Maaritin kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie olen kutsunut blogiini mielenkiintoisia tyyppejä jakamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan blogiyhteistyökumppaneideni Wellness Loungen ja Kunnon Paikan tunneilta ja toiminnasta ja olen fiiliksissä kun pääsen jakamaan täällä muiden kokemuksia. Tämän juttusarjan aloitti Katja kertomalla omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio WellnessLoungelta.  Tänään te pääsette lukemaan Pää pilvissä-matkailublogia kirjoittavan Maaritin ajatuksia WellnessLoungen Walltraining-tunneilta. Tällainen asioiden yhdessä tekeminen on mielekästä ja mie tykkään kun pääsen kokeilemaan omassa blogissani erilaisten projektien toteuttamista. Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Maaritin kynästä – Ihan huikea meininki!

Tuntuu ihan syrjähypyltä! Kaksi ja puoli vuotta olen ollut vannoutunut matkabloggaaja. En ole edes lukenut treeni- tai hyvinvointiblogeja, paitsi joskus jonkun terveellisen ruokareseptin perässä.  Nyt kokeillaan vieraskynäilyä hyvinvoinnin ja urheilun puolella. Tykkään kyllä liikunnasta, mutta olen itselleni armottoman paska tsemppari. Tarvitsisin jonkun, joka pakottais matkaansa, mutta sellainen pakottaminen ja liika yrittäminen saisi minut ehkä samalla inhoamaan koko hommaa. On mulla kyllä kuntosalikortti. Siinä on ollut kuusi kertaa jäljellä varmaan viimeiset pari kuukautta. Markku on kysynyt minua matkaan reeneihin, mutta mie oon lähtenyt mieluummin uimaan. Talvella me käytiin säännöllisesti salilla yhdessä, kun piti keksiä jotain vastapainoa sisällä istumiselle. Olen mie silloin tällöin lähtenyt salille matkaan, mutta sieltä olen sitten löytänyt itseni haukottelemasta sarjojen välillä. Mulla on joskus purrut salikärpänen ihan kunnolla, mutta viimeisestä aktiivisesta joka toinen päivä salille -tyyppisesta reenaamisesta taitaa olla kyllä aikaa. Eräs Rovaniemellä opiskeleva ystävä kertoi minulle keväällä käyneensä seinätreeneissä jollain hauskalla pikku studiolla ja löytänyt jo ekalla kokeilukerralla itsestään ihan uusia lihaksia. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta en vielä lämmennyt. Kaveri oli muutenkin paljon urheilullisempi kuin minä, joten ajattelin ettei se sovi tällaiselle tyypille, jonka ainoat liikkumiset on pyörällä töihin ja takaisin kulkeminen ja uinti pari kertaa viikossa.

Satuin saamaan kevään lopulla työpaikan Rovaniemen keskustasta. Joka aamu ja iltapäivä poljin WellnessLoungen ohi, jonka ulko-ovi on vain minuutin pyrähdyksen päässä työpaikaltani. Oli pakko googlata mitä palveluja sieltä saa ja löysinkin sen seinätreenin! Tsekkailin aikoja ja tajusin niiden olevan älyttömän hyvät omiin tarkoituksiini. Voisin hilipasta treeniin suoraan töistä viittä minuuttia ennen tunnin alkua! Oli pakko siis kokeilla, kun kerta noin tarjottimella oli ja ihan nokan alla. Kävin tutustumassa Loungeen ja ostin ekan Walltraining-tuntini.

Ekoissa treeneissä pinnistelin Marrun vieressä tunnin ja kuuntelin muiden treenaajien leukailua aiheesta ”Seijan keksimät valheelliset nimitykset seuraaville liikkeille”. Ihan huikea meininki! En osannut varmaan yhtään liikettä pää alaspäin roikkumista (jota myös ranteiden venytykseksi sanottiin) lukuun ottamatta, mutta se lihastuntemus treenin jälkeen oli jotakin ennen kuulumatonta. Puhelin ei meinannut pysyä kädessä ja kirosin mielessäni, kun piti vielä tunnin jälkeen pyöräillä kotiin. Nauraminen oli tuskaa seuraavat kolme päivää. Yhtä rankassa vatsalihastreenissä en ollut koskaan ollut. Tai siis, tuollaisessa treenissä ylipäänsä. Seija tsemppasi, vaikka mie en päässyt edes alkuasentoihin. Palautuminen kesti viikonlopun yli, mutta sitten pitikin päästä taas uudelleen.

Seuraavalle viikolle olin varannut Walltraining Workout-treenin ihan hyvän aikataulun vuoksi ja sainkin olla tunnilla onnekseni yksin! Yksityisopetus just tuossa vaiheessa oli ihan paras juttu. Olin ekalla kerralla päässyt jo jutun juoneen, mutta oli hyvä käydä liikeratoja läpi Seijan kanssa ihan kunnolla. Ei ne käsilihakset minua viikon jälkeen vielä kannatelleet, mutta aina jotain edistystä tapahtuu. Jos ei liikkeissä, niin pään sisällä. Eikä muuten ollut urbaanilegendaa se, että seinätunnin jälkeen tuntee kasvaneensa viisi senttiä. Olo on pitkä ja yllättävän rento, vaikka lihakset täriseekin rasituksesta. Viikko kyseisen treenin jälkeen sain yllättäen vakuutusyhtiöltä palautuksia tililleni nimipäivänäni ja juoksin heti kahvitauolla ostamaan lisää kertoja Loungelle. Päätin, että nyt aletaan ”hyppimään seinille” ainakin kerran viikossa! Kuukausikortin olisi saanut 70€:lla, mutta koin, etten juuri nyt tai ihan vielä sitä pysty hommaamaan. Jos yhdestä treenistä palautumiseen menee ainakin kolme päivää näin alkuvaiheessa, haluan ensin totuttaa kehoni treeniin käymällä Walltraining-tunneilla kerran viikossa. Jos syyskuussa fiilis on jo helpompi, ostan kuukausikortin ja nostan käyntejä kahteen viikossa.

Workout oli samalla päivän paras ja kamalin hetki 😀

Parin viikon tauon jälkeen pääsin jälleen varaamaan aikaa ja aikataulusyistä valitsin kolmanneksi kerrakseni Workoutin. Kysyin Seijalta ennen tuntia, että kuolenko mie. Kukaan ei kuulemma ollut vielä kuollut, mutta kesken treenin tuntui, että melkein helpompi olisi vain kuukahtaa kuin jatkaa. Siinä treenissä oli nimittäin intensiteettiä! Kiertoharjoitustyyppisesti kolme kertaa ihan hemmetin vaikeita liikkeitä. Toiset oli ehkä vähän toisia helpompia. Ne mitkä olivat vaikeita, tuntuivat sitten ihan ylitsepääsemättömiltä. Mulle lankku on aina ollut kauhistus, ja 3 x 1min tuntui ihan järkyttävän raskaalta. Keskivartalo on siis surkiassa kondiksessa, mutta sen mie oon kyllä jo tiennytkin. Kuljin pisteeltä pisteelle silmät kiinni ja kierrosten välillä oli puolikuollut fiilis. Treenin jälkeen oli pakko istua aulassa vielä hetki, kun en ollut yhtään varma jaksaisinko polkea pyörää kotiin asti.

