Millainen oli Adventure Race Rovaniemi 2017?

Lauantaipäivä Ounasvaaralla

Lauantaina Rovaniemen Ounasvaaran metsän väritti eri teemoin pukeutuneet joukkueet kun Adventure Race Rovaniemi järjestettiin ensimmäisen kerran. Miekin sain kutsun yhteen joukkueeseen kun kaverini oli voittanut aiemmin järjestetystä lippukisasta itselleen paketin, jolla hän sai kasata kisaa varten joukkueen. Tässä yhteydessä on mukavaa kertoa ohimennen, että me olemme Millan kanssa tienneet toisemme jo jonkin aikaa yhteisten tuttujen kautta mutta olemme tutustuneet vasta WellnessLoungella, jossa käymme yhdessä treenaamassa ja joogatunneilla. Tämä sosiaalisuus ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut ehdottomasti parhaimpia puolia, jotka ovat nousseet usein esille viimeisen parin vuoden aikana löydettyäni tieni esimerkiksi Kunnon Paikkaan ja WellnessLoungelle. Mie olen saanut elämääni upeita ihmisiä, jotka täydentävät ja värittävät olemassaolollaan elämääni. Tapahtumaan osallistumisesta tuli puhe viime viikon lopulla, tämä oli mukava tällainen ekstempore juttu eikä mukaan lähtemistä tarvinnut harkita sillä ennen kuin huomasinkaan olin jo sanonut joojoo, mukana ollaan!

Joukkueen naisista mie tunsin ennestään tosiaan arpaonnea suosineen Millan mutta mie olen sen verran sosiaalinen etten yleensä koe epämukavaksi mennä mukaan uusien ihmisten porukkaan tällaisissa tilanteissa. Toki ajatuksissa käy tällaisissa haaste/kisatilanteissa jännitys omasta kunnosta, sen kestävyydestä ja riittävyydestä, ”pysynkö joukkueen mukana”  mutta tällä kertaa sellaista jännitystä ei tullut sillä minulle korostettiin ennakkoon rentoa tunnelmaa ja iloista fiilistä, jotka reitille otettiin mukaan – ei niinkään kilpailu aikaa vastaan. Mie huomasin heti kättelyssä tunnelman olevan niin rento oman joukkueen seurassa, että päällimmäisenä oli odottava fiilis – joko pian päästään reitille! Mie olen huono kilpailija erityisesti aikaa vastaan, en tykkää esimerkiksi yksilökilpailuista eikä minua ole kilpaileminen oikeastaan koskaan innostanut. Se ei ole se minun juttu. Tästä(kin) syystä olenkin kokenut Levillä heinäkuussa järjestettävän Arctic Challengen matalan kynnyksen tapahtumaksi, tunturiin on aivan parasta päästä ottamaan itsestään mittaa sen enempiä sijoituksia miettimättä. Mie olen seuraillut kyllä esimerkiksi ajan avulla omaa juoksemistani ja on motivoivaa huomata ja kokea kehitystä tapahtuneen juoksulenkeillä ja sama matka taittuukin vaikkapa lyhyemmässä ajassa. Tässäkin korostan sitä, että aika/ajankäyttö ei ole itselleni mikään ykkösmittari vaan tunnustelen enemmän omaa oloa kuten esimerkiksi energian määrää kehossa.

Aikoinaan kun aloitin lenkkeilyn ja tunsin juoksukunnon kasvavan niin jotenkin automaattisesti aloin mielessäni rakentamaan itselleni tavoitetta kuten ”seuraavaksi tavoitteenani on juosta 10km alle tuntiin”. Tällainen toimi minulla koska sain tavoitteestani rytmiä ja intoa lenkkipolulle mutta lenkkeilyssä ei kuitenkaan ollut minulle pääponttina se tunnin alittaminen 10km matkalla vaan ns. jäin sille tielleni. Tavoite muuttui kunnon kehityksen myötä ja se on tuonut vaihtelua omaan suhtautumiseen ja siihen itse tekemiseen. Esimerkkinä se kun huomasin, etten tuijotellutkaan sitä kelloa, keskittynyt itse asettamani ajan alitukseen vaan löysin uusia lenkkipolkuja ja tunsin kuinka esimerkiksi hengitykseni kehittyi ja sitä myöten hapenottokyky parani. Olen oppinut tuntemaan omaa kehoani käyttämällä sitä ja vieläkin minulla on kehitettävää esimerkiksi omassa juoksutekniikassani. Tällainen onnistumisen tunteiden saaminen aikuisiällä on ihan mahtavaa ja antaa lisää rohkeutta uusien asioiden äärelle ja mielestäni onnistumisen  tunne kantaa kohti kehitystä. Mie olen esimerkiksi vasta aikuisiällä opetellut sellaisia liikkeitä ja asioita, jotka ovat monelle tulleet tutuksi jo lapsuuden jumppakärpäsistä ja se innosti minua kun ymmärsin, että olin tosiaan osoittanut itselleni tosiaan oppivani asioita, jotka ovat olleet reilu parisenkymmentä vuotta siellä ”mie en koskaan opi”-sarjassa.

#86

Adventure Racen 10kilometrin mittainen reitti kulki Ounasvaaran päällä ja reitin varrella suoritettiin yhteensä 10 erilaista rastia. Rastit olivat aivan hauskoja ja toivat kivasti vaihtelua matkan varrelle. Meitä suosi hyvä keli ja aurinkoinen lauantai sujui oikein mukavasti Ounasvaaralla kulkien. Tällaista tapahtumaa en ole aiemmin Ounasvaaralla kokenut, joten pisteet siitä järjestäjille kun Rovaniemellä sai käydä kokeilemassa tällaista seikkailutapahtumaa. Ounasvaara tarjoilee hienoja mahdollisuuksia erilaisten liikunta-ja hyvinvointitapahtumien järjestämiseen ja onhan se mukavaa kun omassa kotikaupungissa monipuolistuu tapahtumien kirjo. En tiedä tarkkaa osallistujien määrää mutta tapahtuma-alueella näkyi jos jonkinlaiseen teemaan pukeutuneita iloisia kisaajia ja se on juurikin oikea asenne kun lähdetään tällaisiin tapahtumiin oman joukkueen kanssa.

Arctic Superfoods mukana reitillä

Meidän joukkue lähti positiivisilla fiiliksillä reitille ja iloinen tunnelma kantoi aina maaliin saakka. Rastit olivat mukavan helppoja ja seikkailurata sopi hyvin tällaiseen virkistyslauantaihin. Ounasvaara ja sen päältä näkyvä kaupunki näyttäytyi kauniina aurinkoisessa säässä ja oli mukavaa kulkea tutuilla poluilla. Me lähdettiin reitille enemmänkin hauskapitoon kuin juoksemaan hikipäässä ja siirtymillä rastilta toiselle oli mukavaa jutustella oman joukkueen kanssa sekä luonnollisesti näpsiä kuvia blogiakin varten, heh.

Ajatuksissa pyöri tiiviisti tulevan kesän Arctic Challenge-haasteottelu ja Levitunturin ylittäminen, kaikki ne tuntemukset ja ajatukset, jotka kävi mielessä ja se kehon äärimmilleen haastanut rasitus, maaliin tulon riemu ja adrenaliinin synnyttämä hyvänolon tunne haastekisan jälkeen. Oi sen mie pääsen kokemaan heinäkuussa uudelleen ja tällä kertaa joukkueen kanssa! Ounasvaaran ja Levin tapahtumia yhdistävät se porukalla tekemisen meininki ja oman joukkueen kanssa yhdessä kokeminen. Nämä ovat upeita kokemuksia ja myös haastavia, sillä joukkueeseen voi mahtua monenlaista persoonaa. Mie sanoisin, että tärkeintä on kannustaminen; se, että väsyneenä voi tukeutua oman joukkueen jäseniin ja siihen, että toiset vaikka kantavat sinut seuraavalle rastille jos oma jalat eivät enää kanna tai se, että rasteille valitaan ne henkilöt joille ei tuota vaikeuksia ko. haasteen suorittaminen, mikäli se jollekkin tuntuu ylivoimaiselta sillä hetkellä. Meidän joukkue lähti tällaisella periaatteella myös lauantaina ja varsin avoin ilmapiiri tuntui mukavalta erityisesti sen vuoksi koska mie en tosiaan tuntenut joukkueesta muita Millan lisäksi. Nauru raikasi ja juttua riitti laidasta laitaan ja minusta tuntuu, että sinne vaaran poluille jäi jos monenmoista tunnetta ja ajatusta kerryttämästä painolastia, ainakin itselläni oli virkistynyt olo kisan jälkeen. Kiitos ihanille naisille, joiden kanssa sain uuden kokemuksen tämän tapahtuman merkeissä!

💛 Marru

Treeneissä mukana Arctic Superfoodsin EVÄS-patukat

Lappilaista osaamista

Edellisessä kirjoituksessa kerroin meidän Arctic Superfoods-nimisen joukkueen osallistumisesta maaliskuussa Levillä järjestettävään Arctic Challenge Winter Edition 2017-haasteotteluun. Tämä tapahtuma on ensimmäinen, johon mie pääsen osallistumaan joukkueen kanssa ja ajankohdan lähestyessä omat ajatuksetkin pyörivät enemmän ja enemmän tulevan koitoksen parissa. Päällimmäisinä fiiliksinä sekoittuvat innokkuus ja jännitys, niiden kombo on mukava tunne perhosten lennellessä vatsan pohjalla ja motivaation antaessa kipinää niin ruokavalion kuin treenaamisen suhteenkin.

Mulle sopii tällainen jonkin tavoitteen siintäminen tulevassa koska viime kesänä valmistautuessani Arctic Challengeen, sain samanlaisen kipinän omiin tekemisiin. Kyseessä on niin monet asiat, jotka mielessä pyörivät haastetta ajatellessa..jaksaako reitin kulkea maaliin asti umpihangessa? Osaanko pukeutua oikein? Minkälaisia suoritettavat haasteet ovat reitin varrella? Onnekseni minun ei tarvitse yksin pähkinöidä näiden ajatusten kanssa sillä mie en ole yksin vaan luotan meidän joukkueeseen – onhan Challengessa erityisesti kyse porukkahengestä ja yhdessä selviytymisestä. #notmebutwe

Support Your Local!

Meidän joukkueen taustavoimina toimii kaksi vahvaa lappilaista yritystä: EVÄS-patukoistaan tunnetuksi tullut Arctic Superfoods ja rovaniemeläinen hyvinvointistudio WellnessLounge, joka näkyy blogissa säännöllisesti sillä mie käyn siellä niin  Walltraining- kuin joogatunneillakin.

WORKOUT-tunneilla tehdään kiertoharjoittelutyyppisesti kovatehoinen kokovartalon treeni Wallia hyödyntäen.

WallTraining on monipuolinen ja tehokas treenimuoto, jonka avulla ne pienimmätkin lihakset heräävät.

LesMills BodyBalance ja joogatunnit ovat minulle kiinteä osa arkiviikkoa. Nykyinen balancen ohjelma on ehdottomasti tähän astisista lempparini sillä se on onnistunut kokonaisuus: liikkeet, musiikki ja ohjelman vaativuus tekee siitä aivan erityisen!

Yinjooga antaa kaivattua vastapainoa raskaille treeneille.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

ARCTIC SUPERFOODS 

 Lappilainen Arctic Superfoods toimii Levillä ja valmistaa EVÄS-patukoita, jotka sopivat niin välipalaksi, herkkuhetkiin tai vaikkapa treenin oheen. Arctic Superfoodsin takana on makumestari Jari Kurtti ja hän panostaa työskentelyssään ja tuotteissaan laatuun sekä kotimaisiin ja erityisesti lappilaisiin, huolella valittuihin raaka-aineisiin. EVÄS-patukoissa yhdistyy puhtaan luonnon tarjoamien sekä paikallisten tuottajien kasvattamien raaka-aineiden hyödyntäminen ja makuyhdistelmien luominen, jossa niiden parhaat puolet pääsee esiin. Paikallisten yritysten välinen yhteistyö takaa raaka-aineiden alkuperän. EVÄS-patukoiden vahvuuksia on patukoiden kotimaisuus, lisäaineettomuus, gluteenittomuus ja maidottomuus – niihin ei ole myöskään lisätty sokeria. Patukan pohja valmistetaan kotimaisista laadukkaista raaka-aineista porkkanasta, pellavasta ja puhtaasta kaurasta ja makeuden tuo hunaja. Jokaisessa EVÄS-patukassa on se oma koukkunsa ja se syntyy näiden marjojen, juuresten ja villiyrttien yhteen johdattelusta.

EVÄS-patukoita on komea makua: lempeä mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Pehmeä mustikka-koivunlehti maistuu oikealta marjalta ja jokainen suupala on täynnä luonnollisia makuja. Koivunlehti tuo oman miellyttävän ja miedon maun mustikan kaveriksi ja kokonaisuuden viimeistelee hunaja makeudellaan. Tätä voi suositella niin välipalaksi kuin herkkuhetkiin ja lempeän maun puolesta voi suositella lapsille! Tyrni & kuusenkerkkä on minun lempparini sillä mie tykkään tyrnin napakasta ja pirteästä mausta. Tyrni & kuusenkerkkä EVÄS-patukka on omiaan treenin oheen ja välipala kulkee helposti mukana vaikka taskussa. Maku on sen verran napakka että se herättelee ja luonnolliset maut hyppäävät esiin jokaisella puraisulla jättäen miellyttävän jälkimaun. Puolukka, karpalo & nokkonen on varsin kipakka ja voimakkaista mauista pitäville omiaan. Puolukka ja karpalo sopivat hyvin yhteen ja nokkonen sopii hyvin yhteen näiden marjojen kanssa. Tämä sopii hyvin välipalaksi ja evääksi vaikka marjaretkelle tai vaellukselle.

Kuluva viikonloppu on treeni- ja lepopainotteinen – mikä kuulostaa varsin hyvältä. Viikko on sujunut kivalla fiiliksellä omien treenien parissa ja nyt todella tuntuu, että on päässyt hyvään treenirytmiin pakottamatta. Elämän selkeyttäminen omien valintojen kautta tuntuu selkeästi omassa asenteessa ja olossa ja esimerkiksi stressin vähenenemisen myötä yöunetkin maistuu ja minusta on kuoriutunut milteinpä unikeko arkiaamuisin. Hih, onnekseni kyseessä on positiivinen ”ongelma” kuitenkin. Onnistuneiden treenien myötä hyvät fiilikset välittyvät myös muille elämän osa-alueille ja se tuntuu hyvältä. Koen, että niin pitkään on ollut sellaista vastatuulta omassa elämässä erityisesti terveyden saralla, joten haluan antaa itseni nautiskella näistä jopa yltiöpositiivisista fiiliksistä. Erityisesti mie odotan sunnuntaiaamun yhteistreenejä WellnessLoungella kun me saadaan osa Team Arctic Superfoods-joukkueesta kasaan ja päästään yhdessä valmistautumaan treenin kautta Levin haasteotteluun. Materiaalia on luvassa huomiseltakin ja uskon, että EVÄS-patukat tulevat tarpeeseen sinnekkin, mie olen valmistautunut kunnon hikirääkkiin sillä onhan meillä treeneissä oma ohjaajakin, joka meidän onneksi on myös osa joukkuetta ja lähtee vahvistukseksi reitille.

 Joko sinulle on EVÄS-patukat tuttuja? Mikä näistä kolmesta on lempparisi?

Vuosi 2016

Tunteet pinnassa

Kulunut vuosi on ollut todella raskas, koetteleva ja haastava. Erityisesti syksy koetteli fyysistä terveyttä ja henkistä kanttia mutta tilanteet toivat elämääni uusia upeita ihmisiä mukanaan enkä ole koskaan kokenut olevani näin rakastettu. En tarkoita nyt rakkautta parisuhteessa vaan sitä voimakasta tunnetta ja sidettä, jonka koen ympärillä olevien ihmisten seurassa. Parisuhteessa olen rakastettu ja minulla on se oma puoliskoni vierellä. Kahden ihmisen keskinäisen kunnioituksen ja yhteen puhaltamisen merkitys on kuluvan vuoden aikana korostunut ja arkielämä haasteineen on koetellut myös kotona mutta näistä huolimatta mie koen saaneeni enemmän kuin mistä olen joutunut luopumaan ja erilaisista tilanteista selviäminen on vahvistanut meidän parisuhdetta entisestään. Se on uskomatonta, kuinka voimakkaasti mie olen saanut voimaa, energiaa ja uskoa läheisten kanssa jakamistani hetkistä. Te rakkaat tiedätte sen, olen elänyt viimeisen kuukauden todellakin tunteiden vallassa ja antanut fiilisten kulkea vapaasti sillä koen, että minun ei tarvitse pidätellä mitään. Se vapauden tunne on uskomaton enkä enää häpeile omia tunteiden purkauksiani ja sillä on ollut iso vaikutus minuun. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että mie olen käytännössä hyväksynyt itseäni sen sijaan, että ensimmäisenä pyrkisin muuttamaan omaa käytöstäni. Minusta on ihanaa olla mie!

Loppuvuosi toi korviini todella suuria uutisia, jotka vapauttivat jotain minussa uudenlaista voimaa uskoa itseeni ja omiin valintoihini. Vuosikausia seurannut epäilys omien kokemusten ja tuntemusten pohjalta sai vahvistuksensa ja mie sain vapautukseni. Kiitos Heli muuten aiheeseen liittyvästä treeni- ja keskusteluhetkestä. Mie olen todella onnekas kun saan jakaa elämäni oman rakkaani ja parhaan ystävän, sekä ystävien ja perheen kanssa. Tänä vuonna ihmisten tuen ja uskon merkitys on korostunut ja esimerkiksi facen messengerissä kulutettu aika ja vaihdettujen viestien määrä ystävien kanssa rikkoo kevyesti ennätykset. Elämä on antanut minulle lahjaksi upeita, kauniita ja hyväsydämisiä ihmisiä, joiden olkapäähän mie olen saanut nojailla ja joiden kanssa olen saanut viettää hulvattomia hetkiä. Te olette se elämän suola!

Kevät toi tullessaan uuden työpaikan ja sen myötä olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja päässyt tutustumaan mahtaviin naisiin, joiden kanssa omat fiilikset rentoutuu ja sen myötä oma tekeminen tuntuu luontevalta. Kesällä mie tutustuin kasviuutepohjaisiin Nu Skin- tuotteisiin ja ilokseni saan ilmoittaa, että mie olen nyt pätevöitynyt tuotteiden myyjä! Mie olen tästä tosi innoissani ja tuotteiden parissa työskentelyn myötä olen saanut aivan uudenlaisia tilaisuuksia ja päässyt myös haastamaan itseäni. Terveyteni tilanne on parantunut loppuvuotta kohden ja syksyn aikana löysin itsestäni sen joogaajan, jota olen jo odotellutkin. Joogan merkitys vahvistui ja ns. ”inhokki asanoista” kehittyi lemppareita ja liikkuvuuden kehittymisen myötä olen saanut aivan eri tavalla irti esimerkiksi WellnessLoungen wallltrainingtunneista.

Mie haastoin vuoden aikana itseäni erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla Liikuntakeskus Kunnon Paikassa ja hymyssä suin muistelen vuoteen mahtuneita tunteja ja sitä tunteiden kirjoa, jonka niille osallistuessani koin! Monipuolinen liikunnan harrastaminen ja erilaisten lajien kokeileminen on rohkaissut minua ja opettanut sen, että oletus epämukavuusalueesta ei välttämättä aina pidä paikkaansa sillä kokeiltuani uusia lajeja, olen saanut todeta että ennakkoluuloni on ollut turhaa. Mie olen saanut kannustusta kannssatreenaajilta ja mikä parasta, olen tutustunut tunneilla ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpidosta on tullut jokapäiväistä. Sydämeni pakahtuu kiitollisuudesta!

Keväällä fyysinen kuntoni oli huipussaan ja vuoden Arctic Challenge 2016  oli oman kesäni kohokohta. Kiitos Marjo seurasta, keväällä otetaan jälleen akoista mittaa Levillä uuden tapahtuman merkeissä. Tällaiset yllytyshullut ihmiset rohkaisevat minuakin kokeilemaaan omia rajojani.

Sydän auki

Mie otan avoimin mierlin ja sydämin vastaan tulevan vuoden ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jätän kuluneelle vuodelle lämmöllä jäähyväiset.

Kohti uusia seikkailuja ❤

Marraskuun mietteitä

Kyllä (Ei)

Näin lokakuussa netissä tällaisen lausahduksen..

