Kuulumisia joogamatolta

Joogan sydämessä

Aurinkoa ja valoa just sinun torstaihin! Terveiset täältä joogamatolta, tämä vaan on niin mun paikkani. Viime aikoina blogi on täyttynyt treenin täyteisistä kirjoituksista kun joukkueemme valmistautui Levillä järjestettävään maaliskuiseen Arctic Challengeen ja nyt kun kisat on käyty, on aika uusille jutuille. Joogasta on tullut ihana rutiininomainen osa omaa päivääni ja niin vaikeaa kun se aamuvarhaisella herääminen onkin, se palkitsee! Tahmeasta heräämisestä pääsee matolle herättelemään lempeästi kehoa ja mieltä ja omalla kohdallani aamun ensimmäiset aurinkotervehdykset saavat energiat liikkeelle ja se tuntuu sellaisena lämpöisenä aaltona, joka sykäyksin antaa uutta energiaa saadessani jättää menneisiin hetkiin ne asiat, jotka sinne kuuluvat. Mie tunnen säkenöinnin joka kulkee koko kropan läpi ikäänkuin kuiskaten soluille, että huomenta on aika herätä. Alaspäin katsova koira on erityisesti sellainen voimallinen asana itselleni ja yksi ehdottomia lemppareitani. Tässä asanassa mie olen käynyt läpi suuria tunteita ja herännyt ikäänkuin itseni keskeltä ja se oli mieletön tunne! Alaspäin katsovassa koirassa ja kolmijalkaisessa koirassa mie saan todella hyvän tilan tunnun alaselkään ja koko takaketjuun ja aamuharjoitusten jälkeen on miellyttävämpää istua työskentelemään koneen ääreen kun alaselkä hengittää ja joustaa.

Nämä asanat kuuluvatkin jokaiseen harjoitukseeni sillä mie teen niitä asanoita, mitkä syystä tai toisesta tuntuvat hyvältä ja tarpeellisista juuri sillä kyseisellä hetkellä. Näiden asanoiden myötä myös liikkuvuuden on parantunut ja sen myötä selän tuntemukset ovat parantuneet huomattavasti. En enää muista edes, että milloin minulla olisi ollut niin kipeä selkä, etten olisi saanut esimerkiksi kenkiä jalkaan ja tämä kipuilu on ollut vuosia sitten minulla ihan normaalia. Aika hurjaa, että ihminen oppii tosiaan elämään kroonisen kivun kanssa ja kivusta tulee epätoivottu vieras, joka muuttaa kehoosi asumaan.

Mie käyn WellnessLoungella Seija Koskelan ohjauksessa sekä flow- että yinjoogatunneilla. Loungen joogavalikoima on monipuolinen; flown ja yinjoogan lisäksi tuntivalikoimista löytyy myös Iidan ohjaamat Hatha,- ja Hatha Flow tunnit sekä Helin ohjaamat kundaliinijoogatunnit. Ylläolevista kuvista näkee oman liikkuvuuteni kehityksen vuodesta 2015 vuoteen 2016, tämä motivoi! Aloittaessani ohjatuilla tunneilla käymisen, koukistin polveni alaspäin katsovassa koirassa, jotta selän asento säilyisi ja nykyisin saan ojennettua polveni suoraksi ilman, että selän asento kärsii.

Joogan monipuolisuus vie joogin mennessään sillä monista asanoista on olemassa useita variaatioita ja itseään pääsee haastamaan niin tasapainon, kestävyyden kuin voimankin parissa. Se perinteinen hieman kärjistettykin mielikuva joogeista istumassa lootusasennoissa ja hengittelemässä on saanut uusia näkökulmia omaksuttuani tämän elämäntavan ja toisille se on juuri se joogan ydin. Se on kaunista sillä jooga on ääretöntä vapautta ja parhaimmillaan olen saavuttanut asanassa miltei olemattoman olon enkä ole tuntenut hengityksessäni alkua tai loppua. Olen ollut yhtä sen hetken kanssa ja kehoni sulanut painottomana asanaan, tällöin olen tunnistanut usein harjoituksen aikana hymyn nousevan huulilleni.

Find Your Wild: yin and yang joogaworkshop WellnessLoungella

Viime lauantaina WellnessLoungella mie, äippä ja liuta muita naisia pääsimme osallistumaan etelä-Suomesta vierailulle tulleen Anna-Mari Pentikäisen johdolla Find Your Wild: yin and yang joogaworkshoppiin. Menimme yhdessä äipän kanssa katsastamaan että mistä tässä ’naiset & jooga’-aiheisessa workshopissa oli kyse. Puolentoista tunnin mittainen matka flowjoogan harjoitusten parissa tehtiin rauhallisen ja keskittyneen tunnelman ympäröimänä. Me aloitimme joogamatkan omaan kehoon; siellä oli mahdollisuuksia avata oma sydän sen sisäiselle vahvuudelle ja avata itsensä rohkeudelle kuunnella omaa sydäntä. Usein me emme halua kuulla tai katsoa sitä totuutta silmiin ja se on ymmärrettävää vaikka tiedämme sen, että todellisuuden välttely ei voi jatkua loputtomiin. Joogaharjoitukset ovat antaneet vastauksia, tunteita ja mielikuvia ja mie haluan katsoa, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan harjoitusten parissa. Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi en kuljettaisi tätä elämäntavaksi muodostunutta kokonaisuutta mukananani. Mie rakastan joogassa uteliaisuutta ja uusia tuntemuksia, joita harjoitukset antaa ja tunnistan uteliaisuuteni ja rohkeuteni kasvavan omien harjoitusteni myötä.

Aloitimme maadoittavalla harjoituksella selinmakuulta, josta harjoitus eteni kohti oman hengityksen tahdissa etenevää flowjoogaa ja passiivista ja rentouttavaa yin joogaa. Harjoitusten päätteeksi hengähdettiin maadoittavissa asennoissa loppurentoutuksen eli savasanan merkeissä. Anna-Mari toi mukanaan itselleni uusia liikkeitä ja oli mukavaa joogata porukalla lämminhenkisessä salissa. Liikkeistä toiseen edettiin mukavassa flowssa ja hyvin nopeasti ensimmäisten dynaamiseen liikkeiden aikana tunsin kuinka lämpö virtasi kehooni.  Alaspäin katsova koira tuntui jälleen hyvältä ja tunsin kuinka jalkoihin virtasi energiaa, jalkani olivat hereillä. Puolisentoista tuntia vierähti nopeasti ja toi ihanasti uutta energiaa ainakin omaan päivääni. Tässä osallistujaporukassa oli todella miellyttävää olla mukana koska osallistujat luovat tunnelman tilaan yhdessä ohjaajan kanssa ja tunnelma oli hyvä, helposti lähestyttävä ja keskittynyt, välillä kuului pieniä naurahduksia tai ähinää kun tultiin kopsahdellen matolle. Tällä kertaa omat ajatukseni kiertelivät oman jaksamiseni ympärillä mutta se ei tehnyt harjoituksesta huonoa tai epäonnistunutta vaan erilaisen. Tunsin kuinka kehoni voimistui asanoissa mutta samaan aikaan tunsin väsymyksen ja nuutuneisuuden, minkä flunssa jätti vielä muistoksi mutta hyppäsin siihen hetkeen ja tein harjoitukseeni sen hetkisen voinnin mukaan. Tämän asian suhteen jatkuu opettelu, sitä kun innostuu niin herkästi mutta havahtuminen ja syventyminen ”yksi harjoitus kerrallaan ja jokainen harjoitus on erilainen”- ajatteluun, on antanut ja opettanut minulle paljon omasta keskittymisestäni ja omien harjoitusteni luonteesta. Se näissä Loungella järjestetyissä workshopeissa on erityinen plussa kun paikka on tuttu ja saa uusia kokemuksia omalla kotisalillaan – lisää tällaisia joogaworkshoppeja kiitos ❤

Housut MyPrema

 Kiitos rakkaalle äipälle yhteisestä kokemuksesta, näistä erilaisista joogaan liittyvistä tapahtumista ja yinjoogatunneista on tullut meidän yhteinen juttu. Se tuntuu hyvältä sillä keskustelut virtaavat ja kertomusten lomasta luonteista erottuu niin samankaltaisia kuin erilaisiakin piirteitä. Kuulumisten myötä mie toivotan teille oikein ihanaa ja energistä torstaipäivää ja vinkkinä vielä:

P.S. Tänään klo 19 WellnessLoungella Seijan ohjaama Flow-tunti ja huomenna perjantaina 31.3.2017 klo 17 Iidan ohjaama Hathajooga, nähdään joogamatolla!

No nyt! Arctic Challenge Winter Edition 2017 tarjoili unohtumattomia kokemuksia

Meidän joukkue 💖

Viime lauantaina se vihdoin koitti! Oli aika Team Arctic Superfoodsin joukkueen naisten ottaa mittaa itsestään Levin tunturissa Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteottelussa ja vau mikä kokemus! Levi tarjoili meille tunteikkaan itsensä voittamiskokemuksen lumisateisessa, kylmässä ja tuulisessa tunturissa – Challenge oli juuri sitä mitä mie odotinkin ja enemmän. Reitti tunturissa haastoi kestävyyskunnon, mielen sisukkuuden ja samalla antoi mahdollisuuden omalle joukkueelle tukea jäseniään läpi reitin. Lauantaiaamuna meidän saapuessa kisapaikalle osallistujat olivat malttamattomia ja kannustivat tosiaan innostuksen ja jännityksen sekaisissa tunnelmissa. Silloin vahvistui se tunne huippuunsa, että Let’s go, nyt mennään koska valmiimmaksi me ei tulla!

