Katjan kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie kokeilen blogissa uusia juttuja, mietin tätä muutama kuukausi taaksepäin mutta jätin ajatuksen pölyttymään pöytälaatikkoon. Asia nousi uudelleen esille jutellessani siskon kanssa ja mie päätin tarttua tuumasta toimeen. Mie olen kutsunut blogiini muutamia huippuja tyyppejä jakamaan ajatuksiaan ja fiiliksiään blogiyhteistyökumppaneideni Kunnon Paikan ja WellnessLoungen tunneilta ja toiminnasta, tästä tulee niin siistiä!! Ensimmäisenä pääsette lukemaan vierailevan kirjoittajan Katjan fiiliksiä ja omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio Wellness Loungelta.   Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Katjan kynästä – Orastava addiktio seinällä treenaamiseen

Olin usein katsellut WellnessLoungen kuvia kavereiden Facebook-sivuilta ja pohtinut, miten minäkin voisin tuonne päästä. Miten minä, neljän lapsen äiti, nainen, joka ei ollut liikkunut aktiivisesti vuosiin, uskaltaisin varata itselleni paikan muiden joukosta ja astua Loungeen ovista sisään. (Epäsäännöllisen säännölliset käynnit kuntosalilla eivät mielestäni olleet sitä aktiivista liikkumista, mitä olin kaivannut pitkään.) Yrityksen kynnys oli siis silloin todella korkea. Ajattelin, että vain kovan luokan liikunnan ”ammattilaiset” pystyisivät kuvissa näkyviin liikkeisiin. Olin iskostanut mieleeni ajatuksen, että minähän en tulisi selviämään treenistä hengissä tai ainakin minun ”riippumiseni” seinällä olisi niin noloa, etten toipuisi häpeän tunteesta ikinä. Eihän minulla ollut edes kuvissa olevia varvassukkia, joten minulla mielestäni oli tosi hyviä ja päteviä syitä olla menemättä tunnille. Voisinhan minä haaveilla siitä, että joku päivä olen saanut itseni kuntosalilla ”tarpeeksi” hyvään kuntoon voidakseni kokeilla walltraining-tuntia.

Mikä sitten sai minut kokeilemaan kyseistä treenaamista ja jättämään haaveilun? Kuten monilla naisilla, tarvitsin pientä tuuppausta ystävieni suunnalta sekä heidän ”vertaistukeaan”. Toisin sanoen menin ensimmäisen kerran walltraining-tunnille ystävieni kanssa 🙂 Heidän kokemus (ja myös heidän kokemattomuus), kannustus sekä innostus lajista saivat minutkin tekemään varauksen tunnille ja pukemaan Seijalta (WellnessLoungen omistaja) lainaan saamat varvassukat. Ja täytyy myöntää, ensimmäinen tunti oli hurjan haastava, mutta ei ollenkaan nolo. Vaikka suurin osa tunnista meni vain asentojen hakemiseen tai asennoissa pysymiseen, oli tunti haasteellisuudessaan aivan loistava. Jäin koukkuun samantien. Tuntui, että löysin tunnin aikana kehostani enemmän uusia lihaksia, joita treenata, kuin koskaan aikaisemmin. Minun koko kehoni oli käytössä. Ja tiedän, että näin sanotaan useastakin eri lajista, mutta tämä oli minulle se jokin, joka herätteli kaikki lihakseni. Ja kylläpä tämä herättely tuntui; etenkin kahtena seuraavana päivänä. Esimerkiksi käsiin sattui niin paljon, etten tahtonut pystyä riisumaan vaatteita tai pitämään puhelinta kädessä. Vatsalihasten kivun taas huomasi vasta nauraessa. 🙂 Kivuista huolimatta olo oli jo heti tunnin jälkeen taivaallinen, energinen ja yllättäen myös rentoutunut. Pääni oli jälleen täynnä ajatuksia, kirkkaita sellaisia ja tunsin voittaneeni itseni jollainlailla. Rentoutuneen olon sai uskoakseni taas aikaan harjoittelun vaativuus, koska yksinkertaisesti minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ajatella mitään muuta kuin asennossa pysymistä ja kehon toimintaa. Pääni tyhjentyi kaikista stressitekijöistä ja elin vain hetkessä. Ehkä tämä hetkessä eläminen onkin se koukuttava juttu, oli sitten liikkumisen muoto mikä tahansa.

Koska pidän erilaisista listauksista, päätin listata TOP 5 syytä, miksi minä käyn WellnessLoungen walltraining-tunneilla:

1. Tunnille mahtuu kerralla vain kourallinen ihmisiä, joten saan ohjaaja-Seijalta henkilökohtaista opastusta oikeasta tekniikasta, etten riko itseäni sekä tsemppausta, jotta jaksaisin antaa itsestäni kaikki ja vielä vähän enemmän. Tämä henkilökohtaisuus tunnilla on melkein kuin personal trainerin kanssa työskennellessä.

2. Tuloksia alkaa näkyä suhteellisen nopeasti. Minulla ensimmäinen kerta oli tuskastelua ja kompurointia, mutta jo kolmannella ja etenkin neljännellä kerralla sain isoja onnistumisen tunteita, kun pääsin asentoihin, joita aikaisemmin olin vain kateellisena katselut toisten tekeminä. Huomaan myös kerta kerralta kuinka lihakseni jaksavat aina vain enemmän ja pidempään pidellä minua eri asennoissa.

3. Minulle treenaamisessa on tärkeää liikkumisen ilo ja hyvä olo. Ja nämä tunnit tarjoavat juuri sitä. En pidä ”pakkopulla” treenaamisesta, jossa liikkumisella on kaikkea muita tarkoituksia kuin kyseisten asioiden tuottaminen minulle. Mielestäni treenaamaan täytyy mennä stepaten 😉 Eli odotat malttamattomana, koska seuraava tunti olisi.

4. WellnessLoungella on erittäin hyvä henki. Treenaamaan tulleet muodostavat melkein kuin pienen yhteisön, jonne kaikki ovat tervetulleita. Ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Pidän tästä. Ensimmäisen tunnin jälkeen olen siis ”uskaltanut” mennä tunneille ilman ystäviäni juurikin tämän lämminhenkisyyden ja ystävällisyyden vuoksi.

5. Jokainen voi tehdä liikkeitä oman kuntonsa ja hallitun tekniikkansa mukaan. Voit siis tehdä harjoituksen ”sata lasissa” tai vähemmällä tempolla; ”It´s up to you”. Eikä ketään katsota kieroon, jos liikettä ei tee samaan tahtiin kuin naapuri. Jokainen voi valita oman tasonsa, josta lähteä ponnistamaan ylöspäin.

