Paluu lenkkipolulle
Pitkän ja pimeän talven jälkeen on tuntunut todella hyvältä palata takaisin luontoon ja lenkkipoluille, onhan mulla kuitenkin aina lenkkiseuraakin kolmen koiran verran. Ounasvaaran polut ja maasto on aktiivisessa käytössä, siellä mie pystyn rentoutumaan ja nollaamaan ajatuksiani. Luonnon monet vaikutukset saa palaamaan kerta kerran jälkeen takaisin metsään, kaikki ne tuoksut, äänet / hiljaisuus ja luonnon kauneus. Luontoa ei pitäisi väheksyä, sillä on meille valtavasti tarjottavaa omasta takaa. Kun malttaa hetkeksi rauhoittua hektisen arjen keskellä niin luonto voi yllättää omilla vaikutuksillaan..nykypäivän ilmiö on, että sitä viipotetaan menemään satalasissa eteenpäin eikä ehditä siinä kiireessä pysähtymään taikka noteeraamaan mitä kaikkea ympärillä onkaan ja meillä jää kokematta minkälaisia vaikutuksia luonto meille parhaimmassa tapauksessa tarjoilee ja aivan ilmaiseksi.
Lenkkeily ja hölkkääminen antaa mulle tietynlaisen vapauden tunteen. Kun askel nousee kevyesti ja hengitys rullaa pakottamatta omaa tahtiaan niin mielihyvän tunne on voimakas. Minua vähän jännitti että kuinka se askel nousee pitkän talven jälkeen mutta onnekseni talvi ei ollut tehnyt tuhojaan sen suhteen. Mie olen kokeillut erilaisia hengitystapoja hölkän aikana ja huomasin varsin nopeasti että talven aikana esimerkiksi joogassa tehdyt hengitysharjoitukset tuovat oman lisänsä lenkkeilyyn, siinäkin kuitenkin palataan sinne perusasioiden äärelle eli hengityksen pariin. Lisää jooga-ja hengitysaiheisia ajatuksia pääset lukemaan täältä.
Mie toivoisin, että ihmiset löytäisivät itselleen sen mieluisimman liikkumistavan tai treenimuodon. Tavoitteiden ja riman ei tarvitse olla siellä ulottumattomissa vaan omaa hyvinvointiaan voi parantaa ja ylläpitää lisäämällä lyhyitä liikuntahetkiä omien päivien ohjelmaan. Jos päivät ovat todella tiiviitä niin silloin se aika liikkumiselle on sovitettava omaan aikatauluun sopivaksi. Mie kuulen usein sanottavan , että ”päivät menee niin töissä ja illalla sitä jaksaa vain lösähtää sohvalle päivän päätteeksi” tms. Toki perhe ynnä muut vievät oman siivunsa vuorokaudesta mutta minusta se ei ole oikea syy jättää omaa hyvinvointiansa toisarvoiseksi..ajanpuute on haaste ja vaatii omaa halua ja sitoutumista asiaan mutta pidemmän päälle se jää tekosyyksi koska voiko olla tärkeämpää asiaa kuin omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen?
Liike on lääke moneen asiaan kuten tunteiden käsittelyyn, itsetutkiskeluun ja agressioiden purkamiseen. Meissä on enemmän sisua ja kanttia kuin mitä me monesti ajatellaan itse..usein se riman ylitys, joka pitää tehdä jotta pääsee ylös sieltä sohvalta pitkän tauon jälkeen tai uutta harrastusta aloittaessa vaatii kannustavaa sysäystä (postiivisella fiiliksellä) eikä hellää pään silittelyä, jotta itsensä saa liikkeelle. Meissä on sitä sisua ja voimaa jos me itse päätetään niin ja kun me saadaan tukea matkalla! Mikään saavutus tai muutos ei tule ilmaiseksi ja se on minun mielestä tässä parasta! Tukea voit saada esimerkiksi pt:ltä, he ammattilaisina osaavat asiansa ja auttavat sinua alkuun mutta sie teet itse sen työn eli treenaamisen ja huolehdit siitä mitä syöt ja milloin ja KAIKKI TÄMÄ ITSESI VUOKSI! Miekin olen usein ollut väsyneen oloinen työpäivän päätteeksi mutta loppujen lopuksi mie olen ollut virkeämpi treenin jälkeen. Fiilisten kiristyessä mun kannattaa lähteä Wellness Loungelle tai Kunnon paikkaan taikka lenkkipolulle tuulettamaan ajatuksiani.
Oman voinnin kuulostelua ei voi liikaa korostaa, levon ja palautumisen tärkeydestä puhumattakaan mutta sopivassa määrin liikuntaa yhdistettynä oikeanlaiseen ruokavalioon lisää energiaa ja parantaa elämänlaatua – hyvinvointi on meidän jokaisen oikeus..ja omissa käsissämme.
Eikö niin? 💎