WALL IS BACK! WallTraining Center on avannut ovensa Rovaniemellä

WALLTRAINING CENTER, ROVANIEMI

Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23)  tiloista ja sali on auki to-su päivät. Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.

Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.

WALLTRAINING

WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä.  WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa:  WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!

Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa  huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.

Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero. 

ILON KAUTTA

Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.

Tänään  pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.

Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.

(Kuvat Seija Koskela)

AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018

Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15. 

Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!

Siskosten yhteistä aikaa. Tunnelmia Nää oot ihana! – joogaretriitistä

KEHOMIELEN KEVYTTÄ TANSSIA

Hengitys ohjaa kehoa ja harjoituksen edetessä hengitys löytää oman luonnollisen, kepeän rytmin ja saattelee kehoa rentoutumaan, päästämään irti kireystiloista ja nauttimaan rentouden tuomasta tilasta kun tunnen kuinka kehoni asettuu pitkänä matolle. Keho uppoutuu mattoa vasten ja mieli antaa sille luvan päästää irti jännitystiloista, kielteisistä oletuksista, vellovista mitä jos- ajatuksista ja pikkuhiljaa mielen liike rauhoittuu. Mielikuvana näkyy kuinka aallokko rauhoittuu tyyneksi veden pinnaksi, ilma on happirikasta, pehmeää ja hengitys kietoo kehon syleilyyn. Mieli ei pysähdy eikä ajatukset katoa taivaan tuuliin mutta niiden liike hidastuu ja saan niihin etäisyyttä. Pidän tästä tunteesta kun saan kuulostella ajatuksiani välillä etäämpää ja antaa niiden varauksetta edetä enkä ota niitä ajatuksia tai tunnetiloja syvälle itseeni, en tartu niihin. Se mikä on aiemmin tuntunut haastavalta eli antaa ajatusten velloa vapaana, tuo nykyisin tilan tuntua itselleni, se on auttanut minua löytämään tasapainoa.

Nää oot ihana! – urbaani minijoogaretriitti. Kuva Pop Up Yoga Oulu 

Omalla matolla voi tapahtua paljonkin ohjatun harjoituksen aikana. Eteneminen asanasta toiseen on nähtävissä mutta sitten on se toinen, näkymättömämpi puoli, se mitä meidän mielessä tapahtuu ja mitä tunnetiloja koemme harjoituksen lomassa. Harjoituksen alussa kestää hetken laskeutua päivän tilanteiden ja tapahtumien lomassa matolle harjoituksen pariin sillä mielessä liikkuu usein monenlaisia ajatuksia ja kropassa kulkee erilaisia kehontuntemuksia. Hengitys hakee hetkisen omaa luonnollista rytmiä, keho alkaa pikkuhiljaa havahtumaan liikkeen pysähtymiseen ja mieli alkaa sisään- ja uloshengitysten avustuksella hidastamaan kierroksia, hässäkkä alkaa pehmenemään ja lopulta mieli irtaantuu ajatusten kierteestä. Mie pysähdyn usein omassa harjoitukseni alussa kuulostelemaan kehon tuntemuksia, miltä kroppa tuntuu juuri sillä hetkellä, mitä keholle kuuluu, tuntuuko jossain paikassa erityistä jumia tai viestiikö jokin kropan osa tarpeesta erityiselle huomiolle. On ollut mukavaa huomata kuinka tarve vaihtelee päivästä riippuen ja tämä tarpeen vaihtelun huomaaminen on tuonut lisää itsevarmuutta omaan joogaamiseen. Minun mieli ja tiedonjano syttyy lukiessani asana- ja hengitysharjoituksista ja harjoitusten tuomista vaikutuksista.

Sisarukset matkalla retriittiin.

NÄÄ OOT IHANA!- URBAANI JOOGARETRIITTI

Viime viikonloppuna lauantaiaamuna kokoontui pieni joukko naisia Nää oot ihana! -joogaretriittiin, joka järjestettiin Oulun hyvinvointistudiolla. Me osallistuttiin siskoni kanssa Pop Up Yoga Oulun järjestämän viikonlopun ohjelmaan ja halusimme molemmat jakaa omia joogaretriitin tunnelmia, joten tekstissä on meidän molempien kerrontaa.

Marru: Lauantaiaamu alkoi Kaupin Marian ohjaamalla virkistävällä ja energisoivalla aamuharjoituksella, meditaatiolla ja loppurentoutuksella. Juttelimme siskoni Jaanan kanssa ennen saliin menoa, että minijoogaretriitin teemat eivät olisi voineet enää olla osuvampia meille. Lauantaina joogan teemana oli sydän ja rintaranka ja sunnuntaina kehon sekä mielen detox ja life coaching osuudessa käsittelimme itsetuntemusta. Emme tunteneet siskoni kanssa paikallaolijoista ketään toistemme lisäksi mutta tunnelma oli alusta asti välitön, innokas ja samaan aikaan kuitenkin kiireettömän rauhallinen. Tällainen yhteisöllisyys inspiroi meitä. Aamun asanaharjoitus nosti lämmön kehoa pitkin ja kroppaan latautunut innostunut odotus raukesi tuoden rintarankaan tilan tuntua. Tuntui hyvältä rauhoittua omalle tutulle matolle ja lähteä hakemaan yhteyttä omaan mieleen ja kehoon. Lihakset lämpenivät ja onnistuin jättämään aamulla tuntemani lihasten kireyden asanoiden myötä matkan varrelle. Mie olen tehnyt viime kuukausina Yogoben ohjattuja jooga- ja meditaatioharjoituksia sekä omia harjoituksia täällä mökin rauhassa, joten oli virkistävää päästä joogaamaan samaan tilaan muiden kanssa. Minulla oli voimakkaasti sellainen olo, että olin saapunut oikeaan paikkaan.

Jaana: Lähdin lauantaiaamun ensimmäiseen, energisoivaan asanaharjoitukseen rauhallisin ja avoimin mielin. Pidin Maria Kaupin ohjaustyylistä jossa myös vähän joogannut pysyi sujuvasti perässä. Voin rehellisesti tunnustaa etten ollut aiemmin kokenut esim. ”alaspäin katsovaa koiraa” ja soturi-asanan eri versioita omakseni. Olen enemmänkin ähissyt ja tuskaillut että ”yritä nyt sitten rentoutua tässä epämiellyttävässä asennossa”. Vasta nyt, juuri tässä hetkessä, oivalsin mielen voiman ja sisäisen rauhan merkityksen joogaharjoituksissa. Minut valtasi halu nähdä oma kykyni suorittaa ohjatut liikkeet ja nähdä oman kehoni voima harmoniassa mieleni kanssa. Keskityimme harjoituksessa sydämen ja rintarangan alueeseen ja koin että asanat yhdistettynä meditatiiviseen hengitykseen ja loppurentoutukseen oli omalta osaltani todella voimallinen.  Aamun ensimmäinen asanaharjoitus olikin omalta osaltani sykäys kohti joogamaailmaa.

Life coachingissa pääsimme askartelemaan omat voimanimikyltit. Kuva Pop Up Yoga Oulu.

Paikalla oli mm. Kauniina kuutamolla ja Unelmiinsa uskova.

Marru: Lauantai aamupäivä jatkui Minna-Mari Jurvansuun johdolla NLP:hen pohjautuvalla life coaching-osuudella, jossa pääsimme tutkimaan omaa persoonallisuustyyppiä ja tulkitsemaan testin tuloksia porukalla. Oli hauskaa huomata kuinka erilaisia ihmisiä saman asian äärelle oli kokoontunut. Tällaiset tilanteet on opettavia ja ymmärrystä lisääviä kun sukelletaan syvemmälle sinne omaan napaan ja identiteettiin. Voimme havahtua pohtimaan asioita, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä,  huomata uusia piirteitä itsestämme, vahvistaa olemassaolevia piirteitä tai saada vapaudentunnetta kun huomaamme, että voimmekin päästää irti joistain oletuksista. Tämä loputon matka omaan itseen ja ihmisyyteen inspiroi minua, haluan nähdä ja kokea elämän loputtomana seikkailuna ja hyvänä paikkana. Kirjoittamalla ajatuksia ja pohdiskelemalla tehtäviä, ajatukset konkretisoituu ja usein voi myös havahtua huomaamaan uusia piirteitä itsessään tai arvomaailmassaan. Kiireetön tunnelma rentoutti, aamupäivän aikana käytiin mielenkiintoisia keskusteluita ja välillä naurettiin mahat kippuralla.  Hyväntuulinen päivä jatkui herkullisella lounaalla, josta halusin mainita erikseen sillä suosittelen lämpimästi maistamaan oululaisen Kahvila Tuokion tuotteita, joita saa mm. vegaanisena ja gluteenittomana. Ja lisätään vielä vinkiksi, että Tuokio on myös koiraystävällinen kahvila.

Lounaan jälkeen jatkoimme life coachingin parissa ja iltapäivällä oli vielä restoratiivisen joogaharjoituksen vuoro. Minun puolesta joogaa olisi saanut olla vielä enemmän ja tähän sopisi nyt sydämethymynaamatjakaikkikivatkeijukaiskuvat kertomaan kuinka ihanaa oli joogata. Kroppa tuntui mukavan lämpimältä ja pehmeältä, joten siirtyminen omalle matolle tapahtui suorastaan liukumalla.  Meillä oli mukana omat bolsterit ja viltit ja tuli mukavan kotoisa fiilis kun harjoituksessa sai käyttää omia, tuttuja apuvälineitä mukavuuden lisäämiseksi. Restoratiivisessa harjoituksessa oli sekä tuttuja että uusia asanoita ja minun oli helppoa keskittyä vain olemaan Marian ohjaamana. Kaikki oli samaa kokonaisuutta, hengitys, keho, mieli ja liike, joka pysähtyi kun asanoissa viivyttiin jonkin aikaa.

