#notmebutwe – Arctic Challenge 2016

Arctic Challengen jälkitunnelmissa

No niin, nyt on Levillä järjestetty  Arctic Challenge 2016-tapahtuma takanapäin. Me osallistuttiin Marjon kanssa haastekisaan, jonka reitti oli reilu kymmenen kilometriä pitkä ja matkan varrelle oli rakennettu erilaisia fyysistä kuntoa ja omaa sitkeyttä testaavia tehtäviä suoritettavaksi. Alla näkyy kisan kartta mutta enempää mie en kerro tällä kertaa radasta sillä se pitää kokea itse..joten ei muuta kuin ensi vuonna kokeilemaan!!

Kartta

Matka alkoi lammen ylityksellä ja jatkui eturinteen nousulla ja erilaisten haastetehtävien suorittamisella kohti Levin huippua. Tämä ensimmäinen haaste oli mulle erityisen kova paikka sillä mie kammoan uimista enkä ui luonnonvesissä. Tämän vuoksi muun muassa uintihaaste oli yksi sellainen mikä sai minut pyytämään Marjoa pariksi ja ilmoittautumaan kisaan sillä mie halusin kohdata sen kammon. Ja mie tein sen! Voitte varmaan kuvitella mikä voittajafiilis mulla oli maaliin päästyä sillä mie uin mennen ja tullen lammin yli! Jess!! Raskaita ja äärirajoilla ajavia nousuja oli yhteensä kolme. Viimeinen nousi tuli puskan takaa ja veti kyllä minut nöyräksi..polte jaloissa oli nimittäin kohtalaisen julman tuntuista. Mutta! Mie pääsin kuitenkin poltteesta eroon ja askel keveni loppua kohden. En ole kokenut koskaan samanlaista fiilistä kuin lauantaina maaliin päästyämme, se tunteiden kirjo oli mieletön ja adrenaliini kohosi taivaisiin. Ihan parasta! Arctic Challengestä jäi voittajan fiiliksiä ja epämukavuusalueella käymisiä, mustelmia, palaneet olkapäät ja ihania reissumuistoja. Vielä kerran: mahtava kokemus ja todellakin kokemisen arvoinen tapahtuma! 

Haaste nro1 lammen ylitys

Ensimmäinen nousu vei meidät eturinnettä pitkin päällä olevia roskalavoja, joissa oli vettä ja sahanpurua ja mutaa..siellä rämmittiin mutavellissä!

PT peippo tsemppaa lähtöön

Valmistautuminen

Mulla oli semmonen suuntaa antava suunnitelma treenien ja ruokavalion suhteen Challengeen valmistautumista varten. Suunnitelma ja toteutus toimivat ilmeisen hyvin sillä energiaa riitti tasaisesti koko matkalle eikä heikotusta tullut missään vaiheessa kuumasta kelistä ja auringonpaisteesta huolimatta. Mulla muuttui alkuperäiset suunnitelmat kun mie sairastuin sitkeään vatsatautiin toissaviikon maanantaina ja olin koko viikon pois töistä. Kieltämättä jännitti oman kropan jaksaminen mutta mie keskityin kisaviikon lepäämiseen, kehonhuoltoon ja säännölliseen, riittävään syömiseen, veden juomiseen ja suolan tankkaamiseen. Kuumat kelit toivat oman haasteensa syömiseen koska lämmin ilma vie ruokahalut mutta mie muistelin Kaisan sanoja ”Syö riittävästi vaikka protskut ja hiilarit tulis korvista, sie kiität mua siinä kahen tunnin kohalla”. Mie söin ajoittaisesta ruokahaluttomuudesta huolimatta ja muistin kyllä tämän kyllä silloin kun me oltiin tultu kaksi tuntia reittiä ja olo oli energinen edelleen. Selkä jaksoi hyvin eikä hirveänä kipeytynyt vainka joutuikin kovan rasituksen alle. Se on selvää kehitystä! Kolmannessa ja viimeissä nousussa mie kävin epämukavuusalueella ja äärirajoilla mutta se tosiaan meni sitten aika nopeasti ohi ja askel keveni jälleen. Mie haluan kiittää tässä kohtaa Kaisaa kaikista hyviksi havaituista vinkeistä ja tsempistä! Arctic Challenge oli meille mahtava kokemus ja sie jaoit meille todella hyviä omia havaintoja edellisvuoden kisoista ja esimerkiksi painotit tankkaamisen merkitystä. 

Mie söin alkuviikon proteiinia ja rasvoja ja loppuviikon hiilaripainotteisesti. Söin normaalin ruokavalioni mukaisesti sillä mie mietin että vatsa saattaisi reagoida ikävällä tavalla, jos tekisin isoja muutoksia syömistottumuksiini. Mie söin normaaliin tapaan viisi kertaa päivässä ja join normaalia enemmän vettä, jonka kanssa otin ruususuolaa. Suolan ottamisen takana ennen urheilusuoritusta on muun muassa lihaskramppien ennaltaehkäisy, suolanpuute voi johtaa myös elimistön kuivumiseen sekä hapettumiseen. Suola on myös edesauttaa aineenvaihduntaa ja riittävä suolansaanti on hyväksi ruoansulatukselle ja edesauttaa aineenvaihduntaa. Vesipullo mulla kulki mukana töissäkin ja vedenjuonti olikin erityisen tärkeää lämpimien päivien vuoksi. Vatsa tuntui aika pallolta loppuviikosta mutta se ei ollut raskas ja sunnuntaina turvotus olikin jo muisto vaan. Kisan aikana mulla ei tullut kertaakaan jano mutta mie joinkin kyllä kokonaisen juomapullollisen urheilujuomaa ja vettäkin. Meillä oli mukana myös Arctic Warriorsin hunajaisia Energiashotteja, Dexalin geelejä ja Arctic Superfoodin uutuuspatukoita. Radalla oli lisäksi kolme vesipistettä.

Blogiin tulossa juttua Arctic Superfoodsin tuotteista

Kuten aiemmin kerroin, mie pidin lepoviikon treenien osalta ja niiden sijaan keskityin kehonhuoltoon; joogaan ja triggerillä rullailuun. Maanantaina kävin varovaisesti kokeilemassa tuntemuksia kevyellä lenkillä ja askel nousi hyvillä fiiliksillä. Perjantaina mie tein lyhyen treenin: 10min lämmittely,  30min spurtteja ja reippaampaa menoa ja loppuun 10min verryttelyä, tällä mie sain kroppaan kevyen tunteen takaisin..meinasi olla nimittäin kohtalaisen hiilarihöttöinen olo perjantaina. Treenin lomassa ajatukset viiletti jo Levillä ja mie pähkäilin kuinka ihmeessä me selvitään helteessä radan läpi. Tunnelmat oli illalla kuitenkin positiivisen jännittyneet ja innokkaat sen sijaan että paniikki olisi noussut niskan päälle. Miksi ihmeessä alkaisin panikoimaan loppumetreillä? Ilmoittautuminen oli oma tietoinen valinta ja me ollaan ilmoittauduttu monta kuukautta sitten tapahtumaan, joten sen eteentulo on ollut tiedossa. Viikon aikana fiilikset  kuitenkin ehtivät vaihdella positiivisesta hieman epäröivempään mutta perjantain viimeinen treeni kannusti minua.

 Arctic Challengeen ilmoittautuminen ja valmistautuminen toi piristi ja toi vaihtelua omaan arkeen. Oli motivoivaa kun kalenterissa häämötti kuukausien päässä haasteet, joita sai lähteä selättämään parin kanssa. Meillä oli hauskoja yhteisiä treenejä Marjon kanssa, tehtiin esimerkiksi mäkitreenejä pöllin kanssa. Nyt on tullut tehtyä enemmän ulkotreenejä ja lenkkipolku on saanut koukutettua vaihteeksi, mietiskelin näissä jälkitunnelmissa että ehken seuraavaksi sitten pitempää hölkkämatkaa kokeilemaan johonkin tapahtumaan? Meidän nuori koira Seppo on mahtava lenkkikaveri, niin täynnä energiaa ja menohaluja että mulla on aina uskollinen lenkkikaveri rinnalla.

Porras- ja lihaskuntotreeniä Ounasjoen rannassa

Ounasvaaralla pöllitreeneissä

 Arctic Challengeen ilmoittautuminen ja valmistautuminen toi piristi ja toi vaihtelua omaan arkeen. Oli motivoivaa kun kalenterissa häämötti kuukausien päässä haasteet, joita sai lähteä selättämään parin kanssa. Meillä oli hauskoja yhteisiä treenejä Marjon kanssa, tehtiin esimerkiksi mäkitreenejä pöllin kanssa. korostettiin jokaisessa lähdössä ja se näkyi radalla, kuinka siistiä!! Osallistujat auttoivat toisiaan pisteillä ja miehet kantoivat naisten pöllejä siirtymillä. Eräskin herrasmies kantoi naisparin pöllin maailmancupin nousun päälle! Me törmättiin matkan varrella tuttuun rovaniemeläiseen pariin ja miekin kannoin kaverina heidän pölliään, tämä yhdessä tekemisen meininki ja tsemppi sai ainakin meidät maaliin hymyssä suin. Porukka kannusti toisiaan jaksamaan ja matkan varrella näkyi iloisiakin kasvoja kuumuudesta ja raskaasta radasta huolimatta.

Väsyneet mutta onnelliset kisaajat 

(Kuva Victor Engström)

Kiitos minun ihana pari SuperMarjo, Kaisa, sekä Laura Peippo ja kumppanit sekä Arctic Superfoods tämän huikean Arctic Challengen järjestämisestä! Me nähdään ensi vuonna! Tämä tapahtumaan osallistuminen ja itsensä haastaminen fyysisiin haasteisiin, omien kipupisteiden ja itsensä kohtaaminen siellä äärirajoilla avasi mulle oven uuteen maailmaan..ja mie haluan lisää tällaisia kokemuksia!

💎 Marru