HELTEINEN HEINÄKUU
Terveisiä Kainuun kauniista maisemista! Suomen maa näytti parastaan kun kävimme lomareissulla etelässä mutta helteet ajoivat meidät takaisin mökille ja järven rannalle. Olen tutustunut somen kautta kuluneena keväänä ja kuluvana kesänä uusiin ihmisiin ja erityisesti jooga on ollut sellainen yhdistävä tekijä. Minusta on todella mukavaa vaihtaa ajatuksia, jakaa kokemuksia, onnistumisia ja ylipäätään olla tekemissä samanhenkisten ihmisten kanssa. Enkä tarkoita, että muiden ihmisten pitäisi jakaa tismalleen sama arvomaailma tai käyttäytyä samalla tavalla kuin mie. Viime aikoina olen viettänyt aikaani ja pitänyt yhteyttä pääasiassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on kotoisa fiilis ja hyvä olla ja huomaan kuinka suuri vaikutus tällä on elämään. Se, että olen ymmärtänyt ettei minun tarvitse olla kaikkien hyväksymä tai tykätty, on vapauttanut itsessäni jotain hyvää. En tarkoita sitä, että tietoisesti etsisin erilaisia ihmisiä, joita voisin sitten kartella tai että olisin kohdannut viime aikoina paljon vastustusta, dissausta tms. mutta asian tiedostaminen on tehnyt hyvää erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kokea uudenlaista mielenrauhaa.
Olen saanut todella kiinni siitä tunteesta, että omat jalkani seisovat vakaasti maata vasten ja mie pysyn pystyssä. Ulkopuolelta kantautuva maailman hälinä ei saavuta minua entiseen tapaan vaan tunnen olevani vahvemmin maadoittunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mulla on tasaisempi olo kaikinpuolin. Iloinen, onnellinen, tasapainoinen ja samaan aikaan hullutteva ~ uskallan tehdä rohkeita päätöksiä ja olo on luottavaisempi. Olen löytänyt sellaisten ihmisten luo, joille en ole liikaa tai liian vähän. Sellaisten ihanien ihmisten luo, jotka ns. jaksavat kuunnella minua kun olen puheliaalla päällä ja jotka viihtyvät seurassani silloin kun olen hiljainen tai silloin kun sinkoilen pitkin paikkoja ja jutuistani ei tuppaa edes saamaan selvää. Näiden vanhojen ja uusien ihmissuhteiden myötä elämässäni on nykyisin ihanan rohkeaa naisenergiaa, joka kannattelee minua.
KREETAN KYNÄSTÄ
Tänään Kreeta Ranki kertoo omaa tarinaansa blogin vierasnurkkauksessa. Mie olen jo jonkin aikaa seurannut Kreetan elämää Instagramin puolella ja olen super iloinen kun sain tämän kauniin persoonan jakamaan ajatuksiaan joogasta, äitiysjoogasta ja joogan filosofiasta.
ENSIASKELEET JOOGAN PARISSA
Ensikosketukseni joogaan sain 13-vuotiaana. Löysin silloin kirjahyllystä Kareen Zebroffin kirjan Jokamiehen joogaa. Voimistelusta innostuneena kuvat asanoista kiehtoivat. Sen lisäksi vaikutuksen teki asanoiden vaikutuksista lukeminen. Tein kirjan ohjeilla asanoita aina silloin tällöin. Joogakursseja siihen aikaan oli aika vähän tarjolla, ainakaan sellaisia, minne teini-ikäinen olisi luontevasti suunnannut.
Aloitettuani opiskelun Turun yliopistossa pääsin lopulta ensimmäiselle ohjatulle joogakurssille, josta mieleen jäi joogatuntien jälkeinen seesteinen olo. Kymmenen kerran kurssilla tehtiin sivanandajoogaa. Kurssilla tehtiin aina sama sarja, jolloin asanat tulivat tutummiksi. Tunneilla oli asanoiden lisäksi pranayamaa, meditaatiota, rentoutumista ja harjoituksia esimerkiksi silmille. Olen kiitollinen siitä, että juuri tämä kurssi oli ensikosketukseni ohjattuun joogaan. Kurssi tarjosi monipuolisen kuvan siitä mitä kaikkea jooga voikaan pitää sisällään.
Sivanandan jälkeen yliopistoliikunnan järjestämät verkkaiset hathajoogakurssit tuntuivat tylsiltä. Eräänä päivänä ystäväni pyysi minut astangajoogan alkeiskurssille. Astangassa pääsi taas tekemään kunnolla! Luotin siihen, että kun teen riittävän uutterasti harjoitusta, pääsen jossain vaiheessa nauttimaan harjoituksen hedelmistä. Mutta mieleni oli levoton ja viikonloput kuluivat kaupungin yössä villiä opiskelijaelämää viettäen. Parin vuoden jälkeen into joogaan lopahti ja vaihdoin harjoitukseni kamppailulajeihin, joista karate ja sitä tasapainottava taiji olivat pääasiallinen harjoitukseni siihen saakka että aloin odottaa lasta.
ÄITIYSJOOGASTA UUTTA NÄKÖKULMAA
Raskausaikana olin aika huonossa kunnossa fyysisesti. Voimat eivät riittäneet kävelylenkkejä raskaampaan liikuntaan. Kävin joogayhdistyksen äitiysjoogassa. Olin tottunut voimakkaaseen harjoitukseen, joten siellä ei mielestäni tehty juuri mitään. Silti en pystynyt tekemään puoliakaan. Selinmakuulla en pystynyt olemaan koska ylös kipuaminen sieltä oli useiden minuuttien kivulias projekti, eivätkä ranteeni kestäneet konttausasennossa olemista.
Toista lasta odottaessani äitiysjooga tuntui jo erilaiselta. Kun kotona oli kolmatta vuotta huonosti nukkuva taapero, viikoittainen joogahetki oli tervetullut tauko arkeen, vaikken siellä sen enempää pystynyt tekemään kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Joogan merkitys omista lähtökohdista tehtävänä tasapainottavana harjoituksena alkoi korostua. Nukahdin savasanaan varmaankin joka kerta ja palasin tunnilta kotiin virkistyneenä. Jatkoin toisen lapseni syntymän jälkeen joogatunneilla käymistä. Äitiysjoogassa saavutettu ymmärrys joogasta kehoa huoltavana harjoituksena kantoi edelleen. Kun aloin kaivata voimakkaampaa harjoitusta, löysin Aurajoogan lämpöjoogatunnit. Aurajoogassa alkoi sopivasti myös joogaopettajakoulutus, johon osallistuin, koska halusin oppia ymmärtämään joogaa syvemmin.
KOHTI TERAPEUTTISTA LÄHESTYMISTAPAA
Vuoden 2014 alusta lähtien olen ohjannut joogatunteja viikoittain. Opetusurani alussa oma harjoitukseni meinasi taas lähteä suorittavaan suuntaan. Siihen tuli mullistava muutos, kun osallistuin J. Brownin vinyasatunnille. Olin odottanut, että tunti olisi voimakasta vinyasaa jossa pääsisin näyttämään, mitä osaan, mutta sen sijaan tunnin painopiste olikin omien tuntemusten kuulostelussa. Tunti näytti minulle selkeästi taipumukseni puskea reippaasti yli sen rajan, jossa asiat vielä tuntuvat hyviltä. Seuraavana keväänä osallistuin J. Brownin terapeuttisen joogan opettajakoulutukseen. Tämän lisäksi olen jatkokouluttautunut yinjoogan ohjaajaksi Clare Gates-Sjöblomin luotsaamassa Chi Therapeutics -koulutuksessa.
Terapeuttinen lähestymistapa tuntuu edelleen läheiseltä. Minua kiinnostaa joogan mukauttaminen eri tilanteisiin. Jooga on helppoa silloin kun keho toimii täydellisesti – kuten itselläni joogaurani alkumetreillä – mutta läheskään aina näin ei ole. Saadakseni lisää työkaluja tähän tarkoitukseen, aloitin vuonna 2017 joogaterapiaopinnot Svastha Yoga & Ayurveda -ohjelmassa.
JOOGAFILOSOFIA
Tällä hetkellä opetan joogaa päätoimisesti. Tätä ennen toimin filosofian tutkijana Turun yliopistossa. Taustani johdosta olen erityisen kiinnostunut joogan filosofiasta. Filosofiaa opiskellessani minua häiritsi toisinaan se, että työskentelen tärkeimpien kysymysten parissa mitä voi olla (kuten vaikkapa ”Mitä on tietoisuus?” ”Mitä voimme tietää ajattelevan substanssin luonteesta?” ”Mihin moraali perustuu?”), mutta elämässä selviää varsin hyvin suomatta koskaan ajatusta näille kysymyksille. Joogafilosofiassa tämä kuilu ylittyy.
Siinä missä länsimainen filosofia voi pahimmillaan olla pelkkää käsitteiden pyörittelyä ilman mitään vaikutusta siihen, millaisia valintoja teemme elämässä, joogafilosofiaa ei ole mielekästä pohtia peilaamatta sitä omaan elämäänsä. Joogafilosofia tarjoaa työkaluja, joiden avulla voi konkreettisesti vähentää kärsimystä elämässään. Tämä edellyttää rehellistä itsereflektiota, valmiutta kyseenalaistaa omia käsityksiään ja luopua itsekkäistä tarkoitusperistä. Tämä matka ei ole kivuton, siinä joutuu tämän tästä vastakkain oman pimeän puolensa kanssa, mutta se kannattaa. Se on tehnyt minulle esimerkiksi niinkin kipeän asian kuin avioeron helpommaksi kestää.
Meditaation ohella joogatekstien opiskelu muodostaa oman harjoitukseni ytimen. Saan laadukasta ohjausta joogafilosofian opintoihini Slow Yoga -koulutuksesta, jossa Janne Kontala vastaa filosofian opetuksesta. Joogateksteistä minua puhuttelee eniten bhaktijoogan ydinteksteihin kuuluva Bhagavad-Gita, jossa joogan käsite laajenee palvelemaan valintoja kiperissä tilanteissa. Opetan joogafilosofiaa myös itse työpajoissa ja Roots to Rise -joogaopettajakoulutuksessa.
Onko sinulla jokin lemppari joogakirja tai seuraatko esimerkiksi jotain blogia, jossa avataan esimerkiksi joogan filosofiaa tarkemmin?
Aurinkoista viikonloppua ☀️
MARRU MARMELAADI 