Menneen viikonlopun joogatunnelmia

Arctic Wellness Day II

Viime viikonloppu oli osaltani rento ja joogapainotteinen. Lauantaiaamuna mie osallistuin Wellness Loungen ja Arctic light hotellin järjestämään Arctic Wellness Day II-hyvinvointitapahtumaan.

Lähdin lauantaiaamuna ennen kahdeksaa ajelemaan kohti Rovaniemen keskustaa ja Wellness Loungen tiloja. Mie vietin rauhallisen aamun kotona ja sama tunnelma siirtyi mukanani paikanpäälle. Odotin innoissani aamujoogaa ja ALH:n herkullista aamiaista.

Joogasalissa oli ihanan rauhallinen, harmoninen ja rentouttava tunnelma. Osallistujista välittyi hyvä energia ja huomasin uppoavani nopeasti Seijan ohjaamiin joogaharjoituksiin. Mie yllätin itseni positiivisesti aamujoogassa sillä sain nopeasti ajatusteni keskiöön rentoutumisen, läsnäolon, juuri sen hetken ja paikan.

Loppurentoutuksen aikaan saavutin todella hyvän olon. Mie olin asettanut itselleni aiemmin toiveeksi sen, että pystyisin rentoutumaan ja ottamaan tämän aamuhetken ihan vain itselleni, mie toivoinkin pystyväni saavuttamaan sellaisen kokonaisvaltaisen fiiliksen. Minusta tuntuu uskomattoman hyvältä kun pystyy antamaan mielelle, ajatuksille ja kropalle hetkellinen vapaus, lupa päästää irti kaikesta ja vain olla läsnä siinä hetkessä.

Joogan jälkeen kävelimme yhdessä AHL:n aamiaiselle ja mitä herkkuja sieltä jälleen löytyikään! Kiitos järjestäjille, tämä oli erittäin ihana aloitus lauantaille ja aamun fiilis kantoi läpi päivän.

(Kuvat Juha Lehmonen)

Sunnuntain yinjooga-ja meditaatiohetki

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme äitini kanssa Astanga Jooga Lappi ry:n järjestämässä joogatilaisuudessa. Olo oli iltapäivällä lähdön aikaan jokseenkin vetämätön mutta päivän paras päätös oli lähteä Varastotielle joogaamaan. Me saatiin äipän kanssa mukava hetki yhdessä yinjoogan ja meditaation parissa. Ohjaajat Hanna ja Solja ovat ihania, he osaavat askel askeleleelta ohjata sinua kohti syvempää rentoutusta, läsnäoloa ja lähemmäs itseäsi.

Mie olen käynyt syksyn ajan Varastotiellä Hannan ohjaamilla yinjoogatunneilla ja olen täällä blogissakin hehkutellut yinjoogaa ja sen rauhallisia asanoita. Mutta se vaan on niin miellyttävä joogamuoto, ei siitä pääse yli! Iltapäivä alkoi vapauttavalla lohikäärme tanssiosiolla, me tultiin äipän kanssa paikalle joogaosion alkaessa. Salissa oli rauhallinen ja seesteinen tunnelma, osallistujat makoilivat joogamatoillaan ja hiljaisuus täytti tilan. Mie olin jo siinä vaiheessa todella tyytyväinen siihen, että pääsin osallistumaan tähän hetkeen.

Hannan ohjaamien yinjoogaharjoitusten jälkeen Solja ohjasi meille meditaatiohetken. Mie en ole meditoinut paljoa enkä ole vielä pystynytkään siihen kovin kauan aikaa, joten odotin mielenkiinnolla että millainen kokemus tästä syntyisi. Meditointikokemus ja loppurentoutus olivat yhdessä valaiseva ja antoisa kokonaisuus, mie sain todella voimakkaita tuntemuksia sen aikana. Yllätyinkin tuntemusten voimakkuudesta, mie koin silloin, että ikäänkuin onnistuin vain päästämään kaikesta ulkopuolella olevasta irti.

Mie onnistuin vapauttamaan itseni ajatusten mylläkästä ja koin, että pääsin lähemmäs itseäni. Koko kroppa oli niin rento, kevyt ja yhtenäinen. Sulauduin joogamattoon kiinni enkä mie tuntenut esimerkiksi selässä mitään voimakkaita tuntemuksia, mitä usein tunnen vaikka selinmakuulla.

Olin tunnin päätyttyä yhtä hymyä ja kiire katosi. Mikään ei painanut mieltä, ei kiristänyt pinnaa tai häirinnyt ajatuksiani. Itseasiassa mieleni oli kirkas ja tyyni. Kiitos äippä seurasta, olet rakas!

Mie kävin muuten tänä aamuna kokeilemassa ensimmäistä kertaa Kunnon Paikassa Body Balancea Minnan ohjaamalla tunnilla. Nyt löytyi huippu yhdistelmä mm. joogaa ja pilatesta, suosittelen! Minun selkä on rajoittanut jonkin verran liikkumista viimeisen parin iikon aikana, esimerkiksi salitreenien sijaan mie olen käynyt ryhmäliikuntatunneilla, joogassa ja lenkeillä. Tästä johtuen päätimme päivittää saliohjelman selkää kuntouttavaksi, joten toivon mukaan pääsen taas piakkoin salinkin puolelle. Sillä välin aion käydä kokeilemassa paria itselleni uutta ryhmäliikuntatuntia Kunnon Paikassa ja onhan se mukavaa välillä haastaa itseään uusiin lajeihin. Tänään vielä polkemaan Riinan IISEE aero-tunnille, yksi mun lemppareistani!

Ei muuta kuin pidetään lippu korkealla!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

Ajatuksia tien päältä.

Kiitos kannustuksesta!

Ihan ensimmäiseksi mie haluan kiittää teitä ihania ihmisiä saamastani kannustuksesta blogin aloittamisen suhteen. Kieltämättä hieman jännitti raottaa omaa ajatusmaailmaani kaiken kansan luettavaksi mutta teidän tsemppinne on saanut hymyn nousemaan suupieliin huonompinakin päivinä. Tästä kaikesta innostuneena seuraavan kirjoituksen pariin. Mie pohdiskelen tänään omia fiiliksiäni menneen reissun ajalta. Mieleeni nousi ajatuksia reissaamisen mukanaan tuomista haasteista, liittyen esimerkiksi oman ruokavalion noudattamiseen ja elämäntapojen ylläpitämiseen erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä.

Reissuun valmistautuminen

Mie olin edellisen kerran käynyt reissussa pääsiäisen tienoilla ja valmistauduinkin nyt eväiden suhteen eri tavoin matkustamista varten kuin aiemmin. Valmistin kotona pari välipalasmoothieta marjoista, hedelmistä ja riisimaidosta mukaan ja nappasin lisäksi pussillisen manteleita naposteltavaksi matkalle, unohtamatta tietenkään vesipulloa. Me lähdettiin ajelemaan anivarhain torstaiaamuna Rovaniemeltä Tornion kautta Oulua kohti. Mie en saanut edellisenä yönä juurikaan nukutuksi ja noin neljän tunnin mittaisten yöunien jälkeen herääminen tuntui jokseenkin takkuiselta. Aamiainen ja aamukahvi sai kuitenkin energiat ja fiilikset kohoamaan ja reissuun lähdettiin koko poppoolla iloisin mielin. Istuin apukuskin paikalle ja ensimmäisen välipalan taisin nautiskella jo välillä Rovaniemi-Tornio.. mikähän siinä on kun ruokahalu herää miltei ensi kilometrien aikana ja automatkoilla voisi vaan syödä ja syödä? Kaiketi se on vain ajankulua, ei ole mukamas muuta tekemistä, jos ei itse aja.

Kävimme juomassa aamukahvit isäni luona Torniossa ja isäni muisteli siinä kahvikupposen ääressä yhteisiä lapsuuden aikaisia kesälomareissujamme. Silloinkin ensimmäiset eväät syötiin autossa jo suurinpiirtein Kemin kohdalla, noin 23km päässä lähtöpaikasta. Syöminen tekee matkustamisesta mukavampaa! Me jatkettiin pienen pysähdyksen jälkeen matkaa kohti Oulua, jossa Artturilla oli sovittuja asiakastapaamisia. Matka kuitenkin taittui rattoisasti sillä me ollaan innostuttu kuuntelemaan pitkillä ajomatkoilla kotimaisia äänikirjoja ja tällä kertaa vuorossa oli Reijo Mäen teos Valkovenäläinen. Vares-dekkarit ovat suosikkeja kotimaisten dekkareiden joukosta! Tarinankerronta ja juoni nappaa kuulijan mukaansa ja matka etenee äänikirjaa kuunnellen. Lukijana toimii Ville Tiihonen ja hänen äänessään on jotakin mukaansa tempaavaa ja karismaattista.

Hyvä ruoka, paras fiilis!

Me saavuttiin Ouluun aamulla ja lähinnä mielessäni pyöri jo nälän mukanaan tuomat ajatukset lounaspaikan valinnasta. Lounaspaikaksi valitsimme nepalilaisen Sauraha- nimisen ravintolan. Olin saanut paikallisilta kehuja Saurahan palveluun ja ruokaan liittyen, eikä sitä suotta ole kehuttu! Erityisen mukava yllätys oli ”lunch mix”-annos, jossa sai yhdistää päivän lounaslistalta kaksi haluamaansa annosta. Hinta-laatusuhde kohdallaan ja ruoka ylitti kyllä meidän odotukset! Taisinpa kaapia Artturinkin lautaselta vielä kastikkeita omat syötyäni. Yleinen tunnelma ravintolassa oli leppoisa, paikka valoisa ja palvelukin oli ammattitaitoista.

Lounastauon jälkeen hektinen päivä jatkui tiukkoine aikatauluineen. Itse odotin innolla illan koira-aiheista luentoa Oulun yliopistolla. Eläinnäyttelijöiden kouluttaja ja tietokirjailija Tuire Kaimio luennoitsi koirien sosiaalisesta käyttäytymisestä ja -viestinnästä. Paljon tuli uutta asiaa ja oppia! Tapasin luennolla myös pitkästä aikaa ystäväni Sannan, jonka vinkistä ilmoittauduin mukaan. Koitetaan Sanna nähdä vähän useammin ja vaikka lähempänä, jookos!

Ajatuksia ruokavaliosta ja reissaamisesta

 Oulusta matka jatkui eteenpäin Etelä-Pohjanmaalle kohti Artturin kotimaisemia, määränpäänä Artturin siskontytön lakkiaiset. Ripeä reissuaikataulu meinasi hieman verottaa mutta aurinkoinen ja lämmin keli toi mieleen pilkahduksen kesästä ja fiiliksetkin rentoutuivat.

Mulla oli siinä automatkalla hyvin aikaa ajatella näitä omia elämäntapamuutoksiani ja ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että aiemmin käytin aikani kahvin lipittämiseen ja nyt sama aika kului aikalailla syömiseen. Kehoni ilmoittaa mulle jo muutaman tunnin välein nälästä eikä se ääni hiljene ennenkuin annan kropalle sen vaatimaa energiaa. Ja jos esimerkiksi vedenjuonti jää nykyistä normaalia määrää huomattavasti vähemmälle, mulle tulee helposti esimerkiksi päänsärkyä ja sen myötä kaiken kaikkiaan vetämätön olo. Vesipullo kulkikin mukana joka paikassa ja yllätyin positiivisesti kun huomasin nappaavani sen mukaan täyttöä varten pysähdyksillämme. Riittävä määrä toistoja tekee muutoksesta osan arkea, näin kirjoitti joku viisas ihminen joskus.

Aamiaisesta on tullut tämän kevään myötä päivän tärkein ateria. Aamiaisen valmistaminen on jo jokapäiväinen tapa ja pidän siitä, että muutoksesta kehittyy itselle rutiini. Näin jälkeen päin mietiskelin, että yksi suurimmista henkilökohtaisista saavutuksistani ”6 viikon kesäkroppa”- nettivalmennuksen ajalta on aamiaisen sisällyttäminen omiin ruokailutottumuksiin. Noin kahden viikon ajan taistelin aamuisin aamiaisen vastenmielisyyttä vastaan ja se kannatti! Muistelin automatkalla ääneen kuinka mulla teki pahaa syödä alkuun aamuisin ja saatoin istua aamiaisen ääressä jopa puolisen tuntiakin näykkien pieniä suupaloja, jotta saisin annoksen alas. Nyt minua ei enää tarvitse houkutella aamiaiselle vaan saatan jopa heräillä aamulla ilman herätyskellon pirinää siihen kun vatsani herättää minut.

Juhlahumussa

Lauantaiaamuna valmistauduimme Eerikan lakkiaisjuhliin hotellilla ja huomasin siinä alkaessani laittautumaan, että olin sitten unohtanut esimerkiksi suoristusraudan ja osan meikeistä kotiin. Nähtävästi tämä rennompi elämäntyyli on iskostunut ajatuksiin sillä tapaa, että mukavuudenhalu pukeutumisessa ynnä muussa ajaa nykyisin tälläytymisen edelle. Eikähän se huono asia ole laisinkaan, vai mitä! Olin innoissani kun pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa uutta mekkoani. Löysin Varastotien kirpputorilta Rovaniemeltä Marimekon kankaasta ommellun mekon hintaan 6€ ja siihen sopivan vyön viidelläkymmenellä sentillä! (Pahoittelut kuvan laadusta, pitänee jatkossa kaivaa esille puhelimen kameran sijaan järkkäri.) Kiitos kuitenkin kuvaajalle Ellalle!

Nämä lakkiaiset olivat toisen juhlat, joihin osallistuin kuluneen kevään aikana ja pohdiskelin jo etukäteen, että minkähänlaiset fiilikset mulla tulee nähdessäni herkkuja notkuvat pöydät. Olen todennut, että riittävä valmistautuminen ja ennakointi ovat kaiken A ja O. Kävimme katsomassa lukiolla uusien ylioppilaiden lakitustilaisuuden, onnea Eerika!!

Mulla alkoi vatsa kurnimaan jo siinä ennen kuin tilaisuus oli ohi. Kävinkin hakemassa matkalla juhlapaikalle omat eväät: raejuustoa, kalkkunaleikettä, kotimaisia kirsikkatomaatteja, kurkkua ja pähkinöitä. Söin matkalla juhlapaikalle vatsani täyteen. Juhlissa join kahvia hyvillä fiiliksillä ja maistoin Artturilta vähän juustokakkua ja ah, olihan se kuin pala taivasta! Pidin juhlien aikana vielä toisen oman eväshetken ja palatessani takaisin kahvipöydän ääreen herkut eivät huutaneet enää nimeäni ja vältyin sokerihumalalta. Sokerin välttäminen on ollut suurimpia haasteita ja varsinkin, jos päästän nälän liian suureksi venyttämällä ruokailujen väliä liian pitkäksi, mieli hakeutuu heti sokeristen herkkujen pariin.

Kirjoitin ensimmäisessä päivityksessäni kohtuullisuudesta ja tasapainosta ruokavalion suhteen. Joillakin saattaa herätä kysymys, että miksi en nyt juhlan kunniaksi nautiskellut tarjolla olleita herkkuja? Mie en kokenut tarvitsevani niitä vaan halusin syödä ruokaa, josta saan hyvänolon ja mielen. Mulla oli viime maanantaina herkkupäivän ja söin illalla Ben&Jerrysin Cinnamon Buns- jäätelöä, se on yksi lemppariherkuistani. Maistelin sitä onnessani sen verran, että koin herkutelleeni riittävästi ja vein paketin takaisin pakastimeen. Enkä mie siis syönyt edes puolikasta purkillista sitä. Olo oli alkuun hyvä mutta sitten tuntemukset muuttui. Vatsa alkoi pingottua ja tuli jotensakkin tukala olo. Mie olin päivän päätteeksi väsynyt mutta tämän sokeripommin jälkeen olin hereillä vielä muutaman tunnin jälkeen syömishetkestä. Uni ei meinannut millään tulla silmään ja aamulla oli kiukkuinen olo tämän väsymyksen jälkeen. Valitsin siis mieluummin vatsan täydeltä ravintoa, joka sopii keholleni paremmin.

Kotimatkalla

Me vietettiin aurinkoinen ja ihana iltapäivä Kauhajoen kauniissa maisemissa, jonka jälkeen pakun keula suunattiin kohti pohjoista. Kiitos juhlaväelle ja mehän palataan jo kesäkuun lopulla Pönttöperälle seuraaviin juhliin!

Me pysähdyttiin Ilmajoella, Koskenkorvan Kapalankankaalla hetkeksi näpsimään kuvia kun kelikin suosi meitä reissaajia. Tunnelma autossa oli iloinen ja rento onnistuneen reissun jäljiltä. Noh, olimme molemmat ehken hieman reissussa rähjääntyneitäkin mutta onnellisia. Artturi oli päättäväisenä ajanut koko pitkän matkamme ja jossain kohtaa syntyi idea yöpyä jossakin matkan varrella. Mie rakastan meidän yhteisissä reissuissa sitä kun me ykskaks saadaan päähämme joku idean, joka sitten toteutetaan yksissätuumin. Meillä voi olla joku suunnitelma mutta me mennään loppujen lopuksi fiilispohjalta ja yövyimme matkailualueella kauniin Maasydänjärven rannalla.

Automatkalla nautittu päivällinen antoi taas lisävirtaa ajatuksille ja pysähdyimme vielä ostamaan iltapala- ja aamiaistarpeet matkanvarrelta ja suuntasimme majapaikkaamme. Varasimme kahden hengen ”mökin”, jonne ahtauduimme koirien kanssa. Meillä pääsi ääneen nauru kun ajoimme pakun mökin viereen..auto oli jopa pidempi kuin itse mökki! Matkailualue oli kaunista ja rantamaisema hiveli silmiä. Koiratkin pääsi kahlomaan pitkän matkustamispäivän jälkeen.

Mie valitsin kaupasta ilta-ja aamupalaksi helposti ja nopeasti syötävää ruokaa. Lisäsin jäiset kotimaiset mustikat suoraan maitorahkapurkkiin (söin pitkästä aikaa rahkaa ja onneksi vatsa ei tykännyt huonoa) ja olin onnekseni muistanut napata matkalta kertakäyttöaterimia mukaan.

Aamiaissalaatin valmistin muovirasiaan, josta olin syönyt edellispäivän lounassalaatin. Kävin pesasemassa rasian ja nakkelin raaka-aineet sinne. Uusiokäyttö kunniaan! Mökissä ei siis ollut kerrossänkyjen lisäksi muuta kuin patteri, pieni pöytä ja pari muovituolia. Oman ruokavalion noudattaminen ei ollut millään tapaa haaste kun ehti käymään ruokakaupassa ennen matkailualueelle menoa. Sieltä kyllä löytyi kahvio pitsoineen ja herkkuineen mutta omassa tuvassa sain syödä kylliksi ja kyllä uni maittoi! Melkosen ahdasta tuppasi tosin olemaan kun meitä nukkuin alapedillä kaksi ihmistä ja yöllä heräilin siihen kun koiratkin koitti mahtua jalkopäähän. Varsinainen perheloma!

Matkan jälkeiset ajatukset

Kaikenkaikkiaan reissu oli positiivinen kokemus ja yllätin itsenikin muutamissa tilanteissa. Tiedostin kyllä, että tien päällä alkoi tekemään mieli niin jäätelöä kuin pikaruokaakin. Pitkien automatkojen haasteena on esimerkiksi ajankäyttö..mieli alkaa todella nopeasti huutamaan herkkujen perään. Kirjoittelin sitten päiväkirjaani fiiliksiä, jotta voisin palata lukemaan niitä tekstejä ja tunnelmia vastaisuudessakin. Kävimme tässä pikareissun kotona Rovaniemellä, kotiuduimme eilen illalla ja lähdemme tänään ajelemaan mökille Kainuuseen. Käynkin ennen lähtöä kaupan kautta ja teen riittävän määrän eväitä automatkalle. Hyvä vinkki kesämatkaajille on ostaa matkalle kylmälaukkuun terveellisiä eväitä ja vaikkapa vichyvettä mukaan. Raikkaat salaatit ja smoothiet kulkevat myös mukana kätevästi ja kylmälaukkuun niitä mahtuu vaikka useampikin mukaan.

Jos tuntuu, että on liian ”kiire” valmistella eväitä ennen lähtöä niin voi miettiä myös, että onko todellakin liian kiire huolehtiaakseen omasta hyvinvoinnistaan vai ohjaako se meidän oma egomme meitä vanhoihin, totuttuihin elämäntapoihin estäen oman hyvinvointimme? Jos ei yksinkertaisesti ole aikaa matkaeväiden valmistamiseen niin nykyisin saa nopeasti mukaan vaikkapa salaatin, jonka voi pysähtyä syömään joko pysähdyspaikalle tai vaikkapa jonkin joen tai järven rannalle, jos sellainen sattuu matkan varrella tulemaan vastaan. Terveellisiä ruokavaihtoehtoja kyllä löytyy myös kiireisille matkaajille, niitä tarjoilee tänäpäivänä myös useat pikaruokalat. Se on vain omasta valinnasta kiinni!

Mie alan valmistautumaan nyt mökkireissua varten, sitä ennen on luvassa vielä kuntotesti Kunnon Paikassa. Saa nähdä mikä on lähtökunto, reilu viikko on takana taukoa treenaamisesta flunssan vuoksi. Jännittävää ja innostavaa!

Positiivista ja aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua

Kuka mie olen ja mistä haluan kertoa teille blogissani?

Mie olen 31-vuotias naisenalku Torniosta ja nykyisin asun kotikaupungissani Rovaniemellä. Elämä kuljetti minut parin mutkan ja ylä- sekä alamäkien kautta Rovaniemelle vajaat kymmenen vuotta sitten, josta löysin vuosien kuluessa sydämeni kodin avopuolisoni ja koiriemme luota. Mie olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ajatuksiani ylös ihan vaan itselleni ja uusien elämäntapamuutosten vakiintuessa arjen rutiineiksi ja tavoiksi, sain kipinän aloittaa oman blogini. Pohdiskelen blogissani oman nykyisen, uuden elämäni kautta mistä tasapainoinen elämä minun kohdallani muodostuu ja mitä tekijöitä on oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini taustalla.

Taustaa

Mie kerron hieman tarkemmin taustaani tähän alkuun. Innostuin liikkumisesta kun sain koiramme Romaniasta vuoden 2009 lopulla. Kaisa on ensimmäinen oma koira elämässäni, jonka kanssa yhteinen taival jatkuu edelleen. Tyttö on niin täynnä virtaa ja lataa energiaa nopeaa, joten Kaisa taitaakin olla alkuperäinen syy siihen, että innostuin lenkkipolulla kulkemisesta aikoinaan. Viitisen vuotta sitten perheeseemme tuli toinenkin seropi, Gizmo-nimeltään ja liikkuminen on senkin myötä aktivoitunut ja monipuolistunut.

Toukokuu 2015

Harrastukseni ovat olleet kuitenkin vuosikausia ns. säännöllisen epäsäännöllisiä enkä ole todellisuudessa pystynyt sitoutumaan pitkällä tähtäilemällä esimerkiksi salitreenaamiseen eikä ruokavaliopuolessakaan ole ollut kehumista. Olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Saatoin syödä vasta illalla valtavan kokoisen aterian…ja lohturuokaa tietenkin. ”Raskas päivä tai raskas opiskelu/työviikko takana, pitäisikö hakea vaikka pitsaa”, siinä erittäinkin käytetty tekosyy. Tai vaihtoehtoisesti ”olipas hyvä päivä/viikko, pitäisikö herkutella” ja sitten sitä pitsaa hakemaan. Olen ollut kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista, liikkumisesta ja terveellisistä elämäntavoista kauemman aikaa mutta tyydyin kuitenkin jatkamaan noita vanhoja elämäntapojani eri tekosyiden peittelemänä vuosikausia.

Muutama vuosi takaperin innostuin salilla käymisestä ja sain ajatuksiini kipinän aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tilasin intoa täynnä itselleni pari vuotta sitten kolmen kuukauden mittaisen ruokavalio- ja treeniohjelman ammattilaiselta, jota noudatinkin sen vajaan kuukauden… (Sori Jiipee!) Sen jälkeen aloin jo lipsumaan ruokavaliosta ja kesäloman koittaessa taisi ne terassit alkaa kiinnostamaan treeniä ja omaa hyvinvointia enemmän. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ollut vielä tuolloin valmis todellisuudessa sitoutumaan treenaamiseen ja ruokavalion noudattamiseen pitkällä tähtäimellä. Oli paljon helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään  ja perustella loputtomin tekosyin itselleni huonojen ratkaisujen valintoja. Silloin sain vielä hiljennettyä sen muutoksen äänen ja tarpeen sisälläni.

Vuodet 2011 – 2014 olivat elämässäni hektistä aikaa opintojen suhteen. Aloitin syksyllä 2011 Lapin ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot ja tavoitteenani oli saada tutkinto suoritettua kolmessa vuodessa siihen varatun 3,5 vuoden sijaan ja täten valmistua keväällä 2014. Valmistuin keväällä 2014 ja kevät oli melkoista rumbaa opinnäytetyön, syventävän harjoittelun ja muiden viimeisten kurssien suorittamisen parissa. Niin sanottu ”loppukiri” opinnoissa kesti mulla semmoset parisen vuotta. Ja pitihän aikaa jäädä myös opiskelujen ulkopuoliselle elämälle kuten parisuhteelle, koirille, ystäville ja perheelle.

2014

Ruuhkavuodet verottivat

Olin niinkin onnekas, että sain heti valmistumisen jälkeen töitä samasta paikasta, jossa suoritin syventävän harjoittelun ja työsuhde jatkui vuoden 2014 loppuun saakka. Viime kesänä liikuin vielä jokseenkin aktiivisesti ja olin hetkellisesti kiinnostunut useistakin erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta syksyn tullessa minulla ei mukamas ollut aikaa huolehtia itsestäni senkään vertaa. Ja korostan vielä sitä, että vaikka liikuinkin aktiivisesti mutta epäsäännöllisissä pätkissä, syömistottumuksiani ei edes voinut nimittää minkään sortin ruokavalioksi. Se oli enemmänkin syömättömyyttä, kahvipaastoa ja nälän siirtämistä iltaan, jolloin jääkaapin ovi sitten kävikin koko päivän edestä.

Viime syksynä elämäntavoissani kävi tosiaan aikalailla totaalinen repsahdus, pimeän syksyn tullen ja raskaiden työviikkojen jälkeen palkitsin itseni viikonloppuisin esimerkiksi tapaamalla ystäviäni paareissa tai syömällä roskaruokaa. Liikkuminenkin jäi koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona. Tämä kokonaisuus painoi mieltä mutta hiljensin taitavasti oman ääneni ja jatkoin vain elämää. Olin väsynyt ja turhautunut itseeni, vetasin aamulla vaan villatakin niskaan ja menoksi.

Lokakuu 2014

Me lähdettiin avokkini kanssa viime vuonna joululoman viettoon Etelä-Pohjanmaan kauniisiin maisemiiin. Uudeksi vuodeksi ajelimme mökille Kainuuseen jossa aika kului lepäilllen ja lähinnä nukuin siellä viikon. Kerättyäni voimia kaikessa hiljaisuudessa, mie uskalsin hieman raottaa sitä mielenkirstua, johon olin omat ajatukseni kuluneiden vuosien ja erityisesti syksyn 2014 aikana sulkenut. Kyllä veti nöyräksi ja hiljaiseksi se retki omiin ajatuksiin….

Itsensä kohtaaminen ja ajatusten herättely

Me lähdettiin loppiaisen tienoilla takaisin kotia Rovaniemelle ja päätin nähdessäni oman peilikuvani, että nyt saa riittää! Ei enää tekosyitä, ei enää ajatusten hiljentämistä vaan nyt on asioiden muututtava. Peilistä katsoi väsynyt, pöhöttynyt ja ankean harmaa Marru. Peilikuvaan katsominen herätti ajatukseni mutta ulkoista olemusta tärkeämpänä pidin sitä omaa sen hetkistä henkistä vointiani ja jaksamista. Väsynyt kuvaa parhaiten oloani. Olin väsynyt, fiilikset ailahtelivat ja kiukutti.

Mie sanoisin, että elämäni on ollut muutoksen tilassa kuitenkin jo pidemmän aikaa mutta konkreettinen herääminen omien elämäntapojen epätasapainoon tapahtui tuolloin vuodenvaihteessa 2015. Eihän se sormia napsauttamalla käynyt, vanhoista elämäntavoista on vaikeaa päästä eroon ja itseään joutuu puskemaan monillakin tavoin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudet asiat ja vaaditut muutokset pelottavat, ne ärsyttää, stressaa ja vaikeuttaa arkielämää – jos antaa mielen alkaa niin ajatella. Mie kävin alkuvuodesta todella ristiriitaisiakin keskusteluita itseni kanssa.

Tammikuu 2015

Muutos- ja oppimisprosessi pois vanhoista tavoista ja tottumuksista kohti uutta, terveellisempää, tasapainoisempaa, energisempää ja onnellisempaa elämää sai alun tammikuussa avokiltani saamasta syntymäpäivälahjasta. Sain häneltä lahjakortin fysioterapeutille, joka työskentelee myös valmentajana samalla salilla, jonne minulla on salijäsenyyskin. Mie menin sinne saadakseni apua vuosikausia kestäneeseen alaselkäkipuun. Pari kertaa käytyäni fyssarilla hieronnassa, sain häneltä intoa ja motivaatiota taas treenaamiseen ja hän teki minulle sekä koti- että salitreeniohjelmat selän vahvistamista varten. Mie hankin kotiin jumppapallon ja Triggerpointin ja tein helmi- ja maaliskuun ajan aikalailla pelkästään kotitreeniä. Kynnys lähteä salille ihmisten ilmoille oli kasvanut koska edellisistä kerroista oli jo kulunut ikuisuus..mie jatkoin kotitreenin myötä ajatustyötäni omaa asennettani kohtaan.

Lisämotivaatiota ja vahvistusta uusien elämäntapojen ylläpitämiseen minulle toi ystävän kanssa tehdyt hyvän mielen vesijuoksutreenit. Me ollaan käyty Johannan kanssa kevään mittaan useamman kerran viikossa aamu-uinnin aikaan kurvailemassa uimahallissa. Tyyli saa olla vapaa ja välillä sitä tehdään treenin kannalta ja välillä se menee enemmänkin kuviokellunnan ja saunomisen puolelle.. varsinkin jos altaassa käydään läpi loppupäivän ruokalistaa, nams! Parasta on juttelut ja yhteinen ajanvietto, eihän tämä liian vakavaakaan saa olla!

Kevät oli itsetutkiskelun aikaa isolla iillä. En ole vuosikausiin ollut näin lähellä omia ajatuksiani ja näin rehellinen itselleni.

Mie sain lisäintoa liikkumisen aloittamiseen myös liityttyäni Facebookin kyykkyhaasteeseen. Otin päivittäiseksi tavaksi tehdä kyykyt käydessäni lenkillä viereisen pienen järven jäällä koirien kanssa. Mie huomasin, että pikkuhiljaa mie tein päivittäin kotitreeniä ja lenkkien yhteydessä kyykkyjä. Sen myötä mie taas aloin kiinnittämään hieman enemmän huomiota ruokavaliooni. Mieliala ja yleinen fiilis nousi kuin aamuinen aurinko! Ja olin hieman hämillänikin…mie saatoin olla tyytyväinen itseeni pitkästä aikaa kun huomasin voivani paremmin ja olin ottanut ensimmäiset askeleet kohti haluamaani muutosta. Tätä ihmistä en ollut pitkään aikaan tavannut.

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Mie näin maaliskuun alussa Facebookissa Motivire-yrityksen päivityksen, jossa mainostettiin heidän järjestämäänsä ”Kesäkroppa 2015”- valmennuspakettia. Ideana oli kuuden viikon mittainen nettivalmennus, johon sisältyi ruokavalio ja päivittäisiä kotitreenejä. Kaikessa hiljaisuudessa maksoin valmennuksen (kokonaiset 12,95€) ja pääsin suljettuun nettivalmennusryhmään.

Siitä alkoi sitten virallisesti tämä matka, jota kuljen edelleen hymyssä suin. Kuuden viikon aikana löysin itsestäni intohimoisen salityären ja lenkkien pituus on kasvanut koirienkin kanssa. Mie olen oppinut arvokkaita asioita ruokavaliostani. Syön nykyisin viidesti päivässä ja päivä käynnistyy aamiaisella! Kahvinjuonnin määrä on kaiketi laskenut muutamaan kuppiin päivässä, sillä kahvia ei yksinkertaisesti tee mieli enää litratolkulla kun syön tasaisesti 3-4h välein. Vedenjuonti on erittäin tärkeä osa päivää ja nykyisin kuljetankin Dermosilin juomapulloa joka paikassa mukana. Kiitos Johanna vinkistä! Tästä silikonilla suojatusta lasipullosta vesi maistuu paljon raikkaammalle eikä siitä liukene mitään ylimääräistä kehoon, toisin kuin joistain muovipulloista sanotaan liukenevan.

Alla on vasemmalla minusta kuva nettivalmennuksen alussa ja oikealla sen päätyttyä. Kiloja on lähtenyt loppiaiselta n. 7kg ja senttejä vyötäröltä sekä lantiolta reilut 12cm. Paluuta vanhaan elämään ei ole, rakastan uutta, nykyistä elämääni liian paljon tehdäkseni sen suhteen kompromisseja. Fysioterapeutin kanssa jatkamme yhteistyötä valmennuksen saralla ja viemme treenaamisen seuraavalle tasolle. Odottelenkin innoissani uutta ruokavaliota ja kolmiosaista treeniohjelmaa.

Puhun ”nykyisestä” ja ”vanhasta” elämästäni sillä muutos vanhan ja nykyisen Marrun välillä on merkittävä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kulkenut tässä vajaan puolen vuoden aikana melkoisen tien kivikkoineen ja auringonpaisteineen ja matka jatkuu edelleen. Ei kai ihmislapsi ole koskaan ns. valmis kulkemallaan tiellä vaan elämällä meille loputtomasti opetettavaa itsestämme. Eikä koskaan ole liian myöhäistä muutokseen, jos sitä todella haluaa! Usko itseensä ja omiin tavoitteisiin vie meidät kohti haluamaamme elämää mutta se vaan vaatii sitkeyttä, lujaa tahtoa ja ainakin omalla kohdallani lähimmäisteni tukea. Tässä onkin sopiva kohta kiittää omaa rakasta Artturiani, isosiskoani Jaanaa ja läheisintä ystävääni Piaa. Ilman teitä, teidän tsemppiä ja loputtomia kannustuksia tämäkin tytöntylleröinen saattaisi vielä tyytyä vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyykään. Artturi oli mulle todellinen tukipilari ja tsemppari, jotta pääsin syömisrytmiin kiinni enkä lipsunut ja Pia – me ollaan vietetty varmaan puolet vuorokaudesta puhelimen päässä, jos riittääkään! Jaana on tukenut ja kannustanut minua toiselta puolelta Suomea. Elämän kokoinen KIITOS kuuluu teille rakkaat!

Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei tule elämässä ilmaiseksi. Olen mainio esimerkki siitä, että saavuttaaksesi esimerkiksi paremman kunnon ja terveellisemmät elämäntavat, riittää kun tähtäät perukseltaan terveelliseen ruokavalioon. Ja yhdistämällä siihen riittävän määrän liikuntaa, lisäät omaa hyvinvointiasi. Mie aloin syömään enemmän ja aineenvaihdunta räjähti käsiin! Ei kait parempaa voi olla, kun saa syödä hyvällä omalla tunnolla ja paljon! Energiamäärän kasvaessa jaksaa luonnollisesti liikkuakkin enemmän. Palkinnoksi olen saanut uuden, onnellisen, tasapainoisemman ja kiitollisemman elämän.

Haluan korostaa, että elämässä ei ole kyse vain suorittamisesta ja ääripään tavoittelemisesta, mikä tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa monessakin asiassa olettamus ja vaatimus. Tämän saman näkee ajoittain myös esimerkiksi äärimmäisen tiukkojen ruokavalioiden ja treeniohjelmien kohdalla. Kehotan ihmisiä olemaan kuitenkin lempeitäkin itseään kohtaan, liian tiukat vaatimukset ja nopeat saavutukset voivat viedä sudenkuoppaan. Itseään ja kehoaan tulee rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Kroppa tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja hyvinvoiva keho tukee hyvinvoivaa mieltä. Kroppa tarvitsee myös liikuntaa ja virkeä kroppa tukee virkeää mieltä.

Tässä minun alkumatkani tarina ja taustoja. Matka on vasta aluillaan ja otan avosylin tulevan vastaan. Kaikki päivät elämässä eivät ole hyviä, aina ei jaksaisi salitreeni innostaa tai tekisi mieli lipsua herkkujen puolelle..silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään, mitä ne sinulle koittavat kertoa? Liiallinen ääripään tavoittelu ei ole hyväksi, herkkupäiviä pitää olla ja lepopäivien tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Terveellisten elämäntapojen pitää kulkea käsi kädessä arkielämän kanssa eikä hankaloittaa sitä. Muutos ei vaan tapahdu hetkessä sillä uuden opettelu vie aikansa. Mie hiljensin ajatukseni pitkäksi aikaa. Nyt olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, että siihen en enää sorru.

Jokaiselle on olemassa se sopiva ja oikea elämäntyyli, oletko jo löytänyt omasi? Elätkö sellaista elämää, mitä mielesi ja kehosi haluaa?

Tervetuloa seuraamaan Marmelaadin matkaa kohti hyvinvointia!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa