pyrin näissä tilanteissa kirjoittamaan muutaman päällimmäisen tuntemuksen ylös sitä hetkeä varten kun palaan käsittelemään asiaa ja se on auttanut minua sillä tunnistamalla tunnetiloja pääsen samaistumaan itseeni ja omiin tuntemuksiini juuri sillä kyseisellä hetkellä. Mie laimeamman jälkeen päin helposti omia tuntemuksiani ja vähättelen sitä kuinka voimakkaasti olen kokenut asian ja tämä on tuonut oman haasteensa asioiden käsittelyyn.

Usein me ajatellaan asiat liian monimutkaisesti tai meille on muodostunut jollaintapaa vääristynyt ennakkokäsitys asiasta ja voimmekin löytää omaan arkeen apuja sellaisten asioiden parista, joita emme millään ole kokeneet oletuksena itsellemme sopivaksi. Vastaavasti voimme todeta kokeilun jälkeen olleemme oikeassa sillä yksilöinä meillä on oma arvo-ja uskomusten maailma eikä samat metodit sovi kaikille. Avoin asenne voi tarjota aivan uudenlaisia onnistumisen mahdollisuuksia ja siihen miekin kannustan!

Mie olen tunteella eläjä ja usein se aiheuttaakin nopeita päätöksiä järjen istuskellessa siinä sivustaseuraajana. On kuitenkin ihana tunne heittäytyä tunteiden vietäväksi ja sukeltaa sinne omien tunnetilojen syvyyksiin.

Aurinkoista kesäpäivää! 

Meditaatio ja jooga: Kun löydät tyhjyyden keskeltä mahdollisuuksia

Kesä on täällä!

Ja mie olen tehnyt ensimmäiset meditaatioharjoitukset omalla takapihalla. Vuosia sitten operoitu ranne on alkanut oireilla ja tämän miltei jatkuvan hermosäryn keskellä omien restoratiivisten joogaharjoitusten ja meditaation merkitys on kohdallani kasvanut. Kirjoittaminen juuri nyt on hitaamman puoleista sillä kirjoitan vain vasemmalla kädellä mutta silloin kun se ajatus lähtee virtaamaan niin blogin äärelle on päästävä. Mie olen todella iloinen säännöllisyydestä, jonka olen löytänyt joogaharjoituksistani sillä olen jo nyt suhtautunut tilanteeseen eri tavoin mitä olisin tehnyt esimerkiksi vuosi sitten. Olen oppinut hyväksymään ja sopeutumaan. Olen päästänyt ilmaan kaikki tunteet pettymyksestä ja turhautumisesta aina kyynelten muodossa asti ja olen tehnyt tilaa siten uusille näkökulmille. Tämä on minulle hyväksi, ikäänkuin puhdistun ja saan rauhan tunteen sisälleni. Tämä rauhan tunne, jota vaalin itsessäni ei ole minulle kovin vanha ystävä vaan me ollaan viimeisen vuoden aikana koettu niin valtavasti, että se on saanut sen oman paikkansa sydämestäni. Mie annoin rauhalle tilaa luopumalla sisäisestä juoksijastani ja koen tämän olevan yksi merkittävä tekijä sen takana, että viihdyn nykyisin yksin, paikallani ja jopa pakenen sine omaan jooga-ja mediaatiokuplaan tätä todellisuutta aika ajoin. Pakeneminen ei kohdallani tarkoita sitä että pakenisin elämääni vaan haen sillä tilaa ja energiaa itselleni. Levottomuuden vallatessa mielen mie pysähdyn paikalleni, suljen silmäni ja annan hengityksen ohjata minua kohti sitä kuplaani ja se on vapauttavaa koska kupla voi olla tyhjä ja saan luoda siitä sellaisen mikä sillä hetkellä tekee minulle hyvää ja mitä tarvitsen. Usein löydän myös uusia ja odottamattomiakin asioita ja ajatuksia kuplastani.

Mie olen vuosikausia olettanut ettei minusta ole meditoimaan, ”ettei se ole minun juttu” enkä ole kokenut sitä omakseni, joten jonkinlainen muutos minussa on tapahtunut. Minulla on ollut meditoimisesta aivan vääränlainen kuva ja olen ajatellut sen liian monimutkaisesti. Pelkistämällä ja yksinkertaistamalla meditaatioharjoituksia, olen löytänyt itselleni sopivan tavan, jonka koen omakseni. Suosittelen tutustumaan erilaisiin jooga- ja meditaatioharjoituksiin sillä kirjo on laaja ja monipuolinen tarjonta mahdollistaa sen, että siekin voit löytää oman joogatyylisi. Tämä oli tällainen lyhyehkö ajatusten virta omien meditaatioharjoitusten parista. Minkälaisia tuntemuksia meditaatio sinussa herättää? Onko sinulla jotain lempiharjoituksia, joita haluaisit jakaa muiden kanssa?

Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Yogobe-sivustolla on monipuolinen kattaus erilaisia joogatunteja, ohjattuja hengitysharjotuksiin ja paljon paljon muuta! Mie tykkään tehdä aamuisin lyhyehköjä, lempeitä ja juurikin herättelevä harjoituksia ja Yogoben valikoimista löytyy myös esimerkiksi 20min – 30min ohjattuja tunteja mitkä ovat olleet omiin aamuihin juurikin sopivia. Kaikenkaikkiaan tuntivalikoimassa on kestoltaan 5min – 90min tunteja. Tässä onkin hyvä kohta vielä palata siihen kun aamuisin ajatukset koittavat vetää sinua sinne peiton alle: harjoituksia löytyy aina 5min tuntiin asti! Voit hakea erilaisten hakuvaihtoehtojen kautta haluamasi tunnin ja voit valita myös haluamasi ohjauskielen, sinun ei tarvitse muuta kuin rekisteröityä sivustolle ja pääset omien tunnusten kautta rakentamaan itsellesi sopivaa kotijoogaviikkoa. Ja hei,  vinkkinä miehille, että täältä löytyy myös äijäjoogaa! How cool is this?! Yogobe mahdollistaa joogaamisen paikasta riippumatta ja mien odotankin jo, että pääsen kesälomalla mökin rauhaan ja saan pitää omat joogaharjoitukseni mukana myös lomalla.

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Nautinnollisia joogahetkiä  Marru

 

 

 

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.

Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.

Rentouttavia joogahetkiä ❤

Lajiesittelyssä roller derby ja paikallinen Roll-On Derby joukkue

Roller derby – vauhtia ja strategiaa

Mie kävin vappuna rakkaan ystäväni Marjon kanssa katsomassa paikallisen roller derby-joukkueen harjoituksia Keltakankaan liikuntahallilla ja täytyy sanoa, että meno ja meininki näytti varsin mukaansatempaavalta! Marjon kanssa mie olen löytänyt itseni vuosien varrella jos jonkinmoisista tapahtumista ja tilanteista – yleensä yllätyksille jää varaa kun me ollaan yhdessä ja se on ihanaa! Sain tosiaan kutsun harjoituksiin, jotta näkisin mistä lajissa on kyse ja saisin lajiin ensikosketuksen. Minun on pitänyt jo viime syksystä asti käydä katsomassa harjoituksia, nyt viimein pääsin seuraamaan niitä ja avaamaan teille lukijoille blogissa tätä lajia.

Lappi edustettuna: Roll-On Derby

Kyseessä on vauhdikas rullaluistimien päällä käytävä kontaktilaji, jossa joukkueet kilpailevat tosiaan vastaan. Kyseessä on naispainotteinen laji, joka tarjoaa harrastusmahdollisuuksia sukupuolesta riippumatta; miesten ja naisten joukkueille on olemassa omat kattojärjestöt. (Naisten kattojärjestö on WFTDA ja miesten MRDA.) Lajin juuret löytyvät Yhdysvalloista, jossa tämä joukkueurheilulaji syntyi aikoinaan 1920-luvulla ja Suomeen laji on rantautunut vuonna 2009. Ensimmäinen suomalainen lajin joukkue on helsinkiläinen Helsinki Roller Derby.

Mie pääsin tosiaan vappuna seuraamaan ensimmäisen kerran livenä treenejä pelinkulku tempaisi mukaansa sillä oli mielenkiintoista seurailla pelaajia ja kuunnella pelin ja harjoitusten strategista suunnittelua. Halusin tutustua tarkemmin pelin kullkuun ja lajin termistöön, sillä aluksi kaikki kuulemani aina jammereista pakkaan asti kuulostivat minulle lähinnä heprealta. Mie löysinkin sopivasti Vaasankatu hyökkää!-blogin  Roller derbyn ABC:n, josta jaan teille lajin termistöä.

• Ottelu eli bout kestää 2×30 minuuttia. Pelaajat asettuvat lähtöasetelmiin ja peli voi alkaa
• Jami: ottelu koostuu maksimissaan kahden minuutin mittaisista jameista, jonka aikana joukkueet koittavat saada tehtyä pisteitä
• Pakka: pelimuodostelma, joka on oltava määriteltävissä koko pelin ajan. Pakka muodostuu siihen kohti rataa, missä eniten blokkereita molemmista joukkueista luistelee maksimissaan kolmen metrin etäisyydellä toisistaan
• Pelaajat: roller derby-joukkueessa on 14 pelaajaa
• Jammeri: pisteiden tekijä
• Lead jammer: johtava jammeri, joka saa halutessaan koska tahansa päättää jamin
• Blokkeri: puolustavat eli blokkaavat vartaloillaan estääkseen vastapuolen pisteidenteon
• Pivot, eli pelinrakentaja. Pivotista voi tulla uusi pisteidentekijä, jos jammeri luovuttaa tälle kypäränsuojuksensa
• Tuomari: pelissä on luistelemattomien toimitsijoiden lisäksi seitsemän tuomaria
• Pisteiden teko: radalla on kerrallaan molemmista joukkueista viisi pelaajaa, joista yksi on tähtihattuinen jammeri. Jammeri tekee pisteitä omalle joukkueelleen ohittamalla radalla vastapuolen neljä blokkeria, jotka vastaavasti puolustavat eli blokkaavat vartaloillaan estääkseen vastapuolen pisteidenteon.

(Alkuperäinen linkki )

Paikallinen derby-yhdistys sai alkunsa vuoden 2013 loppupuolella ja nykyisin yhdistykseen kuuluu 26 jäsentä. Rovaniemeläinen Roll-On Derby joukkue on tähän mennessä pelannut niin kotipelejä Rovaniemellä kuin käynyt pelireissuilla etelä-Suomessa ja Ruotsissa.

Pyysin Roll-On Derbyn naisia kertomaan muutamalla sanalla mikä on heidät koukuttanut tähän paikoittain hurjaltakin näyttävään joukkuelajiin.

Minna Patonen / Petonen, tuomari

 

Milloin aloitit roller derbyn?

Seurasin seuran perustamista ja ensimmäisiä treenejä lähietäisyydeltä. Itse aloitin kesäkuussa 2014.

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut?

Roller Derby on ehkä maailman ainoa urheilulaji, jossa jokainen vartalonmuoto on toivottu, haluttu ja tärkeä. Laji on antanut mulle itseluottamusta, muuttanut käsityksiäni ulkonäöstä ja auttanut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi olen saanut valtavan suuren kansainvälisen ystäväpiirin.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Olen tuomari ja vastaan seurassamme tuomaritoiminnasta.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa?

Pyrin kehittämään itseäni lajin parissa koko ajan. Niin tuomarina kuin järjestötoimijana. Lajin tuoreus maassamme pitää huolen siitä, ettei pitkästymään pääse, sillä monet käytänteet vielä hakevat uomiaan. Lajin suosio kasvaa hurjaa vauhtia ja sitä haluan olla seuraamassa lähietäisyydeltä.

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa?

Tule juttelemaan ja kokeilemaan varusteita ja luistelua avoimiin kokeilukertoihin. Aika nopeasti sen jälkeen kyllä huomaa, haluaako lajiin perehtyä syvemmin.
Jos tuomari ja toimitsijapuoli on se houkuttele asia, mukaan pääsee milloin vain!

Piia Kenttälä / Kuivaliha, toimitsija

Milloin aloitit roller derbyn?

Olin mukana perustamassa seuraa, eli ihan alusta asti olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ollut seuran toiminnassa.

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut? 

Roller derby merkitsee minulle paljon. Laji on antanut hurjasti uusia tuttavuuksia jopa ympäri maailman. Se antaa myös kivaa vastapainoa opiskelulle ja hektiselle kotielämälle.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Olen toimitsija. Olen kokeillut lähes kaikkia rooleja, tämä toimitseminen sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni parhaiten. Se onkin yksi derbyn hienoimpia puolia, aina löytyy joku rooli ihan oman panoksen ja ajan mukaan.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa? 

Jatkan toimitsemista niin kauan kuin se pysyy mielenkiintoisena, ja tylsää se ei todellakaan ole! Minusta toimitsijoita arvostetaan derbyssä enemmän kuin mitä olen muissa lajeissa nähnyt. Haluan kehittyä ja kokeilla mahdollisimman montaa eri paikkaa, niitä kun on vaikka kuinka paljon. Ehkä joskus tulevaisuudessa voisin olla päätoimitsijanakin?

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa? 

Kokeile, et todellakaan voi hävitä mitään (paitsi entisen sosiaalisen elämän ja saada entistä laajemman sellaisen). Elämäntilanne ei myöskään ole este, meillä on edullista harrastaa, ja oman ajankäytön mukaan kaikille löytyy rooli.

 

Piia Nevala/ Power Girl

(Piia on kuvassa ylärivissä vasemmanpuoleisin)

Milloin aloitit roller derbyn?

Reilu 3 vuotta sitten huomasin facebookin feedissa mainoksen jossa mainostettiin roller derbyn kokeilu mahdollisuutta Rovaniemellä. Hetken googlailin ja laitoin samantien kyselyä aiheesta ja ilmoittauduin mukaan. Hetkeäkään en ole katunut ja rakastan elämää 8 rullan päällä!

Mitä roller derby merkitsee sinulle, entä mitä laji on antanut?

Lajin parista olen löytänyt itselleni uuden ”perheen” , ihan mahtavia tyyppejä ja treenamiseen uuden ilon. Roller derby on antanut minulle rutkasti lisää itseluottamusta, mahdollisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin ympäri Suomen, kehonhallintani ja kuntoni on ihan toista luokkaa kuin ennen. Laji antaa myös mukavasti kontrastia perhe-elämälle ja sisarhentovalkoisen työlle; saa ihan luvan kanssa ryskätä tyyppien kanssa radalla ja laittaa oman kroppansa likoon.

Mikä on roolisi seurassa/joukkueessa?

Minulla on monta roolia niin seurassa kuin joukkueessakin. Toimin seuramme interleaque tyyppinä eli pidän yhteyttä muiden seurojen kanssa. Olen myös valmennustiimin jäsen, valmennustiimissä on minun lisäkseni 6 muuta pelaajaa ja yhdessä luotsaamme joukkoamme kehittymään niin yksilöinä kuin joukkueenakin. Olen joukkueemme kapteeni ja pelaan pelinrakentaja blokkerina.

Millaisena näet oman tulevaisuutesi lajin parissa?

Toivon voivani edelleen kehittyä pelaajana ja pystyä olemaan osa kilpailukykyistä tiimiä. Jatkan myös valmentamista. Pelaaja uran jälkeen penkkivalmentajan rooli voisi olla mielenkiintoinen eikä tuomarointi hommatkaan ole poissuljettu.

Mitä sanoisit henkilölle, joka istuu katsomossa ja miettii, pitäisikö aloittaa?

Ehottomasti mukaan vaan! Roller derbyä voi harrastaa rullilla tai ilman, tilaa on kaikenlaisille tyypeille. Ei ole mitään menetettävää, voit saada aivan uuden ulottuvuuden omaan elämääsi, eikä vapaa-ajan vietto ongelmia enää tämän lajin pariin hurahtamisen jälkeen ole.

Tunnelmia kentän laidalta

Mitään varsinaisia ennakkoluuloja tai  suurempaa tietoa lajista minulla ei ollut ennestään. Sen verran tiesin, että pelaajilla on käytössään hauskannäköiset rullaluistimet ja mielikuvissani lajiin kuuluu myös persoonallinen ja värikäs pukeutuminen. Pelaajilla on oma lajia varten keksitty nimi ja mie innostuin siitä ajatuksesta, että nimen ja sitä varten luodun identiteetin myötä he voivat lähteä rakentamaan peliroolia itselleen.

Päällimmäiseksi ajatuksiin jäi lajin vauhti, mukaansatempavuus ja se kuinka lajin parissa pääsee kehittämään niin nopeutta, strategiaa kuin yleisestikkin kestävyyskuntoa. Laji tarjoaa mahdollisuudet omien rajojen ylittämiseen ja onnistumisiin, positiivinen asenne ja yhteisöllisyys korostuivat joukkueen harjoituksissa. Roller derby on erittäin intensiivinen laji, jossa saman aikaisesti sekä puolustetaan että hyökätään. Laji kehittää keskittymistä ja pelisilmää ja kilpailuhenkisyys nostaa varmasti päätänsä kentällä mutta en sanoisi, että mistään vakavan asenteen lajista on kyse sillä itse näkemäni perusteella sanoisin derbyläisiä yhdistävän sellainen positivinen hulluus ja hauskapito. Lajista kiinnostuneille sanoisin kyseessä olevan matala kynnyksen laji eli ei muuta kuin mukaan vaan, jos ajatuksissa on herännyt kiinnostus roller derbyyn!  Mietiskelin harjoituksia seuratessani, että lajissa korostuvat pelin ja vastustajan lukeminen vauhdin keskellä sekä oman joukkueen tunteminen. Tilanteet etenevät nopeasti mutta oman joukkueen pelistrategiaa mukana kuljettaen ja vauhti onkin yksi seikka mikä minua derbyssä kiinnostaa. Pelaajat hiovat niin omaa teknistä osaamistaan kuin joukkueen yhteen pelaamisen taitoja ja harjoitustilanteita lähestytään huolellisesti vastustajan näkökulmasta. Oli todella mukavaa katsella pelaajien liikkumista luistimilla, liike stoppasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja luistelu kävi niin kevyen näköisesti liukuen.

Lajia harrastavia ihmisiä tosiaan varmaan yhdistää juurikin sellainen positiivinen  hulluus ja kokeilunhaluisuus; derby tarjoaa mahdollisuuden heittäytyä mukaan joukkueen vauhtiin, osaksi yhteisöä, josta huokuu se yhdessä tekemisen meininki. Roll-On Derby järjestää Rovaniemellä kevään ja kesän mittaan kaikille avoimia ja ilmaisia kokeilukertoja, lisätietoa alla. Hox! Tulevana sunnuntaina 21.5.2017 järjestetään seuraava kokeilukerta.

• 21.5. klo 17.30-19.30, Keltakankaan liikuntahalli, Keltakangas 1
• 29.6. klo 20.30-22.30, Keltakankaan liikuntahalli, Keltakangas 1
• 25.7. klo 21-22, Rajan liikuntahalli, Etelärinne 14

Ilmoittautumislomake kokeilukertaan; https://goo.gl/forms/oxG8RzdGPbxf0XWB3

Ilmoittaudu syksyn aloittelijakurssille:
https://goo.gl/forms/tUyYzGOafBDcyF9h2

Open skaten järjestää Roll-On Derby: https://www.facebook.com/rollonderby/

Lisätietoa lajista löydät mm. täältä https://fi.wikipedia.org/wiki/Roller_derby
ja täältä http://www.jyvaskylarollerderby.fi/roller-derby/
sekä tästä videosta https://www.youtube.com/watch?v=-Hw8I8hYTOo

(Lähde)

Aurinkoista tiistaipäivää!

Minun tarina: Kun masennus sai kasvot

KIITOS 

Ihan ensiksi haluan kiittää teitä kauniista palautteesta ja hyvistä keskusteluista, joita olen saanut käydä edellisen Eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä–kirjoituksen jälkeen. Jutun suosio ja teidän yhteydenotot yllättivät minut ja teidän kannustavat sanat, tuki ja ennenkaikkea positiivisuus on saanut minut kyyneliin lukuisia kertoja.

Tällaisten omien henkilökohtaisten asioiden, demoneiden, häpeäpilkkujen ja epäonnistumisten esiin tuominen ei ole helppoa sillä asioiden julkituomiseen liittyy näinä someaikoina varsin voimakas puiminen eri somekanavissa. Mie olen onnellinen koska blogitekstini on houkutellut mahtavia ihmisiä omien ajatusten ja tunteiden äärelle ja yksi ehdottomasti blogin paras puoli on se kun saan vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa.

Sivusin Eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä- kirjoituksessani elämääni vuosien takaa ja siellä yhä vielä ihan viime vuosina ja lähiaikoina asuvia kipupisteitä; asioita, joita olen määrätietoisesti koittanut väistellä, juosta pakoon ja painaa mielen sopukoiden perälle, jotta saisin ne hiljenemään. Olen prosessoinut viimeisen kahden vuoden aikana valtavasti asioita ja nyt olen matkallani jollekkin etapille..tarkemmin en osaa sitä vielä sanoiksi pukea mutta tunnen voimakkaasti itsessäni sen, että olen valmis uusiin haasteisiin ja vaikean viime vuoden jälkeen olen saanut karisteltua stressiä aiheuttaneita asioita ja ihmisiä elämästäni. Sydän ja mieli kertovat minulle samaa: nyt meidän elämässä on unelmien toteuttamisen aika.

Masennuksen kasvot

Mieli on erittäin voimakas työkalu ja olen viettänyt aikaa omien ajatusteni ja uskomusteni parissa tutustuen uudelleen avoimin mielin omiin ajatuksiini ja itseeni. Nykyisin mie viihdyn omien ajatusteni parissa, jopa pysähtyneenä ja paikallaan istuen. Olen mutustellut omaa oloani ja kuulostellut ajatuksiani ja tuntemani rauhan tunne lämmittää minua. Päästäkseni tähän pisteeseen, olen rikkoutunut ja rakentunut uudelleen lukuisia kertoja; raadollisimmillaan on tuntunut, että sydämeni on vuodattanut verta ja vastaavasti tunnen kuinka sydämeni on todella keventynyt. Asioiden hyväksymisen ja itselleni anteeksiantamisen myötä vuosia mukanani  kantama häpeän tunne on muuttanut muotoaan..mie en yritä päästä niistä tunteista kokonaan eroon, en pyri ”unohtamaan” tai karkoittamaan niitä itsestäni vaan mie kehityn yhdessä niiden tunteiden kanssa ja tunteet ns. jatkojalostuvat käsittelyn myötä: ohjaan ääripään tunteita kohti tasaisempaa, koitan etsiä ajatuksille positiivisia vaikutteita. Mie olen kyllä saanut kuullakin kommennettaja siitä, että ihmiset ovat huomanneet ja jopa tunteneet selkeän eron olemuksessani verrattuna vointiini vuosien takaa.

Mie nautin tästä rauhan tunteesta koska en ole aina ollut hyvinvoiva. Me eli elämä ja mie ajauduttiin hukkaraiteille yhdeksän vuotta sitten ja se oli todella ahdistava tie. Minulla oli ollut siinä jo useamman vuoden hankaluuksia oman mieleni kanssa. Mieli ja keho väsyivät, menettivät elämänilon, elämänhallinnan ja kiinnostuksen elämässä tapahtuneita asioita kohtaan ja ahdistuksen kasvaessa seinä nousi vastaan..seinä kasvoi muuriksi ja vuosien kuluessa tilanne kehittyi siihen pisteeseen, että löysin itseni itkemästä terveyskeskushoitajan luota. Siellä minulle kerrottiin ahdistuksesta, masennuksesta ja burnoutista, jotka tuntemukset minulle aiheuttivat. Silloin mie istuin elämäni viimeisimmällä nurkalla, varjossa. Olin siihen aikaan mukana musiikkimaailmassa yrittäjänä ja kamppailin nuoren egoni kanssa. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tuntea ja ajatella koska en ollut kosketuksissa itseni kanssa. Tein valintoja, jotka eivät ohjanneet minua hyvään suuntaan enkä oikein osannut ottaa vastuuta, ulospäin toki taisin silloinkin olla se iloinen Marru mutta sisältäni olin turta. Suu muodosti sanoja ja jatkoi puhumistaan mutta mieli tai sydän ei keventynyt, pahaolo ei siirtynyt sanojen mukana pois minusta. Sen jälkeen tulivat paniikki- ja ahdistuskohtaukset, unettomuus ja liuta muita näiden kahden kaveruksen mukanaan tuomia oloja. Näihin aikoihin turrutinkin itseäni alkoholilla ja se pahensi tilannetta entisestään. Koin pahaaoloa myös siitä kun en osannut puhua ihmisten kanssa asioista ja vetäydyin suljettujen verhojen taa neljän seinän sisälle. Kevätajat olivat minulle pahimmat; auringon noustessa mie vedin verhoja tiukemmalle ikkunoiden eteen ja koitin tilkitä kaikki raot mistä luonnonvalo olisi päässyt kurkistamaan sisälle. Vuorokausirytmi kärsi epäsäännöllisestä elämästä, puhuttamattakaan henkisestä tai fyysisestä hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin tilan elämästäni valtasi pahoinvointi.

Sairastumisen myötä mielikuvat elämästä olivat mustavalkoisia. Toivon ja uskon elämään syrjäyttivät epätoivo, epätietoisuus ja epävarmuus. Halusin paeta elämääni ja omia tuntemuksiani koska ne olivat minulle vieraita ja äärimmäisen pelottavia sekä ahdistavia. Pelkotilat ja ahdistus nosti sykkeen, räjähtävä paineentunne täytti minua kuin ilmapallo,  sykkeen nousun myötä hengitykseni alkoi hakeutua paniikkiin ja mie hukuin siihen ahdistuneisuuden tunteeseen pahimmillaan useita kertoja päivässä.

Muistan kuinka ahdistunut ja lamaantunut olin vältellessäni muiden ihmisten kontakteja, puheluita ja viestejä sillä pelkkä viestiääni sai minussa aikaan itkureaktion ja välillä löysin itseni paniikin sekaisen olon keskeltä kyhjöttämästä huoneen nurkasta koittaen vältellä hyperventilaatiota. Muistan siskoni ja äitini toteamuksen yhä edelleen: mitä iloisempi olin ulospäin sen pahemmalta minusta tuntui sisälläni. Vieroksuin niitä epämukavia ja ahdistavia tuntemuksia, jotka nakersivat minuun määrätietoisesti reikiä ja lopulta minusta tuntuikin siltä, että sisälläni ei enää asunut mitään tai kukaan tai olin vähintäänkin oman elämäni sivustaseuraaja mutta fyysisesti olo kasvoi sietämättömäksi.  Rinnanpäälle muutti ahdistus tiiliskivineen asumaan ja sydämensykkeet ohjailivat paniikinomaisia tuntemuksiani, välillä olin aivan varma siitä, että sydän todella repii tiensä rinnastani ulos. Sydämentykysten antaessa vauhtia epävarmoille ajatuksilleni, jotka pyörivät täyttäen sen sisälläni olevan tyhjyyden, mie painuin yhä vaan pienempään kasaan. Muistan kuinka ahdistuneiden ajatusten keskellä toivoin voivani muuttua näkymättömäksi, olemattomaksi. En pysynyt kärryillä päivien vaihtumisesta ja normaaleista arkipäivän askareista tuli minulle aivan liikaa. Ajatukset lipuivat harmaina tai tunteet mylläsivät syvällä saaden minussa jatkuvan fyysisen huonon olon aikaan.

Oli erittäin tukalaa olla omassa kehossa omien ajatusten kanssa. Minulla ei ollut kontrollia ajatusten suuntaa vaan mie olin sen ahdistuksen ja masennuksen ohjaama.  Kehon ja mielen oli vallannut pelkotilat ja paniikki, mie olin niiden otteessa hengitystäni myöten. Sairastuminen vaikutti ihan kaikkeen, arkeen ja yrityksen toimintaan.  Lopulta irrottauduin silloisesta elämästäni eikä minusta tuntunut, että haluaisin viedä juuri mitään itsestäni tai silloisesta elämästäni mukanani uuteen elämääni lukuunottamatta läheisiäni.

Uuden elämän alku oli mahdollista kun uskalsin muuttua..

Tämä oli itseasiassa blogini ensimmäisen jutun otsikko ja sopii hyvin myös kuvaamaan sitä kuinka mie pääsin sieltä mustista vesistä takaisin valoon.

Suurin työ on luonnollisesti ollut itseni kanssa asioiden läpi käyminen ja niiden kohtaaminen mutta se on ollut kaiken sen arvoista. Mie olen ollut siunattu läheisilläni, jotka ovat tukeneet minua ja osoittaneet, että kaikkien niiden töppäilyjen jälkeenkin nämä ihmiset rakastavat minua sellaisena kuin mie olen ja hyväksyvät minut. Vanha elämä sai jäädä taakseen ja mie riuhtaisinkin itseni vauhdilla irti vanhasta elämästä. Suuret muutokset hämmensivät ja usein tuntui ettei tässä elämässä ole mitään järkeä. Eteeni avautui elämän kokonainen mahdollisuus aloittaa alusta itseni kanssa, ottaa se ensimmäinen askel tälle tielle, jolla kuljen nykyisin ja rinnallani on siitä hetkestä asti kulkenut yksi erityinen ihminen, avopuolisoni, jonka avulla sain nostettua itseni ylös. Rakkauden voima on ollut sen jälkeen matkallani kantava voima ja mie en voi sanoin kuvailla kuinka paljon arvostan avopuolisoani siitä, että hän on antanut minulle näiden yhteisten vuosien aikana kasvaa, kehittyä ja jopa muuttua sillä usein meitä pelottaa se muutos, epätietoisuus siitä mihin suuntaan rinnalla elävä ihminen kehittyy. Uuden elämän alku vaati myös puhdistuksen niin asioiden, ihmisten kuin ympäristönkin suhteen.

