Arctic Superfoodin EVÄS-patukat 🌱 + TUOTEARVONTA LUKIJOILLE!

KIITOS!

Ihan alkuun mie haluan kiittää teitä lukijoita! Blogia kohtaan osoitettu kiinnostus  ja viimeaikaiset kannustavat kommentit blogin jutuista sisältöineen ovat saaneet minun suupielet nousemaan kohti korvia. Juttujen aiheet syntyvät hyvin pitkälti omien kokemusteni ja ihmisten kanssa käymieni keskustelujen pohjalta ja erityisesti tämä vuorovaikutuksellisuus saa minut jatkamaan kirjoittamista. Mie olen saanut mielettömät inspiraatiot niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa käymistäni keskusteluista ja näitä yhdessä syntyneitä ajatuksia ja pohdintoja on mukavaa jakaa eteenpäin. Mie olen itse saanut viimeisen reilun vuoden aikana tukea ja inspiraatiota elämäntapamuutosten matkalle myös lukemalla muiden blogeja ja ajatuksena mulla on ollut että mie haluan itse laittaa hyvän kiertämään. Tästä syystä minun sydäntä lämmitti erityisesti alkuviikosta kuulemani erään naisen kommentit, hän oli saanut kipinän blogista uudenlaisten elämäntapojen äärelle ja vahvistusta omille ajatuksilleen kirjoituksista.

ARCTIC SUPERFOODS – PALA PUHDASTA POHJOISTA LUONTOA

Päivän aihe vie lukijat lappilaisten uutuustuotteiden luo! Onko Arctic Superfood teille vielä tuttu? Mie kerron teille tämän uuden yrityksen taustaa: Arctic Superfoods toimii Levillä ja valmistaa EVÄS-patukoita, jotka sopivat mitä erilaisimpiin tilanteisiin, esimerkiksi välipalaksi, herkkuhetkiin tai vaikkapa treenin oheen. Arctic Superfoodsin takana on makumestari Jari Kurtti, hän aloitti tuotekehittelyn kotonaan syksyllä 2015 ja lopputuloksena syntyi nämä herkulliset EVÄS-patukat. Jari panostaa työskentelyssään ja tuotteissaan laatuun sekä kotimaisiin ja erityisesti lappilaisiin, huolella valittuihin raaka-aineisiin. EVÄS-patukoissa yhdistyy puhtaan luonnon tarjoamien sekä paikallisten tuottajien kasvattamien raaka-aineiden hyödyntäminen ja makuyhdistelmien luominen, jossa niiden parhaat puolet pääsee esiin. Paikallisten yritysten välinen yhteistyö takaa raaka-aineiden alkuperän. Nyt on tarjolla parempia eväitä, jotka ovat myös lisäaineettomia, gluteenittomia ja maidottomia eikä niissä ole lisättyä sokeria! Kuinka hienoa?!

Postin tuoma paketti piristi minun päivää kun sieltä paljastui EVÄS-patukka maistiaiset. (Kaupoissa 15.8.2016 alkaen) Mie aloitin pehmeimmällä mustikka-koivunlehti makuvaihtoehdolla ja yllätyin iloisesti kun saatoin todeta että jokainen suupala on makua täynnä! Mustikka maistuu oikealta marjalta eikä keinotekoisista aromeista ole tietoakaan. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja herkkuhetkiin vaikka kahvin tai teenkin kera. Koivunlehti tuo oman miellyttävän mutta miedon maun mustikan kaveriksi ja hunaja viimeistelee kokonaisuuden makeudellaan. Tätä voi suositella myös lapsille! Seuraavaksi oli vuorossa tyrni & kuusenkerkkä. Mie tykkään tyrnin napakasta ja pirteästä mausta sekä sen korkeista vitamiinipitoisuuksista ja suosinkin sitä esimerkiksi smoothieissa. Tyrni & kuusenkerkkä EVÄS-patukka lähti mukaan Ounasvaaralle ja se oli omiaan nimenomaan treenin oheen, todella hyvä! Välipala kulkee helposti mukana ja antaa lisää virtaa omaan suoritukseen, se oli omiaan kuumalla kelillä. Maku on sen verran napakka että se herättelee ja tässäkin oikeat, luonnolliset maut hyppäävät esiin jokaisella puraisulla jättäen miellyttävän jälkimaun. Kolmas, eli puolukka, karpalo & nokkonen on varsin kirpeä kombo! Marjat sopivat hyvin yhteen ja nokkonen maistuu miedosti taustalla. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja evääksi vaikka marjaretkelle tai vaellukselle.

Makuvaihtoehtoina on lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä minun lemppari kirpeä tyrni & kuusenkerkkä. Patukan pohja valmistetaan kotimaisista laadukkaista raaka-aineista porkkanasta, pellavasta ja puhtaasta kaurasta ja makeuden tuo hunaja. Jokaisessa EVÄS-patukassa on se oma koukkunsa ja se syntyy näiden marjojen, juuresten ja villiyrttien yhteen johdattelusta.

Arctic Superfoods ja EVÄS-patukat olivat menossa mukana myös Arctic Challenge 2016-tapahtumassa

TUOTEARVONTA LUKIJOILLE!

Nyt sullakin on mahdollisuus päästä testailemaan Arctic Superfoodsin herkullisia EVÄS-patukoita osallistumalla lukijoille järjestettyyn tuotearvontaan! Tarjolla on siis maistiaisia sillä tuotteet saapuvat kauppojen hyllyille 15.8.2016. How cool is this!! Tuotepaketti sisältää 3kpl jokaista makua ja makuvaihtoehdothan ovat (kertauksen vuoksi) lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämän blogikirjoituksen alle maanantaihin 8.8.2016 klo 20 mennessä. Kerro kommentissa minkä/mitkä EVÄS-patukoiden kolmesta makuvaihtoehdosta sie valitsisit? Tuotepaketti arvotaan kaikkien kommentin jättäneiden kesken tiistaina 9.8.2016.

Ilmoitan arvonnan voittajan täällä blogissa ja Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facebooksivulla. Tuotepaketin toimitustavasta sovitaan hlökohtaisesti arvonnan voittajan kanssa.

 🌱 Arctic Superfood 🌱 Facebookissa ja Instagramissa

Onnea arvontaan!

#purenatureisall

P.S.

Oletko jo kuullut la 13.8.2016 Rovaniemellä Liikuntakeskus Kunnon Paikassa järjestettävästä treenitapahtumasta? Nyt sulla on mahdollisuus päästä treenaamaan mm. Arctic Challengen takana töitä paiskivan PT Peipon johdolla Kunnon Paikkaan, siistiä! Ideana on hikoilla porukalla toiminnallisen, kehonpainolla tehtävien treenien parissa. Tervetuloa mukaan, sulta ei vaadita huippukuntoa vaan treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset! Paikkoja on rajoitetusti, joten ole nopea!

LUE LISÄÄ:

Treenit Powered By Arctic Superfoods

#notmebutwe – Arctic Challenge 2016

Arctic Challengen jälkitunnelmissa

No niin, nyt on Levillä järjestetty  Arctic Challenge 2016-tapahtuma takanapäin. Me osallistuttiin Marjon kanssa haastekisaan, jonka reitti oli reilu kymmenen kilometriä pitkä ja matkan varrelle oli rakennettu erilaisia fyysistä kuntoa ja omaa sitkeyttä testaavia tehtäviä suoritettavaksi. Alla näkyy kisan kartta mutta enempää mie en kerro tällä kertaa radasta sillä se pitää kokea itse..joten ei muuta kuin ensi vuonna kokeilemaan!!

Kartta

Matka alkoi lammen ylityksellä ja jatkui eturinteen nousulla ja erilaisten haastetehtävien suorittamisella kohti Levin huippua. Tämä ensimmäinen haaste oli mulle erityisen kova paikka sillä mie kammoan uimista enkä ui luonnonvesissä. Tämän vuoksi muun muassa uintihaaste oli yksi sellainen mikä sai minut pyytämään Marjoa pariksi ja ilmoittautumaan kisaan sillä mie halusin kohdata sen kammon. Ja mie tein sen! Voitte varmaan kuvitella mikä voittajafiilis mulla oli maaliin päästyä sillä mie uin mennen ja tullen lammin yli! Jess!! Raskaita ja äärirajoilla ajavia nousuja oli yhteensä kolme. Viimeinen nousi tuli puskan takaa ja veti kyllä minut nöyräksi..polte jaloissa oli nimittäin kohtalaisen julman tuntuista. Mutta! Mie pääsin kuitenkin poltteesta eroon ja askel keveni loppua kohden. En ole kokenut koskaan samanlaista fiilistä kuin lauantaina maaliin päästyämme, se tunteiden kirjo oli mieletön ja adrenaliini kohosi taivaisiin. Ihan parasta! Arctic Challengestä jäi voittajan fiiliksiä ja epämukavuusalueella käymisiä, mustelmia, palaneet olkapäät ja ihania reissumuistoja. Vielä kerran: mahtava kokemus ja todellakin kokemisen arvoinen tapahtuma! 

Haaste nro1 lammen ylitys

Ensimmäinen nousu vei meidät eturinnettä pitkin päällä olevia roskalavoja, joissa oli vettä ja sahanpurua ja mutaa..siellä rämmittiin mutavellissä!

PT peippo tsemppaa lähtöön

Valmistautuminen

Mulla oli semmonen suuntaa antava suunnitelma treenien ja ruokavalion suhteen Challengeen valmistautumista varten. Suunnitelma ja toteutus toimivat ilmeisen hyvin sillä energiaa riitti tasaisesti koko matkalle eikä heikotusta tullut missään vaiheessa kuumasta kelistä ja auringonpaisteesta huolimatta. Mulla muuttui alkuperäiset suunnitelmat kun mie sairastuin sitkeään vatsatautiin toissaviikon maanantaina ja olin koko viikon pois töistä. Kieltämättä jännitti oman kropan jaksaminen mutta mie keskityin kisaviikon lepäämiseen, kehonhuoltoon ja säännölliseen, riittävään syömiseen, veden juomiseen ja suolan tankkaamiseen. Kuumat kelit toivat oman haasteensa syömiseen koska lämmin ilma vie ruokahalut mutta mie muistelin Kaisan sanoja ”Syö riittävästi vaikka protskut ja hiilarit tulis korvista, sie kiität mua siinä kahen tunnin kohalla”. Mie söin ajoittaisesta ruokahaluttomuudesta huolimatta ja muistin kyllä tämän kyllä silloin kun me oltiin tultu kaksi tuntia reittiä ja olo oli energinen edelleen. Selkä jaksoi hyvin eikä hirveänä kipeytynyt vainka joutuikin kovan rasituksen alle. Se on selvää kehitystä! Kolmannessa ja viimeissä nousussa mie kävin epämukavuusalueella ja äärirajoilla mutta se tosiaan meni sitten aika nopeasti ohi ja askel keveni jälleen. Mie haluan kiittää tässä kohtaa Kaisaa kaikista hyviksi havaituista vinkeistä ja tsempistä! Arctic Challenge oli meille mahtava kokemus ja sie jaoit meille todella hyviä omia havaintoja edellisvuoden kisoista ja esimerkiksi painotit tankkaamisen merkitystä. 

Mie söin alkuviikon proteiinia ja rasvoja ja loppuviikon hiilaripainotteisesti. Söin normaalin ruokavalioni mukaisesti sillä mie mietin että vatsa saattaisi reagoida ikävällä tavalla, jos tekisin isoja muutoksia syömistottumuksiini. Mie söin normaaliin tapaan viisi kertaa päivässä ja join normaalia enemmän vettä, jonka kanssa otin ruususuolaa. Suolan ottamisen takana ennen urheilusuoritusta on muun muassa lihaskramppien ennaltaehkäisy, suolanpuute voi johtaa myös elimistön kuivumiseen sekä hapettumiseen. Suola on myös edesauttaa aineenvaihduntaa ja riittävä suolansaanti on hyväksi ruoansulatukselle ja edesauttaa aineenvaihduntaa. Vesipullo mulla kulki mukana töissäkin ja vedenjuonti olikin erityisen tärkeää lämpimien päivien vuoksi. Vatsa tuntui aika pallolta loppuviikosta mutta se ei ollut raskas ja sunnuntaina turvotus olikin jo muisto vaan. Kisan aikana mulla ei tullut kertaakaan jano mutta mie joinkin kyllä kokonaisen juomapullollisen urheilujuomaa ja vettäkin. Meillä oli mukana myös Arctic Warriorsin hunajaisia Energiashotteja, Dexalin geelejä ja Arctic Superfoodin uutuuspatukoita. Radalla oli lisäksi kolme vesipistettä.

Blogiin tulossa juttua Arctic Superfoodsin tuotteista

Kuten aiemmin kerroin, mie pidin lepoviikon treenien osalta ja niiden sijaan keskityin kehonhuoltoon; joogaan ja triggerillä rullailuun. Maanantaina kävin varovaisesti kokeilemassa tuntemuksia kevyellä lenkillä ja askel nousi hyvillä fiiliksillä. Perjantaina mie tein lyhyen treenin: 10min lämmittely,  30min spurtteja ja reippaampaa menoa ja loppuun 10min verryttelyä, tällä mie sain kroppaan kevyen tunteen takaisin..meinasi olla nimittäin kohtalaisen hiilarihöttöinen olo perjantaina. Treenin lomassa ajatukset viiletti jo Levillä ja mie pähkäilin kuinka ihmeessä me selvitään helteessä radan läpi. Tunnelmat oli illalla kuitenkin positiivisen jännittyneet ja innokkaat sen sijaan että paniikki olisi noussut niskan päälle. Miksi ihmeessä alkaisin panikoimaan loppumetreillä? Ilmoittautuminen oli oma tietoinen valinta ja me ollaan ilmoittauduttu monta kuukautta sitten tapahtumaan, joten sen eteentulo on ollut tiedossa. Viikon aikana fiilikset  kuitenkin ehtivät vaihdella positiivisesta hieman epäröivempään mutta perjantain viimeinen treeni kannusti minua.

 Arctic Challengeen ilmoittautuminen ja valmistautuminen toi piristi ja toi vaihtelua omaan arkeen. Oli motivoivaa kun kalenterissa häämötti kuukausien päässä haasteet, joita sai lähteä selättämään parin kanssa. Meillä oli hauskoja yhteisiä treenejä Marjon kanssa, tehtiin esimerkiksi mäkitreenejä pöllin kanssa. Nyt on tullut tehtyä enemmän ulkotreenejä ja lenkkipolku on saanut koukutettua vaihteeksi, mietiskelin näissä jälkitunnelmissa että ehken seuraavaksi sitten pitempää hölkkämatkaa kokeilemaan johonkin tapahtumaan? Meidän nuori koira Seppo on mahtava lenkkikaveri, niin täynnä energiaa ja menohaluja että mulla on aina uskollinen lenkkikaveri rinnalla.

Porras- ja lihaskuntotreeniä Ounasjoen rannassa

Ounasvaaralla pöllitreeneissä

 Arctic Challengeen ilmoittautuminen ja valmistautuminen toi piristi ja toi vaihtelua omaan arkeen. Oli motivoivaa kun kalenterissa häämötti kuukausien päässä haasteet, joita sai lähteä selättämään parin kanssa. Meillä oli hauskoja yhteisiä treenejä Marjon kanssa, tehtiin esimerkiksi mäkitreenejä pöllin kanssa. korostettiin jokaisessa lähdössä ja se näkyi radalla, kuinka siistiä!! Osallistujat auttoivat toisiaan pisteillä ja miehet kantoivat naisten pöllejä siirtymillä. Eräskin herrasmies kantoi naisparin pöllin maailmancupin nousun päälle! Me törmättiin matkan varrella tuttuun rovaniemeläiseen pariin ja miekin kannoin kaverina heidän pölliään, tämä yhdessä tekemisen meininki ja tsemppi sai ainakin meidät maaliin hymyssä suin. Porukka kannusti toisiaan jaksamaan ja matkan varrella näkyi iloisiakin kasvoja kuumuudesta ja raskaasta radasta huolimatta.

Väsyneet mutta onnelliset kisaajat 

(Kuva Victor Engström)

Kiitos minun ihana pari SuperMarjo, Kaisa, sekä Laura Peippo ja kumppanit sekä Arctic Superfoods tämän huikean Arctic Challengen järjestämisestä! Me nähdään ensi vuonna! Tämä tapahtumaan osallistuminen ja itsensä haastaminen fyysisiin haasteisiin, omien kipupisteiden ja itsensä kohtaaminen siellä äärirajoilla avasi mulle oven uuteen maailmaan..ja mie haluan lisää tällaisia kokemuksia!

💎 Marru

Kuulumisia keittiöstä: testissä kaurapuuteri Puhtikaura

Kotimainen Puhtikaura

Tänään blogin aihe sijoittuu keittiöön ja mie esittelen uutuustuotteen Puhtikauran. Puhtikaura on kotimainen täysjyväkaurajauhe, jota käytetään hera-ja riisiproteiinien tapaan treenin ohessa, palauttelussa ja vaikkapa välipalana. Kaurapuuteri on itselleni uusi tuttavuus ja koska mie innostun uutuuksista helposti ja tykkään myös itse lukea esimerkiksi uusien gluteenittomien tuotteiden käyttökokemuksia niin tässäpäs Puhtikaurasta hieman lisää tietoa teillekkin.

Ensimmäisten asioiden joukossa minun huomio kiinnittyi kaurapuuterin kotimaisuuteen ja tarinaan, joka löytyy täältä.

Hieman kaurapuuterin taustaa: Puhtikaura esikypsennetään ja valmistetaan jauheeksi Taivalkosken Myllyssä Jalasjärvellä. Esikypsennyksessä käytetään erikoismenetelmää, esikypsennys tapahtuu nopeasti normaalia korkeammassa lämpötilassa ja kovassa paineessa. Lopputuloksena syntyy puhdas, superhieno täysjyväkaurajauhe, jossa on mukana kauran kaikki parhaat ravinteet, ominaisuudet ja proteiinien ketjut.  Puhtikaurassa on hitaita hiilihydraatteja ja kolesterolia tutkitusti alentavaa beetaglukaania. Kaurassa on hyviä ravintokuituja sekä luontaista proteiinia, lisäksi siinä on loistava rasvakoostumus ja korkea proteiinipitoisuus.

Hyväksi vatsalle

Prosessoitujen viljojen on todettu aiheuttavan yhä useammalle ihmiselle erilaisia vatsaoireita ja kipuja mutta mie olen kuullut positiivisia kokemuksia ns. puhtaan kauran puolesta. Puhtikaurassa on monia hyviä puolia, se mm. sitoo erityisen hyvin nestettä ja pitää nälän loitolla hyvän aikaa.  Kaura sisältää beetaglukaani-nimistä ravintokuitua, mikä tutkimusten mukaan alentaa tutkitusti kolesterolia ja  vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Puhtikauraa mm. puuron seassa, palauttelujuomana sekä smoothiessa ja ensimmäiset huomiot olivat että se tosiaan pitää nälän poissa hyvän aikaa. Puhdas ja pehmeä kauran maku oli myös positiivinen yllätys 🌾 Kauran ominaismaku on mieto, joten se on monikäyttöinen. Sie voit käyttää Puhtikauraa monella tavalla esimerkiksi rahkaan tai soijajogurttiin sekoitettuna marjojen kera, nopea pyöräytys blenderissä – ja helppo, herkullinen välipala on valmis! Jauhe sekoittuu hyvin nesteisiin blenderissä ja lopputulos on tasainen ja pehmeä. Halutessasi voit blendata kaurapuuterin veden sekaan ja juoda sellaisenaan, mie tykkään miksailla erilaisia makuyhdistelmiä ja pitää sitä kautta ruokavaliota vaihtelevana ja kiinnostavana.

Mulle kaurapuuteri tuo toivottua vaihtelua sillä tällä hetkellä riisiproteiini on ollut ainoa, johon minun vatsa ei ole reagoinut. Neutraali on tässä tapauksessa hyvä, ainakaan riisiproteiini ei ärsytä vatsaa. Hera on kohdallani ollut se vihon viimeinen, mie kärsin pitkään selittämättömistä vatsakrampeista ja kovista vatsakivuista ja krampit jäivät pois kun vaihdon heran riisiin. Silloin ei käynyt mielessä että vatsakipujen ja oireiden aiheuttaja voisi olla palautusjuomajauhe, tämä opetti minua ja mie olen tarkkaillut syömisiäni sekä  tuntemuksia ruokailujen jälkeen. Näin sitä oppii tuntemaan oman elimistönsä ja oppii tunnistamaan ne ruoka-aineet jotka eivät sovi juuri sinulle ja välttämällä tietoisesti niiden syömisiä, olo paranee silmissä! Kaurasta mie tykkään ja olen ollut onnellinen siitä, että kaura on toistaiseksi pysytellyt sillä ns. sallittujen listalla. Mulla on suhteellisen herkkä vatsa, se reagoi nopeasti ja tästä syystä mie olen koittanut opetella syömään valikoivasti vatsalle sopivalla tavalla.

Puhtikaura ei ole gluteeniton tuote. Puhtikaurajauheeseen ei ole lisätty muita viljoja mutta jauhe valmistetaan kuitenkin tehtaassa, jossa käsitellään myös muita viljoja. Puhtikaura on vegaanista (ei sisällä eläinperäisiä aineksia).

Kaurapuuteri sopii myös välipaloihin ja sekoittuu hyvin smoothieen joukkoon. 

Oletko sie jo testannut Puhtikauraa?

Katjan kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie kokeilen blogissa uusia juttuja, mietin tätä muutama kuukausi taaksepäin mutta jätin ajatuksen pölyttymään pöytälaatikkoon. Asia nousi uudelleen esille jutellessani siskon kanssa ja mie päätin tarttua tuumasta toimeen. Mie olen kutsunut blogiini muutamia huippuja tyyppejä jakamaan ajatuksiaan ja fiiliksiään blogiyhteistyökumppaneideni Kunnon Paikan ja WellnessLoungen tunneilta ja toiminnasta, tästä tulee niin siistiä!! Ensimmäisenä pääsette lukemaan vierailevan kirjoittajan Katjan fiiliksiä ja omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio Wellness Loungelta.   Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Katjan kynästä – Orastava addiktio seinällä treenaamiseen

Olin usein katsellut WellnessLoungen kuvia kavereiden Facebook-sivuilta ja pohtinut, miten minäkin voisin tuonne päästä. Miten minä, neljän lapsen äiti, nainen, joka ei ollut liikkunut aktiivisesti vuosiin, uskaltaisin varata itselleni paikan muiden joukosta ja astua Loungeen ovista sisään. (Epäsäännöllisen säännölliset käynnit kuntosalilla eivät mielestäni olleet sitä aktiivista liikkumista, mitä olin kaivannut pitkään.) Yrityksen kynnys oli siis silloin todella korkea. Ajattelin, että vain kovan luokan liikunnan ”ammattilaiset” pystyisivät kuvissa näkyviin liikkeisiin. Olin iskostanut mieleeni ajatuksen, että minähän en tulisi selviämään treenistä hengissä tai ainakin minun ”riippumiseni” seinällä olisi niin noloa, etten toipuisi häpeän tunteesta ikinä. Eihän minulla ollut edes kuvissa olevia varvassukkia, joten minulla mielestäni oli tosi hyviä ja päteviä syitä olla menemättä tunnille. Voisinhan minä haaveilla siitä, että joku päivä olen saanut itseni kuntosalilla ”tarpeeksi” hyvään kuntoon voidakseni kokeilla walltraining-tuntia.

Mikä sitten sai minut kokeilemaan kyseistä treenaamista ja jättämään haaveilun? Kuten monilla naisilla, tarvitsin pientä tuuppausta ystävieni suunnalta sekä heidän ”vertaistukeaan”. Toisin sanoen menin ensimmäisen kerran walltraining-tunnille ystävieni kanssa 🙂 Heidän kokemus (ja myös heidän kokemattomuus), kannustus sekä innostus lajista saivat minutkin tekemään varauksen tunnille ja pukemaan Seijalta (WellnessLoungen omistaja) lainaan saamat varvassukat. Ja täytyy myöntää, ensimmäinen tunti oli hurjan haastava, mutta ei ollenkaan nolo. Vaikka suurin osa tunnista meni vain asentojen hakemiseen tai asennoissa pysymiseen, oli tunti haasteellisuudessaan aivan loistava. Jäin koukkuun samantien. Tuntui, että löysin tunnin aikana kehostani enemmän uusia lihaksia, joita treenata, kuin koskaan aikaisemmin. Minun koko kehoni oli käytössä. Ja tiedän, että näin sanotaan useastakin eri lajista, mutta tämä oli minulle se jokin, joka herätteli kaikki lihakseni. Ja kylläpä tämä herättely tuntui; etenkin kahtena seuraavana päivänä. Esimerkiksi käsiin sattui niin paljon, etten tahtonut pystyä riisumaan vaatteita tai pitämään puhelinta kädessä. Vatsalihasten kivun taas huomasi vasta nauraessa. 🙂 Kivuista huolimatta olo oli jo heti tunnin jälkeen taivaallinen, energinen ja yllättäen myös rentoutunut. Pääni oli jälleen täynnä ajatuksia, kirkkaita sellaisia ja tunsin voittaneeni itseni jollainlailla. Rentoutuneen olon sai uskoakseni taas aikaan harjoittelun vaativuus, koska yksinkertaisesti minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ajatella mitään muuta kuin asennossa pysymistä ja kehon toimintaa. Pääni tyhjentyi kaikista stressitekijöistä ja elin vain hetkessä. Ehkä tämä hetkessä eläminen onkin se koukuttava juttu, oli sitten liikkumisen muoto mikä tahansa.

Koska pidän erilaisista listauksista, päätin listata TOP 5 syytä, miksi minä käyn WellnessLoungen walltraining-tunneilla:

1. Tunnille mahtuu kerralla vain kourallinen ihmisiä, joten saan ohjaaja-Seijalta henkilökohtaista opastusta oikeasta tekniikasta, etten riko itseäni sekä tsemppausta, jotta jaksaisin antaa itsestäni kaikki ja vielä vähän enemmän. Tämä henkilökohtaisuus tunnilla on melkein kuin personal trainerin kanssa työskennellessä.

2. Tuloksia alkaa näkyä suhteellisen nopeasti. Minulla ensimmäinen kerta oli tuskastelua ja kompurointia, mutta jo kolmannella ja etenkin neljännellä kerralla sain isoja onnistumisen tunteita, kun pääsin asentoihin, joita aikaisemmin olin vain kateellisena katselut toisten tekeminä. Huomaan myös kerta kerralta kuinka lihakseni jaksavat aina vain enemmän ja pidempään pidellä minua eri asennoissa.

3. Minulle treenaamisessa on tärkeää liikkumisen ilo ja hyvä olo. Ja nämä tunnit tarjoavat juuri sitä. En pidä ”pakkopulla” treenaamisesta, jossa liikkumisella on kaikkea muita tarkoituksia kuin kyseisten asioiden tuottaminen minulle. Mielestäni treenaamaan täytyy mennä stepaten 😉 Eli odotat malttamattomana, koska seuraava tunti olisi.

4. WellnessLoungella on erittäin hyvä henki. Treenaamaan tulleet muodostavat melkein kuin pienen yhteisön, jonne kaikki ovat tervetulleita. Ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Pidän tästä. Ensimmäisen tunnin jälkeen olen siis ”uskaltanut” mennä tunneille ilman ystäviäni juurikin tämän lämminhenkisyyden ja ystävällisyyden vuoksi.

5. Jokainen voi tehdä liikkeitä oman kuntonsa ja hallitun tekniikkansa mukaan. Voit siis tehdä harjoituksen ”sata lasissa” tai vähemmällä tempolla; ”It´s up to you”. Eikä ketään katsota kieroon, jos liikettä ei tee samaan tahtiin kuin naapuri. Jokainen voi valita oman tasonsa, josta lähteä ponnistamaan ylöspäin.

 ( Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge Oy )

Eli, jos minäkin tähän pystyin, niin mikset sinäkin pystyisi? Voin lämpimästä suositella ainakin kerran kokeilemaan. Sittenhän sen tietää, sopiiko kyseinen laji vai ei. Ja Seija antaa ensimmäiselle tunnille varvassukat lainaan 😉

What do you think?

Hitaampaa elämää

Anna aikaa itsellesi

Mie kirjoitin tuossa viikko sitten ajatuksia hitaammasta elämästä ja palaan takaisin aiheen äärelle. Arkipäivät ja viikot kuluvat melkoisella vauhdilla ja päivien kulkuun on löytynyt tietynlainen rytmitys..mutta onko se rytmi hyväksi mulle pidemmän päälle? Työpäivien mitta on suhteellisen säännöllinen, mistä mie olen erityisen kiitollinen (!) ja töiden jälkeen on koirien, treenien, opiskelun ja kotielämän vuoro. Mukaan on sovitettu aikaa ruuanlaitolle ja kodin siivoamiselle..ja..ja..ja..niin. Pohjustuksena tälle aiemmalle: mie siis kävin aiemmin mielessäni läpi asioita, joita arkipäiviin mahtuu iltapäivä neljän ja ilta ysin välille ja niitähän riitti. Piti käydä itse ne asiat läpi ja sitä kautta mie yllätyin siitä kuinka olenkaan onnistunut täyttämään päiväni niin tiiviiksi. Miehän vähän jo luulin jättäneeni tämän taakse ja muuttaneeni käytöstäni ja asennettani. Sieltä se asioiden ahmija kuitenkin koittaa nostaa päätään.

Kulunut viikko oli aiempia viikkoja väljempi ja keskittyminen oli erinäisistä syistä johtuen erityisesti koirissa ja yhteisen ajan viettämisessä. Viikolla meillä on oma rytmi ja viikonloppuisin vapaampi. Meidän kolmikko on todella energinen pläjäys ja mulla tulee tosi hyvä fiilis kun mie saan seurailla niiden juoksemista ja leikkimistä. Iloinen ja onnellinen koira = iloinen ja rento mieli. Mie rentouduin ja oleskelu teki tehtävänsä. Mulla oli aikaa miettiä asioita ja pysähtyä koska mie järjestin aikaa itselleni.

Mihin on kiire?

Havahduin siihen, että mulla on ollut kohtalaisen hektinen kevät ja päivät ovat rytmittyneet aikataulujen mukaan maanantaista sunnuntaihin. Toki mukaan mahtuu esim. lepopäiviä ja kiireetön kesäloma mutta pääsääntöisesti mie olen onnistunut kevään aikana täyttämään kalenterin. Kyse ei ole kohdallani ollut siitä, että velvollisuudet olisivat täyttäneet päiviäni vaan mie täytin päivät omilla valinnoillani. Mie en kutsu treenejä tai joogaa velvollisuuksiksi vaan ne on vapaa-aikaa ja perusta minun omalle hyvinvoinnille. Mie aloitin nykyisen työni huhtikuun alussa, joten kuluneet reilut kolmisen kuukautta ovat olleet siinäkin mielessä erilaiset ajankäytön kannalta. Aloin mietiskelemään syitä siihen miksi mie täytän päiviäni erinäisillä asioilla ja viikoista muodostuu tiiviitä paketteja. Yksi tekijä tämän taustalla on kiire. Kiire mihin? Mullahan ei ole edes mitään aikataulutettuja tavoitteita vaan mie etsin tässä erilaisia tapoja ja opettelen ajanhallintaa, jotta elämäni olisi tasapainossa. Mulla on nyt reilu vuosi uutta ja nykyistä elämää takana eikä mulla edes pitäisi olla kiire minkään asian suhteen sillä mullahan on loppuelämä elettävänä! Aloin katselemaan kuluneen vuoden kuukausia taaksepäin ja totesin itsekseni että tätä vuotta on vielä puolet edessä, miksi mie siis juoksisin satalasissa kun en edes keksinyt yhtään perustelua asiaan? Toisaalta minua ja huvitti ja toisaalta ärsytti. Ensimmäiset ajatukset oli ”taasko?” mutta mie pääsin siitä aika nopeasti eteenpäin. Nämä oivallukset antoivat paljon ajateltavaa ja ajattelemisen aiheita, lopputulos on hyvä!

Mie palaan vielä tuohon tasapainon hakemiseen, mie en usko täydelliseen tasapainoon ja muutoinkin vieroksun sanan käyttöä nykyisin. Täydellinen tasapaino ei siis ole minun tavoite. Seuraavat  ajatukset syntyivät ohjatun itsetutkiskeluharjoituksen lomassa. Mie olen aiemmin asettanut kaikki elämän osa-alueet keskiöön ja mitä siitä syntyykään? Täydellisyyden tavoittelua. Lopputulos voi olla se että, omat odotukset ovat kaiken suhteen todella korkealla, pitää osata työ heti ja todella hyvin, pitää käydä treenaamassa tietty määrä viikossa, kodin pitää olla siisti ja kotityöt sekä ruuanlaitto on hoidettava myös ja todella hyvin tietenkin, unohtamatta parisuhdetta, koiria ja perhettä puhumattakaan ystävistä.  Mie en juokse asioita pakoon näiden aikataulujen ja menojen taakse, kaiketi se liittyy siihen että mie tykkään pitää langat käsissäni. Se on yksi asia, jonka mie olen tunnistanut ja jota mie työstän, siitä löytyy suora yhteys siihen miksi mie olen aikatauluttanut päiviäni. 

Näiden ajatusten työstäminen ja hyväksyminen on vaatinut aikaa ja työtä, mietiskelyä ja välillä taas muihin asioihin keskittymistä. Ajatusten prosessointi on tuottanut hedelmää sillä päällimmäisenä ajatuksena mulla on että nyt mulle sopii väljempi aikataulu eritoten siksi että mie haluan oppia olemaan paikallani. Sinällänsä lähtökohta on positiivinen sillä tämän taustalla ei ole väsyminen vaan oma halu muuttaa omia käytösmalleja. Mie koitan opetella nyt rennommin aikataulutettuun arkeen. Mie olen tottunut siihen että kalenterissa on aina sovittuja menoja seuraavalle viikolle tai viimeistään alkuviikosta huomaan täyttäväni kuluvan viikon päiviä..tällöinhän aikataulut ohjaa minun arkea sen sijaan että mie tekisin sen.

💎 Marru

Yhdessä tekemisen meininkiä!

Tottorakan kupeessa

Eilen me kokoonnuttiin kolmen iloisen naisen porukalla Ounasvaaralle, ajatuksissa ulkotreeni. Mukaan tarttui viime viikolta tuttu pölli ja lisäksi kahvakuula sekä kävelysauvat mäkitreeniä varten. Nämä olivat hyvät treenikaverit ihanien naisten lisäksi, esille nousi hyviä ehdotuksia erilaisiin liikkeisiin joten lopputulos oli monipuolinen treeni ja mäkitreeni oli erityisen raskas ja haastava. Porukalla treenaamisessa on kannustavan ilmapiirin lisäksi  loistavaa se, että ihmisillä tulee erilaisia ideoita treenaamiseen ja niistä voi sitten muodostaa haluamansa kokonaisuuden. Kyse ei ole niinkään liiallisesta suunnitelmallisuudesta vaan ennemminkin siihen hetkeen heittäytymisestä. Treenaamisessa on aivan eri fiilis kun sen saa tehdä hyvällä porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin uusiin ihmisiin tutustuminen treenin kautta!

Keli oli tänään alkuillasta vaihteleva, matkan varrella ehti sataa vettäkin mutta paikanpäälle saavuttuani aurinko tuli näkyviin ja sateenkaarikin näyttäytyi meille. Täytyy muuten sanoa että kyllä tällaisessa säässä luonto näyttäytyy erityisen kauniina!

Mäkitreeniä

Me aloitettiin treenit ylämäkijuoksulla ja spurtit herätteli kivasti kroppaa, mie tein omani kevyemmin ja oon tyytyväinen siihen että en puskenut kroppaa ääripäähän vaan maltoin huomioida tilanteen. Ajatuksissa oli päällimmäisenä kuitenkin se yhdessä tekemisen meininki. Jotta itseään oppii kuuntelemaan, täytyy malttaa myös kuulostella ja tunnustella kropan vointia ja lihasten lähettämiä signaaleja. 

Kuvissa näkyy tytöt ja meidän treenien tsemppari Seppo, kotona on nyt jokseenkin väsynyt koirapoika eilisen jäljiltä.

Tämä parituntinen treeni oli kiva kokonaisuus, treenit tuovat yleensä aina jotain uutta mukanaan. Me tehtiin aluksi nousut ja laskut useaan eri tyyliin, välillä olalla kulki pölli, kainalossa kahvakuula tai sitten mentiin kävelysauvojen kanssa juosten. Näiden kierrosten jälkeen me kavuttiin ylämäkeen erilaisilla kyykkyvariaatioilla. Täytyy sanoa että oli hyvää treeniä tulevaa varten kulkeä pölli harteilla mäkeä ylös, sateen jälkeen maa oli kostea ja upottava, ja teki kulkemisesta raskaampaa. Epätaiset ja vaihtelevat maastot ovat kyllä omiaan pöllin kantoa varten.

 Mulla on jäänyt WallTraining WORKOUT-tunneilta ja kahvakuulatunneilta mieleen ne kiertoharjoittelutyyppiset treenit eli likkeitä toistetaan tietyn aikaa kunnes vaihdetaan seuravaan liikkeeseen jne. Tällainen treeni on niin mun mieleen, mie ihastuin siihen kertaheitolla! Tällä tavoin sie saat tehdä erilaisia liikkeitä nopealla temmolla ja se treenin rytmi ja syke vie siinä mukanaan.  Mie suosittelen kokeilemaan jos ei ole jo tuttu treenitapa! Mäkiosuuden jälkeen vuorossa oli lihaskuntotreeniä eli kaksi erilaista kolmen liikkeen sarjaa ja jokaista liikettä toistettiin minuutin verran. Me tehtiin aikalailla yläkroppa ja vatsa-ja selkälihaspainotteinen treeni lopuksi sillä jalat olivat saaneet jo sen oman osuudensa mäkitreenin aikana. Treenit päättyivät lankutukseen ja Sepon pusutteluun kun poika näki tilaisuutensa tulleen meidän ollessa maan rajalla, just hyvä päätös päivälle!

Ajatuksia epämukavuusalueesta

Mietiskelin eilen kotimatkalla että takana oli juuri kiva treeni, uusi tuttavuus ja porukalla tekeminen. Sinällänsä tällaisia vastaavia tilanteita tulee usein vastaan ja itsensä löytää ihmisten joukosta, sosiaalisista tilanteista yms.  Tästä ajatuksenkulku sai kuitenkin sykäyksen eteenpäin ja mie päädyin mietiskelemään, että kyllä ihmislapsi ajatuksineen ja asennoitumisineen voikin vain kasvaa. Tällä kasvulla mie viittaan jälleen henkiseen kasvuun ja siihen kuinka itseni näen, millainen minäkuva on ja siihen miltä minusta tuntuu olla itseni kanssa. Muistan vuosien takaa niitäkin tilanteita kun olo ei ollut energisin ja elämä haki sitä omaa uomaansa ja mie olin todella monessa paikassa siellä kuuluisalla epämukavuusalueella elämässäni. Mulla oli itse rakentamieni epävarmuuksien vuoksi epämukavaa olla niin yksin kuin tuttujen tai tuntemattomien ihmisten parissa ja tilanteet johtuivat nimenomaan minun itseni luomista ajatuksista ja asenteita, ennakkoluuloista ja vääristyneistä odotuksista. Tämä kaikki tuntuu nykyisin niin kaukaiselta! Mie en koe noita edellämainittuja asioita enää omakseni, ei ei ei.  Ihmisten parissa on mahtavaa olla ja kuten joku aika sitten kirjoittelinkin niin se voima on meissä ihmisissä! Epävarmuuksia ihmisillä on ja ne kuuluvatkin mielestäni elämään mutta tällaista epävarmuutta, josta edellä kerroin..sitä ei enää ole olemassa sillä siitä mie olen luopunut. Epävarmuuksia kyllä löytyy ja niistä sekä niiden kohtaamisista mie itseasiassa aloitin kirjoituksen tuossa jokin päivä takaperin, joten kuulette mahdollisesti aiheesta lisää mikäli kirjoitus valmistuu. Mie en tarvitse sellaisia ajatuksia eikä minun itse tarvitse kehitellä mitään itseäni vastaan vaan mie mie valitsen mieluummin asenteen, joka auttaa mua saavuttamaan tavoitteeni joka on elää mulle sopivaa elämää. Omaan kasvuun vaikuttaa valinnat, päätökset ja ylipäätään asioihin suhtautuminen, oma asenne kulkee kaiken taustalla ja muovaa elämää mutta myös uudet ihmiset tuovat elämään uusia asioita ja mahdollisuuksia sulle kasvaa ihmisenä.

❤ Marru

Kehon kuuntelu

Kehon antamia signaaleja kuunnellen

Edellinen blogipäivitys kertoi tiistai-illan pölkkytreeneistä Oukulla ja vieläkin tulee hyvät fiilikset kun sitä miettii. Keskiviikkona mie kävin Liikuntakeskus Kunnon Paikassa kahvakuulatunnilla ja edellisen päivän rasitus tuntui tosissaan kehossa ja vähän ajatuksissakin..se näkyi myös omassa treenissä ja tekemisessä. Hauskaa meillä oli, mulla oli mukana isosiskoni joka tuli ensimmäistä kertaa Kunnon Paikan tunneille. Nopeasti on muuten mennyt tämä kaksi viikkoa kun Marrun matkassa Kunnon Paikassa- juttusarjassa on kahvakuulatunti ollut lajiesittelyssä. Ensi viikolla mie esittelen teille seuraavan Kunnon paikan ryhmäliikuntatunnin, jolle pääsette ilmaiseksi tutustumaan! Tunnin päätteeksi mie tunnustelin oloani ja tuntemuksia ja päällimmäiseksi nousi lievä voimattomuus ja väsymys. Kulunut viikko on ollut töidenkin osalta hektinen ja mie olen huomannut päivien päätteeksi että oman veronsa kropasta on nämä hektiset päivätkin vieneet. Mulla oli alkujaan suunnitelmissa loppuviikolle osallistua mm. Wellness Loungen WORKOUT-tunneille ja Kunnon Paikan IISEE-tunneille mutta mie teinkin täyskäännöksen ja muutin suunnitelmani kehoni viestejä kuunnellen. Ja ai että! Näin jälkeenpäin mie olen todella tyytyväinen kun huomasin havannoineeni tuntemuksiani ja kuuntelin kehoni antamia signaaleja sen sijaan että oisin vaan puskenut itseäni eteenpäin.

Mie mietin, että haluan palautella itseäni vaihteeksi perusasioiden äärelle kuten riittävään unenmäärään ja laatuun ja ruokavalioon, nämä ovat erittäin tärkeitä seikkoja kehon fyysisen palautumisen ja mielen kestävyydenkin taustalla. Keho ja mieli tarvitsevat molemmat unta ja lepoa, lihakset palautuvat ja kehittyvät riittävän unensaannin myötä ja levänneenä ajatusmaailma ottaa vastaan uusia asioita avoimemmin ja me jaksamme keskittyä eri tavoin. Mielen kestävyydellä mie tarkoitan niitä hetkiä arkipäivissä kun me kohdataan erilaisia haasteita, stressaavia tilanteita, jännityksiä ja epämukavuusalueita ja kuinka me otetaan ne asiat vastaan. Hyvin nukkuneena ja levänneenä isommatkaan asiat eivät tunnu niin suurilta iskuilta vaan ne pystyy kohtaamaan maltillisemmin, tasapainoisemmin. Pienet vastoinkäymiset eivät kaada koko venettä sillä mieli kestää haasteet paremmin. Väsyneenä tunteet nousevat stressaavissa tilanteissa herkemmin pintaan ja pienetkin asiat voivat päästä ihon alle ja tuntuvat romuttavan sen hetkisen maailman.

Kesäyön uni

Mie olen ollut malliesimerkki huonosta nukkujasta. Kun mietin aikaa parisen vuotta taaksepäin, oli tilanteeni nukkumisen ja yöunien suhteen aivan erilainen kun nykyisin. Iltaisin kun olisi ollut se nukkumaanmenon aika, minun mieli alkoi pyörittelemään vielä päivän aikana esille tulleita asioita ja lisäksi tulevien päivien tilanteita. Ajatusten rumba tuntui ajoittain loputtomalta ja opiskeluaikoina kun nukkuminen ei onnistunut, tuli kirjoiteltua pitkin öitä tehtäviä, koitin sillä tavoin saada mieltäni rauhoittumaan. Mie en osannut ajan- tai stressinhallintaa vaan menin  syvällä siinä oravanpyörässä, jossa ei ollut jarruja ja josta ei tuntunut olevan ulospääsyä.  Elämäntapamuutosten myötä mie olen oppinut nukkumaan paremmin, unen tärkeys on alkanut kiinnostamaan minua enemmän koska mie olen saanut maistaa sen positiivisia vaikutuksia. Nykyisin mie koitan pitää kiinni siitä, että saisin nukuttua pidempiä yöunia ja mie olen tyytyväinen siihen että olen muutosta on tapahtunut.

Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut omassa ajatusmaailmassa ja asenteissa ja niiden kautta vaikutukset näkyvät ja tuntuvat myös nukkumisessa.  Syitä siihen miksi ajatusrumba on jatkanut aikoinaan kulkuaan ja muun muassa blokannut multa yöunet on se, että mie olen pakoillut asioita, juossut pakoon menneisyyttäni ja koittanut päästä siitä mahdollisimman kauas ja etäälle. Se on ollut äärimmäisen kuluttavaa ja väsyttävää, raskasta ja surullistakin.  Eikähän se toiminut eikä onnistunut pidemmän päälle mutta sinnikkäästi mie sitä silti jaksoin yrittää. Ymmärrettyäni sen, että meidän elämät koostuu erilaisista tilanteista, ihmisistä ja asioista ja ne muodostavat yhdessä kokonaisuuden joka on kasvattanut minusta sen ihmisen, joka mie olen tänä päivänä on auttanut minua hyväksymään elämän omanani. On tuntunut äärimmäisen hyvältä kun on huomannut että on sallinut itsensä hyväksyä asioita ja nykyisin kannustaa itseään eteenpäin lempeästi sen sijaan että rankaisisi itseään menneistä kantamalla niitä asioita mukanani tässä hetkessä.

Menneisyys kuuluu taakse ja tulevaisuus on se lahja, joka elämällä on meille annettavana. Nykyisyys on se hetki, jossa meillä pitäisi olla hyvä elää ja jos ei ole niin silloin asioille on tehtävä jotain. Arkielämä on se, jossa me kulutetaan eniten aikaa, joten arkielämän pitäisi olla sitä kaikista parasta sen sijaan, että me tarvittaisiin  lomaa taikka pakoa arjesta ja todellisuudesta.

Hetki hitaampaa elämää

Mie olen nautiskellut tällä viikolla ulkoilmasta, Ounasvaaran uusista poluista ja viettänyt aikaa ulkoilleen koirien ja avokkini kanssa.  Eilen illalla me käytiin Ounasvaaran luontopoluilla koko perheen kesken ja kuten kuvistakin näkyy niin onhan se ympäristö upea! On ollut todella ihanaa vaan käyskennellä luonnon äärellä ja kulkea kiireettä pitkin Ounasvaaraa. Sen lisäksi että luonto rentouttaa ja raitis ilma tekee hyvää, luontoympäristö myös inspiroi ja motivoi ajatuksia. Monet kerrat mie olen saanut sellaisia ahaa-elämyksiä lenkkipolulla ja niitäkin kertoja on kun kesken lenkin on pitänyt pysähtyä kirjoittamaan ajatuksia ylös. Tällä hetkellä mulla on todella vapaa ja rento olo, juuri sellainen kun viikonlopulle hyvin sopiikin. Mie havahduin siihen että olen kulkenut pitkän aikaa jälleen kalenterin ja aikataulujen mukaan ja päivät kuluvat todella nopeasti koska töiden päätyttyä alkaa erilainen aikataulu, jos meinaa saada kaikki asiata tehdyksi ja nyt tuntuu siltä että mie tarvitsen hieman hitaampaa elämää. Juuri tästä syystä tuntuikin todella hyvältä se, että mie havahduin niihin ajatuksiin että saan määrittää itse aikataulujani ja tekemisiäni kehoani kuunnellen. Kukaan muu ei sitä minun puolesta tee. Nyt mie tein itse sen käännöksen, muutin ja peruin suunnitelmia, jotta mie saan pysähtyä.

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.

                                                                                                                                                 Mike Dooley