 ( Kuvat Seija Koskela / WellnessLounge Oy )

Eli, jos minäkin tähän pystyin, niin mikset sinäkin pystyisi? Voin lämpimästä suositella ainakin kerran kokeilemaan. Sittenhän sen tietää, sopiiko kyseinen laji vai ei. Ja Seija antaa ensimmäiselle tunnille varvassukat lainaan 😉

What do you think?

Hitaampaa elämää

Anna aikaa itsellesi

Mie kirjoitin tuossa viikko sitten ajatuksia hitaammasta elämästä ja palaan takaisin aiheen äärelle. Arkipäivät ja viikot kuluvat melkoisella vauhdilla ja päivien kulkuun on löytynyt tietynlainen rytmitys..mutta onko se rytmi hyväksi mulle pidemmän päälle? Työpäivien mitta on suhteellisen säännöllinen, mistä mie olen erityisen kiitollinen (!) ja töiden jälkeen on koirien, treenien, opiskelun ja kotielämän vuoro. Mukaan on sovitettu aikaa ruuanlaitolle ja kodin siivoamiselle..ja..ja..ja..niin. Pohjustuksena tälle aiemmalle: mie siis kävin aiemmin mielessäni läpi asioita, joita arkipäiviin mahtuu iltapäivä neljän ja ilta ysin välille ja niitähän riitti. Piti käydä itse ne asiat läpi ja sitä kautta mie yllätyin siitä kuinka olenkaan onnistunut täyttämään päiväni niin tiiviiksi. Miehän vähän jo luulin jättäneeni tämän taakse ja muuttaneeni käytöstäni ja asennettani. Sieltä se asioiden ahmija kuitenkin koittaa nostaa päätään.

Kulunut viikko oli aiempia viikkoja väljempi ja keskittyminen oli erinäisistä syistä johtuen erityisesti koirissa ja yhteisen ajan viettämisessä. Viikolla meillä on oma rytmi ja viikonloppuisin vapaampi. Meidän kolmikko on todella energinen pläjäys ja mulla tulee tosi hyvä fiilis kun mie saan seurailla niiden juoksemista ja leikkimistä. Iloinen ja onnellinen koira = iloinen ja rento mieli. Mie rentouduin ja oleskelu teki tehtävänsä. Mulla oli aikaa miettiä asioita ja pysähtyä koska mie järjestin aikaa itselleni.

Mihin on kiire?

Havahduin siihen, että mulla on ollut kohtalaisen hektinen kevät ja päivät ovat rytmittyneet aikataulujen mukaan maanantaista sunnuntaihin. Toki mukaan mahtuu esim. lepopäiviä ja kiireetön kesäloma mutta pääsääntöisesti mie olen onnistunut kevään aikana täyttämään kalenterin. Kyse ei ole kohdallani ollut siitä, että velvollisuudet olisivat täyttäneet päiviäni vaan mie täytin päivät omilla valinnoillani. Mie en kutsu treenejä tai joogaa velvollisuuksiksi vaan ne on vapaa-aikaa ja perusta minun omalle hyvinvoinnille. Mie aloitin nykyisen työni huhtikuun alussa, joten kuluneet reilut kolmisen kuukautta ovat olleet siinäkin mielessä erilaiset ajankäytön kannalta. Aloin mietiskelemään syitä siihen miksi mie täytän päiviäni erinäisillä asioilla ja viikoista muodostuu tiiviitä paketteja. Yksi tekijä tämän taustalla on kiire. Kiire mihin? Mullahan ei ole edes mitään aikataulutettuja tavoitteita vaan mie etsin tässä erilaisia tapoja ja opettelen ajanhallintaa, jotta elämäni olisi tasapainossa. Mulla on nyt reilu vuosi uutta ja nykyistä elämää takana eikä mulla edes pitäisi olla kiire minkään asian suhteen sillä mullahan on loppuelämä elettävänä! Aloin katselemaan kuluneen vuoden kuukausia taaksepäin ja totesin itsekseni että tätä vuotta on vielä puolet edessä, miksi mie siis juoksisin satalasissa kun en edes keksinyt yhtään perustelua asiaan? Toisaalta minua ja huvitti ja toisaalta ärsytti. Ensimmäiset ajatukset oli ”taasko?” mutta mie pääsin siitä aika nopeasti eteenpäin. Nämä oivallukset antoivat paljon ajateltavaa ja ajattelemisen aiheita, lopputulos on hyvä!

Mie palaan vielä tuohon tasapainon hakemiseen, mie en usko täydelliseen tasapainoon ja muutoinkin vieroksun sanan käyttöä nykyisin. Täydellinen tasapaino ei siis ole minun tavoite. Seuraavat  ajatukset syntyivät ohjatun itsetutkiskeluharjoituksen lomassa. Mie olen aiemmin asettanut kaikki elämän osa-alueet keskiöön ja mitä siitä syntyykään? Täydellisyyden tavoittelua. Lopputulos voi olla se että, omat odotukset ovat kaiken suhteen todella korkealla, pitää osata työ heti ja todella hyvin, pitää käydä treenaamassa tietty määrä viikossa, kodin pitää olla siisti ja kotityöt sekä ruuanlaitto on hoidettava myös ja todella hyvin tietenkin, unohtamatta parisuhdetta, koiria ja perhettä puhumattakaan ystävistä.  Mie en juokse asioita pakoon näiden aikataulujen ja menojen taakse, kaiketi se liittyy siihen että mie tykkään pitää langat käsissäni. Se on yksi asia, jonka mie olen tunnistanut ja jota mie työstän, siitä löytyy suora yhteys siihen miksi mie olen aikatauluttanut päiviäni. 

Näiden ajatusten työstäminen ja hyväksyminen on vaatinut aikaa ja työtä, mietiskelyä ja välillä taas muihin asioihin keskittymistä. Ajatusten prosessointi on tuottanut hedelmää sillä päällimmäisenä ajatuksena mulla on että nyt mulle sopii väljempi aikataulu eritoten siksi että mie haluan oppia olemaan paikallani. Sinällänsä lähtökohta on positiivinen sillä tämän taustalla ei ole väsyminen vaan oma halu muuttaa omia käytösmalleja. Mie koitan opetella nyt rennommin aikataulutettuun arkeen. Mie olen tottunut siihen että kalenterissa on aina sovittuja menoja seuraavalle viikolle tai viimeistään alkuviikosta huomaan täyttäväni kuluvan viikon päiviä..tällöinhän aikataulut ohjaa minun arkea sen sijaan että mie tekisin sen.

💎 Marru

Ounasvaaralla pölkky harteilla

Usko itseesi!

Mie suuntasin tänään suoraan töistä siskoni ja oman pöllin kanssa Ounasvaaralle ajatuksissa lähestyvä Levi Challenge. Pölli kulki mukana tuoden oman lisähaasteen niin mäkinousuihin, alamäkiin ja ylipäätään kulkemiseen. Täytyy sanoa, että fiilikset ehti vaihdella aika rutkasti meän vajaan pari tuntisen aikana..mutta kotiin asti selvisin oma pölkky kainalossa! Hyvät fiilikset vaihteli aina epävarmuuteen, sinnikkyyteen ja miltei koti-ikävään asti. Tarkkaa kilometri määrää mulla ei ole nyt tiedossa sillä totta kai mie huomasin siinä loppumatkasta että Sportstracker unohtui laittaa päälle mutta ei sillä niin väliä. Fiilis on hyvä sillä mie selvisin kotia asti ja aurinkokin moikkasi meitä loppumetreillä.

Tämä iltatreeni on hyvä esimerkki hyvistä valinnoista, itsensä kuuntelemisesta, haastamisesta ja itsensä puskemisesta sinne äärirajoille. Ajatukset juoksevat miljoonaa ja tunteet heittelee edestakaisin, avain jaksamiseen onkin siinä miten annat ajatusten venkoilla ja elää mielessäsi ja toki rinnalla kulkeva tsemppi on tärkeää! Kiitos Jaana! Monet tekijät vaikuttavat omaan fiilikseen, suoriutumiseen ja treenin kulkuun – uskalla haastaa itsesi ja sie tulet yllättymään!

 

Tämän illan treenissä yhdistyi monta itselleni tärkeää asiaa; ulkoilma, luontoympäristö, hyvä seura, omien voimien ja sisun testailu ja haastaminen. Mieletön kombo! 

Parhaimmillaan liikkuminen tarjoilee yhdistelmän hikoilua, hapotuksen tunnetta jaloissa ja käsissä, hengästymistä, rasituksen ja väsymyksen tunnetta lihaksissa ja samaan aikaan mieli  voi kuitenkin saavuttaa sellaisen aivan erityisen keskittymisen, flown joka voi johtaa itseasiassa mielen rentoutumiseen fyysisen rasituksen kautta. Siinä on taikaa!!

Erityisesti tämän huomaaminen ja tiedostaminen tuntuu hyvältä sillä sen kokeminen ei ole itsestään selvyys eikä kulje ainakaan itselläni mukana jokaisella treenikerralla. Tänään  mie sen tunsin.

Tällaiset kannustavat hetket kun sie olet näyttänyt itsellesi että yllät johonkin tavoitteeseesi, saavat jatkamaan, oli asiayhteys sitten mikä tahansa. Se, että sie pystyt osoittamaan itsellesi pystyväsi kun vain päätät niin, kantaa pitkälle. Seuraava päivä voi tuoda onnistumisen tunteiden ja hetkien sijaan sinun eteesi jotain aivan muuta mutta hei! Mehän voidaan palata niihin positiivisempiin tunnelmiin, jotka ovat jättäneet meihin muistijälkensä, eikö vain? Haasta ja kannusta itseäsi positiivisen kautta ajatteluun, se on antoisampi tie kuin elää varautuneena ja suhtautua kyynisesti vastaantuleviin asioihin ja tilanteisiin. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, että kannustatko sie itseäsi ajatuksissasi vai asetatko eteesi turhia esteitä negatiivisen ajattelun kautta? Silloin me ei olla hyviä itsellemme ja lähtökohta kuitenkin on se, että meidän pitää pärjätä itsemme kanssa ja pärjäämme huomattavasti paremmin kun tykkäämme siitä mitä olemme.

Kuvien laatu ei ole parhaimmasta päästä mutta se aito fiilis näistä välittyy!

Näillä ajatuksilla kohti uutta päivää, kiitollisin mielin.

Marrun matkassa Kunnon Paikassa- juttusarja osa VII esittelee: kahvakuulatunnit

Kesäkuun hulinoita

Aurinkoista lauantaipäivää! Kuluva loman jälkeinen viikko vierähti hujauksessa ja vaihtelevissa fiiliksissä, stressitaso nosti päätään ja ajatuksissa korostui levon ja oman olemisen tärkeys. Sen mie sain vaihteeksi kokea kuluneen viikon aikana että kroppa ei palaudu stressissä ja sen vaikutukset tuntuivat moninaisina niin omassa tekemisessä, asioihin keskittymisessä kuin jaksamisessakin.  Viikko toi tullessaan myös opettavaisia hetkiä ja uusia oivalluksia, ne mie koenkin positiivisina asioina. Hektinen arkiviikko päättyi tällä kertaa parhaalla mahdollisella tavalla kun mie pääsin rovaniemeläisen Liikuntakeskus Kunnon Paikan IISEE Focus-tunnille, sinne jäivät mieltä painaneet ajatukset ja kireys. Kiitos Minna huipusta tunnista ja kiitos teille ihanille, jotka osallistuitte myös tunnille: Sari, Sebu, Esa ja Piritta! Teissä on voimaa ja hyvää energiaa, kannustavaa ja valovoimaista! Tämä oli sellainen hetken mukanaan tuoma muistutus ja osoitus liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta ja muistakin vaikutuksista..tunnin jälkeen päivä sai ikäänkuin uuden ja paremman alun.

Ulkotreeneillä päivä käyntiin

 Mie kävin karistelemassa tänä aamuna unihiekat porrastreenillä ystäväni Marjon kanssa, tämä oli oikein mainio aloitus päivälle. Me osallistutaan Marjon kanssa yhdessä heinäkuussa Levin Arctic Challengeen, meitä tyäriä meinaa jännittää sillä rata haastaa sekä oman mielen ja sisun että fyysisen kunnon. Tapahtumaan valmistautuminen käy kuitenkin positiivisissa fiiliksissä ja me lähdetään pitämään Leville hauskaa sen sijaan että suhtauduttaisiin tapahtumaan liian vakavin mielin.  Mulla ei voisi olla parempaa paria Challengeen! Team Lihasliinat koittaa valmistautua haasteeseen, meidän motto on ilon kautta!

Aamuinen treeni innosti ja herätteli kirjoituksen aiheitakin ja tässä postauksessa on nyt palasia sieltä ja täältä mutta näiden ajatusten virtojen jälkeen on luvassa Kunnon Paikan juttusarjan seuraavasta tunnista enemmän tietoa. Mie olen todennut useita kertoja etten tykkää kirjoittaa kiiressä sillä ajatukset katkeilee ja mie turhaudun sen sijaan että saisin kirjoittamisesta irti sen mitä tästä parhaimmillaan irtoaa ja se on hyvä fiilis. Viimeisen parin viikon aikana päivityksiä ei olekaan tullut tiheään koska mie tunnistan itsessäni sen milloin minun kannattaa istua koneen ääreen. Ja lisäksi, kyllähän sitä viettää mielellään vapaa-aikaa ulkona sillä onhan meillä nyt kesä!

KAHVAKUULATUNNIT

Sitten päivän aiheeseen, eli Marrun matkassa Kunnon Paikassa– juttusarja jatkuu kahvakuulatuntien merkeissä! Mie olen käynyt muutamalla ohjatulla kahvakuulatunnilla ja tunnit ovat innostaneet omatoimiseen harjoitteluun kahvakuulaa käyttäen. Mie en ole treenannut kahvakuulalla kauhean pitkään eli tämä oli mulle uusi juttu. Kahvakuulailu toi mukanaan toivottua vaihtelua ja varsinkin kesäaikaan on todella mukavaa tehdä treeniä myös ulkona! Liikkeet ovat monipuolisia ja lisähaastetta omaan treeniin saa valitsemalla raskaamman kahvakuulan. Kunnon Paikassa on saatavilla kahvakuulia 4kilosta aina 24kiloon saakka. Eri liikkeitä voi tehdä eri painoisilla kahvakuulilla ja sekin on mielestäni plussaa! Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat tässä niitä tekijöitä, jotka tuovat mielekkyyden mukaan treenaamiseen, kahvakuulaharjoittelu kehittää lihaskunnon lisäksi kehon hallintaa, tasapainoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta ja haastaa lihasryhmiä fyysiseen suoritukseen. Tunneilla on kaksi superenergistä vetäjää: maanantain tunnit ohjaa Piritta ja keskiviikon tunnit Anni. Tytöt ei tule päästämään osallistujia liian helpolla ja haastetta pitääkin olla! Jos oma olo ei ole energisin, saavat ohjaajat omalla tsempillään kyllä heräämään treeniin ja missään nimessä vakavista tunneista ei ole kyse! Heittäytykää täysillä ohjattaviksi ja palkintona saatte todella hyvän treenin! Kahvakuulatunnit järjestetään Kunnon Paikan isossa ryhmäliikuntunti salissa.

MUISTATTEHAN, ETTÄ JUTTUSARJA ON TEITÄ LUKIJOITA VARTEN SILLÄ TE PÄÄSETTE ILMAISEKSI KUNNON PAIKAN KAHVAKUULATUNNEILLE SEURAAVAN KAHDEN VIIKON AJAN!  Kaikki lukijat ovat tervetulleita, sinulla ei tarvitse olla voimassaolevaa jäsenyyttä Kunnon Paikkaan.

Voit valita alla olevista tunneista itsellesi sopivan vaihtoehdon:

MA 20.6.2016 16.45 – 17.30

KE 22.6.2016 17.30 – 18.15

MA 27.6.2016 16.45 – 17.30

KE 29.6.2016 17.30 – 18.15

OSALLISTUMISOHJEET:

– Ilmoittautuminen ennen tunnin alkua paikan päällä Kunnon Paikan vastaanotossa, mainitsemalla Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-blogin nimi. (Saavuthan paikalle vähintään 15min ennen tunnin alkua.)

Tervetuloa tutustumaan Kunnon Paikan ryhmäliikuntunteihin!!

Kesäkuun ensimmäinen päivä

Kesä☀Kesä☀Kesä

Kesäkuun ensimmäinen keskiviikko. Aurinko ja hyttyset. Kesäfiilis. Ihana kesä! Näillä lausahduksilla mie olisin toivonut aloittavansa kesäkuun mutta pilvisen ja sateisen sään lisäksi mie pidän sairaspäivää. Mie viilettäisin mieluummin päivisin töissä ja kuuntelisin työkavereiden taukotarinoita kahvihuoneessa mutta tällä viikolla ollaan toistaiseksi menty näin.

Mie en ole ollut pitkään aikaan kuumeessa vaan kipeänä ollessani mulla laskee lämmöt ja mittarin lukemat näyttävät 35 asteen hujakoilla. Tällä viikolla kuume löysi nielu-kurkkukivun kaverina tänne. Mie olen siinä mielessä huono sairastaja (varmaan valtaosalla ihmisistä on samat tuntemukset) että mieli koittaa saada elimistöä pelikuntoon nopeammin kuin mitä keho toipuu. Näin me voidaan myös sen enempiä ajattelematta stressata toipumisesta niin paljon että stressi loppujen lopuksi pidentää parantumista.

Keho antaa meille signaaleja sen hetkisestä voinnista, kiputiloista sekä levon ja palautumisen tarpeesta. On meistä itsestämme kiinni suljemmeko korvamme ja jatkamme puskemista eteenpäin vai pysähdymmekö kuuntelemaan kehoamme.

Mie kuulen usein puhuttavan kuinka ”olin todella kipeä mutta Menin ja Hoidin silti tehtäväni”. Rivien väleistä voi olla bongailtavissa kuinka sanoja itse on ylpeä ja tyytyväinen kun on pystynyt ylittämään itsensä esimerkiksi menemällä töihin kipeänä.  Toki on niitä tilanteita, jolloin jotakin sovittua ei yksinkertaisesti voi siirtää tai ei saa vaikkapa tuuraajaa tilalle jolloin tilanne ei yksinkertaisesti ratkea muutoin kuin hoitamalla asia itse eikä se katso oletko sie elämäsi voimissa vai kipeänä. Yrittäjät kohtaavat myös omia haasteitansa sillä heillä ei välttämättä ole juurikaan vapaapäiviä tai lomia, joten he kohtavaat useammin näitä sairastamisen mukanaan tuomia haasteita. Usein yrittäjä itse vielä työskentelee yrityksen toimitusjohtajana, projektipäällikkönä ja itsensä tuuraajana sairastapauksissa, joten korvattavuus ei vaihtoehto.

Mietiskelin tässä, että onko sairaana työskentelystä ja satalasissa painamisesta on tullut jonkinmoinen tehokkuuden ja sitoutumisen mittari? Miten te koette asian? Mulla on semmonen näkemys asiasta, että me ei haluta näyttää väsymystä tai heikkoa oloa ulospäin. Miksi? Me kyllä puhutaan toistemme kanssa että ”kurja juttu, eihän sairastumisille mitään voi ja pikaista paranemista ” mutta tilanteen osuessa omalle kohdalle me yhtäkkiä turhaudutaan sairastuessamme..eli toisinsanoen me ajattelemme itsemme superihmisiksi ja toimimme toisin kun kehotamme muita toimimaan.

Emme salli tai hyväksy sairastumista sillä oletamme kehomme olevan vahva ja vastustuskykyinen..ja nämä odotukset voivat olla olla meihin istutettuna ilman että huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Ikäänkuin pidämme kehojamme itsestäänselvyytenä. Sen sijaan että lääkitsisimme itseämme kipeänä ollessamme, olisi tärkeää kohdistaa ajatuksia niihin arkipäivän valintoihin ja oman hyvinvoinnin vaalimiseen ja ylläpitämiseen. Ja useissa tapauksissa heräämisen tähän omaan terveyteen liittyviin asioihin laukaisee hetkittäiset sairastelut, jatkuva väsymys tai alavireisyys.

 Sairastaminen ei ole muodikasta, trendikästä tai tähän suorituspainotteiseen yhteiskuntaan sopivaa..mutta se on inhimillistä ja luonnollistakin ihmisen keholle, se kertoo meille että jokin saa tasapainon järkkymään ja siellä on joku vierailija joka aiheuttaa vaikkapa tulehduksen. Yleisesti ottaen kipeänä olo edustaa harvemmin sellaisia piirteitä, jotka me nostetaan positiivisessa valossa esille. Sairastelu ei ole fyysisesti mukavaa, se ei vahvista ihmisen olemusta tai tee ylipäätänsä ihmisestä vahvaa sillä sehän on taas täysi vastakohta tehokkuudelle, itsensä ja muiden odotusten  saavuttamiselle sekä ylittämiselle.

Huono omatunto on yksi tunnetila, joka usein tunnetaan sairastumisen yhteydessä. Todella monet ovat maininneet juurikin huonon omantunnon olevan kiinteä osa sairaspäiviä. Mitä arvelette, nopeuttaako huonon omantunnon kokeminen ja tilanteella itsensä soimaaminen toipumista? Tässäkin herää ajatuksiin toteamus, että ollaan me ihmiset melkosia tapauksia kun me kyllä osataan osoittaa tilanteissa empatiaa ja sympatiaa muille ihmisille mutta itseämme tökimme usein tikulla silmään tai kynsien alle. Miksi emme ajattelisi samoin omalla kohdallamme? Ajatukset ja tunteet sopeutuvat toisen ihmisen tilanteeseen, vointiin ja elämään lempeämmin ja pehmeämmin, miten se eroaa sitten ajatuksista omaan itseensä ja elämäänsä? Me ollaan itsekriittisiä ja ankaria itseämme kohtaan jonka seurauksena sitten havahdutaan tilanteeseen, jossa on jo valmiiksi kurja olo ja sen lisäksi vielä omat ajatukset kiusaa sen sijaan, että antaisimme itsellemme lepoa hyväksymällä hetkittäisen tilanteen.

Tällaisia ajatuksia tänään täältä sohvan perukoilta, toivottavasti huominen tuo mulle tullessaan paluun normaaliin arkeen sillä siitä mie tykkään eniten! Aikaiset aamut ei mua lannista sillä mie olen aamuihminen ja jokainen päivä töissä on toistaan erilainen, joten päiviä odotellaan uteliain mielin. Ja nyt on jo tosiaan odotettu kesäkuu, mie tilaan tästä lämpimän kuukauden jotta on mukavaa kiitää fillarilla pitkin katuja. Minkälaisia fiiliksiä sinun keskiviikko on tuonut tullessaan?

💜 Marru Marmelaadi

2 vuotta sitten toukokuussa

Juhlapäivän humussa

Facebook muistutti minua tänä aamuna iloisesta päivästä kun mie vietin 2 vuotta sitten juhlapäivää todella iloisissa ja tyytyväisissä fiiliksissä valmistuessani tradenomiksi. Opinnäytetyö huomioitiin stipendillä ja se tuntui erityisen hyvältä sillä me työstettiin opparia Kauan ja hartaasti. Siitä tulikin opiskeluaikojen lempilapsi ja Anna, sie olit paras mahdollinen pari tämän työn toteuttamiseen 💛

Toukokuu 2014

Paljon on tapahtunut tämän jälkeen, elämä on muuttanut suuntaansa, palkinnut, tuonut eteeni haasteita, ylitsepääsemättömiltä tuntuneita vaikeuksia ja tilanteita, upeita ihmisiä ja uudenlaisen jaksamisen halun. Halun saada kokea uusia asioita avoimin mielin, haastaa itseään mukavuusalueen ulkopuolella ja motivaation kunnioittaa omaa kroppaa. Mie olen päässyt yllättämään itseni tilanteissa joissa olenkin osoittanut itselleni pystyväni asioihin, olen päässyt rikkomaan omaa ajatusmaailmaani ja omia ennakkoluulojani. Mie koen olevani onnekas sillä olen vihdoin saanut itseni liikkeelle ja olen päässyt luomaan itselleni sopivaa elämää. Uudet aamut tuovat tullessaan mahdollisuudet itsensä kehittämiseen, uusiin kohtaamisiin ja me saadaan uusien päivien myötä myös lisää mahdollisuuksia alkaa hyväksymään itsemme. Itsensä hyväksyminen lähtee ihmisen halusta tehdä valintoja oman hyvinvointinsa eteen. Me palataan perusasioiden juurelle: jos sinulla on kaksi vaihtoehtoja, valitsetko mielihalun mukaan vai keskitytkö päätöksessä hyvinvointilähtöiseen ajatteluun?

Reissumuisto, kesä 2014

Kyse on arkipäivien valinnoista, tilanteista joita me kohdataan päivittäin. Niistä muodostuu meidän arjen kokonaisuus ja nämä valinnat ovat niitä, jotka antavat meille suoraa palautetta elimistön, lihasten ja mielen kautta. Kuuntelemalla itseään ja pysähtymällä valintojen ääreen, me voidaan yllättyä iloisesti siitä kuinka uudet asiat alkavat löytämään oman paikkansa meidän ajatuksissa. Välttämällä liian nopeita päätöksiä ja kyseenalaistamalla valintojen syitä, me tutustutaan uudelleen omaan mieleen, asenteisiin ja haastetaan itseämme pois vanhojen tapojen luota. Jos mieli vie huonojen valintojen ääreen, pysähdy hetkeksi miettimään tilannetta. Miksi ajatukset lähtivät kyseenlaistamaan jo tekemääsi päätöstä? Mikä laukasi sen? Miten toimit sen jälkeen, pidätkö mielessä alkuperäisen tavoitteen tai päätöksen vai annatko mielelle vallan? Jos annat mielelle vallan, oletko tyytyväinen itseesi sen jälkeen? Usein nämä hetket menevät nopeasti ohi ja antamalla muuta ajateltavaa mielelle, tilanne unohtuu vielä nopeammin.  Annetaan mielelle muita ajatuksia eikä jäädä siihen hetkeen makaamaan mikäli tuntuu siltä että kamppailu omien tavoitteiden saavuttamisen suhteen vaikeutuu ajatuksilla, jotka nousevat mielenpäälle kummittelemaan ja muistuttelemaan vanhoista tavoista ja toimintamalleista.  Ei ole syytä antaa periksi  esimerkiksi hieman kehnomman treeniviikon jälkeen tai luovuttaa mikäli ruokavalio on repsahdellut hetkellisesti, eivät ne murra koko pakettia tai pilaa suunnitelmaa pitkällä tähtäimellä – oma luovuttaminen ja otteen irroittaminen sen tekee. Keskity tavoitteeseen ja lopputulemaan. Sinnikkyys palkitaan!  Jos päätät nakata hanskat tiskiin niin silloin olet antanut periksi, sitä ei nimittäin kukaan muu tee puolestasi.

Toukokuu 2016

Viime viikonloppu kului luennoilla, joten nyt mie nautin hyvästä seurasta auringonpaisteessa..pieni hengähdystauko on paikallaan. Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo Marru

Energia ihmisissä

YOU GOT THE POWER

Meissä ihmisissä on uskomaton voima niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Ryhmäliikuntatunneilla korostuu vuorovaikutukselliset ja yhteisöllisetkin fiilikset. Tunneilla kävijöistä muodostuu omia pieniä treeniporukoita ja porukka tsemppaa pienessä salissa toisiaan jaksamaan vielä ne mahdottomiltakin tuntuvat viimeiset toistot, jotta sarjat saadaan onnistuneesti loppuun. Tämä on yksi piirre ryhmäliikuntatunneissa, joka saa minut palaamaan porukassa tekemisen äärelle.

Vieressä oleva kanssatreenaaja voi saada sinut tosiaan puskemaan kovemmin  tai tuntemaan vähätteleviä tunteita kun naapurimatolla liikkeet näyttävät sujuvan kevyesti tai se pää kurottuu polviin asti loppuvenyttelyissä sinun tuntiessa itsesi rautakangeksi. Tai voihan olla, ettei ympärillä olijat saavuta tietoisuuttasi ja sie keskityt niin voimakkaasti omaan tekemiseesi, omaan treenisi ettet havannoi ympärillä olevia ihmisiä ja tilanteita. Tällainen tunne treenin jälkeen on muuten aivan mahtava!! Se tunne siis kun sie huomaat tunnin ja treenin päättyvän eikä mielessä pyöri sen hetkisen treenin lisäksi juuri muuta, et ole huomannut onko tunnilla esimerkiksi ollut tuttuja jne. Se on treeniflow, keskittyminen on oman kropan tuntemuksissa ja itse tekemisessä, muu maailma sulkeutuu sen sinun kuplasi ympäriltä ja treenin tempo ohjaa sinua eteenpäin ja jatkamaan.

 Mie kuvailin eilen ryhmäliikuntatuntien tunnelmaa siskolleni ja Liikuntakeskus Kunnon Paikan sekä Wellness Loungen tunneilla tunnelma on rento ja avoin ja mukaan mahtuu ikäistä kulkijaa omien tavoitteidensa kanssa. Omat fiilikset eivät aina ole ne energisimmät ja lisätsemppi tulee treeneissä tarpeeseen. Tätä fiilistä saa ryhmäliikuntatunneilta! Mie en ole kohdannut negatiivisia tilanteita näissä ympäristöissä, päinvastoin. Tunneille kokoontuva joukko muodostuu erilaisista ihmisistä ja jokainen tuo tilanteeseen jotain omaa. Yleensä joukosta löytyy esimerkiksi aina vähintään yksi ilopilleri, jolla on ollut todella hyvä päivä ja energia virtaa, hän jakaa sitä positiivisuutta ympärilleen. Näin ollen on mahdollisuus että heille joilla päivä ei ole sujunut aivan niin aurinkoisissa merkeissä, jää tilanteesta jotain hyvää omiin käsiinsä. Energia liikkuu vapaasti meidän ympärillä ja ihmisten välillä ja tämä mahdollistaa sen, että ryhmässä koetut kokemukset ja tilanteet voivat tuntua voimakkailtakin. Tai vaihtoehtoisesti tilanteissa ei koe mitään sen erikoisempaa, kyseessä on vain yksi treeni muiden joukossa ja treeni tehdään ryhmäliikuntatunnilla.

Viime vuonna näihin aikoihin mie olin käynyt Kesäkroppa-valmennuksen loppuun ja sen hetkinen treenaaminen koostui pääasiassa Kunnon Paikassa Minnan salitreeneistä, IISEE AERO-tunneista ja koirien kanssa lenkkeilystä. Mie en käynyt viime keväänä oikeastaan muilla ohjatuilla tunneilla ja alkujaan aloitin maaliskuussa tämän omat matkani Minnan tekemillä kotitreeneillä, joilla me lähdettiin vahvistamaan tuota mun alaselkää. Mulla oli jäsenyys jo silloin olemassa Kunnon Paikkaan mutta jotenkin mie kiersin vielä silloin sinne menemisen ja osallistuin esimerkiksi kyykkyhaasteeseen, jota tein koirien kanssa lenkeillä. Mie muistan kuinka me aamuisin lähdettiin koirien kanssa tuohon Keinuvuopajan jäälle lenkille, mie päästin koirat irti ja lähdin pinkomaan askelkyykyillä Kaisan ja Gizmon perään. Aluksi kyykkyjen tekeminen tuntui aivan hirveältä mutta pikkuhiljaa sain kiinni siitä liikkumisen ilosta ja tekemisestä tuli tärkeä osa omia päivärutiineja.

Kyykkyjen lisäksi tein selkää vahvistavaa kotitreeniä mm. jumppapallon avulla. Ja vau! Jumppapallo on loistava treeniväline ja voi vitsit niitä fiiliksiä mitä mie koin silloin ensimmäisten viikkojen aikana kun mie tunsin että mie pystyn ja osaankin tehdä asioita ja kehityn! Tämä oli mulle sopiva alku, tehtyäni jonkin aikaa kotitreeniä mie aloin kulkemaan varsinaisen saliohjelman kanssa Kunnon Paikassa ja se oli menoa se..nyt ajatuksen virta valtasi vaihteeksi näppäimistön ja esille nousi noita viime keväisiä kokemuksia, miepä palaan takaisin päivän aiheeseen eli ryhmäliikuntaan. Mulla oli siis kynnys, jonka mie olin luonut itse. Kynnys salille menemiseen ja ryhmäliikuntatunneille osallistumiseen. Minua ohjaili ajatukset kuten ”mie en kuitenkaan pysy perässä”, ”muut on varmasti käyneet kauemman aikaa ja osaavat jo ohjelmat”, ”mitä muut ajattelee” jne jne. Ja nämä kaikki ajatukset lähti minusta itsestäni koska mie tein itsestäni epävarman omilla ajatuksillani ja ennakkoluuloilla/ olettamuksilla. Miksi? Mie lähestyin silloin monia asioita jo ennakkoon kyseenalaistaen, epäröiden, mie väheksyin ja epäilin itseäni ja omia voimiani. Kuulostaako tutulta?  Olen  nimittäin käynyt tässä kuluneen vuoden aikana useita useita keskusteluita, joissa nämä samat asiat on nousseet esille.

Omien kokemusteni pohjalta mie olen tuumannut vain että osallistukaa avoimin mielin ja menkää tunnille kokeilemaan, treenaamaan ja pitämään hauskaa! Ei se ole niin nuukaa, jos jalat liikkuu vähän eri tahdissa tai väärä jalka aloittaa liikesarjan. Hikihän siinä tulee kuitenkin! Sen sijaan että me päädyttäisiin jäämään kotia sen koska annamme epäilevien ajatusten ohjata meitä, hiljennetään ne  negatiiviset ajatukset sillä kysehän on sinun omasta treenistäsi. Lähestytään tilannetta sillä kantilta, että meillä tunneilla kävijöillä on omien henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi yhdistäviä tekijöitä kuten omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen ja kunnon kohottaminen. Ei se itselleen suotuisaa pyörittää sellaisia ajatuksia mielessään päällimmäisenä, että voi kun mulla on surkea kunto ja en mie kehtaa lähteä koska mulla on niin huono kunto. EI! Mehän käydään treenaamassa, jotta meidän henkinen ja fyysinen kunto kohenee. Mie en ymmärrä sitä ajattelua, että salille mentäessä pitäisi olla jo fyysisesti/ pintapuolisesti hyvässä kunnossa.   Kaikilla on se oma lähtötaso ja lähtökunto! Siinä ei ole mitään hävettävää.  Tiivistettynä: ei anneta niiden negatiivisten ja epäilevien tunteiden tai ajatusten ohjailla meitä! Annetaan niille kenkää ja lähdetään treenaamaan, jotta me voidaan vaikka sitten todistaa itsellemme että hei, me pystytään tähän! Muiden mielipiteillä tai näkemyksillä ei ole tässä merkitystä vaan tärkein ihminen, jolle sie voit osoittaa osaamisesi ja sinnikkyytesi on sie itse.

Asenne haltuun 👊 Marru

Inspiraation voima

Hyvä olo

Se mulla on nyt, hyvä olo nimittäin.  Arkipäivien asiat kiinnostaa ja kalenteri täyttyy harrastuksilla, sosiaalisilla tilanteilla ja ylipäätänsäkin asioilla jotka kiinnostavat minua. Motivoitunut olo innostaa uusien asioiden pariin ja elämä on aktiivista. Mie inspiroidun ympärillä olevista ihmisistä, sosiaalisista tilanteista, blogien lukemisista yms yms ja se energia on mieletöntä!  Mie olen huomannut että motivoituminen esimerkiksi treenaamista kohtaan on tuonut mukanaan paljon muitakin uusia kiinnostuksien kohteita erityisesti ruokavaliota ja hyvinvointia korostavia tekijöitä kohtaan.

Tässä on käynyt sellainen lumipallo efekti ja terveyden sekä hyvinvoinnin mieletön maailma imaisee kokoa ajan minua syvemmälle.  Näitä samoja ajatuksia mie kävin läpi viikonloppuna ravintovalmentajakoulutuksen luennoilla. Meillä oli innostava ja ammattitaitoinen luennoitsija kertomassa syömishäiriöistä ja tämä osio oli ehdottomasti viikonlopun antoisin!

24 tuntia vuorokaudessa

Mie kävin viime viikolla elämänmakuisen keskustelun erään upean naisen kanssa, joka on opastanut minua omalla matkallani kohti parempaa itsetuntemusta ja itseni hyväksymistä sellaisena kuin mie olen. Me juteltiin elämän osa-alueista ja arvojärjestyksestä. Mie kerroin ajatuksiani ajankäytöstä ja ajanhallinnasta omassa arjessani ja sain tehtäväkseni sijoittaa arvoasteikolle neljä osa-aluetta; vapaa-ajan, työelämän, perheen ja harrastukset siten kuin ne nykyisin minun elämässä ovat.

Kerroin ennen tehtävää, että mie olen tunnistanut itsestäni sen piirteen että täyttelen ahkerasti päiviäni ja viikkojani monilla tekemisillä. Ajoittain havahdun miettimästä että kuinka mie löydänkin itseni kerta kerran jälkeen mitä kummallisimmista tilanteista ja jopa sellaisista, joihin mie olen aiemmin päättänyt olla osallistumasta koska kyseiset asiat enemmänkin kuormittavat ja rasittavat sen sijaan että kokisin ne voimauttaviksi. Tämä on varmasti monille tuttua, me tehdään jotain koska meitä pyydetään ja velvollisuudentunne valtaa ajatukset. Jatkuvassa kiireessä kulkeminen ei ole kuitenkaan kestävä polku.

Mie sain tämän jälkeen haastavan kysymyksen; tarvitsenko kaikkea sitä tekemistä elämässäni? Mikä minulle on tärkeintä ja mitkä asiat lisäävät tai ylläpitävät minun hyvinvointiani arjessa? Mie olen miettinyt kyllä pidemmän tovin sitä, että minun täytyy rajata tekemisiäni ja suhteuttaa tekemisen määrä sopivaksi jotta ehdin työpäivien ympärillä tehdä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle ja treenata jotta mieli ja kroppa pysyy hyvinvoivana.

Mie näen tässä haastavana sen, että mie haluan sitoutua täysillä kaikkiin noihin neljään elämän osa-alueeseen ja lisäksi löydän itseni osallistumasta kaiken maailman tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Päällimmäisenä ajatuksena mulle jäi meidän tapaamisesta se, että ihminen voi ja saa opetella hyvällä omallatunnolla rajata itse omaa arkeaan ja täyttää omilla valinnoillaan vapaa-aikansa.

Meillä on välttämättömiä ja velvoittavia tekemisiä päivien ohjelmassa mukana ja kaikilla meillä on se sama 24tuntia käytettävänä vuorokaudessa. Valintoja ajankäytön suhteen on tehtävä ja mie koitan pitää mielessä sen inspiraation voiman, joka ohjaa minua mulle sopivaan suuntaan. Mie tunnistan itselleni hyvät asiat siitä kun saan kokea motivaation ja innostuksen tunteet tekemistä kohtaan..ja se saa mut jatkamaan!

Mitkä asiat elämässä ovat sinulle tärkeitä? Mikä on arvojärjestys ja voiko elämässä ihan kaikki asiat olla siellä tärkeysjärjestyksen kärkipäässä? 

(Kuvat Jouni Teittinen)

☀ Marru

Hetkessä hengitellen

Tässä ja Nyt

 Kirjoituksen aihe kumpusi jostain syvältä, ajatukset lähtivät virtaamaan ja mun piti ihan tarttua päivällä kynään ja siirtää ajatukseni paperille. Kynään tarttumisen jälkeen ajatukset ja sana oli ns. vapaat ja kirjoittaessani vahvistui fiilis siitä, että nämä rivit syntyvät jaettavaksi.

Vuosia sitten mie ajelehdin vailla suuntaa ja olin hukassa itseltäni. Päivät täyttyivät pikemminkin pahoinvoinnilla hyvinvoinnin sijaan. Mie luulin sen kuuluvan kiinteästi ihmisen elämään ja ajattelin sen olevan ”normaalia”. En osannut kyseenalaistaa oloa ja vointia koska se oli mulle arkipäiväiväistä, mie olin tottunut siihen oloon ja silloiseen elämääni ihmisineen jollain tapaa..vuosia myöhemmin tiedostin juokseneeni pakoon omaa elämääni ja samaan aikaan velloneeni elämän vietävänä vailla sitä omaa suuntaa. En tiennyt että mihin suuntaan lähtisin ja mitä voisin tehdä tilanteen muuttumisen eteen..ikään kuin olin solmussa itseni kanssa ja samaan aikaan ajelehdin elämän mukana ja ohjailtavana.  

Se tunne kun mie saan huokaista. Irroittaa otteeni ajatuksistani ja vapauttaa ne hengityksen mukana ulos, vapauttaa mieleni itse luomistani kahleista.

Tällä hetkellä mie kuulen itseni, en pakene elämääni tai asioita siinä. Tässä ja nyt on hyvä olla. Hengitys kulkee vapautuneesti omalla painollaan ja uloshengityksen mukana mie vapautan ajatuksiani, irroitan itseni sellaisista ajatuksista, velvollisuuksista ja valinnoista, jotka ovat minulle tarpeettomia. Ahmin elämää, se tuntuu niiiiiiiiin hyvältä!

Silmäni aukesivat miettimään omia elämänarvojani ja sisältöä. Mikä on minulle tarpeellista, mistä mie ammennan jaksamista? Mikä saa minut stressaantumaan ja mitkä asiat jäävät nakertamaan takaraivoon? Tässä kohtaa mie haluan kiittää Katia eilisestä! Juttutuokiomme sai minussa aikaan voimakkaita tunteita ja herätti ajatuksiani. Minun ei tarvitse ajaa itseäni tilanteisiin, jossa en viihdy eikä minun tarvitse täyttää elämääni asioilla vain sen vuoksi että pysyisin kiireisenä tai osoittaisin olevani monisuoriutuja. Mie saan muodostaa omien arvojeni mukaisen elämän, saan valinnoillani tuoda oman elämäni lähemmäs itseäni.

Minun ei tarvitse olla omassa elämässäni sivustaseuraaja vaan Mie Saan Valita Itse. Saan maalata elämäni itse valitsemillani väreillä. Sisäänhengityksen mukana saan sisälleni uutta voimaa, uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Tulevaisuutta ei ole ennalta kirjoitettu vaan mulla on valintojen mahdollisuudet omissa käsissäni. Mie saan aloittaa aamuisin uuden sivun, johon tuotan itse sisällön.

Elämä tilanteineen ja tapahtumineen on luonut minusta tällaisen kun olen. Elän nykyisyydessä ja tällaisena kun olen, ihmisenä jonka elämä on minusta muovannut. Kyse on loppujen lopuksi valinnoista. Minun valinnoista.

 🍀

Ylös ja ulos, ulkotreenien ihanuus

Ulkotreenit kaveriporukalla

Mie annoin ystävänpäivälahjaksi Marjolle ja Lealle ohjatun porukkatreenin, jonka meille veti PT Minna. Treeni toteutui viime viikonloppuna kun löysimme kalenterista kaikille sopivan päivän ja paikkana toimi Rovaniemellä Valdemarin ranta Jätkänkynttilän kupeessa. Ja meitä suosi upea sää! Kuluvan viikonlopun keli on ollu sateinen ja harmaa, joten mie olen ilolla katsellut viime lauantain aurinkoisia treenikuvia.

Me ollaan tämän kolmikon kesken puhuttu pitkään yhteisistä treeneistä ja satuin bongaamaan PT Minna Tuiskun ystävänpäivälahjan tarjouksen porukkatreeneistä. Tästä syntyi idea yllättää Marjo ja Lea treeniaiheisella lahjalla. Ja mie olen tyytyväinen, meillä oli raskas mutta hauska treeni!

Me kokoonnuttiin lauantaiaamuna Valdemarin hiekkarannalle. Ranta on monipuolinen paikka, puistossa on hyvä lenkkeillä, maisemat ovat upeat ja rannalta löytyy myös vaihtelevaa maastoa sillä hiekkaranta on puistoa alempana, rannalta nousee mäki ylös puiston puolelle. Ja viisiosainen rantatreenihän meillä oli vuorossa!

Porukalla tehtävä ulkotreeni oli mukavaa vaihtelua viikko-ohjelmaan! Kiittelinkin Minnaa tästä loistavasta ideasta tehdä ulkotreeni. Raitis ilma, auringonpaiste ja mukavat jokimaisemat inspiroi treenaamaan hiki päässä. Me ollaan vietetty pitkä ja pimeä talvi sisätiloissa treenaten, joten miksipäs ei nautittaisi luonnosta ja ulkoilmasta kelien salliessa! Täsaäkin mie tykkäsin erityisesti siitä että meille järjestettiin toiminnallinen treeni, jossa meillä ei sen kiven lisäksi ollut muita treenivälineitä kuin omat kroppamme. Tässä sai tilaisuuden tunnustella oman kehon fiiliksiä ja puskea itseään sinne jaksamisen rajoille mutta missään nimessä se ei ollut tässä treenissä se pääasia vaan kokemus muodostui yhdessä tekemisestä ja hauskanpidosta, johon yhdistyi treenaaminen. Meillä oli tosi hyvä tsemppi päällä ja vau mikä sinnikkyys tytöistä paisto läpi, ilmassa oli sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä.

Me aloitettiin lämmittelyosuudella, jossa hyödynnettiin rannalta nousevaa mäkeä. Saimme eri lähtöasentoja, joista lähdimme pinkomaan hiekkarantaa ja mäkeä ylös ja alas. Hiekka toi oman lisänsä ylöspääseminen lisäksi juoksemiseen. Alla olevissa kuvissa näkyy minun hlökohtainen suosikki osa treeneistä, me kannoimme vuorollamme toisiamme selässä ja sylissä ylös ja alas. Tämä oli uskon tehtävä sillä jokainen epäili suuresti ettei selviä haasteesta. Vaan niimpä jokainen saikin onnistumisen tunteita kyseisestä osiosta!

 

Treeni oli kokonaisuudessaan monipuolinen, sykkeen nostava ja hauiksia, vatsalihaksia ja pakaroita polttava kokonaisuus! Ravasimme karhukävelyllä ja askelkyykyillä mäkeä ylös ja hölkkäsimme alas, teimme vatsalihaksia ja punnerruksia, juoksimme kuutisen minuuttia mäkeä edestakaisin ja saimme isohkon kiven lisäpainoksi,  kivi piti olla koko ajan mukana eli jokainen kantoi sitä vuorollaan.

Kiitos tytöille hauskasta aamupäivästä ja Minnalle ohjauksesta! Mie suosittelen kaikille tämmöstä lahjaideaa, tässä sai jokainen hyvän mielen ja treenin!

💪 Marru