#kehoneutraali

Ajatuksia kehonkuvasta

Näin Instagramissa valmentaja Kukka Laakson päivityksen, jossa hän kommentoi Endorfiinikoukussa-blogia kirjoittavan Elina Hovisen Voiko kukaan olla 100% kehopositiivinen? -tekstiin liittyen, aiheena ulkonäkö ja kehopositiivisuus/negatiivisuus. Kukka ja Elina käsittelivät mielestäni hyvässä hengessä ja suorapuheisesti ulkonäköön liittyviä asioita ja ylipäätään suhtautumista omaan kehoon ja tänään mie kerron omia ja ystävän kanssa pohdittuja ajatuksia aiheesta. Täältä vahva lukusuositus Kukan ja Elinan blogiin, pidän heidän molempien suorasukaisesta tyylistä.

Ulkonäkö ja kehonkuva aiheet saavat yleisesti paljon keskustelua aikaiseksi ja jakavat mielipiteitä. Minun vastaus Elinan blogin otsikkoon on, että mie en ole 100% kehopositiivinen vaikka pyrinkin siihen, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ja itseasiassa se on jollain tapaa huojentavaa ettei minun tarvitse olla 100% jotain. Muutoinkin pidän elämässä enemmän asenteissa välimalleista kuin kärjistyksistä. Minun on myös pitänyt kokemusten kautta opetella, että joskus sen 120% sijaan 70% on juurikin riittävä. Välillä peilistä katsoo jotenkin väärän näköinen ihminen ja mutta mie en tartu niihin ajatuksiin pitkäksi aikaa. Ne on ihan pikkujuttuja, jotka ärsyttävät ja useimmiten saan annettua niiden ajatusten vaan tulla ja mennä.

Ohjaavin ajatukseni aiheessa komppaa Kukka Laaksoa: tarvitseeko meidän ylipäätään suhtautua jotenkin koko ajan johonkin asiaan ja tässä tapauksessa omaan kehoomme? On vaatinut töitä oman mielen parissa, että olen saanut sisäistettyä sen kantavan ajatuksen, että en ole kehoni kanssa yhtään hassumpi tapaus ja sisäistänyt sen, että saan hyväksyä itseni ja jopa olla tyytyväinen itseeni. Ja vastaavasti voin olla vain eikä minun ylipäätään tarvitse olla koko aikaa jotain mieltä jostakin, liittyi se sitten omaan kehooni tai yleisesti elämään. Sekin on nimittäin tuttua, että olen nostanut sen mukaan rimaa mitä korkeammalle olen päässyt enkä noissa tilanteissa ole osannut antaa itseni olla tyytyväinen. Epävarmuus, oman itseni sekä osaamiseni kyseenalaistaminen ovat olleet jo nuoruudessa omaksuttuja asenteita, joka ovat kulkeneet matkassa aina aikuisiälle asti.

#kehoneutraali kuulostaa hyvältä, sen rinnalla, että kannustetaan rakastamaan tai ainakin hyväksymään se oma kroppa.

#kehoneutraali #kehopositiivinen #kehokriittinen

Pohdimme yhdessä ystäväni Millan kanssa aihetta, meillä on hyviä keskusteluita, joissa asioita ja tilanteita väritellään huumorilla, itseironialla ja huonoilla vitseillä. Aloitetaan siitä, että opitut asenteet itseään kohtaan voivat kulkea vuosikymmenten takaa mukana, joten eihän niitä tuosta noin vaan päättämällä muuteta koska ne ovat siellä selkärangassa. Me emme usko taikatemppuihin eikä kehokriittisestä asenteesta pääse yhdellä askeleella suoraan neutraaliin saatika positiiviseen asenteeseen mutta kuten elämässä yleensäkin, ihminen omaksuu uutta ja oppii. Helppoa se ei ole sillä tässäkin on kyse laajasta aiheesta mutta uusien asioiden ja asenteiden omaksuminen on kuitenkin mahdollista.

Tiivistettynä: hyvinä päivinä tykätään siitä mitä nähdään peilistä = #kehopositiivinen ja huonoina päivinä ollaan tyytymättömiä kehoon = #kehokriittinen/negatiivinen. Näiden kahden ääripään suhtautumisen välimaastoon sijoittuu näkökulma ja tunnetila = kehoneutraali. Voisiko neutraalimpi suhtautuminen antaa niinä päivinä jolloin peilikuva todella irvistää, totaalisen epäonnistumisen tunteiden tilalle jotain? Voisiko omia ajatuksia ohjata ihan muualle tai oppisimmeko me vaan olemaan tarttumatta niihin?  Toiset suhtautuvat neutraalisti tai ainakin neutraalimmin kehoonsa, siinä missä toisilla suhtautuminen on kehokeskeistä. Ulkonäkökeskeisyys kuitenkin vallitsee vahvasti tänä päivänä ja tätä neutraalimpaa asennetta voisi miettiä mahdollisuutena hellittää hieman. Kuinka sie käyttäydyt sellaisina hetkinä kun peilikuva ei miellytä ja mitä teet käytännössä?

Molemmat mietiskelimme omien kokemustemme perusteella, että turhautuminen ja pettymys peilikuvaa kohtaan, eli kriittinen tai negatiivinen ajattelu voi olla kuitenkin myös sinällänsä positiivinen kimmoke tai kimmoke ylipäätään sille, että ajatukset heräävät tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan. Kimmokkeena sille, että itsensä saa liikkumaan tai kiinnostus vaikkapa ruokavaliota kohtaan herää. Tällöin sieltä kriittisyydestä voidaan alkaa ottamaan askeleita kohti hetkittäin neutraalimpaa tai positiivisempaa ajattelua. Oma ”heräämiseni” tapahtui näin kolmisen vuotta sitten. Peilikuvasta tai valokuvasta havahtuminen voi olla hyvä jos motivaation saa käännettyä niin, että haluaa oikeasti parantaa omaa oloaan ja alkaa tehdä pieniä muutoksia joilla sitä parempaa oloa lähtee hakemaan. Ehkä siinäkin tarvitsee jo jonkinlaista hmm… kehoneutraaliutta? Jotta sen tilanteen hyväksyy siinä alussa, ”no, nyt olen tällainen ja en halua enää olla joten miten tätä saisi muutettua”.

Tarkennuksena tähän vaikkakin ehkä hieman tämän punaisen langan eli kehoneutraali ajatuksen sivuhaaroille mennäänkin niin ulkoiset tekijät eivät usein olekaan se ainoa syy ylipäätään motivaation herättämiseen vaan esimerkiksi terveydelliset syyt, ihan vain se oma vetämätön ja harmaa fiilis voi viedä eteenpäin ja sen oman mielekkään urheilulajin löytäminen kannustaa. Liikunnan tuoma fiilis voi saada motivaation syttymään. (Tämän syvemmälle en mene tänään aiheena motivaatio, sen herättely yms. sillä voisi kirjoittaa ihan oman tekstinsä, jossa voisi pohtia millä keinoin sitä saisi heräteltyä ja ylläpidettyä kun on jo kokeillut salit, jumpat, joogat ja juoksulenkit mutta intoa riittää pariksi viikoksi ja sen jälkeen palataan lähtöruutuun.)

Mulla käy usein siten, että koen esimerkiksi joogan parissa tai juoksulenkeillä onnistumisen iloa jonka jälkeen peilistä tervehtii taas omaa silmää miellyttävämpi tapaus ja vastapainoksi käyn välillä kylpemässä siellä turhautumisen tunnetiloissa. Millan kanssa nousi esille se, että ei tarvita kuin yksi muistuttava tekijä siitä mihin kaikkeen kroppa ei pysty ja fiilikset laskee sinne pohjamutaan. Eli vaikka omaan kehonsa ulkonäköön suhtautuisikin neutraalimmin niin oman kehon toiminnallisuus voi nostaa tyytymättömiä tunteita pintaan ja kriittisyyskertoimet kasvaa. Mielialat ja näkemys omasta sen hetkisestä kropasta kulkevat jokseenkin käsi kädessä eli ei #kehoneutraalisuus mikään yksioikoinen reitti onneen ja sisäiseen rauhaan ole.

Itse olen kuljettanut omalla matkallani uusien asenteiden oppimisessa Optimal Performance Centeriä pyörittävien Kaisa ja Joni Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetti-valmennuksen oppeja ja olen ammentanut siitä valtavasti itselleni ajatusmalleja, joiden omaksuminen on tuntunut samaan aikaan luonnolliselta ja itsetutkistelu on vahvistunut. Olen oppinut määrittämään esimerkiksi oman hyvinvoinnin minimin tekijät ja omaksunut sen ajatuksen, että välillä on todellakin riittävästi kun valitsen sen pikkuisen paremman vaihtoehdon sen sijaan, että vaikkapa tuskailisin syömisen  tuntuvan liian vaikealta kaikkine ”ton-ton”-rajoituksineen.

Yhdessä somessa vastaantulleessa valmennuksessa luvattiin aikoinaan, että esimerkiksi 8 viikon aikana omakuva muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Tämä jäi mieleen sillä onhan tämä aika suuri lupaus. Siinä on hyvät puolet, että tsempataan ja herätellään ajatuksia positiiviseen asenteeseen ja kannustetaan hyväksymään oma keho kaikkine virheinensä jotka omat silmät näkevät. Ja sekin on kaunis ajatus kun kehotetaan, virheiden sijaan keskittymään siihen omaan kauneuteen. Se on kuitenkin helpommin kirjoitettu kuin tehty sillä usein juurikin se omakuva on kriittisimmän tarkastelun kohde.

Kehopositiivisuus on hienoa asia sillä ei ole itsestäänselvyys, että arvostaa itseään ja kehoaan. Tunnen harvoja ihmisiä, jotka ovat viikon jokainen päivä omaan ulkonäköönsä tyytyväisiä ja sitä Elinankin kirjoitus muun muassa pohtii: onko kukaan olla 100% kehoposiitivinen joka päivä? Tunnen ihmisiä, jotka määrittävät itsensä voimakkaasti ulkonäön ja kropan kautta ja ihmisiä, joilla suhtautuminen omaan kehoon on todellakin neutraalimpi ja molemmat tyypit pitävät huolta ulkonäöstään ja henkisestä sekä fyysisestä hyvinvoinnista. Tyytyväisyys ja rakkaus omaa kehoa kohtaan ei kumoa ihmisen henkistä puolta ja kiinnostusta henkiseen kasvuun. Yleisesti puhutaan siitä, että fokus syventyy myös sinne henkiselle puolelle, henkiseen hyvinvointiin ja siihen miltä meistä tuntuu, sen lisäksi kun miltä me näytämme ja se on hyvä asia.