..ja ajatukset alkoivat pyöriä lenkillä ollessani hitaalleen tämän sanoman parissa. Miksi mie myönnyn tekemään asioita, joissa mulla ei se ole sydän mukana? Nostaako sieltä se suorittaja päätään näissä tilanteissa?  Miksi suusta kuuluu kyllä-sana vaikka mieli huutaa EI? Tästä ajatuksen kulkuni johdatteli suoraan puhumisen maailmaan. Liian paljon jätetään sanomatta. Liian paljon nieleskellään sanomisia sen pelossa ettei toista haluta loukata. Miksi meillä on oletuksena se että asioista ääneen puhuminen aiheuttaa vastapuolessa tunnekuohun tai ylipäätänsä voimakkaan reaktion? Suomalaisista käytetään usein sanontaa ”ei puhu eikä pukahda” ja se päteekin meissä useissa tilanteissa sillä ympäristö ihmisineen on opettenut meille tätä vaikenevaa puhekulttuuria. Eikähän kyseessä ole pelkkä puhekulttuuri sillä opitut tavat  vaikuttaa myös käyttäytymiseen ja tunteiden ilmaisuun.

Miksi me vaietaan? Nykyisin asioita kyllä käsitellään paljonkin julkisesti sillä some mahdollistaa niin ne järkevät kuin asiattomatkin keskustelut ja ylipäätänsä voi vahvistaa ilmaisua. Tosin kommunikointi jää näissä tapauksissa etäiseksi kun me huudellaan omien näyttöjemme takaa mielipiteitämme näppäimistöjen kautta. Mutta siltikin, tämä näpyttely mahdollistaa omien tunteiden ja ajatusten jakamisen ja siinä on paljon positiivistakin vaikka usein huomio kiinnittyy niihin netin täyttäviin vihapuheisiin ja asiattomiin kommentointeihin. Mie olen kokenut somen positiivisena asiana sillä saan sen kautta pidettyä yhteyden ihmisiin ja monet omat mietteet on kirkastuneet tai saaneet vahvistusta somessa viesteilyn myötä. Nykypäivän ihminen on niin kiireinen ja aikataulutettu että yhteisen ajan löytäminen voi olla miltei mahdottomuus, joten somen välityksellä kuulen ainakin että mitä niiden läheisten elämään kuuluu, joita en näe niin usein. En ota kantaa siihen, että pitäisikö aikataulut pyrkiä rakentamaan lähtökohtaisesti siten että aikaa jäisi myös läheisille.

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan suorapuheisia ja toiset valikoivat sanansa harkiten. Mie kuulun niihin pälpättäjiin ja suu tuntuu käyvän välillä ihan omaa tahtiansa ja ajatukset tulee vasta perässä. Hermostuneena huomaan usein pälättäväni ja olen sen oppinut tunnistamaan. Omassa kommunikoinnissa on vielä kehitettävää ja tästä innostuneena mie olen kuluttanut aikaani näiden asioiden parissa. Mainitsinkin aiemmin tästä ”jätetään kertomatta koska pelätään vastapuolen suuttuvan”- ilmiöstä. Mie en halua jättää sanomatta asioita, en halua kantaa turhia ajatuksia ja asioita sisälläni kasvattaen taakkaa jota kannan itse. Mie en halua pelätä, että vastapuoli loukkaantuu sanomisista sillä haluan jakaa ne omat ja todelliset ajatukset sekä tunteet. Ei sen vuoksi pidä jättää sanomatta, ei toista voi suojella sillä tavoin että jättää asiat kertomatta, ei se ole suojelua. Ihmisen oma ajatusmaailma, kommunikointitavat ja käytös saavat kehittyä ja muuttua elämän myötä. Mehän ollaan jatkuvassa liikkeessä ja kaikki tapahtumat vaikuttavat meihin, kuinka ne muuttuvat asenteet ja arvot ei näkyisi meidän käytöksessä? Miekin olen tässä matkan varrella muuttunut paljon ja haluan antaa itselleni vapauden käyttäytyä ja ilmaista tunteitani sen mukaisesti. Se on sitä luonnollista kehitystä, josta olen enemmän kuin innoissani!

Lokakuun aurinko ja maisemat, joissa ajatuksenkulku syttyi aiheen pariin

Mulla on hyvä olla kun kuuntelen itseäni ja teen rohkeasti valinnat sen mukaan ja se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi muutoksia nykyisessä elämässäni. Mie olen saanut maistaa niitä fiiliksiä kun olen kuunnellut omaa sydämeni ääntä ja saanut sanotuksi sen mitä todellisuudessa koen ja ne hetket ovat vahvistaneet itsetuntemusta. Eilettäin mie havahduin siihen ajatukseen että mie tosiaaan tunnistan nykyisin valintoja tehdessäni sen, että mikä mulla tuntuu sydämessä oikealta ja mikä päätös on mulle oikein. (Kiitos jälleen Kati.) Tämän myötä on pitänyt opetella sanomaan Ei. Tässä kaksikirjaimisessa sanassa tuntuu muuten olevan enemmän pureskeltavaa kuin mitä kirjainmäärän perusteella odottaisi! Mie haluan tietoisesti rohkaista ja kannustaa itseäni tähän suoraan puhumisen maailmaan ja haluan vahvistaa myös tunteiden ilmaisua. Elämä on muutostilassa ja se näkyy useammalla elämän osa-alueella. Nyt on aika ilmaista itseään ja ajatuksiaan, tehdä niitä hyviä ja nimenomaan omia valintoja. Tämä tarkoittaa ajatusten ilmaisua ihmisille hyvässä hengessä ja se tuntuu todella hyvältä! Jälleen totesin itselleni että olen kantanut jotain asioita todella pitkään sisälläni ja se lopulta saa minut lamaantumaan. Asiat paisuvat mittasuhteistaan kun ajatusten kanssa kiertää yksinään kehää ja päätöksen teko voi tuntua vaikealta ja rintaa ahdistaa. Tästä kaikesta sie voit luopua kun avaat suusi ja kerrot ajatuksesi. Ihmiset kuitenkin arvostavat rehellisyyttä ja meillä on se oma ääni jolla puhua, rehellisyys ei tarkoita oletusarvona riitaa tai dramatiikkaa kun muistetaan huomioida ne omat eleet, äänen- tai kirjoituksen sävy. Itsensä ääneen ilmaiseminen puhdistaa ja keventää oloa, ne sanomatta jääneet asiat tai itkemättömät itkut jäävät  jokaisen itsensä kannettavaksi, painolastiksi, jonka me valitsemme kantaa kun jätämme puhumatta.

💙 Marru

Lokakuun ensimmäinen päivä

Tervetuloa lokakuu!

