Kesä☀Kesä☀Kesä
Kesäkuun ensimmäinen keskiviikko. Aurinko ja hyttyset. Kesäfiilis. Ihana kesä! Näillä lausahduksilla mie olisin toivonut aloittavansa kesäkuun mutta pilvisen ja sateisen sään lisäksi mie pidän sairaspäivää. Mie viilettäisin mieluummin päivisin töissä ja kuuntelisin työkavereiden taukotarinoita kahvihuoneessa mutta tällä viikolla ollaan toistaiseksi menty näin.
Mie en ole ollut pitkään aikaan kuumeessa vaan kipeänä ollessani mulla laskee lämmöt ja mittarin lukemat näyttävät 35 asteen hujakoilla. Tällä viikolla kuume löysi nielu-kurkkukivun kaverina tänne. Mie olen siinä mielessä huono sairastaja (varmaan valtaosalla ihmisistä on samat tuntemukset) että mieli koittaa saada elimistöä pelikuntoon nopeammin kuin mitä keho toipuu. Näin me voidaan myös sen enempiä ajattelematta stressata toipumisesta niin paljon että stressi loppujen lopuksi pidentää parantumista.
Keho antaa meille signaaleja sen hetkisestä voinnista, kiputiloista sekä levon ja palautumisen tarpeesta. On meistä itsestämme kiinni suljemmeko korvamme ja jatkamme puskemista eteenpäin vai pysähdymmekö kuuntelemaan kehoamme.
Mie kuulen usein puhuttavan kuinka ”olin todella kipeä mutta Menin ja Hoidin silti tehtäväni”. Rivien väleistä voi olla bongailtavissa kuinka sanoja itse on ylpeä ja tyytyväinen kun on pystynyt ylittämään itsensä esimerkiksi menemällä töihin kipeänä. Toki on niitä tilanteita, jolloin jotakin sovittua ei yksinkertaisesti voi siirtää tai ei saa vaikkapa tuuraajaa tilalle jolloin tilanne ei yksinkertaisesti ratkea muutoin kuin hoitamalla asia itse eikä se katso oletko sie elämäsi voimissa vai kipeänä. Yrittäjät kohtaavat myös omia haasteitansa sillä heillä ei välttämättä ole juurikaan vapaapäiviä tai lomia, joten he kohtavaat useammin näitä sairastamisen mukanaan tuomia haasteita. Usein yrittäjä itse vielä työskentelee yrityksen toimitusjohtajana, projektipäällikkönä ja itsensä tuuraajana sairastapauksissa, joten korvattavuus ei vaihtoehto.
Mietiskelin tässä, että onko sairaana työskentelystä ja satalasissa painamisesta on tullut jonkinmoinen tehokkuuden ja sitoutumisen mittari? Miten te koette asian? Mulla on semmonen näkemys asiasta, että me ei haluta näyttää väsymystä tai heikkoa oloa ulospäin. Miksi? Me kyllä puhutaan toistemme kanssa että ”kurja juttu, eihän sairastumisille mitään voi ja pikaista paranemista ” mutta tilanteen osuessa omalle kohdalle me yhtäkkiä turhaudutaan sairastuessamme..eli toisinsanoen me ajattelemme itsemme superihmisiksi ja toimimme toisin kun kehotamme muita toimimaan.
Emme salli tai hyväksy sairastumista sillä oletamme kehomme olevan vahva ja vastustuskykyinen..ja nämä odotukset voivat olla olla meihin istutettuna ilman että huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Ikäänkuin pidämme kehojamme itsestäänselvyytenä. Sen sijaan että lääkitsisimme itseämme kipeänä ollessamme, olisi tärkeää kohdistaa ajatuksia niihin arkipäivän valintoihin ja oman hyvinvoinnin vaalimiseen ja ylläpitämiseen. Ja useissa tapauksissa heräämisen tähän omaan terveyteen liittyviin asioihin laukaisee hetkittäiset sairastelut, jatkuva väsymys tai alavireisyys.
Sairastaminen ei ole muodikasta, trendikästä tai tähän suorituspainotteiseen yhteiskuntaan sopivaa..mutta se on inhimillistä ja luonnollistakin ihmisen keholle, se kertoo meille että jokin saa tasapainon järkkymään ja siellä on joku vierailija joka aiheuttaa vaikkapa tulehduksen. Yleisesti ottaen kipeänä olo edustaa harvemmin sellaisia piirteitä, jotka me nostetaan positiivisessa valossa esille. Sairastelu ei ole fyysisesti mukavaa, se ei vahvista ihmisen olemusta tai tee ylipäätänsä ihmisestä vahvaa sillä sehän on taas täysi vastakohta tehokkuudelle, itsensä ja muiden odotusten saavuttamiselle sekä ylittämiselle.
Huono omatunto on yksi tunnetila, joka usein tunnetaan sairastumisen yhteydessä. Todella monet ovat maininneet juurikin huonon omantunnon olevan kiinteä osa sairaspäiviä. Mitä arvelette, nopeuttaako huonon omantunnon kokeminen ja tilanteella itsensä soimaaminen toipumista? Tässäkin herää ajatuksiin toteamus, että ollaan me ihmiset melkosia tapauksia kun me kyllä osataan osoittaa tilanteissa empatiaa ja sympatiaa muille ihmisille mutta itseämme tökimme usein tikulla silmään tai kynsien alle. Miksi emme ajattelisi samoin omalla kohdallamme? Ajatukset ja tunteet sopeutuvat toisen ihmisen tilanteeseen, vointiin ja elämään lempeämmin ja pehmeämmin, miten se eroaa sitten ajatuksista omaan itseensä ja elämäänsä? Me ollaan itsekriittisiä ja ankaria itseämme kohtaan jonka seurauksena sitten havahdutaan tilanteeseen, jossa on jo valmiiksi kurja olo ja sen lisäksi vielä omat ajatukset kiusaa sen sijaan, että antaisimme itsellemme lepoa hyväksymällä hetkittäisen tilanteen.
Tällaisia ajatuksia tänään täältä sohvan perukoilta, toivottavasti huominen tuo mulle tullessaan paluun normaaliin arkeen sillä siitä mie tykkään eniten! Aikaiset aamut ei mua lannista sillä mie olen aamuihminen ja jokainen päivä töissä on toistaan erilainen, joten päiviä odotellaan uteliain mielin. Ja nyt on jo tosiaan odotettu kesäkuu, mie tilaan tästä lämpimän kuukauden jotta on mukavaa kiitää fillarilla pitkin katuja. Minkälaisia fiiliksiä sinun keskiviikko on tuonut tullessaan?
💜 Marru Marmelaadi
MARRU MARMELAADI 