Uskallan väittää, että meillä jokaisella on kuitenkin jonkinlainen mielipide omasta ulkonäöstä ja kropasta huolimatta siitä kuinka voimakkaasti tai neutraalisti suhtautuu. Kun itseään tarkastellaan kriittisin silmin ja nähdään enemmän virheitä ja korjattavaa kehossa, on omasta kehostaan tai ulkonäöstään hankalaa tykätä ja enemmänkin kuulee kommentointia siitä kuinka omaan kehoon ollaan tyytymättömiä. Tähän kohtaan haluan sanoa, että olen iloinen heidän puolestaan jotka ovat täysin sinut oman kehonsa kanssa ja se on hienoa kun sitä ilosanomaa jaetaan eteenpäin mutta miten ne loput, joilla fiilikset vaihtelee?

  Hyvinvoiva keho voi tarkoittaa hyvinvoivaa mieltä jossa kuitenkin on myös tilaa kipuilulle. Komppaan Kukkaa siinä, että minunkin mielestä on ihan hyvä viettää sellaisia kehoneutraaleja päiviä. Erityisesti naisilla vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta siihen kuinka paljon vatsa pömpöttää ja kuten tiedossa on, keho voi näyttää todellakin eriltä niin päivän mittaan kuin kuukautiskierron aikana. Minusta on vapauttavaa antaa kehollekkin vapaata välillä, keho saa olla oma itsensä ja mie saan olla vain. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse olla jotain erityistä, jokaisesta hetkestä ei tarvitse erikseen hakea taikaa. Itse saan lisää intoa ja motivaatiota ihmisten kehityksestä mutta havahduin tämän myötä miettimään, että ainakin itselleni sopii se kun olen pehmentänyt omaa näkemystä koko tätä ulkonäkökuplaa kohtaan ja saanut vapauttakin sen myötä, että ylipäätään välillä asiat ja ajatukset vain tulevat ja menevät.

Millaisia ajatuksia #kehoneutraali sinussa herättää?

 ☀️ Marru

Marrun matkassa Kunnon Paikassa- juttusarja esittelee: LesMills CxWorx-tunnit

 

TERVETULOA KUNNON PAIKKAAN!

Tänään mennään suoraan asiaan; nimittäin Marrun matkassa Kunnon Paikassa-juttusarjan pariin. Saako heti näin alkuun hehkuttaa kuinka siistiä tämmönen yhteistyö onkaan kun mie saan tarjota lukijoille mahdollisuuden tutustua Kunnon Paikan ryhmäliikuntatunteihin ilmaiseksi?! Tuttuja kasvoja on näkynytkin tunneilla ja porukalla treenaamisessa on se ihan oma juttunsa! Ryhmäliikuntatunneissa on se oma taikansa, ja mie olen kyllä näistä asioista kirjoitellut tänne blogiin aiemminkin..ja nyt ajatukset palasivat jälleen tämän mukavan aiheen pariin sillä omien ajatusten ja fiilisten vapauttaminen näppäimistön kautta luettavaksi on bloggaamisen paras puoli ja mulla on muodostunut tavaksi avata tätä tajunnanvirtaa kirjoitusten aiheisiin liittyen. Mie olen itse mm. saanut kipinää liikkumiseen ryhmäliikuntatunneilta, olen tutustunut mahtaviin ihmisiin eri tunneilla käymisen myötä ja saanyt sieltä treenikavereita salin puolellekkin. Kaikin puolin bueno!

Muistan kuinka mulla puolisentoista vuotta taaksepäin oli vielä kynnys osallistua ryhmäliikuntatunneille ja tämä kynnys oli täysin minun itseni luoma. Ihan aluksi ajatuksissani oli vahvistunut tämä oma halu treenata ja  ylipäätänsäkkin liikkua, tiedostin, että haluan treenata ohjatusti ja siitä syystä osallistuin nettivalmennukseen ja löysin itselleni PT:n eli Minnan, joka löytyi sopivasti Kunnon Paikan kautta. Ajattelin ryhmäliikuntatuntien olevan todella hyvä lisä ja vaihtoehto treenikalenteriin mutta silloin epävarmuus itsestäni ja kunnostani saivat minut pyörittelemään päällimmäisenä kaikenlaisia tyhmiä ajatuksia ja tekosyitä. Miehän mietin, että ”mitä jos en osaa”, ”mie en pysy kuitenkaan muiden tahdissa”, tai ” ei minun kunto riitä”. Onneksi ne ajatukset jäivät kuitenkin alkumetreillä taka-alalle ja mie pääsin omien toiminnallisten treenien pariin ja osallistuin tunneillekkin..sillä aloitettuani oman kunnostani huolehtimisen ja liikkumisen, mieleni on täyttynyt pääsääntöisesti tsemppaavista ajatuksista ja on ollut ilahduttavaa huomata kuinka mie nykyisin kannustan itseäni eri ryhmäliikuntatuntien pariin. Mielen varautuneisuus on jäänyt treenaamisen osalta uteliaisuuden ja innostuksen jalkoihin ja tämä sopii mulle.

Mie olen itse saanut ryhmäliikuntatunneista valtavasti kokemuksia ja ne tuovat mukavaa vaihtelua treeniviikkoihin. Aloitettuani säännölliset ryhmäliikuntatunneille osallistumiset, mie olen mietiskellyt omalla kohdallani mukavuusalueen ja epämukavuusalueen merkityksiä: mukavuusaluehan on sellainen tuttu ja turvallinen paikka, siellä on helppoa olla ja fiilikset ovat itsevarmat ja sitten on se epämukavuusalue, jonka koen itse tärkeämmäksi. Tietyistä tunneista on muodostunut ne omat lempparit, joille voisi palata viikko toisensa jälkeen ja niillä tunneilla koen olevani sillä kuuluisalla mukavuusalueella. Poistuttaessa omalta mukavuusalueelta sinne uusien tilanteiden ja asioiden äärelle ja epämukavuusalueelle,  me saadaan aivan uudenlaisia kokemuksia ja tuntemuksia ja siksi askeleen ottaminen sinne on todella tärkeää ja kasvattavaa. Me voidaan jopa todeta, että jokin asia tai tilanne, jonka olemme määrittäneet olevan epämukavuusalueella, ei todellisuudessa olekaan siellä vaan olemme epävarmuuttamme luoneet asiasta itsellemme sellaisen mielikuvan. Epämukavuusalueella käyminen onkin vahvistanut meitä ja tämä kokemus auttaa meitä jatkossakin käsittelemään tilanteita, jotka ovat meille uusia ja outoja. Se on oikein miellyttävä tunne kun otat askeleen sinne tuntemattomaan ja huomaatkin viihtyväsi siellä tai voit todeta ainakin käyneesi sen pienen hetken siellä omalla epämukavuusalueellasi ja jatkat uusien oppien kanssa eteenpäin. Epämukavuusalueella käyminen voikin siis tuoda positiivisia ja kehittäviä asioita tuliaisina..ja hei, sehän taas se ei kuulostakkaan kovin epämukavalta, eihän?

Mie olen kokenut että olen kehittynyt ja kasvanut ihmisenä kannustamalla ja viemällä itseäni myös sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Aloitettuani Marrun matkassa Kunnon Paikassa-juttusarjan, mie olen löytänyt itseni useampaan otteeseen jopa tanssillisilta tunneilta! Tutustuttuani rohkeasti Kunnon Paikan ryhmäliikuntakalenteriin, löysin tieni esimerkiksi Sh´bam-tunneille. Tämä tanssillinen tunti on täynnä hyvää ja rentoa fiilistä ja on myös tehokasta kokonaisuus, joten mikäs sen mukavampaa kuin lähteä hymyssä suin ja hikisenä tunnilta pois. Juttusarja tunteineen on antanut minulle valtavasti uusia kokemuksia, se on vienyt minut uusien lajien pariin ja olen päässyt nauttimaan myös tutuista tunneista ohjaajineen.

LesMills CxWorx-tunti

Tällä kertaa juttusarja esittelee Kunnon Paikan Lesmills CxWorx-tunnit! Usein meidän arkipäivien aikataulut ovat niin hektiset ja tiukat että tuntuu miltei mahdottomalta löytää se sopiva/riittävä aika treenaamiseen. Tämä ainainen ja jatkuva kiire ei ole keksittyä mutta omasta kalenterista olisi suotavaa löytää aikaa myös omalle hyvinvoinnille..tästä syystä mie halusin esitellä tämän CxWorx-tunnin juttusarjassa, sillä treeni tarjoaa puolessatunnissa supertehokkaan keskivartalotreenin! Omasta kokemuksesta voin kertoa, että dynaamisten lihaskuntoliikkeiden ja tunnilla käytettävän kuminauhan avulla saadaan treeni tuntumaan niin vatsa-, selkä- ja pakaralihaksissakin. Liikkeille aanetaan erilaisia suoritusvaihtoehtoja, joten tunti sopii niin aloittelijoille kuin kokeneimmille treenaajillekkin. Nähdään tiistaina Kunnon Paikan isossa ryhmäliikuntasalissa!

TERVETULOA TUTUSTUMAAN ILMAISEKSI KUNNON PAIKAN  LESMILLS CxWorx-tunneille SEURAAVAN KAHDEN VIIKON AJAN!  

Voit valita alla olevista tunneista itsellesi sopivan vaihtoehdon:

Tiistai 27.9.2016 klo 19.15 – 19.45

Torstai 29.9.2016 klo 17.35 – 18.05

Tiistai 4.10.2016 klo 19.15 – 19.45

Torstai 6.10.2016 klo 17.35 – 18.05

OSALLISTUMISOHJEET:

– Ilmoittautuminen ennen tunnin alkua paikan päällä Kunnon Paikan vastaanotossa, mainitsemalla Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-blogin nimi. (Saavuthan paikalle vähintään 15min ennen tunnin alkua.)

Tervetuloa tutustumaan Kunnon Paikan ryhmäliikuntatunteihin!!

❤ Marru

Marrun matkassa Kunnon Paikassa- juttusarja esittelee: uutuus COMBO-tunti

Kunnon Paikassa tapahtuu!

Oletteko huomanneet, että Kunnon Paikan ryhmäliikuntakalenterissa on liuta uusia tunteja? Marrun matkassa Kunnon Paikassa-juttusarja palaa jälleen kuvioihin ja syksylle on luvassa mielettömän hienoja tunteja! Lisäksi salin puolikin on saanut uutta ilmettä toiminnallisen nurkkauksen myötä, nykyisin sieltä löytyy mm. kelkka, köydet, ja boksi, joka haastaa sinut erikorkuisilla kulmillaan. MAHTAVAA! Nämä tarjoaa sulle mahdollisuuden uudenlaiseen treeniin ja tuovat lisää monipuolisuutta tekemiseen. Mie kävin jokin aika sitten kaverin kanssa testailemassa näitä ja huh huh, kyllähän oli tehokasta treenailua! Mie olen jo pidemmän aikaa haaveillut pääseväni kokeilemaan kelkan työntämistä ja köysiä ja nämä ylittivät odotukseni! Jälleen sain huomata kuinka paljon keskittymistä ja kropan hallintaa treenaaminen vaatii. Tykkäsin köysistä, sillä niillä saa todella tehokkaasti lämmön kroppaan ja lihaksiin ja uskon, että alkukankeuden jälkeen mulla ja köysillä alkaa sujumaan tuo yhteistyökin paremmin.

