Hyvän mielen liikuntaa

Kun Seppo tuli taloon

Kuluva viikko on ollut kovin pentukoiran tuoksuinen sillä saimme perheen tuoreimman juniorin pitkän odotusajan jälkeen kotiin. Kaisa ja Gizmo sai seurakseen nuoren staffipojan Sepon.

Seppo on ihana persoona, reipas, uskalias, utelias ja fiksu, pentu on oppinut 9 viikon ikäisenä jo mm. istu-käskyn. Miehän olen aivan hulluna tähän pentuun ja voisin vaan nuuskutella sen tuoksua päivät pitkät. On ollut myös positiivista huomata, että Sepon tulon myötä vanhemmat koirat on innostuneet leikkimään enemmän ja me käytiin ostamassa Kaisallekkin oma kongi kun neiti tykästyi niin kovasti nyt kyseiseen leluun. Aiemmin ei jostain syystä kelvannut mutta ihanaa nähdä Kaisa niin leikkisänä.

 Päivät täyttyvät karvakavereiden kanssa puuhailusta, yöt mennään vielä Sepon rytmissä ja päivällä käydään vanhempien koirien kanssa pitkillä lenkeillä. Kaisan kanssa me jatketaan sosiaalistamiskoirakoulua ja Sepon kanssa aloitetaan parin viikon päästä Ipana-kurssi.

Mie olen niin innoissani sillä koirien kanssa saan kokea paljon sellaista mikä jäisi ilman niitä kokematta, ne tuo sisältöä ja rakkautta elämään ja opettaa päivittäin uutta niin koirien erilaisista persoonista kun minusta itsestänikin.

Hyvän mielen liikuntaa

Vietimme viikonlopun aikalailla autossa sillä haimme Sepon Keski-Suomesta kotiin ja ajomatkaa kertyi kiitettävästi. Olin jo varautunut siihen, että selkäni jumii ja kipeytyy reissun aikana joten ei tullut yllätyksenä, että kotiin palatessamme olo olikin todella jäykkä ja selässä tuntui ajomatkan aiheuttama rasitus.

Maanantaina mie kävin rauhallisilla kävelyillä ja joogasin ja tiistaiaamuna oli tarkoitus käydä uutta saliohjelmaa ohjatusti Minnan kanssa läpi mutta päädyimme vaihtamaan sen hierontaan. Tästä olen erittäin tyytyväinen, sillä aiemmin olisin saattanut vain puskea salitreenin läpi sen vuoksi kun se oli ennaltasovittu. Nykyisin mie maltan kuunnella itseäni ja kroppaani enkä pakota sitä toimimaan itseään vastaan. Monille on varmaankin tuttua se, että treenaaminen menee suorituspainotteiseksi helposti?

Mie mietin maanantaina tätä tulevaa viikkoa ja treenisuunnitelmaani. Aamukahvilla tuumasin itselleni, että harrastan tällä viikolla ns. hyvän mielen liikuntaa ja valitsen treenit oman fiiliksen ja erityisesti selän voinnin mukaan. Tämä on ollut hyvä päätös ja ajatus sillä unirytmit ei ole olleet säännölliset pennun tultua ja päivät ovat olleet aikataulujenkin kannalta erilaisia.

Mistä minun hyvän mielen liikunta muodostuu?

Mie olen käynyt tällä viikolla hölkkälenkeillä koirien kanssa, Kunnon Paikassa IISEE aero-tunneilla, joogassa ja tehnyt kotitreenejä. Fiilis on ollut hyvä pitkin viikkoa ja olen mennyt rennolla otteella, aina ei tarvitse puskea ja repiä täysillä.

Mie koitan löytää itselleni sopivan treenikombon, jossa treenaamisella ei ole liian hallitseva asema arkielämässä vaan se sulautuu sujuvasti osaksi arkea. Päivien kulku on sen verran erilaista, ettei joka päivälle voi vaan tehdä tiukkaa lukujärjestystä. Enkä mie halua tehdä sitä! Säännöllisyys on mulle tärkeää ja mielekkyys treenaamiseen pysyy yllä senkin avulla mutta tekemisen kohde voi muuttua.

Tällä viikolla mie olen nauttinut tästä vapaudesta ja fiilispohjalta tekemisestä ja saanut lisäintoa omasta halustani tehdä. Pohdiskelin, että ehken tämä elämäntapamuutos on jäsentynyt sen verran vahvasti mieleeni, että halu tehdä asioita tulee pakottamatta.

Kelit on suosineet lenkkeilyä ja ajatus on kulkenut kirkkaana metsäpoluilla. Kotitreenit ovat tuntuneet mielekkäiltä kun kolme karvaista kaveria auttaa vieressä vuorotellen ja jälleen ilostuin siitä kuinka esimerkiksi oman kehon paino ja vastus riittää tuomaan sen hyvän fiiliksen mukanaan. Mieli ja kroppa rentoutuu fyysisen rasituksen myötä. Yksinkertaista ja helppoa, rennon letkeällä fiiliksellä!

Mikä on sinun hyvän mielen liikuntaa?

Aitoa vai tekopyhää?

Mie sain anonyymin kommentin, jossa todettiin minun olevan tekopyhä, koska korostan blogissani henkistä hyvinvointia, sen tärkeyttä ja merkitystä elämässä mutta esimerkiksi Instagram-tilini suorastaan pursuilee kuvia minusta ja kropastani. Pohdin kommenttia ja sain siitä kirjoitusaiheen.

Henkinen hyvinvointi näkyy myös ulospäin, olen iloinen, energinen ja kestän paremmin stressaavissa tilanteissa. En ota esimerkiksi negatiivista palautetta tai krittiikkiä niin syvälle itseeni ja loukkaannu vaan koitan oppia niistä tarpeen mukaan. Oma suhtautumiseni elämään ja vastaantuleviin asioihin muuttunut kuluvan vuoden aikana merkittävästi. Viime aikoina joillain ihmisillä on ollut tarve kritisoida minua anonyymisti, mitä mie en aivan ymmärrä. Mielestäni pitäisi olla riittävän rohkea esittääkseen kommentit omalla nimellään. Omien mielipiteiden ja kommenttien takana pitää seisoa.

Kuvat kertovat enemmän fyysisestä muutoksesta ja kirjoittamani tekstit enemmän minun fiiliksistä ja ajatuksista. Esimerkiksi kroppakuvat osoittaa sen kehityksen, mitä säännöllinen treenaaminen ja kehonhuolto saa aikaan. Nämä tukevat toisiaan. Ihminen ei voi kulkea peili kädessä koko elämäänsä ja monien on kuljettava pitkä tie, jotta pääsee sinuksi itsensä kanssa. Päivän päätteeksi on kuitenkin tärkeintä se, mitä ajattelet itsestäsi eikä se, mikä peilistä katsoo. Sisäinen muutos ja motivaatiotekijät ohjaavat minua ja fyysinen kehitys tuloksineen näkyy ihmisille ensimmäisenä.

Aloittaessani tämän elämäntaparemontin, voin huonosti sekä henkisesti, että fyysisesti. Nämä kaksi asiaa kulkevat usein käsi kädessä. Tekemieni muutosten jälkeen voin paremmin, uskallan kuunnella itseäni ja olen oppinut kuuntelemaan myös kroppaani. Haluan antaa esimerkin siihen, että muutos on todellakin mahdollista, jos siihen itse todella sitoutuu. Oma tahto ja omat tavoitteet määrittelevät sen.

Tämä aihe on mielestäni kaksipiippuinen..oma lähestymistapani aiheeseen on se, että saan mielettömän hyvän fiiliksen treenaamisesta ja terveellisestä syömisestä. Hyvän fiiliksen pohjalta saan tehtyä onnistuneita treenejä ja saan niistä lisää motivaatiota. Hyvä esimerkki on eilisillan aerotunti, johon lähdin kaverini kanssa. Otin hetken tauon kodin kaaoksesta kun tämä muuttoprojekti on kestänyt nyt hieman pidempään ja se oli täysin oikea päätös! Naamani oli revetä hymystä Minnan piiskaaman tunnin jälkeen. Ja kiitos Lea seurasta, jatketaan taas juttua!

Elämäntaparemontin mukana treenaaminen on noussut aivan uudelle tasolle ja ruokavaliota on päivitelty sen tarpeen mukaan. Treenaaminen kehittää kroppaani ja se näkyy ulkoisesti. Onhan se mukava välillä fiilistellä omia onnistumisiaan! Oleellisinta on omat ajatukset siellä treenaamisen takana. Pysähdyin pohtimaan näitä asioita lenkillä, Ounasjoen kauniissa maisemissa ajatus oli kirkas.

Mukavaa viikkoa, luodaan oma elämä omilla valinnoillamme!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Kannustava Kaija vai Lyttäävä Lyyli – minkälaisista ihmisistä sinun lähipiirisi koostuu?

Ihmiset ympärilläsi

Mie oon viime päivinä käynyt ihmisten kanssa keskusteluja perheen ja ystävien tuen sekä kannustuksen tärkeydestä elämäntapamuutosta tehtäessä. Olin rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä kuinka moni kokee, että tsempin sijaan läheiset ihmiset keskittyvätkin negatiivisuuteen ja he kokevat saavansa osakseen arvosteluja enemmän kuin tukea.

Omaan korvaan kuulostaa ikävältä, että kyseenalaistetaan sellaisen ihmisen ratkaisuja, joka on ensinnäkin rohkea ja myöntää itselleen, että elämäntavoissa on parantamisen varaa ja että oma terveys kaipaa huolenpitoa.  Toisekseen, vaatii lujaa uskoa itseensä ja omaan tekemiseen muuttaa niitä vanhoja, totuttuja tapoja arkielämässä!

Monet ovat saaneet osakseen kommentteja, kuten ”mikä höpöhökuuri tuo taas on, meinaatko muka pysyä siinä loppuun asti?”, ”hulluahan tuommonen on”, ”varo vain, ettei nyt mene yli tuon kuntoilun kanssa”, ”näytit paremmalta ennenkuin sinusta tuli tuollainen fitnessihminen” tai kommentteja äitiyteen ja ikään liittyen. Aivan kuin esimerkiksi nämä kaksi edellämainittua äitiys ja ikä olisivat esteitä itsestään huolehtimiseen?

Itselleni on päivänselvää, että kannustan kanssaihmisiä, jotka uskovat itseensä niin paljon, että ovat valmiit opettelemaan uusia tapoja ajatusmalleja, jotta tämä haluttu muutos onnistuisi. Mielestäni ihminen saa olla terveellä tapaa itsekäs ja on kunnioitettavaa, että ihminen esimerkiksi iästään riippumatta alkaa kuuntelemaan itseään ja toteuttamaan haluamaansa elämää. Me saadaan vaalia omaa hyvinvointia ja kyllähän keho ja mieli näyttää ulospäin sen, kuinka me voidaan.

Syitä ihmisten käyttäytymiseen

Pohdimme parin ystäväni kanssa, että mistä moinen epäily, kyseenalaistaminen ja pelko toisen onnistumisesta johtuu?  Miksi toisen onnistumista pelätään tai epäonnistumista toivotaan salaa? Mie en koe, että kenenkään muun menestys elämässä, saavutukset ja valinnat on multa millään tapaa pois. Mie saan niin paljon hyviä fiiliksiä omasta tekemisestäni, että sitä riittää jaettavaksi asti. Keskittymällä itsellesi tärkeisiin asioihin ja mielekkääseen tekemiseen, saat vahvistusta siihen sinun omaan juttuusi.

Ajattelen, että ihmiset, joilla on tarve kovaan ääneen huudella omia epäilyksiään toisen onnistumisesta, eivät ole itselleen rehellisiä eivätkä ehken elä sellaista elämää kuin todellisuudessa haluaisivat. Toki on sitten vain puhtaasti erilaisia arvomaailmoja, joiden kärjessä ei ole ruokavaliot, treenaaminen ja tässä kuplassa eläminen. Asioista, niiden tärkeydestä sekä merkityksestä voidaan ja saadaankin olla eri mieltä ja mielestäni asioista voi puhua suoraan. En ole kuullut tähän mennessä yhtään järkevää kommentta siitä, miksi omaan hyvinvointiin ja oloon ei pitäisi panostaa.

Mie olen onnekas, sillä ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat kannustaneet ja tsempanneet minua tärkeissä asioissa. Läheiseni ovat kannustaneet minua kuuntelemaan itseäni ja tekemään valintoja sen pohjalta. Olen myös saanut vahvistusta ja tukea, jotta pysyn valintojeni takana.

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Lempeä lokakuu ja makea loppuvuosi – ilman sokeria

Sokerisia ajatuksia

Parin viime päivän pikkusesta flunssan yrityksestä huolimatta täällä porskutellaan eteenpäin uusien ja nykyisten elämäntapojen parissa. Ja tästä fiilis on hyvä! Blogi on saanut uutta ilmettä ja tuunailu jatkuu edelleen.

Olen asennoitunut niin, että lokakuu on mulle lempeä kuukausi, jonka aikana keskityn kuuntelemaan itseäni. Mie odotan tulevaa talvea uudenlaisella innolla ja omat tavoitteet mielessä pitäen!

Mie huomaan flunssan tuovan mukanaan erilaisia mielihaluja. Miksi kipeänä ajatukset alkavat hakeutumaan sen ruuan pariin, mikä vanhassa elämässäni oli mulle lohturuokaa? Tiensä ajatuksiin löytää niin suklaa, karkit, jäätelö kuin jopa keksitkin, mitä meillä edes harvoin löytyy kaapista. Enkä näitä edellä mainittuja syötäviä en edes halua kaappeihimme kiusaamaan ja kasvattamaan houkutusta. Jotensakkin se tuntuu ristiriitaiselta jo sen vuoksi, että kipeänä on erityisen tärkeää syödä terveellistä ruokaa, josta saat vitamiineja ja jonka avulla vastustuskykysikin pysyy yllä. Näin se järki koittaa hiljentää tunnesyöpön.

Olin jo tuudittautunut siihen ajatukseen etten kohtaisi näitä tuntemuksia enää näin voimakkaana. Mutta eehei! Ajatukset huutelee herkkujen, lähinnä sen valkoisen sokerin perään? En ole huhtikuun jälkeen syönyt juurikaan esimerkiksi karkkia tai jäätelöä enkä ole juuri limukoihinkaan koskenut mutta kuitenkin pää muistaa sen sokerin olemassaolon. Tässä palataan sinne omien halujen ja päätösten juurille, mitä mie haluan syödä ja minkälaista ruokavaliota haluan noudattaa? Mie en anna periksi sokerille sillä se saa minut voimaan huonosti.

Pysähdyin pohtimaan tätä kirjoittaessani tietoisten valintojen merkitystä elämäntavoissa ja ylipäätänsä päivittäisessä arkielämässä. Meillä on aina mahdollisuus tehdä tietoinen valinta oman hyvinvointimme puolesta valitsemalla suklaan ja karkkien sijaan hedelmiä, välipalaksi protskupannareita marjojen kera tai lisäämällä makeutta esimerkiksi hunajalla. Ei se ole niin vaikeaa ja monimutkaista – sisäinen motivaatio auttaa tässäkin asiassa. Jos sie olet asettanut itsellesi tavoitteet, jotka ei juurikaan salli sokeria ruokavaliossa tai haluat muista terveellisistä syistä jättää valkoisen sokerin pois – terveellisempiä vaihtoehtoja on ja mie liputan niiden puolesta! Alla olevassa kuvassa on yksi viime kesän herkkuaamiaisista.

Mieli on tosiaan sitkeää tekoa sillä se jaksaa siirtää ajatuksiani sokerin pariin, koittaen puolustella sellaisten herkkujen syömistä, jotka itseasiassa tekevät minut kipeäksi. Tästä syystä mie hiljentelen sokerihampaani yleensä lenkillä, treenaamalla tai vaikka siivoamalla. Nyt kun olen pitänyt lepopäiviä eikä fiilis ole ollut energisin, ajatukset hakeutuu helpommin omaan suuhuni eli syömiseen. Tällä kertaa käytön motivaatiolääkkeenä sokerihampaan hiljentämiseen aiheesta kirjoittamista, se onnistuu sohvalta käsinkin.

100 päivää ilman sokeria

Mulla on tässä muuten meneillään 100 päivän mittainen sokerittomuushaaste parin kaverin kanssa, haastetta on jäljellä 87 päivää. 100 päivää, kuulostaakin jo haasteelta! Lähtiessäni mukaan tähän, mie olin toisaalta iloinen etten ole mennyt takapakkia uusien elämäntapojen sisäistämisessä ja olen jatkanut kulkemista oikeaan suuntaan tietoisia valintoja tehden..mutta olin yllättynyt siitä kuinka hyvin mieli sokerin muistaa näiden kuukausien jälkeen.

Haasteen ajan vältän siis kaupallista ruokasokeria, karkkeja, suklaata, jäätelöä, makeutettuja herkkuja ja piilosokerereita. Toivon, että tämän haasteen myötä sanoisin hyvästit sokerille pidemmäksi aikaa.  Hedelmiä ja marjoja mie en ole ruokavaliostani poistanut sillä en koe sitä tarpeelliseksi.

Nykyinen taipaleeni alkoi tosiaan viime keväänä, Motiviren kesäkroppahaasteen alkamisesta on pian kulunut jo 6kk! Tämä kyseinen Motiviren verkkovalmennus vei minua eteenpäin yhdessä Rovaniemen Kunnon Paikan ja PT Minnan kanssa. Tämä nostaa fiiliksiä ja vahvistaa omaa ääntäni..mie haluan jatkaa nykyistä elämääni. Nyt, 31-vuotiaana mie voin henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin koskaan aiemmin! Facebookissa on muuten käynnistymässä Motiviren syyskroppa-verkkovalmennus ja suosittelen sitä lämpimästi. Ryhmän tuki on korvaamaton ja porukkaa kannustaa toisiaan pitämään tavoitteet mielessä, mahtava kokemus!

Mie selailin tässä arkistoja ja löysin viime kesältä kuvia myös itse valmistamastani banaani-vadelmasorbetista. Tämä oli todella hyvää ja raaka-aineet ainakin oli puhtaat! Nämä kuvat muistuttaa minua myös samalla siitä, että on aika kaivaa esille netin syövereistä uusia reseptejä testattavaksi. Sokerittomuus on tuonut mukanaan läjän hyviä terveysvaikutuksia kuten vatsa ei ole pingottunut, pöhöttynyt tai turvonnut ja suolistosäryt ovat muisto vain. Verensokeri ei pompi pitkin päivää kun syö säännöllisesti ja mieli pysyy virkeänä puhtaan ravinnon turvin. Näiden ajatusten pariin on hyvä palata, muistuu itselleen mieleen omat valinnat ja niiden merkitys mielelle ja kropalle.

Lähe sieki mukaan haasteeseen, jo tänään!

Kuluva syksy on ollut energistä ja ispiroivaa aikaa ja otan loppuvuoden avosylin vastaan. Mie keskityn arkielämään, treenaamiseen ja marraskuussa käynnistyvään ravintovalmennuskoulutukseen Santasportilla. Mie luulen myös, että tulevalla talvella on mulle jotain erityisen kivaa tarjolla ja korvan takana..mutta siitä kerron lukijoille lisää kun on sen aika.

Haluaksieki päästä eroon sokerista? Ei muuta kuin tyhjentämään kaapit turhista sokereista ja tuumasta toimeen!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa