Marian kynästä: kokemuksia äänimaljarentoutuksista

Sain asiakkaalta hänen äänimaljarentoutus kokemuksensa jaettavaksi.  Olen saanut työskennellä äänimaljojen kanssa loppuvuoden aikana ja tämä on ollut huikeaa! Uskomatonta millaisia kokemuksia on syntynyt yksilörentoutuksissa ja ryhmäohjauksissa. Työskentelen Rovaniemen alueella ja teen asiakaskäyntejä,  toistaiseksi ajanvaraukset hoituu spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com tai Facebookin yksityisviesteillä. Minut tavoittaa Marrun matkassa-sivun kautta ja Facebookista minut löytää Marru Marmelaadi-nimellä.

Tiibetiläiset äänimaljat

Tänä syksynä minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla äänimaljarentoutusta, kun ystäväni Marru pyysi minua kokeilemaan uutta rentoutusmuotoa. Todellisuudessa äänimaljarentoutus ei ole mikään uusi rentoutusmuoto, mutta itse en ollut sellaisesta aiemmin kuullut. Pikaisen googlettelun jälkeen uteliaisuuteni heräsi ja olin heti valmis kokeilemaan. Äänimaljarentoutuksesta voi saada apua esimerkiksi erilaisiin kehon stressi- ja jännitystiloihin. Lähdin kuitenkin kokeilemaan rentoutusta avoimin mielin, ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Ensimmäisellä kerralla Marru kertoi aluksi rentoutuksen kulusta ja sanoi, että jokainen kokee sen omalla tavallaan. Siksi hän ei halunnut kertoa liikaa etukäteen, miltä minusta saattaisi tuntua, jotta en ala odottaa tiettyä tunnetta rentoutuksen aikana. Eli kaikki tunteet ovat sallittuja, myös se, ettei tunnu miltään. Äänimaljarentoutus on mielestäni hyvin henkilökohtainen kokemus ja jotta tilanteessa pystyisi rentoutumaan, tulee mielestäni asiakkaan ja tekijän välillä olla vahva luottamus. Kuten jo sanoin Marru on hyvä ystäväni ja siksi minun olikin alusta asti helppo rentoutua hänen seurassaan.

Teimme äänimaljarentoutusta minulle neljä kertaa, sillä vielä yhdellä kerralla ei päästä pintaan syvemmälle.

Kuten jo sanoinkin, jokainen kokee rentoutuksen omalla tavallaan. Ensimmäisellä kerralla oli hieman hakemista ja aika meni kuulostellessa ja tutkiskellessa omia fiiliksiä. Pystyin tunnistamaan missä kohtaa kehossani on jännitystä ja mitä kohtaa meidän täytyisi jatkossa työstää. Toisella kerralla tunsin, että olimme pääsemässä jo pintaa syvemmälle ja niin sanottu kova ulkokuori alkoi hiljalleen murtua. Tässä kohtaa huomasin, että äänimaljarentoutus saattaa herättää aika voimakkaitakin tunteita ja niihin on hyvä varautua. Kolmannella kerralla olin kärsinyt unettomuudesta jo pitemmän aikaa ja täysin omaksi yllätyksekseni olinkin nukahtanut rentoutuksen aikana. Neljännellä ja samalla viimeisellä kerralla, tunsin että jotakin oli muuttunut. Olin paljon avoimempi ja oloni oli kevyempi. Tunsin, että olimme saaneet paljon jännitystä poistettua kehostani – niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.

Rentoutuminen yhdistetään usein johonkin miellyttävään hemmotteluhoitoon. Äänimaljarentoutus on kyllä miellyttävä kokemus, mutta henkilökohtaisesti kutsuisin sitä myös jonkinlaiseksi ”puhdistusprosessiksi”. Kehon ja mielen jännitystiloista eroon pääseminen vaati itselläni negatiivisten tunteiden kohtaamista, joita rentoutus nosti pintaan. Mutta näiden tunteiden läpikäymisen jälkeen tilalle tuli kevyt ja hyvä olo.

Omasta puolestani voin sanoa, että olen todella kiitollinen Marrulle näistä neljästä kerrasta. En olisi ikinä uskonut, että jokin rentoutusmuoto voi muuttaa oloani näin paljon parempaan. Äänimaljarentoutus on kokemus, joka pitää itseä kokea. Maljojen väreily täytyy itseä tuntea omalla kehollaan, sillä maljat väreilevät ja soivat jokaisen kohdalla eri tavalla. Äänimaljarentoutus on kokemus, joka pitää itseä kokea. Sillä jokainen ihminen on uniikki, kuten myös tarina, jota maljat kertovat.

 

Kiitos kokemuksen jakamisesta ❤

Joogapäivä PopUpin tyyliin

Pari sanaa kohtaamisista

Viime viikon lauantai oli ihana päivä! Aamu alkoi aurinkoisen kelin herättelemänä ja pääsin toverijoogin kanssa nautiskelemaan herkullisista mauista Rovaniemelle marraskuussa avattuun Woodss-vegekahvilaan. Tällainen kiireetön aamun aloitus oli rentouttavaa.

Woodss on viihtyisä ja tunnelmallinen vegekahvila Rovaniemen keskustassa.

En olisi voinut toivoa itselleni mukavampaa aloitusta päivälle. Juttelimme Pilvin kanssa kuinka ihanteellista olikaan kun pääsimme ennen workshoppia istuskelemaan viihtyisään ympäristöön ja tutustumaan toisiimme, juttelemaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja niitä kyllä riitti! Jooga viitoittaa meidän tapaamisen taustaakin sillä osallistuimme PopUpin Oulussa järjestämään  Pancha Klesha-retriittiin ja nyt tiet kohtasivat jälleen joogan merkeissä. Jooga tosiaan yhdistää sillä tapasin viikonlopun aikana myös pari Instagram tuttavuutta kasvotusten ja voi kuinka mielenkiintoista onkaan päästä tapaamaan ihmiset livenä! Mahtavat energiat kohtaavat ja ajatusten vaihto kokemuksineen osoittaa sen että maailmassa on kauniita ja hyviä ihmisiä. Mie niin tykkään tutustua uusiin ihmisiin tapahtumien merkeissä sillä yleensä osallistuvia ihmisiä yhdistää yhteiset mielenkiinnonkohteet. Mie pidän näistä kohtaamisista, ne innostaa minua.

Joogapäivä PopUpin tyyliin Rovaniemellä

Lauantai aamupäivällä pieni ryhmä naisia kokoontui Lapin Tanssiopiston saliin rullaamaan joogamatot auki: PopUpYogaRovaniemen järjestämä, rovaniemeläisen Seija Koskelan ohjaama workshop syventyi joogan anatomian maailmaan. Aluksi haimme kehoon lämpöä dynaamisella joogaosuudella, jonka jälkeen saimme laskeutua rentoutuen restoratiivisten asentojen pariin.

Seija on tunnettu vankasta anatomiaosaamisestaan ja workshopin aikana keskustelimme ryhmässä siitä kuinka saimme uusia näkökulmia omien asanaharjoitusten pariin. Mie olen käynyt Seijan ohjauksessa loppuvuodesta 2015 asti niin joogatunneilla kuin esimerkiksi walltraining-tunneillakin ja olen näiden vuosien aikana hämmästellyt hänen osaamistaan ja kaiken sen anatomian tiedon määrää. Tunneilla käydään läpi täsmällisesti turvallisia linjauksia ja myös hieman rikotaan rajoja, kokeillaan ja luodaan uutta, nämäkin anatomia edeltä. Mie koitan ahmia tunneilta kuulemaani tietoa ja imeä sitä itseeni kuin sieni, välillä tuntuu että tunnin päätteeksi raksuttaa todella kovaa mielessä kun uudet opitut asiat etsivät paikkaansa ja mutustelen kuultuja asioita. Parasta tässä on se kun pääsen kokeilemaan käytännössä kehon linjauksiin annettuja vinkkejä. Minua opettaa paljon kun vertaillaan kehollisia tuntemuksia: miltä tuntuu asennossa ennen jonkin korjauksen/muutoksen tekemistä versus jälkeen.

Minun mieli syttyy niistä havainnoista mitä keho tuntee: kuinka mielettömän siistiä onkaan kun esimerkiksi pienellä linjauksen muutoksella tai aktivoimalla lihaksia tunnet kuinka kannatteletkin vakaasti kehoa tasapainoa haastavassa asanassa. Huikeaa kuinka paljon voi muutamassa tunnissa oppia uutta, saada vahvistusta omille näkemyksilleen linjauksista ja havainnoida jo tuttuja asanoita erilaisista näkökulmista. Voitte varmaan arvata, että mulla oli vaihteeksi kysymyksiä ja kommentteja kun aiheeseen päästiin…mie se taidan jokaisella tunnilla hihkua jotain kun kysellään fiiliksiä liikkeiden lomassa tai tunnin päätteeksi.

Oivallukset omat kehon liikkuvuudesta ja turvallista linjauksista opettaa käytännössä.

Mie olen oppinut paljon uutta liikkuessani oman kehoni kanssa ja itse tykkään kuunnella muiden kokemuksia ja tuntemuksia, ohjaa tämä minuakin jakamaan omia ajatuksiani muiden kuultavaksi.

Mie tykkään hyödyntää omissa asanaharjoituksissani apuvälineitä kuten blokkia tai joogavyötä ja ilokseni me käytettiin monipuolisesti vyötä workshopissa, sain uusia liikevariaatioita kotiin viemisiksikkin. Chaturangapunnerrukset saivat uutta ryhtiä blokkien avulla ja lapatuki sai oman huomionsa. Niinkin tuttu asana kuin ylöspäin katsova koira sai uutta intensiteettiä ja lihasten tukea ihan pienillä havainnoilla kun työskentelimme apuvälineiden kanssa.

Laitahan seurantaan Facebookissa:

PopUpYogaOulu

PopUpYogaRovaniemi

Walltraining Center

Voit seurata somessa tiedotusta PopUpin ja WallTraining Centerin tapahtumista.

Äänimaljakoulutus Nurkkatuvalla oli upea kokemus!

ENSIKOSKETUS ÄÄNIMALJOIHIN

Osallistuin viime viikonloppuna Iisalmessa Nurkkatuvalla tiibetiläiseen äänimaljarentoutuskoulutukseen. Minua somessa seuraavat ovatkin nähneet kuluneen viikon aikana kuvia joita olen jakanut omista äänimaljoistani ja olen saanut kivaa palautetta siitä kuinka oma intoni välittyy päivityksistä. Koulutus järjestettiin yhdessä Nurkkatuvan ja Enkelikartanon kanssa ja kouluttajanamme oli ihana Terhi Elo. Pidin todella paljon Terhin asenteesta ja siitä mitä hän on omalla läsnäolollaan tuo tilaan. Koulutus eteni mukavan napakasti ja pääsimme sukeltamaan parin päivän ajaksi tiiviisti tiibetiläisten äänimaljojen maailmaan. Voi kun minusta tuntui kuin olisin palannut kotiin, niin tutulta ja luonnolliselta maljojen parissa ajan viettäminen ja työskentely tuntui. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme heti kokeilemaan maljojen kanssa työskentelyä käytännössä ja siitähän se innostus sitten syttyi! Meillä oli upea porukka ja into päällä ja uskon, että viikonloppu oli meille kaikille unohtumaton kokemus. Päällimmäisenä on kiitollisuuden tunteet. Kuinka mielettömiä kohtaamisia elämä tarjoileekaan ja niitä sellaisia pieniäsuuria merkkejä, jotka me voidaan tulkita ohjaavan meitä sinne omaan suuntaan.

Nurkkatupa

Äänimaljarentoutus on syvärentoutusmenetelmä jonka vaikutus perustuu resonanssiin eli myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. Maljoja on olemassa erikokoisia ja käytännössä rentoutus tapahtuu päin- ja selinmakuulla hoitopöydällä ja maljoja soitetaan joko kehon yläpuolella ja/tai vaihtoehtoisesti keholla, jolloin maljat asetellaan kehon päälle. Maljojen paikat ovat sekä päin- että selinmakuulla sydämen, pallean sekä alavatsan kohdalla ja lisäksi rentoutuksessa käsitellään kädet jalat sekä kurkun ja päänalue.

Nurkkatuvan upeat puitteet toivat todellakin oman lisänsä koulutukseen ja minusta oli todellakin ihanaa upota uuden oppimisen pariin.

Haluan jakaa oman kokemukseni äänimaljoihin liittyen sillä minulla oli aika vaiherikas koulutukseen lähtöaamu mökillä kun heräsin edellisenä yönä voimakkaisiin kuukautiskipuihin, minulla on endometrioosityyppisiä kipuja (haluan nyt heti tarkentaa, että minulle ei ole tehty diagnoosia toistaiseksi endometrioosista mutta oireet ja kivut ovat voimakkaita ja samantyyppisiä kuin endossa ja ne vievät minulta liikkumiskyvyn). Tästä syystä puhunkin endotyyppisistä kivuista koska ne ovat samankaltaisia todella voimakkaita hormonaalisia kiputiloja. Olin aikalailla paniikissa yöllä kun siinä pähkäilin, että pääsenkö aamulla lähtemään tienpäälle..onnekseni kivut rauhoittuvat sen verran, että pystyin ajamaan välimatkan ja pääsin koulutukseen. Kerroin tilanteestani ja pääsin samantien myös kokeilemaan äänimaljojen soittoa omalla kehollani ja voin kertoa, että maljojen saama rentoutus lihaksissani ei ainakaan pahentanut oloa..päinvastoin. Mie sain helpotusta omiin kipuihin kun lihakset alkoivat tuntua rennommilta ja pehmeämmiltä ja kurssikaverini tehdessä minulle rentoutusta, maljat soivat kehollani kovaa ja korkealta. Se oli hieno hetki!  Fyysinen rentoutuminen voi toimia kipua lieventävänä keinona ja tämä tapahtui minulle; äänimaljojen aikaansaama rentoutus auttoi lihaskramppeja hellittämään ja sitä kautta oloni helpottui. Mie tuumasin ääneen kurssilaisille, että onpas vain jännä olo kun pystyin istumaan selkäsuorassa vaikka normaalisti noissa tilanteissa makaan kippurassa ja huomasin jännittäväni opitun tavan mukaisesti alavatsaa ennenkuin uskalsin luottaa siihen kivuttomuuden tunteeseen. Kotonakin kävelen selkä kumarassa. Mie olen soitellut koulutuksen jälkeen kehomaljojani oman kroppani päällä ja tutustunut siten maljoihin ja niiden vaikutuksiin itsessäni.

Mie uskon, että näissä kokemuksissa vaikuttaa myös se oma asenne ja suhtautuminen..uskalletaanko me antautua uudelle kokemukselle vai mennäänkö hoitopöydälle epäilyksen tunne päällimmäisenä? Jos me mennään avoimin mielin ja ilman sen suurempia odotuksia uusiin tilanteisiin niin me usein saadaan jotain sellaista kivaa ja hyvää itsellemme tai kokemus voi olla täysin erilainen ja pintaan nousee  jotain mikä nostattaa jopa ärsytystä. Tilanteissa joissa me ei edes anneta mahdollisuutta uusille kokemuksille, me torppaamme itse itseltämme sellaista mitä voisimme kokea. Positiiviset kokemukset ovat myös helposti toiveissa ja odotuksissa se ensimmäinen oletus mutta on tilanteita, joissa me voimme yllättyä positiivisesti tai negatiivisesti. Meillä voi olla ennakko-oletus tai epäilyn siemen mielessä ja saammekin kokea jotain odottamonta ja yllätyksellistä. Otan tässä yhteydessä esimerkin omista yinjoogan kokemuksista.  Minulla on usein ollut odotukset automaattisesti rentoutuneessa bliss-tilassa koska ”olen tarvinnut rentoutusta jabpysåhtymistä” mutta esimerkiksi yinjoogan asanoissa vietetty aika onkin nostanut pintaan sellaisia tunteita, joiden keskellä en olekaan saavuttanut sitä rentoutta vaan päinvastoin ”harjoitukseni on mennyt pilalle”. Sitähän se ei todellisuudessa ole kuitenkaan tehnyt, harjoitus ei ole mennyt pilalle vaan se on tuonut minun mieleeni silkä hetkellä käsiteltäväksi tarkoitettuja asioita tai tunteita. Tätä samaa joogista ajatusmaailmaa vien myös äänimaljojen parissa työskentelyyn. Se mitä patoamme sisällemme sinne oman kehon vankilaan, haluaa päästä jotain kautta ulos.

Ohjaajamme Terhi Elo (Enkelikartano)

Ääni vaikuttaa meihin kuuloaistin ja aivojen kautta sekä anatomisesti että energiatasolla.

Kuvat Paulaireene Rosti

ÄÄNIMALJARENTOUTUKSEN FYYSISIÄ VAIKUTUKSIA

Ihmisen kehossa on 45-75% vettä, riippuen iästä ja rasvan määrästä kehossa. Äänimaljarentoutuksella on pitkä historia sillä äänihieronta perustuu yli 5000 vuotta vanhaan Veda-menetelmään. Äänimaljat saavat kehon yli sata triljoonaa solua värähtelemään, käytännössä maljat asetellaan keholle ja kun maljoja napautetaan kevyesti iskimellä, ääni resonoi soluissa ja värähtely etenee kehon nesteessä. Ääni kulkee erilaisissa väliaineissa eri nopeudella ja etenemisnopeuteen vaikuttavat mm. väliaineen koostumus, olomuoto ja lämpötila. Esimerkkinä ilma ja vesi: huoneen lämpöisessä ilmassa ääni kulkee noin 350 metriä sekunnissa kun taas saman lämpöisessä vedessä noin 1500 metriä sekunnissa eli ääniaallot leviävät vedessä nopeammin ja tehokkaammin kuin ilmassa. Äänen matkatessa aaltoliikkeenä, hitaat aallot tuottavat matalia ääniä ja nopeat aallot korkeita ääniä. Ihminen kuulee ääniä väliltä 15 000 -20 000 värähdystä sekunnissa ja esimerkiksi delfiinit kykenevät tuottamaan ja vastaanottamaan tietoa, joka värähtelee 180 000 sykäystä sekunnissa, eli jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin ihminen.

Äänimaljarentoutuksessa (yksilörentoutus) ja sointukylvyssä (ohjataan ryhmälle) on monipuolisesti vaikutuksia ja se soveltuu monenlaiseen käyttötarkoitukseen: esimerkiksi rauhoittumiseen, rentoutumiseen (käsittelyn aikana on mahdollista saavuttaa syvärentoustila), stressinhallintaan ja kehon jännitystilojen purkamiseen. Mie olen soitellut maljoilla säännöllisesti omalla kehollani ja olen kokenut suorat vaikutukset omassa nukkumisessa. Lisääntyneen fyysisen rentoutuneisuuden tuella ja parasympaattisen hermoston aktivoinnin vahvistamisella olen nukkunut kuluvalla viikolla levollisemmin enkä ole heräillyt tapani mukaan muutaman tunnin välein. Äänimaljarentoutuksen vaikutuksia ovat myös esimerkiksi hengityksen syveneminen, stressihormonitason laskeminen ja parasympaattisen hermoston aktivoituminen sekä vireystason ja energian lisääntyminen. Tasapainoisen ja rentoutuneen psykofyysisen kokonaisuuden myötä voimavarat vahvistuvat ja vaikutuksia voi huomata esimerkiksi keskittymiskyvyn kehityksessä.

(Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)

Minun äänimaljat

Äänimaljarentoutus on syvärentoutusmenetelmä ja vaikutus perustuu resonanssiin eli myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. (Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)

Chackramalja (tunnetaan myös nimellä raajamalja).

Oikealla chackramalja ja vasemmalla sydänmalja.

Kuvassa näkyvät kaksi suurinta maljaa ovat nimeltään kehomaljoja.

Me voimme tuntea tai aistia kehossamme äänimaljojen tuottamat värähtelevät ja luonnolliset ylä-äänet, korvamme etsii alitajuisesti harmonisia ääniä ja kuuloaistimme resonoivat ääniaaltojen kanssa. Äänimaljojen äänen värähtely synnyttää syvärentouttavan vaikutuksen, joka perustuu synkronisoitumiseen, jolloin aivoaallot ts. aivosähkökäyrä synkronisoituu harmonisiin ääniin. (Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)

Koulutusviikonloppu oli todella antoisa ja iloisin mielin lähdin sunnuntaina viemään uutta äänimaljaperhettäni mökille. Kiitos koulutuksenjärjestäjille Nurkkatuvan Sannalle ja Enkelikartanon Terhille sekä kurssikavereille! Tunnelma oli lämminhenkinen, iloinen ja vastaanottavainen ja muutaman naisen kanssa olemme pitäneet yhteyttä vielä viikonlopun jälkeenkin.  Tulen jakamaan täällä kokemuksia äänimaljarentoutuksista ja kertomaan piakkoin lisää tulevista suunnitelmistani, mihin liittyy oleellisesti myös nämä äänimaljat. Rovaniemi: kannattaa olla kuulolla sillä täällä nyt hyvä flow päällä ❤️

YKSI VALINTA JA PÄÄTÖS KERRALLAAN

TERVEISIÄ SAIRASTUVALTA

Sain eilen ihanan yllätyksen hellulta, hän oli bongannut värikkään riippumaton paikalliselta fb-kirpparilta 💛🧡 Nyt on aikaa lukea vähemmäksi kirjapinkkaa: Janne Kotalan Joogan sydän on uusi tuttavuus ja kehon ja Janesh Vaidyan mielen ayerveda on ollut hetkisen aikaa luettavana. Ahmin kirjan sivuja ja ja havahdun toistamiseen mielessäni omaan kommentointiini ”just näin”, ”minustakin tuntuu tältä”, ”näinhän tämä asia on” – samalla myös kyseenalaistan, pureskelen, arvioin ja mutustelen tietoa ja sitä kuinka mie sen omaksun. Olen tiedonjanoinen ja ajan rohkeasti itseäni asioiden pariin mutta samaan aikaan olen joidenkin elämän asioiden kanssa varsinainen arkajalka.

Tiedostan myös sen kuinka monella osa-alueella elämässäni on vaikuttanut omat epävarmuuteni ja ihmisten hyväksynnän hakeminen, aina omien mielipiteiden muodostamisesta ja ääneen sanomisesta alkaen siihen kuinka olen ottanut vastaan kommentteja ja suhtautunut uuden oppimiseen. Epävarmuus oppimisen taustalla on luonnollista ja toisaalta kuuluu asiaan mutta koko identiteetin määrittävänä tekijänä nappaa itselleen sille kuulumattoman ison osan.

Mie olen löytänyt itseäni vahvemmin ja saanut omaa ääntäni vahvistettua itselleni eikä minun tarvitse tarkoituksella nuoleskella ihmisiä miellyttääkseni. Eihän siihen koskaan ole ollut pakkoa, se on ollut yksi oppimani tapa josta on kehittynyt elämän tapahtumien johdosta selviytymiskeino. Miellyttämisen tarpeen myöntäminen ääneen ei ollut helppoa mutta se oli todella tärkeää ja mitkä voimavarat sieltä vapautuikaan kun ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät tule kohdalleni jäädäkseen elämääni. Eikä minun tarvitse tarrautua ihmisiin saadakseni turvallisen olon vaan se turva lähtee minusta itsestäni. Myöntäessäni tämän koin aluksi itseni heikommaksi. Siinä samalla muut ihmiset kasvoivat silmissäni muutaman metrin mittaisiksi superihmisiksi.

Lopulta silmäni avautuivat ja muistin, että en ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa enkä kipuile muita suuremmin sillä nämähän ovat arkipäiväisiä kasvunpaikkoja elämässä.Opettelin sietämään tätä oloa kaikessa ärsyttävyydessään sillä minusta tuntui oman mittani tulleen täyteen ja oli aika nostaa tämä kokonainen kissa pöydälle. Tietoisen prosessin kehitys on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa suhtautuminen itseeni, ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin on neutralisoitunut, tasaantunut, eivätkä tunteet heijaa edestakaisin ääripäästä toiseen. Tämä ääripäästä toiseen liikehdintä on ihan normaalia kunnes asiat löytävät omat luonnolliset mittasuhteet. Rauhan ja levollisuuden löytäminen itsestään antaa minulle mahdollisuuksia ja tilaa.

Kehon ja mielen Ayuerveda-kirjan alkumatkalta jäi mieleeni vanhojen vedakirjoitusten sanoma: yksilön persoonallisuus on sama asia kuin se, miten ihminen kykenee selvittämään erilaiset tilanteet.

Mie olen ihannoinut aina suorapuheisia ihmisiä ja miettinytkin, että esimerkiksi bloggaajana mulla voisi olla enemmän seuraajia jos esiintyisin sellaisella lappilaisella sisulla ja uhollakin höystettynä..mutta njäääh. Se ei ole minun juttuni mutta olen tässä kuitenkin opettelemassa uusia tapoja ilmaista itseäni ja olen uudella tiellä itseni määrittämisessä. Se ei tarkoita sitä, että seuraavan kerran tavatessamme tapaat aivan uuden Marrun, joka laukoo päin kasvoja ja korvia totuuksia torven lailla, ei sentään. Suorapuheisuus ei tarkoita automaattisesti epäkohteliasta tai asiatonta itsensäilmaisua etkä sie välttämättä edes huomaa mitään eroa minun käytöksessä tai puheessa. Sepä juuri! Kaikki muutosprosessit eivät ole silmin nähtävissä ja joissakin tilanteissa se sisäinen muutos on suurin. Se Miltä Tuntuu.

Hienoa kun meitä on monenlaisia ja mainitsemani rempseys kirjoitustyylissä varmaan kiehtoo itseäni koska tyyli on kovin erilainen omastani. Tässä päästään kätevästi itsensä vertaamiseen muihin..sen pohjalta mietin, että mie ilmaisen asioita pehmeästi ja tykkään kuvailla ajatuksiani kauniisti. Mulla on aika hemppis tyyli sillä minua lämmittää  ajatus siitä, että kauniit ajatukset ja asenne, sydän ja mieli houkuttelee lisää kauneutta elämään. Tuntuu hyvältä kun on tiedostanut aikoinaan sen kuinka paljon itseään on lähtökohtaisesti verrannut muihin ja voi sanoa tämä päivänä olevansa parempi ihminen itseään kohtaan ja hyvä ystävä itselleen.

Yksi valinta ja päätös kerrallaan.

Joogaa ja hyvinvointia ~ Yhteistyössä PopUpYoga Oulu ja Rovaniemi

ROHKEUTTA SYKSYYN!

Kiitos teille saamastani palautteesta viime päivien aikana, on ollut antoisaa vaihtaa innostuneita ajatuksia teidän lukijoiden kanssa ja kiitos myös saamastani kannustuksesta uusien yhteistyökuvioiden parissa. Minua lämmittää kun tämä tällä hetkellä tapahtuva elämä näyttää teidänkin silmissänne sopivan minulle ja olette rohkaisseet minua ottamaan askeleita eteenpäin elämässäni. Voiko olla parempaa aloitusta aamulle kun saa lukea antaneensa kipinää toisille ihmisille hyvinvoinnin pariin tai rohkaissut kirjoittamaan rehellisiä ajatuksia itselleen? Tällainen vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen herättelee yhä uudelleen ajatuksia tuttujen teemojen ympärillä saaden minut löytämään uusia kerroksia omasta identiteetistäni ja osoittaa kuinka tässä ei tule valmiiksi vaan mie löydän uusia näkökulmia samaan aikaan kun tämä koko psykofyysinen kokonaisuus kehittyy. Olen kulkemassa tässä kohti omaa tulevaisuuttani ja tunnen sen määrätietoisuutena, innostuksena, jännityksenä, pelkona, jännityksenä ja vielä kerran innostuksena.  Saamani kannustus vahvistaa entisestään minun omaa haluani alkaa toteuttamaan vielä suuremmin omannäköistäni elämää ja olenkin yllättänyt itseni tarttumalla uusiin haasteisiin, jotka vievät minut kauas mukavuusalueeltani. Olen tiedostanut senkin ja se on minulle ok.

Mie lähden tiedostaen haastamaan itseäni ja voi pojat kuinka hyvältä tämä tuntuukaan! Haluan opiskella, lukea, tutkia, harjoitella, pohdiskella, kirjoittaa ja toistaa tätä komboa. Minulla on nyt sellainen kirjahulluusvaihe menossa, ahmin kirjoja ja tälläkin hetkellä tässä on samaan aikaan parikin eri teeman teosta luettavana. Jokin omassa keskittymisessä on kehittynyt sillä olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana minun on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen. Tästä syystä mie olenkin kuunnellut Bookbeatin avulla äänikirjoja koska tiedon omaksuminen kuulemisen kautta on tuntunut hyvältä. Nyt taas haluan lukea konkreettisia kirjoja ja tehdä merkintojä samalla. Kirjojen sivujen selailu on rentouttavaa, sain juuri uusia jooga-aiheisia kirjoja ja tuntuu vaikealta päättää mitä alkaisin lukemaan. Positiivinen ongelma!

POPUP JOOGAA OULUSSA JA ROVANIEMELLÄ

Pohjoisempana Suomessa asustavat joogit ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneet ovat varmaan jo nähneetkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa PopUpYogaOulun ja PopUpYogaRovaniemen mainoksia. PopUpYoga on tuonut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelle monipuolisesti muun muassa joogakursseja, retriittejä, sointukylpyjä sekä puistojoogaa. Mie olen ollut jo melkoisen vakkarina näissä PopUpin tapahtumissa ja olen kirjoittanut muun muassa kahden retriitin kokemuksia tänne blogiin. Pääset lukemaan täältä tunnelmia Nää oot ihana!-joogaretriitistä ja Pancha Klesha-retriitistä. Pancha Klesha-retriitin kirjoituksessa on mukana myös kanssajoogin Liisan ajatuksia viikonlopulta.

Nää oot ihana!-joogaretriitti, Oulu

Nää oot ihana!-joogaretriitti, joogaosion ohjasi Maria Kauppi

Joogan lisäksi teimme ohjattuja lifecoaching-harjoituksia.

Minna-Mari Jurvansuu ohjasi meille lifecoaching osuuden.

PopUpYogaOulun järjestämä Nää oot ihana!-retriitti oli minulle ensimmäinen mmmmmm, oikea retriitti. Tarkoitan tällä oikean retriitin määrittämisellä sitä, että sain viettää kaksi päivää todellakin upoten  avoimin mielin ohjattujen harjoitusten pariin ja olin läsnä. Päivät rakentuivat kivaksi kokonaisuudeksi,  aamut alkoivat harjoituksilla ja eri teemojen ympärillä vietettiin aikaa iltapäiviin saakka. Mie hullaannuin avoimesta, hyväksyvästä mutta tilaa antavasta tunnelmasta. Pieni ryhmä naisia kokoontui samaan tilaan kohtaamaan itsensä ja meille annettiin ohjatuissa jooga- ja hengitysharjoituksissa mahdollisuus vetäytyä omaan sisimpään. Pieni tila lisäsi intensiivisyyttä ja oikein kutsui minua avoimuuteen ja läsnäoloon. Retriitit ovat opettaneet minulle ittsestäni, opin tunnistamaan mielen liikkeitä ja opin uusia asioita kehostani. Itseasiassa mie en ole elämässäni tainnut olla näin kehotietoinen ja samaan aikaan olen saanut etäisyyttä sellaisiin kriittisiin ulkonäköseikkoihin ja viihdyn kehossani. En olisi ajatellut kuulevani oman äänen toteavan ”kiva kehoni ja muhkuroineenkin tykkään kulkea tämän kehon kanssa”.  Mie olen kirjoittanut keväällä kehosta ja kehoneutraalista suhtautumisesta ja olen koittanut pitää kiinni juurikin siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse ylipäätään olla joka päivä jotain mieltä kehostani. Ei tykätä eikä vihata.

Harjoitukset toivat myös toisenlaisia tuntemuksia ja koin, että oli todella opettavaa käydä läpi myös se niitä tunteita, jotka tuntuvat jopa ehken hieman epämukavilta. Voiko joogaretriitin yhteydessä kirjoittaa epämukavista asioista? Miten se joogakupla? Totta kai voi jos sinulla on jotain kerrottavaa sillä nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia tunteita ja tilanteita vaan esimerkiksi minulle lisäävät  ymmärrystä siitä kuinka mie saan sallia kaikenlaiset tunteet ja se on myös minun päätettävissä tarraanko jokaiseen tiukasti kiinni kasvattaen samalla sitä levottomuutta tai ärsytystä sisälläni vai suhtaudunko tunteeseen etäisesti ja huitaisen lempeästi tunteen matkaamaan eteenpäin, hyväksyen näin sen tiedon, että tunne jäi siihen kulmaan taakse odottamaan kohtaamista. Olen ajatellut oikeastaan aina, että perinteisesti jooga lisää esimerkiksi hyvinvointia, hengitysharjoitukset auttavat keskittymään ja esimerkiksi rentouttamaan koko psykofyysistä kokonaisuutta, meditointi on avain mielenrauhaan ja yhdessä nämä piirtävät sillan kehon ja mielen välille. Elämä näkyy ja tuntuu kuitenkin ainakin itselläni myös joogassa, joten jokainen harjoitus ei takaa automaattisesti sellaista bliss-tilaa eikä siinä ole minun mielestä mitään väärää tai huonoa. On tehnyt hyvää pohdiskella omaa suhtautumista joogaan ja päivittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen. Minun jooga on minun näköistäni, siihen sisältyy minun tunteet jotka kulkee mukana ja joista osa tippuu matkan varrelle ja osa kasvaa minuun kiinni. En pyri enää jättämään niinkään niitä päivien tapahtumia salin tai maton ulkopuolelle kuten joskus tein. Aikoinaan tuntui tosiaan luonnolliselta harjoittaa mieltä ajattelemalla, että jätän salin oven ulkopuolelle esimerkkinä vaikka ne päivän ikävät tapahtumat ja saan näin itselleni toivomani breikin mutta minun joogamatka on edennyt sellaiseen pisteeseen, jossa minun on just nyt hyvä olla ja jossa mie saan olla kaikkien näiden tunteiden kanssa. Harjoitusten avulla saan tunteita pehmenemään, saan itselleni vastauksia ja ennen kaikkea rauhotun. Mie joogaan sen verran paljon, että nykyään tuntuisi jopa rasittavalta ajatus siitä, että pyrin jättämään jotain tilan ulkopuolelle. Mie olen niin tiivis paketti oman kropan ja mielen kanssa, että minun ei auta koittaa pyristellä jotain tunnetta tai ajatusta itsestäni pois vaan minun on yksinkertaisesti kohdattava ne edes ohimennen.

Paljon käytetty joogakupla yleensä kuvastaa itselleni asana- tai paranayamaharjoitusten tuomaa rauhaa, levollisuutta, rentoutta, mielen liikkeiden rauhoittumista tai vaikkapa uusien pehmeiden tuntemusten pinnalle ponnahtelua. Muun muassa näitä edellä mainittuja tuntemuksia jooga ja meditaatio elämäntapana ovatkin minulle antaneet mutta kaiken tämän pumpulimaisen ja hennon vaaleanpunaisen kuplan lisäksi koen myös turhautumista tai minulla on vaikkapa keskittymisvaikeuksia. Joinakin kertoina matolla ajatustenliike on vauhdikasta tai kroppa tuntuu jostain syystä epämukavalta. Takana on voinut olla huono päivä, huono viikko ja tapahtumat kulkeutuvat sinnikkäästi matolle mukanani, synnyttäen ylipäätänsä jotain sellaista mikä yleisesti määritellään negatiiviseksi tai epämukavaksi tunteeksi tai ajatukseksi. Minulle sopii se, että nimeän myös näitä ikäviä tunteita ja annan niiden kulkea matkassa tasavertaisina tunteina. Tekee hyvää tehdä systemaattisesti samanlaisia harjoituksia sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa.

Pancha Klesha-retriitti, Oulu

Mia Jokiniva Villa Mandalasta ohjasi meille harjoitukset ja johdatteli meitä joogafilosofiaan

Anna ja Liisa Pancha Klesha-retriitin workshopissa.

PopUpYogaOulun järjestämä Pancha Klesha-retriitti oli aivan oma kokonaisuutensa ja herätteli kiinnostustani joogan filosofiaan. Käsittelimme viikonlopun aikana Villa Mandalan Mia Jokinivan kanssa kleshoja eli mielen esteitä, joiden kanssa jaamme arkisen elämän ja joihin törmäämme myös joogaharjoituksissa. Jooga on nimenomaan minulle sitä arkista elämää. Se on sen taika minulle, arkipäiväisyys. Teemat saivat minussa jotain heräämään ja viikonloppu toimi itselleni uuden prosessin käynnistäjänä. Tämä oli ihan mieletön juttu, jälkimaininki veikin syvemmille vesille ja oli ihan mahtavaa oli saada tällainen kokemus! Ainakin jälkeenpäin ajateltuna, sillä tapahtumishetkellä olo ei ollut pelkkää ruusunnuppua. Kyse ei ole siitä kuinka suuria tunteita me koetaan tai kuinka merkityksellisiä havaintoja me tehdään harjoituksissa…sillä kaikki tämä mielenliike kehollisine tuntemuksineen on sitä joogaa. Minulla ei ole yleensä ennalta-asetettuja tavoitteita tai pyrkimyksiä harjoituksiin vaan ennemminkin otan harjoitukset mahdollisuuksina ottaa vastaan sitä mitä se hetki tuo tullessaan. Toisinaan taas tuntuu hyvältä kun ohjatuilla tunneilla kannustetaan asettamaan jokin intentio harjoitukselle ja siitä alkaakin taas erilainen mielen leikki.

Jokainen harjoitus tai jokainen retriitti ei ole ensinnäkään samanlainen, ei herätä meissä tismalleen samanlaisia hyvän olon tunteita sillä harva meistä pystyy asettamaan itsensä automaattiseen hyvän mielen kuplaan. Siinäpä sitä onkin harjoittelua kerrakseen kun menemme joogaan hakemaan rentoutta ja rauhaa ja saammekin kokoa matolla maatessa ärsytystä..on luonnollista, että silloin havahtuu ajattelemaan ”ettei näin pitänyt käydä” tai ”tännehän tultiin unohtamaan surkean päivän kurjat tapahtumat mutta matolla ne ajatukset jylläsi yli.” Tämäkin on luonnollista. Miltä tuntuisikin tarjota mielelle vaihtoehto hyväksyä ne ikävät tuntemukset ja sopeutua siihen, että juuri sillä kerralla harjoitus nostikin sinun omasta alitajunnasta toisenlaisia tunteita pintaan mitä olit itse tilannut etukäteen. Meidän odotukset eivät aina kohtaa harjoitusten kanssa ja sekin on sitä joogan ydintä itselleni.

Tällä hetkellä osallistun PopUpYogaRovaniemen joogakurssille, joka kokoontuu kerran viikossa Rovaniemen keskustassa uudella Crossfit Rovaniemi-salilla. Mikäli sali on sinulle uusi tuttavuus, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan! Mie en ole crossfittiä kokeillut mutta olen kuullut lajin harrastajilta, että uudella salilla homma toimii kuin rasvattu, ohjattuja yhteisiä harjoituksia järjestetään arkipäiväisin, sijainti on keskustassa ja tila on todella siisti!  Tämä on mahtava juttu kun kaksi niin erilaista maailmaa kohtaavat samassa tilassa. Sinulta ei vaadita aiempaa kokemusta joogasta, tervetuloa mukaan kokeilemaan jotain uutta! Jos sinulla on kokemusta joogasta, olet tervetullut silloinkin, esimerkiksi mie olen oppinut uusia perusasioita kurssin aikana ja se jos jokin lisää kiinnostusta oppimiseen. Asanaharjoituksissa keskitytään ihanalla tavalla anatomiaan ja saadaan tilaisuuksia tutustua oman kehon toimintaan ja linjauksiin ja asanaharjoituksissa annetaan liikkeeseen eri vaihtoehtoja kehon yksilöllisyys huomioiden.

PopUpYogaRovaniemen näytetunnin yhteiskuva uudella Crossfit-salilla. PopUpYogaRovaniemen tunteja ohjaavat Seija Koskela ja Heli Karila.

Kuvat PopUpYogaRovaniemi

Sinulla on mahdollisuus osallistua PopUpYogan toimintaan säännöllisesti Oulussa ja Rovaniemellä. Retriittien toteutuspaikat vaihtelevat ja viimeisin PopUpin järjestämä Ruskajooga-retriitti järjestettiin Kilpisjärvellä. Laitahan seurantaan Facebookissa PopUpYogaOulu ja PopUpYogaRovaniemi tulevien tapahtumien varalta.

Ruskajooga-retriitti Kilpisjärvellä

PopUpYogan Maria Kauppi kuvattuna Kilpisjärven retriitillä.

Kuvat PopUpYogaOulu

IHMISET

Olen tutustunut PopUpin tapahtumissa ihaniin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt kohtaamisten jälkeen. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä elämään ja saavat arvostamaan niitä hyviä tyyppejä, joita ei tule elämässä vastaan liikaa. Siinä on jotain erityistä kun ihmiset kokoontuvat itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Ilmasssa on jännitystä, herkkyyttä, vastaanottamista ja irtipäästämistä. Toinen voi kokea voimakkaita tunnekuohuja siinä missä viereisellä matolla oleva uppoaa pehmeään rentouteen. Tämän naapurissa voi ajatuksissa pyöriä kauppalista tai unohtuneet tekemiset ja vieruskaverilla voi tuntua kroppa epämukavalta ja levottomalta pysähdyksissä. Toiselle jooga merkitsee kokonaisvaltaista mielihyvää, kolmas joogaa mielirauhan vuoksi ja neljännelle joogaharjoitus on enemmänkin kehollinen ja sillä haetaan lihaksiin rasitusta tai rentoutta. Jokaisen harjoitus on oma, sitä ei voi liikaa korostaa koska me vertaamme itseämme ja tekemistämme. PopUpin ohjaajat tuovat omalla olemuksellaan tilanteisiin kannustavaa energiaa ja tekevät näistä ohjatuista harjoituksista aivan erityisiä. Mikä energia näissä naisissa onkaan! Saat tulla sellaisena kun sillä hetkellä olet ja ohjaajat ovat siellä sinua varten tarjoamassa mahdollisuuksia oman äänen kuunteluun ja hiljaisuuteen laskeutumiseen, tarjoamassa sinulle omaa hengähdyshetkeä, hetkeä josta saat tehdä omannäköisesi. Saat kulkea niin syvälle henkisellä tiellä kuin itse haluat ja vastaavasti saat saat halutessasi keskittyä enemmänkin joogan fyysisiin vaikutuksiin ja keskittyä harjoituksissa tunnustelemaan kropan oloa. Opettajat antavat mahdollisuuden napata kiinni tuntia johdattelevista sanoista ja teemoista mutta mikäli ne eivät resonoi sinua niin voit jättää ne etäämmälle, sekin on sallittua. Eikö ole ihanaa kun joogassa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia!

MENOVINKKI ROVANIEMI

JOOGAPÄIVÄ POP UPIN TYYLIIN  17.11.2018, ROVANIEMI

Aloitamme päivän joogaharjoituksella. Tehdään suht’ voimakas vinyasa flow- tyylinen joogaharjoitus. Harjoitus sisältää mm. joogapunnerruksia, keskivartalon voimaharjoitteita, seisoma-asanoita ja käsitasapainoilun alkeita. Samalla perehdytään kehon oikeaoppiseen linjaukseen, jotta opitaan turvallisuutta ja laadukkuutta asanoissa.

Vaikka jooga hellii kehoasi ja lisää mm. selän hyvinvointia, akuutit polvi-, olkapää-, ranne jne. vaivat kannattaa parannella kuntoon ennen osallistumista. Harjoitus ei sovi myöskään raskaana oleville.

Tauko! Teetä ja raakakakkua!

Tauon jälkeen sukellamme restoratiivisen joogan pariin. Restoratiivinen jooga vie sinut lepoon. Lempeät liikkeet aktivoivat lepohermoston ja hellivät kehoa ja mieltä. Kokonaisuuden kruunaa loppurentoutus!

Workshopin päätös – tilaa tunteille ja tunnelmille.

Voit ilmoittautua mukaan popupyogaoulu@gmail.com tai 0440188486/Maria.  Kurkkaa facen tapahtuma.

 

Aurinkoista viikkoa!

Fyysistä hyvinvointia mielen kannustamana ja henkistä hyvinvointia liikkeellä?

KEHO JA MIELI OVAT TIIVIS PAKETTI

Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.

Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.

Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se  on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin  mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”. 

KOKONAISUUS

Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.

Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.

Energinen keho kantaa meitä fyysisesti  eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!

SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET

Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.

Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.

Kuva Vilma Ohinmaa

Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.

Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?

Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.

Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?

Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen,  milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan  oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.

Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.

Kuva Vilma Ohinmaa

Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.

Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?

 

(Kansikuva Vilma Ohinmaa)

 

 

WALL IS BACK! WallTraining Center on avannut ovensa Rovaniemellä

WALLTRAINING CENTER, ROVANIEMI

Kuten osa on jo varmaan someuutisoinnissa nähnytkin, walltraining ja airjoogatunnit ovat palanneet Rovaniemelle! WallTraining Center (ent. WellnessLounge Oy) löytyy Rovaniemeltä Easy Fitin (Lampelankatu 23)  tiloista ja sali on auki to-su päivät. Tuntivalikoimista löytyy tällä hetkellä Walltraining, WallYoga, AirTraining ja Airyoga ja yinjooga-tunnit (klikkaamalla tunnin päältä pääset suoraan WallTraining Centerin varauskalenteriin). Varauskalenterista löydät tarkemmat tuntikuvaukset ja WallTraining ja AirTraining- tunnit ovat hikisempiä treenejä ja vastapainoksi löytyy WallYoga, Airyoga ja Yin-jooga. Kerron seuraavassa kirjoituksessa enemmän muista tunneista, nyt fiilistelen seinätreeniä.

Mie pääsin eilen ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen seinälle WallTrainingin merkeissä ja täytyy sanoa, että kropassa on tuntunut tänään rasitusta vaikka mie en edes oikeastaan tehnyt varsinaista treeniä vaan kokeilin asentoja ja hain tuntumaa seinään. Tuntui niin hyvältä kun pääsi roikkumaan valjaista ylösalaisiin ja sai selkään sen kauan kaivatun pituuden ja tilantunteen. Mie oikein tunsin sen kuinka keho kuiskaili syventämään liikkeitä ja lämmittely sai miellyttävän pehmeyden tunteen leviämään pitkin kroppaa. Kyllä siinä akka liikuttui näiden tuntemusten keskellä ja tunne vahvistui entisestään kun näki myös toisten riemun seinälle paluun myötä. Eilisen tunnin päätteeksi juttelimme osallistujien kesken siitä, kuinka yhteen palaaminen harrastajien kanssa oli kuin tunti terapiaa, mieli ja keho syttyivät ja tuntui kuin olisi palannut kotiin.

WALLTRAINING

WallTraining ei kuitenkaan ole kaikille ennestään tuttu, joten kerron hieman lajin taustaa. WallTraining on WellnessLounge Oy:n Seija Koskelan kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä.  WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti palasia pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla. Olen kirjoittanut blogiin useita juttuja tästä lajista ja linkitän tähän ensimmäisiä aiheesta kirjoittamiani juttuja parin vuoden takaa:  WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä ja Haba tiukaksi ja peppu timmiksi; eilisen WallTraining treenin tunnelmia!

Sinulla ei tarvitse olla ennakkokäsitystä tai kokemusta walltrainingistä tullessasi tunnille: meillä on avoin ilmapiiri, Seija auttaa alkuun liikkeiden parissa ja tunneilla kävijätkin ovat avuliasta porukkaa. Jokaisella meistä on myös kokemusta niistä ekoista kerroista wallilla kun ei välttämättä oikein vielä tiedä mitä pitää tehdä ja miltä pitäisi tuntua ja meille on sanottu että se ei haittaa! Sitä varten meillä on Seija ja huolellisen sekä turvallisen liikkumisen lisäksi tunneilla on keskiössä voimakkaasti hauskanpito ja sellainen terve hulluttelu. Ilon kautta energiaa keholle ja mielelle. Ensikertalaisilla (tai meillä pidempään käyneillä) ei ole siis mitään hävettävää eikä itseään tarvitse vertailla toisiin..sitä tässä opetellaan (silmänisku). WallTraining on todella monipuolista ja harjoitukset mukautuvat yksilön kehon mukaan sillä ajatuksella, että kaikki samat liikkeet tismalleen samalla tyylillä tehtynä ei sovi jokaiselle. WallTraining Centerillä keskitytään yksilölliseen ohjaukseen ja opetellaan siinä kaiken tekemisen yhteydessä kuuntelemaan omaa kehoa. Vielä tänäkin päivänä yllätän ajoittain itseni puskemasta kehoa  huonolla tavalla ja nykyisin nappaan kiinni niistä ajatuksista ja kehon tuntemuksista samantien ja olen opetellut pakittamaan.

Olen opetellut hyväksymään mitä kehoni minulle viestii sen sijaan, että koittaisin muokata kehon kertoman viestin sellaiseksi mitä toivoisin / haluaisin kehoni minulle kertovan. Sen sijaan, että haluaisin kehoni sillä hetkellä ”pystyvän vielä parempaan tai johonkin vielä enemmän”, olen pikkuhiljaa uskaltautunut kuuntelemaan hetkittäin kehoni viestejä ilman noita odotuksia, ilman suuria tavoitteita, ilman mieleni luomia rajoituksia. Se on ollut yksi suuri oppini Seijalta ja tässä kuuntelussa on ollut iso ero. 

ILON KAUTTA

Minusta on niin ihanaa kun tunneilla on ollut niin avoin, rento ja kannustava tunnelma, ei ole tosiaan väliä kuinka pitkään olet käynyt tai tuletko ensimmäistä kertaa sillä jokainen toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Käymme läpi tunnin alussa päivän kulkua ja mahdollisia tuntemuksia tai kohtia kehossa, jotka tarvitsevat mahdollisesti juuri sinä päivänä erityishuomiota ja teemme treenin kehoa kuunnellen. Jokainen on saa keskittyä omaan suoritukseen ja saa kuitenkin samaan aikaan tsemppiä ympärillä olevilta. Usein olen kokenut tämän positiivisen ryhmän paineen kannustimena sillä ennen tunnille menoa olo on voinut olla vähintääkin vetelä ja mielessäni olen siirtynyt jo suoraan loppurentoutusliikkeisiin mutta tunnilla onkin tarttunut se yleinen tekemisen meininki ja lopputuloksena on ollut hyvä treeni. On ollut myös niitä kertoja kun se oma koneisto ei ole yksinkertaisesti syttynyt millään raskaampaan treeniin ja ne kerrat ovat opettaneet minulle lempeyttä ja hyväksymistä kehomieltä kohtaan. Vanha Marru olisi keskittänyt huomion turhautumiseen mutta nykyinen mie suhtautuu tilanteeseen sopeutuvammin ja silloin olen tehnyt siihen hetkeen sopivia liikkeitä, kevyempiä ja palauttavampia liikesarjoja. Liike on lääke ja olo on ollutjokatapauksessa parempi kuin ennen tunnille menoa kun on saanut mukavan lämmön leviämään kehoon ja kireystilojen hellitettyä liikkeen myötä.

Tänään  pääsimme yhdistämään joogapyörän WallTrainingiin, kuvassa mie ja Jonna.

Ryhmäkoon ollessa pieni on mahdollista saada yksilöllistä ohjausta mikä jo valtavasti treeniin lisää syvyyttä. Seijan valtava anatomian tietotaidon määrä auttaa myös meitä ymmärtämään miksi kehomme toimii tietyllä tapaa ja hän opastaa meitä tunnistamaan juurikin niitä fyysisiä tuntemuksia. Tunnilla ei tarvitse yksin hiljaa mielessä miettiä, että pitäisiköhän tämän liikkeen tuntua tältä vai ei, puhumattakaan siitä, että kehoa ylipäätään lähdettäisiin runnomaan tai pakottamaan johonkin tiettyyn asentoon. Liikevariaatioita on tarjolla ja kokeilemalla eri variaatioita löytyy yleensä se itselle sopivin vaihtoehto.

(Kuvat Seija Koskela)

AVOIMET OVET 1.- 2.9.2018

Rovaniemen Easy Fitillä on tulevana viikonloppuna avoimet ovet ja samalla sinulla on mahdollisuus käydä tutustumassa ilmaiseksi WallTraining Centerin uusiin tiloihin ja lajiin lauantaina 1.9.2018 ja sunnuntaina 2.9.2018 klo 11-15. 

Onko laji sinulle ennestään tuttu? Jos ajatus tunnille menosta yksin ujostuttaa niin minut voi pyytää seuraksi! Tervetuloa mukaan Rovaniemen korkealentoisimpaan jengiin!

Annan kynästä: miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

ANNAN TARINA

Tänään minulla on ilo tarjoilla teille luettavaksi vierailevan kirjoittajan, oululaisen Anna Ruostepuron tarina joogan parissa. Tapasimme Annan kanssa ensimmäisen kerran toukokuussa Oulussa järjestetyssä Nää oot ihana- joogaretriitissä ja meidän kemiat kohtasi heti. Anna on inspiroiva esimerkki elämänmakuisella ja positiivisella asenteellaan, mukavia lukuhetkiä.

Kun matto rullataan auki, perhe tietää, ettei äitiä saa häiritä.

Eli miksi, missä ja miten jooga vei sydämeni mukanaan

Olen ostanut ensimmäisen joogakirjani ”joogaa laihduttajille” jo noin 13 vuotta sitten, esikoiseni syntymän jälkeen. Tuolloin naisihanne oli hoikka, ja minä suhteellisen isokokoisena naisena halusin ulkonäkösyistä kokeilla joogaa. En myöskään ollut vielä löytänyt kuntosaliharjoittelua tai oikeastaan mitään muutakaan liikuntalajia. Kirja on minulla edelleen hyllyssä, vaikka jooga ei tuolloin elämääni jäänytkään. Meni vuosia, joiden aikana sain kaksi lasta lisää ja rakastuin kuntosaliharjoitteluun. Tein kaiken perushomman, eli söin kanaa, riisiä, maitorahkaa ja keinomakeutettua mehukeittoa. Treenasin neljästi viikossa salilla ja kaikki edistyminen punnittiin peilillä ja vaakalukemien kautta. Paino putosi, lihas näkyi mutta sisältä olin onneton. Jokin puuttui, laji ei ollut minulle oikea, sielullisesti. Koin suuria ahdistuksia sisälläni, poseerasin peilin edessä ja olin mielestäni ”liian vähän” koko ajan. Tuolloin en voinut harjoittaa mitään liikuntaa salin ulkopuolella, koska se olisi pilannut treenikierron ja harjoittelun. Muistan, kuinka kävimme sunnuntaisin ulkoliikuntapuistossa, perheen kesken, enkä oikein osannut tehdä siellä mitään koska ”se ei ollut oikeaa treeniä.”

Joogaa lähdin kokeilemaan uudestaan Maria Kaupin innoittamana Pop Up Yoga Oulun kautta. Olin vaihtanut työpaikkaa, ja Maria, PUYO:n perustaja, oli yksi kuntosalimme työntekijöistä. Hän veti sunnuntaisin joogakursseja, ja ilmoittauduin mukaan kurssille. Vielä tuolloinkaan jooga ei jotenkin sopinut kuvioihin. Hengitys oli hankalaa, päässä pyöri arjen aherrus, alkavan viikon duunit, lasten kumisaappaat ja maitopurkit. Aika kului. Töissä oli stressaavaa, paino nousi, sokeri maistui ja treenit eivät enää kiinnostaneet. Harrastin salia vain siksi että oli pakko, koska söin koko ajan.  Parisuhde ja perhe-elämä olivat sitä kuuluisaa ”ruuhkaa” ja etsin kovasti itselleni jotakin, mikä toisi sielunrauhan. Itketti ja ahdisti kaikki. Koin epäonnistumista omasta itsestäni. Mikä kamala tunne! Marialla alkoi uusi sunnuntaikurssi, ja ilmoittauduin siihen. Jotakin napsahti, heti. Kaikki tuntui oikealta, minulta.

Tässä vaiheessa kirjoittamiseen tulee tauko. Yritän miettiä, mikä oli se jokin maaginen klikki, joka herätti sisälläni rauhan. Sitä on vaikea selittää sanoin. Marialla on tapana sanoa aina joogatunnin päätteeksi, että ”se mitä teit, oli tarpeeksi.” Ehkä tuo tavallisen arkinen lause kuvastaa parhaiten sitä sielunrauhaa, jonka joogasta saan.

USKON, ETTÄ JOKAISELLE ON SE OMA LAJI

Toisille se on kova kuntosaliharjoittelu, juoksu, Zumba. Minulle se jostain syystä olikin jooga. Kokeilin sitä,  asiaa syvällisemmin ajattelematta, itselleni oikeaan aikaan, ja niin jooga löysi minut. Koen, että joogatessani olen hyvä, sellaisena kuin olen. Minä riitän, minä olen tarpeeksi. Monissa muissa lajeissa, jos joogaa voi elämän kokonaisvaltaisena filosofiana lajiksi sanoa ja muihin verrata, koin ja koen epätäydellisyyden epäonnistumisena. Joogassa tuo tunne on positiivinen. Että olen menossa jotakin kohti, eikä epätäydellisyys ole huono asia vaan hyvä. Olen matkalla, eikä se, etten pystykään tekemään jotakin asanaa  tai asentoa, tee minusta epäonnistujaa vaan matkantekijän. Joogan mukana esimerkiksi hetkessä eläminen on saanut uuden merkityksen. Olen menossa jotakin kohti ja taakse on jäänyt asioita, juuri tässä on hyvä. Osaan olla paremmin läsnä tässä hetkessä ja arvostaa sitä, enkä koko ajan haikaile mennyttä tai odota tulevaa. Kun jokin harjoituksessani ei onnistu, se ei herätä huonoutta tai häpeän tunnetta. Se on juuri oikea siihen hetkeen. Verraten vaikka kuntosaliin, minulle se, ettei maasta nousekaan satanen, vaikka viime viikolla nousi, on epäonnistuminen. Jooga on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omaa kehoa kohtaan. Ymmärryksen, että samoin kuin mieli, myös keho on erilainen eri päivinä. Se ei ole takapakkia vaan keholleni juuri sillä hetkellä oikea tapa ja kokemus.

En koe joogaharjoitusta suoritteena. Pidän kyllä sykemittarin päällä, mutta seuraan sykkeitäni. On kiehtovaa huomata harjoituksen jälkeen, kuinka rentoutusharjoitus ja ns. meditaatio syöksee minut harvasykkeiseen hetkeen, jossa en ole unessa, mutta omassa maailmassani. Joogatessanikin on sellaisia hetkiä, kun se ei suju. Kotona omat harjoitukset ovat haastavia, koska meillä on lapsia ja lemmikkieläimiä. On mahdotonta joogata hiljaisuudessa, mantrojen hymistessä taustalla. Pidän useimmiten kuulokkeet päässäni juuri tästä syystä. Ne eivät ole mitenkään ideaalit, mutta auttavat minua pääsemään harjoituksen sisään missä tahansa. Myös perhe tietää, että kun matto rullataan auki, äitiä ei häiritä.  Pääsääntöisesti käyn ohjatussa joogassa kerran viikossa, johtuen elämäntilanteestani. En kuitenkaan ahdistu tästä, vaan hyväksyn sen.

Verraten aiempaan, päähäni oli iskostunut neljä treeniä viiden päivän sisään, viikonloppu vapaata. Vaikka aamulla ennen puolison töitä olisi väsyttänyt, huono yö takana tai mitä tahansa, salille menin aina. Samat treenit, samoina päivinä. Aina. Kesän alussa pääsin 2-3 kertaa viikossa ohjattuun joogaan, mutta huomasin että aikataulutuksen vuoksi se ei aina tuonut toivottua vaikutusta. Koska en pidä aikatauluista, sunnuntaijooga on minulle selkeästi parempi ratkaisu kuin arki-illan tunnit.  Siellä taakse jää viikko, ja uusi alkaa. Se on täydellinen tunti minulle.Kotona joogaan pääsääntöisesti aamuisin, iltaisin huomaan olevani liian väsynyt. Kehon kuuntelu on juttu, joka on ollut ihana oppia. Lujasti lempeä, sanoi Maaret Kallio. Se on juuri näin. Aina ei huvita, mutta kun rullaa maton auki ja lupaa itselleen, että makaa vaikka kuolleen miehen asennossa, jos ei muuta, vie harjoite aina mennessään.

Kaikilla on varmasti suosikkiohjaajansa, niin minullakin. Yksi heistä on Merja Turunen, joka haastaa teknisesti ja hänen tunneillaan arvostan eniten nimenomaan tekniikan tarkkuutta. Merjan tunneilla olen oppinut myös ylivoimaisesti eniten joogasta kehon asentojen ja asettelun ulkopuolella. Olen saanut häneltä kirjasuosituksia, vinkkejä ja inspiraatiota. Toinen, jonka haluan nostaa tähän, on Maria. Hänen tuntinsa ovat lempeitä, ymmärtäväisiä ja pehmeitä.  Kaksi toisistaan suuresti poikkeavaa vetäjää, molemmat täydellisiä. Olen käynyt myös liikuntakeskuksien joogatunneilla, mutta huomaan kaipaavani siellä syvempiä sävyjä harjoitukseen. Liikuntakeskusten joogat ovat usein liian ryhmäliikuntasävytteisiä, enkä koe saavani niistä sitä, mitä kaipaan. Ne ovat varmasti hyvä tapa päästä sisälle joogaan, mutta suosittelen asiaan selkeästi perehtynyttä ohjaajaa, joita liikuntakeskuksissakin toki on. Kannattaa ottaa selvää ohjaajan taustasta, se näkyy kyllä ohjauksen tasossa.

PANCHA KLESHA-RETRIITTI

Vietin myös pari viikkoa sitten upean viikonlopun Villa Mandalan joogaretriitissä Mia Jokinivan ohjauksessa ja siis VAU! olin ensimmäisen päivän jälkeen niin kipeä lihaksistani, ettei tottakaan. Mikä taito, mikä osaaminen, hänellä onkaan. Olin myös täysin keskeneräinen hänen tunnilleen, mikä toisaalta hieman häiritsi oppimista. Opin sekä tekniikaa että tietoa. Rakastuin lajiin vain enemmän tuon viikonlopun jälkeen, ja janoni vain kasvoi. Jooga on opettanut minulle hyväksyntää ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Huomaan entisen negatiivisuuteni hälvenevän, ja pyrkiväni, tiedostamattani, lempeyteen. Se on oppimisprosessi myös itselleni, mutta en stressaa, en suorita. Olen matkalla itseeni, ja juuri hyvä tässä hetkessä.  Minun ei ole kiire minnekään.

Anna ja Liisa Larmo workshopissa

Jooga on tuonut mukanaan, nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän, myös ravintopuolen muutoksia. Olen pitkään pyrkinyt syömisessäni erilaisiin juttuihin, mutta punaisen lihan katoaminen lähes absoluuttisesti ruokavaliostani, on yllättänyt. En tiedä missä vaiheessa se väheni, mutta yhtäkkiä huomasin, että se vain jäi pois. En tiedä kertoiko kehoni minulle tiedostamattani viestejä, joita alitajuntani osasi lukea vai miksi, mutta punainen liha ja lintu ovat vähentyneet radikaalisti. En kuitenkaan ole absoluutti tämänkään asian kanssa, koska liialliset rajoitteet ja kiellot ahdistavat minua. Jos ne jäävät kokonaan pois, ne jäävät. Sitten se on tarkoitettu niin. Joogassakin on ns. inhokkeja. Olen aina ollut etureisidominantti, ja siksi esimerkiksi kaikki soturit ovat minulle todella raskaita ja haastavia. Ne vaativat paljon työskentelyä ja työstämistä, myös henkisesti.

Tämän lisäksi pelkkä oleminen on minulle ollut myöskin aina haaste. On kuitenkin ilo ollut huomata, että alku- sekä loppurentoutukset, jotka tehdään populaarisilla tunneilla aina maaten, ovat hetkiä, joita oikein odotan. Nykykulttuurissa, missä silmät ja korvat joutuvat jatkuvasti välkkyvän median keskelle, on ihanaa sulkea silmät, kuunnella ohjaajan lempeää ääntä ja valitsemaansa taustamusiikkia, antaa ajatusten vain lipua ohi ja vain olla siinä. Joskus loppurentoutuksesta tulee niin autuaallisen ihana olo, että tekee mieli itkeä. Rakastan tunnetta, etten suorita. Olen, hengitän, teen, mutta en suorita.  Elämä on niin täynnä suorittamista ja paahtamista, että joogassa saan pysähtyä ja antaa kehon ja mielen viedä mennessään.

Joogassa en koskaan epäonnistu. Se on rikkinäiselle sielulle todellista terapiaa. Nykymaailma vaatii niin paljon. On ihanaa, kun jooga ei vaadi minulta mitään. Se vain antaa, joka päivä.

Anna ja Mia Jokiniva Pancha Klesha-retriitin workshopissa. Kohtasimme harjoituksissa kuolemanpelko kleshan Abhinivesan ylösalaisissa asanoissa.

JOOGAN HARJOITTAMINEN ON TUONUT INNOSTUSTA OPPIA UUTTA

Joogassa on myös ne kauniit ja upeat ihmiset, jotka ovat asennoissa, joista miettii että miten tuommoseenkin voi päästä. Mutta, kuvamuokattujen bodilehtien jälkeen on ihana huomata huokaisevansa ”vau, miten upea”, entisen ”plääh, miksi mä en oo ton näkönen”- manauksen sijaan. Vaikka tässä käytän karskia puhetta, puhun nimenomaan itsestäni ja omista tunteistani. Jokaiselle meistä on oma laji, jossa kokee samoja autuaaksi tekeviä tunteita kuin minä joogasta. On monia, joille se laji on aivan joku muu. Ja se on ihanaa. Pääasia on, että meistä jokainen löytää itselleen oikean lajin; lajin, joka kouraisee niin syvältä sielusta, että sen vain tietää.

Jooga on luikerrellut myös valmennuksiini ikään kuin vaivihkaa ja asiakkaissani on uusia ”uskovaisia” lajille. Stressinhallinta, ja oman kehon hallinta, ovat parantuneet samoin kuin minullakin. Oman kehon tuntemus lisää kehopositiivisuuden kokemusta ja auttaa asiakasta, vaikka ruokailutapojen muutokset ja liikunnan lisääminen olisivat tuottaneet vaikeuksia. En ole joogan myötä unohtanut täysin painonnostoa ja muita kuntosalin hämärässä tehtäviä asioita. Niilläkin on paikkansa. Jooga näkyy kuitenkin salitreenissäkin. En suorita. Kuljen pitkälti fiilispohjalta, mikä ei tietenkään kunnon harjoittelussa nykyään ole in. Minä saan kuitenkin myös erilaisesta, tästä nykyisestä treenitavastani, paremman fiiliksen. En varmasti kulje progressiivisesti eteenpäin salimaailmassa tällä hetkellä, mutta minun ei tarvistekaan. Minulle itselleni riittää, että treenaan lihaskuntotreeniä pari kolme kertaa viikossa ja juuri siten, kuin sinä päivänä tuntuu. Enkä soimaa itseäni lähes koskaan.

Joogan harjoittaminen on myös tuonut mukaan innostusta oppia uutta. Lukea, tutkia ja tuoda käytäntöön. Hyllyni täyttyvät kirjoista ja julkaisuista, ranteeni kauniista koruista, vaatekaappini haaremihousuista ja entisen mustan sijasta värikkäämmillä trikoilla. Kotini kauniilla seinävaatteilla. Jooga, niin käsittämätöntä kuin se onkin, ei ole vain suoritus keholle. Se voi olla myös pelkästään sitä, mutta kun joogakärpänen puraisee, on ihana tutkia joogan filosofiaa syvältä. Se on päättymätön tie, polku, jolla kuljen.  Joogan ansiosta värit ovat kirkkaammat, rakkaus syvempää, sanat merkityksellisempiä ja koti enemmän koti. Musiikki resonoi väreillen. Kehoni on enemmän minun, mieleni enemmän tyyni. Ravinto maukkaampaa ja auringonpaiste lämpimämpi. Uskon vahvasti olevani parempi ihminen. Se ei tarkoita pyrkimystä paremmuuteen. Se tarkoittaa sitä, että olisin ehkä miellyttävämpi myös muille, kun olen sitä itselleni.

Hörhö, voisi joku sanoa. Ehkä. Mutta enemmän minä kuin koskaan aiemmin.

 

 

 

 

Tunnetilojen kohtaamisesta (tunnelukko)

MINUSTA TUNTUU..

Tänään olen täällä blogissa tunteiden ja tunnelukkojen pyörteissä. Minua kiinnostaa valtavasti tunteet, tunteiden vaikutus kehoon ja mieleen, syyt/tekijät tunteiden takana sekä kaikista haastavin: omien tunteiden kohtaaminen (ja se missä olen ollut ekspertti) pakoonjuoksu. Mie olen kuluvan vuoden aikana selkeästi havainnut kehitystä omien tunnetilojeni kohtaamisessa ja tänään on avoimet tunteet pinnassa – se tuntuu hyvältä. Olen yrittänyt kehittää omien tunnetilojeni kohtaamista useamman vuoden ja muistan kuinka vuonna 2015 tämä iso prosessi sai alkunsa. Olen kirjoittanut valtavat määrät omista epävarmuuksistani, peloistani ja avannut täälläkin omia häpeäntunteita aiheuttaneita tilanteita sillä ajatuksella, että en ole yksin näiden ajatusten, tuntemusten ja kokemusten kanssa. Enkä ole ollutkaan sillä kaikki ne viestit ja juttelut mitä olen saanut teidän kanssa käydä, ovat osoittaneet kuinka paljon ympärilläkin on meneillään ja kuinka paljon ihmiset ovatkaan kokeneet samankaltaisia tilanteita.

Olen täällä kertonutkin käyneeni vuosia työnohjauksessa Kärnän Katin Askel työnohjauspalvelut – yrityksessä ja meidän tapaamiset ovat olleet minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä, merkittävä ja iso työväline ja tuki elämässäni. Olen saanut apua muun muassa  juurikin tunnetilojen tunnistamisessa ja kohtaamisessa sekä minäkuvan muodostumisessa ja uudelleenrakentumisessa. Tämä on ollut kaikkinensa todella voimakas kokemus sillä olen kohdannut lähimenneisyydestäni asioita ja muistoja, jotka ovat blokanneet ja rajoittaneet minua (osa tiedostettua ja osa tiedostamatonta). Olen tämän pitkän prosessin aikana tutustunut itseeni pala palalta  uudelleen sillä minusta on paljastunut todella vakuuttava tekosyiden ja selitysten taakse piiloutuva pikkutyttö, joka kerta kerran jälkeen on turvautunut paniikkiratkaisuna pikajuoksuun jotta pääsisi juoksemaan asioita ja muistoja pakoon. Noh, eihän se sillä tavalla toimi, se me tiedetään..ja hei, annan sinnikkyydestä itselleni pisteet sillä jaksoinhan mie yrittää tätä vuosikausia (tähän sopisi silmiä pyörittävä emoji.) Pakenemisen sijaan olenkin kohdannut näitä muistoja ja saanut epämiellyttäviä tuntemuksia purettua pois kehomielestäni. Kehomieli kuvaa hyvin mielestäni kokonaisuutta sillä traumaattiset tapahtumat voivat jäädä myös fyysisiksi lukoiksi kehoon sen lisäksi, että tunnemme lukkoja samaan aikaan mielessämme.

Kaikkinensa tämä oman mielen, omien tunteiden ja muistojen kohtaaminen vuosien varrella on ollut värikästä ja todella voimakasta prosessointia. Minusta tuntuu kuin sydämeni päältä olisi irronnut tulppa, joka on pitänyt erilaisia mielen kiputiloja ja ikäviä muistoja kerättynä yhteen säiliöön. Sieltä on löytynyt mm. loukattu ja petetty pikkutyttö, hylätyksi tulemisen tunteita, epäluottamusta ja epävarmuutta. Värikästä murrosikäisen kapinoivan teinin kasvukipuiluja kohti aikuisuutta ja naiseutta ja oman seksuaalisuuden tutkimista ja määrittämistä. Sen tulpan irrottua olen saanut huuhdeltua kehosta ja mielestä pois niitä kuormittavia muistoja ja muistojen synnyttämiä tunnetiloja ja sen tulpan irrottua olen ymmärtänyt, että minulla on tunnelukkoja kohdattavana ja käsiteltävänä. Olen myös ymmärtänyt tärkeän seikan: mie tarvitsen omaa tilaa ja aikaa kaikelle tälle käsittelylle ja minun on otettava sitä aikaa arjessa tälle. Olen huomannut lisäksi sen, että minun pitää hieman ns. suojella itseäni ihmisiltä, ottaa etäisyyttä jos huomaan, että joku ihminen toimii väärin minua kohtaan.

TUNNELUKKO(SI)

Olen tutustunut Kimmo Takasen kirjaan Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta ja tästä on ollut minulle suuri apu. Sen verran Takasen taustaa, että hän on yksi skeematerapian edelläkävijöistä Suomessa, ylläpitää suosittua nettisivustoa www.skeematerapia.fi, ja toimii terapeuttina sekä kouluttajana. Mikä tunnelukko on? Takanen kuvaa tunnelukkoa kirjassaan näin:

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.

Jokaisella on tunnelukkoja. Ne saavat meidät uhrautumaan läheisissä ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä, alistumaan vaativien ihmisen kanssa, koska pelkäämme ikäviä seuraamuksia tai mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuoliseksi. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia tai välttelemään haasteisiin tarttumista epäonnistumisten pelossa. Ne saavat meidät ponnistelemaan aina uusien tavoitteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa. Tunnelukkojemme vuoksi koemme syyllisyyttä virheistämme ja murehdimme menneitä. Niiden vuoksi koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

Tunnelukkomme saavat meidät suhtautumaan elämään pessimistisesti, ne tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne tekevät meidät mustasukkaisiksi, omistushaluisiksi tai epäluuloisiksi ihmissuhteissamme. Tunnelukot saavat meidät kontrolloimaan itseämme ja ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Ne saavat meidät kätkemään todelliset tunteemme ja välttelemään ongelmista puhumista niin kotona puolison kuin töissä esimiehen kanssa. Niiden vuoksi väheksymme itseämme ja omia saavutuksiamme ja vertaamme itseämme jatkuvasti toisiin. Tunnelukot saavat meidät kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti, jolloin suhtaudumme heihin vaativasti ja kriittisesti, syyllistämme, manipuloimme tai väheksymme heitä. Tunnelukkojemme vuoksi ajaudumme riippuvuuksiin ja kärsimme haitallisten elämäntapojen seurauksista.

Tämä kaikki tapahtuu erityisesti silloin, kun emme tiedosta tunteitamme ja yritämme vain selvitä niistä. Emme vapaudu tunnelukoistamme taistelemalla tunteita vastaan tai niitä pakenemalla, vaan tietoisesti tunteemme kohtaamalla. Tämä kirja auttaa sinua matkalla kohtaamaan tunteesi ja menneisyytesi ja löytämään todellisen itsesi. Voimme vapautua tunnelukoistamme vain kun opimme tiedostamaan niitä ja niihin liittyviä tunteita.

 (Lähde )

MUISTOISSA SÄILYVÄT TUNTEET

Mie olen huomannut kuinka olen kantanut ikäviä muistoja taakkana mukanani vaikka olen itselleni jo vakuutellut, että ”miehän olen aikaa sitten päästänyt irti niistä kyseisistä muistoista” tai antanut anteeksi ihmiselle, joka on jättänyt pysyvät arvet minuun. Olen vakuutellut itselleni, etten kanna kaunaa ihmisiä kohtaan jotka ovat pettänyt luottamukseni lapsuudessani ja nuoruudessani kerta toisensa jälkeen sillä olen halunnut olla se tyyppi, ”jonka nahan alle ei kukaan pääse, ainakaan pysyvästi.”  Jossain vaiheessa olen tainnut ikäänkuin koittaa ohjelmoida itseäni sellaiseen tilaan, jonka pyrkimyksenä on ollut ettei kukaan tai mikään voi minua satuttaa..eikähän se näin toiminut ainakaan itselleni. Minulla nousi vahvana mieleen mielikuva, jossa nuori lettipäinen tyttö juoksentelee aurinkoisena kesäpäivänä pitkin pellonlaitaa oikein kepein askelin – olen elänyt sellaista kevyttä kuvitelmaa silloin kun olen ajatellut saavuttaneeni moisen zenmäisen tilan, jossa kukaan tai mikään ei todellisuudessa tuntuisi miltään.

Olen esimerkiksi huomannut, että aikuisiälläkin minulla on ollut kiire antaa anteeksi toiselle sen sijaan, että olisin pysähtynyt käymään läpi tilanteiden synnyttämiä tunnetiloja itsessäni..olen siis laittanut noissa tilanteissa jonkun toisen itseni edelle vaikka minua kohtaan olisikin toimittu väärin. Koin melkoisen tunnekuohun ymmärtäessäni tämän sillä miehän sanon muille, että älkää antako muiden kävellä ylitsenne mutta itse olen oikein tarjoutunut siihen sillä olen jättänyt itseni huomiotta ja keskittynyt muuhun enemmän.

Olen oppinut, että mieli ja sydän vaativat aikaa, lempeyttä, ymmärrystä ja anteeksiantoa käsitelläkseen näitä asioita eikä epämiellyttäviä muistoja ole voinut vain sulkea laatikkoon ja istua niiden päälle. Minulla on joskus ollut kiire (yllätys yllätys) näissäkin tilanteissa: tunteiden ja muistojen kohtaamisessa ja käsittelyssä. Olen halunnut saada tilanteet nopeasti päätökseen, jotta olen ”saanut jatkaa matkaa”. Nyt kun mietin tätä käytöstäni, minua huokailuttaa. Se pikajuoksija (toiselta nimeltään minun ego) on ollut todella voimakkaasti ohjailemassa tätä tunteiden käsittelyä ja antamassa tahtia, jotta kipittely jatkuu eikä tunteiden todellisia kohtaamisia ehdi syntyä.

Alkuun minusta tuntui tämän ”tulpan” irrottua, että hukun niiden kaikkien tuntemusten alle mutta ei niin käynyt kuitenkaan. Olen halunnut itse tätä, kohdata nykyisen itseni ja minun pitää kohdata esim. lapsuuteni sekä nuoruuteni vuodet vielä näin aikuisiällä. En muista tarkkaa aikaa mutta aikoinaan sanoin Katille kuinka minulle tuli aivan fyysisesti paha olo kun aloin miettimään tiettyjä nuoruuden ajanjaksoja enkä ollut silloin mitenkäänpäin valmis kohtaamaan sitä kaikkea. Aika on tehnyt tehtävänsä ja kuluneena kesänä sanoin Katille, että nyt on sen aika, on niin sanotusti aika kurkistaa sinne mikä pelottaa. Minun pitää tehdä se, jotta pääsen eteenpäin..samaan aikaan kun olen utelias, olen jännittynyt mutta ajatus tuntuu kuitenkin luontevalta. Ja näitä samoja tuntemuksia olen kokenut tänä aamuna kirjoittaessani tätä pätkää elämästäni, tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja luontevalta avata juuri nyt omia henkilökohtaisia ajatuksia tämän aiheen parissa. Ihmisen elämä on mieletöntä, kaikki nämä tunteet mitä me saadaan kokea ja kokemukset, jotka tuo meistä jotain uutta esille..arkinen elämä tarjoilee loputtomia kasvun mahdollisuuksia kasvaa omaksi itsekseen ja kehittyä.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

 

 

Aamuinen joogaharjoitus

Hyvää huomenta!

Tänä aamuna heräsin aikaisin ilman sen kummempaa syytä ja hipsin joogamatolle herättelemään kehoa ja mieltä. Tein hyvän mielen aamuharjoituksen, jossa liikuin asanasta toiseen antaen kehon ohjata etenemistä ja harjoituksen jälkeen olo on ollut mukavan iisi ja hyväntuulinen. Puhun tässä kehon ohjauksesta sen vuoksi, että tänä aamuna keho tosiaan tuntui ohjaavan liikettä mielen sijaan. Mielenkiintoinen näkökulma, arvelisin sen syntyneen siitä, että keskittyminen oli niin voimakkaasti ja puhtaasti siinä liikkeessä. Minulla kun saattaa välillä käydä niin, että keskittyminen on niin heikoilla, että havainnoin enemmänkin niitä ajatuksia mitkä mielessä vilisee. Toisina aamuina/päivinä tasapainoharjoitukset rauhoittavat kierrokset mielestä (välillä heti herättyäni mielessä on voimakasta turbulenssia mutta useimmiten sen pohjalla on innostus tulevaan päivään tai vaihtoehtoisesti negastressi) ja toisinaan lähestyn uutta päivää lempeän yinjoogan kautta. Tuntuu tosi hyvältä kun keho itse hakeutuu vapaasti asanoihin, tietysti mieli on siinä mukana ohjaamassa mutta tämä vapauden tunne on huikea!

Joogan parhaita puolia on muun muassa se, että asanoita on valtavasti eri variaatioineen ja monipuolisuus tuntuu oikein korostuvan oppimisen myötä. Kehon voiman ja liikkuvuuden kehittyessä mielikin vahvistuu ja ainakin omalla kohdallani syttyy lisää kun huomaan pystyväni uusiin asioihin kehoa kuunnellen. On ollut aikamoisen matkan takana oppia hyväksymään se, että keho ei välttämättä pysty samoihin asioihin joka päivä. Toisina päivinä tasapainoliikkeet on enemmänkin huojuvia ja vaappuvia versioita tai niistä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään ja toisina päivinä tuntuu, että juurikin niissä asanoissa keho tuntuu vahvalta, mieli tasapainoiselta ja asana on kuin tehty siihen hetkeen.

Olen lukuisia kertoja ärsyyntynyt itseeni kun en ole onnistunut syystä tai toisesta jossain liikkeessä, jonka olen ”päättänyt tehdä” juuri sinä päivänä. Lukuisten epäonnistuneiden toistojen (kyllä, mielestäni joogassa saa sanoa, että joku asana epäonnistui, sen sijaan, että ajattelisin sen olevan juuri sen päivän paras versio, jos liikkeestä ei ole tullut yksinkertaisesti mitään) jälkeen olen aiemmin ärsyyntynyt tilanteesta mutta nykyisin osaan suhtautua näihin tilanteisiin siten, että jatkan matkaani toisiin liikkeisiin antaen keskittymiseni niihin. Annan tunteiden nousta pintaan sellaisina kuin ne ovat, en koita hillitä tai hallita niitä vaan pikemminkin oppia tulemaan toimeen niiden kanssa ja opetella hyväksymään ne.  Olen miettinyt näiden joogavuosien aikana paljon sitä, että mikä on joogaa ja mikä ei, voinko tuntea näin joogatessani, saanko tuntea jotain tiettyä tunnetta, saanko ärsyyntyä itseeni jne kunnes esitin itselleni kysymyksen: miksi ei? Mie olen kokonaisuus ja voimakkaasti tunteella eläjä, jonka oloon vaikuttaa päivien tilanteet ja tapahtumat. Joogasta tulee hyvä olo kehoon ja se rauhoittaa tai innostaa mieltä mutta kuten elämässä yleensä, minun tunteet ohjaa voimakkaasti tekemistä.

Muistan esimerkiksi vuosia sitten pähkäilleeni itsekseni tilanteessa, jossa meitä ohjattiin jättämään joogamaton ulkopuolelle mahdolliset negatiiviset tunteet ja päivän ikävät tapahtumat, että miten ihmeessä pystyn jättämään ne tunteet pois? Ei tässä ohjauksessa ole sinällänsä mitään vikaa sillä jollakin se voi toimiakkin mutta itselleni sopii se, että saan tulla matolleni kokonaisuutena, omien tunteiden kanssa, saan harjoituksen aikana pudoteltua kireyttä ja ärtymystä pois ja saan tilalle paremman mielen tai ainakin fyysisen rasituksen endorfiineineen. Huolimatta siitä, että negatiiviset tunteet tulisivat matkassani matolleni, en keskity niihin vaan tekemisen kautta fokus on hengityksessä, linjauksissa ja liikkeessä ja melkeinpä aina ne negatiiviset tuntemukset jäävät taka-alalle harjoituksen aikana ja sen päätteeksi ne ovat lieventyneet ja mahdollisesti muuttuneet neutraalimmaksi tai positiivisemmaksi.

Toinen tilanne oli myös vuosia sitten kun mietiskelin, että miten ihmeessä ihmiset osaavat loppurentoutuksessa eli savasanassa ”tyhjentää mielensä” tai osaavat pysäyttää ajatukset sen ajaksi kunnes minulle ohjattiin sellainen tapa, jonka omaksuin heti. Minun mieli on usein kuin Nalle Puhin tiikeri, hyppii ja pomppii innostuksissaan asiasta ja tunteestakin toiseen joten tämä mielen pysäyttäminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni vaan sen sijaan mie saan sallia kaikki mun tuntemukset ja antaa ajatustenkin liikkua vapaana tarttumatta niihin. Tämän sisäistäminen on vahvistanut minun omaa matkaani joogaan parissa ja loppurentoutuksesta on tullut odotettu osa harjoitusta sen sijaan, että kuluttaisin aikaani miettien ”miksi en opi pysäyttämään ajatusten virtaa ja mielen liikettä.

Olen pitkään tehnyt Yogoben ohjattuja harjoituksia ja viime aikoina on tuntunut siltä, että kehityn oman joogaamisen parissa enkä tarkoita nyt pelkästään uusien asanoiden oppimista vaan sitä henkistä puolta. Asanat tulevat tutummiksi ja itseluottamus lisääntyy matolla. Epävarmojen ajatusten kuten ”voinko tehdä näin”, ”teenköhän tämän oikein”, ”voinkohan tehdä tämän asanan seuraavaksi” tilalle on tullut rennompaa liikkumista ja leikittelyäkin. Tällaisten asioiden havainnoiminen on mielekästä ja tämän aamuiset ajatukset tunteineen muistuttivat minua siitä, että on hyvää pysähtyä mietiskelemään harjoitusten vaikutuksia.

Toivottavasti tämä päivä kohtelee sua hyvin

🔸🙏🔸🧡🔸✌️🔸