Joogapäivä PopUpin tyyliin

Pari sanaa kohtaamisista

Viime viikon lauantai oli ihana päivä! Aamu alkoi aurinkoisen kelin herättelemänä ja pääsin toverijoogin kanssa nautiskelemaan herkullisista mauista Rovaniemelle marraskuussa avattuun Woodss-vegekahvilaan. Tällainen kiireetön aamun aloitus oli rentouttavaa.

Woodss on viihtyisä ja tunnelmallinen vegekahvila Rovaniemen keskustassa.

En olisi voinut toivoa itselleni mukavampaa aloitusta päivälle. Juttelimme Pilvin kanssa kuinka ihanteellista olikaan kun pääsimme ennen workshoppia istuskelemaan viihtyisään ympäristöön ja tutustumaan toisiimme, juttelemaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja niitä kyllä riitti! Jooga viitoittaa meidän tapaamisen taustaakin sillä osallistuimme PopUpin Oulussa järjestämään  Pancha Klesha-retriittiin ja nyt tiet kohtasivat jälleen joogan merkeissä. Jooga tosiaan yhdistää sillä tapasin viikonlopun aikana myös pari Instagram tuttavuutta kasvotusten ja voi kuinka mielenkiintoista onkaan päästä tapaamaan ihmiset livenä! Mahtavat energiat kohtaavat ja ajatusten vaihto kokemuksineen osoittaa sen että maailmassa on kauniita ja hyviä ihmisiä. Mie niin tykkään tutustua uusiin ihmisiin tapahtumien merkeissä sillä yleensä osallistuvia ihmisiä yhdistää yhteiset mielenkiinnonkohteet. Mie pidän näistä kohtaamisista, ne innostaa minua.

Joogapäivä PopUpin tyyliin Rovaniemellä

Lauantai aamupäivällä pieni ryhmä naisia kokoontui Lapin Tanssiopiston saliin rullaamaan joogamatot auki: PopUpYogaRovaniemen järjestämä, rovaniemeläisen Seija Koskelan ohjaama workshop syventyi joogan anatomian maailmaan. Aluksi haimme kehoon lämpöä dynaamisella joogaosuudella, jonka jälkeen saimme laskeutua rentoutuen restoratiivisten asentojen pariin.

Seija on tunnettu vankasta anatomiaosaamisestaan ja workshopin aikana keskustelimme ryhmässä siitä kuinka saimme uusia näkökulmia omien asanaharjoitusten pariin. Mie olen käynyt Seijan ohjauksessa loppuvuodesta 2015 asti niin joogatunneilla kuin esimerkiksi walltraining-tunneillakin ja olen näiden vuosien aikana hämmästellyt hänen osaamistaan ja kaiken sen anatomian tiedon määrää. Tunneilla käydään läpi täsmällisesti turvallisia linjauksia ja myös hieman rikotaan rajoja, kokeillaan ja luodaan uutta, nämäkin anatomia edeltä. Mie koitan ahmia tunneilta kuulemaani tietoa ja imeä sitä itseeni kuin sieni, välillä tuntuu että tunnin päätteeksi raksuttaa todella kovaa mielessä kun uudet opitut asiat etsivät paikkaansa ja mutustelen kuultuja asioita. Parasta tässä on se kun pääsen kokeilemaan käytännössä kehon linjauksiin annettuja vinkkejä. Minua opettaa paljon kun vertaillaan kehollisia tuntemuksia: miltä tuntuu asennossa ennen jonkin korjauksen/muutoksen tekemistä versus jälkeen.

Minun mieli syttyy niistä havainnoista mitä keho tuntee: kuinka mielettömän siistiä onkaan kun esimerkiksi pienellä linjauksen muutoksella tai aktivoimalla lihaksia tunnet kuinka kannatteletkin vakaasti kehoa tasapainoa haastavassa asanassa. Huikeaa kuinka paljon voi muutamassa tunnissa oppia uutta, saada vahvistusta omille näkemyksilleen linjauksista ja havainnoida jo tuttuja asanoita erilaisista näkökulmista. Voitte varmaan arvata, että mulla oli vaihteeksi kysymyksiä ja kommentteja kun aiheeseen päästiin…mie se taidan jokaisella tunnilla hihkua jotain kun kysellään fiiliksiä liikkeiden lomassa tai tunnin päätteeksi.

Oivallukset omat kehon liikkuvuudesta ja turvallista linjauksista opettaa käytännössä.

Mie olen oppinut paljon uutta liikkuessani oman kehoni kanssa ja itse tykkään kuunnella muiden kokemuksia ja tuntemuksia, ohjaa tämä minuakin jakamaan omia ajatuksiani muiden kuultavaksi.

Mie tykkään hyödyntää omissa asanaharjoituksissani apuvälineitä kuten blokkia tai joogavyötä ja ilokseni me käytettiin monipuolisesti vyötä workshopissa, sain uusia liikevariaatioita kotiin viemisiksikkin. Chaturangapunnerrukset saivat uutta ryhtiä blokkien avulla ja lapatuki sai oman huomionsa. Niinkin tuttu asana kuin ylöspäin katsova koira sai uutta intensiteettiä ja lihasten tukea ihan pienillä havainnoilla kun työskentelimme apuvälineiden kanssa.

Laitahan seurantaan Facebookissa:

PopUpYogaOulu

PopUpYogaRovaniemi

Walltraining Center

Voit seurata somessa tiedotusta PopUpin ja WallTraining Centerin tapahtumista.

YKSI VALINTA JA PÄÄTÖS KERRALLAAN

TERVEISIÄ SAIRASTUVALTA

Sain eilen ihanan yllätyksen hellulta, hän oli bongannut värikkään riippumaton paikalliselta fb-kirpparilta 💛🧡 Nyt on aikaa lukea vähemmäksi kirjapinkkaa: Janne Kotalan Joogan sydän on uusi tuttavuus ja kehon ja Janesh Vaidyan mielen ayerveda on ollut hetkisen aikaa luettavana. Ahmin kirjan sivuja ja ja havahdun toistamiseen mielessäni omaan kommentointiini ”just näin”, ”minustakin tuntuu tältä”, ”näinhän tämä asia on” – samalla myös kyseenalaistan, pureskelen, arvioin ja mutustelen tietoa ja sitä kuinka mie sen omaksun. Olen tiedonjanoinen ja ajan rohkeasti itseäni asioiden pariin mutta samaan aikaan olen joidenkin elämän asioiden kanssa varsinainen arkajalka.

Tiedostan myös sen kuinka monella osa-alueella elämässäni on vaikuttanut omat epävarmuuteni ja ihmisten hyväksynnän hakeminen, aina omien mielipiteiden muodostamisesta ja ääneen sanomisesta alkaen siihen kuinka olen ottanut vastaan kommentteja ja suhtautunut uuden oppimiseen. Epävarmuus oppimisen taustalla on luonnollista ja toisaalta kuuluu asiaan mutta koko identiteetin määrittävänä tekijänä nappaa itselleen sille kuulumattoman ison osan.

Mie olen löytänyt itseäni vahvemmin ja saanut omaa ääntäni vahvistettua itselleni eikä minun tarvitse tarkoituksella nuoleskella ihmisiä miellyttääkseni. Eihän siihen koskaan ole ollut pakkoa, se on ollut yksi oppimani tapa josta on kehittynyt elämän tapahtumien johdosta selviytymiskeino. Miellyttämisen tarpeen myöntäminen ääneen ei ollut helppoa mutta se oli todella tärkeää ja mitkä voimavarat sieltä vapautuikaan kun ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät tule kohdalleni jäädäkseen elämääni. Eikä minun tarvitse tarrautua ihmisiin saadakseni turvallisen olon vaan se turva lähtee minusta itsestäni. Myöntäessäni tämän koin aluksi itseni heikommaksi. Siinä samalla muut ihmiset kasvoivat silmissäni muutaman metrin mittaisiksi superihmisiksi.

Lopulta silmäni avautuivat ja muistin, että en ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa enkä kipuile muita suuremmin sillä nämähän ovat arkipäiväisiä kasvunpaikkoja elämässä.Opettelin sietämään tätä oloa kaikessa ärsyttävyydessään sillä minusta tuntui oman mittani tulleen täyteen ja oli aika nostaa tämä kokonainen kissa pöydälle. Tietoisen prosessin kehitys on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa suhtautuminen itseeni, ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin on neutralisoitunut, tasaantunut, eivätkä tunteet heijaa edestakaisin ääripäästä toiseen. Tämä ääripäästä toiseen liikehdintä on ihan normaalia kunnes asiat löytävät omat luonnolliset mittasuhteet. Rauhan ja levollisuuden löytäminen itsestään antaa minulle mahdollisuuksia ja tilaa.

Kehon ja mielen Ayuerveda-kirjan alkumatkalta jäi mieleeni vanhojen vedakirjoitusten sanoma: yksilön persoonallisuus on sama asia kuin se, miten ihminen kykenee selvittämään erilaiset tilanteet.

Mie olen ihannoinut aina suorapuheisia ihmisiä ja miettinytkin, että esimerkiksi bloggaajana mulla voisi olla enemmän seuraajia jos esiintyisin sellaisella lappilaisella sisulla ja uhollakin höystettynä..mutta njäääh. Se ei ole minun juttuni mutta olen tässä kuitenkin opettelemassa uusia tapoja ilmaista itseäni ja olen uudella tiellä itseni määrittämisessä. Se ei tarkoita sitä, että seuraavan kerran tavatessamme tapaat aivan uuden Marrun, joka laukoo päin kasvoja ja korvia totuuksia torven lailla, ei sentään. Suorapuheisuus ei tarkoita automaattisesti epäkohteliasta tai asiatonta itsensäilmaisua etkä sie välttämättä edes huomaa mitään eroa minun käytöksessä tai puheessa. Sepä juuri! Kaikki muutosprosessit eivät ole silmin nähtävissä ja joissakin tilanteissa se sisäinen muutos on suurin. Se Miltä Tuntuu.

Hienoa kun meitä on monenlaisia ja mainitsemani rempseys kirjoitustyylissä varmaan kiehtoo itseäni koska tyyli on kovin erilainen omastani. Tässä päästään kätevästi itsensä vertaamiseen muihin..sen pohjalta mietin, että mie ilmaisen asioita pehmeästi ja tykkään kuvailla ajatuksiani kauniisti. Mulla on aika hemppis tyyli sillä minua lämmittää  ajatus siitä, että kauniit ajatukset ja asenne, sydän ja mieli houkuttelee lisää kauneutta elämään. Tuntuu hyvältä kun on tiedostanut aikoinaan sen kuinka paljon itseään on lähtökohtaisesti verrannut muihin ja voi sanoa tämä päivänä olevansa parempi ihminen itseään kohtaan ja hyvä ystävä itselleen.

Yksi valinta ja päätös kerrallaan.

Fyysistä hyvinvointia mielen kannustamana ja henkistä hyvinvointia liikkeellä?

KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.

Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.

Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se  on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin  mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”. 

KOKONAISUUS

Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.

Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.

Energinen keho kantaa meitä fyysisesti  eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!

SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET

Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.

Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.

Kuva Vilma Ohinmaa

Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.

Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?

Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.

Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen,  milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan  oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.

Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.

Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?

 

(Kansikuva Vilma Ohinmaa)

 

 

• Practise the pause •

YINJOOGA

Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä Instagrammiin ja päädyin lopulta kirjainmerkkien loppumisen vuoksi siirtymään tänne blogin puolelle. Kuluvan viikon torstaina oli ensimmäinen yinjoogatunti rovaniemeläisellä Walltraining Centeri’llä ja palasimme tuttujen ja uusien kasvojen kanssa joogamatolle Seija Koskelan ohjauksessa. Ilmassa oli jotain tuttua ja samaan aikaan uudenlaista fiilistä – uusi ja vanha kohtasivat luoden yhdessä jotain uutta. Salissa oli kotoisa, rauhallinen tunnelma ja pieni ryhmäkoko tuntuu itselleni kodikkaalta. Paluu yinin pariin nimenomaan Seijan ohjauksessa uudella salilla symbolisoi uuden alkua. Pidemmän aikaa blogia seuranneet tietävätkin tämän tarinan taustan kuinka joogamatkani sai uudenlaisen draivin löydettyäni tieni Rovaniemellä aiemmin toimineen WellnessLoungen ohjatuille joogatunneille ja nyt tarina jatkuu uusissa tiloissa WallTraining Centerin avattua ovensa. (Ja tämä ei muuten ole maksettua mainosta vaan jaan näitä asioita ihan puhtaasti omasta halustani.) Kasvotusten ohjattu tunti tuntui virkistävältä ja rentoutti saaden haukotukset leviämään matolta toiselle. Tunnin aikana ajatukseni sivusivat tätä uuden alkua sekä ketä minulla oli ympärilläni salissa. Ajatusten nopea tsekkaus sai liikutuksen tunteet liikkumaan pitkin kehoa, kostuttaen silmäkulmiä ja lopulta siinä matolla silmät kiinni maatessani hymy nousi huulilleni.

Pääset lukemaan täältä kirjoitukseni Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen, jossa kerron enemmän yinjoogasta ja kokemuksiani ohjatuilta tunneilta ja ”Me olemme yksiloitä ja parhaita versioita itsestämme” ..ajatuksia viikonlopun Yinyoga-workshopista. Olen puhunut paljon siitä kuinka jooga tuo yhteen ihmisiä ja olen iloinen kun tutustuin yinjoogaworkshopissa mm. yinjoogaopettajaan Clare Gates-Sjöblomiin, josta kerron yllä linkitetyssä yinjoogaviikonloppua koskevassa kirjoituksessa. Muistan yhä elävästi tämän wokshopin ja sen kuinka kyseinen viikonloppu on viitoittanut tietäni restoratiivisen joogan parissa. Yinin maailma ja sen voima kasvaa ympärilläni, mitä enemmän keskityn siihen, että tämä koko fyysinen paketti omaksuu pakottamatta ajatuksen rentoutumisesta ja itsessä viihtymisestä, sen paremmin voin. Voi sanoa, että yinjooga ei ole helppoa: asanassa vietetään aikaa ja asennosta toiseen edetään hitaasti. Liikkeen sijaan keskitytään paikallaoloon. Isojen liikkeiden ja syvien venytysten, kehon puskemisen sijaan haetaan rentouden kautta lämpöä kehoon. On äärimmäisen mielenkiintoista tunnustella kuinka pienen pienellä liikkeellä voidaan saada tuntemuksia aikaan kehossa. Se tunne kun hoksaan, että aikalailla automaattisesti lähestyn liikettä isosti, alan etenemään sinne oman liikkuvuuden rajoille asti ja sitten muistan, ai niin! Vähemmän on enemmän ja pieni liike on se suurin juttu. Ai että!

Minusta on ihana ajatus keskittyä siihen siirtymään jossa mie vietän aikaa asentojen välillä ja niihin tuntemuksiin mitä kehossa heräilee, minulle on vapauttavaa antaa hengityksen ohjata tätä pienen pientä liikettä mutta kaikille tämä ei tunnu samalta. Olen kertonut tämän toodella monta kerraa mutta mainitsen saman asian vielä tässä yhteydessä, tiedoksi uusille lukijoille: mie vietin ensimmäisen yintunnin melkoisen aktiivisena vilkuillen salaa muita ja odottaen koska edetään seuraavaan liikkeeseen. Pysähtyminen ei tapahtunut automaattisesti mutta minulla alkoi rakentumaan luottamus opettajaan ja se auttoi minua osaltaan rentoutumaan ja kannusti mieltäni avoimuuteen. Minulle annettiin tarjolle vaihtoehtoja kuinka voisin lähestyä harjoitusta, mitään ei ollut pakko omaksua vaan sain poimia tunneilta itselleni hyvältä tuntuvia ajatuksia. Nämä olivat antamassa suuntaa minulle, jotta löytäisin rohkeutta tehdä harjoituksesta omanlaiseni, jotta oppisin luottamaan itseeni. Muistan kuinka koin aluksi itseni epävarmaksi kaikkien niiden uusien apuvälineiden ja liikkeiden yhdistämisen kanssa, siinä tuli minulle niin paljon uutta asiaa.  Säännöllisen harjoittelun kautta olen löytänyt itselleni turvapaikan yinjoogasta, harjoittelu auttaa minua säilyttämään tai palauttamaan mielenrauhaa.

WallTraining Centerin tunneilla meille annetaan mahdollisuus viettää yintunnilla aikaa silmät kiinni ja Seija auttaa tarpeen mukaan. Silmät kiinni ei ole kuitenkaan pakko olla mikäli se ei tunnu luontevalta uudessa ympäristössä ihmisineen mutta se on mahdollista. Minusta on kiehtovaa tarkastella oman mielen liikkeitä kehon ollessa pysähdyksissä ja hengityksen ohjatessa olemista.

KENELLE?

Mietiskelin, että yiniä voi suositella aktiiviselle liikkujalle treenin vastapainoksi, ihan tavalliselle arkiliikkujalle tai liikkumattomalle ihmiselle. Minua herätteli aikoinaan lausahdus, jos sinulla ei ole aikaa arjessa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen niin sie tarviisit kahta kovemmin palasen yiniä arkeesi. Me kaikki ei koeta samoja lajeja omaksemme mutta kannattaa kuitenkin kokeilla ja antaa avoimin mielin uudelle kokemukselle mahdollisuus. Sen jälkeen voidaan vaikka todeta, että ”tämä ei ole se oma juttu” mutta ainakin on kokeiltu ja käyty mahdollisesti siellä epämukavuusalueella eli on saatu uusi kokemus itselle. Mie olen haastanut paljon ja säännöllisesti itseäni viimeisten vuosien aikana epämukavuusalueelle monellakin elämän osa-alueella ja tästä syystä sivuan usein asiaa paljon täällä blogissa..itseni haastaminen tietoisesti ja toiminnan sivutuotteena on opettanut minulle valtavasti.

Usein me havahdutaan kehonhuoltoon vasta sitten kun meillä on jokin akuutti tarve siihen mutta mehän voidaan ylläpitää omaa hyvinvointia päivittäin pienillä valinnoilla.

HARJOITUS ON SINUN OMASI

Joogaa suositellaan usein tyypillisesti elämäntilanteissa, jos sinulla on esimerkiksi stressaava vaihe elettävänä mutta voit löytää siitä myös jo olemassa olevaa hyvinvointia tukevia elementtejä. Joogatunnille voi tulla vaikka sinulla ei ns. olisikaan varsinaista tarvista saada paussia omasta elämästä tai lievitystä kehon jumeihin. Joogan monipuolisuus näkyy meissä sillä tunti voi tarjoilla sinulle diippejä oivalluksia tai harjoitus voi olla sinulle hetki jolloin fyysistä kehoa voimistetaan dynaamisen harjoituksen muodossa. Rentoutta voidaan hakea antamalla lihaksille ja mielelle mahdollisuus upota hengityksen ohjaamaan sykliin ja hitaaseen, lämpöiseen liikkeeseen. Mie pidän itsessäni siitä, että lähden uusiin harjoituksiin avoimin mielin ja olen kokenut niin positiivisia, neutraaleja kuin ”tämä ei ole minun juttu”-tyyppisiä tilanteita. Jooga alkoi avautumaan itselleni uudella tavalla kun minulle avautui pari ajatusta: me saamme itse valita kuinka paljon filosofiaa tai hmm, syvällisyyttä kannamme harjoituksissa mukana ja asanaharjoituksia saa tehdä sen hetkisen tarpeen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa asanoiden valintaa sen mukaan mikä kehonosa kaipaa huomiota tai asanaa joka vaikkapa tulee mieleen enempiä miettimättä. Mikäli asanoiden valitseminen tuntuu jostain syystä hankalalta, on vaihtoehtona ohjatuilla tunneilla käyminen. Mikäli jostain syystä et pääse osallistumaan paikanpäälle on sinulle vaihtoehtona esimerkiksi Yogoben verkkotunnit, joista voit valita haluamasi harjoituksen sinulle sopivana ajankohtana. Voit halutessasi tutustua videokirjastossa myös ohjattuihin meditointihetkiin ja pranayama eli hengitysharjoituksiin.

Monipuolinen harrastus, työkalu stressinhallintaan tai fyysisten kiputilojen lievittämiseen, arkipäiväinen elämäntapa – voit määrittää itse mitä jooga sinulle merkitsee.  Harjoitus on aina sinun omasi. Nähdään matolla ❤️

Mikä saa minut liikkeelle?

OMA LAJI, OMA SALI

Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi  nainen.

Pääset lukemaan tästä ihka ensimmäisen blogikirjoitukseni: Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.

Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.

Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt  ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan.  Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa  ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.

WallTraining Center Rovaniemi

Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.

HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA

Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää.  Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.

ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA

Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi.  Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.

Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan.  Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.

Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta.  Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.

Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita.  Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.

Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.

OHJAUS JA YHTEISÖ

Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!

Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina.  Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.

Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon  liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa.  Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.

Mikä saa sinut liikkeelle?

 

WALL IS BACK! WallTraining Center on avannut ovensa Rovaniemellä

WALLTRAINING CENTER, ROVANIEMI

Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23)  tiloista ja sali on auki to-su päivät. Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.

Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.

WALLTRAINING

WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä.  WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa:  WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!

Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa  huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.

Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero. 

ILON KAUTTA

Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.

Tänään  pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.

Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.

(Kuvat Seija Koskela)

AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018

Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15. 

Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Tunnetilojen kohtaamisesta (tunnelukko)

MINUSTA TUNTUU..

Tänään olen täällä blogissa tunteiden ja tunnelukkojen pyörteissä. Minua kiinnostaa valtavasti tunteet, tunteiden vaikutus kehoon ja mieleen, syyt/tekijät tunteiden takana sekä kaikista haastavin: omien tunteiden kohtaaminen (ja se missä olen ollut ekspertti) pakoonjuoksu. Mie olen kuluvan vuoden aikana selkeästi havainnut kehitystä omien tunnetilojeni kohtaamisessa ja tänään on avoimet tunteet pinnassa – se tuntuu hyvältä. Olen yrittänyt kehittää omien tunnetilojeni kohtaamista useamman vuoden ja muistan kuinka vuonna 2015 tämä iso prosessi sai alkunsa. Olen kirjoittanut valtavat määrät omista epävarmuuksistani, peloistani ja avannut täälläkin omia häpeäntunteita aiheuttaneita tilanteita sillä ajatuksella, että en ole yksin näiden ajatusten, tuntemusten ja kokemusten kanssa. Enkä ole ollutkaan sillä kaikki ne viestit ja juttelut mitä olen saanut teidän kanssa käydä, ovat osoittaneet kuinka paljon ympärilläkin on meneillään ja kuinka paljon ihmiset ovatkaan kokeneet samankaltaisia tilanteita.

Olen täällä kertonutkin käyneeni vuosia työnohjauksessa Kärnän Katin Askel työnohjauspalvelut – yrityksessä ja meidän tapaamiset ovat olleet minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä, merkittävä ja iso työväline ja tuki elämässäni. Olen saanut apua muun muassa  juurikin tunnetilojen tunnistamisessa ja kohtaamisessa sekä minäkuvan muodostumisessa ja uudelleenrakentumisessa. Tämä on ollut kaikkinensa todella voimakas kokemus sillä olen kohdannut lähimenneisyydestäni asioita ja muistoja, jotka ovat blokanneet ja rajoittaneet minua (osa tiedostettua ja osa tiedostamatonta). Olen tämän pitkän prosessin aikana tutustunut itseeni pala palalta  uudelleen sillä minusta on paljastunut todella vakuuttava tekosyiden ja selitysten taakse piiloutuva pikkutyttö, joka kerta kerran jälkeen on turvautunut paniikkiratkaisuna pikajuoksuun jotta pääsisi juoksemaan asioita ja muistoja pakoon. Noh, eihän se sillä tavalla toimi, se me tiedetään..ja hei, annan sinnikkyydestä itselleni pisteet sillä jaksoinhan mie yrittää tätä vuosikausia (tähän sopisi silmiä pyörittävä emoji.) Pakenemisen sijaan olenkin kohdannut näitä muistoja ja saanut epämiellyttäviä tuntemuksia purettua pois kehomielestäni. Kehomieli kuvaa hyvin mielestäni kokonaisuutta sillä traumaattiset tapahtumat voivat jäädä myös fyysisiksi lukoiksi kehoon sen lisäksi, että tunnemme lukkoja samaan aikaan mielessämme.

Kaikkinensa tämä oman mielen, omien tunteiden ja muistojen kohtaaminen vuosien varrella on ollut värikästä ja todella voimakasta prosessointia. Minusta tuntuu kuin sydämeni päältä olisi irronnut tulppa, joka on pitänyt erilaisia mielen kiputiloja ja ikäviä muistoja kerättynä yhteen säiliöön. Sieltä on löytynyt mm. loukattu ja petetty pikkutyttö, hylätyksi tulemisen tunteita, epäluottamusta ja epävarmuutta. Värikästä murrosikäisen kapinoivan teinin kasvukipuiluja kohti aikuisuutta ja naiseutta ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja määrittämistä. Sen tulpan irrottua olen saanut huuhdeltua kehosta ja mielestä pois niitä kuormittavia muistoja ja muistojen synnyttämiä tunnetiloja ja sen tulpan irrottua olen ymmärtänyt, että minulla on tunnelukkoja kohdattavana ja käsiteltävänä. Olen myös ymmärtänyt tärkeän seikan: mie tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kaikelle tälle käsittelylle ja minun on otettava sitä aikaa arjessa tälle. Olen huomannut lisäksi sen, että minun pitää hieman ns. suojella itseäni ihmisiltä, ottaa etäisyyttä jos huomaan, että joku ihminen toimii väärin minua kohtaan.

TUNNELUKKO(SI)

Olen tutustunut Kimmo Takasen kirjaan Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta ja tästä on ollut minulle suuri apu. Sen verran Takasen taustaa, että hän on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa, ylläpitää suosittua nettisivustoa www.skeematerapia.fi, ja toimii terapeuttina sekä kouluttajana. Mikä tunnelukko on? Takanen kuvaa tunnelukkoa kirjassaan näin:

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.

Jokaisella on tunnelukkoja. Ne saavat meidät uhrautumaan läheisissä ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä, alistumaan vaativien ihmisen kanssa, koska pelkäämme ikäviä seuraamuksia tai mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuoliseksi. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia tai välttelemään haasteisiin tarttumista epäonnistumisten pelossa. Ne saavat meidät ponnistelemaan aina uusien tavoitteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa. Tunnelukkojemme vuoksi koemme syyllisyyttä virheistämme ja murehdimme menneitä. Niiden vuoksi koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

Tunnelukkomme saavat meidät suhtautumaan elämään pessimistisesti, ne tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne tekevät meidät mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi tai epäluuloisiksi ihmissuhteissamme. Tunnelukot saavat meidät kontrolloimaan itseämme ja ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Ne saavat meidät kätkemään todelliset tunteemme ja välttelemään ongelmista puhumista niin kotona puolison kuin töissä esimiehen kanssa. Niiden vuoksi väheksymme itseämme ja omia saavutuksiamme ja vertaamme itseämme jatkuvasti toisiin. Tunnelukot saavat meidät kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti, jolloin suhtaudumme heihin vaativasti ja kriittisesti, syyllistämme, manipuloimme tai väheksymme heitä. Tunnelukkojemme vuoksi ajaudumme riippuvuuksiin ja kärsimme haitallisten elämäntapojen seurauksista.

Tämä kaikki tapahtuu erityisesti silloin, kun emme tiedosta tunteitamme ja yritämme vain selvitä niistä. Emme vapaudu tunnelukoistamme taistelemalla tunteita vastaan tai niitä pakenemalla, vaan tietoisesti tunteemme kohtaamalla. Tämä kirja auttaa sinua matkalla kohtaamaan tunteesi ja menneisyytesi ja löytämään todellisen itsesi. Voimme vapautua tunnelukoistamme vain kun opimme tiedostamaan niitä ja niihin liittyviä tunteita.

 (Lähde )

MUISTOISSA SÄILYVÄT TUNTEET

Mie olen huomannut kuinka olen kantanut ikäviä muistoja taakkana mukanani vaikka olen itselleni jo vakuutellut, että ”miehän olen aikaa sitten päästänyt irti niistä kyseisistä muistoista” tai antanut anteeksi ihmiselle, joka on jättänyt pysyvät arvet minuun. Olen vakuutellut itselleni, etten kanna kaunaa ihmisiä kohtaan jotka ovat pettänyt luottamukseni lapsuudessani ja nuoruudessani kerta toisensa jälkeen sillä olen halunnut olla se tyyppi, ”jonka nahan alle ei kukaan pääse, ainakaan pysyvästi.”  Jossain vaiheessa olen tainnut ikäänkuin koittaa ohjelmoida itseäni sellaiseen tilaan, jonka pyrkimyksenä on ollut ettei kukaan tai mikään voi minua satuttaa..eikähän se näin toiminut ainakaan itselleni. Minulla nousi vahvana mieleen mielikuva, jossa nuori lettipäinen tyttö juoksentelee aurinkoisena kesäpäivänä pitkin pellonlaitaa oikein kepein askelin – olen elänyt sellaista kevyttä kuvitelmaa silloin kun olen ajatellut saavuttaneeni moisen zenmäisen tilan, jossa kukaan tai mikään ei todellisuudessa tuntuisi miltään.

Olen esimerkiksi huomannut, että aikuisiälläkin minulla on ollut kiire antaa anteeksi toiselle sen sijaan, että olisin pysähtynyt käymään läpi tilanteiden synnyttämiä tunnetiloja itsessäni..olen siis laittanut noissa tilanteissa jonkun toisen itseni edelle vaikka minua kohtaan olisikin toimittu väärin. Koin melkoisen tunnekuohun ymmärtäessäni tämän sillä miehän sanon muille, että älkää antako muiden kävellä ylitsenne mutta itse olen oikein tarjoutunut siihen sillä olen jättänyt itseni huomiotta ja keskittynyt muuhun enemmän.

Olen oppinut, että mieli ja sydän vaativat aikaa, lempeyttä, ymmärrystä ja anteeksiantoa käsitelläkseen näitä asioita eikä epämiellyttäviä muistoja ole voinut vain sulkea laatikkoon ja istua niiden päälle. Minulla on joskus ollut kiire (yllätys yllätys) näissäkin tilanteissa: tunteiden ja muistojen kohtaamisessa ja käsittelyssä. Olen halunnut saada tilanteet nopeasti päätökseen, jotta olen ”saanut jatkaa matkaa”. Nyt kun mietin tätä käytöstäni, minua huokailuttaa. Se pikajuoksija (toiselta nimeltään minun ego) on ollut todella voimakkaasti ohjailemassa tätä tunteiden käsittelyä ja antamassa tahtia, jotta kipittely jatkuu eikä tunteiden todellisia kohtaamisia ehdi syntyä.

Alkuun minusta tuntui tämän ”tulpan” irrottua, että hukun niiden kaikkien tuntemusten alle mutta ei niin käynyt kuitenkaan. Olen halunnut itse tätä, kohdata nykyisen itseni ja minun pitää kohdata esim. lapsuuteni sekä nuoruuteni vuodet vielä näin aikuisiällä. En muista tarkkaa aikaa mutta aikoinaan sanoin Katille kuinka minulle tuli aivan fyysisesti paha olo kun aloin miettimään tiettyjä nuoruuden ajanjaksoja enkä ollut silloin mitenkäänpäin valmis kohtaamaan sitä kaikkea. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kuluneena kesänä sanoin Katille, että nyt on sen aika, on niin sanotusti aika kurkistaa sinne mikä pelottaa. Minun pitää tehdä se, jotta pääsen eteenpäin..samaan aikaan kun olen utelias, olen jännittynyt mutta ajatus tuntuu kuitenkin luontevalta. Ja näitä samoja tuntemuksia olen kokenut tänä aamuna kirjoittaessani tätä pätkää elämästäni, tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja luontevalta avata juuri nyt omia henkilökohtaisia ajatuksia tämän aiheen parissa. Ihmisen elämä on mieletöntä, kaikki nämä tunteet mitä me saadaan kokea ja kokemukset, jotka tuo meistä jotain uutta esille..arkinen elämä tarjoilee loputtomia kasvun mahdollisuuksia kasvaa omaksi itsekseen ja kehittyä.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

 

 

Yhteistyössä Lumi Yoga Wheel

JOOGAPYÖRÄN LUMOISSA

Olen todella iloinen ja innoissani Lumi Yoga Wheel:in kanssa alkaneesta yhteistyöstä. Tutustuin toissakesänä joogapyörään ja olen tehnyt vaihtelevasti sillä harjoituksia. Viimeisen puolenvuoden aikana se on ollut erityisen paljon mukana joogaharjoituksissani ja olen saanut lisää varmuutta sekä rohkeutta sen kanssa liikkumiseen. Kehon liikkuvuuden lisääntyminen ja esimerksi tasapainon kehittyminen ovat mainioita motivaation kasvattajia ja kannustavat minua eteenpäin.  Aluksi olin epävarma joogapyörän kanssa sen uutuuden ja outouden vuoksi mutta sittemmin meistä on tullut oikein toimiva kaksikko ja minusta tuntuu hyvältä koska olen löytänyt sen oman juttuni joogapyörästä.

MIKÄ IHMEEN JOOGAPYÖRÄ?

Lumi Yoga Wheel, LYW, on ensimmäinen Pohjoismaiden joogapyörä ja monipuoliseen, kokonaisvaltaiseen kehonhuoltoon suunniteltu väline. Lumi Toga Wheelin takaa löytyy kolme energistä naista: Hanna ohjaa pääasiassa Suomessa mm. joogapyöräohjaajakoulutuksia sekä erilaisia workshoppeja yhdessä Emmin kanssa mutta häneen voi törmätä myös Costa del Solilla järjestettävissä workshopeissa. Josefina ohjaa tunteja sekä koulutuksia pääasiassa Fuengirolan ja Malagan alueella.

On erityisen hienoa olla mukana jakamassa joogapyörän tarjoilemia mahdollisuuksia liikkeen ja treenin muodossa sillä omakohtainen kokemukseni on, että joogapyörän avulla voidaan kehittää muun muassa liikkuvuutta, keskivartalon voimaa sekä tasapainoa. Lumi Yoga Wheelille on koottu omat treeniohjelmat, joissa havainnollistetaan liikkeet kuvien ja sanallisten ohjeiden muodossa, joten sinun ei tarvitse pähkäillä yksin mitä tehdä ja miten.

LYW:n ja apuvälineiden kanssa liikkeitä voi muokata omaa tasoa vastaaviksi liikesarjoiksi ja esimerkiksi mie suosin joogablokkien hyödyntämistä omissa harjoituksissani sillä tasapainoni ei ole vielä niin kehittynyt, että pystyisin haastaviin liikkeisiin pelkästään joogapyörän turvin. Useat liikkeet ovat jääneet puolitiehen juuri sen haastavuuden vuoksi joten yksi päivä siinä pähkäillessäni kuinka ihmeessä pystyn treenaamaan liikkeitä, joihin en edes pääse (itkunauruhymiö), laitoin blokit pyörän molemmin puolin ja sain näin pyörän tuettua paikoilleen. Tällä tavoin modifioituna pystyn opettelemaan liikkeitä sekä vartalonhallintaa ja harjoituksessa säilyy silti haasteellisuus.

Keskivartalon ja yläkropan herättelyä ja erityisen paljon haastetta tähän liikkeeseen tuo joogapyörän epävakaus. 

KENELLE?

Mie suosittelen lämpimästi kokeilemaan joogapyörää ja tutustumaan erilaisiin pyörällä tehtäviin liikkeisiin. Edellytyksenä ei ole esimerkiksi joogatausta eikä sinun tarvitse olla notkea sillä kuten kerroinkin, liikevariaatioita löytyy eri tasoisille ja tehdessähän voima sekä liikkuvuus kehittyy. Mie olen jakanut Instagramissa erilaisia videoita harjoituksistani ja pyrkinyt tuomaan esille joogapyörän käytön monipuolisia mahdollisuuksia. Viime viikkoina taaksetaivutukset ja rintarangalle tilan tunteen antaminen ovat tuntuneet erityisen hyvältä ja olenkin hurahtanut niihin löytäessäni uudenlaisia liikevariaatioita. Päivitykseni ovatkin keskittyneet hyvin pitkälti taaksetaivutuksiin ja rintarankaa avaaviin asentoihin ja liikesarjoihin mutta koitan monipuolistaa treeniäni ja haastan itseäni Lumi Yoga Wheelin treeniohjelmiin.

Liikkeet tehdään aina omaa kehoa kuunnellen ja joogapyörä antaakin suoraa palautetta liikkeistä. Voit tehdä joogapyörän kanssa dynaamisen ja toiminnallisen treenin tai vaikkapa restoratiivisen eli palauttavan ja kehoahuoltavan harjoituksen.

Joogapyörän suosio kasvaa ja Suomessakin pääsee jo jopa ohjatuille joogapyörätunneille. Taitaapa tässä allekirjoittaneenkin haaveissa olla tulevaisuudessa omien joogapyörätuntien ohjaaminen, niin mukavaa tämä on!

 

Lisää tietoa Lumi Yoga Wheelin tunneista, workshopeista ja joogapyöräohjaajakoulutuksesta löydät täältä.

 

Kreetan kynästä: Oma polkuni joogan syvimpään olemukseen

HELTEINEN HEINÄKUU

Terveisiä Kainuun kauniista maisemista! Suomen maa näytti parastaan kun kävimme lomareissulla etelässä mutta helteet ajoivat meidät takaisin mökille ja järven rannalle. Olen tutustunut somen kautta kuluneena keväänä ja kuluvana kesänä uusiin ihmisiin ja erityisesti jooga on ollut sellainen yhdistävä tekijä. Minusta on todella mukavaa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia, onnistumisia ja ylipäätään olla tekemissä samanhenkisten ihmisten kanssa. Enkä tarkoita, että muiden ihmisten pitäisi jakaa tismalleen sama arvomaailma tai käyttäytyä samalla tavalla kuin mie. Viime aikoina olen viettänyt aikaani ja pitänyt yhteyttä pääasiassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kotoisa fiilis ja hyvä olla ja huomaan kuinka suuri vaikutus tällä on elämään. Se, että olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse olla kaikkien hyväksymä tai tykätty, on vapauttanut itsessäni jotain hyvää. En tarkoita sitä, että tietoisesti etsisin erilaisia ihmisiä, joita voisin sitten kartella tai että olisin kohdannut viime aikoina paljon vastustusta, dissausta tms. mutta asian tiedostaminen on tehnyt hyvää erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kokea uudenlaista mielenrauhaa.

Olen saanut todella kiinni siitä tunteesta, että omat jalkani seisovat vakaasti maata vasten ja mie pysyn pystyssä. Ulkopuolelta kantautuva maailman hälinä ei saavuta minua entiseen tapaan vaan tunnen olevani vahvemmin maadoittunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulla on tasaisempi olo kaikinpuolin. Iloinen, onnellinen, tasapainoinen ja samaan aikaan hullutteva ~ uskallan tehdä rohkeita päätöksiä ja olo on luottavaisempi.  Olen löytänyt sellaisten ihmisten luo, joille en ole liikaa tai liian vähän. Sellaisten ihanien ihmisten luo, jotka ns. jaksavat kuunnella minua kun olen puheliaalla päällä ja jotka viihtyvät seurassani silloin kun olen hiljainen tai silloin kun sinkoilen pitkin paikkoja ja jutuistani ei tuppaa edes saamaan selvää. Näiden vanhojen ja uusien ihmissuhteiden myötä elämässäni on nykyisin ihanan rohkeaa naisenergiaa, joka kannattelee minua.

KREETAN KYNÄSTÄ

Tänään Kreeta Ranki kertoo omaa tarinaansa blogin vierasnurkkauksessa. Mie olen jo jonkin aikaa seurannut Kreetan elämää Instagramin puolella ja olen super iloinen kun sain tämän kauniin persoonan jakamaan ajatuksiaan joogasta, äitiysjoogasta ja joogan filosofiasta.

ENSIASKELEET JOOGAN PARISSA

Ensikosketukseni joogaan sain 13-vuotiaana. Löysin silloin kirjahyllystä Kareen Zebroffin kirjan Jokamiehen joogaa. Voimistelusta innostuneena kuvat asanoista kiehtoivat. Sen lisäksi vaikutuksen teki asanoiden vaikutuksista lukeminen. Tein kirjan ohjeilla asanoita aina silloin tällöin. Joogakursseja siihen aikaan oli aika vähän tarjolla, ainakaan sellaisia, minne teini-ikäinen olisi luontevasti suunnannut.

Aloitettuani opiskelun Turun yliopistossa pääsin lopulta ensimmäiselle ohjatulle joogakurssille, josta mieleen jäi joogatuntien jälkeinen seesteinen olo. Kymmenen kerran kurssilla tehtiin sivanandajoogaa. Kurssilla tehtiin aina sama sarja, jolloin asanat tulivat tutummiksi. Tunneilla oli asanoiden lisäksi pranayamaa, meditaatiota, rentoutumista ja harjoituksia esimerkiksi silmille. Olen kiitollinen siitä, että juuri tämä kurssi oli ensikosketukseni ohjattuun joogaan. Kurssi tarjosi monipuolisen kuvan siitä mitä kaikkea jooga voikaan pitää sisällään.

Sivanandan jälkeen yliopistoliikunnan järjestämät verkkaiset hathajoogakurssit tuntuivat tylsiltä. Eräänä päivänä ystäväni pyysi minut astangajoogan alkeiskurssille. Astangassa pääsi taas tekemään kunnolla! Luotin siihen, että kun teen riittävän uutterasti harjoitusta, pääsen jossain vaiheessa nauttimaan harjoituksen hedelmistä. Mutta mieleni oli levoton ja viikonloput kuluivat kaupungin yössä villiä opiskelijaelämää viettäen. Parin vuoden jälkeen into joogaan lopahti ja vaihdoin harjoitukseni kamppailulajeihin, joista karate ja sitä tasapainottava taiji olivat pääasiallinen harjoitukseni siihen saakka että aloin odottaa lasta.

ÄITIYSJOOGASTA UUTTA NÄKÖKULMAA

Raskausaikana olin aika huonossa kunnossa fyysisesti. Voimat eivät riittäneet kävelylenkkejä raskaampaan liikuntaan. Kävin joogayhdistyksen äitiysjoogassa. Olin tottunut voimakkaaseen harjoitukseen, joten siellä ei mielestäni tehty juuri mitään. Silti en pystynyt tekemään puoliakaan. Selinmakuulla en pystynyt olemaan koska ylös kipuaminen sieltä oli useiden minuuttien kivulias projekti, eivätkä ranteeni kestäneet konttausasennossa olemista.

Toista lasta odottaessani äitiysjooga tuntui jo erilaiselta. Kun kotona oli kolmatta vuotta huonosti nukkuva taapero, viikoittainen joogahetki oli tervetullut tauko arkeen, vaikken siellä sen enempää pystynyt tekemään kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Joogan merkitys omista lähtökohdista tehtävänä tasapainottavana harjoituksena alkoi korostua. Nukahdin savasanaan varmaankin joka kerta ja palasin tunnilta kotiin virkistyneenä. Jatkoin toisen lapseni syntymän jälkeen joogatunneilla käymistä. Äitiysjoogassa saavutettu ymmärrys joogasta kehoa huoltavana harjoituksena kantoi edelleen. Kun aloin kaivata voimakkaampaa harjoitusta, löysin Aurajoogan lämpöjoogatunnit. Aurajoogassa alkoi sopivasti myös joogaopettajakoulutus, johon osallistuin, koska halusin oppia ymmärtämään joogaa syvemmin.

KOHTI TERAPEUTTISTA LÄHESTYMISTAPAA

Vuoden 2014 alusta lähtien olen ohjannut joogatunteja viikoittain. Opetusurani alussa oma harjoitukseni meinasi taas lähteä suorittavaan suuntaan. Siihen tuli mullistava muutos, kun osallistuin J. Brownin vinyasatunnille. Olin odottanut, että tunti olisi voimakasta vinyasaa jossa pääsisin näyttämään, mitä osaan, mutta sen sijaan tunnin painopiste olikin omien tuntemusten kuulostelussa. Tunti näytti minulle selkeästi taipumukseni puskea reippaasti yli sen rajan, jossa asiat vielä tuntuvat hyviltä. Seuraavana keväänä osallistuin J. Brownin terapeuttisen joogan opettajakoulutukseen. Tämän lisäksi olen jatkokouluttautunut yinjoogan ohjaajaksi Clare Gates-Sjöblomin luotsaamassa Chi Therapeutics -koulutuksessa.

Terapeuttinen lähestymistapa tuntuu edelleen läheiseltä. Minua kiinnostaa joogan mukauttaminen eri tilanteisiin. Jooga on helppoa silloin kun keho toimii täydellisesti – kuten itselläni joogaurani alkumetreillä – mutta läheskään aina näin ei ole. Saadakseni lisää työkaluja tähän tarkoitukseen, aloitin vuonna 2017 joogaterapiaopinnot Svastha Yoga & Ayurveda -ohjelmassa.

JOOGAFILOSOFIA

Tällä hetkellä opetan joogaa päätoimisesti. Tätä ennen toimin filosofian tutkijana Turun yliopistossa. Taustani johdosta olen erityisen kiinnostunut joogan filosofiasta. Filosofiaa opiskellessani minua häiritsi toisinaan se, että työskentelen tärkeimpien kysymysten parissa mitä voi olla (kuten vaikkapa ”Mitä on tietoisuus?” ”Mitä voimme tietää ajattelevan substanssin luonteesta?” ”Mihin moraali perustuu?”), mutta elämässä selviää varsin hyvin suomatta koskaan ajatusta näille kysymyksille. Joogafilosofiassa tämä kuilu ylittyy.

Siinä missä länsimainen filosofia voi pahimmillaan olla pelkkää käsitteiden pyörittelyä ilman mitään vaikutusta siihen, millaisia valintoja teemme elämässä, joogafilosofiaa ei ole mielekästä pohtia peilaamatta sitä omaan elämäänsä. Joogafilosofia tarjoaa työkaluja, joiden avulla voi konkreettisesti vähentää kärsimystä elämässään. Tämä edellyttää rehellistä itsereflektiota, valmiutta kyseenalaistaa omia käsityksiään ja luopua itsekkäistä tarkoitusperistä. Tämä matka ei ole kivuton, siinä joutuu tämän tästä vastakkain oman pimeän puolensa kanssa, mutta se kannattaa. Se on tehnyt minulle esimerkiksi niinkin kipeän asian kuin avioeron helpommaksi kestää.

Meditaation ohella joogatekstien opiskelu muodostaa oman harjoitukseni ytimen. Saan laadukasta ohjausta joogafilosofian opintoihini Slow Yoga -koulutuksesta, jossa Janne Kontala vastaa filosofian opetuksesta. Joogateksteistä minua puhuttelee eniten bhaktijoogan ydinteksteihin kuuluva Bhagavad-Gita, jossa joogan käsite laajenee palvelemaan valintoja kiperissä tilanteissa. Opetan joogafilosofiaa myös itse työpajoissa ja Roots to Rise -joogaopettajakoulutuksessa.

Onko sinulla jokin lemppari joogakirja tai seuraatko esimerkiksi jotain blogia, jossa avataan esimerkiksi joogan filosofiaa tarkemmin?

Aurinkoista viikonloppua ☀️