Erityisesti kiinnitin huomiota omaan selkääni ja selän asentoon nähdessäni kaverini ottamia kuvia omasta treenistäni. Notkoselkä näyttäytyy edelleen usein ja mie saan muistutella itseäni muutamista perusasioista. Sama toistuu tosin kohdallani myös esimerkiksi joogan parissa, hartiat nousee tiuhaan korviin silloin kun hartiat saisi olla rentona ja esimerkiksi aurinkosotureissa saan keskittyä jalkoihini, polviini ja alaselän asentoon. Mie myönnän, että mulla ajoittain turhauttaa oma toimintani, mietin, että enkö mie koskaan opi?! Mutta osaan päästää tästä ajatuksesta irti ja kiinnittää vaikkapa jooga-asanoissa huomiota näihin omiin heikkouksiini ja harjoittelemalla peilin edessä saan tuloksiakin aikaan.

Peilin edessä treenaaminen ja harjoittelu on oikeasti todella hyödyllistä vaikka sitä ehken vieroksutaankin. Mie olen oppinut oman kropan hallintaa sen kautta ja oma silmä alkaa harjaantumaan virheasentoihin ja kulmiin. Tässä mie olen huomannut sen, että on tuloksellisempaa ottaa opiksi kuin jäädä kireilemään ja turhautumaan. Nekin tunteet, siis kireily ja turhautuminen ovat täysin sallittuja…irtipäästäminen ja niistä luopuminen on myös. Pakenemalla negatiivisia ajatuksia  ja kieltämällä ne itseltämme, me emme kehity. Mielestäni ei ole realistista ajatella ettemme kohtaisi negatiivisia ajatuksia ja esimerkiksi epämukavuusalueilla käyminen sekä kipupisteiden kohtaaminen kuuluvat elämään. Pointti onkin siinä kuinka me suhtaudumme asioihin sillä me voimme valita kuitenkin positiivisen kautta ajattelun. Emme välttämättä näe juuri sillä kyseisellä hetkellä tilanteessa juuri mitään positiivista mutta niin hyvät kuin ne huonotkin asiat elämässä tapahtuvat syystä. Yksi elämän parhaita asioita on uuden oppiminen, niin elämäntavoissa, asenteissa kuin ajattelussakin ja tähän liittyen minussa on vahvistunut ajatus että mie en halua olla ”valmis” ihminen vaan suhtaudun tulevaisuuteen positiivisin ja uteliain mielin ja jano oppi, havainnoida uutta on kova. Oma kasvu ja oman arvomaailman tiedostaminen ovat avanneet aivan uusia ovia elämässä ja olen onnellinen kun olen saanut sulkeakkin pari sellaista ovea, joiden taa olen saanut jättää asioita ja ihmisiä, joita en enää koe omakseni tai joilla ei ole mulle mitään positiivista annettavaa. Nykyisin esimerkiksi energiasieppojen sijaan minun ympärillä on mahtavia, välittäviä ihmisiä ja me tehdään molemminpuolin hyvää toisillemme. Mie olen viime aikoina käynyt läpi tunteiden vuoristorataa huomattuani että vaikka mie voin jo fyysisesti todella paljon paremmin kuin kuukausi tai kolme viikkoa takaperin, en kuitenkaan yllä omien odotusteni tasolle treenaamisessa. Minun on pitänyt vain hyväksyä se tosiasia, että sairastelu ja sen myötä tullut tauko treenaamiseen on jättänyt jälkensä kuntoon ja kehoon. Mie olen törmännyt tähän useammin viimeisen viikon aikana ja tunteet on nousseet pintaan..miltei jopa turhautumis ja kiukku itkuna! Ajatella. Koitin vältellä tätä ajatusta mutta lopulta myönsin sen itselleni ääneen ja olo keveni! En väitä, että se tilanne olisi tuntunut vaaleanpunaiselta hattaralta mutta olo helpottui kuitenkin.  Tilanne ei enää tuntunut maailman lopulta. Tärkein asia mulle on minun terveys enkä halua tehdä kompromisseja sen eteen. Tämän asian totesin myös huomattuani kuinka hyvät fiilikset mulla hyvinvoivana on. Tästä mie sain intoa ja motivaatiota syksyn treenien pariin! Tähän tuli pätkä tällaista ajatuksenvirtaa mutta nyt ajatukset takaisin päivän aiheeseen.

COMBO-TUNNIT

Combo-tunti jatkaa Marrun matkassa Kunnon Paikassa- juttusarjaa ja tämä on yksi uusista Kunnon Paikan ryhmäliikuntatunneista. Vau mikä setti!! Combo on yhdistelmä sisäpyöräilyä ja toiminnallista treeniä. Tunti aloitetaan sisäpyöräilysalista ja päätetään ryhmäliikuntasaliin. Tämä on super hauska combo! Sisäpyöräilyllä saa lämpöä kroppaan,  jalat liikkeelle ja sykkeet korkealle, tämän puolituntisen jälkeen hiki virtaa jo ja osio valmistelee hyvin toiminnallista treeniä varten. Puolituntisen jälkeen siirrytään isoon saliin, jossa tehdään erilaisia treeniliikkeitä ja liikesarjoja omaa kehonpainoa ja lisäpainoja kuten kahvakuulaa ja käsipainoja käyttäen. Tämän toiminnallisen osuuden sisältö on ihanien ohjaajien Minnan ja Piritan käsissä ja kaikki Kunnon Paikassa käyneet varmasti tietävätkin näiden naisten tyylin..eli kovaa treeniä on luvassa! Tunnilla ei tarvitse säästellä voimiaan tai energiaa vaan keskity antamaan kaikkesi sille hetkelle niin saat monellakin tapaa enemmän irti omasta treenistäsi. Muistetaan kuitenkin ne tärkeät asiat, että vaikka tunnille lähdetään hikoilemaan ja haastamaan itsensä, sinne mennään myös pitämään hauskaa! Ohjaajat kannustavat meitä ja ovat paikalla meitä varten. Porukalla treenatessa syntyy myös ryhmätsemppi ja se saa omalta osaltaan myös jaksamaan paremmin. Jokaisella on omat syynsä miksi tulee treenaamaan mutta kaikilla meillä on kuitenkin se yhteinen päämäärä: hyvinvoiva, energinen ja vahva keho sekä mieli, joten yhdistetään porukalla se energia ja hyvä fiilis siihen treenaamiseen!

Mie olen niin innoissani tästä juttusarjasta kun saan antaa sen kautta teille mahdollisuuden tutustua kaikkiin Kunnon Paikan ryhmäliikuntatunteihin ja ohjaajiin! Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia- blogin lukijat pääsevät kokeilemaan ILMAISEKSI juttusarjassa esittelyssä olevaa ryhmäliikuntatuntia!! Sinulla ei tarvitse olla jäsenyyttä Kunnon Paikkaan, eli kaikki blogin lukijat ovat tervetulleita fiilistelemään Kunnon Paikan tunnelmaa, VAUUU!! Pääsette siis osallistumaan maksutta eri lajeihin syksyn mittaan, juttusarjassa esittelyssä olevan lajin tunnit ovat kaksi viikkoa julkaisun jälkeen ilmaisia lukijoille.

TE PÄÄSETTE SIIS ILMAISEKSI KUNNON PAIKAN  COMBO-TUNNEILLE SEURAAVAN KAHDEN VIIKON AJAN!  

Voit valita alla olevista tunneista itsellesi sopivan vaihtoehdon:

MA 5.9.2016 17:50 — 18:50

KE 07.09.2016 17:00 — 18:00

MA 12.9.2016 17:50 — 18:50

KE 14.9.2016 17:00 — 18:00

OSALLISTUMISOHJEET:

– Ilmoittautuminen ennen tunnin alkua paikan päällä Kunnon Paikan vastaanotossa, mainitsemalla Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-blogin nimi. (Saavuthan paikalle vähintään 15min ennen tunnin alkua.)

Tervetuloa tutustumaan Kunnon Paikan ryhmäliikuntatunteihin!!

(Artikkelikuva Jouni Teittinen)

Tähtäimessä ravintovalmennus!

Ajatuksia viime viikonlopulta

No niin, alkujaan mie toivottelin teille tässä kohtaa kirjoitusta hyvää viikonloppua mutta jutun julkaisu siirtyikin uuden viikon alkuun. Lauantaiaamuna mie sain vaihteeksi todeta että usein sitä omissa ajatuksissaan tuppaa tekemään asioista monimutkaisempia ja vaikeampia kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan ja huomaamatta se kynnys tekemisen eteen nousee korkealle. Mie olen huomannut myös sen, että tuumasta toimeen-tyyppinen ajattelu sopii mulle hyvin mutta mie olen myös taitava siirtämään jonkin asian aloittamista. Keskittyminen huitelee välillä jossain taivaan rannan takana ja ajatuksissa pyörii ihan kaikki muut asiat kuin minkä siellä pitäisi raksuttaa eli se tekemisen kohde. Mie olen pohtinut ja tuskaillut muun muassa töissä kahvihuoneessa tätä ilmiötä mikä usein meinaa toistua eri asioiden tekemisen suhteen, keväisin olen laittanut sen lisääntyvän valon määrän piikkiin, tiedätte varmasti sanonnan kun on ”kevättä rinnoissa”, kesäisin mie olen taitavasti livahtanut ulos nauttimaan kauniista säästä vältelläkseni velvollisuuksia ja entäs nyt syksyllä..tähän vuoden aikaan sopisi varmaankin vetoaminen energiatasojen laskuun syksyn ja pimeiden iltojen saapumiseen. Noh, tosin nythän mennään vasta elokuun puolessa välissä joten ei ne illat vielä varsin aikaisin pimene. Mietiskelin aikani noita omia toimintatapojani ja hetkisen ajattelun jälkeen päätin jälleen tarttua tuumasta toimeen..eli suuntasin viikonloppuna ajatukseni ja keskittymiseni ravintovalmentajakoulutuksen opiskeluihin ja siitä syntyi aihe tähän kirjoitukseen.

Virtaa aamuun viherjuomasta!

