Samaan aikaan ei voi päästää irti ja pitää kiinni

Uusia asenteita

Ajatukset heräsivät tämän päivän aiheen pariin oman muistikirjani kätköistä, ajalta jolloin kirjoitin ajatuksiani ylös lukiessani Katri Syvärisen Löydä elämän taika-kirjaa.

Pohdiskelin erään ystäväni kanssa käydyn keskustelun ja kirjan sanoman pohjalta yleisesti jatkuvan kiireen luomia ilmiöitä ja sitä kuinka ihmiset heräävät tilanteiden keskeltä, joihin ovat usein huomaamattaan päätyneet. On hyvä asia, että asenteet muuttuvat ja asioita tuodaan julki.  En tiedä onko suurin muutos tapahtunut ihmisten asenteissa ja onko esimerkiksi stressi aiemmin pidetty yleisesti ”tunteena, jota on vain pakko sietää omien rajojen yli” vai onko suurin muutos tapahtunut avoimuudessa ja siinä, että asioista puhutaan piilottelun sijaan? Tänä päivänä kuitenkin liputetaan julkisesti myös hitaamman elämän puolesta ja meitä kehotetaan päästämään irti menneestä tai nykyisyydessä asioista, jotka eivät palvele meitä. Kannustetaan keskittymään menneen ja tulevaisuuden sijasta nykyisyyteen, tähän hetkeen ja läsnäoloon. Kannustetaan riittämättömyyden tunteiden sijaan ohjaamaan ajatuksia siihen, että ihminen riittää kyllä omana itsenään.

Mie olen yrittänyt opetella arvottamaan asioita elämässäni siten, että ne tärkeät ja oleelliset asiat saavat enemmän huomiota ja minun aikaa sen sijaan, että pyrkisin pitämään hyppysissäni vanhan tapani mukaisesti monia monia ”projekteja” yhtä aikaa ja pitäisin sisäisen suorittajan tyytyväisenä. Se on ollut vuosikausia se omaksuttu tapa ja mittari, jonka mukaan olen mitannut omaa riittävyyttäni. Riittämättömyyden tunne on ollut nakertava ja erittäin epämukava ja se tunne on ollut varsin reaktio herkkä, kärppänä napannut otteeseen erityisesti aloittaessani uusien asenteiden omaksumisen prosessin. Ja millainen prosessi tämä onkaan ollut, oh boy!

Olen jättänyt joitakin projekteja pois ja jopa kieltäytynyt joistakin, mikä on ollut minulle kauan aikaa erityisen vaikea paikka. Oppia sanomaan se lyhyt, kaksikirjaiminen sana EI sillä se ei ole kuvastanut minulle sitä tuttua tehokkuutta. Olen käynyt läpi myös sen vaiheen, jossa hellitin vain näennäisesti, sen verran, jotta sain energiat miinukselta nollaan ja siinä vaiheessa mieli olikin jo palaamassa erinäisten asioiden täyttämään kalenteriin. Mie tein irti päästäminen vain näennäisellä tasolla, syötin omalle mielelleni tilanteen siten, että ”riittää kunhan lepään ja sen jälkeen jaksan ja pystyn JÄLLEEN entistäkin tehokkaammin”. Niin, levon ja rauhoittumisen tarkoituksena ei ollutkaan muuttaa niitä vanhoja tapoja vaan päinvastoin. Lepäsin vain, jotta saavuttaisin haluamani, eli palaisin vanhaan. Ne vanhat tavat ohjasivat ja pitivät otteessaan vaikka olin omasta mielestäni jo saanut kiinni muutoksesta. Vanha tyylini toimia ja elää tuntui niin turvalliselta vaikka samaan aikaan juuri se aiheutti ongelmia ja huonovointisuutta. Voitte varmaan kuvitella kuinka vaikeaa tämä oli vuorostaan myöntää itselleen sillä myöntäminen tarkoitti asian ja tilanteen tiedostamista. Tieto lisää tuskaa, sanotaan.

Katri kirjoittaa osuvasti Löydä elämän taika-kirjassaan siitä kuinka ihminen ei voi samaan aikaan päästää irti ja pitää kiinni. Tunnistan itseni tästä lauseesta, sillä sitä mie olen juurikin tehnyt ja ihmetellyt kuitenkin miksi tilanne ei muutu? Kokenut turhautumisen ja riittämättömyyden tunteita ja kerta toisen jälkeen olen löytänyt itseni esimerkiksi väsymyksen keskeltä vaikka toitotan kohtuullisuudesta ja riittävän levon sekä yleisen tasapainon tärkeydestä muille. Kirjoitan hyvinvointiteemalla ja olenkin itse voinut huonosti? Mutta niinhän se on, että toisille on esimerkiksi helpompaa antaa neuvoja ja tukea sen sijaan, että rohkenisi myöntää omia kompastuskiviään sillä sehän on pysähtymisen ja peiliin katsomisen paikka. Näiden asioiden tiedostaminen on kuitenkin avain kohti omaa sisäistä kasvua ja muutosta ja se tieto kannustaa minua eteenpäin. Nykyään tämä asioiden kohtaaminen tuntuu rohkeudelta ja saa aikaan ajoittain hyvää enteilevää kutinaa vatsanpohjalle ja olen jopa ylpeä omasta henkisestä kehityksestäni tähän asti – ja se jos mikä tuntuu hyvältä!

Tsemppiä viikkoon!

Pari sanaa avoimuudesta

”Puhuminen on naisten hommaa”

Onko avoimuus ja tunteista puhuminen heikkoutta ja sallittua vain naisille? Osoittaako nämä piirteet ihmisessä heikkoutta? Minun mielestä ei. Olen lukemattomia kertoja törmännyt tilanteisiin, joissa ihminen itse määrittelee itsensä heikoksi jos näyttäytyy haavoittuvana toisen edessä tai osoittaa tunteensa esimerkiksi itkemällä. Tässä yhteiskunnassa on myös opittu siihen, että esimerkiksi ”miehet eivät osoita tunteitaan” ja ”miehet eivät herkistele”. Onneksi viime aikoina on kuitenkin näkynyt merkkejä ihmisten asenteiden kehittymisestä ja vanhojen ajatus- sekä asennemallien rikkoutumisesta sillä nämä eivät palvele ihmisiä. Miksi tunteiden ilmaisu ja sen salliminen olisi sukupuolesta kiinni?

Tänään ajatuksissa on avoimuus, tunteiden käsittely ja ilmaisu. Ihminen on itselleen todella ankara ja usein meiltä löytyy kyllä ymmärrystä ja myötäelämisen taitoa toisia kohtaan mutta itseämme kohtaan olemme mitä ankarampia kriitikkoja. Mistä tämä johtuu? Miksi me olemme ilkeitä itsellemme tai esimerkiksi näemme omin silmin itsemme jotenkin alempiarvoisena muihin verrattuna ja koemme, että ”enhän mie voi noin tuntea tai ajatella..” Minun mielestä avoimuus on vahvuutta siinä missä tunteiden osoittaminen ja asioiden kohtaaminen. Pakoilu ei kehitä meitä eikä se auta meitä vaikeiden tilanteiden yli, tai noh, itseasiassa joskus voi olla sellainen tilanne, että selviytymisen vuoksi pieni pakomatka on se mikä auttaa hetkellisesti mutta jossain kohtaa se minkä jätämme taaksemme, löytyy edestämme. Ongelmissa ei ole parasta ennen päiväystä eikä niiden päivämäärät mene niin sanotusti umpeen vaan ne asiat, joita me pakoilemme nousevat siihen eteemme lopulta kuitenkin.

Mieli ja tunteet luovat hyvinvoinnin perustaa siinä missä fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminenkin. Sanotaan, että ihmisen mielessä käy päivän aikana noin 70 000 ajatusta ja ajatusten mukana syntyy jonkinlainen tunnetila, joten tämän kautta ajateltuna päivän aikana koettujen tunteidenkin määrä on valtava. Meillä on koko ajan joku tunnetila päällä ja näiden tunnetilojen sulkeminen tai hiljentäminen ainoastaan lisää painetta niin kehossa kuin mielessäkin. Keho-mieli on tiivis kokonaisuus. Olen miettinyt tunteiden hallintaa. Hallinta on voimakas sana tässä yhteydessä, voiko omia tunteitaan käytännössä hallita ja miksi tunteita ylipäätänsä pitäisi hallita? Maaret Kallio kirjoittaa Lujasti lempeä-kirjassaan tunteiden säätelystä ja siitä kuinka säätely on lohdullisempi ja inhimillisempi keino. Mie olen samaa mieltä sillä omalla kohdallani säätely jättää lisää tilaa ja väljyyttä tunnetilojen käsittelyyn; niiden vastaanottamiseen, tunnistamiseen, tiedostamiseen ja sietämiseen.

Tunteiden kontrolloimisesta tunteiden säätelyyn 

 Johtuuko ajatus tunteiden hallitsemisesta siitä, että me jaotellaan tunteet niihin, joita on niin sanotusti hyväksyttyä tuntea ja niihin, jotka automaattisesti koetaan ihmisen heikkouden osoituksena koska me ollaan opittu siihen, että on niitä sallittuja ja ei sallittuja tunteita? Onko taustalla jo lapsena kotona opitut mallit tunteiden ilmaisusta, säätelystä ja siitä kuinka tietyt tunteet ovat jollain tapaa parempia kuin toiset? Kallio kirjoittaa Lujasti Lempeä-kirjassaan tunteiden ali- ja ylisäätelystä. Ihminen on voinut oppia omien kokemusten kautta hiljentämään tietyt tunnetilat tai esimerkiksi tunteiden ilmaisu on olosuhteista johtuen ollut siellä toisessa ääripäässä. Käsittelyn ja asenteen takana on opitut mallit, jotka ohjaavat, taustalla on omat kokemukset: yksi on oppinut vetäytymään ja hiljentämään tunteensa ja toinen ilmaisemaan erittäin voimakkaastikkin omat tunteensa.

Olen kirjoittanut paljon kontrolloimisesta eri asioiden ja tunteiden yhteydessä. Tunteellaeläjänä haluan sen konrolloimisen sijaan vaikuttaa siihen miten suhtaudun pinnalle nouseviin tunteisiin ja kuinka otan ne vastaan. Kalliota lainaten, voimme oppia vahvistamaan myönteisiä tunnetiloja ja rauhoittamaan sekä sietämään negatiivisia tuntemuksia. Meidän ei tarvitse tuomita itseämme ja kokemiamme tunteitamme. Lisäksi uskon siihen, että kaikki tunteet ja ajatukset on päästettävä ulos tavalla joka sopii sinulle ja ilmaisuvaihtoehtoja on. Toiselle sopii kirjoittaminen ja toiselle puhuminen jne. Meinasin kirjoittaa tähän, että ajatukset ja tuntemukset on päästettävä rohkeasti ulos mutta ei minulla ainakaan ole aina ollut rohkea olo juuri sillä hetkellä kun olen päästänyt ihmisen lähelle sisintäni ja paljastanut sellaisia tuntemuksia, jotka ovat aiheuttaneet oikein tunteiden kuohun sisälläni. Silloin on ollut todella pieni, hauras ja suorastaan alaston olo toisen ihmisen edessä mutta olen sen jälkeen kokenut yllättynyt positiivisesti niistä hämmentyneistäkin vapautumisen ja helpotuksen tunteista. Olen havahtunut siihen, että lukuisia kertoja olenkin itse omilla opituilla ajatusmalleillani jo tuominnut itseni toisen silmissä ja ihminen, jolle olen tunteeni avannut, onkin ollut todella ymmärtäväinen eikä ole tuominnut minua tai nähnyt minua heikompana vaan kannustanut minua siihen jatkossakin.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?

 

 

 

Viikonloppua odotellessa – Kaamosjoogaretriitti kutsuu

Nyt..

..on vasta tiistai mutta ajatukset pyörivät odottavana jo tulevassa viikonlopussa: on ensimmäisen joogaretriitin aika. Voi tätä odotusta! Lauantaina suuntaamme auton anivarhain kohti Ivaloa ja siellä järjestettävää Kaamosjoogaretriittiä. En tiedä voisiko paikka ja ympäristö olla sopivampia minulle sillä Lapin taika on korvaamatonta.

Odotan sitä, että pääsen luonnon keskelle hiljentymään ja mieli on avoinna vastaanottamaan kaiken sen mitä viikonloppu tuo tullessaan. Rentouttava yinjooga, yoga nidra-kehomeditaatio ja yhteinen ajanvietto, oi että. Lapissa on niin taianomainen tunnelma talvella kun lumi maalaa maisemaa ja luonto on niin kauniina. Tähän yhdistettynä sellainen pieni pakomatka ulkopuolisesta maailmasta on tervetullutta. Minusta ajatus siitä, että saa karistella ulkopuolisen maailman hetkeksi pois harteiltaan, on kaunista ja inspiroi jo ajatustasolla. Hetken aikaa saa hyvällä omallatunnolla olla itsekäs ja nauttia omasta seurastaan, keskittyä omaan mieleen, omiin tunteisiin ja siihen itseensä kokonaisuutena. Tokikaan en voi ennustaa harjoitusten mukanaan tuomia tai herättelemiä ajatuksia, joten tunteiden kirjo voi vaihdella positiivisista aina henkisten kiputilojen kohtaamiseen saakka. Mie myös haluan olla tunteideni keskellä rehellinen ja tästä syystä keskityn avoimuuteen, se ja koen sen avoimuuden tässäkin asiassa vahvuutena ja positiivisena voimavarana. Läsnäoloa ja hiljentymistä ei voi mielestäni opetella liikaa koska usein peruspyrkimyksenä on ollut vuosikausia se pakoonjuoksu.

Mie ❤ kupla

Meditaatio on tuonut omaan ajatusmaailmaan valtavasti uutta ja sen kautta oma henkinen kasvu sekä kehitys on saanut vauhtia. Ensin minun piti ihan opetella pysähtymään joogamatolle ja siihen minulla auttoi oleellisesti yinjoogatunnit, joilla kävin vajaan parin vuoden ajan Rovaniemellä. Tällä entisellä kotisalilla tunnelma ja ohjaus oli vertaansa vailla. Yinjooga auttoi minua pysähtymään sillä liikkeissä viivytään ja siirtymät asanasta toiseen ovat merkittävässä roolissa. Ajatusten taustalle onkin jäänyt elämään joogaopettajan Seijan ajatus siitä kuinka asanan lisäksi voisimmekin keskittyä siirtymävaiheeseen ja tunnustella kehon ja mielen tuntemuksia, pysähtyä niiden äärelle. Keskitytään määränpään sijasta matkaan. Pysähtyminen on ollut todella vaikeaa alkuun ja muistan ensimmäisten tuntien kulun..makoilin innoissani asennoissa ja koitin pitää silmiäni kiinni mutta en oikein onnistunut siinä koska olin niin malttamaton ja kurkin salaa muita joogaajia ja odottelin ohjeistusta, että ”jokojokojoko liikutaan eteenpäin”.

Pikkuhiljaa löysin yinjoogasta itselleni oman pienen kolon, johon lopulta olen halunnut upota säännöllisesti. Tämä kaikki on auttanut minua meditaation taustalla ja vienyt omia ajatuksia sen suhteen eteenpäin.  Olen miettinyt meditaatiota ja sitä kuinka sen voi tehdä. Onko meditaatio ainoastaan matolla tehtävä harjoitus, jolloin sinun pitää pysähtyä paikoilleen ja sulkea silmänsä? Tämähän on se yleisin mielikuva mikä meditaatiosta on mutta jokin muukin tekeminen voi silti olla yhtä meditatiivista. Toiselle meditatiivista voi olla esimerkiksi juokseminen, toiselle kirjoittaminen ja toiselle ne perinteiset harjoitukset, mielestäni pääasia on, että kukin löytää sen oman tyylinsä ja tapansa, jolla saa pienen hetken omaan arkeen sellaista aikaa, jolloin mieli ja keho rauhoittuu tai tarjoilee sen toivotun rentoutumishetken.

#VARTTIPÄIVÄSSÄ

P. S. Tänään on Yogoben #varttipäivässä joogahaasteen toinen päivä, oletko jo mukana? Ei hätää jos et ehtinyt vielä ensimmäisen päivän harjoitukseen mukaan sillä voit korjata asian tänään. Julkaisin sunnuntaina haasteesta kertovan jutun ja pääset lukemaan sen täältä. Käytännössä haasteeseen liittyminen on helppoa, klikkaa itsesi tänne ja sinulle avautuu Yogoben kokoama viikko-ohjelma. Pääset katsomaan ilmaiseksi päivittäin  vaihtuvat videot kuluvan viikon ajan ja halutessasi voit myös rekisteröityä koodilla MARMELAADI sivustolle ja pääset tutustumaan 30 päivän ajan maksutta sivuston monipuoliseen tuntivalikoimaan.

Miekin olen mukana haasteessa ja minun terveisiä sekä kuulumisa joogamatolta pääset seuraamaan Instassa.

Tsemppiä sun tiistaipäivään!

 

 

 

Tervetuloa mukaan joogahaasteeseen – #VARTTIPÄIVÄSSÄ omaa aikaa

#VARTTIPÄIVÄSSÄ

Minulla on ilo kutsua teidät lukijat mukaan Yogobe-sivuston viikon mittaiseen joogahaasteeseen, joka alkaa huomenna manantaina 20.11.2017.

Kotijoogasta ja meditaatiosta on tullut minulle tärkeä osa arkiviikkoja. Viimeisen puolen vuoden aikana omat treenitottumukseni ovat menneet uusiksi käteni vuoksi ja tilanteen ollessa pahimmillaan, en pystynyt käytännössä tekemään juuri muuta kuin meditoimaan. Tämä oli mielelleni ja keholleni kova kolaus, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen löytänyt itsestäni aktiivisen treenaajan ja olen saanut kaivettua esille sen sisupussin, joka haluaa kehittyä, pitää itsestään huolta ja hikoilla hyvinvoinnin eteen. Tästä syystä mie olinkin enemmän kuin mielissäni aloitettuani blogiyhteistyön Yogobe-sivuston kanssa, sillä tämä avasi minulle uusia mahdollisuuksia niin joogan kuin meditoimisen parissa kotona. Sittemmin olen pystynyt tekemään kotona monipuolisemmin joogaharjoituksia ja erityisesti silloin kun tekemiseni oli todella rajoitettua, minulle korostui näiden tärkeys ja merkitys omassa arjessani. Kirjoitin kesän alussa ajatuksiani joogasta ja meditoimisesta tehtyäni Yogobe-sivuston ohjattuja harjoituksia ja pääset lukemaan kirjoituksen täältä.

Mie tykkään käydä ohjatuilla tunneilla ja saada ohjausta samassa tilassa muiden joogaajien kanssa. Turvallisuus harjoitusten taustalla on ollut itselläni tärkeä osa tunteja mutta olen myös iloinen havahduttuani siihen, että voin rakentaa kotiin oman joogamurkkaukseni, jossa voin tehdä ajasta riippumatta haluamiani harjoituksia. Tämä on selkeä plussa verkkotunneille ja pikkuhiljaa uudet rutiinit ovat rakentuneet siihen pisteeseen, että mie jopa nautin yksin tekemistäni harjoituksista. Tämän ei tarkoita sitä ettenkö kävisi myös ohjatuilla tunneilla kotipaikkakunnallani vaan tämä on mahdollistanut tosiaan sen ajasta ja paikasta riippumattomuuden. Usein ja jopa päivittäin meidät nappaa otteeseensa se kiireajattelu, tuntuu ettei aika meinaa riittää kaikkeen eikä se itseasiassa riitäkkään. Monesti olemme sellaisen tilanteen äärellä, jossa meidän on valittava jotain ja jätettävä jotain pois ja surullista tässä on se, että usein me joudumme olosuhteiden alla tekemään päätöksiä jotka eivät vahvista omaa hyvinvointia vaan päinvastoin. Kuitenkin ihmisen mieli ja keho ovat niitä meidän työvälineitä arjessa, niitä joiden jaksamista meidän tulisi vaalia ja niitä työvälineitä, joita meidän olisi syytä kunnioittaa. Se me tiedetään, että kaikki on valinnoista kiinni olosuhteiden lisäksi. Meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillamme omaan tekemiseen, on asia erikseen että piiloudemmeko tekosyiden taakse. Tämän kirjoituksen ajatus ei ole olla turhan vakava mutta tämä kaikki on faktaa ja usein meitä ihmisiä pitää kannustaa ja herätellä ja tässä teille tarjoillaan kevyt haaste marraskuun pimeisiin päiviin.

Jos aika on valmiiksi kortilla niin mistä me löydämme niitä lisätunteja vuorokauteen? Mehän emme ole valitettavasti taikureita, jotka pystyisivät siihen käytännössä mutta juuri tästä syystä mie haluankin haastaa teidät mukaan tähän #VARTTIPÄIVÄSSÄ haasteeseen, sillä 15min vuorokaudesta on vain 1 % päivästäsi. Tämä vartti voi kuitenkin parantaa prosentuaalisesti päiväsi laatua huomattavasti ja vaikutukset voivat tuntua ja näkyä suoranaisesti sinun päiväsi kulussa. Uskallan väittää, että hetkeksi pysähtyminen ei tee pahaa meistä kenellekkään. Jokainen harjoitus on ilmainen sen tekemiseen tarkoitetun päivän ajan eli et tarvitse omia tunnuksia Yogobeen noudattaaksesi ohjelmaa mutta halutessasi voit hyödyntää myös koodin MARMELAADI ja rekisteröityä Yogobe-sivustolle  (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä). Saat tällä koodilla 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä, eli tämän haasteen jälkeen sinulla on vielä mahdollisuuksia tutustua sivuston monipuoliseen tuntitarjontaan. Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä. 

Lyödät siis sivustolta viikon ajan päivittäin vaihtuvat ilmaiset videot ja saat vapaasti valita itsellesi sopivan ajankohdan päivästäsi omille harjoituksillesi. Löydät viikko-ohjelman täältä. Vietetään yhdessä viikon ajan vartti päivässä omalla joogamatolla ja toivotetaan tervetulleiksi ystävätkin! Voit myös halutessasi jakaa kuvia joogamatoltasi hashtageilla #varttipäivässä ja #YOGA365haaste ja inspiroida muitakin mukaan.

Antoisia hetkiä joogan parissa!

 

Muutos on voimakas sana

Muutosvastarinta

Olen lueskellut ihmisten tarinoita elämänmuutoksista ja isoista suunnanvaihdoista. Matkalla mökille matkalukemisena oli Hidasta elämää kirjasarjan Hyvän elämän reseptit, jonka on kirjoittanut Sanna Wikström. Pidän tästä kirjasta sillä joihinkin siinä esitettyihin esimerkkeihin ja ajatuksiin on helppoa samaistua.

Mieleeni tarttui erityisesti kirjan sivuilla vilahtanut Paulo Coelhon lainaus siitä kuinka ihminen kulkiessaan kohti päämäärää joutuu usein muuttamaan suuntaa. Pohdiskelin tätä ajatusta peilaten sen sisältöä omaan elämääni. Yllätyksellisyys tapahtumien ja tilanteiden kulussa on värittänyt elämääni joidenkin kuukausien (lue vajaan kahden viimeisen vuoden aikana). Sanoisinkin, että olen parasta aikaa tutustumassa nykyiseen minääni hiljalleen. Tiedän ja tunnen sen, olen muuttunut, kasvanut ja kehittynyt. Yllätän itseni tuon tuostakin pysähtymästä omien ennakkoluulojen ja oletusteni keskeltä, olettamusteni päiväys on vanhentunut ja nykyinen minä ei koe oloaan mukavaksi näiden parissa. Tämä tuntuu itseasiassa hyvältä ja hymähtelen täällä itsekseni  sillä minäkin olen ollut muutoksia vastaan.

Olen puhunut siitä kuinka muutos on voimakas sana ja kuinka se kätkee kirjaimiinsa elämän kokoisia asioita. Jokin aika sitten sanoin ystäväni kanssa käydyn keskustelun lomassa pitäväni omalla kohdallani enemmän sanoista kehitys ja kasvu sillä nämä sanat kuvastavat minulle jotenkin pehmeyttä ja maltillisuutta. Muutos taas on voimakas sana mutta nyt se kuvaa minua ja nykyisyyttä. Yllätyin sillä hetkellä kun totesin itselleni, että minussahan on ollut sisäistä muutosvastarintaa. Hiljaista vastarintaa sitä kohtaan, että miekin muutun ja se on ollut ristiriitaista sillä kuitenkin olen halunnut jättää joitain rippeitä itsestäni matkan varrelle ja antaa tilaa uudelle minälle. Kulkeeko taustalla ajatus siitä, että peiliin katsominen ei ole helppoa ja ajatusten ääneen myöntäminen tekee niistä konkreettisempia?

Suunnanvaihdoista

Moni asia on muuttunut viime aikoina ja muutosten takana on omien uskomusten ja asenteiden tarkastelu. Vaaleanpunaiset lasit ovat vaihtaneet väriä aikoja sitten mutta silti haluan pitää palasen hattaraa matkassa elämässäni. Mie olen aina asettanut tavoitteet sinne suorittajan maksimiin ja olen tanssinut edes-ja takaisin tämän asian kanssa. Elämän liikkeessä olen avoimesti kertonut ajoista jolloin olen vahvasti kokenut jättäneeni sen juoksijan matkasta ja iloiseen ääneen sitä tuuletellut ja aikoja, jolloin olenkin havahtunut palanneeni askelissa taaksepäin. Olenkin miettinyt välillä, että millaisen kuvan minusta saa kun toisena päivänä riemuitsen kehityksestä tai uusien asenteiden sisäistämisestä ja toisena päivänä kerronkin löytäneeni itseni TAAS sieltä vanhojen tapojen ovelta mutta se on elämää ja sitä liikettä ja olen sinut sen asian kanssa koska sallin kaikenlaiset tunteet. Tuntuu hyvältä koska uskallan sanoa ääneen ja saan käydä teidän kanssa antoisia keskusteluita. Se mikä toiselle on ”täyttä hömppää ja blaadilaadia” on toiselle todellisuutta. Ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan ja tuomitsemaan, voimakkaat vastareaktion tunteet heräävät ja ihmistä alkaa ärsyttämään mutta ei sen vuoksi ole kenenkään syytä itseään hiljentää vaan haluan rohkaista avoimuuteen.

Juttelin ystäväni kanssa avoimuudesta ja hänen sanansa jäivät mieleeni elämään hänen todetessaan, että avoimuus tekee ihmisen haavoittuvaiseksi. Totta tämäkin mutta tunsin sen, että olemalla jotain muuta kuin avoimesti oma itseni, kulkisin naamio kasvoillani. Elämä on jatkuvaa liikettä ja mie elän sen rytmissä, olen saavuttanut kipeiden paikkojen kautta sellaisen armollisuuden itseäni kohtaan joka avaa minua ja tämä avoimuus on minun juttuni. Ihminen miettii muita, vertaa itseään muihin ja onhan se luonnollistakin mutta usein sen vertaamisen sijaan meidän tulisi keskittyä itseemme ja elämää, jota elämme.

Elämässä on käynyt suunnanvaihdos, nainen on muuttunut. Se ei ole pelottava sana tai kauhistuttava tunne vaan se on uusia mahdollisuuksia ja tulevaisuus. Ei ole ollut helppoa myöntää itselleen asioita, joita on hiljaa mielessään häpeillyt tai kohdata asioita, jotka on halunnut kieltää. Kokonaisuudessaan tuntuu siltä kuin olisi rikkoutunut pirstaleiksi, elänyt siinä pohjattomuuden tunteessa vailla muotoa mutta malttanut antautua kuitenkin sille sisäiselle muutokselle ja antanut sen hakea se oma muotonsa, josta on syntynyt uusi, nykyinen minä. Nykyinen minä on rohkeampi, edelleen avoin mutta ilman sitä pitkää ohjannutta ajatusta siitä ”mitä muut ajattelevat minusta”. Se ei tarkoita ylimielisyyttä tai piittaamattomuutta vaan se tarkoittaa sitä, että antaa luvan  viihtyä itsensä kanssa. Mieli muokkaantuu ja vahvistuu ja oma identiteetti kasvaa sen myötä. Tämä elämä on aika mieletön matka notkahduksineen ja uusine mahdollisuuksineen.

P.S. Ensi viikolla blogissa ollaan joogan parissa, tästä lisää huomenna ❤

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa. (Lähde.)

Unohtaako Nukkumatti käydä?

Halusin kirjoittaa oman jutun unesta ja sen merkityksestä ja heti aiheen synnyttyä mielessäni alkoi soimaan omasta lapsuudesta tuttu, Nukkumatista kertova lastenlaulu jonka sanat liitin kirjoituksen alkuun. Tämä aihe sopii hyvin edellisten pohdiskeluiden jatkoksi ja on ollut ajankohtainen mietiskelyn kohde myös omalla kohdallani. Uni on ihmisen jaksamisen peruspilareita. Uni auttaa kehoa palautumaan ja tarvittaessa toipumaan fyysisistä rasitustiloista, ylläpitää vastustukykyä sairauksia vastaan, edesauttaa mielialan virkeyttä sekä vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen. Tämä yksi ihmisen perustarpeista ennaltaehkäisee stressiä ja unen tuoma vireystila ohjaa usein mielen toimintakykyä. Toisilla uni vaikuttaa enemmän ja näkyy elämässä suuremmassa osassa, erityisesti jos omalle kohdalle tulee eteen unettomia jaksoja tai ihan yleisesti pätkittäin nukuttuja öitä.

Mie olen omalla kohdallani huomannut, että lyhyet ja pätkittäiset yöunet vaikuttavat muun muassa muistiin ja opiskeluaikoina väsynyt mieli ei omaksunut samalla tavoin uusien asioiden oppimista kuin virkeänä. Unella on myös hormonitoimintaan merkittävä vaikutus puhumattakaan muista lukuisista terveysvaikutuksista ja henkisen puolen jaksamisesta. Yksinkertaisesti uni lataa meidän akkuja ja on edellytys toimintakyvylle. Väsynyt mieli voi tuntua apealta ja paineensietokyky alenee, hermostuttavat tilanteet voivat nostaa tunteet pintaan ja itkuun purskahtamiset eri tilanteissa yleistyvät. Pienet asiat kasvavat väsyneessä mielessä lumipalloefektin lailla järkälemäisiksi sillä väsymys vaikuttaa hahmotuskykyyn eikä mieli kestä ongelmanratkaisuja vaativia tilanteita. Väsyneenä pyörittelee usein asioita niin pitkään, että palloonkin syntyy ne kulmat vaikka silloin se parempi vaihtoehto olisi pähkäilyn sijaan lepo mutta ihminen saattaa tarttua vaan tiukemmin kiinni niihin mieltä askarruttaviin asioihin huolimatta siitä, ettei se palvele meitä. Se on jokseenkin ristiriitaista mutta väsyneenä sitä saattaa havahtua sellaisen tilanteen keskeltä, että hidastamisen sijaan vauhti onkin vain kasvanut huomaamatta. Kuulostaako tutulta? Olette voineet itsekin pistää merkille kuinka eri tavoin väsynyt mieli ja keho toimivat vähien yöunien vuoksi verrattuna siihen miltä teistä tuntuu hyvien yöunien jälkeen?

Mie en ole ollut mikään erityisen hyvä nukkuja koskaan. Olen herännyt aamulla varhaisin ja uni tulee sitten kun on tullakseen ja tähän olen ehtinyt jo tottuakkin elämäni aikana. ”Mie olen tottunut pärjäämään vähillä unilla”, näin olen vuosikausia perustellut itselleni. Aloitettuani joogan harrastamisen löysin mielelleni uudenlaisen keinon rentoutua ja lisäksi säännöllisempi, laadukkaampi ruokavalio, yleisen liikkumisen määrän kasvaminen ja esimerkiksi tunteiden sekä ajatusten purkaminen pois mielenpäältä on rauhoittanut oloa. Kirjoittaminen ja läheisten kanssa keskustelut ovat antaneet tilaa unelle jossain määrin. Kuluneen syksyn aikana stressitasot pääsivät useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta nousemaan aikalailla tappiinsa ja tämä vei minulta yöunet. Nukuin pidemmän aikaa pätkissä ja aamuöisin herääminen tuli tutuksi. Jonkin aikaa tämän jatkuttua tunsin itseni zombieksi ja sain kuulla siitä myös läheisiltäni sillä vaikutuksia oli lukuisia.

Mikä pitää hereillä?

Ihmisten kanssa käydyistä keskusteluista on noussut esille unettomuuden syyksi usein  esimerkiksi stressi kaikista kysymysmerkeistä ja avoimista asioista sekä tilanteista, joita kasaantuu harteiden painoksi kuin saavista kaatamalla. Epävarmuus ja keskeneräiset asiat nakertavat, kohonneet stressitasot pitävät kortisolitasot katossa ja elimistön ylikierroksilla. Ajatuksia ja asioita pyöritellään mutta niistä ei saada otetta väsymystilan vuoksi. Omalla kohdallani lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että minun oli saatava loppu unettomuudelle ja yöunien pätkittäisyydelle. Olin todella pettynyt aluksi itseeni tässä asiassa samasta syystä kuin mistä kerroin uupumuksesta kertovassa kirjoituksessani, jonka pääset lukemaan täältä. Olin pettynyt koska minullahan piti olla kaikki ne palaset hallussa, joilla ylläpidän omaa hyvinvointiani kuten esimerkiksi jooga ja meditoiminen. Tästä tunteesta onnistuin päästämään kuitenkin irti ja muutettua asenteeni itseäni kannustavammaksi mutta helppoa se ei ollut. Mie olin kärtyinen ja unohtelin asioita ja samaan aikaan koitin löytää ulospääsyä.

Tilanne alkoi hellittämään kun hellitin itse siinä tilanteessa. Lopetin ajamasta itseäni nurkkaan omilla ajatuksillani ja löysäsin kontrollin määrää. Vähensin somessa kuluttamaani aikaa ja viestin enemmän aikaa luonnossa koirien ja ystävien kanssa. Olen oppinut sen, että kaikki uni jonka saan nukuttua on eteenpäin ja olen koittanut välttää tekemästä nukkumisesta liian vakavaa tai järjestelmällistä. Minun kohdalla ei ole ainakaan ollut hyväksi se, että jäisin pyörimään sänkyyn unen katketessa koska pyörittelin vain mielessä turhautuneita ajatuksia siitä miksi en saa nukutuksi. Aamuöisin ajatukset herättivät ja kävivät jo valmiiksi ylikierroksilla väsyneessä mielessä, aivan kuin siellä kirmaisi vauhkoontunut villihevoslauma. Ei siis mikään ihme, jos yleinen vireystaso on ollut matala, olo itkuherkkä ja vetämätön. Tällaisestakin tilanteesta on kuitenkin poispääsy ja keinoja unenlaadun parantamiseen ja yleisesti unen saamiseen on lukuisia, joita on hyvä kokeilla koska sieltä voi löytää itsellensä hyviä, toimivia keinoja.

Toki on hyvä tiedostaa ja muistaa se, että usein voi olla tarpeellista hakea ulkopuolista apua esimerkiksi ammattilaisten kanssa käydyistä juttutuokioista ja sitä kautta kartoittaa unettomuuden tila ja sen vaatimat hoitotoimet. Mie haluan jakaa tässä kirjoituksessa yleisiä vinkkejä, jotka ovat toimineet omalla kohdallani ja jotka ovat auttaneet muita ihmisiä nukkumaan. Ihan ensimmäisenä nostan esille puhumisen ja kirjoittamisen. Ajatukset rauhoittuvat ja mieli saa lepoa kun siellä pyörivät ajatukset saa purettua pois tai jokin tilanne saadaan ratkaistua. Jos sinulla on tapana aamuyöllä heräillä miettimään, että onko jokin asia unohtunut tehdä tai muuta vastaavaa niin mi suosittelen kirjoittamaan sen asian ylös samantien niin ei tarvitse kuormittaa jo valmiiksi väsynyttä mieltä stressaamalla, että muistaako sen asian varmasti seuraavana päivänä koska asia on muistilistalla. Toisena esimerkkinä puhelimet, tabletit ja muut elektroniikalaitteet ja niiden käyttö: mie olen malliesimerkki somettajasta, joka on viettänyt aivan liian paljon aikaa iltaisin puhelimen tai läppärin näyttöä tuijottaen ja se on ollut yksi tekijä, jonka vaikutuksen halusin kieltää alitajuisesti pitkään. ”Miepä nopsaan vilkasen mitä somessa tapahtuu”…ja huomaankin jääneeni lukemaan ja kommentoimaan asioita ja mieli herää ajatusten parissa eikä minua sitten yhtäkkiä nukutakkaan. Ja onhan tämä aihe nostettu esille ihan yleisestikkin, että esimerkiksi näytöissä oleva sininen valo heikentää unen laatua. Toki tähänkin on jo keksitty ratkaisu: puhelimessa oleva yötila vaihtoehto poistaa sinisen valon käytöstä mutta en mene tähän asiaan sen syvemmin sillä mie haen takaa sitä, että kaikenmaailman älylaitteet valvottavat.

Iltarutiinit uusiksi

Mie tykkään iltaisin tehtävistä yinjoogaharjoituksista, jotka aktivoivat parasympaattisen hermoston auttaen kehoa ja mieltä rentoutumaan. Meditointi on itselleni mieluisaa myös mutta jos koet, että ”se menee yli” niin suosittelen kokeilemaan joogaa. Ja toki mie suosittelen antamaan myös meditaatiolle mahdollisuuden (silmänisku), lisäksi erilaiset rentoutus- ja hengitysharjoitukset voivat auttaa. Ylipäätänsä iltaisin tehtävät rauhalliset kävelyt luonnossa ja raittiissa ilmassa tai jokin muu liikuntamuoto voi auttaa, toisilla toimii rauhallisemmat lajit ja toisilla kunnon hikinen iltatreeni. Tästäkin asiasta löytyy eriävä mielipiteitä sillä joillakin reipas liikunta iltaisin saa mielen piristymään ja olen kuullut sanottavan, että mieli alkaa käymään jopa ylikierroksilla yötä vasten ja tällöin kannattaa luonnollisesti valita se rauhoittava vaihtoehto.

Liikunnan lisäksi ruokailutottumukset vaikuttavat, toisilla liian raskaasti syöminen hankaloittaa unen saamista ja toiset nukkuvat sanonnankin mukaan kuin tyrmässä. On olemassa myös erilaisia rauhoittavia juomia joita suositellaan nauttimaan iltaisin ja toiset saavat apua nukahtamiseen esimerkiksi melatoniinista. Kirjojen lukeminen toimii monilla ja mikäli lukee e-kirjoja niin silloin kannattaa kokeilla sitä yötilaa näytössä. Säännöllisen unirytmin sanotaan myös auttavan unen saamisessa mutta mikäli taustalla vaikuttavat esimerkiksi voimakas stressi ja unettomuutta on jatkunut pidemmän aikaa niin silloin ei olla vielä niin pitkällä että olisi ajankohtaista alkaa pyrkimään siihen säännöllisyyteen täysin koska se voi myös aiheuttaa vaan lisää stressiä. Tälloin voi miettiä myös siten, että nukkuu sen mukaan mitä pystyy vuorokauden ajasta huolimatta ja kaikki nukutut tunnit ovat eteenpäin. Nukkumisympäristöllä on oma vaikutuksensa, sotkuinen ja levoton tila voi lisätä myös mielen levottomuutta ja liian valoisa huone valvottaa. Nämä ovat tällaisia ihan yleisiä ja pieniä asioita mutta niistä se kokonaisuus muodostuu ja kokonaisuudesta voi syntyä juuri sinulle sopivanlainen iltarutiini.

Mie vetäydyn mökin rauhaan viikonlopuksi ja toivotan rentouttavaa viikonloppua myös teille lukijoille. P.S. Innostavaa huomata, että teitä kiinnostaa nämä aiheet ja kirjoitukset kasvavassa määrin ❤

Valvottaako sinua keskeneräiset asiat helposti vai oletko hyvä nukkumaan? Minkälaisia iltarutiineja tai vinkkejä nukkumiseen sinulla on?

Marru

Keskustelujen palasia

Hyvää huomenta oli tarkoitus toivotella mutta onnettoman nettiyhteyden vuoksi päivityksen julkaisemisessa menikin kauemman aikaa ja kello kirii jo puoltapäivää. Mie aloin kirjoittamaan aamuisia ajatuksia kahvikupin ääreltä aluksi omaan faceprofiiliin mutta ajatusten edetessä ja tekstin syntyessä halusinkin siirtää sen tänne blogin puolelle. Saanhan mie hehkuttaa heti alkuun kuinka hyvältä omien ajatusten purkaminen tuntuu ja minkälaiset vaikutukset kirjoittamisella minulle on? Vastaus on KYLLÄ sillä kirjoitanhan mie omaa blogiani (tähän sopisi joku vekkuli hymiö ja paljon syrämmiä).

Olen keskustellut pari päivää tiiviisti ihmisten kanssa unesta ja sen merkityksestä, kaamosväsymyksestä ja ihan vain yleisestä vetämättömyydestä.  Ajatukset palasivat pari vuotta sitten kirjoittamaani juttuun aiheesta ravinteikas ruokavalio apuna stressinhallinnassa ja kaamosväsymyksessä, pääset lukemaan jutun täältä. Erityismaininta vielä tässä kohtaa kirjoituksessakin mainitulle Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjalle, mie suosittelen lukemaan erityisesti Kaisan uusimman Hyvän olon hormonidieettikirjan. Olen kirjoittanut aiheesta suositun postauksen, pääset lukemaan sen täältä. Olen osallistunut samaa nimeä kantavaan verkkovalmennukseen ja saanut valmennuksesta ja teoriasta uusia näkökulmia omaan elämääni. Hyvinvoinnin minimi on ehken ollut itselleni se suurin juttu ja kuluneena syksynä iskenyt uupuminen on palauttanut ajatuksiani siihen, että mitkä tekijät minimissään tuottavat minulle hyvän olon mutta eivät kuormita tai aiheuta stressiä.

Keskusteluja ja linkitettyä sekä tämän päivän juttua yhdistävä aihe on alavireisyys, harmaa keli, kaamosväsymys, jotka vetävät sinne sohvan pohjalle eikä oikein vain huvita, tekeminen tuntuu tahmaiselta. Nämä asiat eivät vanhene, joten oli mukavaa yhdistää vanha teksti nykyiseen hetkeen. Juttu keräsi mukavasti lukijoita ja innosti anonyymejä myös kommentoimaan ja tämä yksi minua erityisesti huvittaa näin jälkeen. Mie olin jutun kirjoittamisen hetkellä työtön ja hain aktiivisesti aina turhautumiseen asti töitä. Suoritin ravintovalmentajan opintojani ja kirjoittelin paljon blogin puolellakin.

Sain tähän pari vuotta sitten kirjoittamaani kaamosväsymysjuttuun kommentin: ”Stressiä? Mistä? Ootko töissä jossain?” Mie en ollut silloin käsitellyt erityisesti työttömyyttäni esimerkiksi kirjoituksissani ja siitä syystä tämä nimimerkin takaa lähetetty kommentti tulisin mieleeni vanhaa kirjoitusta lukiessani sillä henkilökohtaisista asioistani tiesi kuitenkin vain lähipiirini ja minusta tuntui että tämä kommentti tuli jostain aika läheltä. Kommentti kuitenkin herätteli ajatuksiani hyvällä tavalla ja haluan tässäkin sanoa, että mielestäni ruokavaliolla on suuri merkitys ihmisen kropan ja mielen jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Ihmiset kokevat erilaista stressiä ja stressin aiheuttajat ovat jokaisen elämässä henkilökohtaisia. Stressiä voi kokea niin töistä kuin työttömyydestakin ja ansiotyön lisäksi on olemassa myös muita töitä. Päivityksen ideana oli jakaa vinkkejä stressinhallintaan ja väsymykseen terveellisen ruokavalion kautta lukijoille ja  lukemani kirja sisältää paljon hyödyllistä tietoa ja haluan jakaa mm. niitä blogissani. Ihmiset eivät välttämättä ehdi hakea itse tietoa ja samalla blogikirjoitukseni sisältävät myös omaa itsetutkiskelua ja pohdiskelua. Ja näillä sanoin hieman pidemmän kaavan kautta vastasin myös tälle Pimulle.

Mieli taistelee kuitenkin suorittavana alavireisyyttä vastaan ja sitkeästi koitetaan puskea eteenpäin. Epäsäännöllisyys perusasioiden hoitamisessa saa aikaan turhautuneisuutta ja mielissä käyvät ajatukset ”äh, ihan sama” tai ”antaa olla”. Ei koeta onnistumisen iloja omissa päivissä ”kun ei saada mitään aikaiseksi” ja siihen päälle vielä verrataan omaa elämää ja epäonnistumisia vastaantuleviin somefilttereiden kaunistamiin epätodellisuuksiin. Somessa vastaantulevat hehkutuspäivitykset, jotka pursuilevat rakkautta, hattaraa ja onnellisuutta, herättää voimakkaita vastareaktioita ja ärsyttää. ”Helvettiäkö tuo koko ajan tuossa hehkuttaa kuinka hyvin menee” kun samaan aikaan itse kokee olevansa ennemminkin epäonnistunut vähintäänkin yhdellä elämän osa-alueella. Ei sillä, kyllä ihmisillä menee myös hyvin ja saa mennäkkin, minusta on ihanaa iloita ihmisten puolesta. Mie olen päässyt mielessäni siihen paikkaan ettei muiden onni ja ilo ole itseltäni pois. Ihminen saa näyttää rehellisesti tunteensa, jopa onnellisuutensa ja vastaavasti kaamosfiiliksiä ymmärretään ja toisia kannustetaan ja tsempataan. Kokemukset yhdistävät ja kasvattavat ja mie olen saanut kokea juurikin sen voiman, olen kiitollinen siitä. Kiitos teille kaikille tutuille ja tuntemattomille korvaamattomista keskusteluhetkistä.

Pienet asiat muodostavat kokonaisuuden ja minusta on ihanaa kun olen sallinut itseni nauttia hitaammasta elämästä ihan oikeasti ilman syyllisyyttä. Toki jos olisin täysissä voimissa ja käsi olisi kunnossa niin ääni voisi olla eri ja huutelisin täältä kuinka ihanaa onkaan treenata ja hikoilla täysillä..mutta tällä hetkellä käynnissä on muutosprosessi. Elämä on ohjannut minua uudenlaiseen suuntaan, akka kasvaa ja asenne kehittyy. Elämässä voi ottaa rennommin eikä se tarkoita laiskuutta mutta sillä omalla asenteella kaiken tekemisen taustalla on todella suuri merkitys. Mie rakastan sitä tunnetta mikä täyttää minut kun saa tehdä asioita jotka saavat minut syttymään. Tällä hetkellä tekeminen on erilaista kuin aiemmin ja niin myös toimintaa ohjaava asenne. Voin kannustaa asennettani tukemaan tätä hetkeä ja vaihetta elämässä ja uskaltaa luottaa tulevaan.

Onko sinulla jotain keinoja, jolla helpotat oloasi kaamosväsymyksen tai hetkellisen alavireisyyden napatessa otteeseensa? Mitä tunteita kaamosväsymys sinussa herättää?

❤ Marru

Kuiskaan hiljaa mielelle, älä pelkää

Kun…

..vilunväreet nousevat pikkuhiljaa voimistuen selkä pitkin, hengitys kiihtyy ja sydämen syke tuntuu voimakkaana, hetkittäin pumppu tuntuu lyövän rintalastan läpi asti. Hengitys jatkaa kiihtymistään, tuskanhiki nousee pintaan ja olo omassa kehossa käy tukalaksi. Ajatukset saavat vauhtia hermostuneen kehon sykkeestä saaden aikaan voimakasta hyperventilaatiota, hengenahdistusta ja kehon vapinaa. Ajatuksissa piirtyy sana PELKO ja kehossa painaa voimakas VÄSYMYS, ajatuksissa epävarmuus ja vielä kerran pelko sekä väsymys. Ahdistus- ja paniikkikohtaus on valmis.

Inhimillisyyden keskellä

Olen miettinyt itsekseni ja läheisteni kanssa blogini sisältöä ja täällä näkyviä teemoja. Pohtinut, että mitä kirjoitan ja miksi? Olen kirjoittanut muun muassa uupumisesta sillä aiheesta kirjoittaminen tuntui luontevalta ja vapautti minua. Blogin sisältö on aika diippiä ja tämä johtuu siitä kun mie työstän asioita omalla tavallani ja viihdyn niin sanotusti syvällisten asioiden parissa. Mie olen jakanut täällä henkilökohtaisia kokemuksia liittyen muun muassa masennukseen, pääset lukemaan minun tarinan täältä ja pohtinut ääneen niitä asioita, joita me häpeillään, asioita, jotka kuuluvat inhimillisyyteen ja elämän eri vaiheisiin. Pääset lukemaan Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä kirjoituksen täältä.

Mitä saa sanoa ja mitä ei?

Ihmiset miettivät valtavasti ja usein liikaakin, että mistä voidaan puhua ja mistä ei. Pähkäilemme hiljaa mielissämme, että muuttuuko ihmisten suhtautuminen joidenkin asioiden ääneen sanomisen myötä? Leimataanko ihminen jotenkin ja kulkeeko hän pysyvästi jokin leima otsallansa? Esimerkiksi mie voisin miettiä, että ajattelevatko ihmiset, että olen epäonnistunut koska mullahan on ollut niin hieno alku elämän muutosten parissa ja mie kirjoitan nykyään blogiakin hyvinvointi teemalla ja olen kertonut olevani uupunut? Miksi pelkään, että ihmiset näkevät minut heikompana jos kerron omia kokemuksiani ja miksi pelkään, että saanko jonkinlaisen leiman kirjoitusten myötä? Se on se ajatus tuolla selkärangassa epäonnistumisesta itsensä ja muiden silmissä. Epäonnistumisen pelosta. Olenko epäonnistunut kun olen tässä tilanteessa? Olenko epäonnistunut itseni ja muiden silmissä?

Osoitanko heikkoutta jos kerron julkisesti olevani uupunut? Päätin kirjoittaa aiheesta ja sainkin yllätyksekseni paljon kannustavia yhteydenottoja joista olen iloinen. Olen saanut käydä mielettömiä keskusteluja niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa kirjoituksen julkaisun jälkeen ja kuullut ihmisten omia tarinoita. Pääset lukemaan ennätysmäärän lukukertoja keränneen Myönnän, olen väsynyt ja uupunut kirjoituksen täältä.

Ei, en ole epäonnistunut

Sanottakoon ääneen myös se, että mie en kuitenkaan häpeä itseäni enkä oloani enkä koe itseäni epäonnistuneeksi. Olen tehnyt valtavasti työtä oman mieleni kanssa päästäkseni tähän pisteeseen, jossa olen nyt ja olen ollut todella rohkea kertoessani avoimesti kokemuksistani. Erilaisten pelko- ja väsymystilojen läpi käyminen ja esimerkiksi niin uupuminen, masennus tai vaikkapa paniikkikohtaukset ovat todellisuudessa yleisiä ja ihmisten tietoisuus yleisyydestä kasvaa keskustelun lisääntyessä. Meidän äidinmaidossa opitut vanhat asenteet saavat uusia vaikutteita kun mediassa nostetaan esille yhä useammin kuuluisuuksien elämän tarinoita ja kokemuksia elämän varjopuolista sillä omissa silmissä rautaisella näyttäneen superihmisen sairastuminen burnouttiin voi herätellä pohtimaan ihmisen inhimillisyyttä lisäten mahdollisesti ymmärrystä ja lempeyttä itseäänkin kohtaan.

Viime aikoina käymäni keskustelut ystävien ja lukijoiden kanssa herättelivät ajatuksiani yleisesti mielenterveyden, hyvinvoinnin ja huonovointisuuden saralla. Mielenterveystalo.fi-sivustolla kerrotaan paniikkikohtausten olevan melko yleisiä sillä noin 10–15 % ihmisistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämää. Osalla ihmisistä paniikkikohtauksista voi tulla arjessa toistuvia jolloin voidaan puhua paniikkihäiriöstä. Masennusta kerrotaan sairastavan nykypäivänä arviolta 121 miljoonaa henkilöä maailmassa. Sairastuneista saa tehokasta hoitoa vain alle 25% hyvistä hoitomahdollisuuksista huolimatta. Tilastojen mukaan masennustilat ovat naisilla noin 1,5–2 kertaa yleisempiä kuin miehillä ja Suomessa masentuneisuuden yleisyys on noin 9 %. (Lähde) Terveystalon potilastietorekisterin mukaan viime vuonna työterveyspotilaiden yleisimpiä pitkien sairauspoissaolojen aiheuttajia olivat erilaiset mielenterveysongelmat, selkäkivut sekä muut tuki- ja liikuntaelinvaivat. (Lähde)

Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen eli THL:n sivuilla kerrottiin vuonna 2015 tehdystä Terveys 2000 -tutkimuksesta, jossa arvioitiin neljän ahdistuneisuushäiriön yleisyyttä vuoden ajalta 30-vuotiailla suomalaisilla; tutkimuksessa todettiin paniikkihäiriöitä 1,9 prosentilla, julkisten paikkojen pelkoa 1,2 prosentilla, yleistyneitä ahdistuneisuushäiriöitä 1,3 prosentilla ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa 1 prosentilla osallistuneista. Nuorten aikuisten (ikäjakaumalla 20-34-vuotiaat) psyykkistä terveyttä kartoittaneessa tutkimuksessa arvioitiin ahdistuneisuushäiriöiden esiintymistä jossain vaiheessa elämää ja tässä tutkimuksessa jokin elämänaikainen ahdistuneisuushäiriö todettiin 12,6 prosentilla tutkituista. (Lähde.)  

Vahva vai heikko?

Miten esimerkiksi ylipäätänsä ”vahva” mieli tulkitaan ja määritetään? Onko se vahvuutta että kestää ihan kaiken huolimatta siitä kuinka isoja tapahtumia elämässä tulee vastaan? Onko se vahvuutta, että ajetaan itsemme loppuun polttamalla kynttilää molemmista päistä? Onko se vahvuutta, että me yritetään sovittaa itsemme jonkinlaiseen liian ahtaaseen muottiin, johon me ollaan epäsopivia ja jossa meillä lähtökohtaisestikkin tulee riittämätön tai jotenkin epäkelpo olo? Muottiin, jolla me sopeuduttaisiin yhteiskuntaan ja sen oravanpyörään? Onko puhumattomuus, sulkeutuminen tai ”kaiken kestäminen” vahvuutta? Filttereiden kaunistama elämä, jolla ihmiset pyrkii todistelemaan elävänsä ruusuista elämää kun me kaikki tiedämme, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei ole väärin, jos ihan kaikessa läpi päivän ei näe jotain positiivista. Ei se ole epäonnistumista, minun mielestäni. Sekin on ok jos asiat tuntuvat neutraalilta. Itselläni on viime aikoina niinä väsyneimpinä hetkinä ollut pyrkimyksenä omilla valinnoilla saada aikaan itselleni sellainen olo, että neutraalitkin fiilikset voivat olla parasta, kunhan en tietoisesti tee päätöksiä, joilla saan itselleni aikaan ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita. Elämä on jatkuvaa muutosta ja eteen tulevat tilanteet voivat yllättää meidät ihan täysin.

Mie olen oppinut sopeutumaan muutoksiin mutta sekään ei vielä ollut takuu minulle siitä, ettenkö väsyisi hetkellisesti. Kuukausia kestänyt jatkuvien kipujen kanssa eläminen vei voimat mutta mie yritin silti vain porskuttaa eteenpäin koska ”kyllä tämä tästä”. Eihän mikään tilanne jatku loputtomiin? Olen iloinen siitä, että liiankin tutuksi käynyt kipu jäi leikkauksen myötä pois ja ehdinkin jo hetken aikaa tuuletella mielessäni muutosta. Mitä sitten tapahtui? Kivun täyttämä tila tyhjeni ja se tuntui hyvältä. Nopeasti kuitenkin havahduin siihen, että väsymys kaappasi minut suorastaan syleilyynsä hukuttaen alleen, mitä ihmettä tapahtui? Olin kuin halolla päähän lyöty mutta samaan aikaan tajusin sen. Kipu vapautti tilaa uupumukselle. Se fyysinen tunne, joka oli nakuttanut hengenvetojen taustalla ja vienyt voimia, oli poissa ja uusi voimakas tunne otti sen paikan aivan kuin luonnostaan. Väsynyt mieli ei ole tasapainossa, se kaipaa lepoa ja lempeyttä. Hyväksymistä ja sallimista. Väsynyt mieli ja keho voivat myös yhdessä ajaa ihmisen paniikinomaiseen tilaan. Olen jutellut monien monien ihmisten kanssa heidän kokemuksistaan paniikkikohtauksista ja läpikäydyt tuntemukset ovat olleet todella voimakkaita. Joillakin on paniikkikohtauksien aikana tuntunut jopa siltä, että elämä päättyy siihen hetkeen koska niin raskaita hetket ovat olleet.

Mikä paniikkikohtauksen aiheuttaa?

 Elämäntilanteen sanovan olevan suorassa yhteydessä paniikkikohtauksiin, syitä voi olla traumat, burnout, stressi sekä ihan vain jännitystä tuottavat tilanteet. Omalla kohdallani uupuminen ja viime kuukausien luoma voimakas stressitila on saanut aikaan sellaisen rumban, että ajoittain omista ajatuksistaan ei ole saanut kiinni. Ei ole ollut helppoa myöntää tätä omaa oloa puhumattakaan tilanteen hyväksymisestä. Kulunut vuosi ei ole mennyt sinnepäinkään ”miten piti” ja millaisen vuoden olin itselleni ja meille visioinut. Mikään tällainen ei kuulunut minun suunnitelmaan ja se on tuonut oman lisänsä tilanteen hyväksymiseen. Suoraan sanottuna elämä on tuntunut epäreilulta. Useampaan otteeseen on tehnyt mieli heittäytyä lattialle makaamaan itkupotkuraivareiden muodossa. Olen myös kyseenalaistanut oman väsymykseni sillä ”enhän ole käynyt edes töissä sairasloman vuoksi jne jne jne”. Olen poissulkenut väsymyksen mahdollisuuden itseltäni, koska en ole mielestäni suorittanut niin paljoa, jotta voisin olla uupunut mutta vallitseva tilanne on kuitenkin avannut silmäni. Ja toisaalta..olen itse myös halunnut avata ne. Mie olen halunnut sanoa nämä asiat ääneen koska hitto soikoon, tämä on minun elämää. Sitä todellista elämää, jota elän ja hengitän. Huolimatta siitä mitä olen tehnyt joskus, huolimatta siitä että ”minun olisi jo pitänyt oppia”, ”minulle ei pitänyt käydä näin” ja ”minua hävettää myöntää, että minua hävettää”..tämä on minun todellista elämääni just nyt. Miksi siis sulkeutuisin epätodelliseen kieltämisen kuplaan, jossa kuljen silmät sidoittuina? Minulla on tässä vastaus itselleni, olisin voinut helpommin sulkeutua sinne kuplaan mutta kieltäydyin siitä.

Mie haluan kertoa kokemuksistani sen takia koska koen hyväksi asioiden avoimen pohtimisen, me jäädään usein yksin omien kipu-ja pelkotilojen kanssa vääristä syistä. Mie en voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin enkä mie halua hakea hyväksyntää. Korjaanpa äskeisen lauseen samantien, voisin vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja hakea ihmisten hyväksyntää näyttelemällä vaikka teille, että mikään ei kaada minua koska olen kova kuin kivi tai voisin jättää kirjoittamatta tällaisesta aiheesta, jotta minua ei leimattaisi heikoksi. Mie en yksinkertaisesti koe, että tässä on hävettävää tai että minun pitäisi jättää nämä asiat sanomatta. Mie en ylipäätään halua pakottaa itseäni elämään ulkopuolisen maailman odotusten mukaan. Mie en halua koittaa pakottaa itseäni sopimaan sellaiseen muottiin missä olisin vain yhteiskunnan mukaan hyväksytty tai muottiin, johon en sovi ja tiedän, että jaan nämä ajatukset lukuisten ihmisten kanssa. Mie haluan itse luoda ne odotukset tai korjaanpa tämänkin ajatuksen kulun samantien: nyt en halua luoda odotuksia vaan keskittyä läsnäoloon. Se kliseisin tämän päivän asia, sen kanssa mie olen tanssinut edes ja takaisin. On ollut hetkiä, jolloin olen kokenut väsymyksen syleilyssä hetkellistä toivottomuutta ja halunnut tilanteesta pois, pois uupumuksen tunteiden syövereistä. Halusin irti niistä henkisistä ja fyysisistä tuntemuksista mitä kehoni ja mieleni kävi läpi.

Sanotaanko näin, että olin niin väsynyt etten edes enää jaksanut tuntea häpeää omasta olostani ja jälkeenpäin mie ymmärsin, että se oli vain hyvä asia. Mie olen tietyllä tapaa tyytyväinen siihen, etten jaksanut enää taistella ajatuksissani uupumista vastaan vaan myönsin sen itselleni ja myönsin sen ääneen. Olen ymmärtänyt olevani niin kovapäinen ja omien käytösmallieni vanki ettei minulle välttämättä ole muuta ulospääsyä tilanteesta kuin tämä nykyinen tilanne, jossa olen. Tuntuu, että voisin nukkua ja nukkua…ja niin aion tehdäkkin. Levon helmi saa tehdä nyt taikojansa; olenhan mie lukuisia kertoja kertonut kuinka opettelen lepäämään ja ottamaan iisimmin. Näitä asioita en opi yhdestä tai kahdestakaan kerrasta automaattisesti. Sellainen elämänkoulun oppilas mie olen ja tällä kertaa olen tainnut jäädä luokalle mutta hei, ei se mitään. Paras resepti minulle on läheisten ja koirien seura, luonto, metsäkävelyt, yinjooga ja meditaatio ja näistä mie aionkin nautiskella seuraavien päivien aikana kun pääsemme mökin rauhaan. Kiireettömyys, täältä tullaan kiitollisin mielin.

Toivotan rauhallista viikonloppua just sulle 💙 Marru