Nykyisin asioista puhutaan enemmän ääneen ja some mahdollistaa erilaisten tarinoiden jakamisen ja sitä kautta me saadaan näitä ns. tabuja aiheita esille. Minun mielestäni ahdistus, masennus tai burnout eivät ole tabuja aiheita vaan inhimillisyyden nimissä niiden esille tuominen antaa parhaimmillaan lohtua toisille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Olen miettinyt paljon syitä siihen miksi olen joskus hävennyt omaa masennustani tai omaa väsymistäni; minun suunnitelmiini ei kuulunut masennus tai burnout, joten oli todella hankalaa hyväksyä se kun oma mieli ja kehokin lipui oman kontrollinen ulkopuolelle, suorittaja kun olen ollut pienen elämäni. Rämpiessäni siellä masennuksen suolla muistan tunteneeni todella vahvasti etten tule selviämään siitä.. mutta monien vaiheiden jälkeen tässä ollaan nyt. Kiitollisena 

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Kaksi onnekasta voittivat rannekkeet This is the real sh’t- liikuntatapahtumaan Leville!!

ONNEKSI OLKOON ELINA JA HELI!

Onnetar suosi tällä kertaa Elina Niskajärveä ja Heli Karilaa! Onneksi olkoon, te voititte rannekkeet (Rannekkeen hinta 98€) Pohjoiskalotin inspiroivimpaan, liikuttavimpaan, suurimpaan, hauskimpaan ja aidoimpaan  This is the real sh’t-liikuntatapahtumaan  26-27.8.2017 Leville! Rannekkeellä pääsette osallistumaan tapahtuman treeneihin, workshoppeihin, bootcamppeihin ja luennoille. Mie otan teihin yhteyttä. Kiitos vielä teille kaikille osallistuneille ja Laura Peipolle sekä Levi Wellness Clubille blogiyhteistyöstä!

Elokuun lopun viikonloppu Levillä tarjoilee monipuolisen kattauksen treenejä, workshoppeja, bootcamppeja ja luentoja. Tunturissa kokoontuvat Suomen huiput liikunnan ja hyvinvoinnin maailmasta, joten tässä sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus myös inspiroitua ammattilaisten ohjauksessa! Viikonloppua varten tarvitset vain tapahtuman rannekkeen, jolla pääset osallistumaan vapaasti tapahtuman ohjelmaan ja sie voit tutustua tarkemmin tapahtuman ohjelmaan aikatauluineen täällä. Tapahtuman järjestää Levi Wellness Club ja tapahtuman järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Erityisen innoissani mie olen näistä huikeista luennoista, joita on luvassa melkoinen kattaus!!

LUENNOITSIJAT

Pekka Hyysalo
Pippa Laukka
Hatsolo
Joosua Visuri
Mikko Paunonen
PT Peippo
Sampo Kaulanen
Jaakko Halmetoja
Lasse Seppänen
Reetta Vanhanen

Nähdään elokuussa tunturissa ja hei!! Tulevan kesän todellinen haaste on Arctic Challenge 2017– haasteottelu, joka on uskomaton ja ainutlaatuinen kokemus tunturissa! Viime kesän kokemus on antanut uskoa itseensä ja siihen, että todellakin ne suot on tehty ylitettäviksi ja se oma pölli kannettavaksi, se tunteiden ja olojen kirjo oli valtava ja valtavan antoisa. Yhteishenki on erityinen ja sen saimme kokea myös reitillä. Meillä on täällä Lapissa hienoja tapahtumia, joita järjestetään Meitä Varten – joko sie olet tarttunut uusiin haasteisiin, joita on tarjolla? Mie annan erittäin vahvan suosituksen osallistumiseen: itsensä haastaminen ja ennen kaikkea omien odotusten ylittäminen tällaisen haasteen merkeissä antaa lisää motivaatiota ja uskoa itseensä ja mikä parasta, tämä reitti taitetaan yhdessä oman parin tai joukkueen kanssa sillä haasteottelun ydin on #notmebutwe!!

❤ Marru