Ravintovalmentajakoulutus

Aihe on todella mielenkiintoinen ja tehtävät ovat olleet mielekkäitä, niiden avulla mie olen päässyt syvemmälle ravitsemusaiheen pariin ja olen huomannut että opiskelun myötä myös kiinnostukseni ja kriittisyyskin omaa ruokavaliotani kohtaan on kasvanut entisestään. Kriittisyydellä mie tarkoitan tässä kohtaa lähinnä omien valintojen pohdiskelua ja tiedostettujen päätöksien tekemistä. Tiedon määrän kasvaessa sitä ei enää pysty sulkemaan silmiään ja korviaan tietyiltä asioilta ja tässä tapauksessa ne ovat tuoneet mukanaan sekä haasteita että positiivisia vaikutuksia. Minusta on todella mielenkiintoista tarkastella ruokavalion terveysvaikutuksia ihmisen yleiseen hyvinvoinnin, jaksamisen ja tietysti treenaamisen näkökulmista. Ravinnon, ja nimenomaan oikeanlaisen eli sulle sopivan ruokavalion merkityksen tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa. Mie olen ollut innoissani tehtävien parissa koska tiedän pääseväni vielä konkreettiseen asiakastyöhön eli saan auttaa ihmisiä heitä tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaan löytämään sopivan, monipuolisen ruokavalion. Muistan kuinka omat energiatasoni tuntuivat lisääntyvän suorastaan räjähdysmäisesti aloittaessani uuden ruokavalion keväällä 2015, jolloin kahvipaasto ja tunnesyöminen saivat väistyä säännöllisen ja riittävän syömisen tieltä. Erityisesti minua kiinnostaa tässä kokonaisuudessa myös se ihmismielen psykologinen merkitys ja ajatusten sekä asenteiden tuomat haasteet. Ruokavaliopäiväkirjojen tulkinta, kokonaiskuvan muodostaminen ja kokonaisuuden analysointi tekevät tästä kaikesta mielettömän kivaa! Aiheena ravitsemus, ravintosuositukset, ruokavaliot ja sen alle lukeutuvat erilaiset ilmiöt ovat tiuhaan tapetilla. Mielipiteiden kirjo on laaja ja välillä aiheen tiimoilta käydään kiivastakin keskustelua ja väittelyä. Niitä on kiinnostavaa seurata sivusta ja netti onkin hyvä väline tiedon etsimiseen, toki kriittinen silmä on syytä muistaa ja someväittelyiden sijaan voikin keskittyä tutkimustietoihin. Sokeasti ei kannata uskoa kaikkiin kirjoitettuihin artikkeleihin ja väitteisiin, maalaisjärki on myös syytä pitää mukana.

Mie olen lueskellut mm. Kaisa Jaakkolan Hyvän olon HORMONIDIEETTI -kirjaa ja se on ollut kyllä valtavan hyvä! Kirja sisältää paljon hyvää tietoa ja mie olen saanut sieltä käytännön apuja ja vinkkejä itsellenikin. Nämä oivallukset auttavat minua myös asiakastyössä ja on avannut silmiä uudella tapaa. Olen lukenut myös Jaakkolan ensimmäisen kirjan Hormonitasapaino ja suosittelen tutustumaan siihenkin! Sivuan Hormonitasapaino-kirjaa myös yhdessä vanhassa blogikirjoituksessa, jonka voit lukea täältä. Kaisalla on innostava ja selkeä kirjoitustyyli ja kirjat ovat tiiviitä paketteja. Plussaa näissä Jaakkolan kirjoissa on se, että tällainen Maija Meikäläinenkin ymmärtää asioista ja saa niitä toivottuja, uusia näkökulmia omiin ajatuksiin ja kokonaisuudet avautuvat paremmin. Sisällysluettelo on otsikoitu hyvin ja voit hyödyntää sitä valitsemalla itseäsi kiinnostavan kappaleen luettavaksi.

”Hyvästä olosta ja sisäisestä rauhasta alkoi tulla kilomäärää ja rasvaprosenttia tärkeämpi kiintopiste.”

                                                                                           Kaisa Jaakkola, Hyvän olon HORMONIDIEETTI

Riittävästi unta ja tasapainoinen ruokavalio

Hyvän olon HORMONIDIEETTI -kirja käsittelee suurempaa kokonaisuutta; kehon ja mielen tasapainoa ja uusien, erilaisten elämäntapojen mukanaan tuomia terveysvaikutuksia ihmisen elämään.  Itselläni kirjan alkutekstit saivat jo mielenkiinnon heräämään kun Kaisa korostaa mahdollisuuksia ja keinoja pysyvien elämäntapojen löytämiseen. Kaikenlaiset kuurit kun kalskahtavat omaan korvaani aika loppuun kuluteluilta eikä ”ihme dieetit” välttämättä tuo sinulle pysyviä elämäntapoja vaan kuurin päättyessä retkahdetaan helposti niiden vanhojen tapojen pariin. En tarkoita sitä etteikö jokin kuuri voisi toimia sen alkusysäyksen antajana kohti terveellisempiä elämäntapoja sillä lähtihän tämä minun oma matkanikin kuuden viikon mittaisesta nettivalmennuksesta. Usein kuitenkin se kuurin jälkeinen aika koetaan haastavana, mistä saada käsiinsä ohjeet loppuelämää varten? Siitähän elämäntapamuutoksessa on kyse, uusista tavoista muovaantuu arkipäiväisiä rutiineja. Mie sain kirjasta vahvistusta omille ajatuksilleni esimerkiksi unen laadun ja määrän tärkeydestä ja ruokavalion laadun merkityksestä oman suoliston toiminnan taustalla. Mie olen malliesimerkki huonosta nukkujasta ja vatsalla stressaamisesta. Univaje vaikuttaa suoranaisesti niin keskittymiskykyyn, yleiseen jaksamiseen kuin elimistön hormonitoimintaan, tasapainoon sekä aineenvaihduntaan. Jos kulmat ovat pitkään kurtussa ja mieli kireänä, vatsa antaa minulle välitöntä palautetta. Se paisuu kuin pullataikina ja pingottuu palloksi. Tähän yhdistettynä vähäinen unen määrä ja minulle sopimaton ruokavalio epäsäännöllisine elämäntapoineen..ja kokonaisuus huonovointisuuden takana oli kasassa. Litra tolkulla kahvia ja päälle rasvaista ruokaa sekä sokerisia herkkuja..hmm. Ja mie olin mukamas yllättynyt siitä ettei kroppani noidenkaan jälkeen voinut hyvin? Mielestä puhumattakaan. Noh, mie en silloin suunnannut muutoinkaan ajatuksia juurikaan omiin elämäntapoihini vaan fokus oli ihan muualla ja mie vain menin sen hetkisen elämän imussa.

Mie arvostan sitä, että Kaisa ilmaisee jo alkuun kirjassaan huolensa tämän hetken ruokavaliotrendeistä, joissa tavoitellaan vähärasvaista vartaloa mahdollisesti hormonitoiminnan hyvinvoinnin kustannuksella. Yksi aihe, josta puhutaan ja kirjoitellaan paljon on rasvaprosentit sekä rasvan jakautuminen kehossa ja kuinka suuri yhteys hormoneilla ja kehon rasvalla onkaan! Mie en ole muuten ennen käsittänyt sitä kuinka valtavan suuri merkitys hormoneilla ylipäätänsä onkaan painonhallinnassa. Stressihormoneista ja niiden vaikutuksista olen lukenut aiemmin mutta sekin on vain pieni osa kokonaisuutta. Nyt mie olen tullut tietoisemmaksi hormonien vaikutuksista ja merkityksistä esimerkiksi uni- ja valverytmien säätelyssä ja tunnetilojen taustalla, puhumattakaan hormonien merkityksestä ruuansulatuksessa, käsittelyssä ja energiansäätelyssä. Tässä kasvaa into oppia uutta kun on raottanut verhoa ja nähnyt itselle uutta maailmaa, mie tiedostan haluni kasvattaa omaa tietoutta ja ymmärrystä elimistön toiminnasta.

Inspiroivaa viikkoa 🍁

 (Artikkelikuva ja lähde Hyvän olon HORMONIDIEETTI -kirja, kirjoittaja Kaisa Jaakkola )

Arctic Superfoods lukijakisan arvonnan voittaja on selvillä! Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Onnea Arctic Superfoods tuotepalkinnon voittajalle!

Kolmas blogissa järjestetty lukijakisa on takana ja oli mahtavaa huomata kuinka paljon teitä osallistujia oli! Kiitos kaikille osallistuneille ja Arctic Superfoodsille blogiyhteistyöstä!

Arpaonni suosi tällä kertaa Mari Pieniniemeä! Onneksi olkoon Mari, mie otan sinuun yhteyttä sähköpostitse tuotepaketin toimitukseen liittyen. Sie saat tuotepaketin, jossa on mukana jokaista EVÄS-patukka makuvaihtoehtoa! Valikoimasta löytyy mustikka & koivunlehti, pirteä puolukka, karpalo & nokkonen sekä minun oma lemppari kirpeä tyrni & kuusenkerkkä.

Syksy tuo tullessaan kaikenlaisia mielettömiä tapahtumia ja tilaisuuksia mie olen todella innoissani kun pääsen jakamaan teidän kanssa näitä asioita. Meillä on teille takataskussa jos jonkinlaista yllätystä tulevan syksyn varalle! Vielä en paljasta näistä enempää mutta kannattaa seurailla blogia ja Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia– facebooksivua.

Seuraava tapahtuma on tarjolla jo tulevana lauantaina Kunnon Paikassa kun Arctic Challengestakin tuttu  PT Peippo tulee vetämään toiminnallisen treenin!  Tervetuloa mukaan, sulta ei vaadita huippukuntoa vaan treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset! Paikkoja on rajoitetusti, joten ole nopea! Mukana menossa myös Arctic Superfoods. Nähdään siellä!

LISÄÄ LINKIN TAKANA:

Treenit Powered By Arctic Superfoods

Mistä saan motivaationi?

MOTIVAATION LÄHTEILLÄ

Mie olen saanut viime kuukausina kasvavassa määrin yhteydenottoja ja kyselyitä tähän aiheeseen liittyen: mistä mie saan motivaation uuden elämäntavan pariin, terveellisen syömiseen, aktiiviseen liikkumiseen ja treenaamiseen?

Kävin eilen yhden uuden tuttavuuden kanssa Oukulla ns. motivaatiokävelyllä ja tunsin kuinka omat ajatukset syttyivät motivaatiokeskustelun äärellä! Me törmäsimme ohimennen juhannuksena ruokakaupassa ja mie mietin että hei, tässäpäs on positiivisen ja iloisen oloinen ihminen, jonka kanssa olisi voinut jo samantien riittää juttua pidemmäksikin aikaa.  Tutustuimme avokkiemme kautta ja sitten kun juttuun päästiin niin yhteydenpito on lisääntynyt ja mikä parasta: viesteilyssä on takana oikea aihe eli molempien oma halua elämäntapamuutokseen ja itselle parempaan, hyvinvoivaan oloon ja elämään. Hän eksyi tänne blogiin ja luettuaan kirjoituksia, rohkaistui jakamaan mulle omia fiiliksiään ja tuntemuksiaan voinnista sekä yleisestä jaksamisesta. Eilinen kävely luonnossa ja kauniissa kelissä sai ajatusrumban liikkeelle. Minusta oli aivan mahtavaa keskustella asioista ja ilmiöistä, joita hyvinvoinnin takaa löytyy varsinkin kun hän vastasi määrätietoisesti ja enempiä miettimättä että suurin syy ja tekijä, jonka vuoksi hän haluaa lähteä liikkeelle ja muuttaa esimerkiksi ruokailutottumuksiaan säännöllisemmiksi, on halu saada lisää energiaa, tuntea jaksavansa paremmin. Epäsäännölliset elämäntavat myös näkyvät kropassa ja sen koostumuksessa ja oma peilikuva voi tuntua vieraalta.

Nämä ovat makuasioita ja mie olen aiemminkin kirjoittanut  että koen sisäisten motivaatiotekijöiden vievän kauemmas sen sijaan että fokus olisi ulkoisissa tekijöissä. Tästä aiheesta on käyty kiinnostavia keskusteluita ja olen kuullut mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Minun asenteiden takana on ihan tavallisen Matti ja Maija Meikäläisen näkökulma, arkiliikunnan ja terveellisen syömisen lisääminen sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin lisääminen. En väitä etteikö oman fyysisen kunnon kehittyminen ja voimien sekä lihasten vahvistuminen lisäisi motivaatiota omaan tekemiseen mutta minun mielestä on kaksi eri asiaa treenata sisäisten tai ulkoisten motivaatiotekijöiden ohjaamana ja nyt viittaan meihin tavallisiin pulliaisiin. Oman näkemykseni mukaan tasapaino voi muodostua siitä, että oma mittari on fyysisen kunnon kehittyminen eli ylipäätänsä  jaksamisen ja energiatasojen lisääntyminen ja kunnon kehittymisen myötä luonnollisesti lihaksetkin kehittyy ja peilikuva sen myötä..tällaista arvomaailmaa mie arvostan.  Ihmisellä voi olla palanen molempia siellä omien motivaatiotekijöiden taustalla mutta fokus ei ole siinä peilikuvassa. Kuitenkaan ei ole väärin olla sinut oman peilikuvansa kanssa. Mie olen usein törmännyt siihen nykypäivän ilmiöön, että itseään katsotaan todella kriittisellä silmällä ja sen sijaan että pysähdyttäisiin huomaamaan omaa kehitystä keskitytäänkin jo niihin seuraaviin ongelmakohtiin joita ei ole vielä selätetty eikä saada irti sellaista itseään tsemppaavaa fiilistä. Usein kuulen sanottavan että ”joo, onhan tässä vähän kehitystä tapahtunut MUTTA..” ja jatkolause ikäänkuin vie pohjan siihen mennessä saavutetulta kehitykseltä tai tuloksilta. Ihminen on todella ankara ja vaativa itseään kohtaan ja me oletetaan paljon asioita. Olettamuksena saattaa olla esimerkiksi ajatus siitä ettei me pystytä johonkin ennenkuin olemme itseasiassa edes yrittäneet sen tekemistä. Hyvänä esimerkkinä on omalla kohdalla se kun tiistaina kävimme Idan kanssa Kunnon Paikassa ja hän hyppi sen uuden boksin päälle mikä salin puolelta löytyy. Mie en ollut koskaan kokeillut boksin päälle hyppyä ja vitsailin epävarmuuksissani että steppilaudassa on mulle jo riittävästi haastetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja kah vain! Niin sitä ponnahdettiin boksin päälle, toiseksi korkeimmalle tasolle.

Kunnon Paikasta löytyy nykyisin toiminnallinen nurkkaus, jossa pääsee esimerkiksi työntämään kelkkaa ja testaamaan kuntoaan köysien parissa.

OMA HALU = OMA MOTIVAATIO

Mie olen kertonut täällä jo omasta taustastani mutta pohjustan tässä tarinaa hieman uusille lukijoille. Mie havahduin omaan väsymykseeni ja värittömään fiilikseen 2015 vuoden loppiaisena. Peilistä katsoi pöhöttynyt, harmaa ja vieras ihminen. En tunnistanut itseäni enkä osannut sanoa kuka sieltä peilistä katsoi takaisin, niin vieras olo mulla oli omassa kropassani. Muutama kiireinen ja suorituspainotteinen vuosi oli päässyt viemään veronsa ja töiden päätyttyä ajatuksia ei vallannut muut asiat vaan pysähdyttyäni mie en voinut enää pakoilla taikka sulkea silmiäni omalta ololtani. Tässä kohtaa mie huomasin muutoksen omissa asenteissani ja silloin mie olin valmis elämäntapamuutokseen. Se oli hetki, jolloin ensimmäinen käänne kävi. Olo ei todellakaan ollut ruusuinen ja superinnokas vaan minun piti hetkinen jos toinenkin käsitellä omia ajatuksiani liittyen siihen että mie olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Näitä ajatuksia piti käännellä ja pyöritellä kunnes ymmärsin että hyväksymällä oman sen hetkisen oloni, mie saan käännettyä sen sisuksi ja määrätietoisuudeksi ja tällaisten positiivisten asenteiden kautta voin onnistua suuremmalla todennäisyydellä kuin itseäni tökkimällä ja syyllistämällä. Katse oli suunnattava eteenpäin! Päästyäni erilaisten nettihaasteiden ja kotona jumppaamisen makuun, lähdin mukaan Motiviren järjestämään kuuden viikon mittaiseen Kesäkroppa-nettivalmennukseen ja sieltä saamani ryhmän tuki ja tsemppi auttoi minua ottamaan askeleita eteenpäin. Ryhmän tsemppi ja loputtomat viestinvaihdot kannusti mutta se minkä mie koin vielä tärkeämmäksi oli avokilta saamani tuki kotona. Mie en ollut yksin alkumatkalla vaan niissä kohdissa kun mieli oli heikolla ja esimerkiksi uuden ruokavalion kanssa alkuun pääsy tuntui haastavalta, sain kannattelua ympäriltäni. Huomasin että päästyäni samanhenkisten, samojen asioiden kanssa painivien ihmisten seuraan, pystyn ottamaan askelia eteenpäin. Läheisten ja ryhmän tuki oli minulle todella tärkeää erityisesti alkuun koska oma mieleni keinui vielä hieman haparoiden uusien asioiden äärellä. Jatkettuani määrätietoisesti matkaani ruokavaliosta ja treeneistä muodostui kiinteä ja tärkeä osa arkea. Energian lisääntyminen tuntui huikealta!

Asiat eivät tapahtu vaan luonnollisesti omalla painollaan eikä saavutuksia saada taikasauvaa heilauttamalla. Huolimatta siitä, että mie omaan positiivisen asenteen toimintani ja valintojeni takana, en halua antaa liian auvoista kuvaa viimeisestä puolestatoista vuodesta. Tien löytäminen nykyiseen elämään on vaatinut omaa halua, itsetutkiskelua, määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta, lempeyttä itseään kohtaan ja muistutuksia siitä että ihminen ei ole kone, joka vaan jaksaa ja jaksaa. Suurin työ taisi olla siinä itsensä eli oman mielen ja kropan hyväksymisessä sillä hetkellä. Mie koitin suhtautua hyväksyvästi sillä hetkellä itseeni sen vuoksi että ajattelin pääseväni sen kautta pidemmälle sen sijaan että olisin negatiivisten ja katkerien fiilisten kautta jatkanut uutta elämää. Enhän mie halunnut ottaa mukaan mitään energiasieppoja ja negatiiviset ajatukset sekä tunteet ovat niitä.

Minulta kysytään usein kuinka olen saanut itseni jatkamaan nykyisten elämäntapojeni parissa? Suurin syy on OMA OLO. Mie en vaihtaisi tätä mistään hinnasta mihinkään. Oma halu ohjaa nykyisin valintojen taustalla ja saa palaamaan Kunnon Paikkaan, Wellness Loungelle ja lenkkipolulle. Onnistumiset omassa tekemisessä ja treenaamisessa kantaa pitkälle. Alkuvaiheessa minusta tuntui että askeleet eteenpäin olivat tooodella pitkät ja raskaat mutta paluu vanhoihin elämäntapoihin olisi käynyt pikakelauksella. Niinä epäröivinä hetkinä mie kohtasin omat ajatukseni ja halusin löytää ne tekijät mitkä mielen sai järkkymään. Esimerkiksi tunnesyöminen vaikutti taustalla. Mulla oli tapana palkita itseni herkuilla tai vastaavasti huonon päivän päätteeksi hakea mielihyvää lohturuuan parista. Nämä kaksi asiaa aukasivat silmiäni ja syiden löytyminen omien ajatusten takaa auttoi minua muuttamaan asennettani. Mie pyrin pois sieltä tunnesyömisestä ja ohjasin itseäni liikkumaan ja kirjoittamaan. Jollaintapaa minun oli saatava karistettua ne vanhat ajatus- ja toimintamallit pois.

Yksi tärkeä seikka treenaamisen taustalla mulla on se, että mie en yritä pakottaa itseäni tekemään jokaista treeniä täysillä mutta parhaansa sitä yrittää kuitenkin sen oman jaksamisensa ehdoilla ja näissä tilanteissa pääsee myös käymään niitä itsensä ylittämisiä sen kautta. Olisihan se muodikasta huudella vaikka somessa jokaisen treenin jälkeen että täysillä tehtiin..mutta rehellisyyden nimissä, mulla se ei mene sillätavoin. Mie olisin väsyttänyt itseni jo aikapäiviä sitten jos ihan jokaisen treenin taustalla kulkisi ajatuksena itsensä ylittäminen. Viikkoihin mahtuu paskoja päiviä, jolloin ensimmäisenä ajatuksissa saattaa vilahtaa ”jään kotiin makaamaan koska maailma on paha paikka”- tyyppinen ralli ja ne on juuri niitä kohtia jolloin omat valinnat ja valintojen merkitys nousee esille. Näinä huonoina hetkinä mie olen saanut paskat fiilikset voitettua liikkumalla ja se liikkumisen tuoma FIILIS on ollut mulle se palkinto fyysisten mittareiden sijaan. Tunnen itseni nykyisin sen verran hyvin, että tiedostan liikkumisen parantavan fiiliksiä enemmän kuin sohvalla makaamisen. Tosin sohvalla makaamisessakaan ei ole mitään vikaa sillä riittävä lepo on sallittava. Itsetuntemuksen  kehittyminen ja kasvu auttaa myös tiedostamaan sen että kaipaako kroppani lepoa vai meinaako mielen vallata vain yksinkertaisesti vetämättömyys. Mie kuitenkin olen itse sitä mieltä että liike on se lääke ajatuksillekkin. Nykyisin mie olen tiedostanut sen että jos olen syönyt huonosti tai nukkunut vähän, vaikuttaa se heti omaan treeniin. Näinä hetkinä mie olen halunnut opetella hyväksymään sen oman jaksamisen ja opetellut tiedostamaan syitä sen hetkisen olon taustalla sen sijaan että keskittyisin ajatuksiin etten kykene maksimisuorituksiin. Jokainen päivä on erilainen ja se pätee myös kroppaan. Itsensä hyväksyminen vie meitä eteenpäin, mie en halua keskittyä niihin negatiivisiin ajatuksiin. Omiin viikkoihin mahtuu niitä päiviä ettei treeneistä ole saanut irti sitä mitä itse olisi ehken tavoitellut. Mitä silloin pyörii mielessä? Ne syyt mitkä ovat oman väsymyksen tai voimattomuuden taustalla. Itsestähän ne kuitenkin lopulta löytyy ja itse me myös voimme vaikuttaa jatkossa jaksamiseen. Avoin, utelias mieli rohkaisee tälle tielle ja oman, juuri sinulle sopivan treenimuodon löytyminen motivoi!

Maaritin kynästä: omat treenikokemukseni WellnessLoungella

Blogi toivottaa vierailevat kirjoittajat tervetulleiksi!

Mie olen kutsunut blogiini mielenkiintoisia tyyppejä jakamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan blogiyhteistyökumppaneideni Wellness Loungen ja Kunnon Paikan tunneilta ja toiminnasta ja olen fiiliksissä kun pääsen jakamaan täällä muiden kokemuksia. Tämän juttusarjan aloitti Katja kertomalla omakohtaisia treenikokemuksia rovaniemeläiseltä hyvinvointistudio WellnessLoungelta.  Tänään te pääsette lukemaan Pää pilvissä-matkailublogia kirjoittavan Maaritin ajatuksia WellnessLoungen Walltraining-tunneilta. Tällainen asioiden yhdessä tekeminen on mielekästä ja mie tykkään kun pääsen kokeilemaan omassa blogissani erilaisten projektien toteuttamista. Vierailevat kirjoittajat tuovat mukanaan vaihtelua lukemiseen ja mahdollisuuksia uusien ajatusten syntyyn, näillä puhein mie toivotan teille lukemisen iloa!

Maaritin kynästä – Ihan huikea meininki!

Tuntuu ihan syrjähypyltä! Kaksi ja puoli vuotta olen ollut vannoutunut matkabloggaaja. En ole edes lukenut treeni- tai hyvinvointiblogeja, paitsi joskus jonkun terveellisen ruokareseptin perässä.  Nyt kokeillaan vieraskynäilyä hyvinvoinnin ja urheilun puolella. Tykkään kyllä liikunnasta, mutta olen itselleni armottoman paska tsemppari. Tarvitsisin jonkun, joka pakottais matkaansa, mutta sellainen pakottaminen ja liika yrittäminen saisi minut ehkä samalla inhoamaan koko hommaa. On mulla kyllä kuntosalikortti. Siinä on ollut kuusi kertaa jäljellä varmaan viimeiset pari kuukautta. Markku on kysynyt minua matkaan reeneihin, mutta mie oon lähtenyt mieluummin uimaan. Talvella me käytiin säännöllisesti salilla yhdessä, kun piti keksiä jotain vastapainoa sisällä istumiselle. Olen mie silloin tällöin lähtenyt salille matkaan, mutta sieltä olen sitten löytänyt itseni haukottelemasta sarjojen välillä. Mulla on joskus purrut salikärpänen ihan kunnolla, mutta viimeisestä aktiivisesta joka toinen päivä salille -tyyppisesta reenaamisesta taitaa olla kyllä aikaa. Eräs Rovaniemellä opiskeleva ystävä kertoi minulle keväällä käyneensä seinätreeneissä jollain hauskalla pikku studiolla ja löytänyt jo ekalla kokeilukerralla itsestään ihan uusia lihaksia. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta en vielä lämmennyt. Kaveri oli muutenkin paljon urheilullisempi kuin minä, joten ajattelin ettei se sovi tällaiselle tyypille, jonka ainoat liikkumiset on pyörällä töihin ja takaisin kulkeminen ja uinti pari kertaa viikossa.

Satuin saamaan kevään lopulla työpaikan Rovaniemen keskustasta. Joka aamu ja iltapäivä poljin WellnessLoungen ohi, jonka ulko-ovi on vain minuutin pyrähdyksen päässä työpaikaltani. Oli pakko googlata mitä palveluja sieltä saa ja löysinkin sen seinätreenin! Tsekkailin aikoja ja tajusin niiden olevan älyttömän hyvät omiin tarkoituksiini. Voisin hilipasta treeniin suoraan töistä viittä minuuttia ennen tunnin alkua! Oli pakko siis kokeilla, kun kerta noin tarjottimella oli ja ihan nokan alla. Kävin tutustumassa Loungeen ja ostin ekan Walltraining-tuntini.

Ekoissa treeneissä pinnistelin Marrun vieressä tunnin ja kuuntelin muiden treenaajien leukailua aiheesta ”Seijan keksimät valheelliset nimitykset seuraaville liikkeille”. Ihan huikea meininki! En osannut varmaan yhtään liikettä pää alaspäin roikkumista (jota myös ranteiden venytykseksi sanottiin) lukuun ottamatta, mutta se lihastuntemus treenin jälkeen oli jotakin ennen kuulumatonta. Puhelin ei meinannut pysyä kädessä ja kirosin mielessäni, kun piti vielä tunnin jälkeen pyöräillä kotiin. Nauraminen oli tuskaa seuraavat kolme päivää. Yhtä rankassa vatsalihastreenissä en ollut koskaan ollut. Tai siis, tuollaisessa treenissä ylipäänsä. Seija tsemppasi, vaikka mie en päässyt edes alkuasentoihin. Palautuminen kesti viikonlopun yli, mutta sitten pitikin päästä taas uudelleen.

Seuraavalle viikolle olin varannut Walltraining Workout-treenin ihan hyvän aikataulun vuoksi ja sainkin olla tunnilla onnekseni yksin! Yksityisopetus just tuossa vaiheessa oli ihan paras juttu. Olin ekalla kerralla päässyt jo jutun juoneen, mutta oli hyvä käydä liikeratoja läpi Seijan kanssa ihan kunnolla. Ei ne käsilihakset minua viikon jälkeen vielä kannatelleet, mutta aina jotain edistystä tapahtuu. Jos ei liikkeissä, niin pään sisällä. Eikä muuten ollut urbaanilegendaa se, että seinätunnin jälkeen tuntee kasvaneensa viisi senttiä. Olo on pitkä ja yllättävän rento, vaikka lihakset täriseekin rasituksesta. Viikko kyseisen treenin jälkeen sain yllättäen vakuutusyhtiöltä palautuksia tililleni nimipäivänäni ja juoksin heti kahvitauolla ostamaan lisää kertoja Loungelle. Päätin, että nyt aletaan ”hyppimään seinille” ainakin kerran viikossa! Kuukausikortin olisi saanut 70€:lla, mutta koin, etten juuri nyt tai ihan vielä sitä pysty hommaamaan. Jos yhdestä treenistä palautumiseen menee ainakin kolme päivää näin alkuvaiheessa, haluan ensin totuttaa kehoni treeniin käymällä Walltraining-tunneilla kerran viikossa. Jos syyskuussa fiilis on jo helpompi, ostan kuukausikortin ja nostan käyntejä kahteen viikossa.

Workout oli samalla päivän paras ja kamalin hetki 😀

Parin viikon tauon jälkeen pääsin jälleen varaamaan aikaa ja aikataulusyistä valitsin kolmanneksi kerrakseni Workoutin. Kysyin Seijalta ennen tuntia, että kuolenko mie. Kukaan ei kuulemma ollut vielä kuollut, mutta kesken treenin tuntui, että melkein helpompi olisi vain kuukahtaa kuin jatkaa. Siinä treenissä oli nimittäin intensiteettiä! Kiertoharjoitustyyppisesti kolme kertaa ihan hemmetin vaikeita liikkeitä. Toiset oli ehkä vähän toisia helpompia. Ne mitkä olivat vaikeita, tuntuivat sitten ihan ylitsepääsemättömiltä. Mulle lankku on aina ollut kauhistus, ja 3 x 1min tuntui ihan järkyttävän raskaalta. Keskivartalo on siis surkiassa kondiksessa, mutta sen mie oon kyllä jo tiennytkin. Kuljin pisteeltä pisteelle silmät kiinni ja kierrosten välillä oli puolikuollut fiilis. Treenin jälkeen oli pakko istua aulassa vielä hetki, kun en ollut yhtään varma jaksaisinko polkea pyörää kotiin asti.

Sen verran voin sanoa, että mulla on ollut kaikenlaisista ryhmäliikunnoista aina vähän mixed feelings. Isoissa ryhmissä on helppo piiloutua sinne takariviin ja fuskata. Sodankylässä harrastin jonkin aikaa pilatesta, mutta se sitten jäi. Joku tuollainen oman kehon painoilla tehty liikunta, joka ei kuitenkaan ole millään tavalla tanssillista tai rytmikästä oli ollut ehkä tiedostamatta jo jonkun aikaa hakusessa. Joogaa en ole koskaan kunnolla kokeillut, koska jotenkin olin mieltänyt sen joksikin ihan lällyksi venyttelyn tyyppiseksi. Voiih, miten voi olla ihiminen väärässä. WellnessLoungella fiilis on tosi henkilökohtainen, ja porukka on heti matkassa. Mulla oli ensimmäisellä kerralla jo niin tervetullut olo! Nimellä puhuttelu ja pienet ryhmäkoot on tosi jees. Kaikki kerkeää saada tsemppinsä ja huomionsa. Oli myös ihan huippua kontaktoida taas uusi rollolainen bloggaaja, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Ja nyt mie olen jo täällä vieraskynäilemässä.

(Kuvat Seija Koskela WellnessLounge)

Mikäli sie haluat avata sanojen arkkusi ja jakaa omia kokemuksia Loungelta tai Kunnon Paikasta niin ota vain rohkeasti yhteyttä joko Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia-facesivun kautta tai spostilla marrumarmelaadi(@)gmail.com.

Naurua ja täriseviä käsiä – flow joogatunnilla Wellness Loungella

Lauantai-iltapäivän joogahetki tyttöjen kanssa

Mie vietin viime lauantain ihanien tyttöjen seurassa, iltapäivä alkoi flow joogatunnilla paikallisessa hyvinvointistudio Wellness Loungessa, jonka jälkeen me mentiin tyttöporukalla syömään uuteen paikalliseen Wakkanai-sushiravintolaan.

Mie houkuttelin ystäväni mukaan ensi kertaa flow joogatunnille ja me varattiin myös yhteiselle ystävällemme paikka tunnilta hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Tämä oli virkistävä kokonaisuus; ensin joogaa iloisissa tunnelmissa jonka jälkeen herkullista ruokaa loistavan palvelun saattelemana, suosittelen! Kiireetön yhdessä tekeminen ja ajanvietto ystävien kanssa piristää mieltä eli enemmän näitä, kiitos!

Meillä oli aiemmin puhetta Wellness Loungen ohjaajan Seija Koskelan kanssa hänen ohjaamasta flow joogasta ja pitihän minun päästä tätäkin joogamuotoa kokeilemaan.

   (Kuvat Juha Lehmonen)

Dynaaminen lihastyö ja virtaava liike jooga-asennosta toiseen tekee flow joogatunnista harjoituksineen fyysisesti haastavan ja keskittymällä omaan hengitykseesi ja tekemiseesi voit löytää hyvältä tuntuvan rytmin liikkumiseen. Yksi syistä, minkä vuoksi mie kiinnostuin flow joogasta on tasapainon harjoittaminen liikkeiden kautta. Mie tykkään jooga-asentojen monipuolisuudesta, tunnin aikana oltiin sekä käsien että jalkojen päällä. Osa asennoista tuntui luontevilta ja osa taas sen verran haastavilta oman kropan liikkuvuudelle, että mie lähdin sieltä helpoimmasta liikevaihtoehdosta liikkeelle. Jooga-asennot haastoivat koko kropan ja loppurentoutuksen aikaan lihaksissa oli mukavan lämmin olo. Kroppa tuntui pehmeältä ja rennolta mutta mieli oli energinen.

Dynaaminen flow jooga on mukavaa vastapainoa rauhalliselle yin joogalle,  joka on itselleni tutumpi joogamuoto. Yin joogassa keskitytään mm. paikalla oloon, oman kehon tuntemuksien kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Harjoitukset avaa lihaksia ja vapauttaa lihakset jännityksestä auttaen kehoa palautumaan.  Hitaat liikkeet ja pitkäkestoiset harjoitukset kehittää keskittymiskykyä ja liikkeiden lempeyden vuoksi mie olen oppinut tykkäämään kehonhuollosta.

Flow joogassa yhdistyy harmoninen ja virtaava liike, venytykset ja tasapainoharjoitukset. (Kuvissa Hyvinvointistudio Wellness Loungen toinen yrittäjä ja ohjaaja Seija Koskela.)

Minun kropalla on ainakin todella erilaisia päiviä ja välillä viikkojen sisältö treenaamisen kannalta vaihtelee paljonkin sen vuoksi. Tämän vuoksi minun on pitänyt opetella kuuntelemaan itseäni ja kroppani vointia. Sen oppiminen ei ole helppoa eikä se välttämättä luonnistu sormia napsauttamalla. Mie olen esimerkiksi kokeillut joogaa vuosia sitten mutta silloin ei ollut vielä oikea aika sille; mie en pystynyt pysähtymään, tekeminen tuntui ajoittain pakottamiselta, ajatukset harhaili ja levottomuus ohjasi joogan sijasta esimerkiksi lenkkipolulle. Nykyisin sekä tekeminen että pysähtyminen tuntuvat hyvältä. Ajoittain, tai noh tasaisin väliajoin mie turhaudun itseeni mutta minussa on kuitenkin herännyt motivaatio oppia uutta ja etsiä omalle keholleni sopivia treeni-, palautus-, ja rentoutus muotoja.

(Kuvat Juha Lehmonen)

Fiiliksiä flow joogatunnilta

Minkälaiset fiilikset flow joogatunnista jäi? Lauantai-iltapäivään mahtui naurua, hikeä ja täriseviä käsiä! Flow joogatunnilla käytetään koko kehoa ja ollaan sekä käsien että jalkojen varassa. Tämä toi sitä haasteellisuutta ja huomasin jälleen mitkä ovat niitä heikkoja kohtia kropassani. Seija antoi liikkeiden tekemiseen eri vaihtoehtoja ja mie päätin siinä ilme keskittymisestä vakavana, että jonain päivänä ne haastavammatkin versiot vielä luonnistuu kroppaa pakottamatta ja puskematta.

Mie tykkäsin tunnin rytmistä kun jooga-asennosta toiseen liikutaan virtaavan liikkeen kautta. Mulla tosin riittää tasapainon kanssa harjoiteltavaa niin oma liikehdintä oli virtaavan sijaan ennemminkin huojuvaa..mutta hauskaa oli! Liikkeet oli haastavia mutta oman kehityksen huomaa tekniikan kehittymisen ja kropan notkistumisen myötä ja se motivoi minua jatkamaan. Siihen mie olen tyytyväinen, että onnistuin nollaamaan ajatukset ja aloittamaan alusta, jos jooga-asentoon pääseminen ei ensimmäisellä kerralla onnistunut.

Tunnilla oli rento fiilis ja meillä oli varmasti pitkin tuntia tyttöjen kanssa hämmentyneet ilmeet kun Seija näytti haastavimpia versioita liikkeistä. Tunnelman ollessa kuitenkin leppoisa ja positiivinen, tuntui luontevalta kokeilla uusia liikkeitä ja ähistä siellä matolla. Me puhuttiin vielä jälkeenpäin tyttöjen kanssa, että tämä kannustava ohjaus ja hyvä tunnelma oli auttanut rentoutumaan ja sitä kautta hyvä fiilis välittyi omaan tekemiseen. Mie tulen esittelemään muitakin Wellness Loungen tunteja täällä blogissa ja tällä kertaa blogin joogakuvissa esiintyy Seija mutta piakkoin on luvassa toiminnallinen postaus walltraining YIN-tunnilta, jossa kerron aiheesta enemmän omien harjoituskuvieni kera.

(Linkki alkuperäiseen kuvaan Yogaretreats-sivustolla)

Nähdään Wellness Loungessa, löydät täältä tuntikuvaukset ja tässä on viikkokalenteri.

Tutustukaa ihmeessä hyvinvointistudion toimintaan ja tarjontaan, eri joogamuotojen lisäksi tarjolla on myös walltrainingtunteja ja body balancea! Niitäkin kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua

Kuka mie olen ja mistä haluan kertoa teille blogissani?

Mie olen 31-vuotias naisenalku Torniosta ja nykyisin asun kotikaupungissani Rovaniemellä. Elämä kuljetti minut parin mutkan ja ylä- sekä alamäkien kautta Rovaniemelle vajaat kymmenen vuotta sitten, josta löysin vuosien kuluessa sydämeni kodin avopuolisoni ja koiriemme luota. Mie olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ajatuksiani ylös ihan vaan itselleni ja uusien elämäntapamuutosten vakiintuessa arjen rutiineiksi ja tavoiksi, sain kipinän aloittaa oman blogini. Pohdiskelen blogissani oman nykyisen, uuden elämäni kautta mistä tasapainoinen elämä minun kohdallani muodostuu ja mitä tekijöitä on oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini taustalla.

Taustaa

Mie kerron hieman tarkemmin taustaani tähän alkuun. Innostuin liikkumisesta kun sain koiramme Romaniasta vuoden 2009 lopulla. Kaisa on ensimmäinen oma koira elämässäni, jonka kanssa yhteinen taival jatkuu edelleen. Tyttö on niin täynnä virtaa ja lataa energiaa nopeaa, joten Kaisa taitaakin olla alkuperäinen syy siihen, että innostuin lenkkipolulla kulkemisesta aikoinaan. Viitisen vuotta sitten perheeseemme tuli toinenkin seropi, Gizmo-nimeltään ja liikkuminen on senkin myötä aktivoitunut ja monipuolistunut.

Toukokuu 2015

Harrastukseni ovat olleet kuitenkin vuosikausia ns. säännöllisen epäsäännöllisiä enkä ole todellisuudessa pystynyt sitoutumaan pitkällä tähtäilemällä esimerkiksi salitreenaamiseen eikä ruokavaliopuolessakaan ole ollut kehumista. Olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Saatoin syödä vasta illalla valtavan kokoisen aterian…ja lohturuokaa tietenkin. ”Raskas päivä tai raskas opiskelu/työviikko takana, pitäisikö hakea vaikka pitsaa”, siinä erittäinkin käytetty tekosyy. Tai vaihtoehtoisesti ”olipas hyvä päivä/viikko, pitäisikö herkutella” ja sitten sitä pitsaa hakemaan. Olen ollut kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista, liikkumisesta ja terveellisistä elämäntavoista kauemman aikaa mutta tyydyin kuitenkin jatkamaan noita vanhoja elämäntapojani eri tekosyiden peittelemänä vuosikausia.

Muutama vuosi takaperin innostuin salilla käymisestä ja sain ajatuksiini kipinän aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tilasin intoa täynnä itselleni pari vuotta sitten kolmen kuukauden mittaisen ruokavalio- ja treeniohjelman ammattilaiselta, jota noudatinkin sen vajaan kuukauden… (Sori Jiipee!) Sen jälkeen aloin jo lipsumaan ruokavaliosta ja kesäloman koittaessa taisi ne terassit alkaa kiinnostamaan treeniä ja omaa hyvinvointia enemmän. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ollut vielä tuolloin valmis todellisuudessa sitoutumaan treenaamiseen ja ruokavalion noudattamiseen pitkällä tähtäimellä. Oli paljon helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään  ja perustella loputtomin tekosyin itselleni huonojen ratkaisujen valintoja. Silloin sain vielä hiljennettyä sen muutoksen äänen ja tarpeen sisälläni.

Vuodet 2011 – 2014 olivat elämässäni hektistä aikaa opintojen suhteen. Aloitin syksyllä 2011 Lapin ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot ja tavoitteenani oli saada tutkinto suoritettua kolmessa vuodessa siihen varatun 3,5 vuoden sijaan ja täten valmistua keväällä 2014. Valmistuin keväällä 2014 ja kevät oli melkoista rumbaa opinnäytetyön, syventävän harjoittelun ja muiden viimeisten kurssien suorittamisen parissa. Niin sanottu ”loppukiri” opinnoissa kesti mulla semmoset parisen vuotta. Ja pitihän aikaa jäädä myös opiskelujen ulkopuoliselle elämälle kuten parisuhteelle, koirille, ystäville ja perheelle.

2014

Ruuhkavuodet verottivat

Olin niinkin onnekas, että sain heti valmistumisen jälkeen töitä samasta paikasta, jossa suoritin syventävän harjoittelun ja työsuhde jatkui vuoden 2014 loppuun saakka. Viime kesänä liikuin vielä jokseenkin aktiivisesti ja olin hetkellisesti kiinnostunut useistakin erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta syksyn tullessa minulla ei mukamas ollut aikaa huolehtia itsestäni senkään vertaa. Ja korostan vielä sitä, että vaikka liikuinkin aktiivisesti mutta epäsäännöllisissä pätkissä, syömistottumuksiani ei edes voinut nimittää minkään sortin ruokavalioksi. Se oli enemmänkin syömättömyyttä, kahvipaastoa ja nälän siirtämistä iltaan, jolloin jääkaapin ovi sitten kävikin koko päivän edestä.

Viime syksynä elämäntavoissani kävi tosiaan aikalailla totaalinen repsahdus, pimeän syksyn tullen ja raskaiden työviikkojen jälkeen palkitsin itseni viikonloppuisin esimerkiksi tapaamalla ystäviäni paareissa tai syömällä roskaruokaa. Liikkuminenkin jäi koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona. Tämä kokonaisuus painoi mieltä mutta hiljensin taitavasti oman ääneni ja jatkoin vain elämää. Olin väsynyt ja turhautunut itseeni, vetasin aamulla vaan villatakin niskaan ja menoksi.

Lokakuu 2014

Me lähdettiin avokkini kanssa viime vuonna joululoman viettoon Etelä-Pohjanmaan kauniisiin maisemiiin. Uudeksi vuodeksi ajelimme mökille Kainuuseen jossa aika kului lepäilllen ja lähinnä nukuin siellä viikon. Kerättyäni voimia kaikessa hiljaisuudessa, mie uskalsin hieman raottaa sitä mielenkirstua, johon olin omat ajatukseni kuluneiden vuosien ja erityisesti syksyn 2014 aikana sulkenut. Kyllä veti nöyräksi ja hiljaiseksi se retki omiin ajatuksiin….

Itsensä kohtaaminen ja ajatusten herättely

Me lähdettiin loppiaisen tienoilla takaisin kotia Rovaniemelle ja päätin nähdessäni oman peilikuvani, että nyt saa riittää! Ei enää tekosyitä, ei enää ajatusten hiljentämistä vaan nyt on asioiden muututtava. Peilistä katsoi väsynyt, pöhöttynyt ja ankean harmaa Marru. Peilikuvaan katsominen herätti ajatukseni mutta ulkoista olemusta tärkeämpänä pidin sitä omaa sen hetkistä henkistä vointiani ja jaksamista. Väsynyt kuvaa parhaiten oloani. Olin väsynyt, fiilikset ailahtelivat ja kiukutti.

Mie sanoisin, että elämäni on ollut muutoksen tilassa kuitenkin jo pidemmän aikaa mutta konkreettinen herääminen omien elämäntapojen epätasapainoon tapahtui tuolloin vuodenvaihteessa 2015. Eihän se sormia napsauttamalla käynyt, vanhoista elämäntavoista on vaikeaa päästä eroon ja itseään joutuu puskemaan monillakin tavoin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudet asiat ja vaaditut muutokset pelottavat, ne ärsyttää, stressaa ja vaikeuttaa arkielämää – jos antaa mielen alkaa niin ajatella. Mie kävin alkuvuodesta todella ristiriitaisiakin keskusteluita itseni kanssa.

Tammikuu 2015

Muutos- ja oppimisprosessi pois vanhoista tavoista ja tottumuksista kohti uutta, terveellisempää, tasapainoisempaa, energisempää ja onnellisempaa elämää sai alun tammikuussa avokiltani saamasta syntymäpäivälahjasta. Sain häneltä lahjakortin fysioterapeutille, joka työskentelee myös valmentajana samalla salilla, jonne minulla on salijäsenyyskin. Mie menin sinne saadakseni apua vuosikausia kestäneeseen alaselkäkipuun. Pari kertaa käytyäni fyssarilla hieronnassa, sain häneltä intoa ja motivaatiota taas treenaamiseen ja hän teki minulle sekä koti- että salitreeniohjelmat selän vahvistamista varten. Mie hankin kotiin jumppapallon ja Triggerpointin ja tein helmi- ja maaliskuun ajan aikalailla pelkästään kotitreeniä. Kynnys lähteä salille ihmisten ilmoille oli kasvanut koska edellisistä kerroista oli jo kulunut ikuisuus..mie jatkoin kotitreenin myötä ajatustyötäni omaa asennettani kohtaan.

Lisämotivaatiota ja vahvistusta uusien elämäntapojen ylläpitämiseen minulle toi ystävän kanssa tehdyt hyvän mielen vesijuoksutreenit. Me ollaan käyty Johannan kanssa kevään mittaan useamman kerran viikossa aamu-uinnin aikaan kurvailemassa uimahallissa. Tyyli saa olla vapaa ja välillä sitä tehdään treenin kannalta ja välillä se menee enemmänkin kuviokellunnan ja saunomisen puolelle.. varsinkin jos altaassa käydään läpi loppupäivän ruokalistaa, nams! Parasta on juttelut ja yhteinen ajanvietto, eihän tämä liian vakavaakaan saa olla!

Kevät oli itsetutkiskelun aikaa isolla iillä. En ole vuosikausiin ollut näin lähellä omia ajatuksiani ja näin rehellinen itselleni.

Mie sain lisäintoa liikkumisen aloittamiseen myös liityttyäni Facebookin kyykkyhaasteeseen. Otin päivittäiseksi tavaksi tehdä kyykyt käydessäni lenkillä viereisen pienen järven jäällä koirien kanssa. Mie huomasin, että pikkuhiljaa mie tein päivittäin kotitreeniä ja lenkkien yhteydessä kyykkyjä. Sen myötä mie taas aloin kiinnittämään hieman enemmän huomiota ruokavaliooni. Mieliala ja yleinen fiilis nousi kuin aamuinen aurinko! Ja olin hieman hämillänikin…mie saatoin olla tyytyväinen itseeni pitkästä aikaa kun huomasin voivani paremmin ja olin ottanut ensimmäiset askeleet kohti haluamaani muutosta. Tätä ihmistä en ollut pitkään aikaan tavannut.

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Mie näin maaliskuun alussa Facebookissa Motivire-yrityksen päivityksen, jossa mainostettiin heidän järjestämäänsä ”Kesäkroppa 2015”- valmennuspakettia. Ideana oli kuuden viikon mittainen nettivalmennus, johon sisältyi ruokavalio ja päivittäisiä kotitreenejä. Kaikessa hiljaisuudessa maksoin valmennuksen (kokonaiset 12,95€) ja pääsin suljettuun nettivalmennusryhmään.

Siitä alkoi sitten virallisesti tämä matka, jota kuljen edelleen hymyssä suin. Kuuden viikon aikana löysin itsestäni intohimoisen salityären ja lenkkien pituus on kasvanut koirienkin kanssa. Mie olen oppinut arvokkaita asioita ruokavaliostani. Syön nykyisin viidesti päivässä ja päivä käynnistyy aamiaisella! Kahvinjuonnin määrä on kaiketi laskenut muutamaan kuppiin päivässä, sillä kahvia ei yksinkertaisesti tee mieli enää litratolkulla kun syön tasaisesti 3-4h välein. Vedenjuonti on erittäin tärkeä osa päivää ja nykyisin kuljetankin Dermosilin juomapulloa joka paikassa mukana. Kiitos Johanna vinkistä! Tästä silikonilla suojatusta lasipullosta vesi maistuu paljon raikkaammalle eikä siitä liukene mitään ylimääräistä kehoon, toisin kuin joistain muovipulloista sanotaan liukenevan.

Alla on vasemmalla minusta kuva nettivalmennuksen alussa ja oikealla sen päätyttyä. Kiloja on lähtenyt loppiaiselta n. 7kg ja senttejä vyötäröltä sekä lantiolta reilut 12cm. Paluuta vanhaan elämään ei ole, rakastan uutta, nykyistä elämääni liian paljon tehdäkseni sen suhteen kompromisseja. Fysioterapeutin kanssa jatkamme yhteistyötä valmennuksen saralla ja viemme treenaamisen seuraavalle tasolle. Odottelenkin innoissani uutta ruokavaliota ja kolmiosaista treeniohjelmaa.

Puhun ”nykyisestä” ja ”vanhasta” elämästäni sillä muutos vanhan ja nykyisen Marrun välillä on merkittävä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kulkenut tässä vajaan puolen vuoden aikana melkoisen tien kivikkoineen ja auringonpaisteineen ja matka jatkuu edelleen. Ei kai ihmislapsi ole koskaan ns. valmis kulkemallaan tiellä vaan elämällä meille loputtomasti opetettavaa itsestämme. Eikä koskaan ole liian myöhäistä muutokseen, jos sitä todella haluaa! Usko itseensä ja omiin tavoitteisiin vie meidät kohti haluamaamme elämää mutta se vaan vaatii sitkeyttä, lujaa tahtoa ja ainakin omalla kohdallani lähimmäisteni tukea. Tässä onkin sopiva kohta kiittää omaa rakasta Artturiani, isosiskoani Jaanaa ja läheisintä ystävääni Piaa. Ilman teitä, teidän tsemppiä ja loputtomia kannustuksia tämäkin tytöntylleröinen saattaisi vielä tyytyä vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyykään. Artturi oli mulle todellinen tukipilari ja tsemppari, jotta pääsin syömisrytmiin kiinni enkä lipsunut ja Pia – me ollaan vietetty varmaan puolet vuorokaudesta puhelimen päässä, jos riittääkään! Jaana on tukenut ja kannustanut minua toiselta puolelta Suomea. Elämän kokoinen KIITOS kuuluu teille rakkaat!

Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei tule elämässä ilmaiseksi. Olen mainio esimerkki siitä, että saavuttaaksesi esimerkiksi paremman kunnon ja terveellisemmät elämäntavat, riittää kun tähtäät perukseltaan terveelliseen ruokavalioon. Ja yhdistämällä siihen riittävän määrän liikuntaa, lisäät omaa hyvinvointiasi. Mie aloin syömään enemmän ja aineenvaihdunta räjähti käsiin! Ei kait parempaa voi olla, kun saa syödä hyvällä omalla tunnolla ja paljon! Energiamäärän kasvaessa jaksaa luonnollisesti liikkuakkin enemmän. Palkinnoksi olen saanut uuden, onnellisen, tasapainoisemman ja kiitollisemman elämän.

Haluan korostaa, että elämässä ei ole kyse vain suorittamisesta ja ääripään tavoittelemisesta, mikä tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa monessakin asiassa olettamus ja vaatimus. Tämän saman näkee ajoittain myös esimerkiksi äärimmäisen tiukkojen ruokavalioiden ja treeniohjelmien kohdalla. Kehotan ihmisiä olemaan kuitenkin lempeitäkin itseään kohtaan, liian tiukat vaatimukset ja nopeat saavutukset voivat viedä sudenkuoppaan. Itseään ja kehoaan tulee rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Kroppa tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja hyvinvoiva keho tukee hyvinvoivaa mieltä. Kroppa tarvitsee myös liikuntaa ja virkeä kroppa tukee virkeää mieltä.

Tässä minun alkumatkani tarina ja taustoja. Matka on vasta aluillaan ja otan avosylin tulevan vastaan. Kaikki päivät elämässä eivät ole hyviä, aina ei jaksaisi salitreeni innostaa tai tekisi mieli lipsua herkkujen puolelle..silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään, mitä ne sinulle koittavat kertoa? Liiallinen ääripään tavoittelu ei ole hyväksi, herkkupäiviä pitää olla ja lepopäivien tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Terveellisten elämäntapojen pitää kulkea käsi kädessä arkielämän kanssa eikä hankaloittaa sitä. Muutos ei vaan tapahdu hetkessä sillä uuden opettelu vie aikansa. Mie hiljensin ajatukseni pitkäksi aikaa. Nyt olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, että siihen en enää sorru.

Jokaiselle on olemassa se sopiva ja oikea elämäntyyli, oletko jo löytänyt omasi? Elätkö sellaista elämää, mitä mielesi ja kehosi haluaa?

Tervetuloa seuraamaan Marmelaadin matkaa kohti hyvinvointia!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa