Rakkaudesta aamiaiseen ❣️

YKSI RUTIINI KERRALLAAN

Rutiinit ruokavalion suhteen on ollut helpompaa säilyttää treenirytmin ollessa myös säännöllinen, ne kulkevat omalla kohdallani käsi kädessä. Kun treenaan syön paremmin, tämän huomasin viime vuoden aikana sillä kuten aiemminkin olen täällä sanonut niin suutarin lapsella ei ollut kenkiä ja kadotin otteeni hetkiseksi myös ruokailujen suhteen. Tämän huomatessani, en tehnyt heti 100% muutosta vaan otin uudenlaisen lähestymistavan tilanteeseen ja aloin ensin purkamaan ajatuksiani ja tuntemuksiani paperille ja juttelin asiasta siskoni kanssa. Teki hyvää tiedostaa ne syyt, jotka haastoivat minua rutiinien suhteen ja oli virkistävää huomata, että tilanteen surkuttelun sijaan keskityin käytännössä valintoihini ja aloin tuumasta toimeen. Huomasin aika nopeasti kuinka säännöllisen ruokailun palauttaminen päiviin lisäsi energiaa, kohotti mielialaa ja lisäsi minulle sitä oloa, että huolehdin hyvinvoinnistani yhden askeleen verran enemmän. Se kannustaa eteenpäin.

Rahkainen mustikka-puolukka smoothie, johon lisäsin Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja luomu ashwagandhaa tuomaan lisäbuustia. 

AAMIAINEN

Lemppariaamiaiseni on erilaiset smuutsiet eli  smoothiet ja smoothiebowlit ja päivittelenkin usein esimerkiksi Instatililleni kuvia hyvin onnistuneista smoothieista. Marjat, hedelmät, kasvikset, pähkinät ja siemenet saa nopeasti ja vaivatta blendattua maistuviksi komboiksi ja mukaan pystyy lisäämään haluamansa proteiinin lähteen kuten rahkan, Alpron Go-On kasvipohjaisen valmisteen tai vaikkapa hera/riisiproteiinin. Näitä erilaisia protskujauheita on tullut valtavasti valikoimiin ja kauppojen hyllyiltä löytyy lisäksi ainakin hamppu, -herne, – ja kauraproteiinia eli tänä päivänä voisi olettaa kaikille löytyvän jokin sopiva proteiinin lähde, erikoisruokavaliot huomioiden.

Kirpeä appelsiini-inkivääri smoothie, johon makeuden toi Arctic Warriorsin energiashotti. Sekoitin rahkaan appelsiinin, pienen kourallisen hasselpähkinöitä, reilusti inkivääriä ja yhden energiashotin. 

HELPPOA JA NOPEAA

Helpot ja nopeasti valmistuvat aamiaiset ovat työaamuina olleet plussaa sillä ne madaltavat kynnystä valmistaa ravitseva aamiainen ja tarvittaessa voi napata smoothien mukaan ja juoda vaikka automatkalla jos oikein kiire yllättää. Toki ajatus rauhallisesta ja kiireettömästä arkiaamiaisesta on kaunis mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka valitsevat pidemmät yöunet sen sijaan, että heräisivät aikaisin valmistamaan aamupalaa. Tähän väliin on hyvä mainita myös aterioiden preppaus, eli voit esivalmistella ruokia ja välipaloja esimerkiksi pilkkomalla kasviksia ja juureksia valmiiksi jääkaappiin jolloin aamuisin ei tarvitse valmistella kaikkia erikseen vaan pääset oikotien kautta aamiaiselle.

Yksi ehdoton välipala lempparini matchasmoothie. Kyseessä on korkeatasoinen ja erittäin hienoksi jauhettu japanilainen vihreä tee, joka sisältää mm. antioksidantteja, flavonoideja ja vitamiineja sekä myös piristäviä ainesosia (mm. pienet määrät kofeiinia). Matcha on sokeriton joten se on mainio juoma myös diabeetikoille sekä heille, jotka haluavat vähentää sokerinkäyttöään. Pääset lukemaan lukea linkin takaa Matchaa käsittevän kirjoitukseni aiheesta. Rovaniemeläisille vielä tiedoksi, että tee- ja kahvikauppa Mandragora myy laadukasta luomu Hisui matchaa.

 Matchajuoma, joka sisältää banaanin, kourallisen pähkinöitä, limeä ja reilu pari desiä vettä. Yksinkertaista ja hyvää!

Yksinkertaisimmillaan matchan voi lisätä kuuman veden sekaan ja juoda teenä tai valmistaa juoman blendaamalla matchajauheen veden, banaanin ja pähkinöiden kanssa. Jos haluaa ruokaisamman smoothien niin matchan voi sekoittaa vaikkapa rahkan tai Alpron Go-On kanssa ja lisätä sekaan haluamiaan marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Mustikkainen matchasmoothie on herkullinen!

Mustikkainen matchasmoothie, johon lisäsin reilun desin mustikkaa, Hamppufarmin sinistä hamppurouhemixiä, purkillisen rahkaa, pienen kourallisen pähkinöitä, tilkan hunajaa ja pipetillisen Puhdistamon ruusujuuriuutetta tuomaan lisäbuustia.

Viherjuomat ja smoothiet ovat myös minun makuun. Suosin niissä Puhdistamon vihersmoothiejauhetta, jota lisään yleensä noin yhden ruokalusikallisen muiden ainesten sekaan. Vihersmoothie jauhe sisältää vehnäorasta, ohranorasta, spiruliinaa, chlorellaa, sinimailasta, lehtikaalta ja hamppua. Yksinkertaisimmillaan voit valmistaa juoman sekoittamalla jauheen banaanin, haluamasi salaatin ja veden kanssa blenderissä tai soveltaa oman mielesi mukaan ainesten käyttöä. Mie tykkään tosi paljon lehtikaalin/tuoreen pinaatin, limen, päärynän, omenan, inkiväärin ja vehnäorasjauheen miksauksesta, johon lisään viherjauheen tuomaan lisää vitamiineja ja ravinteita. Voit lisätä myös rahkan sekaan mikäli haluat.

Minkälainen on sinun lempparismuutsien ohje? 

          🌱 Marru

Treeneissä mukana Arctic Superfoodsin EVÄS-patukat

Lappilaista osaamista

Edellisessä kirjoituksessa kerroin meidän Arctic Superfoods-nimisen joukkueen osallistumisesta maaliskuussa Levillä järjestettävään Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun. Tämä tapahtuma on ensimmäinen, johon mie pääsen osallistumaan joukkueen kanssa ja ajankohdan lähestyessä omat ajatuksetkin pyörivät enemmän ja enemmän tulevan koitoksen parissa. Päällimmäisinä fiiliksinä sekoittuvat innokkuus ja jännitys, niiden kombo on mukava tunne perhosten lennellessä vatsan pohjalla ja motivaation antaessa kipinää niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteenkin.

Mulle sopii tällainen jonkin tavoitteen siintäminen tulevassa koska viime kesänä valmistautuessani Arctic Challengeen, sain samanlaisen kipinän omiin tekemisiin. Kyseessä on niin monet asiat, jotka mielessä pyörivät haastetta ajatellessa..jaksaako reitin kulkea maaliin asti umpihangessa? Osaanko pukeutua oikein? Minkälaisia suoritettavat haasteet ovat reitin varrella? Onnekseni minun ei tarvitse yksin pähkinöidä näiden ajatusten kanssa sillä mie en ole yksin vaan luotan meidän joukkueeseen – onhan Challengessa erityisesti kyse porukkahengestä ja yhdessä selviytymisestä. #notmebutwe

Support Your Local!

Meidän joukkueen taustavoimina toimii kaksi vahvaa lappilaista yritystä: EVÄS-patukoistaan tunnetuksi tullut Arctic Superfoods ja rovaniemeläinen hyvinvointistudio WellnessLounge, joka näkyy blogissa säännöllisesti sillä mie käyn siellä niin  Walltraining- kuin joogatunneillakin.

WORKOUT-tunneilla tehdään kiertoharjoittelutyyppisesti kovatehoinen kokovartalon treeni Wallia hyödyntäen.

WallTraining on monipuolinen ja tehokas treenimuoto, jonka avulla ne pienimmätkin lihakset heräävät.

LesMills BodyBalance ja joogatunnit ovat minulle kiinteä osa arkiviikkoa. Nykyinen balancen ohjelma on ehdottomasti tähän astisista lempparini sillä se on onnistunut kokonaisuus: liikkeet, musiikki ja ohjelman vaativuus tekee siitä aivan erityisen!

Yinjooga antaa kaivattua vastapainoa raskaille treeneille.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

ARCTIC SUPERFOODS 

 Lappilainen Arctic Superfoods toimii Levillä ja valmistaa EVÄS-patukoita, jotka sopivat niin välipalaksi, herkkuhetkiin tai vaikkapa treenin oheen. Arctic Superfoodsin takana on makumestari Jari Kurtti ja hän panostaa työskentelyssään ja tuotteissaan laatuun sekä kotimaisiin ja erityisesti lappilaisiin, huolella valittuihin raaka-aineisiin. EVÄS-patukoissa yhdistyy puhtaan luonnon tarjoamien sekä paikallisten tuottajien kasvattamien raaka-aineiden hyödyntäminen ja makuyhdistelmien luominen, jossa niiden parhaat puolet pääsee esiin. Paikallisten yritysten välinen yhteistyö takaa raaka-aineiden alkuperän. EVÄS-patukoiden vahvuuksia on patukoiden kotimaisuus, lisäaineettomuus, gluteenittomuus ja maidottomuus – niihin ei ole myöskään lisätty sokeria. Patukan pohja valmistetaan kotimaisista laadukkaista raaka-aineista porkkanasta, pellavasta ja puhtaasta kaurasta ja makeuden tuo hunaja. Jokaisessa EVÄS-patukassa on se oma koukkunsa ja se syntyy näiden marjojen, juuresten ja villiyrttien yhteen johdattelusta.

EVÄS-patukoita on komea makua: lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Pehmeä mustikka-koivunlehti maistuu oikealta marjalta ja jokainen suupala on täynnä luonnollisia makuja. Koivunlehti tuo oman miellyttävän ja miedon maun mustikan kaveriksi ja kokonaisuuden viimeistelee hunaja makeudellaan. Tätä voi suositella niin välipalaksi kuin herkkuhetkiin ja lempeän maun puolesta voi suositella lapsille! Tyrni & kuusenkerkkä on minun lempparini sillä mie tykkään tyrnin napakasta ja pirteästä mausta. Tyrni & kuusenkerkkä EVÄS-patukka on omiaan treenin oheen ja välipala kulkee helposti mukana vaikka taskussa. Maku on sen verran napakka että se herättelee ja luonnolliset maut hyppäävät esiin jokaisella puraisulla jättäen miellyttävän jälkimaun. Puolukka, karpalo & nokkonen on varsin kipakka ja voimakkaista mauista pitäville omiaan. Puolukka ja karpalo sopivat hyvin yhteen ja nokkonen sopii hyvin yhteen näiden marjojen kanssa. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja evääksi vaikka marjaretkelle tai vaellukselle.

Kuluva viikonloppu on treeni- ja lepopainotteinen – mikä kuulostaa varsin hyvältä. Viikko on sujunut kivalla fiiliksellä omien treenien parissa ja nyt todella tuntuu, että on päässyt hyvään treenirytmiin pakottamatta. Elämän selkeyttäminen omien valintojen kautta tuntuu selkeästi omassa asenteessa ja olossa ja esimerkiksi stressin vähenenemisen myötä yöunetkin maistuu ja minusta on kuoriutunut milteinpä unikeko arkiaamuisin. Hih, onnekseni kyseessä on positiivinen ”ongelma” kuitenkin. Onnistuneiden treenien myötä hyvät fiilikset välittyvät myös muille elämän osa-alueille ja se tuntuu hyvältä. Koen, että niin pitkään on ollut sellaista vastatuulta omassa elämässä erityisesti terveyden saralla, joten haluan antaa itseni nautiskella näistä jopa yltiöpositiivisista fiiliksistä. Erityisesti mie odotan sunnuntaiaamun yhteistreenejä WellnessLoungella kun me saadaan osa Team Arctic Superfoods-joukkueesta kasaan ja päästään yhdessä valmistautumaan treenin kautta Levin haasteotteluun. Materiaalia on luvassa huomiseltakin ja uskon, että EVÄS-patukat tulevat tarpeeseen sinnekkin, mie olen valmistautunut kunnon hikirääkkiin sillä onhan meillä treeneissä oma ohjaajakin, joka meidän onneksi on myös osa joukkuetta ja lähtee vahvistukseksi reitille.

 Joko sinulle on EVÄS-patukat tuttuja? Mikä näistä kolmesta on lempparisi?

Uskallatko pysähtyä pelkojesi äärelle?

Yksi askel eteen ja kaksi taakse

Mie olen lukenut Katri Syvärisen kirjoittamaa Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirjaa ja lukemani teksti on saanut ajatusten suuren pyörän liikkeelle. Tämä kirja ei olisi voinut osua kohdalleni parempaan ajankohtaan ja kiitos siitä Kati!! Jo ensimmäisten sivujen kohdalla koin tekstin suuria vaikutuksia itseeni ja omiin tunteisiini ja havahduin siihen, että teksti sisältöineen tuntuu niin valtavan tutulta..aivan kuin Katri olisi kirjassaan pukenut minunkin ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi.

Otsikko kertoo tämän päiväisen kirjoituksen aiheesta ja kirja toimii kirjoituksen inspiraationa.. Mie kerroin ensimmäisessä vuonna 2015 toukokuussa julkaisemassani Marru Marmelaadi-blogin jutussa aikoinaan omasta elämästäni ja muun muassa niistä parista ruuhkavuodesta jotka ajoivat minut niin henkisesti kuin fyysisestikkin loppuun eikä hyvinvoinnilla ollut silloin tilaa elämässäni. Silloisen työsuhteen päätyttyä tuli totaalinen stoppi vastaan ja eteeni nousi niin korkea tunteiden ja väsymyksen muuri etten enää voinut ohittaa sitä, en voinut kulkea vain tunteideni ohitse niitä sivuuttaen. Olin myös sulkenut silmäni tietoisuudelta sillä koitin vain jaksaa sen kilpajuoksun  kanssa eteenpäin rynnimistä aikataulut ja deadlinet takaraivossa naputtaen. Elämäni oli silloin täynnä opiskelua ja suoritin opinnot lyhyemmässä ajassa, mikä tarkoitti sitä, että mie suoritin opintoja sekä päivä- että aikuispuolella, tein yhtäaikaa oparia, syventävää harjoittelua, töitä ja suoritin kursseja sekä etänä että lähiopetuksessa ja tietenkin aikaa olisi pitänyt olla myös omalle perheelle ja ystäville.  Valmistuttuani jatkoin työskentelyä harjoittelupaikassani ja olin siitä silloin niin valtavan iloinen ja onnellinen. Vältin sen, mikä olisi ollut minun sisäiselle suorittajalle se pahin mahdollinen: eli valmistua työttömäksi mikäli en olisi paikkaa saanut. Olin suorittanut opintoja reilut parisen vuotta ihan armottomalla tahdilla ja keskittynyt siihen valmistumisen aikatauluun, jonka olin itselleni asettanut. Piti valmistua joulun sijaan jo aiemmin keväällä koska minulla oli kiire suorittaa ja osoittaa itselleni että mie pystyn siihen. Noh, pystyinhän mie ja töiden saaminen oli lottovoitto mutta mitä minulle jäi tästä kaikesta käsiini? Väsymys, vieras minä ja ripakopallinen asioita ja tunteita, joita en ollut kohdannut koska olin halunnut paeta sinne kiireeseen pakoon itseäni. Ei minulla ollut silloin tilaa omassa elämässäni. Omaa aikaa ei jäänyt enää muuta kuin yöuniin ja nekin kärsivät itseasettamieni ja ulkopuollelta tulleiden  jatkuvien suorituspaineiden alla. Paino nousi, elämäntavat,noh, ei niitä oikeastaan silloin ollut vaan mie elin tunnesyömisellä ja välttelin tiukasti ajatuksiani, joten keskityin työhön kaikin voimin.

Katri Syvärisen kirjaa lukiessani, ajatukseni ja tunteeni palasivat vuoteen 2014. Mie kysyin itseltäni, että tiedänkö vieläkään sitä miksi mie ylipäätänsä päädyin siihen rumbaan ja miksi mulle oli niin tärkeää, ei vaan miksi minulle oli tärkeintä valmistua tiukalla aikataululla ja ajaa itseni sellaiseen tilaan? Se on suorittaja sisälläni, joka minua puski sellaisiin tilanteisiin. Egoni huusi minulle pelon tunteita, mie pelkäsin pysähtyä sillä se olisi tarkoittanut käytännössä minulle sitä ”etten olisi ollut yhtään mitään”. Mie ikäänkuin pakotin sen oman fokuksen täysillä siihen, että ”mie pysyn liikkeessä ja teen jotain”..kunnes koitti se aika, jolloin minusta ei ollut tekemään yhtään mitään.

Sirpaleista kokonaiseksi

Samana keväänä kun perustin oman blogini ja olin päässyt tälle hyvinvoinnin tielle, minun oli pitänyt ensin rikkoa itseni palasiksi ja lähteä rakentamaan uutta minää. Uskomukseni ja ajatusmaailmani olivat minun oman egon hallittavina ja mie olin väsyneenä antautunut sen ohjattavaksi. Mie kävin ja käyn kyllä edelleenkin, keskusteluita oman egoni ja sisäisen minän kanssa. Vuosi 2015 on jäänyt minulle muistoihin elämäni vuotena sillä mie sain kiinni uudenlaisesta ruokavaliosta, liikkumisesta ja sain uusia harrastuksia elämääni. Osa näistä harrastuksista ovat jääneet kiinteäksi osaksi nykyistä arkeani ja niistä on muodostunut elämäntapoja ja siitä olen kiitollinen itselleni. Niiden aiempien ruuhkavuosien aikaan mie en ollut itselleni hyvä, en arvostanut kehoani enkä sisäistä minää vaan mie ruoskin itseäni jatkamaan enkä kuunnellut kehoani esimerkiksi jaksamisen suhteen. Kuinka mie olenkin ollut niin armoton ja kiittämätön?

Ihmisen pitäisi olla itsensä paraskaveri ja jos mie kohtelisin muita ihmisiä samalla tavoin kuin kohtelin itseäni, mie jäisin aika varmasti yksin. Vanhat ajatusmallit ja elämäntavat olivat liimautuneet suorastaan liisterimäisen tiukasti kiinni minuun ja tuntuivat ihan solutasolla asti, joten minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä sinne niiden asioiden ja tunteiden äärelle, jotka koin jopa pelottaviksi. Tiedättekö sellaiset hetket kun aika tuntuu aivan pysähtyvän? Oma kalenteri oli ollut niin pitkään täynnä ettei minun ollut tarvinnut pysähtyä ja olin saanut jatkaa pakomatkaa ja vuoden 2015 loppiaisena mie pysähdyin. Yhtäkkiä minulla olikin aikaa itselleni ja havahtuessani siihen väsyneen, harmaannäköiseen ja valjuun peilikuvaan – olin järkyttynyt. Ihan ensiksi mieleni täytti häpeä siitä mihin kuntoon olin saattanut itseni ja pelko tulevasta. Mie havahduin siihen, että jonkinmoinen muutos minun oli tehtävä elämässä, itseni vuoksi. Pääsin kuitenkin alkuvuoden ja kevään aikana hyvään vireeseen ja mie olen usein sanonutkin, että elämäni alkoi silloin uudelleen. Olin energisempi, iloisempi ja mie voin hyvin. Ehdin jo hieman upota siihen luottavaiseen fiilikseen, että mie olen oppinut ja sisäistänyt monia uusia asenteita ja tästä eteenpäin mie elän vakaasti sitä minulle hyvää elämää.

Sisäinen suorittaja

Viime vuosi osoitti kuitenkin minulle toisin ja erilaisten haasteiden myötä mie ahmin jälleen elämääni liian paljon asioita joita merkitsin kalenteriini ja pikku hiljaa sellaisesta mukavasta arkirytmistä päädyttiinkin siihen pisteeseen, että kalenteri täyttyi tiiviisti ja työpäivän jälkeen tehtävien asioiden lista kasvoi kasvamistaan ja vihdoin se oman elämäni kuuluisin suorittaja olikin jo nostanut päätään. Mie en halunnut sitä nähdä vaan ajattelin, että olen matkalla kohti unelmaelämää mutta sen sijaan sainkin iskuja vasten kasvoja ja putosin. Terveydentilan heikentyminen oli jo ensimmäinen merkki mutta mie sain vakuuteltua itselleni, että se johtui vain olosuhteista. Mikä sinällänsä pitää paikkansa mutta sisäisesti suurin pelko ohjasi minua kun jouduin jäämään töistä sairaslomalle sillä mie pelkäsin, että putoan kyydistä ja menetän oman elämäni hallinnan kun en enää pystynytkään ohjaamaan kehoani vaan minun piti koittaa hyväksyä se oma tilanne. Se oli todella raskasta. Tästä alkoikin sitten hyvin erilainen matka reilun puolentoista vuoden hyvinvoinnin jälkeen.

Mie tarvitsin monia monia iskuja vasten omia kasvojani ennen kuin kohtasin jälleen sen oman pelkoni. Pelkäsin etten ole mitään koska koin pudonneeni kyydistä ja menettäneeni oman elämäni hallinnan. Tästäkin asiasta olen käynyt itseni kanssa monia keskusteluita, sillä mie olen kuitenkin vahvasti ohjannut omaa ajatusmaailmaani sitä kohti ettei kaikkien elämän asioiden tarvitse olla sen kontrollin alla ja mie haluan uskoa ja luottaa myös elämään ja siihen mihin oma elämäni minua ohjaa. Kun se äkillinen ensimmäinen stoppi tuli viime vuoden elokuussa niin pelko nosti jälleen päätään, minua tukahduttikin ajatukset siitä, että mie elelen ilman asetettuja tarvoitteita tai deadlineja. Olin jo sen verran syvällä siinä suorituksen pyörässä, että minun oli vaikeaa pysähtyä. Samaan aikaan koitin palautella mieleeni ja sydämeeni kaikkia niitä ihania ajatusmalleja siitä kuinka itselleen saa ja pitääkin olla armollinen ja lempeä ja että se vähempikin riittää. Minun keho ei kestänyt eikä jaksanut sellaista enää ja sairastelun tuomien haasteiden myötä myös mieleni väsyi. Mie vertailin itseäni ympärillä oleviin enkä suostunut hyväksymään ihan kaikkia juttuja mitä sairastelut olivat tuoneet mukanaan. Tavoitteeni kohosivat tasaiseen ja sieltähän se pikku puskija olikin saanut jo riittävästi vahvistuksia ja väsyneen mieleni kanssa minulla ei ollut voimia enää laittaa vastaan vaikka tunsinkin rintani päällä jälleen sen vuosien takaa tutun kivistyksen tunteen. Pelkoni pääsivät ohjaamaan minua mutta ajattelen näin jälkeenpäin, että kaikki kirjoitukseni siitä hitaammasta elämästä, kontrollista irti päästämisestä ja lempeydestä itseään kohtaan olivat sisäisen minän avunhuutoja sen sumun keskellä. Suorittaja hiljensi ne ajatukset istumalla niiden päälle. Mie kirjoittelin aiheesta blogiinkin juttuja, kuinka olin päättänyt rauhoittaa omaa elämääni ja elellä sitä hitaampaa elämää ja sain katsoa peiliin esitäen itselleni kysymyksen, että miten meni noin niinkuin omasta puolesta?

  Tekemisestä tuli aikataulujen ohjaamaa ja tavoitteiden sanelemaa suorittamista työpäivien jälkeen. Mie syötin itselleni ajatuksia, että ahkera työ palkitaan ja se sisäinen suorittaja puski minua kohti täydellisyyden tavoittelua. Mie olin asettanut silmilleni sellaiset pinkit lasit, joiden läpi katsoin omaa elämääni ja olin päättänyt että kunhan jouluun asti jaksan niin uusi vuosi tuo tullessaani minulle uuden alun ja puhtaan sivun ja sitten minulla onkin jälleen energiatasot kohdillaan ja yhtäkkiä kaikki se kiire lakkaa. Se oli sellainen illuusio, jonka olin itselleni syöttänyt niin monet kerrat, että mie sain itsenikin uskomaan siihen. Tällä tarkoitan sitä, että miten ihmeessä se kaikki kiire olisi lakannut kuin seinään vuoden vaihduttua kun se mielen suorittaja koitti vaan jatkaa juoksuaan? Tähän kaikkeen oma kehoni teki stopin heti alkuvuodesta. Mie sain jostakin kiinni kuitenkin kaikkien näiden vakavien sairasteluiden ja tiputuksessa käymisen keskellä. Hetken ajaksi mie sain hengitykseni kulkemaan vapaasti ja ikäänkuin vapautin käteni sellaisesta sinnikkäästi yrityksestä puristaa käteni nyrkkiin.

Mie annoin omille peloilleni luvan tulla esille ja halusin tervehtiä niitä. Olinko jo niin reunalla että seuraava askel eteenpäin olisi tiputtanut minut jonnekkin alas vai kuulinko sen oman ääneni jälleen kokiessani, että hetki pysähtyi..en osaa sanoa. Mie kävin pitkän keskustelun itseni kanssa siitä, että minkälaista elämää mie haluan elää ja mitä mie haluan säilyttää omassa elämässäni? Mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä ja mihin haluan keskittyä? Sen asioiden ahmimisen sijaan mie heitin ajatukseni ympäri ja aloin miettimään, että mitkä ovat ne minun hyvinvoinnin minimit; asiat, jotka tarvitsen elämääni ja mitä ilman en koe pärjääväni mutta mitkä myös antavat minulle kaiken sen millä mie pärjään ja mikä riittää? Mitkä tuo mulle rakkautta, onnea ja onnistumisen tunteita? Onko minulla tilaa omassa elämässäni ja mikä elämää ja mieltä hallitsee? Pelkojensa äärellä ihminen tuntee itsensä haavoittuvaksi koska silloin itseään pitää katsoa avoimin silmin ja kohdata niitä kipupisteitä. Mie en tarvitse enää sitä sisäistä suorittajaa ja olen jo useamman kerran potkinut sen ulos elämästäni, tai näin olen ainakin ajatellut tehneeni. Tämä toteutuikin sen aikaa kun asiat olivat mallillaan ja elämä oli sellaista tasaista arkea. Minulle riitti pari haastavaa ärsykettä ja mie olin jo lähtenyt ottamaan niitä askeleita taaksepäin. Mie en halua olla itseeni pettynyt enkä halua hävetä sitä, että kävin pienen pyrähdyksen siellä alkupisteessä, mistä olen jo lähtenyt vaan tämä toimi minulla herättäjänä. Tunnen voimakkaita tunteita ja koen päässeeni nyt eri tavalla lähelle itseäni ja tunnen sydämessäni rauhaa. Kaikki viimeisen vuoden aikana kokemani vastoinkäymiset ja viime aikoinani kohtaamani pelot ovat kasvattaneet minusta erilaisen. En olisi uskonut vielä muutama viikko taaksepäin, että tulisin sanomaan näin mutta tunnen sydämessäni asti, että vaikeat ajat ovat luoneet minulle vahvemman siteen omaan elämääni ja mie olen tiedostanut ja myöntänyt itselleni ääneen sen, että vielä on opittavaa paljonkin. Opittavat asiat ovat juurikin niitä perusasioita kuten sanan EI käyttäminen ja ennen kaikkea sen ajatuksen hyväksyminen, että vähempikin riittää ja se on itseasiassa minulle parasta just nyt ja jokin uusi palanen on elämässä löytänyt sen oman paikkansa. Ehken mie olin valmis vasta nyt vapauttamaan sen omalle paikallensa.

❤ Marru

Vuosi 2016

Tunteet pinnassa

Kulunut vuosi on ollut todella raskas, koetteleva ja haastava. Erityisesti syksy koetteli fyysistä terveyttä ja henkistä kanttia mutta tilanteet toivat elämääni uusia upeita ihmisiä mukanaan enkä ole koskaan kokenut olevani näin rakastettu. En tarkoita nyt rakkautta parisuhteessa vaan sitä voimakasta tunnetta ja sidettä, jonka koen ympärillä olevien ihmisten seurassa. Parisuhteessa olen rakastettu ja minulla on se oma puoliskoni vierellä. Kahden ihmisen keskinäisen kunnioituksen ja yhteen puhaltamisen merkitys on kuluvan vuoden aikana korostunut ja arkielämä haasteineen on koetellut myös kotona mutta näistä huolimatta mie koen saaneeni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan ja erilaisista tilanteista selviäminen on vahvistanut meidän parisuhdetta entisestään. Se on uskomatonta, kuinka voimakkaasti mie olen saanut voimaa, energiaa ja uskoa läheisten kanssa jakamistani hetkistä. Te rakkaat tiedätte sen, olen elänyt viimeisen kuukauden todellakin tunteiden vallassa ja antanut fiilisten kulkea vapaasti sillä koen, että minun ei tarvitse pidätellä mitään. Se vapauden tunne on uskomaton enkä enää häpeile omia tunteiden purkauksiani ja sillä on ollut iso vaikutus minuun. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mie olen käytännössä hyväksynyt itseäni sen sijaan, että ensimmäisenä pyrkisin muuttamaan omaa käytöstäni. Minusta on ihanaa olla mie!

Loppuvuosi toi korviini todella suuria uutisia, jotka vapauttivat jotain minussa uudenlaista voimaa uskoa itseeni ja omiin valintoihini. Vuosikausia seurannut epäilys omien kokemusten ja tuntemusten pohjalta sai vahvistuksensa ja mie sain vapautukseni. Kiitos Heli muuten aiheeseen liittyvästä treeni- ja keskusteluhetkestä. Mie olen todella onnekas kun saan jakaa elämäni oman rakkaani ja parhaan ystävän, sekä ystävien ja perheen kanssa. Tänä vuonna ihmisten tuen ja uskon merkitys on korostunut ja esimerkiksi facen messengerissä kulutettu aika ja vaihdettujen viestien määrä ystävien kanssa rikkoo kevyesti ennätykset. Elämä on antanut minulle lahjaksi upeita, kauniita ja hyväsydämisiä ihmisiä, joiden olkapäähän mie olen saanut nojailla ja joiden kanssa olen saanut viettää hulvattomia hetkiä. Te olette se elämän suola!

Kevät toi tullessaan uuden työpaikan ja sen myötä olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja päässyt tutustumaan mahtaviin naisiin, joiden kanssa omat fiilikset rentoutuu ja sen myötä oma tekeminen tuntuu luontevalta. Kesällä mie tutustuin kasviuutepohjaisiin Nu Skin- tuotteisiin ja ilokseni saan ilmoittaa, että mie olen nyt pätevöitynyt tuotteiden myyjä! Mie olen tästä tosi innoissani ja tuotteiden parissa työskentelyn myötä olen saanut aivan uudenlaisia tilaisuuksia ja päässyt myös haastamaan itseäni. Terveyteni tilanne on parantunut loppuvuotta kohden ja syksyn aikana löysin itsestäni sen joogaajan, jota olen jo odotellutkin. Joogan merkitys vahvistui ja ns. ”inhokki asanoista” kehittyi lemppareita ja liikkuvuuden kehittymisen myötä olen saanut aivan eri tavalla irti esimerkiksi WellnessLoungen wallltrainingtunneista.

Mie haastoin vuoden aikana itseäni erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla Liikuntakeskus Kunnon Paikassa ja hymyssä suin muistelen vuoteen mahtuneita tunteja ja sitä tunteiden kirjoa, jonka niille osallistuessani koin! Monipuolinen liikunnan harrastaminen ja erilaisten lajien kokeileminen on rohkaissut minua ja opettanut sen, että oletus epämukavuusalueesta ei välttämättä aina pidä paikkaansa sillä kokeiltuani uusia lajeja, olen saanut todeta että ennakkoluuloni on ollut turhaa. Mie olen saanut kannustusta kannssatreenaajilta ja mikä parasta, olen tutustunut tunneilla ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpidosta on tullut jokapäiväistä. Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta!

Keväällä fyysinen kuntoni oli huipussaan ja vuoden Arctic Challenge 2016  oli oman kesäni kohokohta. Kiitos Marjo seurasta, keväällä otetaan jälleen akoista mittaa Levillä uuden tapahtuman merkeissä. Tällaiset yllytyshullut ihmiset rohkaisevat minuakin kokeilemaaan omia rajojani.

Sydän auki

Mie otan avoimin mierlin ja sydämin vastaan tulevan vuoden ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jätän kuluneelle vuodelle lämmöllä jäähyväiset.

Kohti uusia seikkailuja ❤

Matchan lumoissa – mitä se on?

Matcha -teejauhe

Mie sain syntymäpäivälahjaksi ystävältäni matchaa, joka on korkeatasoista ja erittäin hienoksi jauhettua japanilaista vihreää teetä. Minulle tämä oli uusi tuttavuus ja nykyisin matchaa sujahtaa päivittäin smoothien tai erilaisten juomien sekaan.  Kiitos Marjo, mie löysin itselleni uuden lempparin antamaan lisää energiaa tulevaan kevääseen!

Matcha -teejauhe eroaa muista jauhetuista vihreäteelaaduista  muun muassa kasvatustapansa ja ravintoarvojensa ansiosta ja sitä kutsutaankin  Amerikassa superfood-teeksi. Yhden kupillisen matchaa sanotaan vastaavan antioksidanttimäärältään ja ravintoarvoiltaan jopa 10 kupillista tavallista vihreää teetä!

Matcha sisältää mm. antioksidantteja, flavonoideja ja vitamiineja sekä myös piristäviä ainesosia (mm. pienet määrät kofeiinia). Matcha on sokeriton joten se on mainio juoma myös diabeetikoille sekä heille, jotka haluavat vähentää sokerinkäyttöään.

Matchasmoothie on minun lempparini ja aamujen piristys. 

Matcha-jauhe taipuu  monenlaiseen käyttöön ja on helppo raaka-aine, sillä voit valmistaa jauheesta teen tai vaikkapa lattejuoman ja lisätä jauhetta myös lisäravinteen omaisesti smoothieen eikä jauhetta tarvitse erikseen suodattaa vaan jauhe liukenee kokonaan nesteeseen. Liukenemisen ansiosta teejauheen sisältämät ravintoaineet ja antioksidantit tulevat paremmin käytetyiksi.

Tämän juoman, jota kutsutaan jopa maailman terveellisimmäksi, on todettu tutkimuksissa muun muassa:

– Puhdistavan elimistöä – Matchan sisältämä klorofylli, eli lehtivihreä, auttaa kehoa puhdistumaan ylimääräisistä haitallisista aineista kuten raskasmetalleista ja myrkyllisistä kemikaaleista.

– Parantavan mielialaa – Matcha sisältää runsaasti L-teaniini aminohappoa, joka vaikuttaa rentouttavasti mielialaan.

– Virkistävän pitkään – Matcha sisältää runsaasti kofeiinia, joka on tyypiltään erilaista kuin kahvin kofeiini. Nopeasti nousevan ja laskevan piristyksen sijaan matchan virkistävä vaikutus on tasainen ja pitkäkestoinen.

– Ehkäisevän syöpää – Matcha sisältää jopa 137 kertaa enemmän antioksidantteja* kuin tavallinen vihreä tee. Antioksidantit ovat elimistön pieniä sotureita, jotka taistelevat vapaita radikaaleja ja muun muassa syöpää vastaan.

Aikamoinen superfood, vai mitä?

(Lähde)

Rovaniemellä ainakin kahvi- ja teekauppa Madragora myy matcha teejauheita ja tästä putiikista löydät muutoinkin Rovaniemen parhaimmat kahvi- ja teevalikoimat ystävällisen asiakaspalvelun kera!

Aurinkoista helmikuun alkua!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa