Motivaatiota muutoksista
Uusi viikko on mukavaa aloittaa viikonlopun fiilistelyllä sillä se oli täynnä yllätyksiä! Minullle tuli mahdollisuus käydä treenaamassa yksinäni kotisalillani WellnessLoungella ja sen jälkeen lauantaina avokkini ilmoitti varanneen meille koiraystävällisestä hotellista saunallisen huoneen nuoruuden kotikaupungistani Torniosta. Kävin WellnessLoungella ja tuntui hyvältä olla yksin ja antaa musiikin rytmittää tekemistä ja liikettä. Välillä intouduin jammailemaan itsekseni ympäri salia ja energia virtasi voimakkaana. Edellisestä walltreenistä on kulunut mutta seinä tuntui toivottavan tervetulleeksi ja liikkeet alkoivat palautua yksi toisensa jälkeen mieleen. Mie taisin olla typerä virne kasvoilla treenin ajan, ainakin kuvien perusteella ja päättelin, että se kaiketi kuvastaa oloani hyvin koska olin kaivannut seinälle. Jotkin liikkeet tuntuivat vahvemmilta ja olin tyytyväinen selkäni liikkuvuuteen, se kun mahdollistaa niin uusien liikkeiden opettelun jatkamista kuin liikkeiden syventämistäkin, jolloin liike saa sykäyksittäin uusia lihaksia heräämään.
Viime viikkojen aikana olen esimerkiksi joogaharjoitusten aikana saanut onnistumisen fiiliksiä päästessäni lähemmäs uusia asanoita, tuntiessani niiden juurruttavan minua voimakkaammin tai tuntiessani kehoni sulautuvan asanaan luonnollisesti hengityksen ohjaamana. Liikkuvuuden ja voiman kehittämisestä on muodostunut kokonaisuus, joka motivoi minua huolehtimaan itsestäni ja kannustaa minua keskittymään arkipäiväisiin valintoihin.
Mie kävin alkuvuodesta isoja asioita läpi ja prosessoin omaa käytöstäni itseäni kohtaan. Mie olen taipuvainen siihen, että osoitan helposti ymmärrystä muiden asioihin ja kannustan lempeyteen ja kohtuuteen itseään kohtaan mutta tässä tapauksessa suutarin lapsella ei ole kenkiä ja olen ollut (usein liiankin) vaativa ja tiukka itseäni kohtaan. Olen kehittynyt tässä viimeisen parin vuoden aikana mutta välillä huomaan pakittaneeni ja puhuvani itselleni vanhan puhetapani mukaisesti. Halusin tästä asenteesta tosissaan eroon sillä olin huomannut sen kuormittavan minua niin henkisesti ja tämä energiasieppo oli turha. Vaati ponnistuksen katsoa vaihteeksi peiliin ja kohdata niitä omia sudenkuoppia, jotka olin alitajuisesti lykännyt mielen perukoille. En osaa määrittää, että väsyinkö silloin omiin yrityksiini hallita ja ohjailla tietoisesti ajatuksiani vai mikä minut sai ottamaan tämän asian työn alle mutta vuosikausia minua puhutellut ääni alkoi saada uusia sävyjä. Aluksi olinkin pitkään hämilläni siitä kuinka hyvältä se tuntui ja samaan aikaan häpesinkin jo sitä kuinka olin vuosikausia itseäni kohdellut, käskenyt, komentanut ja välillä tökkinytkin. Ihmisen mieli jaksaa yllättää sillä sen sijaan, että olisin siinä hämmennyksen keskellä kokenut iloisia fiiliksiä ottamistani askeleista, mieleni vaeltelikin jo niiden ajatusten parissa, jotka lisäsivät vain epävarmuuden tunnetta siinä tilanteessa. Ajatuksissani keskiöön nousivat hetkeksi häpeän ja jopa turhautumisen tunteet kunnes havahduin tilanteeseen ja tein siihen stopin. Jäin mietiskelemään tätä tilannetta ja tulin siihen lopputulokseen, että peiliin katsominen ja sen osoittamien kipupisteiden kohtaaminen sai minussa aikaan nämä tunnetilat.
Tässä ei tule valmiiksi vaan saan mietiskellä päivien aikana omaa käytöstäni ja sitä miksi teen sitä mitä teen eli mitkä ovat motivaatiotekijäni ja kuinka voisin kannustaa itseäni kohti sitä suuntaa, jonne minua jokin vetää puoleeni. Se jokin taitaa olla yksinkertaisesti tämä hyvinvoinnista huolehtimisen myötä kasvanut hyvä fiilis ja halu olla itselleni hyvä arkipäiväisissä asioissa. Haluan huolehtia siitä, että saan riittävästi unta, saan syödä terveellisesti ja tasapainoisesti ja saan etsiä sen oman tasapainoni omaan elämääni. Näiden perusasioiden vaikutukset ulottuvat ympärilleni ja haluankin jakaa samaa hyvää fiilistä myös meidän parisuhteeseen ja yhteiseen elämään. Olen oppinut valtavasti avokiltani meidän yhteisten vuosien aikana ja näiden asioiden läpikäymisen myötä olen olen myös saanut tuntea sen rakkauden ja tuen voiman. Toinen ihminen voi myös toimia sinun peilinäsi ja sitä kautta auttaa sinua, jotta et tuntisi olevasi yksin asioiden kanssa. Usein me sokeudumme ja kuuroudumme omalle käytöksellemme, haluamme vain eteenpäin koska usein meillä on kiire tai itseasetettu aikataulu, jonka matkassa kuljemme. Hän on kannustanut minua lempeyteen itseäni kohtaan ja kyseenalaistanut rohkeasti toimintatapojani ja eritoten sitä tekemisen määrää. Erään jutustelumme lomassa hän kommentoi rakastaneensa minua jo kauan ennenkuin aloin itse rakastamaan itseäni..ja vaikka itselläni naurunpurskahdus siinä pääsikin – samaan aikaan tämä kommentti osui ja upposi. Sillä se on totta. Näiden seitsemän vuoden aikana mitä me ollaan yhteistä matkaa kuljetty ja jaettu elämä kaikkine asioineen ja tapahtumineen, minusta on kuoriutunut kerros kerrokselta enemmän se ihminen ja nainen, jota olen jossain tuolla alitajunnassa etsinytkin. Kesti saavuttaa 33-vuotiaan ikä kunnes löysin sen naisen ja mikä matka tämä onkaan ollut! En ole edes tiennyt, että mihin kaikkeen pystyn halutessani ja lähtökohtaisesti väheksyin osaamistani ja itseäni. Oman identiteetin löytyminen ja vahvistuminen on tuonut lisää varmuutta niin itseään kuin elämääkin kohtaan ja tätä haluan levittää ympärilleni koska olen siitä niin onnellinen.
Herkkiä hetkiä lukijoille itsetutkiskelun merkeissä, on ollut todella ihanaa vastaanottaa somessa yksityisviestejä ja jatkaa teidän kanssa keskusteluja ❤
Marru Marmelaadi myös Instagramissa.
MARRU MARMELAADI 