Me ajeltiin Leville perjantaina ja saatiin joukkue saman katon alle lauantaiaamuna. Kuluvalla viikolla oli ollut kauniita, aurinkoisia päiviä ja mielessä kävi, että on syytä varautua aurinkolaseihin matkaan lähdettäessä mutta niille ei ollut kisan aikana tarvetta. Lähdön koittaessa lumisade oli jo päällä mutta matkan edetessä osallistujat saivat kokea omassa nahassaan voimakkaan ja purevan tuulen ja sen mukana piiskaavan lumisateen. Noin kuuden kilometrin mittainen reitti lähti nousemaan eturinteitä pitkin Panoramahotellille, jonne saimme kivuta rappusia pitkin (ja niitä muuten riitti), josta matka jatkui ylhäälle ja palasimme metsien, hankien ja esteiden kautta takaisin alas lähtöpisteeseen. Reitti kulki Panoramalle kuljettavien rappusten jälkeen umpihangessa ja matkan edetessä saimme kokea erilaisia haasteita, joista suoriutuminen joukkueena nosti onnistumisen fiiliksiä ja korosti oman joukkueen voimaa. Me muun muassa kiivettiin erilaisten puu- ja jääseinien yli ja ryömittiin ahtaissa paikoissa, kannettiin lunta ja vedettiin kelkkaa, ja tässä vasta osa rasteista. Näiden lisäksi olosuhteet toivat oman tuntuvan osansa reitillä kulkemiseen, hanki upotti ja tasapaino petti sen myötä. Sen huomioimme reitillä, että matka taittui kisapöllin kanssa sujuvimmin kun piti pienen vauhdin koko ajan yllä. Aluksi yritin pitää pölliä mahdollisimman puhtaana lumesta mutta noh, parin ensimmäisen hankeen pöllähdyksen jälkeen nakkasin tämän ajatuksen hankeen ja jatkoin matkaa tavoitteena edetä reitillä joukkueen kanssa. Meidän joukkueella oli yhteensä kolme pölliä kannettavana ja niitä kannettiin porukalla ja taisipa osallistujilla matkan aikana tunturissa muistua mieleen tapahtuman äidin, Laura Peipon sanat viha-rakkaus-suhteen syntymisestä pölliin. Kisapölli on osa Challengea ja kuuluu sinne, se kannetaan omin käsin parin tai joukkueen mukana eikä sitä jätetä välille ja reitillä näkyikin jos jonkinmoista kantoviritelmää pöllin varalle. Et voi ennakkoon tietää oman pöllisi kokoa ja se tuo lisäjännitystä ja näissä tunnelmissa me suuntasimme ilmoittautumaan ja hakemaan omat kisapöllimme, jolloin ajatus reitille lähdöstä vielä konkretisoitui. Nyt meiltä ei  puuttunut enää mitään. Virallinen kisavideo on katsottavissa täällä.

Pölli #13

Team ArcticSuperfoods lähdössä reitille

Joukkuehenki

Yksi asia korostui ylitse muiden taivaltaessamme läpi tuulen ja lumisateen pitkin tunturin metsiä ja se oli joukkuehenki. Matkaan lähdettiin yhdessä ja maaliin tultiin porukalla. Itselläni tuli sellainen loppumetrien virtapiikki ennen maalia ja me juostiin Iran kanssa rintarinnan maaliin, se fiilis oli niin kokonaisvaltainen etten mie voinut muuta kuin antaa jalkojeni jatkaa matkaa. Mietin millaisesta reitistä me oltiin porukalla selvitty ja sain siitä itselleni buustin, se tunne oli ihan mahtava! Kropan valtasi voimakas fiilis, joka pulppusi sisältäpäin. Kohtasin omiakin pelkoja reitillä sillä minua jännitti kuinka oma kuntoni käy matkan aikana ja riittääkö erityisesti kestävyyskuntoni sairasteluiden ja pätkittäisen treenaamisen vuoksi mutta tästä selvittiin. Olin yllättynyt omasta jaksamisestani ja siitä kuinka esimerkiksi keuhkot jaksoivat myräkän ja nousujen läpi, olinhan sairastanut flunssan yskineen  juuri ennen Challengea. Joukkueen kesken käytiin keskustelua reitille pukeutumisesta ja ylipäätänsäkkin valmistautumisesta ja se oli mukava sekä merkittävä osa tätä kokemusta.  Pukeutumisvalinta meni nappiin eikä matkan aikana olisi ollut tarvetta kuin vaihtohanskoille (…jotka jäivät mökille). Reitin varrella kohdattiin suuriakin tunteita osallistujien matkatessa sinnikkäästi rastilta seuraavalle ja omalla kohdallani tunteikkain hetki oli viimeisen nousun varrella kun oli aika ylittää bankut. Me marssittiin siskon kanssa peräkkäin ylöspäin ja mie tartuin siskoani kädestä kiinni siinä vaiheessa kun nousu koetteli eniten ja jatkoimme hänen kanssaan käsikädessä matkaa ylöspäin. Sovittiin että askel askeleelta jatketaan matkaa ja niinhän me tehtiin, aina maaliin saakka. Olen sinusta siskoni ylpeä!

Kuvat ArcticMedia

Lähtötunnelmissa

Ylöspäin matka

#kaveriaeijätetä

Haasteen viimeinen nousu vei bankkuja pitkin ylös rinnettä.

Ja riemulla maaliin!

Maaliin pääseminen nostatti adrenaliinin taivaisiin ja mie olin todella tyytyväinen meihin! Me tehtiin tämä yhdessä ja se teki kokemuksesta moninkertaisesti rikkaampaa. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja upeisiin naisiin, sain treenata näiden naisten kanssa ja meillä oli joukkueena yhteinen tavoite, joka me saavutettiin lauantaina. Challengeen osallistumisesta päätettiin jo viime syksynä, joten se on ollut tiedossa hyvän aikaa ja toimi hyvin välitavoitteena ja omien treenien motivaation taustalla. Sama pätee tulevan kesän haasteotteluun; kevät treenaillaan heinäkuussa käytävä Arctic Challenge mielessä. (Ilmoittautuminen on käynnissä!) Into lenkkipolulle ei ole laskenut ja lenkkeilyn ylläpitäminen ei onneksi ole haaste koiraperheessä, joten tervetuloa aurinkoiset kevätpäivät! Erilaiset mäkitreenit ovat hyvää harjoitusta ja valmistautumista kesän Challengea varten, unohtamatta tietenkään pölliä.

Kuvat All About Lapland

Klo 12 lähtö

Mitä jäi käteen talviseen Arctic Challengeen osallistumisesta? Mahtavia kokemuksia, itsensä voittamista, pelkojen kohtaamisia, itsensä ylityksiä, uusia ystäviä ja ennen kaikkea halu jatkaa haasteiden selättämistä Levin tunturissa, joten nähdään ensi heinäkuussa siellä! Challenge on mahtava kokemus niin itselle kuin joukkueellekkin ja jokin tässä koukuttaa sillä juttelin muutaman osallistujan kanssa kisan päätteeksi ja he kauhistelivat reittiä ja sen haasteita mutta samaan hengenvetoon totesivat, että kesällä on päästävä takaisin Leville. Tämä on koettava itse!

Kiitos yhteistyöstä Jari Kurtti & Arctic Superfoods sekä Seija Koskela & WellnessLounge!!

Terveisin, Marru 

P.S. Löydät kuvia myös Instagramista

Lauantaina se koittaa: Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteottelu

Kohti ääretöntä ja sen yli 

Jännittävä viikko. Lauantaina 18.3.2017 nimittäin Team ActicSuperfoods lähtee matkaan Levin reitille Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteottelussa. Joukkueen taustavoimina toimivat lappilaiset yritykset; levillä toimiva Arctic Superfoods, joka valmistaa nopeasti suosiota saavuttaneita EVÄS-patukoita ja paikallinen hyvinvointistudio WellnessLounge, jossa pääset hikoilemaan erityisseinällä tehtävän WallTraining ja WORKOUT-harjoitusmuotojen parissa ja lisäksi viikkokalenterissa on LesMills BodyBalance-tunnit. WellnessLoungella pääset osallistumaan myös ohjatuille yin, – hatha,- ja flow joogatunneille.

Team ArcticSuperfoodsin treenitunnelmia Youtubessa . Löydät lisää videoita Marru Marmelaadi-blogin nimellä.

EVÄS-patukoita on kolme eri vaihtoehtoa: mustikka ja koivunlehti, tyrni-kuusenkerkkä ja puolukka-karpalo-nokkonen.

Challengen reitti kiertää läpi hankien ja tuulen aina Levin huipulle saakka ja joukkueen matkassa kulkee myös kesäkisasta jo tutuksi tulleet kisapöllit. Tämä noin kymmenen kilometriä pitkä taival tulee haastamaan niin henkisen kuin fyysisen kunnon ja ajaa kestävyyden äärimmäisiin suorituksiin..mutta vakavasta kisasta ei siitä huolimatta ole kyse vaan pääajatus on rastien ja haasteiden suorittaminen yhdessä sillä kaveria ei jätetä! Mie tykkään tämän tapahtuman tsemppihengestä ja yhdessä tekemisestä, ne kantaa silloin kun oma jaksaminen on kortilla. Reitin varrella on 10 kpl erilaisia suoritettavia haasteita sen lisäksi, että luminen ympäristö umpihankineen ja jyrkkine rinteineen tulee osoittamaan oman armottomuutensa. Tällä hetkellä fiilikset on jännittyneen innokkaat, en malttaisi odottaa, että lauantaiaamu koittaa!

Video

Haasteottelun kartta

(Alkuperäinen kuva)

#notmebutwe

Me saatiin minun kesähaastekisan parin kanssa idea osallistumisesta jo viime syksynä kun kokemukset vuosittaisesta heinäkuussa järjestettävästä Arctic Challengesta oli niin hyvät, ja yhtäkkiä meitä olikin kertynyt joukkueen verran saman tavoitteen omaavia naisia, mikä yllätti minut! Tämähän on aivan upeaa, me päästään kokeilemaan rajojamme omalla joukkueella ja saadaan yhdessä ainutlaatuinen kokemus tunturissa. Mie olen todella onnellinen kun minulla on ystäväpiirissä yllytyshulluja ja rohkeita naisia, jotka vastaavat ”Joo, osallistutaan vaan” ja vasta sen jälkeen kysytään, ”niin minne me oltiin siis menossa?”. Tällainen heittäytyminen ja ennakkoluulottomuus rohkaisee itsekin omien valintojen ja päätösten parissa. Itseensä ja omaan kuntoonsa saa luottaa siinä määrin kun oman kuntonsa tietää ja sopivissa määrin itsevarmuus pukee ihmistä. Jokaisella voi omat tavat ja rutiinit treenata ja valmistautua erilaisiin tilanteisiin ja se onkin erittäin tärkeää, että löytää itselleen sopivat tavat. Tapoja etsiskellessä karttuu samalla itsetuntemus, se on positiivinen sivuvaikutus. Me lähdetään reitille sitä kunnioittaen koska haasteet ja olosuhteet on meille kaikille uusia vaikka lumen keskellä eletäänkin. Kymmeneen kilometriin mahtuu paljon ajatuksia, tuntemuksia ja haasteita, joiden suorittaminen voi ajaa epämukavuusalueilta, meillä on jokaisella omat pelkomme, jotka kulkevat reitillä mukana ja juuri sen vuoksi onkin mahtavaa päästä porukalla matkaan, selviämään yhdessä kiperistä tilanteista ja luomaan yhteisiä muistoja keväälle 2017.

Valmistautuminen

Meidän joukkueessa on jäseniä Lapista, etelä-Suomesta ja Itävallasta, joten olosuhteiden vuoksi me ollaan päästy tekemään muutama yhteinen treeni eri kokoonpanoilla ja lisäksi taustalla on jokaisen omat treenirutiinit. Mie olen WallTrainingin ja joogan lisäksi hakenut tuntumaa lenkkipolulta ja hankijuoksusta hankittuani uudet talvijuoksukengät ja pitkän, pimeän talven jälkeen lenkkeily ja ulkotreenit on tuntuneet todella hyvältä. Lumi pehmentää mukavasti askelta ja hankijuoksu on antanut esimakua lumen keskellä etenemisestä, reisiin saa jo lyhyellä matkalla mukavan poltteen! Yksi lenkkipolulta houkuttaneita asioita on ollut uusi WellnessLoungen ulkoilupuku, jota koristaa hienot heijastinpainatukset. Kiitos painojäljestä kuuluu rovaniemeläiselle Kaiverruskalliolle. Tässä puvussa valloitetaan Levin huippu, ylitetään omat rajat ja pidetään hauskaa!

Kuluvalla viikolla ruokailu tapahtuu käytännössä normaaliin tyyliin mutta proteiinien, rasvojen ja hiilareiden ajoittaminen painottuu päivien mukaan. Kesäkisassa haasteena oli nestehukan ja auringonpistoksen välttäminen ja tällä kertaa olosuhteissa nousee ensimmäisenä esille talven ja lumen tuomat yksityiskohdat. Ajatuksissa pyörii hetkittäin ”jaksanko kahlata läpi umpihankien pöllin kanssa?” ja omalla kohdallani tämä ainakin kuuluu siihen henkiseen valmistautumiseen, en herättele näillä kysymyksillä itsessäni paniikkia vaan teen tilanteesta itselleni tutumman ja olen sen tyyppinen ihminen, että huolellinen valmistautuminen tekee minulle varmemman olon ja sen myötä luon itselleni miellyttävämpää kokemusta. Tällaiset erilaisiin haasteisiin valmistautumiset niin fyysisesti kuin henkisestikin ovat myös oiva keino ja mahdollisuus tehdä itsetutkiskelua ja jopa oppia uusia asioita itsestään. Mie olen huomannut että ylipäätänsä se kun alan keskittymään tällaiseen valmistautumiseen, ajatukseni rauhoittuvat yleisesti ja minulla on ajatusten keskiössä, voisi jopa sanoa, hyvä fiilis ja hyvä flow. Käyn mielessäni asioita läpi ja läpikäyminen perinteisesti kumpuilee ajatusten saattelemana ja hetkittäin saatan havahtua olettamukset rikkoviin oivalluksiin. Se on äärimmäisen mielenkiintoista, en pyri siihen eikä pyrkimyksenäni ole tehdä siitä  suorittavaa tekemistä tai luoda itselleni päämääriä vaan ajatusten vapaa virta voi tuoda eteeni vastauksia tiedostettuihin  ja oivalluksia tiedostamattomiin kysymyksiin.

Minusta on mahtavaa näiden ajatusten mukanaan tuomien oivallusten myötä tunnistaa itsessään voimavaroja ja löytää itsestään eteenpäin vievää sinnikyyttä ja halua haastaa itseään epämukavuusalueille ja ylipäätänsä uusiin kokemuksiin. Se tekee elämästä hauskempaa kun löytää ajoittain itsensä tilanteistä, joissa ei olisi itse nähnyt itseään koskaan olevan. Egon voimakas ääni on pitänyt minua otteessaan ja torpannut mielessä varovaisesti heräilevää yleistä uteliaisuutta ja ylläpitänyt mielen olettamuksia omista kyvyistä ja tavoitteista. Olen päässyt eteenpäin työmaallani egoni kanssa ja sen siirtäminen puhujan penkiltä sivuun on auttanut minua ja olen saanut itselleni uudenlaista voimaa ja uskoa. Tämä myötä esimerkiksi vastoinkäymisten kohtaaminen ei tunnu niin musertavalta koska mieli ei romahda heti hankalissa tilanteissa vaan ajatukset hakeutuu hengityksen kautta tilanteeseen ja minulla on mahdollisuus miettiä hetkeen uusia näkökulmia ja tunnustella oloani. Omien ajatusten tunnistamisen oppimisesta on hyötyä esimerkiksi treenaamisessa, oman mielen ohjaamisessa ja asenteiden takana. Me vietettiin viime viikolla aikaa mökillä ja sain sen miniloma aikana ladattua akkuni ja levättyä, joten fiilikset ovat sen mukaiset ja mie haluan säilyttääkkin tämän flown. Haastekisaan osallistuminen päätettiin jo viime syksynä, joten lähestyvän kisan ajankohta ollut kauan aikaa tiedossa ja tätä varten ollaan valmistauduttu niin treenien kuin ruokavalion puitteissa – ei ole syytä viime hetkien paniikkiin vaikka reitille suunniteltujen rastien julkaisun myötä ajatukset meinaavatkin ottaa kauhunsekaisia spurtteja vaan itseasiassa tällainen ajatusten leikki kuuluu asiaan..kunhan pilke silmäkulmassa säilyy!

❄ Marru

Milloin on irtipäästämisen aika?

Hei uusi viikko ja tiistaiaamu! Viikonloppu vierähti nopeasti ja flunssa on koittanut sinnikkäästi saada otteen mutta täällä on kaivettu esille kaikki parhaimmiksi todetut keinot sen taltuttamiseen. Koska treenit vaihtuivat lepohetkiin, oli oivallinen aika hieman herätellä omia ajatuksia ja antaa niille mahdollisuus sen jälkeen virrata omalla painollaan ja muodostaa ajatusten virran lopputulemia. Ajattelin sen hetken mahdollisuutena seurata vierestä mitä ajatuksissa kulkee ja mitkä ajatusten fiilikset olivat ja tämä tilanne oli uusi, kiinnostava ja hämmentäväkin sillä löysin itseni erilaisesta asetelmasta koska en ruokkinut ja ohjannut ajatuksiani yrittäen hallita niitä vaan suhtauduin niihin ennemminkin uteliaisuudella ja toivotin vapaat ajatukset tervetulleeksi ennakkoluulottomasti.

Tunnustelin mieltäni ja oloni oli rauhallinen, hengitys kulki vapaasti ja olo oli levollinen. Mietiskelin, että tämä olotila tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta, että liikutuin. Mieleni ei etsinyt oikeastaan mihinkään vastauksia eikä ajatuksissa syttyneet miljoonat ”mitä, miksi, milloin”- kysymykset eikä se perinteinen lista tekemättömistä asioista ja keskeneräisistä suunnitelmista. Vau! Mie hämmennyin omista tuntemuksistani, olinko se todella mie siinä tilanteessa?  

Olen lukenut Hidasta elämää- sivustolla kirjoittavien kirjailijoiden tekstejä ja erityisesti Katri Syvärisen Löydä elämän taika- Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirja on tehnyt minuun vaikutuksen. Mie suosittelen tätä kaikille suorittajille ja jatkuvassa kiireessä juoksijoille ja ylipäätänsä Sinulle, joka haluat tukea epävarmoille ajatuksille irtipäästämisestä ja uusien asioiden oppimiselle. Lukiessani Katrin kirjaa, palasin uudelleen ja uudelleen kappaleeseen, jossa käsitellään irtipäästämistä. Ajankohtainen asia omassa elämässäni monellakin tapaa. Milloin on sen aika? Syvärinen on viitannut kirjassaan  Penney Peircen Intutitio- Sisäisen tiedon ohjauksessa kirjaan ja luettuani Peircen listan esimerkeistä, jotka kertovat että on aika päästää irti…ajatukseni pysähtyivät hetkeksi. Aivan kuin tämä kirjailija olisi kuvaillut minun tuntemuksiani vuosien mittaan.  Se hetki pysähtyi ja tunsin kuinka sain voimaa tästä kappaleesta. Elämän yllätyksellisyys ja ihmisen kasvu, virheet, kokemukset, oppiminen ja pysähtyminen mahdollistaa tällaiset hetket ja tilanteet. Vaikeiden asioiden kautta oppiminen vahvistaa ja voi myös yllättää meidät positiivisesti. Saamme myös tuntea ne aaltojen pohjat kun elämä nakkelee eteemme kohtuuttomilta tuntuvia haasteita, ne tilanteet voivat myös osoittaa meille meidän vahvuuksia, joita me itse väheksymme. Mie uskon, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta ja se usko on kasvattanut minun luottamusta elämään ja itseeni ja sama usko on myös aiheuttanut tuhansia epävarmoja kysymyksiä ja epäuskoa.

Elämän kaappien, kalentereiden ja muistilistojen siivoaminen kaikenlaisista kuormittavista tekijöistä on mahdollistanut sen, että mie saan kokea näitä rauhallisia olotiloja. Luopuminen ja irtipäästäminen on vapauttanut minussa äärimmäisen voimakkaalta tuntuvaa energiaa, valoa ja sellaista sisäistä hehkua, jonka tunnen itsessäni ja ympärilläni. Aikani toisteltuani itselleni asioista luopumisen olevan OK, olen saanut mieleni hyväksymään ja sallimaan sen. Mieleni on lähtenyt ohjautumaan sinne suuntaan, jonne alitajuntani on minua hiljaisin sykäyksin koittanut ohjatakkin mutta en ole ollut aiemmin valmis kuulemaan ja kuuntelemaan sitä ääntä. En ollut valmis luopumaan asioista vaan sisäinen suorittajani ja oman elämäni juoksija halusivat tarrata entistä voimakkaammin kiinni niihin turvallisilta tuntuneisiin asioihin, jotka saivat minut tuntemaan oloni kireäksi, stressaantuneeksi ja hämmentyneeksi vaikka samaan aikaan koitin vakuutella itselleni kuinka siistiä kaikki tekemiseni oli. Koin itseni epävarmaksi, en voinut luottaa itseeni koska ääni sisälläni olisi halunnut saada minut pysähtymään ja sitä se yrittikin. Aamuisin herättyäni ajatukseni lähtivät juoksuun aiheuttaen kohinan, jonka vuoksi en saanut ajatuksista kiinni joten mieleni tarttui ensimmäisenä työnään itse laatimaani päivän työlistaan ja jatkoi täyttä häkää juoksemista. Mieli täyttyi epävarmuudesta ja ahdistuksesta, se oli sellainen aamujen sekamelska ja jota on kestänyt kauan.

Mie olen kirjoituksissani kuvaillut usein sitä jatkuvan kiireen tunnetta omassa elämässäni ja  se tuttu mutta ei niin mukava tunne herättelee minua sillä mie en viihdy sen kanssa. Mie huomasin toistuvasti siirtäväni tekemisen aloittamista ja ja vitkuttelin koska asioihin tarttuminen tuntui ikävältä sillä tekemisestä puuttui se ilo. Hauskuuden kadottua tekemisen sävy muuttui suorittamiseksi, jolloin mie yritin saada asioita tapahtumaan ja ohjautumaan  omasta mielestäni oikeaan suuntaan, pakottamalla. Eihän se niin toimi ja väsytin itseni eivätkä asiat edenneet toivottuun suuntaan koska toimintani perustui ”minun pitää” ja ”minun täytyy” ajatteluun. Asiat ja niiden kulku tuntuivat päinvastoin hankalammalta ymmärtää ja hahmottaa. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että miksi minun piti ajaa itseni niin ääripäähän mutta en ole jatkanut sen kysymyksen äärellä vaan vastaukset ovat löytyneet omasta hyvinvoinnistani tehtyäni muutoksia elämässäni ja ajankäytössäni. Mie tarvitsin ne puuttuvat palaset, jotka kokemuksista on tähän mennessä kertyneet ja ne tulivat eteeni vasta sen jälkeen kun mie olin hellittämisen sijaan vaan lisännyt vauhtia ja yritin saada itseäni yrittämään vielä kovemmin ja paremmin, vakuutellen itselleni hyvän olon löytyvän tekemisen kautta. Ei se sieltä löytynyt.

Tämä ajatusmalli on ohjannut minua valtavan pitkään ja olen myös yrittänyt opetella pois sieltä suorittajan ”aina voi tehdä paremmin ja enemmän”-kuplasta. Itseasiassa se piirre itsessäni on ollut  tämän muutosmatkan ensimmäisiä prosessin alla olleita asioita. Tämän ajatuksen, asenteen ja suhtautumisen työstämisen kautta mie olen saanut sisäisen minän muutoksen liikkeelle.

Koin voimakkaasti tarpeen tarkastella omaa minääni, sitä kenen kanssa asun ja elän kehossani. Olen vuosikausia pitänyt itseäni liikkeellä ja vaatinut itseltäni paljon. Liikaakin koska valmiin lopputuloksen jälkeen suustani on kuulunut tyytyväisyyden toteamisen sijaan, että ”seuraavalla kerralla voisin tehdä näin ja näin” ja ”tämän voisi tehdä vielä paremmin” jne. Mie olen sitonut oman käyttäytymiseni kautta energiaa stressaamiseen, suorittamiseen ja tarpeellisten sekä tarpeettomien  tavoitteiden saavuttamiseen mutta mitä olen saavuttanut? Älkää ymmärtää väärin, olen tyytyväinen omiin saavutuksiin nykyisin mutta en siihen millä keinoilla olen tavoitteiden perässä juossut tai tapaan, jolla olen ollut itseni esimies. Pitkän aikaa olen elänyt syklissä vain kerätäkseni voimia jälleen uuteen pari vuotta kestävään spurttiin, jonka loppumetreillä tie katoaa jalkojeni alta voimien loppuessa. Siellä ojassa pohjalla ollessani olen antanut itseni levätä juuri sen aikaa, jotta olen päässyt jälleen aloittamaan uuden kilpajuoksun. Tätä samaa kuviota olen todistanut uudelleen ja uudelleen elämässäni. Olen pysähtynyt pakon edessä ja silloinkin tuntenut huonoa omaatuntoa. Olen pysähtynyt, jotta olen saanut voimia jatkaa samaa. Olen kerännyt asioita elämääni, jotta olen voinut suorittaa ja toisten kysyessä kuulumisia, olen saanut luetella loputtomalta tuntunutta tekemiseen listaa vaikka olen aluksi todennut että elämässäni ei ole kauheasti meneillään… Kaikki nämä asiat ja ajatukset ovat vieneet minulta energiaa enkä ole saanut kuitenkaan sitä takaisin koska tekemisenkohteet ovat olleet niitä joita olen luullut haluavani tehdä mutta todellisuudessa kokonaisuus on ollut liikaa tai joita olen kokenut tekeväni velvollisuudentunteista. En halua kontrolloida kalenterin kanssa jokaista päivääni, haluan myös pysähtyä itseni kanssa.

Katri kirjoittaa hyvin irtipäästämisestä muka-tasolla, jolloin asioista päästetään vain näennäisesti irti, jotta asiat saavutetaan ja omalla kohdallani se on toteutunut lukuisia kertoja kun olen levännyt vain sen verran, että olen pystynyt jatkamaan rallia uudelleen. Ehken näissä tapauksissa vanhat opitut tavat ovat olleet juurtuneena niin syvälle selkäytimeen enkä ole ollut vielä siinä pisteessä, jossa olen todella voinut päästää irti. Tällä hetkellä koen voimakkaasti asioista irtipäästämisen mahdolliseksi sillä se vapauttaa energiaani eikä pelota minua. Olen saanut luottamusta vahvistettua ja olen onnellinen näistä tuntemuksista elämää kohtaan. Asiat tapahtuvat silloin ja siten kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan.

Ihanaa tiistaipäivää!

Egolleni

Olemme kulkeneet yhdessä pitkän matkan  ja vasta viime aikoina lähennytty ja tutustuttu toistemme tapaan toimia. Tämä on avannut silmiäni ja halusin kirjoittaa sinulle jäähyväiskirjeen. Pitkän aikaa olen kokenut ettei oma elämäni ole ollut omissa käsissäni vaikka olen suorittanut ja puristanut rystyset valkoisina käsiäni nyrkkiin luullen ohjaavani asioita ja niiden kulkua haluamaani suuntaan. Koitin hallita asioita ja tilanteita, joihin minulla ei ole valtaa. Olen tuntenut jonkin ohjaavan minua ja kuullut puhuvan minulle sillä tutuksi ja turvalliseksi muodostuneella hiljaisella mutta määrätietoisella ja voimakkaalla äänellä, toistellen minulle kehoituksia pysytellä omalla tutulla ja turvallisella mukavuusalueella. Olet käyttänyt paljon hiljaista ääntäsi puolustaen, selitellen ja perustellen mielessäni heränneitä kyseenalaistavia ajatuksia ja vahvistaen itse luotuja pelkoja. Olet vastustanut muutosta koska se edustaa sinulle asioiden, tilanteiden ja tunteiden hallitsemattomuutta, keskeneräisyyden sietämistä ja pelkoa tuntemattomasta tulevasta.

Sinä ego, olet mieleni luoma, olet illuusio. Olet voimakas näkymätön ajatus ja minä olen todellinen, olen ihminen ja yksilö. Sinä olet idea, ajatus, muodoton ja rajaton mielikuva. Olen ylläpitänyt illuusiota eli sinua ja olen antanut sinulle liikaa valtaa. Haluan vapauden seikkailla, kokea, tuntea ja nähdä. Haluan hengittää, havahtua ja hämmentyä. Haluan tiedostaa sen, että saan sietää epätietoisuutta, päästää itseni uppoutumaan keskeneräisyyteen ja haluan heittäytyä kohti tuntematonta muutosta. Haluan vapauttaa itseni omien mielikuvieni luomista kahleista ja rajoitteista. Sinä ego, olet tuonut paljon epävarmuutta, pelkoa ja rajoja elämääni. Haluan kokea ja tuntea elämän elämän rajattomuuden ja sen tuomat mahdollisuudet ilman jatkuvaa epävarmuutta ja kaiken kyseenalaistavia ”entä jos”- ajatuksia sinulta. Haluan hyväksyä itseni ja elää sellaista elämää, joka resonoi sydämen sopukoissa saakka. Haluan elää arkipäiväistä elämää, todellisuutta kaikkine sen tapahtumineen ja tilanteineen. Haluan rakastaa estoitta, antaa ja vastaanottaa rakkautta, haluan uppoutua omaan hattaraunelmien kuplaani silloin kun siltä tuntuu ja haluan ottaa vastaan myös ne kohtuuttomilta tuntuvat tilanteet. En valitse elää ristiriitojen vallassa ja jatkaa vastailuja loputtomilta tuntuviin ”mitä jos” kysymyksiin.

Egoni; rajojen ja pelkojen sijaan valitsen tietoisesti uuden oppimisen tien kohti rauhaa, suvaitsevaisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan. Olen väsynyt kokemaan rittämättömyyden tunteita ja juoksemaan epävarmuuden juoksuhaudassa. Ja tiedätkö mitä? Jätettyäni matkasta oman sisäisen juoksijani tammikuun alussa, olen saanut ääntäsi vaimennettua. Tämän jälkeen tunsin aluksi oloni alastomaksi, leijuin painottomana ilmavirran vietävänä ja maa katosi jalkojeni alta. Ajatuksissa kävi hetken aikaa paniikinomainen APUA tunne…olinhan tehnyt jotain äärimmäisen rohkeaa ja suurta. Olet sinnikäs ja vaanit tilaisuuksia, joissa saisit äänesi kuuluviin mutta mie olen tiedostanut sen nyt. Íhan ensimmäiseksi turhauduin kun tajusin sinnikkyytesi mutta sitten lähinnä huvituin omasta reaktiostani sillä olemmehan me kulkeneet kaikki nämä vuodet käsi kädessä ja sinun näyttämääsi suuntaan. Elämä ja ihmiset siinä elävät jatkuvan muutoksen keskellä ja itse olen löytänyt siihen pisteeseen, jossa uuden rakentuminen voi alkaa. Olen särkynyt, avautunut, kehittynyt, kasvanut, kutistunut ja  herännyt – uuden minän rakentuminen on alkanut. Haluan rikkoa omia rajojani ja kasvaa vahvana ja rohkeana yksilönä kohti naiseutta. Taika piilee siinä että juoksemisen jälkeen rauhoitan vauhtia, suorittamisen jälkeen luotan elämään ja luovutan kontrollista. Annan tilaa elämälle ja itselleni.

Kirjoitan tämän kirjeen sinulle siksi koska muutosprosessi tulee ajamaan sinut nurkkaan saaden sinut hätääntymään ja puolustautumaan. Haluan sanoa sinulle, että ei ole syytä pelkoon sillä tämä muutosprosessi on minun paikkani. Elämä on osoittanut minulle kerta kerran jälkeen sen olevan suuri seikkailu ja kokemukset ovat osoittaneet myös sen, että epämukavuusalueelta voi löytyä uusi mukavuusalue. Nämä tilanteet ovat juurikin opettaneet minua luottamaan siihen, että elämä kantaa 💗

Mikä ego on?