Milloin on irtipäästämisen aika?

Hei uusi viikko ja tiistaiaamu! Viikonloppu vierähti nopeasti ja flunssa on koittanut sinnikkäästi saada otteen mutta täällä on kaivettu esille kaikki parhaimmiksi todetut keinot sen taltuttamiseen. Koska treenit vaihtuivat lepohetkiin, oli oivallinen aika hieman herätellä omia ajatuksia ja antaa niille mahdollisuus sen jälkeen virrata omalla painollaan ja muodostaa ajatusten virran lopputulemia. Ajattelin sen hetken mahdollisuutena seurata vierestä mitä ajatuksissa kulkee ja mitkä ajatusten fiilikset olivat ja tämä tilanne oli uusi, kiinnostava ja hämmentäväkin sillä löysin itseni erilaisesta asetelmasta koska en ruokkinut ja ohjannut ajatuksiani yrittäen hallita niitä vaan suhtauduin niihin ennemminkin uteliaisuudella ja toivotin vapaat ajatukset tervetulleeksi ennakkoluulottomasti.

Tunnustelin mieltäni ja oloni oli rauhallinen, hengitys kulki vapaasti ja olo oli levollinen. Mietiskelin, että tämä olotila tuntui niin luonnolliselta ja mukavalta, että liikutuin. Mieleni ei etsinyt oikeastaan mihinkään vastauksia eikä ajatuksissa syttyneet miljoonat ”mitä, miksi, milloin”- kysymykset eikä se perinteinen lista tekemättömistä asioista ja keskeneräisistä suunnitelmista. Vau! Mie hämmennyin omista tuntemuksistani, olinko se todella mie siinä tilanteessa?  

Olen lukenut Hidasta elämää- sivustolla kirjoittavien kirjailijoiden tekstejä ja erityisesti Katri Syvärisen Löydä elämän taika- Sisäinen matka suorittamisesta iloon- kirja on tehnyt minuun vaikutuksen. Mie suosittelen tätä kaikille suorittajille ja jatkuvassa kiireessä juoksijoille ja ylipäätänsä Sinulle, joka haluat tukea epävarmoille ajatuksille irtipäästämisestä ja uusien asioiden oppimiselle. Lukiessani Katrin kirjaa, palasin uudelleen ja uudelleen kappaleeseen, jossa käsitellään irtipäästämistä. Ajankohtainen asia omassa elämässäni monellakin tapaa. Milloin on sen aika? Syvärinen on viitannut kirjassaan  Penney Peircen Intutitio- Sisäisen tiedon ohjauksessa kirjaan ja luettuani Peircen listan esimerkeistä, jotka kertovat että on aika päästää irti…ajatukseni pysähtyivät hetkeksi. Aivan kuin tämä kirjailija olisi kuvaillut minun tuntemuksiani vuosien mittaan.  Se hetki pysähtyi ja tunsin kuinka sain voimaa tästä kappaleesta. Elämän yllätyksellisyys ja ihmisen kasvu, virheet, kokemukset, oppiminen ja pysähtyminen mahdollistaa tällaiset hetket ja tilanteet. Vaikeiden asioiden kautta oppiminen vahvistaa ja voi myös yllättää meidät positiivisesti. Saamme myös tuntea ne aaltojen pohjat kun elämä nakkelee eteemme kohtuuttomilta tuntuvia haasteita, ne tilanteet voivat myös osoittaa meille meidän vahvuuksia, joita me itse väheksymme. Mie uskon, että asiat tapahtuvat tarkoituksesta ja se usko on kasvattanut minun luottamusta elämään ja itseeni ja sama usko on myös aiheuttanut tuhansia epävarmoja kysymyksiä ja epäuskoa.

Elämän kaappien, kalentereiden ja muistilistojen siivoaminen kaikenlaisista kuormittavista tekijöistä on mahdollistanut sen, että mie saan kokea näitä rauhallisia olotiloja. Luopuminen ja irtipäästäminen on vapauttanut minussa äärimmäisen voimakkaalta tuntuvaa energiaa, valoa ja sellaista sisäistä hehkua, jonka tunnen itsessäni ja ympärilläni. Aikani toisteltuani itselleni asioista luopumisen olevan OK, olen saanut mieleni hyväksymään ja sallimaan sen. Mieleni on lähtenyt ohjautumaan sinne suuntaan, jonne alitajuntani on minua hiljaisin sykäyksin koittanut ohjatakkin mutta en ole ollut aiemmin valmis kuulemaan ja kuuntelemaan sitä ääntä. En ollut valmis luopumaan asioista vaan sisäinen suorittajani ja oman elämäni juoksija halusivat tarrata entistä voimakkaammin kiinni niihin turvallisilta tuntuneisiin asioihin, jotka saivat minut tuntemaan oloni kireäksi, stressaantuneeksi ja hämmentyneeksi vaikka samaan aikaan koitin vakuutella itselleni kuinka siistiä kaikki tekemiseni oli. Koin itseni epävarmaksi, en voinut luottaa itseeni koska ääni sisälläni olisi halunnut saada minut pysähtymään ja sitä se yrittikin. Aamuisin herättyäni ajatukseni lähtivät juoksuun aiheuttaen kohinan, jonka vuoksi en saanut ajatuksista kiinni joten mieleni tarttui ensimmäisenä työnään itse laatimaani päivän työlistaan ja jatkoi täyttä häkää juoksemista. Mieli täyttyi epävarmuudesta ja ahdistuksesta, se oli sellainen aamujen sekamelska ja jota on kestänyt kauan.

Mie olen kirjoituksissani kuvaillut usein sitä jatkuvan kiireen tunnetta omassa elämässäni ja  se tuttu mutta ei niin mukava tunne herättelee minua sillä mie en viihdy sen kanssa. Mie huomasin toistuvasti siirtäväni tekemisen aloittamista ja ja vitkuttelin koska asioihin tarttuminen tuntui ikävältä sillä tekemisestä puuttui se ilo. Hauskuuden kadottua tekemisen sävy muuttui suorittamiseksi, jolloin mie yritin saada asioita tapahtumaan ja ohjautumaan  omasta mielestäni oikeaan suuntaan, pakottamalla. Eihän se niin toimi ja väsytin itseni eivätkä asiat edenneet toivottuun suuntaan koska toimintani perustui ”minun pitää” ja ”minun täytyy” ajatteluun. Asiat ja niiden kulku tuntuivat päinvastoin hankalammalta ymmärtää ja hahmottaa. Näin jälkeenpäin olen miettinyt että miksi minun piti ajaa itseni niin ääripäähän mutta en ole jatkanut sen kysymyksen äärellä vaan vastaukset ovat löytyneet omasta hyvinvoinnistani tehtyäni muutoksia elämässäni ja ajankäytössäni. Mie tarvitsin ne puuttuvat palaset, jotka kokemuksista on tähän mennessä kertyneet ja ne tulivat eteeni vasta sen jälkeen kun mie olin hellittämisen sijaan vaan lisännyt vauhtia ja yritin saada itseäni yrittämään vielä kovemmin ja paremmin, vakuutellen itselleni hyvän olon löytyvän tekemisen kautta. Ei se sieltä löytynyt.

Tämä ajatusmalli on ohjannut minua valtavan pitkään ja olen myös yrittänyt opetella pois sieltä suorittajan ”aina voi tehdä paremmin ja enemmän”-kuplasta. Itseasiassa se piirre itsessäni on ollut  tämän muutosmatkan ensimmäisiä prosessin alla olleita asioita. Tämän ajatuksen, asenteen ja suhtautumisen työstämisen kautta mie olen saanut sisäisen minän muutoksen liikkeelle.

Koin voimakkaasti tarpeen tarkastella omaa minääni, sitä kenen kanssa asun ja elän kehossani. Olen vuosikausia pitänyt itseäni liikkeellä ja vaatinut itseltäni paljon. Liikaakin koska valmiin lopputuloksen jälkeen suustani on kuulunut tyytyväisyyden toteamisen sijaan, että ”seuraavalla kerralla voisin tehdä näin ja näin” ja ”tämän voisi tehdä vielä paremmin” jne. Mie olen sitonut oman käyttäytymiseni kautta energiaa stressaamiseen, suorittamiseen ja tarpeellisten sekä tarpeettomien  tavoitteiden saavuttamiseen mutta mitä olen saavuttanut? Älkää ymmärtää väärin, olen tyytyväinen omiin saavutuksiin nykyisin mutta en siihen millä keinoilla olen tavoitteiden perässä juossut tai tapaan, jolla olen ollut itseni esimies. Pitkän aikaa olen elänyt syklissä vain kerätäkseni voimia jälleen uuteen pari vuotta kestävään spurttiin, jonka loppumetreillä tie katoaa jalkojeni alta voimien loppuessa. Siellä ojassa pohjalla ollessani olen antanut itseni levätä juuri sen aikaa, jotta olen päässyt jälleen aloittamaan uuden kilpajuoksun. Tätä samaa kuviota olen todistanut uudelleen ja uudelleen elämässäni. Olen pysähtynyt pakon edessä ja silloinkin tuntenut huonoa omaatuntoa. Olen pysähtynyt, jotta olen saanut voimia jatkaa samaa. Olen kerännyt asioita elämääni, jotta olen voinut suorittaa ja toisten kysyessä kuulumisia, olen saanut luetella loputtomalta tuntunutta tekemiseen listaa vaikka olen aluksi todennut että elämässäni ei ole kauheasti meneillään… Kaikki nämä asiat ja ajatukset ovat vieneet minulta energiaa enkä ole saanut kuitenkaan sitä takaisin koska tekemisenkohteet ovat olleet niitä joita olen luullut haluavani tehdä mutta todellisuudessa kokonaisuus on ollut liikaa tai joita olen kokenut tekeväni velvollisuudentunteista. En halua kontrolloida kalenterin kanssa jokaista päivääni, haluan myös pysähtyä itseni kanssa.

Katri kirjoittaa hyvin irtipäästämisestä muka-tasolla, jolloin asioista päästetään vain näennäisesti irti, jotta asiat saavutetaan ja omalla kohdallani se on toteutunut lukuisia kertoja kun olen levännyt vain sen verran, että olen pystynyt jatkamaan rallia uudelleen. Ehken näissä tapauksissa vanhat opitut tavat ovat olleet juurtuneena niin syvälle selkäytimeen enkä ole ollut vielä siinä pisteessä, jossa olen todella voinut päästää irti. Tällä hetkellä koen voimakkaasti asioista irtipäästämisen mahdolliseksi sillä se vapauttaa energiaani eikä pelota minua. Olen saanut luottamusta vahvistettua ja olen onnellinen näistä tuntemuksista elämää kohtaan. Asiat tapahtuvat silloin ja siten kun niiden on tarkoitettu tapahtuvan.

Ihanaa tiistaipäivää!