Sen verran voin sanoa, että mulla on ollut kaikenlaisista ryhmäliikunnoista aina vähän mixed feelings. Isoissa ryhmissä on helppo piiloutua sinne takariviin ja fuskata. Sodankylässä harrastin jonkin aikaa pilatesta, mutta se sitten jäi. Joku tuollainen oman kehon painoilla tehty liikunta, joka ei kuitenkaan ole millään tavalla tanssillista tai rytmikästä oli ollut ehkä tiedostamatta jo jonkun aikaa hakusessa. Joogaa en ole koskaan kunnolla kokeillut, koska jotenkin olin mieltänyt sen joksikin ihan lällyksi venyttelyn tyyppiseksi. Voiih, miten voi olla ihiminen väärässä. WellnessLoungella fiilis on tosi henkilökohtainen, ja porukka on heti matkassa. Mulla oli ensimmäisellä kerralla jo niin tervetullut olo! Nimellä puhuttelu ja pienet ryhmäkoot on tosi jees. Kaikki kerkeää saada tsemppinsä ja huomionsa. Oli myös ihan huippua kontaktoida taas uusi rollolainen bloggaaja, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Ja nyt mie olen jo täällä vieraskynäilemässä.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

Mikäli sie haluat avata sanojen arkkusi ja jakaa omia kokemuksia Loungelta tai Kunnon Paikasta niin ota vain rohkeasti yhteyttä joko Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facesivun kautta tai spostilla marrumarmelaadi(@)gmail.com.

Katjan kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie kokeilen blogissa uusia juttuja, mietin tätä muutama kuukausi taaksepäin mutta jätin ajatuksen pölyttymään pöytälaatikkoon. Asia nousi uudelleen esille jutellessani siskon kanssa ja mie päätin tarttua tuumasta toimeen. Mie olen kutsunut blogiini muutamia huippuja tyyppejä jakamaan ajatuksiaan ja fiiliksiään blogiyhteistyökumppaneideni Kunnon Paikan ja WellnessLoungen tunneilta ja toiminnasta, tästä tulee niin siistiä!! Ensimmäisenä pääsette lukemaan vierailevan kirjoittajan Katjan fiiliksiä ja omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio Wellness Loungelta.   Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Katjan kynästä – Orastava addiktio seinällä treenaamiseen

Olin usein katsellut WellnessLoungen kuvia kavereiden Facebook-sivuilta ja pohtinut, miten minäkin voisin tuonne päästä. Miten minä, neljän lapsen äiti, nainen, joka ei ollut liikkunut aktiivisesti vuosiin, uskaltaisin varata itselleni paikan muiden joukosta ja astua Loungeen ovista sisään. (Epäsäännöllisen säännölliset käynnit kuntosalilla eivät mielestäni olleet sitä aktiivista liikkumista, mitä olin kaivannut pitkään.) Yrityksen kynnys oli siis silloin todella korkea. Ajattelin, että vain kovan luokan liikunnan ”ammattilaiset” pystyisivät kuvissa näkyviin liikkeisiin. Olin iskostanut mieleeni ajatuksen, että minähän en tulisi selviämään treenistä hengissä tai ainakin minun ”riippumiseni” seinällä olisi niin noloa, etten toipuisi häpeän tunteesta ikinä. Eihän minulla ollut edes kuvissa olevia varvassukkia, joten minulla mielestäni oli tosi hyviä ja päteviä syitä olla menemättä tunnille. Voisinhan minä haaveilla siitä, että joku päivä olen saanut itseni kuntosalilla ”tarpeeksi” hyvään kuntoon voidakseni kokeilla walltraining-tuntia.

Mikä sitten sai minut kokeilemaan kyseistä treenaamista ja jättämään haaveilun? Kuten monilla naisilla, tarvitsin pientä tuuppausta ystävieni suunnalta sekä heidän ”vertaistukeaan”. Toisin sanoen menin ensimmäisen kerran walltraining-tunnille ystävieni kanssa 🙂 Heidän kokemus (ja myös heidän kokemattomuus), kannustus sekä innostus lajista saivat minutkin tekemään varauksen tunnille ja pukemaan Seijalta (WellnessLoungen omistaja) lainaan saamat varvassukat. Ja täytyy myöntää, ensimmäinen tunti oli hurjan haastava, mutta ei ollenkaan nolo. Vaikka suurin osa tunnista meni vain asentojen hakemiseen tai asennoissa pysymiseen, oli tunti haasteellisuudessaan aivan loistava. Jäin koukkuun samantien. Tuntui, että löysin tunnin aikana kehostani enemmän uusia lihaksia, joita treenata, kuin koskaan aikaisemmin. Minun koko kehoni oli käytössä. Ja tiedän, että näin sanotaan useastakin eri lajista, mutta tämä oli minulle se jokin, joka herätteli kaikki lihakseni. Ja kylläpä tämä herättely tuntui; etenkin kahtena seuraavana päivänä. Esimerkiksi käsiin sattui niin paljon, etten tahtonut pystyä riisumaan vaatteita tai pitämään puhelinta kädessä. Vatsalihasten kivun taas huomasi vasta nauraessa. 🙂 Kivuista huolimatta olo oli jo heti tunnin jälkeen taivaallinen, energinen ja yllättäen myös rentoutunut. Pääni oli jälleen täynnä ajatuksia, kirkkaita sellaisia ja tunsin voittaneeni itseni jollainlailla. Rentoutuneen olon sai uskoakseni taas aikaan harjoittelun vaativuus, koska yksinkertaisesti minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ajatella mitään muuta kuin asennossa pysymistä ja kehon toimintaa. Pääni tyhjentyi kaikista stressitekijöistä ja elin vain hetkessä. Ehkä tämä hetkessä eläminen onkin se koukuttava juttu, oli sitten liikkumisen muoto mikä tahansa.

Koska pidän erilaisista listauksista, päätin listata TOP 5 syytä, miksi minä käyn WellnessLoungen walltraining-tunneilla:

1. Tunnille mahtuu kerralla vain kourallinen ihmisiä, joten saan ohjaaja-Seijalta henkilökohtaista opastusta oikeasta tekniikasta, etten riko itseäni sekä tsemppausta, jotta jaksaisin antaa itsestäni kaikki ja vielä vähän enemmän. Tämä henkilökohtaisuus tunnilla on melkein kuin personal trainerin kanssa työskennellessä.

2. Tuloksia alkaa näkyä suhteellisen nopeasti. Minulla ensimmäinen kerta oli tuskastelua ja kompurointia, mutta jo kolmannella ja etenkin neljännellä kerralla sain isoja onnistumisen tunteita, kun pääsin asentoihin, joita aikaisemmin olin vain kateellisena katselut toisten tekeminä. Huomaan myös kerta kerralta kuinka lihakseni jaksavat aina vain enemmän ja pidempään pidellä minua eri asennoissa.

3. Minulle treenaamisessa on tärkeää liikkumisen ilo ja hyvä olo. Ja nämä tunnit tarjoavat juuri sitä. En pidä ”pakkopulla” treenaamisesta, jossa liikkumisella on kaikkea muita tarkoituksia kuin kyseisten asioiden tuottaminen minulle. Mielestäni treenaamaan täytyy mennä stepaten 😉 Eli odotat malttamattomana, koska seuraava tunti olisi.

4. WellnessLoungella on erittäin hyvä henki. Treenaamaan tulleet muodostavat melkein kuin pienen yhteisön, jonne kaikki ovat tervetulleita. Ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Pidän tästä. Ensimmäisen tunnin jälkeen olen siis ”uskaltanut” mennä tunneille ilman ystäviäni juurikin tämän lämminhenkisyyden ja ystävällisyyden vuoksi.

5. Jokainen voi tehdä liikkeitä oman kuntonsa ja hallitun tekniikkansa mukaan. Voit siis tehdä harjoituksen ”sata lasissa” tai vähemmällä tempolla; ”It´s up to you”. Eikä ketään katsota kieroon, jos liikettä ei tee samaan tahtiin kuin naapuri. Jokainen voi valita oman tasonsa, josta lähteä ponnistamaan ylöspäin.

 ( Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge Oy )

Eli, jos minäkin tähän pystyin, niin mikset sinäkin pystyisi? Voin lämpimästä suositella ainakin kerran kokeilemaan. Sittenhän sen tietää, sopiiko kyseinen laji vai ei. Ja Seija antaa ensimmäiselle tunnille varvassukat lainaan 😉

What do you think?

Treeniä, hikeä ja rentoutumista, näin kului sunnuntaipäivä WallTraining ja WallYin tunneilla

SUNDAY FUNDAY

 Minun sunnuntaipäivän treenit muodostui lenkistä koirien kanssa sekä WallTraining ja WallYin-tunneista rovaniemeläisellä Hyvinvointistudio Wellness Loungella. Keli oli aivan mahtava ja paikoittain lumen ja jään alta paljastuva asfaltti muistutti lähestyvistä (toivottavasti) lämpimämmistä päivistä.

Mie tykkään nykyisin keväästä ja aurinkoisista päivistä pimeän talven jäädessä muistoiksi. Aina fiilikset ei ole olleet samanlaiset vaan vuosia, vuosia takaperin kevätaurinko ja valoisat päivät eivät saaneet oloani energiseksi tai virkeämmäksi, päinvastoin. Mitä valoisampaa ulkona oli, sitä syvemmälle kotiin mie halusin hautautua. Tästä aiheesta mie saisin kyllä ihan oman postauksen aikaiseksi mutta ohjataanpas ajatukset takaisin tämän päivän aiheen äärelle.

Lumien sulettua me päästään koirien kanssa lenkkipoluille ja sitä mie odotankin! Tulevana kesänä mulla on yksi uusi lenkkikaverikin, staffipoika Sepon liityttyä meidän laumaan viime lokakuussa. Seppo on  ketterä ja sinkoilee kuin taskuraketti, metsä on loistava ympäristö vapaana juoksemiseen. Metsässä mie rentoudun itsekkin, toisinaan lenkkeilen kuulokkeet korvilla ja kulkua rytmittää musiikki ja välillä kuulokkeet jää kotiin kun haluan hakeutua  hiljaisuuteen ja kuunnella omia ajatuksiani. Luontoympäristössä on jotain taikaa, kaikki ne tuoksut, luonnonäänet, materiaalit ja värit luovat yhdessä vaikuttavia hetkiä. Tästä syystä mie olenkin erityisen iloinen kun me asutaan ihan Ounasvaaran kupeessa, mulla on lyhyt matka lempari lenkkipoluille ja paikoille.

WALLTRAINING – YKSILÖLLISTÄ TREENIÄ

Mie mietin tuota otsikkoa jonkin aikaa ja päädyin muotoilemaan sen noin, eli ”WALLTRAINING – YKSILÖLLISTÄ TREENIÄ”. Otsikko on aika jäykkä ja virallinen näin epävirallisemman blogitekstin sekaan mutta siinä kiteytyy omat ajatukseni eiliseltä WallTraining tunnilta.

Mie ajelin Hyvinvointistudio Wellness Loungelle posket punaisina lenkin jäljiltä. Mie mahdoin muuten olla kohtalaisen huvittava näky kun painelin Pöykkölän perällä Gizmon ja Sepon kanssa menemään..en nimittäin ollut suunnitellut niin pitkää lenkkiä vaan ajatuksena oli käydä mutka lähempänä, joten mie nappasin vaan ensimmäiset vastaantulleet kengät jalkaan ja ne oli isot korkeavartiset kumpparit, hah. Näihin kumppareihin yhdistyi vielä mun löysät ja kauhtuneet lempparikollarit ja Artturin iso huppari, jonka helma yltää mulla pitkälle reisiin. Tyylillä mentiin!

Liikkeiden monipuolisuus ja kokonaisvaltaisuus innostaa minua erityisesti seinätreeneissä.

WallTraining tunnilla oli rento ja iloinen tunnelma. Treeni oli raskas, oli positiivinen ylläri sunnuntaille kun sai itsensä puskettua omille rajoilleen. Ojentaja, reisi-ja pakaratreeni meni perille, siitä mie saan palautetta kropalta. Mie oon ollut tosi tyytyväinen tuohon oikean ranteen kestävyyteen, liikkuvuus siinä on edelleen huonompi kuin vasemmassa mutta se kaiketi ei tule muuttumaan ennenkuin ranteessa oleva levy poistetaan…joten mie pärjään hyvin tämän kanssa nykysellään. Edellisen kerran leikkauskokemukset  välkkyy erittäinkin kirkkaasti mielessäni, joten kiitos mutta ei kiitos!

Kuvassa näkyvä liike on yksi suosikeistani! Se todella tuntuu lihaksissa ja viimeiset toistot pusketaan ähinän kanssa. Mulla tutisi kädet niin kovasti käsitreenien jälkeen, että oli vaikeuksia muutella vyön asetuksia! Liikkeiden monipuolisuus ja kokonaisvaltaisuus innostaa minua erityisesti seinätreeneissä. Esimerkiksi ojentajatreenissä sinun pitää keskittyä lisäksi myös pakaroihin, vatsalihaksiin, keskivartalon tukeen, lantion asentoon  yms yms. Lihakset eivät siis saa nukkua tällä tunnilla ja tämä tekee Walltrainingistä koko kroppaa kehittävän treenimuodon.

Monipuolisuuden lisäksi yksilöllisyys korostuu seinätreenissä.  WallTraining ja flowjooga ovat opettanut mulle uusia asioita omasta kropastani ja lihaksista ylipäätänsä. Ja ehdoton plussa on liikevariaatioiden määrä,  ne antaa meille mahdollisuuksia työskennellä ja treenata kroppaa kuunnellen. Toiminnalliset, kehonpainolla tehtävät harjoitukset ovat todella antoisia koska ne kehittää fyysisen kunnon lisäksi itsetuntemusta ja mieltä. Kun opit tuntemaan omaa kehoasi ja kunto kehittyy, sie saat tekemisestä vielä enemmän irti!  Ja onhan se mukava tunne kun voikin todeta kehittyneensä jollain osa-alueella tai  tarkastella treenaamisen myötä kehittyvää kroppaa.

Mitä enemmän oman kroppansa kanssa työskentelee, sitä enemmän itsestään ja kropan toiminnasta oppii ja sulle avautuu myös uusia mahdollisuuksia treenirintamalla! Tähän vaikuttaa kunnon kehityksen lisäksi omien asenteiden ja ennakkoluulojen, tapojen ja tottumusten tarkastelu.  Mielen työskentely yhdessä oman kropan kanssa on mielenkiintoista, mie niin tykkään!

Omien asenteiden ja suhtautumisen tarkastelu on tärkeä osa esimerkiksi treenaamisessa, elämäntapamuutosprosessissa ja ihan arkipäiväisten tilanteiden kohtaamisissa ja käsittelyissä. Minun kohdallani WallTraining ja liikkeiden erilaiset variaatiot ovat kehittäneet suhtautumistani niin uusiin kuin vanhoihinkin asioihin, joita elämässä kohtaan. Enää mie en mieti niin rajoittuneesti mitä joskus olen tehnyt, eli ”mie en pysty tähän koska..”-ajatus on vaihtunut ”miehän pystyn tekemään vaikka mitä!”-ajatukseen.  Se on huikea fiilis kun saa selkeän ohjeistuksen jonkin liikkeen tekemiseen ja sen myötä liike tosissaan tuntuu oikeissa paikoissa voimakkaasti. Mie olen turhautunut monia monia kertoja kun oon todennut ohjauksen myötä tehneeni liikkeitä aiemmin väärin pidemmän aikaa mutta mitäpä niitä enää miettimään! Katse eteenpäin, eli jatka treenaamista oikealla tekniikalla. Oikein tehdyillä liikkeillä pitäisi sitä kaivattua kehitystäkin tapahtua sen lisäksi että et aiheuta itsellesi vammoja tai kiputiloja.

Jonnan kanssa hyvillä fiiliksillä!

Eilisellä tunnilla oli hyvä energia, kanssatreenaajat innosti lisää ja kaikenkaikkiaan treeni oli omalla kohdallani onnistunut. Sain sykkeen korkealle ja treeni meni perille lihaksiin, tuntuu hyvältä kun koko kroppa on tuntuu rennommalta. Jonnan kanssa kun tehtiin vielä samaa tahtia niin kertyihän niitä toistoja, hyvä me! Seija oli kehitellyt uusia liikkeitä ja mie löysin uusia lemppareita parikin kappaletta. Muun muassa kyykkyvariaatiot, joissa hyödynnettiin vyötä ja blokkia oli super tehokkaita! Reidet oli aivan tulessa sen jälkeen. Wall tunnilla tehdään myös paritreeniä ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vierekkäisillä paikoilla tehdään eri liikkeitä ja me vaihdellaan paikkoja vieruskaverin kanssa. Näin me  voidaan tehdä kahden liikkeen sarjoja, nämä haastaa omaa kuntoa! Repeilyltä ei taaskaan säästytty,  oli jos jonkinmoista kohellusta ja sähläystä mutta se ei siltikään ollut treenistä pois. Ihan parasta!

WallYin #tämäonsitäseinäjoogaa

Treenin päätteeksi jäin WallYin- tunnille, jossa teimme yin joogatunneilta tuttuja harjoituksia. AI ETTÄ, TÄMÄ OLI NIIN IHANAA!! Edellisellä tunnilla oli saatu hiki kunnolla pintaan ja sykkeet korkealle, joten tämä rentoutumistuokio ei olisi voinut tulla parempaan kohtaan. Mie olen käynyt aiemminkin näillä WallYin- tunneilla, joten kokemusta on ehtinyt kertyä mutta tässä tunnissa oli jotain aivan uutta ja erilaista!

 

Edellisen tunnin treeni tuntui pitkin kroppaa, olo oli rauhallinen, mieli vakaa ja rento.. mie nautin täysillä! Mihinkään kohtaan kroppaa ei sattunut ja olo oli todella kevyt. Tässä WallYin tunnissa on jotain ainutlaatuista. Mie pystyn rentoutumaan, rauhottumaan ja jos/kun mie en ”saa tyhjennettyä mieltäni” niin ainakin mie olen oppinut tulemaan toimeen pyörivän ajatusrumban kanssa tarttumatta kaikkiin mielessä pyöriviin ajatuksiin. Ne saa lipua edes ja takaisin siinä minun ympärillä mutta mie saan silti olla siinä omassa kuplassani keskittymättä niihin. Mieli ja ego koittaa ihan tarkoituksella heitellä kaikenlaisia koukkuja sinne omiin ajatuksiin, jotta se onnistuisi häiritsemään keskittymistä siihen hetkeen ja olemiseen.

Mie olen sisäistänyt sen, että minun ei tarvitse pyrkiä tyhjentämään päätä kaikista ajatuksista vaan mulle sopii pysähtyminen ikäänkuin ajatusten keskelle. Jos ajatukset juoksee täyttä häkää mielessä niin en mie niitä saa välttämättä kadotettua sieltä. Mulla menee koko harjoitus siihen, että mie pyrin tyhjentämään ajatukset enkä näin saa irti siitä olennaisesta. Mulle tämä pysähtyminen ja juuri sillä hetkellä mielessä olevien ajatusten hyväksyminen sopii. Hyväksymisellä mie tarkoitan sitä, että ne annan niiden tulla ja mennä tarttumatta niihin ja ne saa jatkaa sitä omaa liikettään mutta mie saan tuntea sen hyvän olon kun ei tarvitse juosta pakoon mitään. Hyväksymällä mie saan rauhan sinne ajoittaiseen ajatusten sekamelskaan.

Pysähtyminen ei ole missään nimessä helppoa ja Yin jooga onkin yksi haastavimmista joogamuodoista sen vuoksi kun asanoissa pysytään pitkiä aikoja. Ajatusten kilpajuoksu haastaa paikallaan oloa, tekemättömyyttä ja pysähtymistä. Uskallan väittää, että niin käy kaikilla, meillä on vain eri tapoja sopeutua näihin tilanteisiin ja käsitellä niitä. Minusta tuntuu tosi hyvältä kun olen saanut oman joogaan liittyvän oivallukseni, josta kerroin tuossa aiemmin. Minun ei tarvitse pakottaa, ei ole pakko pysähtyä sillä tavoin mitä olen aiemmin olettanut. Mie saan tehdä joogaharjoitukset omalla tyylilläni ja tavallani. Tämä on vienyt minua syvemmälle omissa harjoituksissani. Itseluottamuksen kohentuminen uusien kokemusten ja tilanteiden myötä on auttanut minua myös tunnistamaan itseäni. Kun saat varmuutta esimerkiksi itsenäisiin joogaharjoituksiin, säteilee se muillekin elämän osa-alueille.

Mie olen huomannut, että mulla on ollut ennakkoluuloja ja olettamuksia joogaa kohtaan ja niiden rikkoutuessa mulle on avautunut uudenlainen maailma joogan parissa! Minun ei tarvitsekkaan koittaa saada itseäni sopimaan johonkin tiettyyn muotiin vaan mie saan tehdä joogaharjoituksistani omannäköiseni ja tyyliseni. WallYin on koukuttanut minut ja syynä mahtaa olla tämä kombo, jossa yhdistyy yin joogan hitaat ja pitkäkestoiset asanat ja seinä apuvälineineen. Mie huomasin mieleni rentoutuvan eilen myös sen pienen tekemisen kautta kun säädimme vöitä oikeille korkeuksille jne. Liikkuminen asennosta toiseen tapahtuu todellakin kiireettä, ilman mitään ylimääräisiä liikkeitä. Ajankulku katoaa ja keskittyminen kulkee hengityksen mukana. Vau mikä fiilis!

(Kuvat Seija Koskela)

Loppuun eräs löytämäni sitaatti, joka sopii päättämään tämän kirjoituksen:

”Most people have no idea how good their body is designed to feel”

                                                                                                     KEVIN TRUDEAU

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia Instagrammissa ja Facebookissa, suorat linkit löytyvät nykyisin myös blogin ylävalikosta.

Nähdään seinällä! Aurinkoista viikkoa!

To do-listalla: lisää voimaa yläkroppaan ja liikkuvuutta selkään

---

Kuluvan viikon fiiliksiä

Tiistaiaamu alkoi hyvissä merkeissä ja fiiliksissä Liikuntakeskus Kunnon Paikan Lessmills Body balance tunnilla. Näistä PT Minnan ohjaamista aamun tunneista on tullut miltei joka viikkoinen rutiini. Viikkojen sisältö vaihtelee muutoin aikataulujen vuoksi treenien suhteen eikä mulla ole tällä hetkellä mitään orjallista viikkosuunnitelmaa.

Tietysti sellaisessa jämäkässä suunnitelmassa olisi omat hyvät puolensa mutta..tällä hetkellä mulla on oma motivaatio vahvoilla ylipäätänsä tekemiseen ja treenaamiseen, joten mie kuuntelen itseäni ja koitan myös päästä kavereidenkin kanssa treenaamaan. Mulla on pari luottoystävää, joiden kanssa me ollaan Kunnon Paikassa käyty salilla ja ryhmäliikuntatunneilla ja aina on ollut niin hyvä fiilis sen yhdessä tekemisen jälkeen, että haluan löytää niillekkin aikaan.

Mie haluan pitää itselläni tietynlaisen vapauden treenaamisessa ja vaihteluhan virkistää. Joka tapauksessa mie koen olevani super onnekas kun mulla on blogiyhteistyökumppaneina Kunnon Paikka ja Wellness Lounge, parempia paikkoja ei mulle ole olemassa! Liikkumiseni ja treenaamiseni on näiden paikkojen ansiosta monipuolista ja erilaiset ryhmäliikuntatunnit mahdollistaa mulle itseni haastamisen myös mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ja mie tarviinkin semmosta, mahdollisuuksia ja kannustusta jotta pääsen näkemään mihin minusta on.

Body balance tunneilla kroppa heräilee kivasti keräten energiaa tulevaan päivään ja mie tykkään uudesta ohjelmasta liikkeineen. Erityisesti vatsalihasliikkeiden sarja on mun makuun. Mie koen ohjelman haastavaksi oman tämän hetkisen liikkuvuuteni rajallisuuden vuoksi mutta haastetta pitääkin olla! Esimerkiksi perhospunnerrusten kanssa mie olen saanut naama punaisena ähertää matolla mutta hitto vie, vielä mie sen onnistun tekemään kunnolla suorilla jaloilla!

Tunnin jälkeen on virkistynyt ja energisempi olo ja ennen kaikkea hyvä fiilis sen vuoksi kun tiedän, että käymällä tunneilla mulla tosissaan on mahdollisuus kehittää niitä heikompia osa-alueita kehossani. Varjopuolena on tuo minun ongelmien kehäkolmonen eli alaselkä SI-nivelineen..aina en voi olla ennen tuntia varma siitä että minkälaiset tuntemukset selässä tunnin jälkeen on. Mutta tässäkin on jälleen muistettava se, että asentoihin mennään kehoa kuunnellen ja liikkeet tehdään sen mukaan mihin taivutaan.

Tavoitteet ja kehitys motivoi treenaamaan

Tänään mie kävin tekemässä Kunnon Paikassa yläkropan treeniä ja tuntui mielekkäältä tehdä esimerkiksi ojentajatreeniä kuminauhan avustuksella sekä kokeilla erilaisia punnerrustekniikoita. Mie haluan lisää voimaa yläselän alueelle ja lisää liikkuvuutta selkään ja vahvistaa kehoa työskentelemällä kehonpainolla. Tuntui hyvältä kun nämä tavoitteet on kirkastuneet mielessä.

Ajatukset pitkin seiniä

Mulla on herännyt into yläkropan vahvistamiseen Wellness Loungessa järjestettävien Walltraining tuntien aloittamisen jälkeen, sillä huomattuani kuinka paljon nautin noista kyseisistä tunneista liikkeineen,  mie haluan todellakin kehittää itseäni sen parissa! Seinän ja vyön kanssa työskenteleminen on avannut mulle aivan uuden maailman, todellakin!

Walltraining on monipuolista, haastavaa, kehittää kroppaa kokonaisuutena ja mie olen kokenut, että olen päässyt tutustumaan omaan kehooni, liikkuvuuteen ja suhtautumiseen itseäni kohtaan sen myötä paremmin. Mie en niinkään enää ajattele sitä, että mihin mie en pysty ja mikä ei sovi mulle vaan Seijan ohjauksessa minun silmät ovat avautuneet ja oma asenne lähestyä treenaamista on utelias, kokeiluhaluinen ja innostunut kaikista niistä mahdollisuuksista mitä mie pääsen kokeilemaan!

Nyt mietiskelen, että kuinka rajoittunut oma ajatusmaailmani omia tekemisiäni kohtaan on ollut koska mie olen myös suurimmalta osalta luonut näitä rajoitteita itse itselleni. Miksi ihmeessä mie olen uskotellut itselleni moista? Yhtenä syynä voi olla epävarmuus itseään kohtaan ja se epämukava olo, jota mie raahasin vuosikausia kivirekenä perässäni.

Mie muistan vielä hyvinkin kirkkaasti sen tunkkaisen, väsyneen, harmaan ja pöhöttyneen olon minkä mie vielä vuosi sitten tunsin. Se olotila oli todella voimakas ja rajoitti minua niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Mieli ei ollut korkealla eikä kropassa ollut energiaa. Mie vain tein niitä asioita mitä ”täytyi”. Ja oman vointini kannalta parhain päätös mitä mie olen elämässäni tehnyt, oli elämäntapojeni muutos. Tästä hyvästä mie voisin halata itseäni ja taidanpas niin tehdäkkin. Koska niitä onnistumisen iloja ei ole tullut arjessa liikoja (ainakaan allekirjoittaneella) niin nyt on  hyvä hetki taputtaa itseään olalle.

 Sinnikkyys palkitaan kun keskittyy, sitoutuu ja luottaa siihen, että periksiantamattomuus palkitsee sinut. Ja tähän tietenkin vielä lisätään se kohtuullisuus..missä taitaa olla opettelemista edelleen. Hetkellisesti on helppoa muuttaa asioita ja tilanteita mutta pitkän tähtäimen muutoksiin ja muutosten tuomiseen osaksi arkea ei riitä taikasauvan heilautus ja taikasana simsalabim.  

Mie olen kirjoittanut paljon siitä, että itseään kohtaan täytyy olla myös lempeä ja hyväksyvä eikä tiukkia ääripään malleja elämäntapojen tavoittelussa mielestäni kannata asettaa ilman pätevää syytä mutta pehmeiden arvojen lisäksi tarvitaan myös sitä sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta ja itsensä puskemista eteenpäin. Noista koostuu  tasapainon tavoittelu itselläni.

Mie en halua antaa semmosta valheellista pilvilinnamaista kuvaa siitä, kuinka tämä kulkemani matka olisi ollut helppo, kevyt, ruusuinen ja tapahtunut ikäänkuin kaiken muun ohessa..koska se ei ole sitä todellakaan ollut. Lukuisia kertoja minun on pitänyt pysähtyä mietiskelemaan, että mitä ihmettä mie teen kun ajatukset ja ego on heittäneet mulle ajatuksia, jotka ovat saaneet minut epäröimään tekemisiäni ja varsinkin väsyneenä mieli ja mielihalut tekee helpommin kepposia. Ja niitä hetkiä tulee vieläkin välillä. En usko, että ne katoavat kuin taikasauvan heilautuksesta mutta noina hetkinä oma nykyinen ajatusmaailma (oma halu ja sisäinen motivaatio) sekä näiden yhdessä muodostama asenne tukee minua.

Elämänlaatua voi parantaa jos sitä todella haluaa ja itsestään voi saada myös ystävän itselleen! Mie en odota enkä edes halua saavuttaa tavoitteitani ja onnistumisiani ns. ilmaiseksi. Mitä enemmän sie teet itsesi ja oman olosi eteen töitä,  sitä paremmalta saavutukset tuntuu! Mie olen malliesimerkki siitä, että tyydyin vain siihen sen hetkiseen vointiini…enää en halua tehdä kompromisseja koskien hyvinvointiani vaan mie pidän siitä kiinni niin pitkälti kuin vain on mahdollista.

Törmäsin sattumalta tällaiseen tekstinpätkään, aika hyvin sanottu, eikö?

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Kuntotsekkausta vuodelta 2015

100 päivää ilman lisättyä sokeria

Sokerilakkohaaste päättyi ja 100 päivää ilman lisättyä sokeria tuli täyteen! Kropassa on puhdas olo ja haaste kohensi yleisesti ruokavaliotani. Lisättyä sokeri on useissa valmistuotteissa joten valmistin itse syömiseni, koitin tehdä monipuolisesti ruokaa ja erityisesti joulunalla herkkuja. Pari kertaa lopputulos oli kaukana toivotusta mutta keittiössä puuhaamisesta tuli pääsääntöisesti hyvä fiilis!

Mie innostuin kokkaamaan ja kokeilemaan haasteen aikana enemmän erilaisia terveellisiä herkkuja. Kokosin sokerilakon aikaisia ajatuksiani yhteen ja muotoilin sokerittomuuden synnyttämiä ajatuksia. Haluan jatkossa jatkaa vähäsokerisella ruokavaliolla siten, että saan syödä herkkuja mutta hyvällä omallatunnolla, joten alan leipomaan enemmän itse jälkiruokia kuten raakakakkuja. Mie en näe syytä täysin herkuttomaan ruokavalioon sillä elämästä pitää saada nauttia myös syömisen kautta! Mie valitsen kuitenkin mieluummin sen terveellisemmän vaihtoehdon sen sijaan, että söisin jotain joka ei ole hyväksi mulle ja keholleni. Esimerkiksi juuri valkoinen sokeri saa minut voimaan huonosti, sokerilla on lukuisia haittavaikutuksia oman kehon toimintaan.

Kuntotsekkausta 

Mie aloitin tämän vuoden kuntotsekkauksella ja katselemalla vanhoja kuvia. Edellisvuoteen mahtui niin onnistumisia ja haasteita kuin sairastelua ja yllätyksiäkin. Näin jälkikäteen ajateltuna mie olen tyytyväinen treenaamisen monipuolisuuteen. Haastoin itseäni ja puskin itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle. Keväällä fokus oli vahvistaa selkää Minnan ohjauksessa sekä käydä aktiivisesti vesijuoksussa. Kunnon kohotessa kaikenlainen liikkuminen ja tekeminen antoi uudenlaista buustia. Kesällä pääsin joogan makuun Yoogaia-sivuston kautta ja koirien kanssa me kulutettiin ahkerasti Oukun lenkkipolkuja. Lisäksi mie pääsin tekemään uutta saliohjelmaa ja hyvää ohjattua salitreeniä.

Syksyllä mie kokeilin uusia ryhmäliikuntamuotoja ja fiilis oli hyvä. Hakeuduin ohjatuille tunneille salitreenin sijaan koska ne motivoi enemmän silloin. Koin saavani itsestäni enemmän irti ryhmäliikuntatunneilla ja uskaltauduin kokeilemaan jopa pumppia! Riemukseni viime vuoden aikana tehty monipuolinen ja selkää voimistava treeni on tuottanut tulosta ja paikat kestää nykyisin pumpinkin.

Uusia kokemuksia syntyi mm. eri joogamuodoista ja walltrainingista, joka koukutti minut kerrasta. Kävin viime viikolla walltrainingtunneilla, tutustumassa Wellness Loungen body balanceen ja osallistuin viime vuoden viimeiselle yinjoogatunnille. Tämä yhdistelmä oli mulle hyvä, walltrainingtunneilla tehtiin raskaampaa treeniä ja kehonhuoltotunnit rentoutti selkää, olo on ollut miellyttävä ja kevyt. Yksi suuri viime vuoden aikana syntynyt muutos on se, että kehonhuollosta on tullut tärkeä osa oman hyvinvoinnin vaalimista. Monipuolinen harrastaminen ja liikkuminen piristää mieltä ja rohkaisee kokeilemaan myös uusia lajeja. Ollaanhan tänä vuonna rohkeita ja ennakkoluulottomia ja haastetaan taas itseämme uusien lajien pariin!

Kiitos vielä teille kaikille, jotka olitte mukanani viime vuonna ja tervetuloa uusille lukijoille! Tänä vuonna nostetaan hieman tavoitteita ja rimaa, ihan vaan sen verran että mielekkyys säilyy. Tarkemmin sanottuna aion keskittyä mm. body balancen ja joogan tekniikkaan ja sen parantamiseen. Palailen myös ryhmäliikuntatunti painotteisen syksyn jälkeen salitreenin pariin. Tapahtumarikasta ja onnellista vuotta 2016! Ollaan toistemme tukena, kannustetaan toisiamme kohti terveyttä ja vahvistetaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiamme!

Torstaisen ”Livemusiikkia ja kehonhuoltoa”-illan tunnelmia

Treenifiiliksiä

Mie aloin kirjottaan kehonhuoltotunnin fiiliksiä mutta huomasinkin, että sormet sauhuaa näppäimistöllä ja asiaa olikin enemmän kerrottavana..eli tekstiä riittää tänään, saatte lukea mukavia kokemuksia ja itsepohdiskelua.

Pari edellistä viikkoa on mennyt treenienkin osalta hyvällä fiiliksellä ja mie oon päässyt kunnolla ryhmäliikuntatuntien makuun! Kävin viime viikon tiistaina ensimmäistä kertaa Kunnon Paikassa CxWorx-tunnilla ja se oli kiva puolituntinen, Anun ohjaus todisti kuinka jumppakuminauha tehostaa kehonpainolla tehtävää treeniä. Samaisen päivän aamuna mie kävin Body balance-tunnilla ja päätin, että jatkan vuoden vaihduttuakin tunneilla käymistä. Tämä tunti tuntuu auttavan lihasten palautumista ja vetreyttää sekä keventää kroppaa.

Maanantaipäiville mie olen löytänyt itselleni sopivan kombon RVP-ja IISEE aero-tunneista. (Rvp on lyhenne sanoista reisi-vatsa-peppu.) Tällä tunnilla treeni menee kyllä perille asti! Tunnilla on aika nopea tempo ja mie tykkään siitä sillä 45min. kestoinen pläjäys on tiivis kokonaisuus.

Mie ilahduin kun huomasin, että alaselkä kestää mm. tangon ja painojen kanssa kyykkäämisen. Innostuin siitä niin kovasti, että olen käynyt sen jälkeenkin samoilla tunneilla peräjälkeen. Mie saan onnistuneen viikonaloituksen hyvien treenien myötä. Usein on tuntunut siltä, että sitä on herännyt kunnolla päivään vasta treenin jälkeen.

Torstain säpinät ja uudet kuviot

Mie aloitin torstaiaamun Wellness Loungen Walltrainingtunnilla. Selkä tuntui saavan pituutta ja toinen seinäilykerta tuntui jonkin verran luonnollisemmalta. Tunnelma oli iloinen, nauru raikasi ja treeniä tehdessä ilmeet vaihtui välillä irvistelyiksi. Pakaratreeni meni kunnolla perille ja oli mukavaa tehä käsitreeniäkin pitkästä aikaa..huomasin nimittäin että treenaaminen on ollut viime viikkoina jalkapainotteista. Ja käsissä tuntuu edelleen! Mie hehkuttelin tunnin jälkeisiä tunnelmia Instagrammissakin eilen tällä kuvalla.

Tunnin päätteeksi ideoimme vielä Seijan kanssa teekuppien äärellä tulevaa vuotta. Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-blogi tekee ensi vuonna yhteistyötä rovaniemeläisen hyvinvointistudio Wellness Loungen kanssa!

Mie olen tästä mahdollisuudesta todella innostunut ja odotukset tulevan vuoden suhteen nousivat entisestään!  Mie jaan täällä omia treenikokemuksiani ja blogin kautta paikan toiminta ja tuntien sisältö tulee tutummaksi lukijoille. Aiheesta lisää ensi viikolla kun osallistun Wellness Loungen tunneille!

(Kuva Juha Lehmola/Wellness Lounge)

Kuten mie yllä kirjotinkin niin omat odotukset ensi vuotta kohtaan ovat nousseet viime aikaisten tapahtumien ansiosta. Vuoden aikana on kuljettu pitkä matka mutta ajankulun nopeus on hätkähdyttänyt jälleen. Joulukuu putkahti esiin nurkan takaa ja mie huomasin jotenkin automaattisesti alkavani miettimään jonkinmoista loppuyhteenvetoa tästä yhdestä kuluneesta vuodesta elämässäni. Vuosi 2015 on ehdottomasti yksi elämäni merkittävimmistä vuosista! Mie olen valmis uuteen vuoteen, valmis haastamaan itseäni kovemmin ja puskemaan määrätietoisesti kohti omia tavoitteita. Mitä ne tavoitteet on, siitä lisää myöhemmin.

Kehonhuoltotunti livemusiikin tahdittamana Kunnon Paikassa

Torstai jatkui Kunnon paikassa aerotunnin ja kehonhuoltotunnin merkeissä. Aerotunnilla oli hyvä tunnelma, musiikki rytmitti polkemista ja Piritta-ohjaaja kannusti puskemaan täysillä loppuun asti. Tunnin jälkeen oli mukavasti rauhottuneempi olo ja mie hainkin rentoa fiilistä sillä se auttaisi minua keskittymään kehonhuoltotunnilla.

Isossa salissa oli rauhallinen tunnelma ja osallistujat valmistautuivat kukin omalla tavallaan tunnin alkuun. Taustalla kuului iloista puheensorinaa ja naurua ja toiset olivat jo aloittaneet rentoutumisen asettautumalla makuulle, osa ihmisistä istui silmät suljettuina. Mie huomioin salin mennessäni, että tähän porukkaan oli helppoa sulautua ja osallistujat tervehtivät iloisesti toisiaan. Tällaiset matalankynnyksen tapahtumat ovat kannustavia, yhteisöllisyys ja tsemppaava, välitön porukkahenki korostuu. Nämä yhdessä kannustavat lähtemään uudemmankin kerran.

Tunnin alussa Seija korosti illan harjoitusten tekemistä ilon kautta, omaa kroppaa tunnustellen ja kuunnellen. Mie en kyllästy kuulemaan tuota tuntien alussa sillä itselläni kesti todella pitkään ennen kun uskalsin kuunnella kehoani ja todella miettiä, että teenkö liikkeet kropan ehdoilla vai pakotanko ja puskenko kroppaani liikkeissä liian pitkälle aiheuttaen pahimmassa tapauksessa vahinkoa itselleni.

Toinen mikä tuntuu itselle tärkeältä kuulla ohjaajan sanomana ja ajatus joka tuntuu välillä unohtuvankin tekemisessä liittyy suorittamiseen. Meitä kehoitettiin unohtamaan ”suorittaminen”, heti alkuunsa ja sen sijaan meitä ohjattiin kuuntelemaan millainen päivä omalla kropalla on ollut ja mihin kroppa taipuu illan harjoituksissa. Kehonhuoltotunnilla keskityttiin omaan tekemiseen, omaan oloon, ajatuksiin ja ilon kautta tekemiseen.

Minua tämä lempeä ajattelumalli ”se mihin pystyt juuri tällä hetkellä riittää” on auttanut kuluvan vuoden aikana paljon. Ajatus on kulkenut mukanani koittaessani sisäistää ja vakiinnuttaa elämäntapamuutosten mukanaan tuomia erilaisia muutoksia osaksi arkielämääni. Lempeämpi suhtautuminen omaan kroppaansa sen hyvine ja haastavine puolineen on avannut minua niin joogassa, kehonhuollossa kuin muussakin tekemisessäkin. Sen sijaan että miettisin olevani kykenemätön aloittamaan jonkin uuden harrastuksen, ryhmäliikuntamuodon tms., uskallan lähteä kokeilemaan uutta ja teen sen oman kroppani ehdoilla ja esimerkiksi selän voinnin huomioiden.

Omat fiilikset tunnilta

Livemusiikki rytmitti tuntia ja toi ainutlaatuisen lisän tunnelmaan ja tekemiseen. Ajatukset olivat siellä salissa ja pysyivät siellä tunnin ajan. Musiikkiin oli helppoa upota ja jopa joululaulut saivat minut herkistymään! Tämä oli aivan mahtavaa!

Mie mietin loppurentoutuksen jälkeen kuinka hieno fiilis paikallaanolosta ja pysähtymisestä tulee. Mie saan vieläkin semmosen kivan kutinan mahanpohjaan onnistuneen loppurentoutumisen jälkeen koska tunne on vielä kohtalaisen uusi. Mie muistan esim. kun sain tehtyä yinjoogakurssilla ensimmäisen todella rentouttavan harjoituksen, olin niin iloinen ja kikattelin ääneti koska kyseessä oli mulle iso saavutus!

 Kehonhuoltotunti oli kaivattu pysähtymishetki viikon keskelle ja illasta kirjoittaminen saa hymyn huulille. Mie olin kiitollinen itsellenikin tunnin päätteeksi sillä ajatukseni eivät harhailleet vaan saivat kiinni niin Seijan ohjauksesta kuin Fejan ja Riinan musisoinnistakin. Kiitos ja lisää näitä!

Nyt valmistautumaan aamutreeniin, ihanan energistä päivää kaikille!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

WallTraining -treeni kirjaimellisesti pitkin seiniä

Mitä on Walltraining?

Mie osallistuin ensimmäistä kertaa torstaiaamuna paikallisen Wellness Lounge-hyvinvointistudion WallTraining tunnille. Vau mikä laji, huh mikä treeni!

WallTraining on Wellness Loungen Seija Koskelan itse kehittelemä treenimuoto, joka tehdään kirjaimellisesti seinällä. Mie menin tunnille avoimin mielin ja naureskelin jälkeenpäin, että oma mielikuva lajista ennen tuntia oli tyyliin akrobaattista seinälläkävelyä  ja minua jännitti oman kankeuteni vuoksi. Onnekseni jännitin aivan turhaan sillä tunnin alkaessa tunnelma oli todella rento ja avoin ja aiemmin tunnilla käyneet tytötkin opastivat minua heti saliin päästyäni. Lisäksi tunnin sisältö yllätti minut iloisesti mielekkyydellään!

Tämä oli todella mielenkiintoinen treenikokonaisuus sillä WallTrainingissä yhdistyy monipuolisesti pilateksesta kehonhuoltoon ja aina fysioterapiasta yin-joogaan asti. Käytännössä tämä treeni tehdään lajia varten kehitetyllä erityisseinällä ja treenin sisältö liikkeineen mukautuu seinään kuuluvien välineiden kuten vyön avulla.

Treenimuotona WallTraining on monipuolinen ja sopii kaikille sillä jokainen seinätreeni on omanlaisensa kokonaisuus. Harjoitusta tehtäessä pystytään yksilöidysti huomioimaan esimerkiksi jotkin rajoitteet liikkumisessa mutta luonnollisesti akuuttien vaivojen kuten noidannuolen tai välilevyn pullistumisen kanssa tunnille ei suositella osallistumaan.

Minua tämä laji kiinnostaa siksi, että seinätreeni kehittää erityisesti keskivartalon voimaa, olin utelias kokeilemaan seinätreeniä ja tuntemaan sen vaikutuksia omassa selässäni. Tunnin aikana paljastuu oman kropan ja fysiikan heikkoudet ja vahvuudet ja naureskelimme ääneen tunnin aikana, että taisimme löytää jopa uusia lihaksia joiden olemassaoloa emme olleet tienneet ennen treeniä.

 Seinätreenin voi tehdä kevyemmin tai vaihtoehtoisesti treenistä saa myös todella fyysisen ja raskaan mutta missään nimessä tunnille ei sovi tiukka otsa rypyssä repiminen sillä tekeminen on kuitenkin niin mukavaa. Mun mielestä treeni saa tuntua kropassa ja itseään voi haastaa oikean fiiliksen tullen äärirajoillekkin jos itse haluaa.

Laji vaatii keskittymistä ja liikkeiden tekemiseen on varattu aikaa, jotta löytää oikeat asennot ja kropan linjaukset Seijan opastuksella. Seijan ohjeistamat pienet korjaukset kropan ja lihasten hallinnassa sekä linjauksessa syvensivät ja tehostivat liikkeitä ja mie tykkään semmosesta suorasta kropan ohjauksesta jotta voin itse keskittyä tekemiseen täysillä eikä mun tarvitse epäröidä teenkö liikkeen oikein enkä riko paikkoja.

Mie olen innostunut kasvavassa määrin oman kehonpainolla tehtävistä treeneistä, sillä ne haastaa minua keskittymään täysillä tekemiseeni, opettaa mulle oman kropan hallintaa ja koen pääseväni näin lähemmäs itseäni. On todella innostavaa oppia omasta kropastaan ja fysiikastaan uusia asioita ja tietenkin havaittavissa oleva kehitys puskee minua vielä kovemmin eteenpäin. Tuntuu mukavalta kun rohkenee kokeilla itselleen uusia lajeja avoimin mielin ja samalla pääsee kokeilemaan myös oman kropan kuntoa ja mielen sisukkuutta treenissä. WallTraining koukutti minut kerralla ja mie varasin samantien paikan ensiviikon tunnille.

(Kuvat Juha Lehmonen)

Haastan rovaniemeläiset kaveritkin mukaan kokeilemaan seinätreeniä! Mennään yhdessä ilon kautta treenaan!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa