Kyllä (Ei)
Näin lokakuussa netissä tällaisen lausahduksen..
..ja ajatukset alkoivat pyöriä lenkillä ollessani hitaalleen tämän sanoman parissa. Miksi mie myönnyn tekemään asioita, joissa mulla ei se ole sydän mukana? Nostaako sieltä se suorittaja päätään näissä tilanteissa? Miksi suusta kuuluu kyllä-sana vaikka mieli huutaa EI? Tästä ajatuksen kulkuni johdatteli suoraan puhumisen maailmaan. Liian paljon jätetään sanomatta. Liian paljon nieleskellään sanomisia sen pelossa ettei toista haluta loukata. Miksi meillä on oletuksena se että asioista ääneen puhuminen aiheuttaa vastapuolessa tunnekuohun tai ylipäätänsä voimakkaan reaktion? Suomalaisista käytetään usein sanontaa ”ei puhu eikä pukahda” ja se päteekin meissä useissa tilanteissa sillä ympäristö ihmisineen on opettenut meille tätä vaikenevaa puhekulttuuria. Eikähän kyseessä ole pelkkä puhekulttuuri sillä opitut tavat vaikuttaa myös käyttäytymiseen ja tunteiden ilmaisuun.
Miksi me vaietaan? Nykyisin asioita kyllä käsitellään paljonkin julkisesti sillä some mahdollistaa niin ne järkevät kuin asiattomatkin keskustelut ja ylipäätänsä voi vahvistaa ilmaisua. Tosin kommunikointi jää näissä tapauksissa etäiseksi kun me huudellaan omien näyttöjemme takaa mielipiteitämme näppäimistöjen kautta. Mutta siltikin, tämä näpyttely mahdollistaa omien tunteiden ja ajatusten jakamisen ja siinä on paljon positiivistakin vaikka usein huomio kiinnittyy niihin netin täyttäviin vihapuheisiin ja asiattomiin kommentointeihin. Mie olen kokenut somen positiivisena asiana sillä saan sen kautta pidettyä yhteyden ihmisiin ja monet omat mietteet on kirkastuneet tai saaneet vahvistusta somessa viesteilyn myötä. Nykypäivän ihminen on niin kiireinen ja aikataulutettu että yhteisen ajan löytäminen voi olla miltei mahdottomuus, joten somen välityksellä kuulen ainakin että mitä niiden läheisten elämään kuuluu, joita en näe niin usein. En ota kantaa siihen, että pitäisikö aikataulut pyrkiä rakentamaan lähtökohtaisesti siten että aikaa jäisi myös läheisille.
Jotkut ihmiset ovat luonnostaan suorapuheisia ja toiset valikoivat sanansa harkiten. Mie kuulun niihin pälpättäjiin ja suu tuntuu käyvän välillä ihan omaa tahtiansa ja ajatukset tulee vasta perässä. Hermostuneena huomaan usein pälättäväni ja olen sen oppinut tunnistamaan. Omassa kommunikoinnissa on vielä kehitettävää ja tästä innostuneena mie olen kuluttanut aikaani näiden asioiden parissa. Mainitsinkin aiemmin tästä ”jätetään kertomatta koska pelätään vastapuolen suuttuvan”- ilmiöstä. Mie en halua jättää sanomatta asioita, en halua kantaa turhia ajatuksia ja asioita sisälläni kasvattaen taakkaa jota kannan itse. Mie en halua pelätä, että vastapuoli loukkaantuu sanomisista sillä haluan jakaa ne omat ja todelliset ajatukset sekä tunteet. Ei sen vuoksi pidä jättää sanomatta, ei toista voi suojella sillä tavoin että jättää asiat kertomatta, ei se ole suojelua. Ihmisen oma ajatusmaailma, kommunikointitavat ja käytös saavat kehittyä ja muuttua elämän myötä. Mehän ollaan jatkuvassa liikkeessä ja kaikki tapahtumat vaikuttavat meihin, kuinka ne muuttuvat asenteet ja arvot ei näkyisi meidän käytöksessä? Miekin olen tässä matkan varrella muuttunut paljon ja haluan antaa itselleni vapauden käyttäytyä ja ilmaista tunteitani sen mukaisesti. Se on sitä luonnollista kehitystä, josta olen enemmän kuin innoissani!
Lokakuun aurinko ja maisemat, joissa ajatuksenkulku syttyi aiheen pariin
Mulla on hyvä olla kun kuuntelen itseäni ja teen rohkeasti valinnat sen mukaan ja se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi muutoksia nykyisessä elämässäni. Mie olen saanut maistaa niitä fiiliksiä kun olen kuunnellut omaa sydämeni ääntä ja saanut sanotuksi sen mitä todellisuudessa koen ja ne hetket ovat vahvistaneet itsetuntemusta. Eilettäin mie havahduin siihen ajatukseen että mie tosiaaan tunnistan nykyisin valintoja tehdessäni sen, että mikä mulla tuntuu sydämessä oikealta ja mikä päätös on mulle oikein. (Kiitos jälleen Kati.) Tämän myötä on pitänyt opetella sanomaan Ei. Tässä kaksikirjaimisessa sanassa tuntuu muuten olevan enemmän pureskeltavaa kuin mitä kirjainmäärän perusteella odottaisi! Mie haluan tietoisesti rohkaista ja kannustaa itseäni tähän suoraan puhumisen maailmaan ja haluan vahvistaa myös tunteiden ilmaisua. Elämä on muutostilassa ja se näkyy useammalla elämän osa-alueella. Nyt on aika ilmaista itseään ja ajatuksiaan, tehdä niitä hyviä ja nimenomaan omia valintoja. Tämä tarkoittaa ajatusten ilmaisua ihmisille hyvässä hengessä ja se tuntuu todella hyvältä! Jälleen totesin itselleni että olen kantanut jotain asioita todella pitkään sisälläni ja se lopulta saa minut lamaantumaan. Asiat paisuvat mittasuhteistaan kun ajatusten kanssa kiertää yksinään kehää ja päätöksen teko voi tuntua vaikealta ja rintaa ahdistaa. Tästä kaikesta sie voit luopua kun avaat suusi ja kerrot ajatuksesi. Ihmiset kuitenkin arvostavat rehellisyyttä ja meillä on se oma ääni jolla puhua, rehellisyys ei tarkoita oletusarvona riitaa tai dramatiikkaa kun muistetaan huomioida ne omat eleet, äänen- tai kirjoituksen sävy. Itsensä ääneen ilmaiseminen puhdistaa ja keventää oloa, ne sanomatta jääneet asiat tai itkemättömät itkut jäävät jokaisen itsensä kannettavaksi, painolastiksi, jonka me valitsemme kantaa kun jätämme puhumatta.
💙 Marru
MARRU MARMELAADI 