Keskiviikkoaamu Kunnon Paikassa
Sovimme ystäväni Marjon kanssa yhteistreenit keskiviikkoaamulle Liikuntakeskus Kunnon Paikkaan ja kieltämättä aamun fiilikset olivat väsyneet ja hieman vetämättömän puoleiset, joten nämä ennalta sovitut treenit oli plussaa..molemmat todettiin treeniä aloitettaessa, että pieni kotiin jäämisen mahdollisuus olisi ollut olemassa mielen sopukoissa..ainakin teoriassa! Me saatiin aikaiseksi hyvä salitreeni ja molemmille jäi takataskuun uusia liikkeitä ja poskilihaksetkin sai oman treeninsä sillä naurun määrällä.
Mie olen kyllä usein todennut että olen lähtenyt väsyneenä salille mutta palannut virkeänä takaisin. Mieleen onkin jäänyt Minnan lausahdus, että niin kauan aikaa kun treenaamisesta saa hyvää oloa ja lisää energiaa – treenaa mutta silloin kun kroppa viestii levontarpeesta ja väsymys vie voiton – lepää !
Yhdessä tekemisessä ja treenaamisessa yhdistyy sosiaalisuus, yhdessäolo ja hyvä tsemppi..me todettiinkin, että viimeisten kuukausien aikana me ollaan nähty pääasiassa Kunnon Paikassa. Aikataulujen yhteensovittamisessa on omat haasteensa, joten tämä on meille todella hyvä kombo; yhdistetään kuulumistenvaihto ja treeni!
Mie rakastan tätä ystävääni, meillä on niin hervotonta yhdessä! Koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu kun me ollaan yhdessä ja on ihana fiilis siitä kun tosissaankin joku ymmärtää sua, tuntee sut ja sie saat olla kaikkine piirteinesi hassu ja pöljä oma itsesi. Meillä on myös sellainen kolmen kopla, joka on niin monesti pelastanut minun päivän omalla rämäpäisyydellään – Lea nähdäänhän pian!!
Tee sitä mikä motivoi!
Otsikko kuvaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ja lyhykäisyydessään minun omaa treenifilosofiaa. Mie olen käynyt viime kuukausien aikana enemmän ohjatuilla ryhmäliikuntunneilla kuin kuntosalin puolella sillä olen kaivannut sitä positiivista sykettä, ryhmänpainetta ja ohjaajan kannustusta. Itselläni treenaaminen kulkee jonkinmoisissa kausissa, välillä painottuu salitreenaaminen ja toisinaan taas ohjatut tunnit tuntuu mielekkäämmiltä.
Kehonpainolla tehtävät treenit on oman kunnon kehityksen myötä alkaneet kiinnostamaan myös yhä enemmän. Kropan vahvistuessa into opetella ja yrittää uusia asioita on kasvanut..oman harjoittelun suhteen on valtavasti uusia mahdollisuuksi! Erilaiset toiminnalliset harjoitukset ja liikkeet vaativat keskittymistä, kropan hallintaa ja haastaa myös oman mielen! Mie olen perusluonteeltani aika malttamaton (lähipiiri sen tietää..) mutta mie olen kehittynyt sen asian suhteen esimerkiksi joogaharjoitusten myötä.
Mielen haastamisella mie tarkoitan sitä, että sie voit joko olla itsesi kaveri (paraskaveri ei tarvitse joka päivä olla) tai sitten sun ego voi kääntää ajatukset sitä tekemistä vastaan tai tehdä siitä hankalampaa.
Sie ja oma kehityksesi on itsesi paras vertauskohde!
Yllä oleva otsikko ei ole järkevimmän kuuloinen mutta kiteyttää ajatukseni. Mie pyrin pilkkomaan omat tavoitteeni pienimmiksi palasiksi ja askeliksi, jotta saisin niitä onnistumisen tunteitakin. Vanha minä olisi turhautunut heti kun joku liike ei olisi onnistunut ja olisi hyvinkin mahdollisesti luovuttanut yritysten suhteen. Luultavasti mie olisin lannistunut sen sijaan, että haaste olisi saanut minut jatkamaan. Nykyisin minun oma ajatusmaailma ja kehittyminen kannustaa jatkamaan harjoittelua lähtökohtana oma kroppa, sen kestävyys ja liikkuvuus. Mie pyrin vertaamaan itseäni tai treenamistani siihen omaan tekemiseeni, eli kuinka jokin liike on onnistunut mulla vaikka pari kuukautta sitten verrattuna siihen miltä se tuntuu nyt.
Usein me vaaditaan itse itseltämme liikaa ja asetetaan heti alkuun se rima liian korkealle tai verrataan itseämme muihin vaikka meillä voi olla vuosien ero harrastuksissa ja jokaisella on vielä ne omat lähtökohdatkin takana. Eihän siinä ole mitään järkevä verrata itseään muihin! Mutta silti me sitä tehdään. Kun malttaa pysähtyä välillä miettimään sitä omaa tekemistään ja vaikkapa jonkin liikkeen treenaamista, ehtii niitä onnistumisen fiiliksiä kokeakkin! Pienikin kehitys riittää nostamaan motivaatiota.
Positiivisen ajattelun kautta
Minun yksi oma vahvuus on ajattelu positiivisuuden kautta. Se toimii mulla! Eihän se aina helppoa ole löytää positiivisuutta varsinkaan jos oikein ärsyttää ja turhauttaa! Enkä mie itseäni pakota siihen positiivisten asioiden löytämiseen, tilanteissa, ei se niinkään toimi. Usein myös aika auttaa siihen että esimerkiksi ne turhautumisen tunteet laantuu ja sitä pystyy näkemään tilanteet eri valossa. Mie olen tunteella eläjä, joten nämä omat fiilikset ohjaa hyvinkin pitkälle mua..mutta mie en halua sitä piirrettä niinkään muuttaa itsessäni vaan mie haluan antaa itselleni luvan olla tyytyväinen siihen mihin olen pystynyt.
Ja sen mie olen huomannut, että mitä enemmän mie itseäni pusken sinne epämukavuusalueelle, sitä enemmän mie olen oppinut itsestäni, omista hermoistani ja tavoista käsitellä asioita.
Näissä ajatuksissa kohti torstaita ❤
Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös
MARRU MARMELAADI 