Muutos on voimakas sana

Muutosvastarinta

Olen lueskellut ihmisten tarinoita elämänmuutoksista ja isoista suunnanvaihdoista. Matkalla mökille matkalukemisena oli Hidasta elämää kirjasarjan Hyvän elämän reseptit, jonka on kirjoittanut Sanna Wikström. Pidän tästä kirjasta sillä joihinkin siinä esitettyihin esimerkkeihin ja ajatuksiin on helppoa samaistua.

Mieleeni tarttui erityisesti kirjan sivuilla vilahtanut Paulo Coelhon lainaus siitä kuinka ihminen kulkiessaan kohti päämäärää joutuu usein muuttamaan suuntaa. Pohdiskelin tätä ajatusta peilaten sen sisältöä omaan elämääni. Yllätyksellisyys tapahtumien ja tilanteiden kulussa on värittänyt elämääni joidenkin kuukausien (lue vajaan kahden viimeisen vuoden aikana). Sanoisinkin, että olen parasta aikaa tutustumassa nykyiseen minääni hiljalleen. Tiedän ja tunnen sen, olen muuttunut, kasvanut ja kehittynyt. Yllätän itseni tuon tuostakin pysähtymästä omien ennakkoluulojen ja oletusteni keskeltä, olettamusteni päiväys on vanhentunut ja nykyinen minä ei koe oloaan mukavaksi näiden parissa. Tämä tuntuu itseasiassa hyvältä ja hymähtelen täällä itsekseni  sillä minäkin olen ollut muutoksia vastaan.

Olen puhunut siitä kuinka muutos on voimakas sana ja kuinka se kätkee kirjaimiinsa elämän kokoisia asioita. Jokin aika sitten sanoin ystäväni kanssa käydyn keskustelun lomassa pitäväni omalla kohdallani enemmän sanoista kehitys ja kasvu sillä nämä sanat kuvastavat minulle jotenkin pehmeyttä ja maltillisuutta. Muutos taas on voimakas sana mutta nyt se kuvaa minua ja nykyisyyttä. Yllätyin sillä hetkellä kun totesin itselleni, että minussahan on ollut sisäistä muutosvastarintaa. Hiljaista vastarintaa sitä kohtaan, että miekin muutun ja se on ollut ristiriitaista sillä kuitenkin olen halunnut jättää joitain rippeitä itsestäni matkan varrelle ja antaa tilaa uudelle minälle. Kulkeeko taustalla ajatus siitä, että peiliin katsominen ei ole helppoa ja ajatusten ääneen myöntäminen tekee niistä konkreettisempia?

Suunnanvaihdoista

Moni asia on muuttunut viime aikoina ja muutosten takana on omien uskomusten ja asenteiden tarkastelu. Vaaleanpunaiset lasit ovat vaihtaneet väriä aikoja sitten mutta silti haluan pitää palasen hattaraa matkassa elämässäni. Mie olen aina asettanut tavoitteet sinne suorittajan maksimiin ja olen tanssinut edes-ja takaisin tämän asian kanssa. Elämän liikkeessä olen avoimesti kertonut ajoista jolloin olen vahvasti kokenut jättäneeni sen juoksijan matkasta ja iloiseen ääneen sitä tuuletellut ja aikoja, jolloin olenkin havahtunut palanneeni askelissa taaksepäin. Olenkin miettinyt välillä, että millaisen kuvan minusta saa kun toisena päivänä riemuitsen kehityksestä tai uusien asenteiden sisäistämisestä ja toisena päivänä kerronkin löytäneeni itseni TAAS sieltä vanhojen tapojen ovelta mutta se on elämää ja sitä liikettä ja olen sinut sen asian kanssa koska sallin kaikenlaiset tunteet. Tuntuu hyvältä koska uskallan sanoa ääneen ja saan käydä teidän kanssa antoisia keskusteluita. Se mikä toiselle on ”täyttä hömppää ja blaadilaadia” on toiselle todellisuutta. Ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan ja tuomitsemaan, voimakkaat vastareaktion tunteet heräävät ja ihmistä alkaa ärsyttämään mutta ei sen vuoksi ole kenenkään syytä itseään hiljentää vaan haluan rohkaista avoimuuteen.

Juttelin ystäväni kanssa avoimuudesta ja hänen sanansa jäivät mieleeni elämään hänen todetessaan, että avoimuus tekee ihmisen haavoittuvaiseksi. Totta tämäkin mutta tunsin sen, että olemalla jotain muuta kuin avoimesti oma itseni, kulkisin naamio kasvoillani. Elämä on jatkuvaa liikettä ja mie elän sen rytmissä, olen saavuttanut kipeiden paikkojen kautta sellaisen armollisuuden itseäni kohtaan joka avaa minua ja tämä avoimuus on minun juttuni. Ihminen miettii muita, vertaa itseään muihin ja onhan se luonnollistakin mutta usein sen vertaamisen sijaan meidän tulisi keskittyä itseemme ja elämää, jota elämme.

Elämässä on käynyt suunnanvaihdos, nainen on muuttunut. Se ei ole pelottava sana tai kauhistuttava tunne vaan se on uusia mahdollisuuksia ja tulevaisuus. Ei ole ollut helppoa myöntää itselleen asioita, joita on hiljaa mielessään häpeillyt tai kohdata asioita, jotka on halunnut kieltää. Kokonaisuudessaan tuntuu siltä kuin olisi rikkoutunut pirstaleiksi, elänyt siinä pohjattomuuden tunteessa vailla muotoa mutta malttanut antautua kuitenkin sille sisäiselle muutokselle ja antanut sen hakea se oma muotonsa, josta on syntynyt uusi, nykyinen minä. Nykyinen minä on rohkeampi, edelleen avoin mutta ilman sitä pitkää ohjannutta ajatusta siitä ”mitä muut ajattelevat minusta”. Se ei tarkoita ylimielisyyttä tai piittaamattomuutta vaan se tarkoittaa sitä, että antaa luvan  viihtyä itsensä kanssa. Mieli muokkaantuu ja vahvistuu ja oma identiteetti kasvaa sen myötä. Tämä elämä on aika mieletön matka notkahduksineen ja uusine mahdollisuuksineen.

P.S. Ensi viikolla blogissa ollaan joogan parissa, tästä lisää huomenna ❤