Mistä saan motivaationi?

MOTIVAATION LÄHTEILLÄ

Mie olen saanut viime kuukausina kasvavassa määrin yhteydenottoja ja kyselyitä tähän aiheeseen liittyen: mistä mie saan motivaation uuden elämäntavan pariin, terveellisen syömiseen, aktiiviseen liikkumiseen ja treenaamiseen?

Kävin eilen yhden uuden tuttavuuden kanssa Oukulla ns. motivaatiokävelyllä ja tunsin kuinka omat ajatukset syttyivät motivaatiokeskustelun äärellä! Me törmäsimme ohimennen juhannuksena ruokakaupassa ja mie mietin että hei, tässäpäs on positiivisen ja iloisen oloinen ihminen, jonka kanssa olisi voinut jo samantien riittää juttua pidemmäksikin aikaa.  Tutustuimme avokkiemme kautta ja sitten kun juttuun päästiin niin yhteydenpito on lisääntynyt ja mikä parasta: viesteilyssä on takana oikea aihe eli molempien oma halua elämäntapamuutokseen ja itselle parempaan, hyvinvoivaan oloon ja elämään. Hän eksyi tänne blogiin ja luettuaan kirjoituksia, rohkaistui jakamaan mulle omia fiiliksiään ja tuntemuksiaan voinnista sekä yleisestä jaksamisesta. Eilinen kävely luonnossa ja kauniissa kelissä sai ajatusrumban liikkeelle. Minusta oli aivan mahtavaa keskustella asioista ja ilmiöistä, joita hyvinvoinnin takaa löytyy varsinkin kun hän vastasi määrätietoisesti ja enempiä miettimättä että suurin syy ja tekijä, jonka vuoksi hän haluaa lähteä liikkeelle ja muuttaa esimerkiksi ruokailutottumuksiaan säännöllisemmiksi, on halu saada lisää energiaa, tuntea jaksavansa paremmin. Epäsäännölliset elämäntavat myös näkyvät kropassa ja sen koostumuksessa ja oma peilikuva voi tuntua vieraalta.

Nämä ovat makuasioita ja mie olen aiemminkin kirjoittanut  että koen sisäisten motivaatiotekijöiden vievän kauemmas sen sijaan että fokus olisi ulkoisissa tekijöissä. Tästä aiheesta on käyty kiinnostavia keskusteluita ja olen kuullut mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Minun asenteiden takana on ihan tavallisen Matti ja Maija Meikäläisen näkökulma, arkiliikunnan ja terveellisen syömisen lisääminen sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin lisääminen. En väitä etteikö oman fyysisen kunnon kehittyminen ja voimien sekä lihasten vahvistuminen lisäisi motivaatiota omaan tekemiseen mutta minun mielestä on kaksi eri asiaa treenata sisäisten tai ulkoisten motivaatiotekijöiden ohjaamana ja nyt viittaan meihin tavallisiin pulliaisiin. Oman näkemykseni mukaan tasapaino voi muodostua siitä, että oma mittari on fyysisen kunnon kehittyminen eli ylipäätänsä  jaksamisen ja energiatasojen lisääntyminen ja kunnon kehittymisen myötä luonnollisesti lihaksetkin kehittyy ja peilikuva sen myötä..tällaista arvomaailmaa mie arvostan.  Ihmisellä voi olla palanen molempia siellä omien motivaatiotekijöiden taustalla mutta fokus ei ole siinä peilikuvassa. Kuitenkaan ei ole väärin olla sinut oman peilikuvansa kanssa. Mie olen usein törmännyt siihen nykypäivän ilmiöön, että itseään katsotaan todella kriittisellä silmällä ja sen sijaan että pysähdyttäisiin huomaamaan omaa kehitystä keskitytäänkin jo niihin seuraaviin ongelmakohtiin joita ei ole vielä selätetty eikä saada irti sellaista itseään tsemppaavaa fiilistä. Usein kuulen sanottavan että ”joo, onhan tässä vähän kehitystä tapahtunut MUTTA..” ja jatkolause ikäänkuin vie pohjan siihen mennessä saavutetulta kehitykseltä tai tuloksilta. Ihminen on todella ankara ja vaativa itseään kohtaan ja me oletetaan paljon asioita. Olettamuksena saattaa olla esimerkiksi ajatus siitä ettei me pystytä johonkin ennenkuin olemme itseasiassa edes yrittäneet sen tekemistä. Hyvänä esimerkkinä on omalla kohdalla se kun tiistaina kävimme Idan kanssa Kunnon Paikassa ja hän hyppi sen uuden boksin päälle mikä salin puolelta löytyy. Mie en ollut koskaan kokeillut boksin päälle hyppyä ja vitsailin epävarmuuksissani että steppilaudassa on mulle jo riittävästi haastetta. Päätin kuitenkin kokeilla ja kah vain! Niin sitä ponnahdettiin boksin päälle, toiseksi korkeimmalle tasolle.

Kunnon Paikasta löytyy nykyisin toiminnallinen nurkkaus, jossa pääsee esimerkiksi työntämään kelkkaa ja testaamaan kuntoaan köysien parissa.

OMA HALU = OMA MOTIVAATIO

Mie olen kertonut täällä jo omasta taustastani mutta pohjustan tässä tarinaa hieman uusille lukijoille. Mie havahduin omaan väsymykseeni ja värittömään fiilikseen 2015 vuoden loppiaisena. Peilistä katsoi pöhöttynyt, harmaa ja vieras ihminen. En tunnistanut itseäni enkä osannut sanoa kuka sieltä peilistä katsoi takaisin, niin vieras olo mulla oli omassa kropassani. Muutama kiireinen ja suorituspainotteinen vuosi oli päässyt viemään veronsa ja töiden päätyttyä ajatuksia ei vallannut muut asiat vaan pysähdyttyäni mie en voinut enää pakoilla taikka sulkea silmiäni omalta ololtani. Tässä kohtaa mie huomasin muutoksen omissa asenteissani ja silloin mie olin valmis elämäntapamuutokseen. Se oli hetki, jolloin ensimmäinen käänne kävi. Olo ei todellakaan ollut ruusuinen ja superinnokas vaan minun piti hetkinen jos toinenkin käsitellä omia ajatuksiani liittyen siihen että mie olin päästänyt itseni siihen kuntoon. Näitä ajatuksia piti käännellä ja pyöritellä kunnes ymmärsin että hyväksymällä oman sen hetkisen oloni, mie saan käännettyä sen sisuksi ja määrätietoisuudeksi ja tällaisten positiivisten asenteiden kautta voin onnistua suuremmalla todennäisyydellä kuin itseäni tökkimällä ja syyllistämällä. Katse oli suunnattava eteenpäin! Päästyäni erilaisten nettihaasteiden ja kotona jumppaamisen makuun, lähdin mukaan Motiviren järjestämään kuuden viikon mittaiseen Kesäkroppa-nettivalmennukseen ja sieltä saamani ryhmän tuki ja tsemppi auttoi minua ottamaan askeleita eteenpäin. Ryhmän tsemppi ja loputtomat viestinvaihdot kannusti mutta se minkä mie koin vielä tärkeämmäksi oli avokilta saamani tuki kotona. Mie en ollut yksin alkumatkalla vaan niissä kohdissa kun mieli oli heikolla ja esimerkiksi uuden ruokavalion kanssa alkuun pääsy tuntui haastavalta, sain kannattelua ympäriltäni. Huomasin että päästyäni samanhenkisten, samojen asioiden kanssa painivien ihmisten seuraan, pystyn ottamaan askelia eteenpäin. Läheisten ja ryhmän tuki oli minulle todella tärkeää erityisesti alkuun koska oma mieleni keinui vielä hieman haparoiden uusien asioiden äärellä. Jatkettuani määrätietoisesti matkaani ruokavaliosta ja treeneistä muodostui kiinteä ja tärkeä osa arkea. Energian lisääntyminen tuntui huikealta!

Asiat eivät tapahtu vaan luonnollisesti omalla painollaan eikä saavutuksia saada taikasauvaa heilauttamalla. Huolimatta siitä, että mie omaan positiivisen asenteen toimintani ja valintojeni takana, en halua antaa liian auvoista kuvaa viimeisestä puolestatoista vuodesta. Tien löytäminen nykyiseen elämään on vaatinut omaa halua, itsetutkiskelua, määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta, lempeyttä itseään kohtaan ja muistutuksia siitä että ihminen ei ole kone, joka vaan jaksaa ja jaksaa. Suurin työ taisi olla siinä itsensä eli oman mielen ja kropan hyväksymisessä sillä hetkellä. Mie koitin suhtautua hyväksyvästi sillä hetkellä itseeni sen vuoksi että ajattelin pääseväni sen kautta pidemmälle sen sijaan että olisin negatiivisten ja katkerien fiilisten kautta jatkanut uutta elämää. Enhän mie halunnut ottaa mukaan mitään energiasieppoja ja negatiiviset ajatukset sekä tunteet ovat niitä.

Minulta kysytään usein kuinka olen saanut itseni jatkamaan nykyisten elämäntapojeni parissa? Suurin syy on OMA OLO. Mie en vaihtaisi tätä mistään hinnasta mihinkään. Oma halu ohjaa nykyisin valintojen taustalla ja saa palaamaan Kunnon Paikkaan, Wellness Loungelle ja lenkkipolulle. Onnistumiset omassa tekemisessä ja treenaamisessa kantaa pitkälle. Alkuvaiheessa minusta tuntui että askeleet eteenpäin olivat tooodella pitkät ja raskaat mutta paluu vanhoihin elämäntapoihin olisi käynyt pikakelauksella. Niinä epäröivinä hetkinä mie kohtasin omat ajatukseni ja halusin löytää ne tekijät mitkä mielen sai järkkymään. Esimerkiksi tunnesyöminen vaikutti taustalla. Mulla oli tapana palkita itseni herkuilla tai vastaavasti huonon päivän päätteeksi hakea mielihyvää lohturuuan parista. Nämä kaksi asiaa aukasivat silmiäni ja syiden löytyminen omien ajatusten takaa auttoi minua muuttamaan asennettani. Mie pyrin pois sieltä tunnesyömisestä ja ohjasin itseäni liikkumaan ja kirjoittamaan. Jollaintapaa minun oli saatava karistettua ne vanhat ajatus- ja toimintamallit pois.

Yksi tärkeä seikka treenaamisen taustalla mulla on se, että mie en yritä pakottaa itseäni tekemään jokaista treeniä täysillä mutta parhaansa sitä yrittää kuitenkin sen oman jaksamisensa ehdoilla ja näissä tilanteissa pääsee myös käymään niitä itsensä ylittämisiä sen kautta. Olisihan se muodikasta huudella vaikka somessa jokaisen treenin jälkeen että täysillä tehtiin..mutta rehellisyyden nimissä, mulla se ei mene sillätavoin. Mie olisin väsyttänyt itseni jo aikapäiviä sitten jos ihan jokaisen treenin taustalla kulkisi ajatuksena itsensä ylittäminen. Viikkoihin mahtuu paskoja päiviä, jolloin ensimmäisenä ajatuksissa saattaa vilahtaa ”jään kotiin makaamaan koska maailma on paha paikka”- tyyppinen ralli ja ne on juuri niitä kohtia jolloin omat valinnat ja valintojen merkitys nousee esille. Näinä huonoina hetkinä mie olen saanut paskat fiilikset voitettua liikkumalla ja se liikkumisen tuoma FIILIS on ollut mulle se palkinto fyysisten mittareiden sijaan. Tunnen itseni nykyisin sen verran hyvin, että tiedostan liikkumisen parantavan fiiliksiä enemmän kuin sohvalla makaamisen. Tosin sohvalla makaamisessakaan ei ole mitään vikaa sillä riittävä lepo on sallittava. Itsetuntemuksen  kehittyminen ja kasvu auttaa myös tiedostamaan sen että kaipaako kroppani lepoa vai meinaako mielen vallata vain yksinkertaisesti vetämättömyys. Mie kuitenkin olen itse sitä mieltä että liike on se lääke ajatuksillekkin. Nykyisin mie olen tiedostanut sen että jos olen syönyt huonosti tai nukkunut vähän, vaikuttaa se heti omaan treeniin. Näinä hetkinä mie olen halunnut opetella hyväksymään sen oman jaksamisen ja opetellut tiedostamaan syitä sen hetkisen olon taustalla sen sijaan että keskittyisin ajatuksiin etten kykene maksimisuorituksiin. Jokainen päivä on erilainen ja se pätee myös kroppaan. Itsensä hyväksyminen vie meitä eteenpäin, mie en halua keskittyä niihin negatiivisiin ajatuksiin. Omiin viikkoihin mahtuu niitä päiviä ettei treeneistä ole saanut irti sitä mitä itse olisi ehken tavoitellut. Mitä silloin pyörii mielessä? Ne syyt mitkä ovat oman väsymyksen tai voimattomuuden taustalla. Itsestähän ne kuitenkin lopulta löytyy ja itse me myös voimme vaikuttaa jatkossa jaksamiseen. Avoin, utelias mieli rohkaisee tälle tielle ja oman, juuri sinulle sopivan treenimuodon löytyminen motivoi!