Kasviuutepohjaiset ihonhoitotuotteet

NUSKIN ~ HELLÄVARAISTA IHON HUOLENPITOA

Kesä ja aurinkoiset säät saavat hymyn kasvoille ja houkuttelee myös kiinnittämään huomiota ihonhoitoon. Mie suosin kasviuutepohjaisia NuSkinin tuotteita niin kasvojen kuin vartalon ihonhoidossa. Tämä kirjoitus ei ole maksettu mainos vaan haluan jakaa hyviä kokemuksiani sillä minulla on aina ollut ihon kanssa ongelmia, teinivuosina elin aknen kanssa ja lisäksi minulla on ollut pienestä asti atooppinen iho. Mie kiinnostuin Nu Skin tuoteperheestä muun muassa kuullessani tuotteiden olevan kasviuutepohjaisia. Tänään haluan esitellä omien päivittäisessä käytössä olevien tuotteiden lisäksi uuden Insta Glow itseruskettavan voiteen, joka on saavuttanut suosion ihmisten keskuudessa sen helppokäyttöisyydellä ja luonnollisella lopputuloksella.

Käyttäessäni tämän sarjan meikki- ja ihonhoitotuotteita, olen todella huomannut kuinka suuri ero kasviuute- ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden välillä on. Olen kirjoittanut aiemminkin blogiin kyseisen tuotemerkin tuotteista ja pääset lukemaan täältä kirjoitukset Nu Skin-tuotteet Hyvinvointia ihollesi ja Tuote-esittelyssä: Nu Skin -tuotesarja.

Mikä on kasviuutepohjaisten ja mineraaliöljypohjaisten tuotteiden ero? Konkreettisimpana erona nostan esille pH-arvot sillä Nu Skinin tuotteissa ei ole käytetty mineraaliöljyä ja tuotteiden pH-arvot ovat mahdollisimman lähellä ihon luontaista pH-arvoa. Tässä näkyy hyvin merkittävät erot tuotteiden pH-arvoissa ja niiden näkymisessä.

Ensimmäinen jälki iholla on ihon oma pH-arvo, johon verrataan eri merkkien tuotteita ja vasemmalta oikealle edettäessä iholle on käytetty Nu Skin vartalonpuhdistusainetta, toisen merkin ihonpuhdistusainetta ja kolmannen merkin palasaippuaa.

Testi osoittaa merkittävän eron kun katsotaan tuotteiden jättämiä jälkiä ihoon, ne kuvastavat siis eri tuotteiden pH-arvoja.

Juhlameikki kymmenessä minuutissa NuSkin tuotteilla.

ARKINEN IHONHOITO

Minulla on miltei päivittäisessä käytössä NuSkinin ripsiseerumi, mascara ja Nu Colour Advanced tinted moisturizer- voide, joka kosteuttaa ja sävyttää kevyesti ihoa ja viimeistelen arkimeikin sipaisemalla kevyesti Nu Colorin Bronzing Pearsin helmien sävyä kasvoille. Nämä helmet ovat todella riittoisia ja monikäyttöisiä, ehdoton lemppari! Ihon kosteutukseen mie suosin kosteuttavaa Creamy hydrating masque-naamiota, jonka jätän usein myös meikkipohjan alle sillä se sopii erinomaisen hyvin syväkosteuttamaan minun sekaihoani.

Kestosuosikkejani ovat muun muassa Epoch- mutanaamio, sillä ihoni on voinut paremmin aloitettuani tämän elvyttävän mutanaamion käytön. Merikasveista peräisin olevia ainesosia sisältävä savinaamio imee itseensä ihon epäpuhtauksia ja sen sisältämät äärimmäisen hienojakoiset metahiukkaset todella puhdistavat ihon tehden ihosta miellyttävän kevyen tuntuisen. Viimeisen parin vuoden aikana minun ei ole tosiaan tarvinnut käyttää peittäviä meikkivoiteita vaan olen käyttänyt pelkästään Nu Skinin varillistä kosteusvoidetta. Advanced Tinder Moisturizer- voide  on antanut oman vaikutuksensa ihoni paranemiseen ja hyvinvointiin. Voide tuntuu kevyeltä eikä tunnu tukkivan ihohuokosia, levittyy helposti ja on todella laadukas sekä riittoisa.

Mie tykkään luonnollisesta tyylistä meikkauksessa ja Nu Skinin Eyelash treatment- ripsiseerumi sekä ripsiväri saavat kepeän lookin aikaan ja silmämeikki kestää kovemmankin hikoilun. Ripsiseerumi hoitaa, suojaa ja vahvistaa omia ripsiä ja tehostaa ripsivärin pysymistä. Nu Colour Curling Mascaran  jättää luonnollisen jäljen eikä minusta tunnu että silmissä on ylipäätänsä meikkiä.

Nu Skinin AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste -hammastahna on kirkastanut hymyäni ja tasoittanut luonnostaan kirjavaa hammasluuta. Mulla on tosiaan luonnostaan laikukkaat hampaat ja hampaiden kärjissä näkyy vaaleat osat, joita kutsun ”jäävuorten huipuiksi” sillä paikoittain hampaideni kärjet ovat huomattavasti valkoisemmat.  Hammastahna jättää miellyttävän jälkimaun samalla kun ehkäisee plakin muodostumista, eikä se sisällä vahingollisia peroksideja. AP-24 Whitening Fluoride Toothpaste poistaa myös tummentumia ja ehkäisee reikien muodostumista.

INSTAGLOW

Kuluvana keväänä NuSkin lanseerasi uuden itseruskettavan voiteen ja Insta Glow onkin löytänyt paikkansa uusien ja vanhojen asiakkaiden keskuudessa. Miekin pääsin testaamaan tätä voidetta ja käyttökokemus oli niin hyvä, että tilasin purkin voidetta sen jälkeen itselleni. Tuote on helppokäyttöinen, ei sotke, kuivaa nopeasti ja levittyy tasaisesti. Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen voiteen levittymisen suhteen mutta levitin itseruskettavan voiteen puhtaalle ja kosteutetulle iholle ja jäin odottamaan lopputulosta. Alla olevassa kuvassa näkyy yhden käsittelykerran lopputulos.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Siskoni pääsi testaamaan tuotetta myös ja hän ihastui ensikokeilulla Insta Glow-voiteeseen. Jaana: Minulla oli ennakkoluuloja tuotteen suhteen sillä oletuksena oli aiempien itseruskettavien käyttökokemusten perusteella käsien värjääntyminen ja seepraraidoitukset jaloissa. Voide levittyi tasaisesti, kuivui yllättävän nopeasti ja tahraamatta. Jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen ero oli nähtävissä ja itseruskettavan voiteen jättämä sävy oli luonnollinen. Voide tasoitti epätasaisesti ruskettuneita kohtia ja sai ihon hehkumaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Oikeanpuoleinen kuva on otettu ennen käsittelyä ja vasemmanpuoleinen kuva käsittelyn jälkeen.

Pohjoisen tehomyyjät Janni Heinikki ja Anu Lampinen kertovat myös omia käyttökokemuksiaan NuSkinin tuotteista.

Janni Heinikki: Olen koko elämäni kärsiny pahastakin atopiasta ja kokeillu vaikka mitkä keinot sen hoitamiseen. Minulle sanottiin joskus, etten koskaan paranisi. Mie tutustuin Nu Skin-sarjaan 2015. Sain lahjaksi puhdistusemulsion ja kasvoveden. Yllätyin positiivisesti siitä, että tuotteet ei kirvelly tai kiristäny naamalla. Myöhemmin tilasin myös vartalon pesuaineet itelle ja ekan pesukerran jälkeen meinas itku päästä, ku minun ihottumainen, kuiva ja kutiseva iho ei kiristäny eikä kirvelly. Mie ymmärsin, että mieki voin saada terveen ihon, koska maailmassa on aineita, jotka tuntuu mun iholla hyvältä.
Mie rakastan meikata, ja nyt se vasta tuntuu mukavalta ja helpolta kun on saanu ihon kuntoon.

Korostan kuitenki, että pelkällä voiteiden ja pesuaineiden vaihdolla iho ei kokonaan parantunu, koska syy tulee sisältä. Ja minulla se on ollu laaja ruokaremppa. Eli se anto mulle sysäyksen kokonaisvaltaiseen kehon kuunteluun ja hyvinvointiin.

Nu Skinissä minua kiehtoo yhtiön vastuullisuus ja kyky luoda uusia ja toimivia tuotteita herkempienkin käyttöön. Kuten tämä uus itseruskettava. Mie en oo niistä ennen välittäny ku aiemmin testaamani on olleet hankalia levittää ja lopputulos on muistuttanu ennemmin raitasta porkkanaa ku kaunista, ruskettunutta ihoa.

Mun tämän kesän luottotuotteet on siis Insta Glow, Taivuttava Mascara ja Powerlips-kestopunat!

Anu Lampinen: Olin tosi yllättynyt siitä miten helppo tuote on levittää iholle. Ei tarvinnut pelätä että jää rantuja tai laikkuja. Sitä voi laittaa ohuesti, jolloin saa pienen hehkun iholle tai sitten kerrostaa vahvemman rusketuksen. Väri kuluu tasaisesti, normirusketuksen tapaan pois. Aion käyttää tuotetta silloin tällöin myös talvella, koska haluan säilyttää ihon päivettyneen ulkonäön myös silloin.

Insta Glow ja yksi käyttökerta.

Minulta saat lisätietoja NuSkin tuote-esittelyistä ja tuotteista, voit lähettää minulle viestiä Instagramin kautta (@marrumarmelaadi), Marrun matkassa – facebooksivun kautta tai spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com.

 

 

USKALLA UNELMOIDA

 Mielikuvia ja muistoja

Eilisellä WellnessLoungen yin joogatunnilla minun ajatukset kävivät hipsuttelemassa muistoja pääsiäislomalta. Havahduin mielikuvien kautta siihen kun kaunis Pesiöjärvi ilmestyi mielikuviini; hanki kimmelsi kirkkaana auringonvalon maalatessa lumen kristallimaiseksi ja kotoisa maisema syleili minua muistoissani. Mie olen viime aikoina hakeutunut entistä enemmän luonnon pariin, kaipuu luonnon äärelle on voimistunut ja ajatus kaupungin vilinästä ja vilskeestä tuntuu vieraalta. Mie en vietä juurikaan yleisesti aikaa kaupungilla; käyn hoitamassa pakollisia asioita ja velvollisuuksia kuten kauppareissut ja niin edelleen mutta sellaiset ylimääräiset käynnit  ovat huomaamatta jääneet vähälle. Mie en nauti kaupoissa kiertelystä tai kaupungilla hengailusta, olen ennemminkin sitä tyyppiä, joka tilaa paketit lähimpään Postin noutopisteeseen ja välttää näin sen ytimeen lähtemisen. Pakopaikoista parhain on Ounasvaaraa ristiin rastiin kulkevat lenkkipolut. Mielikuvat ja niiden mukanaan pintaan nousseet lämpimät tunteet, rakkaus, kaipuu luonnon äärelle palauttavat mieleeni jo mökillä aloittamani kirjoituksen.

Pääsiäisloma vietettiin rennoissa tunnelmissa Kainuun kauniissa maisemissa. Mökkilomailu on ollut omassa elämässäni viime vuosina yksinkertaisin keino päästä luonnonrauhaan ja lataamaan akkuja. Erityisesti kevätauringon alle on mieluisaa lähteä, mukaan pakataan mukavia, rentoja vaatteita ja tavoitteena on kaksi asiaa: ulkoilu ja laavuntulille pääsy.

Tulilla mieli viimeistään rentoutuu ja ajatukset uppoutuvat sellaiseen yhtenäiseen flowtilaan helposti kun seurailee alati muuttuvan liekin liikettä ja kuuntelee nuotiosta kuuluvia rasahtelevia ja paukkuvia ääniä liekkien kasvaessa ja tulen lämmittäessä. Mökillä keholla on tilaa hengittää ja mielellä inspiroiva ympäristö solmujen ja hektisyyden aiheuttamien kireystilojen avaamiseen ja siellä on mahdollisuus lepäämiseen. Mie, joka en ole oikein koskaan osannut nautiskella päiväunista, nukuin mökillä päikkäreitä!

Töissä eletään muutosten aikaa ja omassa elämässäni kevät näyttäytyy kirkkaina väreinä, voimakkaina ja selkeinä kuuluvina ajatuksina ja..muutoksina. Tunsin, että kaipasin hieman aikalisää kotiympäristöstä. Välimatkan saaminen asioihin auttaa usein selkeyttämään kokonaiskuvaa ja olen saanut kokea tämän itsekin. Viimeisten parin viikon aikana olen saanut hurjasti voimaa ajatuksille ja yhteisille unelmille, niiden toteuttamiselle. Minua jännittää, olen innostunut ja ajatukset hakeutuvat unelmien äärelle sydämen johdattelemana ja saan jakaa tämän kaiken oman rakkaani kanssa. Enteilevätkö nämä vatsanpohjalla lentelevät aurinkoperhoset jotain meidän tulevasta, alkaako tästä uusi tulevaisuus? Mie sain valtavasti voimaa kun lomalla pohdiskelin unelmia ja niiden tavoittelua ja toteutumista.

Kirjoittelin reilu viikko sitten Instagram-tililleni joogaharjoituksen aikana syntyneitä fiiliksiä ja sivusin haasteita, joita meille nakeltiin suorastaan avokämmenellä kuluvan vuoden alussa. On uskomattoman upeaa tuntea se voimakas energianvirta, mikä itsessä on virrannut sen jälkeen kun olen saanut vastauksia siihen, miksi meitä koeteltiin niin kovasti terveyden ja jaksamisen saralla. Kuitenkin näiden uusien asenteiden parissa eläminen vaatii itselleen vielä minulta huomiota ja opettelua, jotta lempeys itseäni kohtaan saisi pysyvän majapaikan identiteetistäni ja tästä syystä minun onkin hyvä ns. vetäytyä välillä syrjään sen sijaan, että paistattelisin siellä elämän ytimessä tauotta.

” I just wanna be able to breath and feel free with my life and do the things I’ve made to do.”

”It feels crazy and good at the same time but the hectic lifestyle and just being busy all the time in life is just not for me and I don’t value it anymore.”

 Unelmille 💗

P.S. Joko olet käynyt osallistumassa This is the real sh’t-liikuntatapahtuman arvontaan?! Kahdella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa ranneke elokuussa järjestettävään tapahtumaan Levillä!

Kuulumisia joogamatolta

Joogan sydämessä

Aurinkoa ja valoa just sinun torstaihin! Terveiset täältä joogamatolta, tämä vaan on niin mun paikkani. Viime aikoina blogi on täyttynyt treenin täyteisistä kirjoituksista kun joukkueemme valmistautui Levillä järjestettävään maaliskuiseen Arctic Challengeen ja nyt kun kisat on käyty, on aika uusille jutuille. Joogasta on tullut ihana rutiininomainen osa omaa päivääni ja niin vaikeaa kun se aamuvarhaisella herääminen onkin, se palkitsee! Tahmeasta heräämisestä pääsee matolle herättelemään lempeästi kehoa ja mieltä ja omalla kohdallani aamun ensimmäiset aurinkotervehdykset saavat energiat liikkeelle ja se tuntuu sellaisena lämpöisenä aaltona, joka sykäyksin antaa uutta energiaa saadessani jättää menneisiin hetkiin ne asiat, jotka sinne kuuluvat. Mie tunnen säkenöinnin joka kulkee koko kropan läpi ikäänkuin kuiskaten soluille, että huomenta on aika herätä. Alaspäin katsova koira on erityisesti sellainen voimallinen asana itselleni ja yksi ehdottomia lemppareitani. Tässä asanassa mie olen käynyt läpi suuria tunteita ja herännyt ikäänkuin itseni keskeltä ja se oli mieletön tunne! Alaspäin katsovassa koirassa ja kolmijalkaisessa koirassa mie saan todella hyvän tilan tunnun alaselkään ja koko takaketjuun ja aamuharjoitusten jälkeen on miellyttävämpää istua työskentelemään koneen ääreen kun alaselkä hengittää ja joustaa.

Nämä asanat kuuluvatkin jokaiseen harjoitukseeni sillä mie teen niitä asanoita, mitkä syystä tai toisesta tuntuvat hyvältä ja tarpeellisista juuri sillä kyseisellä hetkellä. Näiden asanoiden myötä myös liikkuvuuden on parantunut ja sen myötä selän tuntemukset ovat parantuneet huomattavasti. En enää muista edes, että milloin minulla olisi ollut niin kipeä selkä, etten olisi saanut esimerkiksi kenkiä jalkaan ja tämä kipuilu on ollut vuosia sitten minulla ihan normaalia. Aika hurjaa, että ihminen oppii tosiaan elämään kroonisen kivun kanssa ja kivusta tulee epätoivottu vieras, joka muuttaa kehoosi asumaan.

Mie käyn WellnessLoungella Seija Koskelan ohjauksessa sekä flow- että yinjoogatunneilla. Loungen joogavalikoima on monipuolinen; flown ja yinjoogan lisäksi tuntivalikoimista löytyy myös Iidan ohjaamat Hatha,- ja Hatha Flow tunnit sekä Helin ohjaamat kundaliinijoogatunnit. Ylläolevista kuvista näkee oman liikkuvuuteni kehityksen vuodesta 2015 vuoteen 2016, tämä motivoi! Aloittaessani ohjatuilla tunneilla käymisen, koukistin polveni alaspäin katsovassa koirassa, jotta selän asento säilyisi ja nykyisin saan ojennettua polveni suoraksi ilman, että selän asento kärsii.

Joogan monipuolisuus vie joogin mennessään sillä monista asanoista on olemassa useita variaatioita ja itseään pääsee haastamaan niin tasapainon, kestävyyden kuin voimankin parissa. Se perinteinen hieman kärjistettykin mielikuva joogeista istumassa lootusasennoissa ja hengittelemässä on saanut uusia näkökulmia omaksuttuani tämän elämäntavan ja toisille se on juuri se joogan ydin. Se on kaunista sillä jooga on ääretöntä vapautta ja parhaimmillaan olen saavuttanut asanassa miltei olemattoman olon enkä ole tuntenut hengityksessäni alkua tai loppua. Olen ollut yhtä sen hetken kanssa ja kehoni sulanut painottomana asanaan, tällöin olen tunnistanut usein harjoituksen aikana hymyn nousevan huulilleni.

Find Your Wild: yin and yang joogaworkshop WellnessLoungella

Viime lauantaina WellnessLoungella mie, äippä ja liuta muita naisia pääsimme osallistumaan etelä-Suomesta vierailulle tulleen Anna-Mari Pentikäisen johdolla Find Your Wild: yin and yang joogaworkshoppiin. Menimme yhdessä äipän kanssa katsastamaan että mistä tässä ’naiset & jooga’-aiheisessa workshopissa oli kyse. Puolentoista tunnin mittainen matka flowjoogan harjoitusten parissa tehtiin rauhallisen ja keskittyneen tunnelman ympäröimänä. Me aloitimme joogamatkan omaan kehoon; siellä oli mahdollisuuksia avata oma sydän sen sisäiselle vahvuudelle ja avata itsensä rohkeudelle kuunnella omaa sydäntä. Usein me emme halua kuulla tai katsoa sitä totuutta silmiin ja se on ymmärrettävää vaikka tiedämme sen, että todellisuuden välttely ei voi jatkua loputtomiin. Joogaharjoitukset ovat antaneet vastauksia, tunteita ja mielikuvia ja mie haluan katsoa, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan harjoitusten parissa. Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi en kuljettaisi tätä elämäntavaksi muodostunutta kokonaisuutta mukananani. Mie rakastan joogassa uteliaisuutta ja uusia tuntemuksia, joita harjoitukset antaa ja tunnistan uteliaisuuteni ja rohkeuteni kasvavan omien harjoitusteni myötä.

Aloitimme maadoittavalla harjoituksella selinmakuulta, josta harjoitus eteni kohti oman hengityksen tahdissa etenevää flowjoogaa ja passiivista ja rentouttavaa yin joogaa. Harjoitusten päätteeksi hengähdettiin maadoittavissa asennoissa loppurentoutuksen eli savasanan merkeissä. Anna-Mari toi mukanaan itselleni uusia liikkeitä ja oli mukavaa joogata porukalla lämminhenkisessä salissa. Liikkeistä toiseen edettiin mukavassa flowssa ja hyvin nopeasti ensimmäisten dynaamiseen liikkeiden aikana tunsin kuinka lämpö virtasi kehooni.  Alaspäin katsova koira tuntui jälleen hyvältä ja tunsin kuinka jalkoihin virtasi energiaa, jalkani olivat hereillä. Puolisentoista tuntia vierähti nopeasti ja toi ihanasti uutta energiaa ainakin omaan päivääni. Tässä osallistujaporukassa oli todella miellyttävää olla mukana koska osallistujat luovat tunnelman tilaan yhdessä ohjaajan kanssa ja tunnelma oli hyvä, helposti lähestyttävä ja keskittynyt, välillä kuului pieniä naurahduksia tai ähinää kun tultiin kopsahdellen matolle. Tällä kertaa omat ajatukseni kiertelivät oman jaksamiseni ympärillä mutta se ei tehnyt harjoituksesta huonoa tai epäonnistunutta vaan erilaisen. Tunsin kuinka kehoni voimistui asanoissa mutta samaan aikaan tunsin väsymyksen ja nuutuneisuuden, minkä flunssa jätti vielä muistoksi mutta hyppäsin siihen hetkeen ja tein harjoitukseeni sen hetkisen voinnin mukaan. Tämän asian suhteen jatkuu opettelu, sitä kun innostuu niin herkästi mutta havahtuminen ja syventyminen ”yksi harjoitus kerrallaan ja jokainen harjoitus on erilainen”- ajatteluun, on antanut ja opettanut minulle paljon omasta keskittymisestäni ja omien harjoitusteni luonteesta. Se näissä Loungella järjestetyissä workshopeissa on erityinen plussa kun paikka on tuttu ja saa uusia kokemuksia omalla kotisalillaan – lisää tällaisia joogaworkshoppeja kiitos ❤

Housut MyPrema

 Kiitos rakkaalle äipälle yhteisestä kokemuksesta, näistä erilaisista joogaan liittyvistä tapahtumista ja yinjoogatunneista on tullut meidän yhteinen juttu. Se tuntuu hyvältä sillä keskustelut virtaavat ja kertomusten lomasta luonteista erottuu niin samankaltaisia kuin erilaisiakin piirteitä. Kuulumisten myötä mie toivotan teille oikein ihanaa ja energistä torstaipäivää ja vinkkinä vielä:

P.S. Tänään klo 19 WellnessLoungella Seijan ohjaama Flow-tunti ja huomenna perjantaina 31.3.2017 klo 17 Iidan ohjaama Hathajooga, nähdään joogamatolla!

Ladies! Let’s go! -Team Arctic Superfoodsin treenitunnelmia WellnessLoungelta

Hengitellen hetkessä

Sitä mie olen tehnyt. Hengitellyt hetkessä ja kokenut ilon pirskahduksia kun olen tuntenut hitaamman elämän mukanaan tuomia hyvän olon tunteita. Tämä tuntuu tosi hyvältä ja mie koen, että nyt ollaan oikealla tiellä oman identiteetin ja elämän rakentumisessa. Aurinkoinen viikonloppu helli meitä ja vähennettyäni kiireitä, oli aikaa nauttia niin säästä, auringosta, läheisten ihmisten seurasta ja rakkaudesta. Kevät tuo toivoa ajatuksiin ja aivan kuin auringon lämpö yltäisi sydämen pieniin sopukoihin asti. Nämä on niitä pieniä pieniä arjen asioita, joita me usein pidetään itsestäänselvyytenä, mie ainakin tunnustan sen ja kiire jättää jalkoihinsa ympäristöstä ja ympäriltä asioita, jotka voivat voimauttaa meitä ja tuoda sitä positiivista energiaa elämään. Satalasissa juokseminen ja sen oman ”to do”-listan jatkuvan suorittamisesta luopuminen on mahdollistanut sen että mie olen siirtynyt elämäni sivustaseuraajan roolista ihmiseksi, joka haluaa ohjata elämäänsä lähemmäs omia arvojaan. Tämä on edellyttänyt tutustumista itseensä uudelleen ja kipupisteiden kohtaamista. Omat ajatukseni ovat luoneet minulle esteitä ja muureja ja mie olen kokenut paljon häpeän ja riittämättömyyden tunteita kohdatessaan kipupisteitäni. Koitan kuitenkin tehdä kipupisteidenkin kohtaamisesta jollain tapaa kaunista ja lähestyn  omia ajatuksiani kunnioituksella, samalla tavoin kuin lähestyn läheisteni ajatuksia ja keskusteluita. Tällaisten ajatusten keskellä mie koen voimakkaita ja kotoisia tuntemuksia..mielen hyvinvointi ja valmentaminen ovat alkaneet vetää minua puoleensa yhä voimakkaammin mutta jättäessäbi alkuvuodesta sen ”juoksijan” sairaalaan, tein päätöksen että annan itselleni luvan olla tarttumatta kaikkiin vastaantulevista ideoihin ja tämä oli todella iso päätös ja oppi itselleni, josta haluankin kiittää itseäni. Ollaanko me kiitollisia itsellemme vai vaaditaanko me aina vaan parempaa ja erilaista?

Kotikaupunki yllättää vieläkin kauneudellaan

💗

Team Arctic Superfoods

Mie voisin kirjottaa tästä aiheesta paljon mutta jatkan tämän ajatusten virran parissa toisessa kirjoituksessa ja hyppään tämän päivän aiheen pariin eli treeneihin. Kuten blogia seuranneet tietävät, me osallistutaan Levillä Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun 18.3.2017 ja ollaan oman Arctic Superfoods-joukkueen kanssa valmistauduttu koitoksen porukalla. Viime viikonloppuna me kokoonnuttiin eri kokoonpanolla WellnessLoungelle kun saimme etelästä yhden joukkueemme jäsenen paikkakunnalle. Aikataulut ja välimatkat tuovat omat  haasteensa treeniaikataulujen yhteen sovittamiseen, joten treeniporukka on vaihdellut sen mukaan ja tämä on sopinut meille. Lauantaina meidän joukkueesta oli paikalla minun lisäksi Jaana, Marjo ja Sari ja meillä oli treenivahvistuksina Viivi ja Suski. Kiitos naiset!

 Nämä naiset 💖

Kurkista Youtube-linkkien takaa joukkueen treenitunnelmiin:

Kierros 1

Kierros 2

Kierros 3

WallTraining ja WORKOUT-tyyppinen treeni WellnessLoungella on tuonut meidän joukkueelle iloisia ja ja hervottomia hetkiä ja mahdollistanut myös parille joukkueen jäsenelle ensikosketuksen erikoisseinällä tehtäviin treeneihin. Porukalla treenaaminen tuo hyvän fiiliksen ja kavereiden kannustus lisää sykettä ja intensiteettiä omaan treenisuoritukseen. Tämmösissä tilanteissa päästään jakamaan onnistumisen ilot ja purkamaan turhautumisen luomat kireydet ja itselleni ainakin on todella tärkeää että niitä omia fiiliksiä saa purkaa treenin aikana koska silloin on mahdollisuus karistella ne syövyttävät ja nakertavat tuntemukset pois, en halua kantaa turhaa painolastia selässäni. Ajatukset ja tuntemukset eivät siis itsessään ole turhia vaan mie koen, että tilanteiden käsittelemättömyys antaa tilaa epävarmoille ja energiaa vieville asioille alitajunnassa. P.S. Kesän Arctic Challengeen on jo ilmoittauduttu ja pilke silmäkulmassa jatketaan treenien parissa keväästä kesään!

Marru Marmelaadi myös Instagramissa.

Sunnuntain yhteistreenit – mielessä Arctic Challenge Winter Edition 2017

Kohti kevättä

Hyvän fiiliksen viikonloppu takana! Nyt on iloinen ja rennon innokas fiilis tulevasta keväästä tapahtumineen. Minusta tuntuu tosi hyvältä kun mie voin tehdä ystävien ja perheen kesken loma yms. suunnitelmia ja aikataulut sallivat nykyisin ekstemporenakin asioiden tekemisen. Oman elämän uudelleen järjestely ja siivoaminen on tuottanut selkeitä tuloksia ja koen päivä päivältä voimakkaammin tehneeni itselleni oikeanlaisia päätöksiä ja valintoja. Helppoa se ei ole ollut mutta olen alkanut järjestelmällisesti pysäyttämään itseni ja mieleni juoksun mikäli ajatukset koittavat alkaa haastamaan minua ja kyseenalaistamaan tekemiäni päätöksiä esimerkiksi hiljaisilla ”onko tämä riittävästi”- kysymyksillä. Mie innostun uusista asioista helposti ja siinä innokkuudessani myös helposti sokeudun omalle vauhdilleni, tylsistyn helposti ja viihdyn mukavuusalueellani, joten olen usein löytänytkin itseni hetkellisten muutosprosessien jälkeen palanneena taaksepäin, niiden selkäytimeen jääneiden vanhojen tapojen luo. Yksi yleisin on ollut kiireeseen palaaminen ja sen luominen. Mie ajan itseni väsymykseen ja aallon pohjalla vakuuttelen itselleni opettelevani uusia ajatusmalleja jotta voisin sisäistää uudet toimintatavat mutta hetkellinen lepo riittää minulle istumaan niiden ajatusten päälle ja pian löydän itseni täyttämästä kalenteria ja ahmimasta asioita elämääni. Katsotaan ja kuulostellaan kuinka minun matkani jatkuu näiden elämän suurien ja pienien asioiden saralla, olen varovaisen toiveikas ja sisimmässä tunnen että olen ottanut jo askeleita kohti sellaista tietä, joka tuntuu hyvältä jalkojeni alla kävellessäni sitä pitkin. Onnellisuuden tunteet ja ylipäänsä herkemmin asioihin reagoiminen on saanut tilaa itsessäni sen myötä kun olen antanut itselleni aikaa ja sydämessä pirskahtelevat onnellisuuden tunteet saavat hymyn nousemaan huulille. Kiitos elämä kun olet jälleen kantanut minua eteenpäin ja kiitollisena mie jatkan tätä loputonta tutkimusmatkaa kohti omaa identiteettiäni ja naiseutta.

Yhteistreenit

Sunnuntai aamuna kokoonnuimme muutaman joukkuetoverin kesken paikalliselle hyvinvointistudio WellnessLoungelle yhteistreenejä varten. Meidän joukkueessa on jäseniä ympäri maailmaa, joten treenaamme mahdollisuuksien mukaan yhdessä ja oli todella innostavaa päästä treenaamaan tyttöjen kanssa. Yhdessä tekeminen ja treenaaminen vahvistaa meitä ja sitoo porukkaa yhteen ja yhteisten treenien avulla jokaisen vahvuudet nousevat esille.

Team Arctic Superfoodsin Marjo, Ira, Seija ja mie. Tulevana viikonloppuna me treenataan erilaisella kokoonpanolla kun saadaan meidän etelä-Suomen vahvistus pohjoiseen. 

Meidän Arctic Superfoods-joukkueen treenejä ja valmistautumista kohti maaliskuussa Levillä järjestettävää Arctic Challengea voi seurailla myös Youtuben kautta, mie lisäilin sinne videopätkiä joukkueen treeneistä. Näissä pätkissä välittyy mainiosti se meidän tunnelma ja itsellekkin tulee hyvä fiilis kun näitä katselee. Sen lisäksi että saan lisää motivaatiota kun katselen meidän treenejä, koen myös olevani todella onnekas ihmislapsi kun minulla on ympärilläni näin upeita naisia! Te olette suuri sydämisiä ja täyttä rautaa! Sunnuntain treenit tehtiin kiertoharjoittelutyyppisesti wallia hyödynten ja treenejä pääsette seuraamaan seuraavien linkkien takana:

Kierros 1

Kierros 2

Kierros 3

Levin haastavat nousut ja laskut umpihangessa ja lumen keskellä mielessä pitäen on tullut tehtyä erilaisia kyykkyvariaatioita ja tässä on yksi WallTraining-tunnilla tehtävä kyykkyliike, jossa saa todella makian poltteen aikaiseksi:

Kyykyt

Tänään on vuorossa WellnessLoungella yksi viikon korkean sykkeen WORKOUT-treeni ja LesMills BodyBalance,  jaksan vieläkin ylistää nykyistä ohjelmaa, se on yksinkertaisesti niin raskas ja ihana! Kuluvalla viikolla palataan myös mäkitreenien pariin pöllin kanssa, lenkkipolku ja mäkitreenit ovat alkaneetkin innostaa yhä enemmän aurinkoisten päivien ansiosta. Ulos katsellessani totean vielä, että nyt saa heittää hyvästit pitkälle ja pimeälle talvelle ja toivottaa kevään auringon tervetulleeksi tänne pohjoiseen – On Sinua Jo Odotettukkin ❤

X0X0 Marru

Treeneissä mukana Arctic Superfoodsin EVÄS-patukat

Lappilaista osaamista

Edellisessä kirjoituksessa kerroin meidän Arctic Superfoods-nimisen joukkueen osallistumisesta maaliskuussa Levillä järjestettävään Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun. Tämä tapahtuma on ensimmäinen, johon mie pääsen osallistumaan joukkueen kanssa ja ajankohdan lähestyessä omat ajatuksetkin pyörivät enemmän ja enemmän tulevan koitoksen parissa. Päällimmäisinä fiiliksinä sekoittuvat innokkuus ja jännitys, niiden kombo on mukava tunne perhosten lennellessä vatsan pohjalla ja motivaation antaessa kipinää niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteenkin.

Mulle sopii tällainen jonkin tavoitteen siintäminen tulevassa koska viime kesänä valmistautuessani Arctic Challengeen, sain samanlaisen kipinän omiin tekemisiin. Kyseessä on niin monet asiat, jotka mielessä pyörivät haastetta ajatellessa..jaksaako reitin kulkea maaliin asti umpihangessa? Osaanko pukeutua oikein? Minkälaisia suoritettavat haasteet ovat reitin varrella? Onnekseni minun ei tarvitse yksin pähkinöidä näiden ajatusten kanssa sillä mie en ole yksin vaan luotan meidän joukkueeseen – onhan Challengessa erityisesti kyse porukkahengestä ja yhdessä selviytymisestä. #notmebutwe

Support Your Local!

Meidän joukkueen taustavoimina toimii kaksi vahvaa lappilaista yritystä: EVÄS-patukoistaan tunnetuksi tullut Arctic Superfoods ja rovaniemeläinen hyvinvointistudio WellnessLounge, joka näkyy blogissa säännöllisesti sillä mie käyn siellä niin  Walltraining- kuin joogatunneillakin.

WORKOUT-tunneilla tehdään kiertoharjoittelutyyppisesti kovatehoinen kokovartalon treeni Wallia hyödyntäen.

WallTraining on monipuolinen ja tehokas treenimuoto, jonka avulla ne pienimmätkin lihakset heräävät.

LesMills BodyBalance ja joogatunnit ovat minulle kiinteä osa arkiviikkoa. Nykyinen balancen ohjelma on ehdottomasti tähän astisista lempparini sillä se on onnistunut kokonaisuus: liikkeet, musiikki ja ohjelman vaativuus tekee siitä aivan erityisen!

Yinjooga antaa kaivattua vastapainoa raskaille treeneille.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

ARCTIC SUPERFOODS 

 Lappilainen Arctic Superfoods toimii Levillä ja valmistaa EVÄS-patukoita, jotka sopivat niin välipalaksi, herkkuhetkiin tai vaikkapa treenin oheen. Arctic Superfoodsin takana on makumestari Jari Kurtti ja hän panostaa työskentelyssään ja tuotteissaan laatuun sekä kotimaisiin ja erityisesti lappilaisiin, huolella valittuihin raaka-aineisiin. EVÄS-patukoissa yhdistyy puhtaan luonnon tarjoamien sekä paikallisten tuottajien kasvattamien raaka-aineiden hyödyntäminen ja makuyhdistelmien luominen, jossa niiden parhaat puolet pääsee esiin. Paikallisten yritysten välinen yhteistyö takaa raaka-aineiden alkuperän. EVÄS-patukoiden vahvuuksia on patukoiden kotimaisuus, lisäaineettomuus, gluteenittomuus ja maidottomuus – niihin ei ole myöskään lisätty sokeria. Patukan pohja valmistetaan kotimaisista laadukkaista raaka-aineista porkkanasta, pellavasta ja puhtaasta kaurasta ja makeuden tuo hunaja. Jokaisessa EVÄS-patukassa on se oma koukkunsa ja se syntyy näiden marjojen, juuresten ja villiyrttien yhteen johdattelusta.

EVÄS-patukoita on komea makua: lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Pehmeä mustikka-koivunlehti maistuu oikealta marjalta ja jokainen suupala on täynnä luonnollisia makuja. Koivunlehti tuo oman miellyttävän ja miedon maun mustikan kaveriksi ja kokonaisuuden viimeistelee hunaja makeudellaan. Tätä voi suositella niin välipalaksi kuin herkkuhetkiin ja lempeän maun puolesta voi suositella lapsille! Tyrni & kuusenkerkkä on minun lempparini sillä mie tykkään tyrnin napakasta ja pirteästä mausta. Tyrni & kuusenkerkkä EVÄS-patukka on omiaan treenin oheen ja välipala kulkee helposti mukana vaikka taskussa. Maku on sen verran napakka että se herättelee ja luonnolliset maut hyppäävät esiin jokaisella puraisulla jättäen miellyttävän jälkimaun. Puolukka, karpalo & nokkonen on varsin kipakka ja voimakkaista mauista pitäville omiaan. Puolukka ja karpalo sopivat hyvin yhteen ja nokkonen sopii hyvin yhteen näiden marjojen kanssa. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja evääksi vaikka marjaretkelle tai vaellukselle.

Kuluva viikonloppu on treeni- ja lepopainotteinen – mikä kuulostaa varsin hyvältä. Viikko on sujunut kivalla fiiliksellä omien treenien parissa ja nyt todella tuntuu, että on päässyt hyvään treenirytmiin pakottamatta. Elämän selkeyttäminen omien valintojen kautta tuntuu selkeästi omassa asenteessa ja olossa ja esimerkiksi stressin vähenenemisen myötä yöunetkin maistuu ja minusta on kuoriutunut milteinpä unikeko arkiaamuisin. Hih, onnekseni kyseessä on positiivinen ”ongelma” kuitenkin. Onnistuneiden treenien myötä hyvät fiilikset välittyvät myös muille elämän osa-alueille ja se tuntuu hyvältä. Koen, että niin pitkään on ollut sellaista vastatuulta omassa elämässä erityisesti terveyden saralla, joten haluan antaa itseni nautiskella näistä jopa yltiöpositiivisista fiiliksistä. Erityisesti mie odotan sunnuntaiaamun yhteistreenejä WellnessLoungella kun me saadaan osa Team Arctic Superfoods-joukkueesta kasaan ja päästään yhdessä valmistautumaan treenin kautta Levin haasteotteluun. Materiaalia on luvassa huomiseltakin ja uskon, että EVÄS-patukat tulevat tarpeeseen sinnekkin, mie olen valmistautunut kunnon hikirääkkiin sillä onhan meillä treeneissä oma ohjaajakin, joka meidän onneksi on myös osa joukkuetta ja lähtee vahvistukseksi reitille.

 Joko sinulle on EVÄS-patukat tuttuja? Mikä näistä kolmesta on lempparisi?

WallTraining -tehokas ja koukuttava treenimuoto

Haasta itseäsi

Mikä tekee hyvän treenin? Itselleni se on kannustava ja kotoisa ilmapiiri, treenikaverit sekä syvällä lihaksissa asti tuntuva kokonaisvaltainen polttelu ja ihana värinä lihaksissa. Jokaisella treenikerralla olo ei välttämättä ole samalla tavalla energinen sillä arkipäivien kulku vaikuttaa luonnollisesti omiin energiatasoihin ja ylipäätänsä fiilikseen mutta hikoilu kuitenkin keventää oloa ja kireystiloja.

Rovaniemeläisellä hyvinvointistudio WellnessLoungella järjestettävien WallTraining-tuntien tehokkuutta ei vaan voi kieltää sillä oikein tehtynä ihan pienimmätkin liikkeet saavat aikaan niin voimakkaan polttelun lihaksiin, että se paistaa kasvoiltakin ilmeiden vääristyessä irvistyksiin. Ekakertalaistenkaan ei tarvitse turhaan jännittää tunnille menoa sillä meitä tunneilla kävijöitä on aina yhdistänyt se ryhmäfiilis eli uusia asiakkaita opastetaan oikeiden välineiden pariin heti saliin astuttua ja Seija huolehtii yksilöohjauksellaan sen, että jokaisen tarpeet tulevat kuulluksi.

Mie muistelin viime lauantain tunnilla kuinka pitkän matkan mie olen kulkenut seinällä viimeisen vuoden aikana sieltä ihan ensimmäisiltä tunneilta saakka ja erityisesti viimeisimmät kokemukset ovat rohkaisseet minua ja saaneet niitä epäileviä ajatuksia hiljenemään. Ja se on tuntunut hyvältä! Kiitos Katja seurasta ja automatkojen juttuseurasta, kaksi kaurista käyttää näemmä siirtymätkin tehokkaasti (tähän sopisi silmänisku). Mie koen, että olen elämässä heittäytyjä mutta seinällä olen käynyt itseni kanssa lukuisia keskusteluita joihinkin liikkeisiin päästäkseni eikä monikaan liike ole välttämättä ensimmäisellä kokeilukerralla onnistunut mutta maltillisuudella ja sinnikyydellä jatkaminen on palkinnut sillä mie olen saanut kokea niitä onnistumisen tunteita. Ne on tärkeitä tunteita sillä ne kantaa pisimmälle ja tsemppaa eteenpäin myös heikompina hetkinä!

Voimaa keskivartaloon

Keskivartalon treeni on yksi ehdoton lempparini ja seinällä tehtävät liikkeet saavat lisäpontta niin Seijan tsemppauksesta kuin vatsalihasten ja voiman kehittymisestäkin. Minusta tuntuu, että sen myötä kun oma keskivartaloni on saanut lisää voimaa, sen tärkeys on korostunut sillä mie saan tehtyä liikkeet uudenlaisella intensiteetillä ja esimerkiksi alaselän kehittymisen myötä mie pystyn tekemään enemmän ja erilaisia variaatioita. Ylipäätänsä keskivartalon voiman ja tuen kasvaminen tuntuu ja näkyy myös joogassa ja omissa asanoissa,  keskivartalon kehityksen myötä avautuu uusia mahdollisuuksia joista mie olen kiitollinen.

Viime vuoden aikana mie pääsin tutustumaan monipuolisesti erilaisiin ryhmäliikuntalajeihin Liikuntakeskus Kunnon Paikassa Marrun matkassa Kunnon Paikassa-juttusarjan myötä enkä käynyt säännöllisesti millään tietyillä ja valikoiduilla tunneilla lukuunottamatta yin joogaa. Minulla oli treenit olivat siis liuta eri tunteja, joilla kävin säännöllisen epäsäännöllisesti. Mie hyppäsin alkuvuodesta 2015 erilaisten ryhmäliikuntatuntien vietäväksi ja voi sitä kertyneiden kokemusten ja uusien ihmissuhteiden määrää minkä sain juttusarjan myötä! Mie löysin itseni uusien lajien parista ja teki tosi hyvää haastaa itseään epämukavuusalueille. Löysin itseni kahdenlaisen lopputuloksen parista epämukavuusalueilta: ensimmäinen oli se, että epämukavuusalueelta löytyikin uusi mukavuusalue, eli laji jota olin vältellyt aikalailla itse muodostamieni ennakkoluulojen vuoksi osoittautuikin todella mielekkääksi. Toinen lopputulos oli se, että epämukavuusalue säilyi mutta lievempänä ja huomasin, että sillä mitä sie teet on todella merkitystä. Mie huomasin pystyväni tekemään asioita, jotka mie olin ajatuksissani torpannut itseltäni ja sillä mielen voimalla olin alkanut asettelemaan esteitä omalle itelleni. Tämän oivaltaminen oli itselleni merkityksellinen hetki sillä mie aloin ymmärtämään silloin himpun verran enemmän sitä mielen voimaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Tässä otetaan lukua ja treenit jatkuu!

  Kun löydät omat juttusi..

Kulunut alkuvuosi vuosi mulla on painottunut joogaan ja WallTrainingiin ja ne tuntuvat nyt vahvasti omilta jutuilta. Mulle sopii paremmin tällainen tahti, että lajien valikoitumisen jälkeen mie saan täysillä keskittyä niihin, tekniikkaan ja kropan hallintaan. Tiedostan olevani hitaammanpuoleinen oppija, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että mie tarvitsen toistoja ja erilaisia muistisääntöjä, jotta esimerkiksi liikkeissä vaadittava tekniikka pureutuu mieleen ja toistojen myötä lisäksi lihasmuistiinkin.

Takataskussa on pitkä lista viime vuodelta Wall liikkeistä, joihin esimerkiksi itse pääseminen vaati jo kovan työn ja useissa liikkeissä mie jouduin käymään itseni kanssa keskusteluita turhautumisesta kun oman liikkuvuuden myötä kohtasin monenlaisia haasteita. Vuosia sitten koin itseni epävarmaksi näiden kahden tekijän vuoksi sillä omissa silmissäni mie olin kankea ja hidas oppimaan mutta nykyisin suhtautumiseni itseeni on eri sillä mie haluan olla itseni kaveri ja kannustaa positiivisella mielellä itseäni erilaisiin haastavilta(kin) tuntuviin ja uusiin tilanteisiin ja hyvään elämään.

Toki mie koen myös niitä turhautumisen tunteita kun en heti osaa jotain tai en opi sitä muka riittävän nopeasti mutta mie olen oppinut käsittelemään niitä fiiliksiä ja päästämään niistä hetkellisesti irti, jotta voin suunnata ajatukseni sellaiseen mikä minua kannustaa treeneissä.

(Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge Oy)

Suorittajaminä treeneissä

Mie kirjotin jokin aika sitten suorittamisesta ja omista omien pelkojen kohtaamisesta jutun, jonka pääset lukemaan täältä. Palaan vielä siihen suorittajaminään, joka usein haastaa minua ja nostaa päätään vaikka olen jo useat kerrat alitajunnassani hiljaa riemuinnut siitä kuinka uusi minä olisi jo peitonnut sen uudella ajatus- ja asennemaailmallaan.  Mie olen palannut lukuisia kertoja samojen ajatusten äärelle sillä muutosprosessi on ollut pitkä ja välillä askeleita ollaan otettu eteenpäin ja välillä tuntuu kuin yhdellä lyhyellä askeleella olisin palannut vanhan suorittajaminän mukavuusalueelle. Olen rikkonut ja kyseenalaistanut omaa arvomaailmaani ja ajatukseni on heittänyt useamman kerran ympäri arvojen hakeutuessa omille luonnollisille paikoilleen. Sitä se on itseasiassa ollut, että mie olen uskaltanut kuulla ne omat ajatukseni ja jopa ne pelottavilta tuntuneet muutokset itsessäni. Kun olen rohkaistunut avaamaan sydämeni, ei ajatukset oman minän muutoksista tuntuneetkaan niin pelottavilta vaan ennemminkin luonnollisilta. Mie sain itselleni vastauksia kysymyksiin joiden kohtaamista olen vältellyt (tiedostamatta ja tietoisesti) ja vastausten myötä minun ei tarvinnut kyseenalaistaa sitä että miksi ja miten olenkin näin muuttunut sillä usein mie olen torpannut ajatukseni mielessäni kummastelemalla tai kauhistelemalla että ”enhän mie näin ajattele”, ”eihän tämä nyt minun mielipide voi olla”…vaikka kyse on ollut juurikin siitä muutosprosessista.

Suorittajaminä haastaa myös treenitilanteissa ja mie olen kokenut itselleni hyväksi asiaksi sen kun voin keskittyä rauhassa tekemiseen ja sen myötä oma tekeminen alkaa tuntumaan luonnolliselta. Säännöllisessä tekemisessä on omat hyvät puolet ja sen kautta ainakin omaan treenaamiseen tulee sellaista tervettä ja kannustavaa tavoitteellisuutta mutta tekemisen keskiössä ei ole se ”sitten kun” vaan ”nyt ja tässä”.

XoXo  Marru

P.S. Pääset tutustumaan WellnessLoungen tuntikalenteriin täällä.

Kurkistus WellnessLoungen WallTraining-tunneille

WallTraining

Viime aikoina blogissa on ollut esillä erilaiset pohdinnat henkilökohtaisista ajatuksista ja elämässäni vaikuttaneista tilanteista ja tänä aamuna mie halusin vaihteeksi päästää teidät kurkistamaan kuvien kautta, että mitä kuuluu treenien pariin. Kokosin kuvakoosteen rovaniemeläisen Hyvinvointistudio WellnessLoungen WallTraining-tunneilta. Tutustuin lajiin toissa syksynä ja viime vuonna kävin tunneilla satunnaisesti mutta nyt minulla on syttynyt voimakkaasti palo tähän treenimuotoon ja haluan käydä tunneilla säännöllisesti. Pääset lukemaan myös blogivieraiden Katjan ja Maaritin omia kokemuksia WallTrainingin parista.

Tämä monipuolinen koko kehoa ja mieltäkin kehittävä treenimuoto, on avannut uusia mahdollisuuksia esimerkiksi oman liikkuvuuden ja ennen kaikkea kehonhallinnan parissa. Mie olen aivan hurahtanut muun muassa uusimpiin vatsalihasliikkeisiin ja hoovereiden erilaisiin variaatioihin. Mietiskelin itsekseni, että kuinka mie kuvailisin omien fiilisten pohjalta tuntien tunnelmaa ja yleisesti ottaen tunnelma on mukavan rento ja ihmiset tuovat WellnessLoungen saliin mukanaan positiivisen ilmapiirin ja energian. Tästä paikasta on tullut itselleni todella tärkeä ja pari iltaa sitten yinjoogatunnin päätteeksi mie totesinkin kuinka hienoa on löytää Rovaniemen keskustasta paikka, jossa saa uppoutua ohjaukseen ja luottaa siihen sekä keskittyä täysillä siihen omaan treeniin tai vaikka joogan avulla rentoutumiseen. Jopa hektisten päivien päätteeksi mie olen oppinut ottamaan itselleni sen oman ajan ja paikan ja vaikka päivän aikana kierrokset olisivatkin kiihtyneet erilaisten tapahtumien myötä, ne kiireet eivät seuraa minua Loungelle. Mie haluan jättää ne pukkarin ja salin ulkopuolelle koska olen oppinut ottamaan hyvällä tapaa itsekkäästi  oman aikani treeneihin ja ainakin tiedän sen, että mikäli se kireys seuraisikin pidemmälle mukana niin se tippuu kyydistä jossain kohtaa tuntia. Lisäyksenä vielä tämän erityisen paikan tunnelmaan, jota yllä kuvailin: meidän päivät ja fiilikset eivät ole aina yhtä ruusuilla tanssimista ja salissa on monet kerrat myös purettu pahan maailman taakkaa treenaamiseen, paikalle saa tulla täysin omana itsenään ja sen hetkisten fiilisten kanssa..liike on lääke ja hikisen treenin myötä  ainakin itselläni olo rauhoittuu treenin myötä vaikka se ei pursuilisikaan onnistumisen tunteita ihan joka kerta. Jokainen päivä ja treeni on erilainen ja itselläni erilaiset treenikokemukset ovat opettaneet kuuntelemaan myös kehoa.

Hyvän mielen treenit

Erityisesti mie tykkään siitä kuinka keskivartalo saa voimaa treenien myötä ja yleisesti kropan liikkuvuuden kehittymisen myötä treenaaminen tuntuu paremmalta. Uudet ojentajapunnerrusliikkeet ovat myös aivan huippuja!! Näissä ojentajapunnerrusliikkeissä hyödynnetään esimerkiksi joogasta tuttua blokkia, mikä lisää harjoitukseen aivan uudella tavalla intensiiviteettiä. Mie nautin siitä tunteesta kun tunnen kropassani syvätkin lihakset ja liikkeiden tuomat vaikutukset, treenin aikana jokainen solu kropassa herää ja lihakset tuntuvat lämpimiltä sisältäpäin.

Erilaiset rangankierrot ja rankaa mobilisoivat liikkeet ovat olleet avainasemassa oman nykyisen kivuttoman elämän löytämisessä. Vuosikausia vaivanneet alaselän ja Si-nivelen kivut ovat jääneet joogan ja WallTrainingin myötä ja kipujen tilalle mie olen saanut voimaa erityisesti keskivartaloon ja yläselän alueelle. Usein mie mietin, sitä, että vielä jokunen vuosi takaperin mie elin päivittäin erilaisten kiputilojen kanssa ja sitä jatkui niin pitkään, että siitä kivusta tuli kiinteä osa elämää. Nykyisin mie havahdun herkästi siihen, jos alaselässäni tuntuu kiputiloja koska ne tuntuu niin vieraalta. Kivuttomampi elämä onkin ollut kohdallani yksi suurimmista motivaation lähteestä ja sen myötä kun mie huomasin, että pystyn ylipäätänsä liikkumisella ja tällä treenimuodolla parantamaan kehoni vointia, minusta tuntuu, että mie aloin myös jollaintapaa kunnioittamaan omaa kehoani enemmän sillä löysin itselleni sopivan tavan kasvattaa voimaa kehossani. Se on mahtavaa myös kuinka WallTrainingtunneilla tehtävät liikkeet ovat suoranaisesti vaikuttaneet myös esimerkiksi omaan joogaamiseen ja asanoiden sisäistämiseen, luonnollisesti esimerkiksi ylävartalon voiman kasvu auttaa esimerkiksi joogassa esimerkiksi paljon tehtävien Chaturanga punnerrusten kanssa mutta sen lisäksi treenit on kehittäneet omaa keholähtöistä ajattelua. Sellainen kokonaisvaltainen oman kehon havainnointi, hyväksyminen ja haastaminen sen väkisin puskemisen sijaan ovat auttaneet minua pääsemään paremmin sopuun oman kehoni kanssa. Pikkuhiljaa se egon ääni vaimenee ja oman kehon hyväksyminen voimistuu. Omalla kohdallani liikkuvuus ja sen kehittäminen on ollut pitkään mielen päällä ja mie saan tehdä paljon ajatustyötä sen parissa, että sallin itseni hyväksyä kehoni tämän hetkisen tilan liikkuvuuden suhteen sen sijaan, että kokisin enemmänkin turhautumisen tunteita. Usein mie koen, että minulla on kaksi täysin erillistä kehoa koska yläkropan ja alakropan liikkuvuuden kehittymisen välillä on niin suuri ero ja toisinaan omien ajatusten kanssa saa painia. Näistä ajatuksista tunnit vie kuitenkin keskittymisen sinne oman tekemisen pariin ja sen hetkiseen treeniin ja kroppa kiittää!

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

 Pääset tutustumaan WellnessLoungen viikkotuntikalenteriin täältä.

💙 Marru

Uskallatko pysähtyä pelkojesi äärelle?

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Mie olen lukenut Katri Syvärisen kirjoittamaa Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirjaa ja lukemani teksti on saanut ajatusten suuren pyörän liikkeelle. Tämä kirja ei olisi voinut osua kohdalleni parempaan ajankohtaan ja kiitos siitä Kati!! Jo ensimmäisten sivujen kohdalla koin tekstin suuria vaikutuksia itseeni ja omiin tunteisiini ja havahduin siihen, että teksti sisältöineen tuntuu niin valtavan tutulta..aivan kuin Katri olisi kirjassaan pukenut minunkin ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi.

Otsikko kertoo tämän päiväisen kirjoituksen aiheesta ja kirja toimii kirjoituksen inspiraationa.. Mie kerroin ensimmäisessä vuonna 2015 toukokuussa julkaisemassani Marru Marmelaadi-blogin jutussa aikoinaan omasta elämästäni ja muun muassa niistä parista ruuhkavuodesta jotka ajoivat minut niin henkisesti kuin fyysisestikkin loppuun eikä hyvinvoinnilla ollut silloin tilaa elämässäni. Silloisen työsuhteen päätyttyä tuli totaalinen stoppi vastaan ja eteeni nousi niin korkea tunteiden ja väsymyksen muuri etten enää voinut ohittaa sitä, en voinut kulkea vain tunteideni ohitse niitä sivuuttaen. Olin myös sulkenut silmäni tietoisuudelta sillä koitin vain jaksaa sen kilpajuoksun  kanssa eteenpäin rynnimistä aikataulut ja deadlinet takaraivossa naputtaen. Elämäni oli silloin täynnä opiskelua ja suoritin opinnot lyhyemmässä ajassa, mikä tarkoitti sitä, että mie suoritin opintoja sekä päivä- että aikuispuolella, tein yhtäaikaa oparia, syventävää harjoittelua, töitä ja suoritin kursseja sekä etänä että lähiopetuksessa ja tietenkin aikaa olisi pitänyt olla myös omalle perheelle ja ystäville.  Valmistuttuani jatkoin työskentelyä harjoittelupaikassani ja olin siitä silloin niin valtavan iloinen ja onnellinen. Vältin sen, mikä olisi ollut minun sisäiselle suorittajalle se pahin mahdollinen: eli valmistua työttömäksi mikäli en olisi paikkaa saanut. Olin suorittanut opintoja reilut parisen vuotta ihan armottomalla tahdilla ja keskittynyt siihen valmistumisen aikatauluun, jonka olin itselleni asettanut. Piti valmistua joulun sijaan jo aiemmin keväällä koska minulla oli kiire suorittaa ja osoittaa itselleni että mie pystyn siihen. Noh, pystyinhän mie ja töiden saaminen oli lottovoitto mutta mitä minulle jäi tästä kaikesta käsiini? Väsymys, vieras minä ja ripakopallinen asioita ja tunteita, joita en ollut kohdannut koska olin halunnut paeta sinne kiireeseen pakoon itseäni. Ei minulla ollut silloin tilaa omassa elämässäni. Omaa aikaa ei jäänyt enää muuta kuin yöuniin ja nekin kärsivät itseasettamieni ja ulkopuollelta tulleiden  jatkuvien suorituspaineiden alla. Paino nousi, elämäntavat,noh, ei niitä oikeastaan silloin ollut vaan mie elin tunnesyömisellä ja välttelin tiukasti ajatuksiani, joten keskityin työhön kaikin voimin.

Katri Syvärisen kirjaa lukiessani, ajatukseni ja tunteeni palasivat vuoteen 2014. Mie kysyin itseltäni, että tiedänkö vieläkään sitä miksi mie ylipäätänsä päädyin siihen rumbaan ja miksi mulle oli niin tärkeää, ei vaan miksi minulle oli tärkeintä valmistua tiukalla aikataululla ja ajaa itseni sellaiseen tilaan? Se on suorittaja sisälläni, joka minua puski sellaisiin tilanteisiin. Egoni huusi minulle pelon tunteita, mie pelkäsin pysähtyä sillä se olisi tarkoittanut käytännössä minulle sitä ”etten olisi ollut yhtään mitään”. Mie ikäänkuin pakotin sen oman fokuksen täysillä siihen, että ”mie pysyn liikkeessä ja teen jotain”..kunnes koitti se aika, jolloin minusta ei ollut tekemään yhtään mitään.

Sirpaleista kokonaiseksi

Samana keväänä kun perustin oman blogini ja olin päässyt tälle hyvinvoinnin tielle, minun oli pitänyt ensin rikkoa itseni palasiksi ja lähteä rakentamaan uutta minää. Uskomukseni ja ajatusmaailmani olivat minun oman egon hallittavina ja mie olin väsyneenä antautunut sen ohjattavaksi. Mie kävin ja käyn kyllä edelleenkin, keskusteluita oman egoni ja sisäisen minän kanssa. Vuosi 2015 on jäänyt minulle muistoihin elämäni vuotena sillä mie sain kiinni uudenlaisesta ruokavaliosta, liikkumisesta ja sain uusia harrastuksia elämääni. Osa näistä harrastuksista ovat jääneet kiinteäksi osaksi nykyistä arkeani ja niistä on muodostunut elämäntapoja ja siitä olen kiitollinen itselleni. Niiden aiempien ruuhkavuosien aikaan mie en ollut itselleni hyvä, en arvostanut kehoani enkä sisäistä minää vaan mie ruoskin itseäni jatkamaan enkä kuunnellut kehoani esimerkiksi jaksamisen suhteen. Kuinka mie olenkin ollut niin armoton ja kiittämätön?

Ihmisen pitäisi olla itsensä paraskaveri ja jos mie kohtelisin muita ihmisiä samalla tavoin kuin kohtelin itseäni, mie jäisin aika varmasti yksin. Vanhat ajatusmallit ja elämäntavat olivat liimautuneet suorastaan liisterimäisen tiukasti kiinni minuun ja tuntuivat ihan solutasolla asti, joten minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä sinne niiden asioiden ja tunteiden äärelle, jotka koin jopa pelottaviksi. Tiedättekö sellaiset hetket kun aika tuntuu aivan pysähtyvän? Oma kalenteri oli ollut niin pitkään täynnä ettei minun ollut tarvinnut pysähtyä ja olin saanut jatkaa pakomatkaa ja vuoden 2015 loppiaisena mie pysähdyin. Yhtäkkiä minulla olikin aikaa itselleni ja havahtuessani siihen väsyneen, harmaannäköiseen ja valjuun peilikuvaan – olin järkyttynyt. Ihan ensiksi mieleni täytti häpeä siitä mihin kuntoon olin saattanut itseni ja pelko tulevasta. Mie havahduin siihen, että jonkinmoinen muutos minun oli tehtävä elämässä, itseni vuoksi. Pääsin kuitenkin alkuvuoden ja kevään aikana hyvään vireeseen ja mie olen usein sanonutkin, että elämäni alkoi silloin uudelleen. Olin energisempi, iloisempi ja mie voin hyvin. Ehdin jo hieman upota siihen luottavaiseen fiilikseen, että mie olen oppinut ja sisäistänyt monia uusia asenteita ja tästä eteenpäin mie elän vakaasti sitä minulle hyvää elämää.

Sisäinen suorittaja

Viime vuosi osoitti kuitenkin minulle toisin ja erilaisten haasteiden myötä mie ahmin jälleen elämääni liian paljon asioita joita merkitsin kalenteriini ja pikku hiljaa sellaisesta mukavasta arkirytmistä päädyttiinkin siihen pisteeseen, että kalenteri täyttyi tiiviisti ja työpäivän jälkeen tehtävien asioiden lista kasvoi kasvamistaan ja vihdoin se oman elämäni kuuluisin suorittaja olikin jo nostanut päätään. Mie en halunnut sitä nähdä vaan ajattelin, että olen matkalla kohti unelmaelämää mutta sen sijaan sainkin iskuja vasten kasvoja ja putosin. Terveydentilan heikentyminen oli jo ensimmäinen merkki mutta mie sain vakuuteltua itselleni, että se johtui vain olosuhteista. Mikä sinällänsä pitää paikkansa mutta sisäisesti suurin pelko ohjasi minua kun jouduin jäämään töistä sairaslomalle sillä mie pelkäsin, että putoan kyydistä ja menetän oman elämäni hallinnan kun en enää pystynytkään ohjaamaan kehoani vaan minun piti koittaa hyväksyä se oma tilanne. Se oli todella raskasta. Tästä alkoikin sitten hyvin erilainen matka reilun puolentoista vuoden hyvinvoinnin jälkeen.

Mie tarvitsin monia monia iskuja vasten omia kasvojani ennen kuin kohtasin jälleen sen oman pelkoni. Pelkäsin etten ole mitään koska koin pudonneeni kyydistä ja menettäneeni oman elämäni hallinnan. Tästäkin asiasta olen käynyt itseni kanssa monia keskusteluita, sillä mie olen kuitenkin vahvasti ohjannut omaa ajatusmaailmaani sitä kohti ettei kaikkien elämän asioiden tarvitse olla sen kontrollin alla ja mie haluan uskoa ja luottaa myös elämään ja siihen mihin oma elämäni minua ohjaa. Kun se äkillinen ensimmäinen stoppi tuli viime vuoden elokuussa niin pelko nosti jälleen päätään, minua tukahduttikin ajatukset siitä, että mie elelen ilman asetettuja tarvoitteita tai deadlineja. Olin jo sen verran syvällä siinä suorituksen pyörässä, että minun oli vaikeaa pysähtyä. Samaan aikaan koitin palautella mieleeni ja sydämeeni kaikkia niitä ihania ajatusmalleja siitä kuinka itselleen saa ja pitääkin olla armollinen ja lempeä ja että se vähempikin riittää. Minun keho ei kestänyt eikä jaksanut sellaista enää ja sairastelun tuomien haasteiden myötä myös mieleni väsyi. Mie vertailin itseäni ympärillä oleviin enkä suostunut hyväksymään ihan kaikkia juttuja mitä sairastelut olivat tuoneet mukanaan. Tavoitteeni kohosivat tasaiseen ja sieltähän se pikku puskija olikin saanut jo riittävästi vahvistuksia ja väsyneen mieleni kanssa minulla ei ollut voimia enää laittaa vastaan vaikka tunsinkin rintani päällä jälleen sen vuosien takaa tutun kivistyksen tunteen. Pelkoni pääsivät ohjaamaan minua mutta ajattelen näin jälkeenpäin, että kaikki kirjoitukseni siitä hitaammasta elämästä, kontrollista irti päästämisestä ja lempeydestä itseään kohtaan olivat sisäisen minän avunhuutoja sen sumun keskellä. Suorittaja hiljensi ne ajatukset istumalla niiden päälle. Mie kirjoittelin aiheesta blogiinkin juttuja, kuinka olin päättänyt rauhoittaa omaa elämääni ja elellä sitä hitaampaa elämää ja sain katsoa peiliin esitäen itselleni kysymyksen, että miten meni noin niinkuin omasta puolesta?

  Tekemisestä tuli aikataulujen ohjaamaa ja tavoitteiden sanelemaa suorittamista työpäivien jälkeen. Mie syötin itselleni ajatuksia, että ahkera työ palkitaan ja se sisäinen suorittaja puski minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Mie olin asettanut silmilleni sellaiset pinkit lasit, joiden läpi katsoin omaa elämääni ja olin päättänyt että kunhan jouluun asti jaksan niin uusi vuosi tuo tullessaani minulle uuden alun ja puhtaan sivun ja sitten minulla onkin jälleen energiatasot kohdillaan ja yhtäkkiä kaikki se kiire lakkaa. Se oli sellainen illuusio, jonka olin itselleni syöttänyt niin monet kerrat, että mie sain itsenikin uskomaan siihen. Tällä tarkoitan sitä, että miten ihmeessä se kaikki kiire olisi lakannut kuin seinään vuoden vaihduttua kun se mielen suorittaja koitti vaan jatkaa juoksuaan? Tähän kaikkeen oma kehoni teki stopin heti alkuvuodesta. Mie sain jostakin kiinni kuitenkin kaikkien näiden vakavien sairasteluiden ja tiputuksessa käymisen keskellä. Hetken ajaksi mie sain hengitykseni kulkemaan vapaasti ja ikäänkuin vapautin käteni sellaisesta sinnikkäästi yrityksestä puristaa käteni nyrkkiin.

Mie annoin omille peloilleni luvan tulla esille ja halusin tervehtiä niitä. Olinko jo niin reunalla että seuraava askel eteenpäin olisi tiputtanut minut jonnekkin alas vai kuulinko sen oman ääneni jälleen kokiessani, että hetki pysähtyi..en osaa sanoa. Mie kävin pitkän keskustelun itseni kanssa siitä, että minkälaista elämää mie haluan elää ja mitä mie haluan säilyttää omassa elämässäni? Mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä ja mihin haluan keskittyä? Sen asioiden ahmimisen sijaan mie heitin ajatukseni ympäri ja aloin miettimään, että mitkä ovat ne minun hyvinvoinnin minimit; asiat, jotka tarvitsen elämääni ja mitä ilman en koe pärjääväni mutta mitkä myös antavat minulle kaiken sen millä mie pärjään ja mikä riittää? Mitkä tuo mulle rakkautta, onnea ja onnistumisen tunteita? Onko minulla tilaa omassa elämässäni ja mikä elämää ja mieltä hallitsee? Pelkojensa äärellä ihminen tuntee itsensä haavoittuvaksi koska silloin itseään pitää katsoa avoimin silmin ja kohdata niitä kipupisteitä. Mie en tarvitse enää sitä sisäistä suorittajaa ja olen jo useamman kerran potkinut sen ulos elämästäni, tai näin olen ainakin ajatellut tehneeni. Tämä toteutuikin sen aikaa kun asiat olivat mallillaan ja elämä oli sellaista tasaista arkea. Minulle riitti pari haastavaa ärsykettä ja mie olin jo lähtenyt ottamaan niitä askeleita taaksepäin. Mie en halua olla itseeni pettynyt enkä halua hävetä sitä, että kävin pienen pyrähdyksen siellä alkupisteessä, mistä olen jo lähtenyt vaan tämä toimi minulla herättäjänä. Tunnen voimakkaita tunteita ja koen päässeeni nyt eri tavalla lähelle itseäni ja tunnen sydämessäni rauhaa. Kaikki viimeisen vuoden aikana kokemani vastoinkäymiset ja viime aikoinani kohtaamani pelot ovat kasvattaneet minusta erilaisen. En olisi uskonut vielä muutama viikko taaksepäin, että tulisin sanomaan näin mutta tunnen sydämessäni asti, että vaikeat ajat ovat luoneet minulle vahvemman siteen omaan elämääni ja mie olen tiedostanut ja myöntänyt itselleni ääneen sen, että vielä on opittavaa paljonkin. Opittavat asiat ovat juurikin niitä perusasioita kuten sanan EI käyttäminen ja ennen kaikkea sen ajatuksen hyväksyminen, että vähempikin riittää ja se on itseasiassa minulle parasta just nyt ja jokin uusi palanen on elämässä löytänyt sen oman paikkansa. Ehken mie olin valmis vasta nyt vapauttamaan sen omalle paikallensa.

❤ Marru

Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen

Kokemuksia omalla joogamatolla

Mie pääsen jälleen yhden lempiaiheeni pariin ja kerron teille yinjoogan harjoitusten vaikutuksista kehossani ja mielessäni. Tämä joogamuoto on tullut elämääni jäädäkseen enkä voisi olla iloisempi niistä kokemuksista mitä olen harjoitusten aikana saanut kokea. Jokainen tunti ei ole täynnä elämää suurempia henkisiä kokemuksia, itselleni tärkeimpinä asioina nostan esille yinjoogasta saamani avun vuosikausia kestäneisiin henkisiin ja fyysisiin kiputiloihin  ja ylipäätänsä rentoutumiseen. Selkäkivuista ja huonosta unenlaadusta vuosikausia kärsineenä, mie olen löytänyt itselleni avun yinjoogasta eikä minun ole tarvinnut turvautua tulehduskipulääkkeisiin entiseen malliin. Henkisellä puolella mie olen saanut itseluottamusta syrjäyttämään ne monet epävarmuuden tunteet. Jatkuvan riittämättömyyden tilalle mie olen saanut sen tunteen, että minun ei aina tarvitse olla ”jotain enemmän ja jossain parempi”. Omat kokemukset kannustavat minua jatkamaan joogan parissa ja otan avoimin mielin ja sydämin vastaan uuden vuoden harjoitukset. Tällä hetkellä omassa elämässäni on valtavasti asioita meneillään ja hektisen arjen keskellä ainakin omalla kohdallani rentoutumisen merkitys oikein korostuu vastapainoksi kiireelle. 

Oma kehoni ei ole niin sanotusti rakennettu ihan ideaaleimmista kappaleista, jos näin voi sanoa. Minulla on ollut lapsuudesta lähtien kiputiloja mm. alaselän ja lonkkien alueella ja ja nämä ongelmakohdat kehossani ovat tuoneet myös lisähaasteita erilaisten liikuntalajien harrastamiseen. Mie olen koko ikäni ollut kankea ja olen aikoinani antanut tämän vaikuttaa negatiivisella tavalla omaan liikkumiseeni ja ylipäätänsä eri lajeihin tutustumiseen. Jokaisella joogamuodolla on ihmisille eri asioita annettavana ja nykypäivänä parasta onkin se, että joogaharrastusten suosion kasvun myötä mie voisin väittää, että jokaiselle löytyy juuri se sopiva joogamuoto, eri asia on sitten se, että antaako joogalle mahdollisuuden tai kokeeko, että se on se oma juttu. Tähän mie haluan vielä lisätä sen, että monet kerrat mie olen käynyt monia keskusteluita ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet ensimmäisistä kokemuksistaan joogan parissa eikä ne ensimmäisten tuntien fiilikset ole välttämättä olleet pelkästään ruusuisia vaan harjoitukset ovat voineet ajaa aina sinne epämukavuusalueelle asti ennenkuin palaset ovat loksahdelleet paikoilleen. Mie itse olen hyvä esimerkki siitä, olen tainnut täällä kertoakkin aikoinaan omasta ensimmäisestä yinjoogatunnista kun menin tunnille innokkaana ja odottelin omalla matollani malttamattomana ja toinen silmä puoliksi auki asanan vaihtumista. Tämä huvittaa minua kun vertaan ensimmäisten tuntien tuntemuksia nykyiseen. Mie kävin ensimmäisten tuntien aikana siellä epämukavuusalueellakin kun en oikein tiennyt miltä minusta tuntui enkä luottanut itseeni saatika ohjaajaan. Mie en epävarmuudessani uskaltanut heittäytyä ohjattavaksi vaan koitin vanhojen opittujen tapojen mukaan säilyttää vielä omalla matolla maatessanikin sen kontrollin ja epävarmuus nakkeli jatkuvasti kysymyksiä mieleeni siitä, että osaanko tehdä asanat oikein ja omien aiempien kokemusten pohjalta pelkäsin jo valmiiksi, että tunnin päätyttyä minulle jää käsiini se riittämättömyyden tunne omasta fyysisestä kehostani. Nykyisin mie annan itseni ohjattavaksi WellnessLoungen yintunneilla ja tällä mie tarkoitan sitä, että mie luotan Seijaan ”sokeasti” eli suljen silmäni harjoitusten ajaksi tietäen, että minua autetaan ja ohjataan.

 

 

 

Yinjoogaharjoitusten kautta minussa rauhoittuu ne hektisyyden synnyttämät kierrokset, levottomuus ja rauhattomuus. Usein sitä päivän aikana pyörittelee mielessään jos jonkinlaisia ajatuksia ja usein me nykypäivän ihmiset eletään tiukasti rakennetun aikataulun mukaan ja koitetaan pysyä siinä vauhdissa mukana. Mie jään aika helposti pyörittelemään ajatuksia mielessäni ja niistä lopulta muodostuu sellainen kehä, josta on vaikeaa päästää irti ja sydämen syke tuntuu kiihtyvän. Mie tunnen tai voisiko sanoa, että kuulen nykyisin kehossani sen koska on aika ja tarve tehdä yinharjoituksia ja niiden kautta antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle aktivoitua, jotta saisin sen myrskyn ajatuksissani ja kehossani rauhoittumaan. En muista yhtään harjoitusta, jonka jälkeen kehoni ei olisi ollut rentoutuneempi kuin ennen sitä. Yksi asia, joka toimii vahvasti omien harjoitusteni takana on se, että mie en pyri pysäyttämään ajatuksia harjoitusten ajaksi, en pyri ”olemaan miettimättä yhtään mitään” vaan sen sijaan mie olen oppinut Seijan tunneilta sallimaan ja hyväksymään ne omat ajatukseni ja annan niiden seilata omaa tahtiaan mielessä mutta mie en tartu niihin. Tämä vapauttaa minusta enemmän positiivista energiaa sen sijaan, että mie jankuttaisin itselleni hiljaa mielessäni ”älä ajattele mitään, älä ajattele mitään”.  Tämä on ollut aivan mahtava oppi ja nykyisin omat harjoitukseni perustuu hyvin pitkälti tähän ajatusmalliin. Usein päivän päätteeksi mie tunnen voimakkaan jännityksen ja kireyden erityisesti alaselän, niskan ja hartioiden alueella ja se lämmöntunne mikä virtaa läpi kehon jääden sinne harjoitusten aikana ja jälkeen, on ihana. Kierrokset kehossa pysähtyvät ja niiden tilalle mie saan rauhallisen, rennon ja jopa väsyneen olon. Viime aikoina olen päässyt vajoamaan loppurentoutuksessa jopa sinne valveen ja unen rajamaille ja siitä mie olen todella iloinen. Mie olen ollut aina huono nukkuja ja olen päästänyt esimerkiksi keskeneräiset asiat vaikuttamaan omaan uneeni siinä määrin että herään aamuöisin murehtimaan ja kaikkihan me tiedetään unen merkitys ja tärkeys hyvinvoinnissa. Tästä syystä mie tykkään tehdä yinharjoituksia iltaisin koska olen saanut apua omaan nukkumiseeni. Mie olen alaselällä ja vatsalla jännittäjä ja stressitilanteissa mie tunnen kuinka se kireys vaan syvenee ja lihakset pingottuu siitä kireydestä. Osaatte varmaan kuvitella tai teillä on omakohtaisia kokemuksia siitä kuinka mieletön se tunne on kun esimerkiksi pallea rentoutuu ja sen tuntee niin hengityksessä kuin fyysisesti elimistössäkin. Seija on kertonut, että kiinalaisen lääketieteen mukaan pallea kätkee kaikki itkemättömät itkut ja nauramattomat naurut, minun mielestä tämä on valtavan kauniisti sanottu! Ja kuinka oikeassa kiinlainen lääketiede tässä asiassa onkaan! Me tehdään usein sellainen harjoitus yintunnilla, jossa makaamme selällämme, laitamme joogablokin pallean päälle ja ristimme kevyesti kädet blokin päälle, jolloin annamme sen painautua pallean päälle kevyesti. Tässä harjoituksessa sie voit tuntea konkreettisesti sen kuinka pallea antaa palautetta voimakkaastikin mikäli sie olet vaikkapa stressaantunut, takana on muuten vaan kiireisiä päiviä, jolloin olet viilettänyt tukka putkella eteenpäin tai olet kokenut vaikkapa voimakkaita tunteita jonkin asian parissa. Tämä on yksi lempiharjoituksistani sillä tämän harjoituksen kautta mie pääsen kuulemaan omaa kehoani ja mieltäni. Se syke ja palaute minkä pallea antaa blokin kautta on voimakas kokemus, sellainen silmiä avaava ja on ollut hienoa saada kokea itse se, miltä tuntuu kun se paine hellittää ja saa verrata harjoituksen jälkeisiä tuntemuksia aikaisempaan oloon.

Näillä ajatuksilla ja levollisilla fiiliksillä mie lähden tähän sunnuntaipäivään ❤