WallTraining -tehokas ja koukuttava treenimuoto

Haasta itseäsi

Mikä tekee hyvän treenin? Itselleni se on kannustava ja kotoisa ilmapiiri, treenikaverit sekä syvällä lihaksissa asti tuntuva kokonaisvaltainen polttelu ja ihana värinä lihaksissa. Jokaisella treenikerralla olo ei välttämättä ole samalla tavalla energinen sillä arkipäivien kulku vaikuttaa luonnollisesti omiin energiatasoihin ja ylipäätänsä fiilikseen mutta hikoilu kuitenkin keventää oloa ja kireystiloja.

Rovaniemeläisellä hyvinvointistudio WellnessLoungella järjestettävien WallTraining-tuntien tehokkuutta ei vaan voi kieltää sillä oikein tehtynä ihan pienimmätkin liikkeet saavat aikaan niin voimakkaan polttelun lihaksiin, että se paistaa kasvoiltakin ilmeiden vääristyessä irvistyksiin. Ekakertalaistenkaan ei tarvitse turhaan jännittää tunnille menoa sillä meitä tunneilla kävijöitä on aina yhdistänyt se ryhmäfiilis eli uusia asiakkaita opastetaan oikeiden välineiden pariin heti saliin astuttua ja Seija huolehtii yksilöohjauksellaan sen, että jokaisen tarpeet tulevat kuulluksi.

Mie muistelin viime lauantain tunnilla kuinka pitkän matkan mie olen kulkenut seinällä viimeisen vuoden aikana sieltä ihan ensimmäisiltä tunneilta saakka ja erityisesti viimeisimmät kokemukset ovat rohkaisseet minua ja saaneet niitä epäileviä ajatuksia hiljenemään. Ja se on tuntunut hyvältä! Kiitos Katja seurasta ja automatkojen juttuseurasta, kaksi kaurista käyttää näemmä siirtymätkin tehokkaasti (tähän sopisi silmänisku). Mie koen, että olen elämässä heittäytyjä mutta seinällä olen käynyt itseni kanssa lukuisia keskusteluita joihinkin liikkeisiin päästäkseni eikä monikaan liike ole välttämättä ensimmäisellä kokeilukerralla onnistunut mutta maltillisuudella ja sinnikyydellä jatkaminen on palkinnut sillä mie olen saanut kokea niitä onnistumisen tunteita. Ne on tärkeitä tunteita sillä ne kantaa pisimmälle ja tsemppaa eteenpäin myös heikompina hetkinä!

Voimaa keskivartaloon

Keskivartalon treeni on yksi ehdoton lempparini ja seinällä tehtävät liikkeet saavat lisäpontta niin Seijan tsemppauksesta kuin vatsalihasten ja voiman kehittymisestäkin. Minusta tuntuu, että sen myötä kun oma keskivartaloni on saanut lisää voimaa, sen tärkeys on korostunut sillä mie saan tehtyä liikkeet uudenlaisella intensiteetillä ja esimerkiksi alaselän kehittymisen myötä mie pystyn tekemään enemmän ja erilaisia variaatioita. Ylipäätänsä keskivartalon voiman ja tuen kasvaminen tuntuu ja näkyy myös joogassa ja omissa asanoissa,  keskivartalon kehityksen myötä avautuu uusia mahdollisuuksia joista mie olen kiitollinen.

Viime vuoden aikana mie pääsin tutustumaan monipuolisesti erilaisiin ryhmäliikuntalajeihin Liikuntakeskus Kunnon Paikassa Marrun matkassa Kunnon Paikassa-juttusarjan myötä enkä käynyt säännöllisesti millään tietyillä ja valikoiduilla tunneilla lukuunottamatta yin joogaa. Minulla oli treenit olivat siis liuta eri tunteja, joilla kävin säännöllisen epäsäännöllisesti. Mie hyppäsin alkuvuodesta 2015 erilaisten ryhmäliikuntatuntien vietäväksi ja voi sitä kertyneiden kokemusten ja uusien ihmissuhteiden määrää minkä sain juttusarjan myötä! Mie löysin itseni uusien lajien parista ja teki tosi hyvää haastaa itseään epämukavuusalueille. Löysin itseni kahdenlaisen lopputuloksen parista epämukavuusalueilta: ensimmäinen oli se, että epämukavuusalueelta löytyikin uusi mukavuusalue, eli laji jota olin vältellyt aikalailla itse muodostamieni ennakkoluulojen vuoksi osoittautuikin todella mielekkääksi. Toinen lopputulos oli se, että epämukavuusalue säilyi mutta lievempänä ja huomasin, että sillä mitä sie teet on todella merkitystä. Mie huomasin pystyväni tekemään asioita, jotka mie olin ajatuksissani torpannut itseltäni ja sillä mielen voimalla olin alkanut asettelemaan esteitä omalle itelleni. Tämän oivaltaminen oli itselleni merkityksellinen hetki sillä mie aloin ymmärtämään silloin himpun verran enemmän sitä mielen voimaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Tässä otetaan lukua ja treenit jatkuu!

  Kun löydät omat juttusi..

Kulunut alkuvuosi vuosi mulla on painottunut joogaan ja WallTrainingiin ja ne tuntuvat nyt vahvasti omilta jutuilta. Mulle sopii paremmin tällainen tahti, että lajien valikoitumisen jälkeen mie saan täysillä keskittyä niihin, tekniikkaan ja kropan hallintaan. Tiedostan olevani hitaammanpuoleinen oppija, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että mie tarvitsen toistoja ja erilaisia muistisääntöjä, jotta esimerkiksi liikkeissä vaadittava tekniikka pureutuu mieleen ja toistojen myötä lisäksi lihasmuistiinkin.

Takataskussa on pitkä lista viime vuodelta Wall liikkeistä, joihin esimerkiksi itse pääseminen vaati jo kovan työn ja useissa liikkeissä mie jouduin käymään itseni kanssa keskusteluita turhautumisesta kun oman liikkuvuuden myötä kohtasin monenlaisia haasteita. Vuosia sitten koin itseni epävarmaksi näiden kahden tekijän vuoksi sillä omissa silmissäni mie olin kankea ja hidas oppimaan mutta nykyisin suhtautumiseni itseeni on eri sillä mie haluan olla itseni kaveri ja kannustaa positiivisella mielellä itseäni erilaisiin haastavilta(kin) tuntuviin ja uusiin tilanteisiin ja hyvään elämään.

Toki mie koen myös niitä turhautumisen tunteita kun en heti osaa jotain tai en opi sitä muka riittävän nopeasti mutta mie olen oppinut käsittelemään niitä fiiliksiä ja päästämään niistä hetkellisesti irti, jotta voin suunnata ajatukseni sellaiseen mikä minua kannustaa treeneissä.

(Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge Oy)

Suorittajaminä treeneissä

Mie kirjotin jokin aika sitten suorittamisesta ja omista omien pelkojen kohtaamisesta jutun, jonka pääset lukemaan täältä. Palaan vielä siihen suorittajaminään, joka usein haastaa minua ja nostaa päätään vaikka olen jo useat kerrat alitajunnassani hiljaa riemuinnut siitä kuinka uusi minä olisi jo peitonnut sen uudella ajatus- ja asennemaailmallaan.  Mie olen palannut lukuisia kertoja samojen ajatusten äärelle sillä muutosprosessi on ollut pitkä ja välillä askeleita ollaan otettu eteenpäin ja välillä tuntuu kuin yhdellä lyhyellä askeleella olisin palannut vanhan suorittajaminän mukavuusalueelle. Olen rikkonut ja kyseenalaistanut omaa arvomaailmaani ja ajatukseni on heittänyt useamman kerran ympäri arvojen hakeutuessa omille luonnollisille paikoilleen. Sitä se on itseasiassa ollut, että mie olen uskaltanut kuulla ne omat ajatukseni ja jopa ne pelottavilta tuntuneet muutokset itsessäni. Kun olen rohkaistunut avaamaan sydämeni, ei ajatukset oman minän muutoksista tuntuneetkaan niin pelottavilta vaan ennemminkin luonnollisilta. Mie sain itselleni vastauksia kysymyksiin joiden kohtaamista olen vältellyt (tiedostamatta ja tietoisesti) ja vastausten myötä minun ei tarvinnut kyseenalaistaa sitä että miksi ja miten olenkin näin muuttunut sillä usein mie olen torpannut ajatukseni mielessäni kummastelemalla tai kauhistelemalla että ”enhän mie näin ajattele”, ”eihän tämä nyt minun mielipide voi olla”…vaikka kyse on ollut juurikin siitä muutosprosessista.

Suorittajaminä haastaa myös treenitilanteissa ja mie olen kokenut itselleni hyväksi asiaksi sen kun voin keskittyä rauhassa tekemiseen ja sen myötä oma tekeminen alkaa tuntumaan luonnolliselta. Säännöllisessä tekemisessä on omat hyvät puolet ja sen kautta ainakin omaan treenaamiseen tulee sellaista tervettä ja kannustavaa tavoitteellisuutta mutta tekemisen keskiössä ei ole se ”sitten kun” vaan ”nyt ja tässä”.

XoXo  Marru

P.S. Pääset tutustumaan WellnessLoungen tuntikalenteriin täällä.

Kurkistus WellnessLoungen WallTraining-tunneille

WallTraining

Viime aikoina blogissa on ollut esillä erilaiset pohdinnat henkilökohtaisista ajatuksista ja elämässäni vaikuttaneista tilanteista ja tänä aamuna mie halusin vaihteeksi päästää teidät kurkistamaan kuvien kautta, että mitä kuuluu treenien pariin. Kokosin kuvakoosteen rovaniemeläisen Hyvinvointistudio WellnessLoungen WallTraining-tunneilta. Tutustuin lajiin toissa syksynä ja viime vuonna kävin tunneilla satunnaisesti mutta nyt minulla on syttynyt voimakkaasti palo tähän treenimuotoon ja haluan käydä tunneilla säännöllisesti. Pääset lukemaan myös blogivieraiden Katjan ja Maaritin omia kokemuksia WallTrainingin parista.

Tämä monipuolinen koko kehoa ja mieltäkin kehittävä treenimuoto, on avannut uusia mahdollisuuksia esimerkiksi oman liikkuvuuden ja ennen kaikkea kehonhallinnan parissa. Mie olen aivan hurahtanut muun muassa uusimpiin vatsalihasliikkeisiin ja hoovereiden erilaisiin variaatioihin. Mietiskelin itsekseni, että kuinka mie kuvailisin omien fiilisten pohjalta tuntien tunnelmaa ja yleisesti ottaen tunnelma on mukavan rento ja ihmiset tuovat WellnessLoungen saliin mukanaan positiivisen ilmapiirin ja energian. Tästä paikasta on tullut itselleni todella tärkeä ja pari iltaa sitten yinjoogatunnin päätteeksi mie totesinkin kuinka hienoa on löytää Rovaniemen keskustasta paikka, jossa saa uppoutua ohjaukseen ja luottaa siihen sekä keskittyä täysillä siihen omaan treeniin tai vaikka joogan avulla rentoutumiseen. Jopa hektisten päivien päätteeksi mie olen oppinut ottamaan itselleni sen oman ajan ja paikan ja vaikka päivän aikana kierrokset olisivatkin kiihtyneet erilaisten tapahtumien myötä, ne kiireet eivät seuraa minua Loungelle. Mie haluan jättää ne pukkarin ja salin ulkopuolelle koska olen oppinut ottamaan hyvällä tapaa itsekkäästi  oman aikani treeneihin ja ainakin tiedän sen, että mikäli se kireys seuraisikin pidemmälle mukana niin se tippuu kyydistä jossain kohtaa tuntia. Lisäyksenä vielä tämän erityisen paikan tunnelmaan, jota yllä kuvailin: meidän päivät ja fiilikset eivät ole aina yhtä ruusuilla tanssimista ja salissa on monet kerrat myös purettu pahan maailman taakkaa treenaamiseen, paikalle saa tulla täysin omana itsenään ja sen hetkisten fiilisten kanssa..liike on lääke ja hikisen treenin myötä  ainakin itselläni olo rauhoittuu treenin myötä vaikka se ei pursuilisikaan onnistumisen tunteita ihan joka kerta. Jokainen päivä ja treeni on erilainen ja itselläni erilaiset treenikokemukset ovat opettaneet kuuntelemaan myös kehoa.

Hyvän mielen treenit

Erityisesti mie tykkään siitä kuinka keskivartalo saa voimaa treenien myötä ja yleisesti kropan liikkuvuuden kehittymisen myötä treenaaminen tuntuu paremmalta. Uudet ojentajapunnerrusliikkeet ovat myös aivan huippuja!! Näissä ojentajapunnerrusliikkeissä hyödynnetään esimerkiksi joogasta tuttua blokkia, mikä lisää harjoitukseen aivan uudella tavalla intensiiviteettiä. Mie nautin siitä tunteesta kun tunnen kropassani syvätkin lihakset ja liikkeiden tuomat vaikutukset, treenin aikana jokainen solu kropassa herää ja lihakset tuntuvat lämpimiltä sisältäpäin.

Erilaiset rangankierrot ja rankaa mobilisoivat liikkeet ovat olleet avainasemassa oman nykyisen kivuttoman elämän löytämisessä. Vuosikausia vaivanneet alaselän ja Si-nivelen kivut ovat jääneet joogan ja WallTrainingin myötä ja kipujen tilalle mie olen saanut voimaa erityisesti keskivartaloon ja yläselän alueelle. Usein mie mietin, sitä, että vielä jokunen vuosi takaperin mie elin päivittäin erilaisten kiputilojen kanssa ja sitä jatkui niin pitkään, että siitä kivusta tuli kiinteä osa elämää. Nykyisin mie havahdun herkästi siihen, jos alaselässäni tuntuu kiputiloja koska ne tuntuu niin vieraalta. Kivuttomampi elämä onkin ollut kohdallani yksi suurimmista motivaation lähteestä ja sen myötä kun mie huomasin, että pystyn ylipäätänsä liikkumisella ja tällä treenimuodolla parantamaan kehoni vointia, minusta tuntuu, että mie aloin myös jollaintapaa kunnioittamaan omaa kehoani enemmän sillä löysin itselleni sopivan tavan kasvattaa voimaa kehossani. Se on mahtavaa myös kuinka WallTrainingtunneilla tehtävät liikkeet ovat suoranaisesti vaikuttaneet myös esimerkiksi omaan joogaamiseen ja asanoiden sisäistämiseen, luonnollisesti esimerkiksi ylävartalon voiman kasvu auttaa esimerkiksi joogassa esimerkiksi paljon tehtävien Chaturanga punnerrusten kanssa mutta sen lisäksi treenit on kehittäneet omaa keholähtöistä ajattelua. Sellainen kokonaisvaltainen oman kehon havainnointi, hyväksyminen ja haastaminen sen väkisin puskemisen sijaan ovat auttaneet minua pääsemään paremmin sopuun oman kehoni kanssa. Pikkuhiljaa se egon ääni vaimenee ja oman kehon hyväksyminen voimistuu. Omalla kohdallani liikkuvuus ja sen kehittäminen on ollut pitkään mielen päällä ja mie saan tehdä paljon ajatustyötä sen parissa, että sallin itseni hyväksyä kehoni tämän hetkisen tilan liikkuvuuden suhteen sen sijaan, että kokisin enemmänkin turhautumisen tunteita. Usein mie koen, että minulla on kaksi täysin erillistä kehoa koska yläkropan ja alakropan liikkuvuuden kehittymisen välillä on niin suuri ero ja toisinaan omien ajatusten kanssa saa painia. Näistä ajatuksista tunnit vie kuitenkin keskittymisen sinne oman tekemisen pariin ja sen hetkiseen treeniin ja kroppa kiittää!

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

 Pääset tutustumaan WellnessLoungen viikkotuntikalenteriin täältä.

💙 Marru

Uskallatko pysähtyä pelkojesi äärelle?

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Mie olen lukenut Katri Syvärisen kirjoittamaa Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirjaa ja lukemani teksti on saanut ajatusten suuren pyörän liikkeelle. Tämä kirja ei olisi voinut osua kohdalleni parempaan ajankohtaan ja kiitos siitä Kati!! Jo ensimmäisten sivujen kohdalla koin tekstin suuria vaikutuksia itseeni ja omiin tunteisiini ja havahduin siihen, että teksti sisältöineen tuntuu niin valtavan tutulta..aivan kuin Katri olisi kirjassaan pukenut minunkin ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi.

Otsikko kertoo tämän päiväisen kirjoituksen aiheesta ja kirja toimii kirjoituksen inspiraationa.. Mie kerroin ensimmäisessä vuonna 2015 toukokuussa julkaisemassani Marru Marmelaadi-blogin jutussa aikoinaan omasta elämästäni ja muun muassa niistä parista ruuhkavuodesta jotka ajoivat minut niin henkisesti kuin fyysisestikkin loppuun eikä hyvinvoinnilla ollut silloin tilaa elämässäni. Silloisen työsuhteen päätyttyä tuli totaalinen stoppi vastaan ja eteeni nousi niin korkea tunteiden ja väsymyksen muuri etten enää voinut ohittaa sitä, en voinut kulkea vain tunteideni ohitse niitä sivuuttaen. Olin myös sulkenut silmäni tietoisuudelta sillä koitin vain jaksaa sen kilpajuoksun  kanssa eteenpäin rynnimistä aikataulut ja deadlinet takaraivossa naputtaen. Elämäni oli silloin täynnä opiskelua ja suoritin opinnot lyhyemmässä ajassa, mikä tarkoitti sitä, että mie suoritin opintoja sekä päivä- että aikuispuolella, tein yhtäaikaa oparia, syventävää harjoittelua, töitä ja suoritin kursseja sekä etänä että lähiopetuksessa ja tietenkin aikaa olisi pitänyt olla myös omalle perheelle ja ystäville.  Valmistuttuani jatkoin työskentelyä harjoittelupaikassani ja olin siitä silloin niin valtavan iloinen ja onnellinen. Vältin sen, mikä olisi ollut minun sisäiselle suorittajalle se pahin mahdollinen: eli valmistua työttömäksi mikäli en olisi paikkaa saanut. Olin suorittanut opintoja reilut parisen vuotta ihan armottomalla tahdilla ja keskittynyt siihen valmistumisen aikatauluun, jonka olin itselleni asettanut. Piti valmistua joulun sijaan jo aiemmin keväällä koska minulla oli kiire suorittaa ja osoittaa itselleni että mie pystyn siihen. Noh, pystyinhän mie ja töiden saaminen oli lottovoitto mutta mitä minulle jäi tästä kaikesta käsiini? Väsymys, vieras minä ja ripakopallinen asioita ja tunteita, joita en ollut kohdannut koska olin halunnut paeta sinne kiireeseen pakoon itseäni. Ei minulla ollut silloin tilaa omassa elämässäni. Omaa aikaa ei jäänyt enää muuta kuin yöuniin ja nekin kärsivät itseasettamieni ja ulkopuollelta tulleiden  jatkuvien suorituspaineiden alla. Paino nousi, elämäntavat,noh, ei niitä oikeastaan silloin ollut vaan mie elin tunnesyömisellä ja välttelin tiukasti ajatuksiani, joten keskityin työhön kaikin voimin.

Katri Syvärisen kirjaa lukiessani, ajatukseni ja tunteeni palasivat vuoteen 2014. Mie kysyin itseltäni, että tiedänkö vieläkään sitä miksi mie ylipäätänsä päädyin siihen rumbaan ja miksi mulle oli niin tärkeää, ei vaan miksi minulle oli tärkeintä valmistua tiukalla aikataululla ja ajaa itseni sellaiseen tilaan? Se on suorittaja sisälläni, joka minua puski sellaisiin tilanteisiin. Egoni huusi minulle pelon tunteita, mie pelkäsin pysähtyä sillä se olisi tarkoittanut käytännössä minulle sitä ”etten olisi ollut yhtään mitään”. Mie ikäänkuin pakotin sen oman fokuksen täysillä siihen, että ”mie pysyn liikkeessä ja teen jotain”..kunnes koitti se aika, jolloin minusta ei ollut tekemään yhtään mitään.

Sirpaleista kokonaiseksi

Samana keväänä kun perustin oman blogini ja olin päässyt tälle hyvinvoinnin tielle, minun oli pitänyt ensin rikkoa itseni palasiksi ja lähteä rakentamaan uutta minää. Uskomukseni ja ajatusmaailmani olivat minun oman egon hallittavina ja mie olin väsyneenä antautunut sen ohjattavaksi. Mie kävin ja käyn kyllä edelleenkin, keskusteluita oman egoni ja sisäisen minän kanssa. Vuosi 2015 on jäänyt minulle muistoihin elämäni vuotena sillä mie sain kiinni uudenlaisesta ruokavaliosta, liikkumisesta ja sain uusia harrastuksia elämääni. Osa näistä harrastuksista ovat jääneet kiinteäksi osaksi nykyistä arkeani ja niistä on muodostunut elämäntapoja ja siitä olen kiitollinen itselleni. Niiden aiempien ruuhkavuosien aikaan mie en ollut itselleni hyvä, en arvostanut kehoani enkä sisäistä minää vaan mie ruoskin itseäni jatkamaan enkä kuunnellut kehoani esimerkiksi jaksamisen suhteen. Kuinka mie olenkin ollut niin armoton ja kiittämätön?

Ihmisen pitäisi olla itsensä paraskaveri ja jos mie kohtelisin muita ihmisiä samalla tavoin kuin kohtelin itseäni, mie jäisin aika varmasti yksin. Vanhat ajatusmallit ja elämäntavat olivat liimautuneet suorastaan liisterimäisen tiukasti kiinni minuun ja tuntuivat ihan solutasolla asti, joten minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä sinne niiden asioiden ja tunteiden äärelle, jotka koin jopa pelottaviksi. Tiedättekö sellaiset hetket kun aika tuntuu aivan pysähtyvän? Oma kalenteri oli ollut niin pitkään täynnä ettei minun ollut tarvinnut pysähtyä ja olin saanut jatkaa pakomatkaa ja vuoden 2015 loppiaisena mie pysähdyin. Yhtäkkiä minulla olikin aikaa itselleni ja havahtuessani siihen väsyneen, harmaannäköiseen ja valjuun peilikuvaan – olin järkyttynyt. Ihan ensiksi mieleni täytti häpeä siitä mihin kuntoon olin saattanut itseni ja pelko tulevasta. Mie havahduin siihen, että jonkinmoinen muutos minun oli tehtävä elämässä, itseni vuoksi. Pääsin kuitenkin alkuvuoden ja kevään aikana hyvään vireeseen ja mie olen usein sanonutkin, että elämäni alkoi silloin uudelleen. Olin energisempi, iloisempi ja mie voin hyvin. Ehdin jo hieman upota siihen luottavaiseen fiilikseen, että mie olen oppinut ja sisäistänyt monia uusia asenteita ja tästä eteenpäin mie elän vakaasti sitä minulle hyvää elämää.

Sisäinen suorittaja

Viime vuosi osoitti kuitenkin minulle toisin ja erilaisten haasteiden myötä mie ahmin jälleen elämääni liian paljon asioita joita merkitsin kalenteriini ja pikku hiljaa sellaisesta mukavasta arkirytmistä päädyttiinkin siihen pisteeseen, että kalenteri täyttyi tiiviisti ja työpäivän jälkeen tehtävien asioiden lista kasvoi kasvamistaan ja vihdoin se oman elämäni kuuluisin suorittaja olikin jo nostanut päätään. Mie en halunnut sitä nähdä vaan ajattelin, että olen matkalla kohti unelmaelämää mutta sen sijaan sainkin iskuja vasten kasvoja ja putosin. Terveydentilan heikentyminen oli jo ensimmäinen merkki mutta mie sain vakuuteltua itselleni, että se johtui vain olosuhteista. Mikä sinällänsä pitää paikkansa mutta sisäisesti suurin pelko ohjasi minua kun jouduin jäämään töistä sairaslomalle sillä mie pelkäsin, että putoan kyydistä ja menetän oman elämäni hallinnan kun en enää pystynytkään ohjaamaan kehoani vaan minun piti koittaa hyväksyä se oma tilanne. Se oli todella raskasta. Tästä alkoikin sitten hyvin erilainen matka reilun puolentoista vuoden hyvinvoinnin jälkeen.

Mie tarvitsin monia monia iskuja vasten omia kasvojani ennen kuin kohtasin jälleen sen oman pelkoni. Pelkäsin etten ole mitään koska koin pudonneeni kyydistä ja menettäneeni oman elämäni hallinnan. Tästäkin asiasta olen käynyt itseni kanssa monia keskusteluita, sillä mie olen kuitenkin vahvasti ohjannut omaa ajatusmaailmaani sitä kohti ettei kaikkien elämän asioiden tarvitse olla sen kontrollin alla ja mie haluan uskoa ja luottaa myös elämään ja siihen mihin oma elämäni minua ohjaa. Kun se äkillinen ensimmäinen stoppi tuli viime vuoden elokuussa niin pelko nosti jälleen päätään, minua tukahduttikin ajatukset siitä, että mie elelen ilman asetettuja tarvoitteita tai deadlineja. Olin jo sen verran syvällä siinä suorituksen pyörässä, että minun oli vaikeaa pysähtyä. Samaan aikaan koitin palautella mieleeni ja sydämeeni kaikkia niitä ihania ajatusmalleja siitä kuinka itselleen saa ja pitääkin olla armollinen ja lempeä ja että se vähempikin riittää. Minun keho ei kestänyt eikä jaksanut sellaista enää ja sairastelun tuomien haasteiden myötä myös mieleni väsyi. Mie vertailin itseäni ympärillä oleviin enkä suostunut hyväksymään ihan kaikkia juttuja mitä sairastelut olivat tuoneet mukanaan. Tavoitteeni kohosivat tasaiseen ja sieltähän se pikku puskija olikin saanut jo riittävästi vahvistuksia ja väsyneen mieleni kanssa minulla ei ollut voimia enää laittaa vastaan vaikka tunsinkin rintani päällä jälleen sen vuosien takaa tutun kivistyksen tunteen. Pelkoni pääsivät ohjaamaan minua mutta ajattelen näin jälkeenpäin, että kaikki kirjoitukseni siitä hitaammasta elämästä, kontrollista irti päästämisestä ja lempeydestä itseään kohtaan olivat sisäisen minän avunhuutoja sen sumun keskellä. Suorittaja hiljensi ne ajatukset istumalla niiden päälle. Mie kirjoittelin aiheesta blogiinkin juttuja, kuinka olin päättänyt rauhoittaa omaa elämääni ja elellä sitä hitaampaa elämää ja sain katsoa peiliin esitäen itselleni kysymyksen, että miten meni noin niinkuin omasta puolesta?

  Tekemisestä tuli aikataulujen ohjaamaa ja tavoitteiden sanelemaa suorittamista työpäivien jälkeen. Mie syötin itselleni ajatuksia, että ahkera työ palkitaan ja se sisäinen suorittaja puski minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Mie olin asettanut silmilleni sellaiset pinkit lasit, joiden läpi katsoin omaa elämääni ja olin päättänyt että kunhan jouluun asti jaksan niin uusi vuosi tuo tullessaani minulle uuden alun ja puhtaan sivun ja sitten minulla onkin jälleen energiatasot kohdillaan ja yhtäkkiä kaikki se kiire lakkaa. Se oli sellainen illuusio, jonka olin itselleni syöttänyt niin monet kerrat, että mie sain itsenikin uskomaan siihen. Tällä tarkoitan sitä, että miten ihmeessä se kaikki kiire olisi lakannut kuin seinään vuoden vaihduttua kun se mielen suorittaja koitti vaan jatkaa juoksuaan? Tähän kaikkeen oma kehoni teki stopin heti alkuvuodesta. Mie sain jostakin kiinni kuitenkin kaikkien näiden vakavien sairasteluiden ja tiputuksessa käymisen keskellä. Hetken ajaksi mie sain hengitykseni kulkemaan vapaasti ja ikäänkuin vapautin käteni sellaisesta sinnikkäästi yrityksestä puristaa käteni nyrkkiin.

Mie annoin omille peloilleni luvan tulla esille ja halusin tervehtiä niitä. Olinko jo niin reunalla että seuraava askel eteenpäin olisi tiputtanut minut jonnekkin alas vai kuulinko sen oman ääneni jälleen kokiessani, että hetki pysähtyi..en osaa sanoa. Mie kävin pitkän keskustelun itseni kanssa siitä, että minkälaista elämää mie haluan elää ja mitä mie haluan säilyttää omassa elämässäni? Mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä ja mihin haluan keskittyä? Sen asioiden ahmimisen sijaan mie heitin ajatukseni ympäri ja aloin miettimään, että mitkä ovat ne minun hyvinvoinnin minimit; asiat, jotka tarvitsen elämääni ja mitä ilman en koe pärjääväni mutta mitkä myös antavat minulle kaiken sen millä mie pärjään ja mikä riittää? Mitkä tuo mulle rakkautta, onnea ja onnistumisen tunteita? Onko minulla tilaa omassa elämässäni ja mikä elämää ja mieltä hallitsee? Pelkojensa äärellä ihminen tuntee itsensä haavoittuvaksi koska silloin itseään pitää katsoa avoimin silmin ja kohdata niitä kipupisteitä. Mie en tarvitse enää sitä sisäistä suorittajaa ja olen jo useamman kerran potkinut sen ulos elämästäni, tai näin olen ainakin ajatellut tehneeni. Tämä toteutuikin sen aikaa kun asiat olivat mallillaan ja elämä oli sellaista tasaista arkea. Minulle riitti pari haastavaa ärsykettä ja mie olin jo lähtenyt ottamaan niitä askeleita taaksepäin. Mie en halua olla itseeni pettynyt enkä halua hävetä sitä, että kävin pienen pyrähdyksen siellä alkupisteessä, mistä olen jo lähtenyt vaan tämä toimi minulla herättäjänä. Tunnen voimakkaita tunteita ja koen päässeeni nyt eri tavalla lähelle itseäni ja tunnen sydämessäni rauhaa. Kaikki viimeisen vuoden aikana kokemani vastoinkäymiset ja viime aikoinani kohtaamani pelot ovat kasvattaneet minusta erilaisen. En olisi uskonut vielä muutama viikko taaksepäin, että tulisin sanomaan näin mutta tunnen sydämessäni asti, että vaikeat ajat ovat luoneet minulle vahvemman siteen omaan elämääni ja mie olen tiedostanut ja myöntänyt itselleni ääneen sen, että vielä on opittavaa paljonkin. Opittavat asiat ovat juurikin niitä perusasioita kuten sanan EI käyttäminen ja ennen kaikkea sen ajatuksen hyväksyminen, että vähempikin riittää ja se on itseasiassa minulle parasta just nyt ja jokin uusi palanen on elämässä löytänyt sen oman paikkansa. Ehken mie olin valmis vasta nyt vapauttamaan sen omalle paikallensa.

❤ Marru

Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen

Kokemuksia omalla joogamatolla

Mie pääsen jälleen yhden lempiaiheeni pariin ja kerron teille yinjoogan harjoitusten vaikutuksista kehossani ja mielessäni. Tämä joogamuoto on tullut elämääni jäädäkseen enkä voisi olla iloisempi niistä kokemuksista mitä olen harjoitusten aikana saanut kokea. Jokainen tunti ei ole täynnä elämää suurempia henkisiä kokemuksia, itselleni tärkeimpinä asioina nostan esille yinjoogasta saamani avun vuosikausia kestäneisiin henkisiin ja fyysisiin kiputiloihin  ja ylipäätänsä rentoutumiseen. Selkäkivuista ja huonosta unenlaadusta vuosikausia kärsineenä, mie olen löytänyt itselleni avun yinjoogasta eikä minun ole tarvinnut turvautua tulehduskipulääkkeisiin entiseen malliin. Henkisellä puolella mie olen saanut itseluottamusta syrjäyttämään ne monet epävarmuuden tunteet. Jatkuvan riittämättömyyden tilalle mie olen saanut sen tunteen, että minun ei aina tarvitse olla ”jotain enemmän ja jossain parempi”. Omat kokemukset kannustavat minua jatkamaan joogan parissa ja otan avoimin mielin ja sydämin vastaan uuden vuoden harjoitukset. Tällä hetkellä omassa elämässäni on valtavasti asioita meneillään ja hektisen arjen keskellä ainakin omalla kohdallani rentoutumisen merkitys oikein korostuu vastapainoksi kiireelle. 

Oma kehoni ei ole niin sanotusti rakennettu ihan ideaaleimmista kappaleista, jos näin voi sanoa. Minulla on ollut lapsuudesta lähtien kiputiloja mm. alaselän ja lonkkien alueella ja ja nämä ongelmakohdat kehossani ovat tuoneet myös lisähaasteita erilaisten liikuntalajien harrastamiseen. Mie olen koko ikäni ollut kankea ja olen aikoinani antanut tämän vaikuttaa negatiivisella tavalla omaan liikkumiseeni ja ylipäätänsä eri lajeihin tutustumiseen. Jokaisella joogamuodolla on ihmisille eri asioita annettavana ja nykypäivänä parasta onkin se, että joogaharrastusten suosion kasvun myötä mie voisin väittää, että jokaiselle löytyy juuri se sopiva joogamuoto, eri asia on sitten se, että antaako joogalle mahdollisuuden tai kokeeko, että se on se oma juttu. Tähän mie haluan vielä lisätä sen, että monet kerrat mie olen käynyt monia keskusteluita ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet ensimmäisistä kokemuksistaan joogan parissa eikä ne ensimmäisten tuntien fiilikset ole välttämättä olleet pelkästään ruusuisia vaan harjoitukset ovat voineet ajaa aina sinne epämukavuusalueelle asti ennenkuin palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Mie itse olen hyvä esimerkki siitä, olen tainnut täällä kertoakkin aikoinaan omasta ensimmäisestä yinjoogatunnista kun menin tunnille innokkaana ja odottelin omalla matollani malttamattomana ja toinen silmä puoliksi auki asanan vaihtumista. Tämä huvittaa minua kun vertaan ensimmäisten tuntien tuntemuksia nykyiseen. Mie kävin ensimmäisten tuntien aikana siellä epämukavuusalueellakin kun en oikein tiennyt miltä minusta tuntui enkä luottanut itseeni saatika ohjaajaan. Mie en epävarmuudessani uskaltanut heittäytyä ohjattavaksi vaan koitin vanhojen opittujen tapojen mukaan säilyttää vielä omalla matolla maatessanikin sen kontrollin ja epävarmuus nakkeli jatkuvasti kysymyksiä mieleeni siitä, että osaanko tehdä asanat oikein ja omien aiempien kokemusten pohjalta pelkäsin jo valmiiksi, että tunnin päätyttyä minulle jää käsiini se riittämättömyyden tunne omasta fyysisestä kehostani. Nykyisin mie annan itseni ohjattavaksi WellnessLoungen yintunneilla ja tällä mie tarkoitan sitä, että mie luotan Seijaan ”sokeasti” eli suljen silmäni harjoitusten ajaksi tietäen, että minua autetaan ja ohjataan.

 

 

 

Yinjoogaharjoitusten kautta minussa rauhoittuu ne hektisyyden synnyttämät kierrokset, levottomuus ja rauhattomuus. Usein sitä päivän aikana pyörittelee mielessään jos jonkinlaisia ajatuksia ja usein me nykypäivän ihmiset eletään tiukasti rakennetun aikataulun mukaan ja koitetaan pysyä siinä vauhdissa mukana. Mie jään aika helposti pyörittelemään ajatuksia mielessäni ja niistä lopulta muodostuu sellainen kehä, josta on vaikeaa päästää irti ja sydämen syke tuntuu kiihtyvän. Mie tunnen tai voisiko sanoa, että kuulen nykyisin kehossani sen koska on aika ja tarve tehdä yinharjoituksia ja niiden kautta antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle aktivoitua, jotta saisin sen myrskyn ajatuksissani ja kehossani rauhoittumaan. En muista yhtään harjoitusta, jonka jälkeen kehoni ei olisi ollut rentoutuneempi kuin ennen sitä. Yksi asia, joka toimii vahvasti omien harjoitusteni takana on se, että mie en pyri pysäyttämään ajatuksia harjoitusten ajaksi, en pyri ”olemaan miettimättä yhtään mitään” vaan sen sijaan mie olen oppinut Seijan tunneilta sallimaan ja hyväksymään ne omat ajatukseni ja annan niiden seilata omaa tahtiaan mielessä mutta mie en tartu niihin. Tämä vapauttaa minusta enemmän positiivista energiaa sen sijaan, että mie jankuttaisin itselleni hiljaa mielessäni ”älä ajattele mitään, älä ajattele mitään”.  Tämä on ollut aivan mahtava oppi ja nykyisin omat harjoitukseni perustuu hyvin pitkälti tähän ajatusmalliin. Usein päivän päätteeksi mie tunnen voimakkaan jännityksen ja kireyden erityisesti alaselän, niskan ja hartioiden alueella ja se lämmöntunne mikä virtaa läpi kehon jääden sinne harjoitusten aikana ja jälkeen, on ihana. Kierrokset kehossa pysähtyvät ja niiden tilalle mie saan rauhallisen, rennon ja jopa väsyneen olon. Viime aikoina olen päässyt vajoamaan loppurentoutuksessa jopa sinne valveen ja unen rajamaille ja siitä mie olen todella iloinen. Mie olen ollut aina huono nukkuja ja olen päästänyt esimerkiksi keskeneräiset asiat vaikuttamaan omaan uneeni siinä määrin että herään aamuöisin murehtimaan ja kaikkihan me tiedetään unen merkitys ja tärkeys hyvinvoinnissa. Tästä syystä mie tykkään tehdä yinharjoituksia iltaisin koska olen saanut apua omaan nukkumiseeni. Mie olen alaselällä ja vatsalla jännittäjä ja stressitilanteissa mie tunnen kuinka se kireys vaan syvenee ja lihakset pingottuu siitä kireydestä. Osaatte varmaan kuvitella tai teillä on omakohtaisia kokemuksia siitä kuinka mieletön se tunne on kun esimerkiksi pallea rentoutuu ja sen tuntee niin hengityksessä kuin fyysisesti elimistössäkin. Seija on kertonut, että kiinalaisen lääketieteen mukaan pallea kätkee kaikki itkemättömät itkut ja nauramattomat naurut, minun mielestä tämä on valtavan kauniisti sanottu! Ja kuinka oikeassa kiinlainen lääketiede tässä asiassa onkaan! Me tehdään usein sellainen harjoitus yintunnilla, jossa makaamme selällämme, laitamme joogablokin pallean päälle ja ristimme kevyesti kädet blokin päälle, jolloin annamme sen painautua pallean päälle kevyesti. Tässä harjoituksessa sie voit tuntea konkreettisesti sen kuinka pallea antaa palautetta voimakkaastikin mikäli sie olet vaikkapa stressaantunut, takana on muuten vaan kiireisiä päiviä, jolloin olet viilettänyt tukka putkella eteenpäin tai olet kokenut vaikkapa voimakkaita tunteita jonkin asian parissa. Tämä on yksi lempiharjoituksistani sillä tämän harjoituksen kautta mie pääsen kuulemaan omaa kehoani ja mieltäni. Se syke ja palaute minkä pallea antaa blokin kautta on voimakas kokemus, sellainen silmiä avaava ja on ollut hienoa saada kokea itse se, miltä tuntuu kun se paine hellittää ja saa verrata harjoituksen jälkeisiä tuntemuksia aikaisempaan oloon.

Näillä ajatuksilla ja levollisilla fiiliksillä mie lähden tähän sunnuntaipäivään ❤

Kun uni ei tuu..ajatuksia unen merkityksestä

Uni – ystävä vai vihollinen?

Heippa kaikille ja mitä parhainta vuotta 2017! Miten vuosi on lähtenyt käyntiin? Mie olen kirjoittanut tästä uniaiheesta ensimmäisen luonnoksen blogiini jo viime syksynä ja tänään päätin kirjoittaa jutun julkaisua varten valmiiksi. Uni, unenlahjat, unenmäärä ja laatu ovat pyörineet omissa ajatuksissani viimeisen muutaman kuukauden ajan. Mie olen todella herkkäuninen ja me ollaan usein avokkini kanssa vitsailtu siitä, että mie voisin joskus ottaa hieman hänen unenlahjojaan itselleni. Omalla kohdallani unen laatuun ja määrään vaikuttaa todella paljon arkiset asiat velvollisuuksineen, stressi, ruokavalio ja oma mieli. Mie olen malliesimerkki siitä kuinka kovan paineen alla uni karkaa jonnekkin naapuriin ja mie olen hereillä omien ajatusteni kanssa aamun pikkutunneilla. Olen sivunnut tätä aihetta blogissani aiemminkin ja silloin muistaakseni kerroin ystäväni kanssa käydystä keskustelusta, jonka loppuyhteenvetona oli lausahdus ”ei niitä maailman ja elämän ongelmia ole ennenkään aamuöisin ratkottu”.  Mie sain kiinni tuosta ajatuksesta ja yleisesti ottaen olen saanut nukuttua paremmin elämäntapamuutokseni myötä, aloitettuani säännöllisen ruokavalion ja joogan.

Lukijat ovat päässseet blogissani lähemmäs minua ja ajatusmaailmaani ja läheiset tietävät sen, että tällä hetkellä haasteita riittää erityisesti terveyden saralla. Mie en ala tässä nyt erittelemään syitä/aiheuttajia mutta viime syksy ja alkuvuosi ovat olleet kohtalaisen kovia meille. Viimeisen puolen vuoden aikana elämässä vastaantulleet yllätykselliset tilanteet ja tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun ja terveyteeni siinä määrin, että tällä hetkellä mie olen sellaisessa univajetilassa ja tämä vaikuttaa minun päivissäni aikalailla kaikkeen. Unettomuus aiheuttaa väsymystä, ärtymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, ruokahaluttomuutta, vetämättömyyttä ja vaikutukset tuntuvat kehossa ylirasituksena. Kuulen kuinka kehoni huutaa unta ja haluaisinkin antaa kropalleni ja mielelleni sen mitä ne tarvitsevat mutta ollessani tällainen murehtija, teen nukahtamisesta ja nukkumisesta ylipäätänsä itselleni vaikeaa päästäessäni ajatusten pyörremyrskyn valloilleen. Mikähän siinä muuten on, että silloin kun ne silmät sulkeutuvat saa ajatukset vallan?

Kuinka tähän tilanteeseen ajauduttiin? Mie olen tiedostanut minkälaisia ongelmia mulla unen suhteen on mutta jollain tapaa mie olen ollut lamaantunut ja odottanut ”tämän menevän ohi”. Nyt mie olen kohdannut ajatuksiani ja mie tiedän ajatustasolla mitkä asiat mulla tätä jatkuvaa univajetta pitää yllä, ja tiedostaminen tuntuu samaan aikaan hyvältä ja lamaannuttavaltakin. Tiedän, että seuraava askel se, että mie annan keholleni lepoa ja energiaa ravinnon muodossa ja teen restoratiivisia joogaharjoituksia, jotta elimistö saataisiin jälleen tasapainoon. Sen olen myös saanut todeta, että univajeen myötä tunnen jälleen stressihormonien vaikutukset kehossani voimakkaana ja jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen antavat ikäänkuin luvan kortisolille elää ihan valloillaan kehossani. Ikäänkuin mie olisin oman kehoni vanki ja stressihormonit pitävät juhlia kehossani ympäri vuorokauden.

Asiat kuten väsymys, uupuminen, burnout ja muut stressiperäiset olotilat eivät ole sellaisia asioita, joita ihminen mielellään myöntää omalla kohdallaan eikä varsinkaan puhu niistä julkisesti ääneen. En tarkoita sitä, että omia henkilökohtaisia asioita pitäisi levitellä kaiken kansan nähtäväksi ja kuultavaksi mutta kokemusten jakaminen auttaa ja toisten kokemuksista voi myös oppia. Miekin olen jossain kohtaa näiden kuukausien aikana vain laittanut huomaamattani sellaiset läpät ohimoille, jotta katse on pysynyt kirkkaana tavoitteissa ja ajatukset niiden asioiden parissa, jotka täyttivät arkipäiväni ja viikonloppuni ja tämän mie olen tehnyt puolikuntoisena. Tässä kohtaa mie olen jo lähtenyt väärälle tielle. Tämä on jo nyt opettanut mulle sen kuinka helppoa onkaan eksyä sinne omien vanhojen tapojen pariin, huomaamattaan. Mie olen mennyt imuun mukaan puolikuntoisena ja tässä on lopputulos. Tämä ei ole ollut tiedostettua vaan mie olen siinä omassa kuplassani ajanut itseni nykyiseen tilanteeseen ja viimeistään oma terveydentila avasi silmäni. En ole ylpeä tästä nykyisestä voinnista tai siitä, että olen lähtenyt oravanpyörän imuun mukaan mutta tästäkin voi oppia.

Ihmislapsi ei tule valmiiksi koskaan, elämäntapamuutosten sisäistäminen ja uusien tapojen omaksuminen osaksi omaa arkipäivää vie aikaa. Kun elämässä on asiat ja energiat kohdillaan, tukee se myös sitä, että ihminen kantaa huolta hyvinvoinnistaan ja tekee niitä päivittäisiä hyviä valintoja oman hyvinvoinnin näkökulmasta ja silloin kun me kohtaamme vastoinkäymisiä, voi askeleet alkaakkin johdattelemaan meitä takaisin lähtöpisteeseen. Se on ihan luonnollista mutta siltikin meillä on ne eväät hyvään ja hyvinvoinvaan elämään käsissämme ja erityisesti väsyneinä ja heikompina hetkinä läheisten tuki ja kannustus on se, mikä kannustaa myös niiden omien hyvien valintojen tekemiseen. Mietin myös sitä, että miksi vastoinkäymisten kohdatessa palaamme takaisin ei-toivottujen tapojen pariin kuten esimerkiksi tunnesyömiseen, jolloin stressaantuneena ihmisen tuntuu olevan luonnollisempaa valita se herkku terveellisen ravinnon sijaan vaikka se terveellinen, laadukas ravinto ja energia kuitenkin tukisi enemmän meidän hyvinvointiamme..ja sen me tiedämme, myönsimmepä sitä tahi emme.

Omalla kohdallani taisi käydä sellainen klassinen vauhtisokeus, jonka mukana sitä juoksi eteenpäin, eikähän tämä siis ensimmäinen kerta ollut. Minkälaisia tunteita tilanteessa havahtuminen minussa herätti? Häpeäntunnetta, kiukkua itseään kohtaan, turhautumista ja viimeisimpänä on tärkein: hyvää oloa siitä, että mie rohkenen myöntää asian laidan itselleni havahduttuani tilanteen keskeltä. Mie oli yllättynyt, että mistä moiset positiiviset ajatukset nousi kaiken sen väsymyksen keskellä..kunnes ymmärsin, että mie olen oppinut ja sisäistänyt sen verran näitä uusia toimintatapoja omassa elämässäni, että uskallan myöntää itselleni sen tilanteen. Tällaiselle entiselle suorittajalle, joka on jo oppinut uusia ajatusmalleja esimerkiksi siitä, mikä on riittävästi mutta on lipsahtanut takaisin itselleen liian vauhdikkaaseen oranavanpyörään, tällainen rohkeus antaa lisätsemppiä.