Lounas

Herkulliset raakakakut Kahvila Tuokiosta.

Jaana: Aamupäivän Life Coaching tuokiossa perehdyimme persoonallisuustyyppeihin ja oli todella mielenkiintoista huomata miten meissä jokaisessa on se ”Ying ja Yang” tasapainottamassa persoonallisuutemme eri puolia. Omaan persoonallisuuteen tutustuminen on mielestäni yksi perusasioita joita jokaisen meistä kannattaisi tehdä. Se avaa meidät huomaamaan miksi toimimme tietyissä asioissa niinkuin toimimme ja miksi tulemme joidenkin ihmisten kanssa helpommin toimeen kuin toisten. Eri persoonaallisuustyyppeihin tutustuminen on arvokas työkalu sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Lauantai-iltapäivän restoratiivisessa harjoituksessa keskityimme rintarangan avaamiseen ja lihaskalvojen jännityksen laukaisemiseen. Omalla kohdallani tämä harjoitus tuli todella tarpeeseen sillä pitkällinen stressitila jättää aina omat jälkensä kehoon. Restoratiivisella harjoituksella ei ollut vaikutusta ainoastaan kehoon vaan myös mieleen.  Olin koko loppupäivän eräänlaisessa joogakuplassa, alitajunnan käsitellessä asioita ja kehon voimautuessa stressitilan laukeamisesta.

Marru: Sunnuntaina aamu alkoi Marian ohjaamalla aamuharjoituksella, joka tosissaan herätteli kehon uuteen päivään ja tämä oli erittäinkin miellyttävä harjoitus. Keho lämpeni varpaista päälakeen asti ja tuntui niin ihanalta jatkaa lauantain harjoitusten jälkeen omaa joogaamista. Matka jatkui ja teema vaihtui, sunnuntaihin mahtui samoja tuntemuksia kuin edelliselle päivälle ja lisäksi uusi päivä toi tullessaan uusia oivalluksia. Life coachingissa pääsimme pohtimaan omia tunnetiloja, itsetuntemusta, omakuvan muodostumista ja niiden määrittämistä ja ajatusten työstäminen avasi verhoja omaan prosessiin.  Olin niin iloinen kun sain sisäisiä vahvistuksia itselleni siitä, että unelmani jahtaaminen on minulle oikea suunta ja olin onnellinen kun minulla tuli niin onnellinen olo tätä asiaa miettiessäni. Palaset loksahtelevat paikoilleen ja elämä on yllätyksellinen matka.

Jaana: Sunnuntaiaamun asanaharjoitus oli itselleni, vähän jooganneelle haasteellinen mutta jälleen kerran mieleni voima työnsi minua kokeilemaan että miten suoriudun eri asanoista. Yhtälailla kuin sydämen ja rintarangan alueen avaaminen, niin myös sunnuntaiaamun detox-harjoitus oli juuri sitä mitä kehoni kaipasi. Pidin kyllä molemmista energisoivista harjoituksista todella paljon ja molemmilla oli sekä mieltä että kehoa hoitavat vaikutukset.

Life Coaching osiossa työstimme omia unelmia ja sitä että mitä jokainen meistä haluaisi jos mikään ei olisi mahdotonta. Havaitsin itse sen että unelmat eivät ole juurikaan muuttuneet, pikemminkin täsmentyneet ja ne tuntuvat konkreettisemmilta. Muistan kun ensimmäistä kertaa mietin unelmiani niin siltä ne juurikin tuntuivat, unelmilta mutta eivät konkreettisilta. Uskon kuitenkin mielen ja manifestoinnin voimaan sekä siihen että me saamme juuri oikeat asiat mitä meidän tässä elämässä kuuluu saada. Osa unelmista jää toteutumatta, osa toteutuu hieman eri tavalla kuin olimme haaveilleet ja osa taas sitten juuri kuten olimme haaveilleet.

Viikonloppu oli yhdistelmä mielen ja kehon hoivaamista, stressitilan purkamista kehosta, alitajuista prosessointia, oivalluksia ja vahvistuksia omille visioille. Joogaaminen ei jää suinkaan tähän vaan nyt on hankittuna 1 kk joogakortti ja on mielenkiintoista nähdä sekä mielen että kehon tila muutaman viikon päästä.

 

Namaste.

 

❤ Marru & Jaana

Millainen oli Adventure Race Rovaniemi 2017?

Lauantaipäivä Ounasvaaralla

Lauantaina Rovaniemen Ounasvaaran metsän väritti eri teemoin pukeutuneet joukkueet kun Adventure Race Rovaniemi järjestettiin ensimmäisen kerran. Miekin sain kutsun yhteen joukkueeseen kun kaverini oli voittanut aiemmin järjestetystä lippukisasta itselleen paketin, jolla hän sai kasata kisaa varten joukkueen. Tässä yhteydessä on mukavaa kertoa ohimennen, että me olemme Millan kanssa tienneet toisemme jo jonkin aikaa yhteisten tuttujen kautta mutta olemme tutustuneet vasta WellnessLoungella, jossa käymme yhdessä treenaamassa ja joogatunneilla. Tämä sosiaalisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut ehdottomasti parhaimpia puolia, jotka ovat nousseet usein esille viimeisen parin vuoden aikana löydettyäni tieni esimerkiksi Kunnon Paikkaan ja WellnessLoungelle. Mie olen saanut elämääni upeita ihmisiä, jotka täydentävät ja värittävät olemassaolollaan elämääni. Tapahtumaan osallistumisesta tuli puhe viime viikon lopulla, tämä oli mukava tällainen ekstempore juttu eikä mukaan lähtemistä tarvinnut harkita sillä ennen kuin huomasinkaan olin jo sanonut joojoo, mukana ollaan!

Joukkueen naisista mie tunsin ennestään tosiaan arpaonnea suosineen Millan mutta mie olen sen verran sosiaalinen etten yleensä koe epämukavaksi mennä mukaan uusien ihmisten porukkaan tällaisissa tilanteissa. Toki ajatuksissa käy tällaisissa haaste/kisatilanteissa jännitys omasta kunnosta, sen kestävyydestä ja riittävyydestä, ”pysynkö joukkueen mukana”  mutta tällä kertaa sellaista jännitystä ei tullut sillä minulle korostettiin ennakkoon rentoa tunnelmaa ja iloista fiilistä, jotka reitille otettiin mukaan – ei niinkään kilpailu aikaa vastaan. Mie huomasin heti kättelyssä tunnelman olevan niin rento oman joukkueen seurassa, että päällimmäisenä oli odottava fiilis – joko pian päästään reitille! Mie olen huono kilpailija erityisesti aikaa vastaan, en tykkää esimerkiksi yksilökilpailuista eikä minua ole kilpaileminen oikeastaan koskaan innostanut. Se ei ole se minun juttu. Tästä(kin) syystä olenkin kokenut Levillä heinäkuussa järjestettävän Arctic Challengen matalan kynnyksen tapahtumaksi, tunturiin on aivan parasta päästä ottamaan itsestään mittaa sen enempiä sijoituksia miettimättä. Mie olen seuraillut kyllä esimerkiksi ajan avulla omaa juoksemistani ja on motivoivaa huomata ja kokea kehitystä tapahtuneen juoksulenkeillä ja sama matka taittuukin vaikkapa lyhyemmässä ajassa. Tässäkin korostan sitä, että aika/ajankäyttö ei ole itselleni mikään ykkösmittari vaan tunnustelen enemmän omaa oloa kuten esimerkiksi energian määrää kehossa.

Aikoinaan kun aloitin lenkkeilyn ja tunsin juoksukunnon kasvavan niin jotenkin automaattisesti aloin mielessäni rakentamaan itselleni tavoitetta kuten ”seuraavaksi tavoitteenani on juosta 10km alle tuntiin”. Tällainen toimi minulla koska sain tavoitteestani rytmiä ja intoa lenkkipolulle mutta lenkkeilyssä ei kuitenkaan ollut minulle pääponttina se tunnin alittaminen 10km matkalla vaan ns. jäin sille tielleni. Tavoite muuttui kunnon kehityksen myötä ja se on tuonut vaihtelua omaan suhtautumiseen ja siihen itse tekemiseen. Esimerkkinä se kun huomasin, etten tuijotellutkaan sitä kelloa, keskittynyt itse asettamani ajan alitukseen vaan löysin uusia lenkkipolkuja ja tunsin kuinka esimerkiksi hengitykseni kehittyi ja sitä myöten hapenottokyky parani. Olen oppinut tuntemaan omaa kehoani käyttämällä sitä ja vieläkin minulla on kehitettävää esimerkiksi omassa juoksutekniikassani. Tällainen onnistumisen tunteiden saaminen aikuisiällä on ihan mahtavaa ja antaa lisää rohkeutta uusien asioiden äärelle ja mielestäni onnistumisen  tunne kantaa kohti kehitystä. Mie olen esimerkiksi vasta aikuisiällä opetellut sellaisia liikkeitä ja asioita, jotka ovat monelle tulleet tutuksi jo lapsuuden jumppakärpäsistä ja se innosti minua kun ymmärsin, että olin tosiaan osoittanut itselleni tosiaan oppivani asioita, jotka ovat olleet reilu parisenkymmentä vuotta siellä ”mie en koskaan opi”-sarjassa.

#86

Adventure Racen 10kilometrin mittainen reitti kulki Ounasvaaran päällä ja reitin varrella suoritettiin yhteensä 10 erilaista rastia. Rastit olivat aivan hauskoja ja toivat kivasti vaihtelua matkan varrelle. Meitä suosi hyvä keli ja aurinkoinen lauantai sujui oikein mukavasti Ounasvaaralla kulkien. Tällaista tapahtumaa en ole aiemmin Ounasvaaralla kokenut, joten pisteet siitä järjestäjille kun Rovaniemellä sai käydä kokeilemassa tällaista seikkailutapahtumaa. Ounasvaara tarjoilee hienoja mahdollisuuksia erilaisten liikunta-ja hyvinvointitapahtumien järjestämiseen ja onhan se mukavaa kun omassa kotikaupungissa monipuolistuu tapahtumien kirjo. En tiedä tarkkaa osallistujien määrää mutta tapahtuma-alueella näkyi jos jonkinlaiseen teemaan pukeutuneita iloisia kisaajia ja se on juurikin oikea asenne kun lähdetään tällaisiin tapahtumiin oman joukkueen kanssa.

Arctic Superfoods mukana reitillä

Meidän joukkue lähti positiivisilla fiiliksillä reitille ja iloinen tunnelma kantoi aina maaliin saakka. Rastit olivat mukavan helppoja ja seikkailurata sopi hyvin tällaiseen virkistyslauantaihin. Ounasvaara ja sen päältä näkyvä kaupunki näyttäytyi kauniina aurinkoisessa säässä ja oli mukavaa kulkea tutuilla poluilla. Me lähdettiin reitille enemmänkin hauskapitoon kuin juoksemaan hikipäässä ja siirtymillä rastilta toiselle oli mukavaa jutustella oman joukkueen kanssa sekä luonnollisesti näpsiä kuvia blogiakin varten, heh.

Ajatuksissa pyöri tiiviisti tulevan kesän Arctic Challenge-haasteottelu ja Levitunturin ylittäminen, kaikki ne tuntemukset ja ajatukset, jotka kävi mielessä ja se kehon äärimmilleen haastanut rasitus, maaliin tulon riemu ja adrenaliinin synnyttämä hyvänolon tunne haastekisan jälkeen. Oi sen mie pääsen kokemaan heinäkuussa uudelleen ja tällä kertaa joukkueen kanssa! Ounasvaaran ja Levin tapahtumia yhdistävät se porukalla tekemisen meininki ja oman joukkueen kanssa yhdessä kokeminen. Nämä ovat upeita kokemuksia ja myös haastavia, sillä joukkueeseen voi mahtua monenlaista persoonaa. Mie sanoisin, että tärkeintä on kannustaminen; se, että väsyneenä voi tukeutua oman joukkueen jäseniin ja siihen, että toiset vaikka kantavat sinut seuraavalle rastille jos oma jalat eivät enää kanna tai se, että rasteille valitaan ne henkilöt joille ei tuota vaikeuksia ko. haasteen suorittaminen, mikäli se jollekkin tuntuu ylivoimaiselta sillä hetkellä. Meidän joukkue lähti tällaisella periaatteella myös lauantaina ja varsin avoin ilmapiiri tuntui mukavalta erityisesti sen vuoksi koska mie en tosiaan tuntenut joukkueesta muita Millan lisäksi. Nauru raikasi ja juttua riitti laidasta laitaan ja minusta tuntuu, että sinne vaaran poluille jäi jos monenmoista tunnetta ja ajatusta kerryttämästä painolastia, ainakin itselläni oli virkistynyt olo kisan jälkeen. Kiitos ihanille naisille, joiden kanssa sain uuden kokemuksen tämän tapahtuman merkeissä!

💛 Marru

USKALLA UNELMOIDA

 Mielikuvia ja muistoja

Eilisellä WellnessLoungen yin joogatunnilla minun ajatukset kävivät hipsuttelemassa muistoja pääsiäislomalta. Havahduin mielikuvien kautta siihen kun kaunis Pesiöjärvi ilmestyi mielikuviini; hanki kimmelsi kirkkaana auringonvalon maalatessa lumen kristallimaiseksi ja kotoisa maisema syleili minua muistoissani. Mie olen viime aikoina hakeutunut entistä enemmän luonnon pariin, kaipuu luonnon äärelle on voimistunut ja ajatus kaupungin vilinästä ja vilskeestä tuntuu vieraalta. Mie en vietä juurikaan yleisesti aikaa kaupungilla; käyn hoitamassa pakollisia asioita ja velvollisuuksia kuten kauppareissut ja niin edelleen mutta sellaiset ylimääräiset käynnit  ovat huomaamatta jääneet vähälle. Mie en nauti kaupoissa kiertelystä tai kaupungilla hengailusta, olen ennemminkin sitä tyyppiä, joka tilaa paketit lähimpään Postin noutopisteeseen ja välttää näin sen ytimeen lähtemisen. Pakopaikoista parhain on Ounasvaaraa ristiin rastiin kulkevat lenkkipolut. Mielikuvat ja niiden mukanaan pintaan nousseet lämpimät tunteet, rakkaus, kaipuu luonnon äärelle palauttavat mieleeni jo mökillä aloittamani kirjoituksen.

Pääsiäisloma vietettiin rennoissa tunnelmissa Kainuun kauniissa maisemissa. Mökkilomailu on ollut omassa elämässäni viime vuosina yksinkertaisin keino päästä luonnonrauhaan ja lataamaan akkuja. Erityisesti kevätauringon alle on mieluisaa lähteä, mukaan pakataan mukavia, rentoja vaatteita ja tavoitteena on kaksi asiaa: ulkoilu ja laavuntulille pääsy.

Tulilla mieli viimeistään rentoutuu ja ajatukset uppoutuvat sellaiseen yhtenäiseen flowtilaan helposti kun seurailee alati muuttuvan liekin liikettä ja kuuntelee nuotiosta kuuluvia rasahtelevia ja paukkuvia ääniä liekkien kasvaessa ja tulen lämmittäessä. Mökillä keholla on tilaa hengittää ja mielellä inspiroiva ympäristö solmujen ja hektisyyden aiheuttamien kireystilojen avaamiseen ja siellä on mahdollisuus lepäämiseen. Mie, joka en ole oikein koskaan osannut nautiskella päiväunista, nukuin mökillä päikkäreitä!

Töissä eletään muutosten aikaa ja omassa elämässäni kevät näyttäytyy kirkkaina väreinä, voimakkaina ja selkeinä kuuluvina ajatuksina ja..muutoksina. Tunsin, että kaipasin hieman aikalisää kotiympäristöstä. Välimatkan saaminen asioihin auttaa usein selkeyttämään kokonaiskuvaa ja olen saanut kokea tämän itsekin. Viimeisten parin viikon aikana olen saanut hurjasti voimaa ajatuksille ja yhteisille unelmille, niiden toteuttamiselle. Minua jännittää, olen innostunut ja ajatukset hakeutuvat unelmien äärelle sydämen johdattelemana ja saan jakaa tämän kaiken oman rakkaani kanssa. Enteilevätkö nämä vatsanpohjalla lentelevät aurinkoperhoset jotain meidän tulevasta, alkaako tästä uusi tulevaisuus? Mie sain valtavasti voimaa kun lomalla pohdiskelin unelmia ja niiden tavoittelua ja toteutumista.

Kirjoittelin reilu viikko sitten Instagram-tililleni joogaharjoituksen aikana syntyneitä fiiliksiä ja sivusin haasteita, joita meille nakeltiin suorastaan avokämmenellä kuluvan vuoden alussa. On uskomattoman upeaa tuntea se voimakas energianvirta, mikä itsessä on virrannut sen jälkeen kun olen saanut vastauksia siihen, miksi meitä koeteltiin niin kovasti terveyden ja jaksamisen saralla. Kuitenkin näiden uusien asenteiden parissa eläminen vaatii itselleen vielä minulta huomiota ja opettelua, jotta lempeys itseäni kohtaan saisi pysyvän majapaikan identiteetistäni ja tästä syystä minun onkin hyvä ns. vetäytyä välillä syrjään sen sijaan, että paistattelisin siellä elämän ytimessä tauotta.

” I just wanna be able to breath and feel free with my life and do the things I’ve made to do.”

”It feels crazy and good at the same time but the hectic lifestyle and just being busy all the time in life is just not for me and I don’t value it anymore.”

 Unelmille 💗

P.S. Joko olet käynyt osallistumassa This is the real sh’t-liikuntatapahtuman arvontaan?! Kahdella onnekkaalla on mahdollisuus voittaa ranneke elokuussa järjestettävään tapahtumaan Levillä!

Helin kynästä: tarina matkasta joogan ja WallTrainingin parissa WellnessLoungella

Oikein ihanaa perjantaiaamua! Mie tykkään jakaa onnistumistarinoita ja positiivista asennetta blogissani ja olen innoissani päästessäni jakamaan myös muiden tavallisten pulliaisten ja elämäntapaintoilijoiden ajatuksia hyvinvoinnista.  Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi Helin tarinan joogan ja WallTraininingin parissa. Fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi ihmisen mieli kokee osansa tästä muutosprosessista ja omat ajatusmaailma voikin saada kannustavan sysäyksen  uusiin haasteisiin tarttumisen myötä ja itsensä voi yllättää omalla rohkeudellaan. Olen saanut tutustua Heliin WellnessLoungella ja on ollut ilo saada jakaa joogakokemuksia ja jopa omia kiputilojakin tämän positiivisen ja aurinkoisen naisen kanssa. Lukemisen iloa!

Helin tarina

Olen 50-vuotias liikunnallinen nainen. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 18-vuotias tytär sekä Bichon Frisé, Vili. Elämä on kuljettanut minut synnyinkaupungistani Sodankylästä Tornion kautta Rovaniemelle. Rovaniemi on ollut kotikaupunkini jo kohta kolmekymmentä vuotta ja voin kai todeta olevani rovaniemeläinen ihan oikeasti monen kymmenen vuoden jälkeen.

Harrastuksiini kuuluvat tällä hetkellä WallTraining, Flow jooga, Yinjooga, LesMills BodyCombat, LesMillsBodyBalance ja erilaiset tanssilliset ryhmäliikuntatunnit. Edellä mainittuja lajeja harrastan Hyvinvointistudio WellnessLoungessa ja Liikuntakeskus Kunnon Paikassa. Liikun tietenkin myös koiran kanssa pariin kertaan päivässä.

Olen käynyt astangajoogan peruskurssin v. 2009 Astanga jooga Lappi ry:llä. Tarkoituksenani oli aloittaa säännöllinen joogaharjoittelu tuolloin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuten olin ajatellut… Kävin yhdellä viikkotunnilla ja totesin, että ehkä se ei sittenkään ole mun juttu. Kaipasin lisää ohjausta ja sarjojen tekeminen tuntui todella haastavalta. Ehkä jos olisin jatkanut harjoituksia kauemmin, olisi tilanne muuttunut. Kuitenkin tunne siitä, että jooga ei ollut mun juttu oli niin vahva, että päätin unohtaa koko lajin ja keskityin ihan muuhun.

Tässäkö se sitten on?

Vuoden 2013 lopussa Liikuntakeskus Kunnon Paikassa oli näytetunti Into Yogasta. Se oli suomalaisten kehittämä ”voimajoogaan pohjaava, turvallinen mutta hien pintaan saava harjoittelumuoto, joka kehittää fysiikan puolella voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa”. Minua kiehtoi tuo ajatus turvallisesta voimajoogaan pohjautuvasta lajista. Ja kun siinä vielä oli musiikki mukana. Ei muuta kun tunnille!

Ensimmäisestä Into Yoga tunnista en oikein muista mitään erityistä. Se jäi kuitenkin mieleen, että sitä halusin jatkaa. Kuljin tunneilla v. 2014 viikoittain ja pikkuhiljaa olin koukussa lajiin; sen fyysisyys kiehtoi ja tekniikan opettelu oli myös isona motivaattorina.

Kesällä 2014 esitin työnantajalle, että jospa se tarjoaisi yhden joogatunnin viikossa työntekijöilleen. Otin yhteyttä Koskelan Seijaan. Hän mm. ohjasi Into Yogaa ja opiskeli tuolloin RYT200 joogaopettajaksi. Seijan ammattitaito vakuutti minut alusta lähtien ja luotin, että hän olisi meille juuri se oikea opettaja. Ja meidän onneksemme Seija suostui ja siitä pyörähtivät käyntiin työpaikan joogatunnit. Paikka ja tunnin kesto vaihtuivat kaupungilta vuokratusta tilasta WellnessLoungelle ja tunnista puoleentoista tuntiin. Minulle oli mukavinta huomata se, kuinka muutkin olivat innostuneet joogasta eikä minun esitys työpaikan joogatunnista ollut turhaa. Koenkin olevani jonkinlainen tsemppari ympärilläni oleville ihmisille nimenomaan liikuntaan liittyen. Huomaan monesti pyytäväni kavereita erilaisille tunneille ja tsemppaan liikkumaan. Facebookissa ja Instagramissa minun innostuksen huomaa myös. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vähän hillitä innostusta, mutta onneksi se ajatus on mennyt kohtuu nopeasti ohi 🙂

WellnessLoungen aula

Suunta eteenpäin

Into Yoga loppui v. 2014 lopussa, mutta minun innostukseni joogaa kohtaan sen kun kasvoi. Kehitystä tapahtui koko ajan pikku hiljaa ja yritin ammentaa Seijan tekniikkaopetuksesta kaiken hyödyn itselleni. Joogassa ei ole koskaan täysin valmis ja aina on opittavaa paljon. Minun joogapolullani on ollut kiviä ja tulee olemaan jatkossakin, mutta uskon että ne kivet on siirrettävissä syrjään, että tie olisi hieman helpompi. Juuri tuo kiehtoo joogassa valtavasti.

Minua ei joogassa hirveästi kiinnosta se henkinen puoli ja joogahistoria. Enemmän minua kiinnostaa fyysinen puoli ja sitä kautta se, että kuinka pystyn tekemään harjoituksen olemalla läsnä vain siinä hetkessä. Ja kuinka pystyä olemaan analysoimatta liikaa sitä mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen hetkeen ja siihen asanaan jota olen tekemässä.

Aurinkosoturi Villa Mandalan maisemissa

Kolmijalkainen koira

Joogan kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma ja koen viiskymppisenä löytäneeni juuri sen minulle oikean lajin, jota voin harrastaa turvallisesti erittäin ammattitaitoisen opettajan johdolla WellnessLoungella. Vaikka joogapolkuni on tähän mennessä aika lyhyt, tunnen että se polku vie juuri oikeaan suuntaan ja sekin auttaa minua tulemaan varmemmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tunnit ovat hyvinkin fyysisiä ja siitä tykkään todella. Kroppaan on tullut voimaa lisää kahdessa vuodessa rutkasti ja varsinkin yläkroppaan, josta sitä on tuntunut puuttuvan aiemmin. Tai ei niitä voimia ennen ole ollut ollenkaan; siltä ainakin tuntuu nyt…

Soturi 2 WellnessLoungella

Tanssija 

Joogan lisänä mahtavan uusi harjoittelumuoto

WellnessLoungen avauduttua minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua myös uudenlaiselle tunnille: WallTraining. Ja jäin koukkuun heti… tai voisko sanoa, että jäin remmiin heti. Laji on ihan erilaista treeniä kuin aikaisemmin olen tehnyt. Toiminnallista harjoittelua, joka haastaa kaikki lihasryhmät, mutta erityisesti keskivartalon. Ja minun tapauksessani haastaa lisäksi mun rohkeuden…. Olen arka ja WallTraining-tunnin jotkut asennot tuntuvat minusta ihan oikeasti pelottavilta; erityisesti pää alaspäin jutut on mulle iso juttu. Mutta kahden vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla montaa eri juttua ja olen todella ylpeä itsestäni. Tässäkin iässä voi näköjään vielä oppia uusia asioita ja rohkeutta löytyy jostakin niiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että sisu ajaa oppimaan uusia asioita. Tuota sisua en puolenkymmentä vuotta sitten tiennyt edes omistavani, mutta näköjään sitä minussakin edes hitunen on. Muutosta parempaan on siis tapahtunut.

Kuva mun ekalta WallTraining-tunnilta maaliskuussa 2015… Kyllä jännitti

Se onkin ollut mahtavaa huomata, että joogan ja WallTraining-tuntien myötä olen löytämässä uuden itseni; rohkeamman ja sitä kautta täydemmän aikuisen viisikymppisen naisen, joka antaa piutpaut omalle iälleen ja aikoo elää vahvasti ja treenaten vielä monta vuotta. Nyt joku toteaa, että ei tuolla tavalla voi löytää itseään… Mutta minä voin… Joku muu löytää sen muuten, mutta minä uskon, että löydän itseni tätä kautta.

WallTraining todella haastaa ja saa tekemään monia juttuja, joita ei ikinä olisi aiemmin kuvitellutkaan osaavansa tai uskaltavansa. Tämä on jonkinlainen silta.

Kohti unelmaa

Keväällä 2016 huomasin Facebookista, että eräs joogaretriittikaveri kesän 2015 Villa Mandalan joogaretriitiltä oli aloittanut Villa Mandalassa RYT-200 joogaopettajakoulutukseen. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksi en minäkin vielä joskus. Olin ehkä alitajuisesti miettinyt asiaa jo jonkin aikaa, koska asia selkiytyi minulle sillä hetkellä ihan täysin ja päätin hakeutua seuraavaan Villa Mandalan toukokuussa 2017 alkavaan joogaopettajakoulutukseen. Mietin asiaa monelta kantilta: pystynkö siihen, riittääkö taidot, haluanko opettaa joogaa vai tehdä ”vain” harjoituksia , haluanko kehittyä joogassa vielä enemmän, millä tavalla haluan kehittyä jne. Suurimpana kysymyksenä risteili ehkä se, että olenko tarpeeksi ”hyvä” koulutukseen; kelpaanko sinne…. Keskustelin asiasta WellnessLoungen Seijan kanssa ja Seija rohkaisi minua hakeutumaan.

Hyvinvointikeskus Villa Mandalan päärakennus 

(Alkuperäinen kuva)

Wild Thing Villa Mandalan maisemissa

Minua ei vielä tälläkään hetkellä joogaopettajakoulutuksessa kutsu niinkään se opettajuus vaan lähinnä kehittyminen joogan parissa. Koulutuksen pääopettaja Mia Jokiniva totesi miettiessäni  asiaa: ”Uskon, että olet valmis kuvailemasi mukaan oppimaan lisää, ja aivan varmasti kokeilemaan koulutuksen myötä itse ohjaamistakin.” Näin voi käydäkin, mutta en nyt aseta mitään isoja odotuksia itselleni sen suhteen. Koulutukseen kuuluu opetusharjoittelu, joten sitäkin pääsen kokeilemaan ja voihan olla, että ajatukseni muuttuu koulutuksen myötä kuten Mia totesi. Jännä nähdä miten käy. Odotan koulutuksen alkamista innolla. Ja ehkä minua näkee vielä joskus opettamassa joogaa jossakin….

Kuten aiemmin totesin, joogapolkuni on edelleen melko alussa ja siinä on ollut (ja tulee olemaan) vielä paljon kiviä. Mutta onneksi polku on ollut myös palkitseva… Olen huomannut että harjoitus ei ehkä heti tee mestaria mutta ehkä sen kautta löydän paremmin itseni. Jännä nähdä, minkälainen ihminen minusta loppujen lopuksi kuoriutuu… Taikuri voi olla itsekin hämmästynyt. 🙂

Kuulumisia joogamatolta

Joogan sydämessä

Aurinkoa ja valoa just sinun torstaihin! Terveiset täältä joogamatolta, tämä vaan on niin mun paikkani. Viime aikoina blogi on täyttynyt treenin täyteisistä kirjoituksista kun joukkueemme valmistautui Levillä järjestettävään maaliskuiseen Arctic Challengeen ja nyt kun kisat on käyty, on aika uusille jutuille. Joogasta on tullut ihana rutiininomainen osa omaa päivääni ja niin vaikeaa kun se aamuvarhaisella herääminen onkin, se palkitsee! Tahmeasta heräämisestä pääsee matolle herättelemään lempeästi kehoa ja mieltä ja omalla kohdallani aamun ensimmäiset aurinkotervehdykset saavat energiat liikkeelle ja se tuntuu sellaisena lämpöisenä aaltona, joka sykäyksin antaa uutta energiaa saadessani jättää menneisiin hetkiin ne asiat, jotka sinne kuuluvat. Mie tunnen säkenöinnin joka kulkee koko kropan läpi ikäänkuin kuiskaten soluille, että huomenta on aika herätä. Alaspäin katsova koira on erityisesti sellainen voimallinen asana itselleni ja yksi ehdottomia lemppareitani. Tässä asanassa mie olen käynyt läpi suuria tunteita ja herännyt ikäänkuin itseni keskeltä ja se oli mieletön tunne! Alaspäin katsovassa koirassa ja kolmijalkaisessa koirassa mie saan todella hyvän tilan tunnun alaselkään ja koko takaketjuun ja aamuharjoitusten jälkeen on miellyttävämpää istua työskentelemään koneen ääreen kun alaselkä hengittää ja joustaa.

Nämä asanat kuuluvatkin jokaiseen harjoitukseeni sillä mie teen niitä asanoita, mitkä syystä tai toisesta tuntuvat hyvältä ja tarpeellisista juuri sillä kyseisellä hetkellä. Näiden asanoiden myötä myös liikkuvuuden on parantunut ja sen myötä selän tuntemukset ovat parantuneet huomattavasti. En enää muista edes, että milloin minulla olisi ollut niin kipeä selkä, etten olisi saanut esimerkiksi kenkiä jalkaan ja tämä kipuilu on ollut vuosia sitten minulla ihan normaalia. Aika hurjaa, että ihminen oppii tosiaan elämään kroonisen kivun kanssa ja kivusta tulee epätoivottu vieras, joka muuttaa kehoosi asumaan.

Mie käyn WellnessLoungella Seija Koskelan ohjauksessa sekä flow- että yinjoogatunneilla. Loungen joogavalikoima on monipuolinen; flown ja yinjoogan lisäksi tuntivalikoimista löytyy myös Iidan ohjaamat Hatha,- ja Hatha Flow tunnit sekä Helin ohjaamat kundaliinijoogatunnit. Ylläolevista kuvista näkee oman liikkuvuuteni kehityksen vuodesta 2015 vuoteen 2016, tämä motivoi! Aloittaessani ohjatuilla tunneilla käymisen, koukistin polveni alaspäin katsovassa koirassa, jotta selän asento säilyisi ja nykyisin saan ojennettua polveni suoraksi ilman, että selän asento kärsii.

Joogan monipuolisuus vie joogin mennessään sillä monista asanoista on olemassa useita variaatioita ja itseään pääsee haastamaan niin tasapainon, kestävyyden kuin voimankin parissa. Se perinteinen hieman kärjistettykin mielikuva joogeista istumassa lootusasennoissa ja hengittelemässä on saanut uusia näkökulmia omaksuttuani tämän elämäntavan ja toisille se on juuri se joogan ydin. Se on kaunista sillä jooga on ääretöntä vapautta ja parhaimmillaan olen saavuttanut asanassa miltei olemattoman olon enkä ole tuntenut hengityksessäni alkua tai loppua. Olen ollut yhtä sen hetken kanssa ja kehoni sulanut painottomana asanaan, tällöin olen tunnistanut usein harjoituksen aikana hymyn nousevan huulilleni.

Find Your Wild: yin and yang joogaworkshop WellnessLoungella

Viime lauantaina WellnessLoungella mie, äippä ja liuta muita naisia pääsimme osallistumaan etelä-Suomesta vierailulle tulleen Anna-Mari Pentikäisen johdolla Find Your Wild: yin and yang joogaworkshoppiin. Menimme yhdessä äipän kanssa katsastamaan että mistä tässä ’naiset & jooga’-aiheisessa workshopissa oli kyse. Puolentoista tunnin mittainen matka flowjoogan harjoitusten parissa tehtiin rauhallisen ja keskittyneen tunnelman ympäröimänä. Me aloitimme joogamatkan omaan kehoon; siellä oli mahdollisuuksia avata oma sydän sen sisäiselle vahvuudelle ja avata itsensä rohkeudelle kuunnella omaa sydäntä. Usein me emme halua kuulla tai katsoa sitä totuutta silmiin ja se on ymmärrettävää vaikka tiedämme sen, että todellisuuden välttely ei voi jatkua loputtomiin. Joogaharjoitukset ovat antaneet vastauksia, tunteita ja mielikuvia ja mie haluan katsoa, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan harjoitusten parissa. Tähän mennessä en ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi en kuljettaisi tätä elämäntavaksi muodostunutta kokonaisuutta mukananani. Mie rakastan joogassa uteliaisuutta ja uusia tuntemuksia, joita harjoitukset antaa ja tunnistan uteliaisuuteni ja rohkeuteni kasvavan omien harjoitusteni myötä.

Aloitimme maadoittavalla harjoituksella selinmakuulta, josta harjoitus eteni kohti oman hengityksen tahdissa etenevää flowjoogaa ja passiivista ja rentouttavaa yin joogaa. Harjoitusten päätteeksi hengähdettiin maadoittavissa asennoissa loppurentoutuksen eli savasanan merkeissä. Anna-Mari toi mukanaan itselleni uusia liikkeitä ja oli mukavaa joogata porukalla lämminhenkisessä salissa. Liikkeistä toiseen edettiin mukavassa flowssa ja hyvin nopeasti ensimmäisten dynaamiseen liikkeiden aikana tunsin kuinka lämpö virtasi kehooni.  Alaspäin katsova koira tuntui jälleen hyvältä ja tunsin kuinka jalkoihin virtasi energiaa, jalkani olivat hereillä. Puolisentoista tuntia vierähti nopeasti ja toi ihanasti uutta energiaa ainakin omaan päivääni. Tässä osallistujaporukassa oli todella miellyttävää olla mukana koska osallistujat luovat tunnelman tilaan yhdessä ohjaajan kanssa ja tunnelma oli hyvä, helposti lähestyttävä ja keskittynyt, välillä kuului pieniä naurahduksia tai ähinää kun tultiin kopsahdellen matolle. Tällä kertaa omat ajatukseni kiertelivät oman jaksamiseni ympärillä mutta se ei tehnyt harjoituksesta huonoa tai epäonnistunutta vaan erilaisen. Tunsin kuinka kehoni voimistui asanoissa mutta samaan aikaan tunsin väsymyksen ja nuutuneisuuden, minkä flunssa jätti vielä muistoksi mutta hyppäsin siihen hetkeen ja tein harjoitukseeni sen hetkisen voinnin mukaan. Tämän asian suhteen jatkuu opettelu, sitä kun innostuu niin herkästi mutta havahtuminen ja syventyminen ”yksi harjoitus kerrallaan ja jokainen harjoitus on erilainen”- ajatteluun, on antanut ja opettanut minulle paljon omasta keskittymisestäni ja omien harjoitusteni luonteesta. Se näissä Loungella järjestetyissä workshopeissa on erityinen plussa kun paikka on tuttu ja saa uusia kokemuksia omalla kotisalillaan – lisää tällaisia joogaworkshoppeja kiitos ❤

Housut MyPrema

 Kiitos rakkaalle äipälle yhteisestä kokemuksesta, näistä erilaisista joogaan liittyvistä tapahtumista ja yinjoogatunneista on tullut meidän yhteinen juttu. Se tuntuu hyvältä sillä keskustelut virtaavat ja kertomusten lomasta luonteista erottuu niin samankaltaisia kuin erilaisiakin piirteitä. Kuulumisten myötä mie toivotan teille oikein ihanaa ja energistä torstaipäivää ja vinkkinä vielä:

P.S. Tänään klo 19 WellnessLoungella Seijan ohjaama Flow-tunti ja huomenna perjantaina 31.3.2017 klo 17 Iidan ohjaama Hathajooga, nähdään joogamatolla!

Milloin on irtipäästämisen aika?

Hei uusi viikko ja tiistaiaamu! Viikonloppu vierähti nopeasti ja flunssa on koittanut sinnikkäästi saada otteen mutta täällä on kaivettu esille kaikki parhaimmiksi todetut keinot sen taltuttamiseen. Koska treenit vaihtuivat lepohetkiin, oli oivallinen aika hieman herätellä omia ajatuksia ja antaa niille mahdollisuus sen jälkeen virrata omalla painollaan ja muodostaa ajatusten virran lopputulemia. Ajattelin sen hetken mahdollisuutena seurata vierestä mitä ajatuksissa kulkee ja mitkä ajatusten fiilikset olivat ja tämä tilanne oli uusi, kiinnostava ja hämmentäväkin sillä löysin itseni erilaisesta asetelmasta koska en ruokkinut ja ohjannut ajatuksiani yrittäen hallita niitä vaan suhtauduin niihin ennemminkin uteliaisuudella ja toivotin vapaat ajatukset tervetulleeksi ennakkoluulottomasti.

Tunnustelin mieltäni ja oloni oli rauhallinen, hengitys kulki vapaasti ja olo oli levollinen. Mietiskelin, että tämä olotila tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta, että liikutuin. Mieleni ei etsinyt oikeastaan mihinkään vastauksia eikä ajatuksissa syttyneet miljoonat ”mitä, miksi, milloin”- kysymykset eikä se perinteinen lista tekemättömistä asioista ja keskeneräisistä suunnitelmista. Vau! Mie hämmennyin omista tuntemuksistani, olinko se todella mie siinä tilanteessa?  

Olen lukenut Hidasta elämää- sivustolla kirjoittavien kirjailijoiden tekstejä ja erityisesti Katri Syvärisen Löydä elämän taika- Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirja on tehnyt minuun vaikutuksen. Mie suosittelen tätä kaikille suorittajille ja jatkuvassa kiireessä juoksijoille ja ylipäätänsä Sinulle, joka haluat tukea epävarmoille ajatuksille irtipäästämisestä ja uusien asioiden oppimiselle. Lukiessani Katrin kirjaa, palasin uudelleen ja uudelleen kappaleeseen, jossa käsitellään irtipäästämistä. Ajankohtainen asia omassa elämässäni monellakin tapaa. Milloin on sen aika? Syvärinen on viitannut kirjassaan  Penney Peircen Intutitio- Sisäisen tiedon ohjauksessa kirjaan ja luettuani Peircen listan esimerkeistä, jotka kertovat että on aika päästää irti…ajatukseni pysähtyivät hetkeksi. Aivan kuin tämä kirjailija olisi kuvaillut minun tuntemuksiani vuosien mittaan.  Se hetki pysähtyi ja tunsin kuinka sain voimaa tästä kappaleesta. Elämän yllätyksellisyys ja ihmisen kasvu, virheet, kokemukset, oppiminen ja pysähtyminen mahdollistaa tällaiset hetket ja tilanteet. Vaikeiden asioiden kautta oppiminen vahvistaa ja voi myös yllättää meidät positiivisesti. Saamme myös tuntea ne aaltojen pohjat kun elämä nakkelee eteemme kohtuuttomilta tuntuvia haasteita, ne tilanteet voivat myös osoittaa meille meidän vahvuuksia, joita me itse väheksymme. Mie uskon, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta ja se usko on kasvattanut minun luottamusta elämään ja itseeni ja sama usko on myös aiheuttanut tuhansia epävarmoja kysymyksiä ja epäuskoa.

Elämän kaappien, kalentereiden ja muistilistojen siivoaminen kaikenlaisista kuormittavista tekijöistä on mahdollistanut sen, että mie saan kokea näitä rauhallisia olotiloja. Luopuminen ja irtipäästäminen on vapauttanut minussa äärimmäisen voimakkaalta tuntuvaa energiaa, valoa ja sellaista sisäistä hehkua, jonka tunnen itsessäni ja ympärilläni. Aikani toisteltuani itselleni asioista luopumisen olevan OK, olen saanut mieleni hyväksymään ja sallimaan sen. Mieleni on lähtenyt ohjautumaan sinne suuntaan, jonne alitajuntani on minua hiljaisin sykäyksin koittanut ohjatakkin mutta en ole ollut aiemmin valmis kuulemaan ja kuuntelemaan sitä ääntä. En ollut valmis luopumaan asioista vaan sisäinen suorittajani ja oman elämäni juoksija halusivat tarrata entistä voimakkaammin kiinni niihin turvallisilta tuntuneisiin asioihin, jotka saivat minut tuntemaan oloni kireäksi, stressaantuneeksi ja hämmentyneeksi vaikka samaan aikaan koitin vakuutella itselleni kuinka siistiä kaikki tekemiseni oli. Koin itseni epävarmaksi, en voinut luottaa itseeni koska ääni sisälläni olisi halunnut saada minut pysähtymään ja sitä se yrittikin. Aamuisin herättyäni ajatukseni lähtivät juoksuun aiheuttaen kohinan, jonka vuoksi en saanut ajatuksista kiinni joten mieleni tarttui ensimmäisenä työnään itse laatimaani päivän työlistaan ja jatkoi täyttä häkää juoksemista. Mieli täyttyi epävarmuudesta ja ahdistuksesta, se oli sellainen aamujen sekamelska ja jota on kestänyt kauan.

Mie olen kirjoituksissani kuvaillut usein sitä jatkuvan kiireen tunnetta omassa elämässäni ja  se tuttu mutta ei niin mukava tunne herättelee minua sillä mie en viihdy sen kanssa. Mie huomasin toistuvasti siirtäväni tekemisen aloittamista ja ja vitkuttelin koska asioihin tarttuminen tuntui ikävältä sillä tekemisestä puuttui se ilo. Hauskuuden kadottua tekemisen sävy muuttui suorittamiseksi, jolloin mie yritin saada asioita tapahtumaan ja ohjautumaan  omasta mielestäni oikeaan suuntaan, pakottamalla. Eihän se niin toimi ja väsytin itseni eivätkä asiat edenneet toivottuun suuntaan koska toimintani perustui ”minun pitää” ja ”minun täytyy” ajatteluun. Asiat ja niiden kulku tuntuivat päinvastoin hankalammalta ymmärtää ja hahmottaa. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että miksi minun piti ajaa itseni niin ääripäähän mutta en ole jatkanut sen kysymyksen äärellä vaan vastaukset ovat löytyneet omasta hyvinvoinnistani tehtyäni muutoksia elämässäni ja ajankäytössäni. Mie tarvitsin ne puuttuvat palaset, jotka kokemuksista on tähän mennessä kertyneet ja ne tulivat eteeni vasta sen jälkeen kun mie olin hellittämisen sijaan vaan lisännyt vauhtia ja yritin saada itseäni yrittämään vielä kovemmin ja paremmin, vakuutellen itselleni hyvän olon löytyvän tekemisen kautta. Ei se sieltä löytynyt.

Tämä ajatusmalli on ohjannut minua valtavan pitkään ja olen myös yrittänyt opetella pois sieltä suorittajan ”aina voi tehdä paremmin ja enemmän”-kuplasta. Itseasiassa se piirre itsessäni on ollut  tämän muutosmatkan ensimmäisiä prosessin alla olleita asioita. Tämän ajatuksen, asenteen ja suhtautumisen työstämisen kautta mie olen saanut sisäisen minän muutoksen liikkeelle.

Koin voimakkaasti tarpeen tarkastella omaa minääni, sitä kenen kanssa asun ja elän kehossani. Olen vuosikausia pitänyt itseäni liikkeellä ja vaatinut itseltäni paljon. Liikaakin koska valmiin lopputuloksen jälkeen suustani on kuulunut tyytyväisyyden toteamisen sijaan, että ”seuraavalla kerralla voisin tehdä näin ja näin” ja ”tämän voisi tehdä vielä paremmin” jne. Mie olen sitonut oman käyttäytymiseni kautta energiaa stressaamiseen, suorittamiseen ja tarpeellisten sekä tarpeettomien  tavoitteiden saavuttamiseen mutta mitä olen saavuttanut? Älkää ymmärtää väärin, olen tyytyväinen omiin saavutuksiin nykyisin mutta en siihen millä keinoilla olen tavoitteiden perässä juossut tai tapaan, jolla olen ollut itseni esimies. Pitkän aikaa olen elänyt syklissä vain kerätäkseni voimia jälleen uuteen pari vuotta kestävään spurttiin, jonka loppumetreillä tie katoaa jalkojeni alta voimien loppuessa. Siellä ojassa pohjalla ollessani olen antanut itseni levätä juuri sen aikaa, jotta olen päässyt jälleen aloittamaan uuden kilpajuoksun. Tätä samaa kuviota olen todistanut uudelleen ja uudelleen elämässäni. Olen pysähtynyt pakon edessä ja silloinkin tuntenut huonoa omaatuntoa. Olen pysähtynyt, jotta olen saanut voimia jatkaa samaa. Olen kerännyt asioita elämääni, jotta olen voinut suorittaa ja toisten kysyessä kuulumisia, olen saanut luetella loputtomalta tuntunutta tekemiseen listaa vaikka olen aluksi todennut että elämässäni ei ole kauheasti meneillään… Kaikki nämä asiat ja ajatukset ovat vieneet minulta energiaa enkä ole saanut kuitenkaan sitä takaisin koska tekemisenkohteet ovat olleet niitä joita olen luullut haluavani tehdä mutta todellisuudessa kokonaisuus on ollut liikaa tai joita olen kokenut tekeväni velvollisuudentunteista. En halua kontrolloida kalenterin kanssa jokaista päivääni, haluan myös pysähtyä itseni kanssa.

Katri kirjoittaa hyvin irtipäästämisestä muka-tasolla, jolloin asioista päästetään vain näennäisesti irti, jotta asiat saavutetaan ja omalla kohdallani se on toteutunut lukuisia kertoja kun olen levännyt vain sen verran, että olen pystynyt jatkamaan rallia uudelleen. Ehken näissä tapauksissa vanhat opitut tavat ovat olleet juurtuneena niin syvälle selkäytimeen enkä ole ollut vielä siinä pisteessä, jossa olen todella voinut päästää irti. Tällä hetkellä koen voimakkaasti asioista irtipäästämisen mahdolliseksi sillä se vapauttaa energiaani eikä pelota minua. Olen saanut luottamusta vahvistettua ja olen onnellinen näistä tuntemuksista elämää kohtaan. Asiat tapahtuvat silloin ja siten kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan.

Ihanaa tiistaipäivää!

Ladies! Let’s go! -Team Arctic Superfoodsin treenitunnelmia WellnessLoungelta

Hengitellen hetkessä

Sitä mie olen tehnyt. Hengitellyt hetkessä ja kokenut ilon pirskahduksia kun olen tuntenut hitaamman elämän mukanaan tuomia hyvän olon tunteita. Tämä tuntuu tosi hyvältä ja mie koen, että nyt ollaan oikealla tiellä oman identiteetin ja elämän rakentumisessa. Aurinkoinen viikonloppu helli meitä ja vähennettyäni kiireitä, oli aikaa nauttia niin säästä, auringosta, läheisten ihmisten seurasta ja rakkaudesta. Kevät tuo toivoa ajatuksiin ja aivan kuin auringon lämpö yltäisi sydämen pieniin sopukoihin asti. Nämä on niitä pieniä pieniä arjen asioita, joita me usein pidetään itsestäänselvyytenä, mie ainakin tunnustan sen ja kiire jättää jalkoihinsa ympäristöstä ja ympäriltä asioita, jotka voivat voimauttaa meitä ja tuoda sitä positiivista energiaa elämään. Satalasissa juokseminen ja sen oman ”to do”-listan jatkuvan suorittamisesta luopuminen on mahdollistanut sen että mie olen siirtynyt elämäni sivustaseuraajan roolista ihmiseksi, joka haluaa ohjata elämäänsä lähemmäs omia arvojaan. Tämä on edellyttänyt tutustumista itseensä uudelleen ja kipupisteiden kohtaamista. Omat ajatukseni ovat luoneet minulle esteitä ja muureja ja mie olen kokenut paljon häpeän ja riittämättömyyden tunteita kohdatessaan kipupisteitäni. Koitan kuitenkin tehdä kipupisteidenkin kohtaamisesta jollain tapaa kaunista ja lähestyn  omia ajatuksiani kunnioituksella, samalla tavoin kuin lähestyn läheisteni ajatuksia ja keskusteluita. Tällaisten ajatusten keskellä mie koen voimakkaita ja kotoisia tuntemuksia..mielen hyvinvointi ja valmentaminen ovat alkaneet vetää minua puoleensa yhä voimakkaammin mutta jättäessäbi alkuvuodesta sen ”juoksijan” sairaalaan, tein päätöksen että annan itselleni luvan olla tarttumatta kaikkiin vastaantulevista ideoihin ja tämä oli todella iso päätös ja oppi itselleni, josta haluankin kiittää itseäni. Ollaanko me kiitollisia itsellemme vai vaaditaanko me aina vaan parempaa ja erilaista?

Kotikaupunki yllättää vieläkin kauneudellaan

💗

Team Arctic Superfoods

Mie voisin kirjottaa tästä aiheesta paljon mutta jatkan tämän ajatusten virran parissa toisessa kirjoituksessa ja hyppään tämän päivän aiheen pariin eli treeneihin. Kuten blogia seuranneet tietävät, me osallistutaan Levillä Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun 18.3.2017 ja ollaan oman Arctic Superfoods-joukkueen kanssa valmistauduttu koitoksen porukalla. Viime viikonloppuna me kokoonnuttiin eri kokoonpanolla WellnessLoungelle kun saimme etelästä yhden joukkueemme jäsenen paikkakunnalle. Aikataulut ja välimatkat tuovat omat  haasteensa treeniaikataulujen yhteen sovittamiseen, joten treeniporukka on vaihdellut sen mukaan ja tämä on sopinut meille. Lauantaina meidän joukkueesta oli paikalla minun lisäksi Jaana, Marjo ja Sari ja meillä oli treenivahvistuksina Viivi ja Suski. Kiitos naiset!

 Nämä naiset 💖

Kurkista Youtube-linkkien takaa joukkueen treenitunnelmiin:

Kierros 1

Kierros 2

Kierros 3

WallTraining ja WORKOUT-tyyppinen treeni WellnessLoungella on tuonut meidän joukkueelle iloisia ja ja hervottomia hetkiä ja mahdollistanut myös parille joukkueen jäsenelle ensikosketuksen erikoisseinällä tehtäviin treeneihin. Porukalla treenaaminen tuo hyvän fiiliksen ja kavereiden kannustus lisää sykettä ja intensiteettiä omaan treenisuoritukseen. Tämmösissä tilanteissa päästään jakamaan onnistumisen ilot ja purkamaan turhautumisen luomat kireydet ja itselleni ainakin on todella tärkeää että niitä omia fiiliksiä saa purkaa treenin aikana koska silloin on mahdollisuus karistella ne syövyttävät ja nakertavat tuntemukset pois, en halua kantaa turhaa painolastia selässäni. Ajatukset ja tuntemukset eivät siis itsessään ole turhia vaan mie koen, että tilanteiden käsittelemättömyys antaa tilaa epävarmoille ja energiaa vieville asioille alitajunnassa. P.S. Kesän Arctic Challengeen on jo ilmoittauduttu ja pilke silmäkulmassa jatketaan treenien parissa keväästä kesään!

Marru Marmelaadi myös Instagramissa.

Sunnuntain yhteistreenit – mielessä Arctic Challenge Winter Edition 2017

Kohti kevättä

Hyvän fiiliksen viikonloppu takana! Nyt on iloinen ja rennon innokas fiilis tulevasta keväästä tapahtumineen. Minusta tuntuu tosi hyvältä kun mie voin tehdä ystävien ja perheen kesken loma yms. suunnitelmia ja aikataulut sallivat nykyisin ekstemporenakin asioiden tekemisen. Oman elämän uudelleen järjestely ja siivoaminen on tuottanut selkeitä tuloksia ja koen päivä päivältä voimakkaammin tehneeni itselleni oikeanlaisia päätöksiä ja valintoja. Helppoa se ei ole ollut mutta olen alkanut järjestelmällisesti pysäyttämään itseni ja mieleni juoksun mikäli ajatukset koittavat alkaa haastamaan minua ja kyseenalaistamaan tekemiäni päätöksiä esimerkiksi hiljaisilla ”onko tämä riittävästi”- kysymyksillä. Mie innostun uusista asioista helposti ja siinä innokkuudessani myös helposti sokeudun omalle vauhdilleni, tylsistyn helposti ja viihdyn mukavuusalueellani, joten olen usein löytänytkin itseni hetkellisten muutosprosessien jälkeen palanneena taaksepäin, niiden selkäytimeen jääneiden vanhojen tapojen luo. Yksi yleisin on ollut kiireeseen palaaminen ja sen luominen. Mie ajan itseni väsymykseen ja aallon pohjalla vakuuttelen itselleni opettelevani uusia ajatusmalleja jotta voisin sisäistää uudet toimintatavat mutta hetkellinen lepo riittää minulle istumaan niiden ajatusten päälle ja pian löydän itseni täyttämästä kalenteria ja ahmimasta asioita elämääni. Katsotaan ja kuulostellaan kuinka minun matkani jatkuu näiden elämän suurien ja pienien asioiden saralla, olen varovaisen toiveikas ja sisimmässä tunnen että olen ottanut jo askeleita kohti sellaista tietä, joka tuntuu hyvältä jalkojeni alla kävellessäni sitä pitkin. Onnellisuuden tunteet ja ylipäänsä herkemmin asioihin reagoiminen on saanut tilaa itsessäni sen myötä kun olen antanut itselleni aikaa ja sydämessä pirskahtelevat onnellisuuden tunteet saavat hymyn nousemaan huulille. Kiitos elämä kun olet jälleen kantanut minua eteenpäin ja kiitollisena mie jatkan tätä loputonta tutkimusmatkaa kohti omaa identiteettiäni ja naiseutta.

Yhteistreenit

Sunnuntai aamuna kokoonnuimme muutaman joukkuetoverin kesken paikalliselle hyvinvointistudio WellnessLoungelle yhteistreenejä varten. Meidän joukkueessa on jäseniä ympäri maailmaa, joten treenaamme mahdollisuuksien mukaan yhdessä ja oli todella innostavaa päästä treenaamaan tyttöjen kanssa. Yhdessä tekeminen ja treenaaminen vahvistaa meitä ja sitoo porukkaa yhteen ja yhteisten treenien avulla jokaisen vahvuudet nousevat esille.

Team Arctic Superfoodsin Marjo, Ira, Seija ja mie. Tulevana viikonloppuna me treenataan erilaisella kokoonpanolla kun saadaan meidän etelä-Suomen vahvistus pohjoiseen. 

Meidän Arctic Superfoods-joukkueen treenejä ja valmistautumista kohti maaliskuussa Levillä järjestettävää Arctic Challengea voi seurailla myös Youtuben kautta, mie lisäilin sinne videopätkiä joukkueen treeneistä. Näissä pätkissä välittyy mainiosti se meidän tunnelma ja itsellekkin tulee hyvä fiilis kun näitä katselee. Sen lisäksi että saan lisää motivaatiota kun katselen meidän treenejä, koen myös olevani todella onnekas ihmislapsi kun minulla on ympärilläni näin upeita naisia! Te olette suuri sydämisiä ja täyttä rautaa! Sunnuntain treenit tehtiin kiertoharjoittelutyyppisesti wallia hyödynten ja treenejä pääsette seuraamaan seuraavien linkkien takana:

Kierros 1

Kierros 2

Kierros 3

Levin haastavat nousut ja laskut umpihangessa ja lumen keskellä mielessä pitäen on tullut tehtyä erilaisia kyykkyvariaatioita ja tässä on yksi WallTraining-tunnilla tehtävä kyykkyliike, jossa saa todella makian poltteen aikaiseksi:

Kyykyt

Tänään on vuorossa WellnessLoungella yksi viikon korkean sykkeen WORKOUT-treeni ja LesMills BodyBalance,  jaksan vieläkin ylistää nykyistä ohjelmaa, se on yksinkertaisesti niin raskas ja ihana! Kuluvalla viikolla palataan myös mäkitreenien pariin pöllin kanssa, lenkkipolku ja mäkitreenit ovat alkaneetkin innostaa yhä enemmän aurinkoisten päivien ansiosta. Ulos katsellessani totean vielä, että nyt saa heittää hyvästit pitkälle ja pimeälle talvelle ja toivottaa kevään auringon tervetulleeksi tänne pohjoiseen – On Sinua Jo Odotettukkin ❤

X0X0 Marru

Treeneissä mukana Arctic Superfoodsin EVÄS-patukat

Lappilaista osaamista

Edellisessä kirjoituksessa kerroin meidän Arctic Superfoods-nimisen joukkueen osallistumisesta maaliskuussa Levillä järjestettävään Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun. Tämä tapahtuma on ensimmäinen, johon mie pääsen osallistumaan joukkueen kanssa ja ajankohdan lähestyessä omat ajatuksetkin pyörivät enemmän ja enemmän tulevan koitoksen parissa. Päällimmäisinä fiiliksinä sekoittuvat innokkuus ja jännitys, niiden kombo on mukava tunne perhosten lennellessä vatsan pohjalla ja motivaation antaessa kipinää niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteenkin.

Mulle sopii tällainen jonkin tavoitteen siintäminen tulevassa koska viime kesänä valmistautuessani Arctic Challengeen, sain samanlaisen kipinän omiin tekemisiin. Kyseessä on niin monet asiat, jotka mielessä pyörivät haastetta ajatellessa..jaksaako reitin kulkea maaliin asti umpihangessa? Osaanko pukeutua oikein? Minkälaisia suoritettavat haasteet ovat reitin varrella? Onnekseni minun ei tarvitse yksin pähkinöidä näiden ajatusten kanssa sillä mie en ole yksin vaan luotan meidän joukkueeseen – onhan Challengessa erityisesti kyse porukkahengestä ja yhdessä selviytymisestä. #notmebutwe

Support Your Local!

Meidän joukkueen taustavoimina toimii kaksi vahvaa lappilaista yritystä: EVÄS-patukoistaan tunnetuksi tullut Arctic Superfoods ja rovaniemeläinen hyvinvointistudio WellnessLounge, joka näkyy blogissa säännöllisesti sillä mie käyn siellä niin  Walltraining- kuin joogatunneillakin.

WORKOUT-tunneilla tehdään kiertoharjoittelutyyppisesti kovatehoinen kokovartalon treeni Wallia hyödyntäen.

WallTraining on monipuolinen ja tehokas treenimuoto, jonka avulla ne pienimmätkin lihakset heräävät.

LesMills BodyBalance ja joogatunnit ovat minulle kiinteä osa arkiviikkoa. Nykyinen balancen ohjelma on ehdottomasti tähän astisista lempparini sillä se on onnistunut kokonaisuus: liikkeet, musiikki ja ohjelman vaativuus tekee siitä aivan erityisen!

Yinjooga antaa kaivattua vastapainoa raskaille treeneille.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

ARCTIC SUPERFOODS 

 Lappilainen Arctic Superfoods toimii Levillä ja valmistaa EVÄS-patukoita, jotka sopivat niin välipalaksi, herkkuhetkiin tai vaikkapa treenin oheen. Arctic Superfoodsin takana on makumestari Jari Kurtti ja hän panostaa työskentelyssään ja tuotteissaan laatuun sekä kotimaisiin ja erityisesti lappilaisiin, huolella valittuihin raaka-aineisiin. EVÄS-patukoissa yhdistyy puhtaan luonnon tarjoamien sekä paikallisten tuottajien kasvattamien raaka-aineiden hyödyntäminen ja makuyhdistelmien luominen, jossa niiden parhaat puolet pääsee esiin. Paikallisten yritysten välinen yhteistyö takaa raaka-aineiden alkuperän. EVÄS-patukoiden vahvuuksia on patukoiden kotimaisuus, lisäaineettomuus, gluteenittomuus ja maidottomuus – niihin ei ole myöskään lisätty sokeria. Patukan pohja valmistetaan kotimaisista laadukkaista raaka-aineista porkkanasta, pellavasta ja puhtaasta kaurasta ja makeuden tuo hunaja. Jokaisessa EVÄS-patukassa on se oma koukkunsa ja se syntyy näiden marjojen, juuresten ja villiyrttien yhteen johdattelusta.

EVÄS-patukoita on komea makua: lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Pehmeä mustikka-koivunlehti maistuu oikealta marjalta ja jokainen suupala on täynnä luonnollisia makuja. Koivunlehti tuo oman miellyttävän ja miedon maun mustikan kaveriksi ja kokonaisuuden viimeistelee hunaja makeudellaan. Tätä voi suositella niin välipalaksi kuin herkkuhetkiin ja lempeän maun puolesta voi suositella lapsille! Tyrni & kuusenkerkkä on minun lempparini sillä mie tykkään tyrnin napakasta ja pirteästä mausta. Tyrni & kuusenkerkkä EVÄS-patukka on omiaan treenin oheen ja välipala kulkee helposti mukana vaikka taskussa. Maku on sen verran napakka että se herättelee ja luonnolliset maut hyppäävät esiin jokaisella puraisulla jättäen miellyttävän jälkimaun. Puolukka, karpalo & nokkonen on varsin kipakka ja voimakkaista mauista pitäville omiaan. Puolukka ja karpalo sopivat hyvin yhteen ja nokkonen sopii hyvin yhteen näiden marjojen kanssa. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja evääksi vaikka marjaretkelle tai vaellukselle.

Kuluva viikonloppu on treeni- ja lepopainotteinen – mikä kuulostaa varsin hyvältä. Viikko on sujunut kivalla fiiliksellä omien treenien parissa ja nyt todella tuntuu, että on päässyt hyvään treenirytmiin pakottamatta. Elämän selkeyttäminen omien valintojen kautta tuntuu selkeästi omassa asenteessa ja olossa ja esimerkiksi stressin vähenenemisen myötä yöunetkin maistuu ja minusta on kuoriutunut milteinpä unikeko arkiaamuisin. Hih, onnekseni kyseessä on positiivinen ”ongelma” kuitenkin. Onnistuneiden treenien myötä hyvät fiilikset välittyvät myös muille elämän osa-alueille ja se tuntuu hyvältä. Koen, että niin pitkään on ollut sellaista vastatuulta omassa elämässä erityisesti terveyden saralla, joten haluan antaa itseni nautiskella näistä jopa yltiöpositiivisista fiiliksistä. Erityisesti mie odotan sunnuntaiaamun yhteistreenejä WellnessLoungella kun me saadaan osa Team Arctic Superfoods-joukkueesta kasaan ja päästään yhdessä valmistautumaan treenin kautta Levin haasteotteluun. Materiaalia on luvassa huomiseltakin ja uskon, että EVÄS-patukat tulevat tarpeeseen sinnekkin, mie olen valmistautunut kunnon hikirääkkiin sillä onhan meillä treeneissä oma ohjaajakin, joka meidän onneksi on myös osa joukkuetta ja lähtee vahvistukseksi reitille.

 Joko sinulle on EVÄS-patukat tuttuja? Mikä näistä kolmesta on lempparisi?