Oikein ihanaa perjantaiaamua! Mie tykkään jakaa onnistumistarinoita ja positiivista asennetta blogissani ja olen innoissani päästessäni jakamaan myös muiden tavallisten pulliaisten ja elämäntapaintoilijoiden ajatuksia hyvinvoinnista. Tänään Marru Marmelaadi-blogi tarjoilee teille luettavaksi Helin tarinan joogan ja WallTraininingin parissa. Fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi ihmisen mieli kokee osansa tästä muutosprosessista ja omat ajatusmaailma voikin saada kannustavan sysäyksen uusiin haasteisiin tarttumisen myötä ja itsensä voi yllättää omalla rohkeudellaan. Olen saanut tutustua Heliin WellnessLoungella ja on ollut ilo saada jakaa joogakokemuksia ja jopa omia kiputilojakin tämän positiivisen ja aurinkoisen naisen kanssa. Lukemisen iloa!
Helin tarina
Olen 50-vuotias liikunnallinen nainen. Perheeseeni kuuluvat aviomies, 18-vuotias tytär sekä Bichon Frisé, Vili. Elämä on kuljettanut minut synnyinkaupungistani Sodankylästä Tornion kautta Rovaniemelle. Rovaniemi on ollut kotikaupunkini jo kohta kolmekymmentä vuotta ja voin kai todeta olevani rovaniemeläinen ihan oikeasti monen kymmenen vuoden jälkeen.
Harrastuksiini kuuluvat tällä hetkellä WallTraining, Flow jooga, Yinjooga, LesMills BodyCombat, LesMillsBodyBalance ja erilaiset tanssilliset ryhmäliikuntatunnit. Edellä mainittuja lajeja harrastan Hyvinvointistudio WellnessLoungessa ja Liikuntakeskus Kunnon Paikassa. Liikun tietenkin myös koiran kanssa pariin kertaan päivässä.
Olen käynyt astangajoogan peruskurssin v. 2009 Astanga jooga Lappi ry:llä. Tarkoituksenani oli aloittaa säännöllinen joogaharjoittelu tuolloin. Kaikki ei mennyt kuitenkaan kuten olin ajatellut… Kävin yhdellä viikkotunnilla ja totesin, että ehkä se ei sittenkään ole mun juttu. Kaipasin lisää ohjausta ja sarjojen tekeminen tuntui todella haastavalta. Ehkä jos olisin jatkanut harjoituksia kauemmin, olisi tilanne muuttunut. Kuitenkin tunne siitä, että jooga ei ollut mun juttu oli niin vahva, että päätin unohtaa koko lajin ja keskityin ihan muuhun.
Tässäkö se sitten on?
Vuoden 2013 lopussa Liikuntakeskus Kunnon Paikassa oli näytetunti Into Yogasta. Se oli suomalaisten kehittämä ”voimajoogaan pohjaava, turvallinen mutta hien pintaan saava harjoittelumuoto, joka kehittää fysiikan puolella voimaa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja tasapainoa”. Minua kiehtoi tuo ajatus turvallisesta voimajoogaan pohjautuvasta lajista. Ja kun siinä vielä oli musiikki mukana. Ei muuta kun tunnille!
Ensimmäisestä Into Yoga tunnista en oikein muista mitään erityistä. Se jäi kuitenkin mieleen, että sitä halusin jatkaa. Kuljin tunneilla v. 2014 viikoittain ja pikkuhiljaa olin koukussa lajiin; sen fyysisyys kiehtoi ja tekniikan opettelu oli myös isona motivaattorina.
Kesällä 2014 esitin työnantajalle, että jospa se tarjoaisi yhden joogatunnin viikossa työntekijöilleen. Otin yhteyttä Koskelan Seijaan. Hän mm. ohjasi Into Yogaa ja opiskeli tuolloin RYT200 joogaopettajaksi. Seijan ammattitaito vakuutti minut alusta lähtien ja luotin, että hän olisi meille juuri se oikea opettaja. Ja meidän onneksemme Seija suostui ja siitä pyörähtivät käyntiin työpaikan joogatunnit. Paikka ja tunnin kesto vaihtuivat kaupungilta vuokratusta tilasta WellnessLoungelle ja tunnista puoleentoista tuntiin. Minulle oli mukavinta huomata se, kuinka muutkin olivat innostuneet joogasta eikä minun esitys työpaikan joogatunnista ollut turhaa. Koenkin olevani jonkinlainen tsemppari ympärilläni oleville ihmisille nimenomaan liikuntaan liittyen. Huomaan monesti pyytäväni kavereita erilaisille tunneille ja tsemppaan liikkumaan. Facebookissa ja Instagramissa minun innostuksen huomaa myös. Joskus olen miettinyt, että pitäisikö vähän hillitä innostusta, mutta onneksi se ajatus on mennyt kohtuu nopeasti ohi 🙂
WellnessLoungen aula
Suunta eteenpäin
Into Yoga loppui v. 2014 lopussa, mutta minun innostukseni joogaa kohtaan sen kun kasvoi. Kehitystä tapahtui koko ajan pikku hiljaa ja yritin ammentaa Seijan tekniikkaopetuksesta kaiken hyödyn itselleni. Joogassa ei ole koskaan täysin valmis ja aina on opittavaa paljon. Minun joogapolullani on ollut kiviä ja tulee olemaan jatkossakin, mutta uskon että ne kivet on siirrettävissä syrjään, että tie olisi hieman helpompi. Juuri tuo kiehtoo joogassa valtavasti.
Minua ei joogassa hirveästi kiinnosta se henkinen puoli ja joogahistoria. Enemmän minua kiinnostaa fyysinen puoli ja sitä kautta se, että kuinka pystyn tekemään harjoituksen olemalla läsnä vain siinä hetkessä. Ja kuinka pystyä olemaan analysoimatta liikaa sitä mitä teen seuraavaksi, vaan keskityn siihen hetkeen ja siihen asanaan jota olen tekemässä.
Aurinkosoturi Villa Mandalan maisemissa
Kolmijalkainen koira
Joogan kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma ja koen viiskymppisenä löytäneeni juuri sen minulle oikean lajin, jota voin harrastaa turvallisesti erittäin ammattitaitoisen opettajan johdolla WellnessLoungella. Vaikka joogapolkuni on tähän mennessä aika lyhyt, tunnen että se polku vie juuri oikeaan suuntaan ja sekin auttaa minua tulemaan varmemmaksi ja vahvemmaksi ihmiseksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tunnit ovat hyvinkin fyysisiä ja siitä tykkään todella. Kroppaan on tullut voimaa lisää kahdessa vuodessa rutkasti ja varsinkin yläkroppaan, josta sitä on tuntunut puuttuvan aiemmin. Tai ei niitä voimia ennen ole ollut ollenkaan; siltä ainakin tuntuu nyt…
Soturi 2 WellnessLoungella
Tanssija
Joogan lisänä mahtavan uusi harjoittelumuoto
WellnessLoungen avauduttua minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua myös uudenlaiselle tunnille: WallTraining. Ja jäin koukkuun heti… tai voisko sanoa, että jäin remmiin heti. Laji on ihan erilaista treeniä kuin aikaisemmin olen tehnyt. Toiminnallista harjoittelua, joka haastaa kaikki lihasryhmät, mutta erityisesti keskivartalon. Ja minun tapauksessani haastaa lisäksi mun rohkeuden…. Olen arka ja WallTraining-tunnin jotkut asennot tuntuvat minusta ihan oikeasti pelottavilta; erityisesti pää alaspäin jutut on mulle iso juttu. Mutta kahden vuoden aikana olen uskaltanut kokeilla montaa eri juttua ja olen todella ylpeä itsestäni. Tässäkin iässä voi näköjään vielä oppia uusia asioita ja rohkeutta löytyy jostakin niiden oppimiseen. Ja täytyy sanoa, että sisu ajaa oppimaan uusia asioita. Tuota sisua en puolenkymmentä vuotta sitten tiennyt edes omistavani, mutta näköjään sitä minussakin edes hitunen on. Muutosta parempaan on siis tapahtunut.
Kuva mun ekalta WallTraining-tunnilta maaliskuussa 2015… Kyllä jännitti
Se onkin ollut mahtavaa huomata, että joogan ja WallTraining-tuntien myötä olen löytämässä uuden itseni; rohkeamman ja sitä kautta täydemmän aikuisen viisikymppisen naisen, joka antaa piutpaut omalle iälleen ja aikoo elää vahvasti ja treenaten vielä monta vuotta. Nyt joku toteaa, että ei tuolla tavalla voi löytää itseään… Mutta minä voin… Joku muu löytää sen muuten, mutta minä uskon, että löydän itseni tätä kautta.
WallTraining todella haastaa ja saa tekemään monia juttuja, joita ei ikinä olisi aiemmin kuvitellutkaan osaavansa tai uskaltavansa. Tämä on jonkinlainen silta.
Kohti unelmaa
Keväällä 2016 huomasin Facebookista, että eräs joogaretriittikaveri kesän 2015 Villa Mandalan joogaretriitiltä oli aloittanut Villa Mandalassa RYT-200 joogaopettajakoulutukseen. Minulle tuli mieleen ajatus, että miksi en minäkin vielä joskus. Olin ehkä alitajuisesti miettinyt asiaa jo jonkin aikaa, koska asia selkiytyi minulle sillä hetkellä ihan täysin ja päätin hakeutua seuraavaan Villa Mandalan toukokuussa 2017 alkavaan joogaopettajakoulutukseen. Mietin asiaa monelta kantilta: pystynkö siihen, riittääkö taidot, haluanko opettaa joogaa vai tehdä ”vain” harjoituksia , haluanko kehittyä joogassa vielä enemmän, millä tavalla haluan kehittyä jne. Suurimpana kysymyksenä risteili ehkä se, että olenko tarpeeksi ”hyvä” koulutukseen; kelpaanko sinne…. Keskustelin asiasta WellnessLoungen Seijan kanssa ja Seija rohkaisi minua hakeutumaan.
Hyvinvointikeskus Villa Mandalan päärakennus
(Alkuperäinen kuva)
Wild Thing Villa Mandalan maisemissa
Minua ei vielä tälläkään hetkellä joogaopettajakoulutuksessa kutsu niinkään se opettajuus vaan lähinnä kehittyminen joogan parissa. Koulutuksen pääopettaja Mia Jokiniva totesi miettiessäni asiaa: ”Uskon, että olet valmis kuvailemasi mukaan oppimaan lisää, ja aivan varmasti kokeilemaan koulutuksen myötä itse ohjaamistakin.” Näin voi käydäkin, mutta en nyt aseta mitään isoja odotuksia itselleni sen suhteen. Koulutukseen kuuluu opetusharjoittelu, joten sitäkin pääsen kokeilemaan ja voihan olla, että ajatukseni muuttuu koulutuksen myötä kuten Mia totesi. Jännä nähdä miten käy. Odotan koulutuksen alkamista innolla. Ja ehkä minua näkee vielä joskus opettamassa joogaa jossakin….
Kuten aiemmin totesin, joogapolkuni on edelleen melko alussa ja siinä on ollut (ja tulee olemaan) vielä paljon kiviä. Mutta onneksi polku on ollut myös palkitseva… Olen huomannut että harjoitus ei ehkä heti tee mestaria mutta ehkä sen kautta löydän paremmin itseni. Jännä nähdä, minkälainen ihminen minusta loppujen lopuksi kuoriutuu… Taikuri voi olla itsekin hämmästynyt. 🙂
MARRU MARMELAADI 