Anna aikaa itsellesi
Mie kirjoitin tuossa viikko sitten ajatuksia hitaammasta elämästä ja palaan takaisin aiheen äärelle. Arkipäivät ja viikot kuluvat melkoisella vauhdilla ja päivien kulkuun on löytynyt tietynlainen rytmitys..mutta onko se rytmi hyväksi mulle pidemmän päälle? Työpäivien mitta on suhteellisen säännöllinen, mistä mie olen erityisen kiitollinen (!) ja töiden jälkeen on koirien, treenien, opiskelun ja kotielämän vuoro. Mukaan on sovitettu aikaa ruuanlaitolle ja kodin siivoamiselle..ja..ja..ja..niin. Pohjustuksena tälle aiemmalle: mie siis kävin aiemmin mielessäni läpi asioita, joita arkipäiviin mahtuu iltapäivä neljän ja ilta ysin välille ja niitähän riitti. Piti käydä itse ne asiat läpi ja sitä kautta mie yllätyin siitä kuinka olenkaan onnistunut täyttämään päiväni niin tiiviiksi. Miehän vähän jo luulin jättäneeni tämän taakse ja muuttaneeni käytöstäni ja asennettani. Sieltä se asioiden ahmija kuitenkin koittaa nostaa päätään.
Kulunut viikko oli aiempia viikkoja väljempi ja keskittyminen oli erinäisistä syistä johtuen erityisesti koirissa ja yhteisen ajan viettämisessä. Viikolla meillä on oma rytmi ja viikonloppuisin vapaampi. Meidän kolmikko on todella energinen pläjäys ja mulla tulee tosi hyvä fiilis kun mie saan seurailla niiden juoksemista ja leikkimistä. Iloinen ja onnellinen koira = iloinen ja rento mieli. Mie rentouduin ja oleskelu teki tehtävänsä. Mulla oli aikaa miettiä asioita ja pysähtyä koska mie järjestin aikaa itselleni.
Mihin on kiire?
Havahduin siihen, että mulla on ollut kohtalaisen hektinen kevät ja päivät ovat rytmittyneet aikataulujen mukaan maanantaista sunnuntaihin. Toki mukaan mahtuu esim. lepopäiviä ja kiireetön kesäloma mutta pääsääntöisesti mie olen onnistunut kevään aikana täyttämään kalenterin. Kyse ei ole kohdallani ollut siitä, että velvollisuudet olisivat täyttäneet päiviäni vaan mie täytin päivät omilla valinnoillani. Mie en kutsu treenejä tai joogaa velvollisuuksiksi vaan ne on vapaa-aikaa ja perusta minun omalle hyvinvoinnille. Mie aloitin nykyisen työni huhtikuun alussa, joten kuluneet reilut kolmisen kuukautta ovat olleet siinäkin mielessä erilaiset ajankäytön kannalta. Aloin mietiskelemään syitä siihen miksi mie täytän päiviäni erinäisillä asioilla ja viikoista muodostuu tiiviitä paketteja. Yksi tekijä tämän taustalla on kiire. Kiire mihin? Mullahan ei ole edes mitään aikataulutettuja tavoitteita vaan mie etsin tässä erilaisia tapoja ja opettelen ajanhallintaa, jotta elämäni olisi tasapainossa. Mulla on nyt reilu vuosi uutta ja nykyistä elämää takana eikä mulla edes pitäisi olla kiire minkään asian suhteen sillä mullahan on loppuelämä elettävänä! Aloin katselemaan kuluneen vuoden kuukausia taaksepäin ja totesin itsekseni että tätä vuotta on vielä puolet edessä, miksi mie siis juoksisin satalasissa kun en edes keksinyt yhtään perustelua asiaan? Toisaalta minua ja huvitti ja toisaalta ärsytti. Ensimmäiset ajatukset oli ”taasko?” mutta mie pääsin siitä aika nopeasti eteenpäin. Nämä oivallukset antoivat paljon ajateltavaa ja ajattelemisen aiheita, lopputulos on hyvä!
Mie palaan vielä tuohon tasapainon hakemiseen, mie en usko täydelliseen tasapainoon ja muutoinkin vieroksun sanan käyttöä nykyisin. Täydellinen tasapaino ei siis ole minun tavoite. Seuraavat ajatukset syntyivät ohjatun itsetutkiskeluharjoituksen lomassa. Mie olen aiemmin asettanut kaikki elämän osa-alueet keskiöön ja mitä siitä syntyykään? Täydellisyyden tavoittelua. Lopputulos voi olla se että, omat odotukset ovat kaiken suhteen todella korkealla, pitää osata työ heti ja todella hyvin, pitää käydä treenaamassa tietty määrä viikossa, kodin pitää olla siisti ja kotityöt sekä ruuanlaitto on hoidettava myös ja todella hyvin tietenkin, unohtamatta parisuhdetta, koiria ja perhettä puhumattakaan ystävistä. Mie en juokse asioita pakoon näiden aikataulujen ja menojen taakse, kaiketi se liittyy siihen että mie tykkään pitää langat käsissäni. Se on yksi asia, jonka mie olen tunnistanut ja jota mie työstän, siitä löytyy suora yhteys siihen miksi mie olen aikatauluttanut päiviäni.
Näiden ajatusten työstäminen ja hyväksyminen on vaatinut aikaa ja työtä, mietiskelyä ja välillä taas muihin asioihin keskittymistä. Ajatusten prosessointi on tuottanut hedelmää sillä päällimmäisenä ajatuksena mulla on että nyt mulle sopii väljempi aikataulu eritoten siksi että mie haluan oppia olemaan paikallani. Sinällänsä lähtökohta on positiivinen sillä tämän taustalla ei ole väsyminen vaan oma halu muuttaa omia käytösmalleja. Mie koitan opetella nyt rennommin aikataulutettuun arkeen. Mie olen tottunut siihen että kalenterissa on aina sovittuja menoja seuraavalle viikolle tai viimeistään alkuviikosta huomaan täyttäväni kuluvan viikon päiviä..tällöinhän aikataulut ohjaa minun arkea sen sijaan että mie tekisin sen.
💎 Marru
MARRU MARMELAADI 