Syyskuu vilahti silmissä ja olen todella iloinen kun olen päässyt takaisin töiden ja treenien pariin. Töissä on tullut vastaan muutoksia, jotka ovat vaatineet minulta  mm. sopeutumiskykyä, joustavuutta, avointa mieltä ja halua oppia uusia asioita. Ja samanlaista asennetta olen tarvinnut myös oman liikkumisen ja muun tekemisen parissa. Fyysinen kunto koki kolauksen elokuun aikana ja oma kroppa on tuntunut vieraalta. Treeni tuntui alkuun epämukavalta, tahmaselta, tukkoiselta ja liikkuminen tuntui jokseenkin hitaalta ja jäykältä. Ei siis aivan ihanteellisimmat fiilikset, heh! Eihän tämä tauko mikään erityisen pitkä ollut, neljä viikkoahan on todella pieni osa koko vuodesta mutta keholle ja mielelle tämä aika oli todella rasittavaa, kuormittavaa ja sairastelu tuntui vetävän koko naisen epätasapainoon. Minusta tuntui kuin olisin ollut oman epäkunnossa olleen kehoni vanki. Liikkumattomuus nakersi mieltä ja sai aikaan voimakkaita tunnekuohuja ja ne taas vei valtavasti energiaa. Jos tästä tilanteesta etsii jotain positiivista (niin kuin mulla on tapana) niin ainakin mie tiedostin sen kuinka helkkarin hyvä olo terveenä onkaan! Alkukankeuden ja ajatustyön jälkeen fiilikset ja tekemisen kulku on muuttuneet ja itseltä löytyy enemmän ymmärrystä tämän hetkiseen tilanteeseen. Se auttaa suhtautumaan asioihin ja myös vahvistaa mieltä.  Nyt on päällimmäisenä mielessä se ajatus kuinka hienolta tuntuukaan tuntea oma kroppa vahvana ja haastaa sitä fyysisiin suorituksiin oma mieli kaverina. Kuinka hyvältä tuntuukaan työpäivän päätteeksi vetaista juoksulenkkarit jalkaan ja karata koirien kanssa Ounasvaaran metsiin tai päästä rentoutumaan joogan parissa Wellness Loungelle. Yksi viikkojeni kohokohta on ollut Kunnon Paikan kanssa yhteistyössä toteutettu Marmelaadin matkassa Kunnon Paikassa-juttusarja, jonka myötä mie pääsen tutustumaan laajaan ryhmäliikuntatarjontaan ja saan samalla tarjota teille mahdollisuuden syksyn ajan tulla tutustumaan ilmaiseksi ryhmäliikuntatunteihin. Tämä on mahtava juttu!

Oman kunnon sen hetkisen tilan sisäistäminen ja sen myöntäminen itselle sai aikaan isomman tunteiden myrskyn ja ajatukset juoksemaan hullunlailla. Se tuntui alkuun pahalta, ärsytti ja turhauttikin mutta aikani höyryjä päästeltyäni tein stopin negatiiviselle ajattelulle. Mie kävin omia fiiliksiäni läpi ja se otti koville. Jäin miettimään tätä tilannetta: käytännössä mie tunsin sen fyysisen väsyneisyyden ja voimattomuuden kehossani mutta siltikin sen myöntäminen ajatustasolla itselle tuntui pahalta. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että mie olisin puskenut itseäni treenien pariin ja olisin vain suoriutunut niistä kuuntelematta kehoani. Olisiko  se ollut mun oman hyvinvoinnin ja kunnon kannalta hyvä vaihtoehto, puskea vaan eteenpäin ja koittaa hiljentää kehon lähettämiä singaaleja? Ei. Tällä tavoin ”vanha Marru” olisi kuitenkin toiminut, joten edistystä toimintatapojen muuttamisessa on tapahtunut!

Mie jatkoin tilanteen synnyttämien ajatusten käsittelyä, esitin itselleni kysymyksen ”mikä minua tässä tilanteessa ahdistaa?”  Saatuani itselleni vastauksen tähän kysymykseen mie koin helpotusta, jotenkin se asian myöntäminen kevensi oloani vaikka päällimmäisenä tunsinkin suoraan sanottuna pettymystä, sillä minua ahdisti oman kuntoni heikentyminen ja se että olin ylipäätään ajautunut siihen tilanteeseen. Koin, että olin menettänyt jotain sen kuukauden aikana eikä elämäni ollut omissa käsissäni vaan seilasin tapahtumien mukana. Välillä tuntui niin kuin olin oman elämäni sivustakatsoja mutta sekin oli kokemus, jonka koen jälkeenpäin hyödylliseksi ja kasvattavaksi. Tässä vaiheessa mie havahduin siihen, että minun kannattaa suunnata katse eteenpäin ja taustalla kulkeva ajatus oli se, että mie voin kuitenkin paremmin ja pystyn ylipäätänsä liikkumaan, käymään töissä ja elämään sitä normaalia elämää. Silloin päätin ottaa tämän tilanteen haasteena vastaan, minussa heräsi sisu ja tunsin kuinka oma fiilis ja motivaatio vahvistuivat. Suuntasin katseen ajatuksineen eteenpäin ja se tuntui tosi hyvältä! Aivan kuin olisin sisäistänyt ja ennen kaikkea sallinut ajatuksen, että minun ei tarvitse velloa siinä menneessä kuukaudessa ja tarttua kaikkiin ikäviin asioihin siinä. Ajatella, että ärsytyksen, turhautumisen ja epävarmuuden keskeltä mie sain ohjattua ajatuksia ja asennettani kannustavampaan suuntaan. Pidin ajattelun taustalla omaa motivaatiota ja periksiantamattomuutta ja tämä toimi mulla.

Lokakuu tuo tullessaan mielenkiintoisia tapahtumia, hyvinvointimessuja ja uusia treenikuvioita. Itselleni syksy on inspiroivaa ja luovaa aikaa ja olen valmis katsomaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa eteenpäin, kuten sanottua haasteet kasvattaa ja kokemukset asettaa asioita uudenlaiseen arvojärjestykseen. Olen huomannut että ajatusten ohjaaminen välillä ihan muiden asioiden äärelle tekee hyvää, pieni tauko asioiden käsittelystä on aika ajoin paikallaan ja olen huomannut myös että olen saanut uusia oivalluksia sen jälkeen kun olen ohjannut ajatuksia välillä muualle ja palannut sen jälkeen takaisin aiemmin käsittelemäni aiheen pariin. Läheisten kanssa keskusteleminen on myös auttanut minua asioiden käsittelyssä ja ajatustenvaihto on herätellyt uusia näkökulmia asioihin. Monet solmut ovat auenneet juttutuokioiden aikana tai sen jälkeen ja minusta on erityisen hienoa kun saan jakaa ne hetket läheisen ihmisen kanssa. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut jakaa näitä ajatuksia! Oikein rentouttavaa viikonloppua ja nautitaan läheisten seurasta!

 Syysterveisin,  🍁 Marru 🍁

Kuntotsekkausta vuodelta 2015

100 päivää ilman lisättyä sokeria

Sokerilakkohaaste päättyi ja 100 päivää ilman lisättyä sokeria tuli täyteen! Kropassa on puhdas olo ja haaste kohensi yleisesti ruokavaliotani. Lisättyä sokeri on useissa valmistuotteissa joten valmistin itse syömiseni, koitin tehdä monipuolisesti ruokaa ja erityisesti joulunalla herkkuja. Pari kertaa lopputulos oli kaukana toivotusta mutta keittiössä puuhaamisesta tuli pääsääntöisesti hyvä fiilis!

Mie innostuin kokkaamaan ja kokeilemaan haasteen aikana enemmän erilaisia terveellisiä herkkuja. Kokosin sokerilakon aikaisia ajatuksiani yhteen ja muotoilin sokerittomuuden synnyttämiä ajatuksia. Haluan jatkossa jatkaa vähäsokerisella ruokavaliolla siten, että saan syödä herkkuja mutta hyvällä omallatunnolla, joten alan leipomaan enemmän itse jälkiruokia kuten raakakakkuja. Mie en näe syytä täysin herkuttomaan ruokavalioon sillä elämästä pitää saada nauttia myös syömisen kautta! Mie valitsen kuitenkin mieluummin sen terveellisemmän vaihtoehdon sen sijaan, että söisin jotain joka ei ole hyväksi mulle ja keholleni. Esimerkiksi juuri valkoinen sokeri saa minut voimaan huonosti, sokerilla on lukuisia haittavaikutuksia oman kehon toimintaan.

Kuntotsekkausta 

Mie aloitin tämän vuoden kuntotsekkauksella ja katselemalla vanhoja kuvia. Edellisvuoteen mahtui niin onnistumisia ja haasteita kuin sairastelua ja yllätyksiäkin. Näin jälkikäteen ajateltuna mie olen tyytyväinen treenaamisen monipuolisuuteen. Haastoin itseäni ja puskin itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle. Keväällä fokus oli vahvistaa selkää Minnan ohjauksessa sekä käydä aktiivisesti vesijuoksussa. Kunnon kohotessa kaikenlainen liikkuminen ja tekeminen antoi uudenlaista buustia. Kesällä pääsin joogan makuun Yoogaia-sivuston kautta ja koirien kanssa me kulutettiin ahkerasti Oukun lenkkipolkuja. Lisäksi mie pääsin tekemään uutta saliohjelmaa ja hyvää ohjattua salitreeniä.

Syksyllä mie kokeilin uusia ryhmäliikuntamuotoja ja fiilis oli hyvä. Hakeuduin ohjatuille tunneille salitreenin sijaan koska ne motivoi enemmän silloin. Koin saavani itsestäni enemmän irti ryhmäliikuntatunneilla ja uskaltauduin kokeilemaan jopa pumppia! Riemukseni viime vuoden aikana tehty monipuolinen ja selkää voimistava treeni on tuottanut tulosta ja paikat kestää nykyisin pumpinkin.

Uusia kokemuksia syntyi mm. eri joogamuodoista ja walltrainingista, joka koukutti minut kerrasta. Kävin viime viikolla walltrainingtunneilla, tutustumassa Wellness Loungen body balanceen ja osallistuin viime vuoden viimeiselle yinjoogatunnille. Tämä yhdistelmä oli mulle hyvä, walltrainingtunneilla tehtiin raskaampaa treeniä ja kehonhuoltotunnit rentoutti selkää, olo on ollut miellyttävä ja kevyt. Yksi suuri viime vuoden aikana syntynyt muutos on se, että kehonhuollosta on tullut tärkeä osa oman hyvinvoinnin vaalimista. Monipuolinen harrastaminen ja liikkuminen piristää mieltä ja rohkaisee kokeilemaan myös uusia lajeja. Ollaanhan tänä vuonna rohkeita ja ennakkoluulottomia ja haastetaan taas itseämme uusien lajien pariin!

Kiitos vielä teille kaikille, jotka olitte mukanani viime vuonna ja tervetuloa uusille lukijoille! Tänä vuonna nostetaan hieman tavoitteita ja rimaa, ihan vaan sen verran että mielekkyys säilyy. Tarkemmin sanottuna aion keskittyä mm. body balancen ja joogan tekniikkaan ja sen parantamiseen. Palailen myös ryhmäliikuntatunti painotteisen syksyn jälkeen salitreenin pariin. Tapahtumarikasta ja onnellista vuotta 2016! Ollaan toistemme tukena, kannustetaan toisiamme kohti terveyttä ja vahvistetaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiamme!

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua

Kuka mie olen ja mistä haluan kertoa teille blogissani?

Mie olen 31-vuotias naisenalku Torniosta ja nykyisin asun kotikaupungissani Rovaniemellä. Elämä kuljetti minut parin mutkan ja ylä- sekä alamäkien kautta Rovaniemelle vajaat kymmenen vuotta sitten, josta löysin vuosien kuluessa sydämeni kodin avopuolisoni ja koiriemme luota. Mie olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ajatuksiani ylös ihan vaan itselleni ja uusien elämäntapamuutosten vakiintuessa arjen rutiineiksi ja tavoiksi, sain kipinän aloittaa oman blogini. Pohdiskelen blogissani oman nykyisen, uuden elämäni kautta mistä tasapainoinen elämä minun kohdallani muodostuu ja mitä tekijöitä on oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini taustalla.

Taustaa

Mie kerron hieman tarkemmin taustaani tähän alkuun. Innostuin liikkumisesta kun sain koiramme Romaniasta vuoden 2009 lopulla. Kaisa on ensimmäinen oma koira elämässäni, jonka kanssa yhteinen taival jatkuu edelleen. Tyttö on niin täynnä virtaa ja lataa energiaa nopeaa, joten Kaisa taitaakin olla alkuperäinen syy siihen, että innostuin lenkkipolulla kulkemisesta aikoinaan. Viitisen vuotta sitten perheeseemme tuli toinenkin seropi, Gizmo-nimeltään ja liikkuminen on senkin myötä aktivoitunut ja monipuolistunut.

Toukokuu 2015

Harrastukseni ovat olleet kuitenkin vuosikausia ns. säännöllisen epäsäännöllisiä enkä ole todellisuudessa pystynyt sitoutumaan pitkällä tähtäilemällä esimerkiksi salitreenaamiseen eikä ruokavaliopuolessakaan ole ollut kehumista. Olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Saatoin syödä vasta illalla valtavan kokoisen aterian…ja lohturuokaa tietenkin. ”Raskas päivä tai raskas opiskelu/työviikko takana, pitäisikö hakea vaikka pitsaa”, siinä erittäinkin käytetty tekosyy. Tai vaihtoehtoisesti ”olipas hyvä päivä/viikko, pitäisikö herkutella” ja sitten sitä pitsaa hakemaan. Olen ollut kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista, liikkumisesta ja terveellisistä elämäntavoista kauemman aikaa mutta tyydyin kuitenkin jatkamaan noita vanhoja elämäntapojani eri tekosyiden peittelemänä vuosikausia.

Muutama vuosi takaperin innostuin salilla käymisestä ja sain ajatuksiini kipinän aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tilasin intoa täynnä itselleni pari vuotta sitten kolmen kuukauden mittaisen ruokavalio- ja treeniohjelman ammattilaiselta, jota noudatinkin sen vajaan kuukauden… (Sori Jiipee!) Sen jälkeen aloin jo lipsumaan ruokavaliosta ja kesäloman koittaessa taisi ne terassit alkaa kiinnostamaan treeniä ja omaa hyvinvointia enemmän. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ollut vielä tuolloin valmis todellisuudessa sitoutumaan treenaamiseen ja ruokavalion noudattamiseen pitkällä tähtäimellä. Oli paljon helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään  ja perustella loputtomin tekosyin itselleni huonojen ratkaisujen valintoja. Silloin sain vielä hiljennettyä sen muutoksen äänen ja tarpeen sisälläni.

Vuodet 2011 – 2014 olivat elämässäni hektistä aikaa opintojen suhteen. Aloitin syksyllä 2011 Lapin ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot ja tavoitteenani oli saada tutkinto suoritettua kolmessa vuodessa siihen varatun 3,5 vuoden sijaan ja täten valmistua keväällä 2014. Valmistuin keväällä 2014 ja kevät oli melkoista rumbaa opinnäytetyön, syventävän harjoittelun ja muiden viimeisten kurssien suorittamisen parissa. Niin sanottu ”loppukiri” opinnoissa kesti mulla semmoset parisen vuotta. Ja pitihän aikaa jäädä myös opiskelujen ulkopuoliselle elämälle kuten parisuhteelle, koirille, ystäville ja perheelle.

2014

Ruuhkavuodet verottivat

Olin niinkin onnekas, että sain heti valmistumisen jälkeen töitä samasta paikasta, jossa suoritin syventävän harjoittelun ja työsuhde jatkui vuoden 2014 loppuun saakka. Viime kesänä liikuin vielä jokseenkin aktiivisesti ja olin hetkellisesti kiinnostunut useistakin erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta syksyn tullessa minulla ei mukamas ollut aikaa huolehtia itsestäni senkään vertaa. Ja korostan vielä sitä, että vaikka liikuinkin aktiivisesti mutta epäsäännöllisissä pätkissä, syömistottumuksiani ei edes voinut nimittää minkään sortin ruokavalioksi. Se oli enemmänkin syömättömyyttä, kahvipaastoa ja nälän siirtämistä iltaan, jolloin jääkaapin ovi sitten kävikin koko päivän edestä.

Viime syksynä elämäntavoissani kävi tosiaan aikalailla totaalinen repsahdus, pimeän syksyn tullen ja raskaiden työviikkojen jälkeen palkitsin itseni viikonloppuisin esimerkiksi tapaamalla ystäviäni paareissa tai syömällä roskaruokaa. Liikkuminenkin jäi koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona. Tämä kokonaisuus painoi mieltä mutta hiljensin taitavasti oman ääneni ja jatkoin vain elämää. Olin väsynyt ja turhautunut itseeni, vetasin aamulla vaan villatakin niskaan ja menoksi.

Lokakuu 2014

Me lähdettiin avokkini kanssa viime vuonna joululoman viettoon Etelä-Pohjanmaan kauniisiin maisemiiin. Uudeksi vuodeksi ajelimme mökille Kainuuseen jossa aika kului lepäilllen ja lähinnä nukuin siellä viikon. Kerättyäni voimia kaikessa hiljaisuudessa, mie uskalsin hieman raottaa sitä mielenkirstua, johon olin omat ajatukseni kuluneiden vuosien ja erityisesti syksyn 2014 aikana sulkenut. Kyllä veti nöyräksi ja hiljaiseksi se retki omiin ajatuksiin….

Itsensä kohtaaminen ja ajatusten herättely

Me lähdettiin loppiaisen tienoilla takaisin kotia Rovaniemelle ja päätin nähdessäni oman peilikuvani, että nyt saa riittää! Ei enää tekosyitä, ei enää ajatusten hiljentämistä vaan nyt on asioiden muututtava. Peilistä katsoi väsynyt, pöhöttynyt ja ankean harmaa Marru. Peilikuvaan katsominen herätti ajatukseni mutta ulkoista olemusta tärkeämpänä pidin sitä omaa sen hetkistä henkistä vointiani ja jaksamista. Väsynyt kuvaa parhaiten oloani. Olin väsynyt, fiilikset ailahtelivat ja kiukutti.

Mie sanoisin, että elämäni on ollut muutoksen tilassa kuitenkin jo pidemmän aikaa mutta konkreettinen herääminen omien elämäntapojen epätasapainoon tapahtui tuolloin vuodenvaihteessa 2015. Eihän se sormia napsauttamalla käynyt, vanhoista elämäntavoista on vaikeaa päästä eroon ja itseään joutuu puskemaan monillakin tavoin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudet asiat ja vaaditut muutokset pelottavat, ne ärsyttää, stressaa ja vaikeuttaa arkielämää – jos antaa mielen alkaa niin ajatella. Mie kävin alkuvuodesta todella ristiriitaisiakin keskusteluita itseni kanssa.

Tammikuu 2015

Muutos- ja oppimisprosessi pois vanhoista tavoista ja tottumuksista kohti uutta, terveellisempää, tasapainoisempaa, energisempää ja onnellisempaa elämää sai alun tammikuussa avokiltani saamasta syntymäpäivälahjasta. Sain häneltä lahjakortin fysioterapeutille, joka työskentelee myös valmentajana samalla salilla, jonne minulla on salijäsenyyskin. Mie menin sinne saadakseni apua vuosikausia kestäneeseen alaselkäkipuun. Pari kertaa käytyäni fyssarilla hieronnassa, sain häneltä intoa ja motivaatiota taas treenaamiseen ja hän teki minulle sekä koti- että salitreeniohjelmat selän vahvistamista varten. Mie hankin kotiin jumppapallon ja Triggerpointin ja tein helmi- ja maaliskuun ajan aikalailla pelkästään kotitreeniä. Kynnys lähteä salille ihmisten ilmoille oli kasvanut koska edellisistä kerroista oli jo kulunut ikuisuus..mie jatkoin kotitreenin myötä ajatustyötäni omaa asennettani kohtaan.

Lisämotivaatiota ja vahvistusta uusien elämäntapojen ylläpitämiseen minulle toi ystävän kanssa tehdyt hyvän mielen vesijuoksutreenit. Me ollaan käyty Johannan kanssa kevään mittaan useamman kerran viikossa aamu-uinnin aikaan kurvailemassa uimahallissa. Tyyli saa olla vapaa ja välillä sitä tehdään treenin kannalta ja välillä se menee enemmänkin kuviokellunnan ja saunomisen puolelle.. varsinkin jos altaassa käydään läpi loppupäivän ruokalistaa, nams! Parasta on juttelut ja yhteinen ajanvietto, eihän tämä liian vakavaakaan saa olla!

Kevät oli itsetutkiskelun aikaa isolla iillä. En ole vuosikausiin ollut näin lähellä omia ajatuksiani ja näin rehellinen itselleni.

Mie sain lisäintoa liikkumisen aloittamiseen myös liityttyäni Facebookin kyykkyhaasteeseen. Otin päivittäiseksi tavaksi tehdä kyykyt käydessäni lenkillä viereisen pienen järven jäällä koirien kanssa. Mie huomasin, että pikkuhiljaa mie tein päivittäin kotitreeniä ja lenkkien yhteydessä kyykkyjä. Sen myötä mie taas aloin kiinnittämään hieman enemmän huomiota ruokavaliooni. Mieliala ja yleinen fiilis nousi kuin aamuinen aurinko! Ja olin hieman hämillänikin…mie saatoin olla tyytyväinen itseeni pitkästä aikaa kun huomasin voivani paremmin ja olin ottanut ensimmäiset askeleet kohti haluamaani muutosta. Tätä ihmistä en ollut pitkään aikaan tavannut.

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Mie näin maaliskuun alussa Facebookissa Motivire-yrityksen päivityksen, jossa mainostettiin heidän järjestämäänsä ”Kesäkroppa 2015”- valmennuspakettia. Ideana oli kuuden viikon mittainen nettivalmennus, johon sisältyi ruokavalio ja päivittäisiä kotitreenejä. Kaikessa hiljaisuudessa maksoin valmennuksen (kokonaiset 12,95€) ja pääsin suljettuun nettivalmennusryhmään.

Siitä alkoi sitten virallisesti tämä matka, jota kuljen edelleen hymyssä suin. Kuuden viikon aikana löysin itsestäni intohimoisen salityären ja lenkkien pituus on kasvanut koirienkin kanssa. Mie olen oppinut arvokkaita asioita ruokavaliostani. Syön nykyisin viidesti päivässä ja päivä käynnistyy aamiaisella! Kahvinjuonnin määrä on kaiketi laskenut muutamaan kuppiin päivässä, sillä kahvia ei yksinkertaisesti tee mieli enää litratolkulla kun syön tasaisesti 3-4h välein. Vedenjuonti on erittäin tärkeä osa päivää ja nykyisin kuljetankin Dermosilin juomapulloa joka paikassa mukana. Kiitos Johanna vinkistä! Tästä silikonilla suojatusta lasipullosta vesi maistuu paljon raikkaammalle eikä siitä liukene mitään ylimääräistä kehoon, toisin kuin joistain muovipulloista sanotaan liukenevan.

Alla on vasemmalla minusta kuva nettivalmennuksen alussa ja oikealla sen päätyttyä. Kiloja on lähtenyt loppiaiselta n. 7kg ja senttejä vyötäröltä sekä lantiolta reilut 12cm. Paluuta vanhaan elämään ei ole, rakastan uutta, nykyistä elämääni liian paljon tehdäkseni sen suhteen kompromisseja. Fysioterapeutin kanssa jatkamme yhteistyötä valmennuksen saralla ja viemme treenaamisen seuraavalle tasolle. Odottelenkin innoissani uutta ruokavaliota ja kolmiosaista treeniohjelmaa.

Puhun ”nykyisestä” ja ”vanhasta” elämästäni sillä muutos vanhan ja nykyisen Marrun välillä on merkittävä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kulkenut tässä vajaan puolen vuoden aikana melkoisen tien kivikkoineen ja auringonpaisteineen ja matka jatkuu edelleen. Ei kai ihmislapsi ole koskaan ns. valmis kulkemallaan tiellä vaan elämällä meille loputtomasti opetettavaa itsestämme. Eikä koskaan ole liian myöhäistä muutokseen, jos sitä todella haluaa! Usko itseensä ja omiin tavoitteisiin vie meidät kohti haluamaamme elämää mutta se vaan vaatii sitkeyttä, lujaa tahtoa ja ainakin omalla kohdallani lähimmäisteni tukea. Tässä onkin sopiva kohta kiittää omaa rakasta Artturiani, isosiskoani Jaanaa ja läheisintä ystävääni Piaa. Ilman teitä, teidän tsemppiä ja loputtomia kannustuksia tämäkin tytöntylleröinen saattaisi vielä tyytyä vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyykään. Artturi oli mulle todellinen tukipilari ja tsemppari, jotta pääsin syömisrytmiin kiinni enkä lipsunut ja Pia – me ollaan vietetty varmaan puolet vuorokaudesta puhelimen päässä, jos riittääkään! Jaana on tukenut ja kannustanut minua toiselta puolelta Suomea. Elämän kokoinen KIITOS kuuluu teille rakkaat!

Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei tule elämässä ilmaiseksi. Olen mainio esimerkki siitä, että saavuttaaksesi esimerkiksi paremman kunnon ja terveellisemmät elämäntavat, riittää kun tähtäät perukseltaan terveelliseen ruokavalioon. Ja yhdistämällä siihen riittävän määrän liikuntaa, lisäät omaa hyvinvointiasi. Mie aloin syömään enemmän ja aineenvaihdunta räjähti käsiin! Ei kait parempaa voi olla, kun saa syödä hyvällä omalla tunnolla ja paljon! Energiamäärän kasvaessa jaksaa luonnollisesti liikkuakkin enemmän. Palkinnoksi olen saanut uuden, onnellisen, tasapainoisemman ja kiitollisemman elämän.

Haluan korostaa, että elämässä ei ole kyse vain suorittamisesta ja ääripään tavoittelemisesta, mikä tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa monessakin asiassa olettamus ja vaatimus. Tämän saman näkee ajoittain myös esimerkiksi äärimmäisen tiukkojen ruokavalioiden ja treeniohjelmien kohdalla. Kehotan ihmisiä olemaan kuitenkin lempeitäkin itseään kohtaan, liian tiukat vaatimukset ja nopeat saavutukset voivat viedä sudenkuoppaan. Itseään ja kehoaan tulee rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Kroppa tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja hyvinvoiva keho tukee hyvinvoivaa mieltä. Kroppa tarvitsee myös liikuntaa ja virkeä kroppa tukee virkeää mieltä.

Tässä minun alkumatkani tarina ja taustoja. Matka on vasta aluillaan ja otan avosylin tulevan vastaan. Kaikki päivät elämässä eivät ole hyviä, aina ei jaksaisi salitreeni innostaa tai tekisi mieli lipsua herkkujen puolelle..silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään, mitä ne sinulle koittavat kertoa? Liiallinen ääripään tavoittelu ei ole hyväksi, herkkupäiviä pitää olla ja lepopäivien tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Terveellisten elämäntapojen pitää kulkea käsi kädessä arkielämän kanssa eikä hankaloittaa sitä. Muutos ei vaan tapahdu hetkessä sillä uuden opettelu vie aikansa. Mie hiljensin ajatukseni pitkäksi aikaa. Nyt olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, että siihen en enää sorru.

Jokaiselle on olemassa se sopiva ja oikea elämäntyyli, oletko jo löytänyt omasi? Elätkö sellaista elämää, mitä mielesi ja kehosi haluaa?

Tervetuloa seuraamaan Marmelaadin matkaa kohti hyvinvointia!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa