Lokakuun ensimmäinen päivä

Tervetuloa lokakuu!

Syyskuu vilahti silmissä ja olen todella iloinen kun olen päässyt takaisin töiden ja treenien pariin. Töissä on tullut vastaan muutoksia, jotka ovat vaatineet minulta  mm. sopeutumiskykyä, joustavuutta, avointa mieltä ja halua oppia uusia asioita. Ja samanlaista asennetta olen tarvinnut myös oman liikkumisen ja muun tekemisen parissa. Fyysinen kunto koki kolauksen elokuun aikana ja oma kroppa on tuntunut vieraalta. Treeni tuntui alkuun epämukavalta, tahmaselta, tukkoiselta ja liikkuminen tuntui jokseenkin hitaalta ja jäykältä. Ei siis aivan ihanteellisimmat fiilikset, heh! Eihän tämä tauko mikään erityisen pitkä ollut, neljä viikkoahan on todella pieni osa koko vuodesta mutta keholle ja mielelle tämä aika oli todella rasittavaa, kuormittavaa ja sairastelu tuntui vetävän koko naisen epätasapainoon. Minusta tuntui kuin olisin ollut oman epäkunnossa olleen kehoni vanki. Liikkumattomuus nakersi mieltä ja sai aikaan voimakkaita tunnekuohuja ja ne taas vei valtavasti energiaa. Jos tästä tilanteesta etsii jotain positiivista (niin kuin mulla on tapana) niin ainakin mie tiedostin sen kuinka helkkarin hyvä olo terveenä onkaan! Alkukankeuden ja ajatustyön jälkeen fiilikset ja tekemisen kulku on muuttuneet ja itseltä löytyy enemmän ymmärrystä tämän hetkiseen tilanteeseen. Se auttaa suhtautumaan asioihin ja myös vahvistaa mieltä.  Nyt on päällimmäisenä mielessä se ajatus kuinka hienolta tuntuukaan tuntea oma kroppa vahvana ja haastaa sitä fyysisiin suorituksiin oma mieli kaverina. Kuinka hyvältä tuntuukaan työpäivän päätteeksi vetaista juoksulenkkarit jalkaan ja karata koirien kanssa Ounasvaaran metsiin tai päästä rentoutumaan joogan parissa Wellness Loungelle. Yksi viikkojeni kohokohta on ollut Kunnon Paikan kanssa yhteistyössä toteutettu Marmelaadin matkassa Kunnon Paikassa-juttusarja, jonka myötä mie pääsen tutustumaan laajaan ryhmäliikuntatarjontaan ja saan samalla tarjota teille mahdollisuuden syksyn ajan tulla tutustumaan ilmaiseksi ryhmäliikuntatunteihin. Tämä on mahtava juttu!

Oman kunnon sen hetkisen tilan sisäistäminen ja sen myöntäminen itselle sai aikaan isomman tunteiden myrskyn ja ajatukset juoksemaan hullunlailla. Se tuntui alkuun pahalta, ärsytti ja turhauttikin mutta aikani höyryjä päästeltyäni tein stopin negatiiviselle ajattelulle. Mie kävin omia fiiliksiäni läpi ja se otti koville. Jäin miettimään tätä tilannetta: käytännössä mie tunsin sen fyysisen väsyneisyyden ja voimattomuuden kehossani mutta siltikin sen myöntäminen ajatustasolla itselle tuntui pahalta. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että mie olisin puskenut itseäni treenien pariin ja olisin vain suoriutunut niistä kuuntelematta kehoani. Olisiko  se ollut mun oman hyvinvoinnin ja kunnon kannalta hyvä vaihtoehto, puskea vaan eteenpäin ja koittaa hiljentää kehon lähettämiä singaaleja? Ei. Tällä tavoin ”vanha Marru” olisi kuitenkin toiminut, joten edistystä toimintatapojen muuttamisessa on tapahtunut!

Mie jatkoin tilanteen synnyttämien ajatusten käsittelyä, esitin itselleni kysymyksen ”mikä minua tässä tilanteessa ahdistaa?”  Saatuani itselleni vastauksen tähän kysymykseen mie koin helpotusta, jotenkin se asian myöntäminen kevensi oloani vaikka päällimmäisenä tunsinkin suoraan sanottuna pettymystä, sillä minua ahdisti oman kuntoni heikentyminen ja se että olin ylipäätään ajautunut siihen tilanteeseen. Koin, että olin menettänyt jotain sen kuukauden aikana eikä elämäni ollut omissa käsissäni vaan seilasin tapahtumien mukana. Välillä tuntui niin kuin olin oman elämäni sivustakatsoja mutta sekin oli kokemus, jonka koen jälkeenpäin hyödylliseksi ja kasvattavaksi. Tässä vaiheessa mie havahduin siihen, että minun kannattaa suunnata katse eteenpäin ja taustalla kulkeva ajatus oli se, että mie voin kuitenkin paremmin ja pystyn ylipäätänsä liikkumaan, käymään töissä ja elämään sitä normaalia elämää. Silloin päätin ottaa tämän tilanteen haasteena vastaan, minussa heräsi sisu ja tunsin kuinka oma fiilis ja motivaatio vahvistuivat. Suuntasin katseen ajatuksineen eteenpäin ja se tuntui tosi hyvältä! Aivan kuin olisin sisäistänyt ja ennen kaikkea sallinut ajatuksen, että minun ei tarvitse velloa siinä menneessä kuukaudessa ja tarttua kaikkiin ikäviin asioihin siinä. Ajatella, että ärsytyksen, turhautumisen ja epävarmuuden keskeltä mie sain ohjattua ajatuksia ja asennettani kannustavampaan suuntaan. Pidin ajattelun taustalla omaa motivaatiota ja periksiantamattomuutta ja tämä toimi mulla.

Lokakuu tuo tullessaan mielenkiintoisia tapahtumia, hyvinvointimessuja ja uusia treenikuvioita. Itselleni syksy on inspiroivaa ja luovaa aikaa ja olen valmis katsomaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa eteenpäin, kuten sanottua haasteet kasvattaa ja kokemukset asettaa asioita uudenlaiseen arvojärjestykseen. Olen huomannut että ajatusten ohjaaminen välillä ihan muiden asioiden äärelle tekee hyvää, pieni tauko asioiden käsittelystä on aika ajoin paikallaan ja olen huomannut myös että olen saanut uusia oivalluksia sen jälkeen kun olen ohjannut ajatuksia välillä muualle ja palannut sen jälkeen takaisin aiemmin käsittelemäni aiheen pariin. Läheisten kanssa keskusteleminen on myös auttanut minua asioiden käsittelyssä ja ajatustenvaihto on herätellyt uusia näkökulmia asioihin. Monet solmut ovat auenneet juttutuokioiden aikana tai sen jälkeen ja minusta on erityisen hienoa kun saan jakaa ne hetket läheisen ihmisen kanssa. Kiitos kaikille, joiden kanssa olen saanut jakaa näitä ajatuksia! Oikein rentouttavaa viikonloppua ja nautitaan läheisten seurasta!

 Syysterveisin,  🍁 Marru 🍁