Kun Seppo tuli taloon
Kuluva viikko on ollut kovin pentukoiran tuoksuinen sillä saimme perheen tuoreimman juniorin pitkän odotusajan jälkeen kotiin. Kaisa ja Gizmo sai seurakseen nuoren staffipojan Sepon.
Seppo on ihana persoona, reipas, uskalias, utelias ja fiksu, pentu on oppinut 9 viikon ikäisenä jo mm. istu-käskyn. Miehän olen aivan hulluna tähän pentuun ja voisin vaan nuuskutella sen tuoksua päivät pitkät. On ollut myös positiivista huomata, että Sepon tulon myötä vanhemmat koirat on innostuneet leikkimään enemmän ja me käytiin ostamassa Kaisallekkin oma kongi kun neiti tykästyi niin kovasti nyt kyseiseen leluun. Aiemmin ei jostain syystä kelvannut mutta ihanaa nähdä Kaisa niin leikkisänä.
Päivät täyttyvät karvakavereiden kanssa puuhailusta, yöt mennään vielä Sepon rytmissä ja päivällä käydään vanhempien koirien kanssa pitkillä lenkeillä. Kaisan kanssa me jatketaan sosiaalistamiskoirakoulua ja Sepon kanssa aloitetaan parin viikon päästä Ipana-kurssi.
Mie olen niin innoissani sillä koirien kanssa saan kokea paljon sellaista mikä jäisi ilman niitä kokematta, ne tuo sisältöä ja rakkautta elämään ja opettaa päivittäin uutta niin koirien erilaisista persoonista kun minusta itsestänikin.
Hyvän mielen liikuntaa
Vietimme viikonlopun aikalailla autossa sillä haimme Sepon Keski-Suomesta kotiin ja ajomatkaa kertyi kiitettävästi. Olin jo varautunut siihen, että selkäni jumii ja kipeytyy reissun aikana joten ei tullut yllätyksenä, että kotiin palatessamme olo olikin todella jäykkä ja selässä tuntui ajomatkan aiheuttama rasitus.
Maanantaina mie kävin rauhallisilla kävelyillä ja joogasin ja tiistaiaamuna oli tarkoitus käydä uutta saliohjelmaa ohjatusti Minnan kanssa läpi mutta päädyimme vaihtamaan sen hierontaan. Tästä olen erittäin tyytyväinen, sillä aiemmin olisin saattanut vain puskea salitreenin läpi sen vuoksi kun se oli ennaltasovittu. Nykyisin mie maltan kuunnella itseäni ja kroppaani enkä pakota sitä toimimaan itseään vastaan. Monille on varmaankin tuttua se, että treenaaminen menee suorituspainotteiseksi helposti?
Mie mietin maanantaina tätä tulevaa viikkoa ja treenisuunnitelmaani. Aamukahvilla tuumasin itselleni, että harrastan tällä viikolla ns. hyvän mielen liikuntaa ja valitsen treenit oman fiiliksen ja erityisesti selän voinnin mukaan. Tämä on ollut hyvä päätös ja ajatus sillä unirytmit ei ole olleet säännölliset pennun tultua ja päivät ovat olleet aikataulujenkin kannalta erilaisia.
Mistä minun hyvän mielen liikunta muodostuu?
Mie olen käynyt tällä viikolla hölkkälenkeillä koirien kanssa, Kunnon Paikassa IISEE aero-tunneilla, joogassa ja tehnyt kotitreenejä. Fiilis on ollut hyvä pitkin viikkoa ja olen mennyt rennolla otteella, aina ei tarvitse puskea ja repiä täysillä.
Mie koitan löytää itselleni sopivan treenikombon, jossa treenaamisella ei ole liian hallitseva asema arkielämässä vaan se sulautuu sujuvasti osaksi arkea. Päivien kulku on sen verran erilaista, ettei joka päivälle voi vaan tehdä tiukkaa lukujärjestystä. Enkä mie halua tehdä sitä! Säännöllisyys on mulle tärkeää ja mielekkyys treenaamiseen pysyy yllä senkin avulla mutta tekemisen kohde voi muuttua.
Tällä viikolla mie olen nauttinut tästä vapaudesta ja fiilispohjalta tekemisestä ja saanut lisäintoa omasta halustani tehdä. Pohdiskelin, että ehken tämä elämäntapamuutos on jäsentynyt sen verran vahvasti mieleeni, että halu tehdä asioita tulee pakottamatta.
Kelit on suosineet lenkkeilyä ja ajatus on kulkenut kirkkaana metsäpoluilla. Kotitreenit ovat tuntuneet mielekkäiltä kun kolme karvaista kaveria auttaa vieressä vuorotellen ja jälleen ilostuin siitä kuinka esimerkiksi oman kehon paino ja vastus riittää tuomaan sen hyvän fiiliksen mukanaan. Mieli ja kroppa rentoutuu fyysisen rasituksen myötä. Yksinkertaista ja helppoa, rennon letkeällä fiiliksellä!
Mikä on sinun hyvän mielen liikuntaa?
MARRU MARMELAADI 