Kun uni ei tuu..ajatuksia unen merkityksestä

Uni – ystävä vai vihollinen?

Heippa kaikille ja mitä parhainta vuotta 2017! Miten vuosi on lähtenyt käyntiin? Mie olen kirjoittanut tästä uniaiheesta ensimmäisen luonnoksen blogiini jo viime syksynä ja tänään päätin kirjoittaa jutun julkaisua varten valmiiksi. Uni, unenlahjat, unenmäärä ja laatu ovat pyörineet omissa ajatuksissani viimeisen muutaman kuukauden ajan. Mie olen todella herkkäuninen ja me ollaan usein avokkini kanssa vitsailtu siitä, että mie voisin joskus ottaa hieman hänen unenlahjojaan itselleni. Omalla kohdallani unen laatuun ja määrään vaikuttaa todella paljon arkiset asiat velvollisuuksineen, stressi, ruokavalio ja oma mieli. Mie olen malliesimerkki siitä kuinka kovan paineen alla uni karkaa jonnekkin naapuriin ja mie olen hereillä omien ajatusteni kanssa aamun pikkutunneilla. Olen sivunnut tätä aihetta blogissani aiemminkin ja silloin muistaakseni kerroin ystäväni kanssa käydystä keskustelusta, jonka loppuyhteenvetona oli lausahdus ”ei niitä maailman ja elämän ongelmia ole ennenkään aamuöisin ratkottu”.  Mie sain kiinni tuosta ajatuksesta ja yleisesti ottaen olen saanut nukuttua paremmin elämäntapamuutokseni myötä, aloitettuani säännöllisen ruokavalion ja joogan.

Lukijat ovat päässseet blogissani lähemmäs minua ja ajatusmaailmaani ja läheiset tietävät sen, että tällä hetkellä haasteita riittää erityisesti terveyden saralla. Mie en ala tässä nyt erittelemään syitä/aiheuttajia mutta viime syksy ja alkuvuosi ovat olleet kohtalaisen kovia meille. Viimeisen puolen vuoden aikana elämässä vastaantulleet yllätykselliset tilanteet ja tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun ja terveyteeni siinä määrin, että tällä hetkellä mie olen sellaisessa univajetilassa ja tämä vaikuttaa minun päivissäni aikalailla kaikkeen. Unettomuus aiheuttaa väsymystä, ärtymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, ruokahaluttomuutta, vetämättömyyttä ja vaikutukset tuntuvat kehossa ylirasituksena. Kuulen kuinka kehoni huutaa unta ja haluaisinkin antaa kropalleni ja mielelleni sen mitä ne tarvitsevat mutta ollessani tällainen murehtija, teen nukahtamisesta ja nukkumisesta ylipäätänsä itselleni vaikeaa päästäessäni ajatusten pyörremyrskyn valloilleen. Mikähän siinä muuten on, että silloin kun ne silmät sulkeutuvat saa ajatukset vallan?

Kuinka tähän tilanteeseen ajauduttiin? Mie olen tiedostanut minkälaisia ongelmia mulla unen suhteen on mutta jollain tapaa mie olen ollut lamaantunut ja odottanut ”tämän menevän ohi”. Nyt mie olen kohdannut ajatuksiani ja mie tiedän ajatustasolla mitkä asiat mulla tätä jatkuvaa univajetta pitää yllä, ja tiedostaminen tuntuu samaan aikaan hyvältä ja lamaannuttavaltakin. Tiedän, että seuraava askel se, että mie annan keholleni lepoa ja energiaa ravinnon muodossa ja teen restoratiivisia joogaharjoituksia, jotta elimistö saataisiin jälleen tasapainoon. Sen olen myös saanut todeta, että univajeen myötä tunnen jälleen stressihormonien vaikutukset kehossani voimakkaana ja jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen antavat ikäänkuin luvan kortisolille elää ihan valloillaan kehossani. Ikäänkuin mie olisin oman kehoni vanki ja stressihormonit pitävät juhlia kehossani ympäri vuorokauden.

Asiat kuten väsymys, uupuminen, burnout ja muut stressiperäiset olotilat eivät ole sellaisia asioita, joita ihminen mielellään myöntää omalla kohdallaan eikä varsinkaan puhu niistä julkisesti ääneen. En tarkoita sitä, että omia henkilökohtaisia asioita pitäisi levitellä kaiken kansan nähtäväksi ja kuultavaksi mutta kokemusten jakaminen auttaa ja toisten kokemuksista voi myös oppia. Miekin olen jossain kohtaa näiden kuukausien aikana vain laittanut huomaamattani sellaiset läpät ohimoille, jotta katse on pysynyt kirkkaana tavoitteissa ja ajatukset niiden asioiden parissa, jotka täyttivät arkipäiväni ja viikonloppuni ja tämän mie olen tehnyt puolikuntoisena. Tässä kohtaa mie olen jo lähtenyt väärälle tielle. Tämä on jo nyt opettanut mulle sen kuinka helppoa onkaan eksyä sinne omien vanhojen tapojen pariin, huomaamattaan. Mie olen mennyt imuun mukaan puolikuntoisena ja tässä on lopputulos. Tämä ei ole ollut tiedostettua vaan mie olen siinä omassa kuplassani ajanut itseni nykyiseen tilanteeseen ja viimeistään oma terveydentila avasi silmäni. En ole ylpeä tästä nykyisestä voinnista tai siitä, että olen lähtenyt oravanpyörän imuun mukaan mutta tästäkin voi oppia.

Ihmislapsi ei tule valmiiksi koskaan, elämäntapamuutosten sisäistäminen ja uusien tapojen omaksuminen osaksi omaa arkipäivää vie aikaa. Kun elämässä on asiat ja energiat kohdillaan, tukee se myös sitä, että ihminen kantaa huolta hyvinvoinnistaan ja tekee niitä päivittäisiä hyviä valintoja oman hyvinvoinnin näkökulmasta ja silloin kun me kohtaamme vastoinkäymisiä, voi askeleet alkaakkin johdattelemaan meitä takaisin lähtöpisteeseen. Se on ihan luonnollista mutta siltikin meillä on ne eväät hyvään ja hyvinvoinvaan elämään käsissämme ja erityisesti väsyneinä ja heikompina hetkinä läheisten tuki ja kannustus on se, mikä kannustaa myös niiden omien hyvien valintojen tekemiseen. Mietin myös sitä, että miksi vastoinkäymisten kohdatessa palaamme takaisin ei-toivottujen tapojen pariin kuten esimerkiksi tunnesyömiseen, jolloin stressaantuneena ihmisen tuntuu olevan luonnollisempaa valita se herkku terveellisen ravinnon sijaan vaikka se terveellinen, laadukas ravinto ja energia kuitenkin tukisi enemmän meidän hyvinvointiamme..ja sen me tiedämme, myönsimmepä sitä tahi emme.

Omalla kohdallani taisi käydä sellainen klassinen vauhtisokeus, jonka mukana sitä juoksi eteenpäin, eikähän tämä siis ensimmäinen kerta ollut. Minkälaisia tunteita tilanteessa havahtuminen minussa herätti? Häpeäntunnetta, kiukkua itseään kohtaan, turhautumista ja viimeisimpänä on tärkein: hyvää oloa siitä, että mie rohkenen myöntää asian laidan itselleni havahduttuani tilanteen keskeltä. Mie oli yllättynyt, että mistä moiset positiiviset ajatukset nousi kaiken sen väsymyksen keskellä..kunnes ymmärsin, että mie olen oppinut ja sisäistänyt sen verran näitä uusia toimintatapoja omassa elämässäni, että uskallan myöntää itselleni sen tilanteen. Tällaiselle entiselle suorittajalle, joka on jo oppinut uusia ajatusmalleja esimerkiksi siitä, mikä on riittävästi mutta on lipsahtanut takaisin itselleen liian vauhdikkaaseen oranavanpyörään, tällainen rohkeus antaa lisätsemppiä.